Uusimmat kirja-arviot
Hauska, älykäs, jännä kirja ja sympaattinen päähenkilö. Tästä tuli mieleen Terry Pratchett ja Diana Wynne Jones (puhumattakaan Raamatusta), mutta tarina oli omanlaisensa. Keskustelu äityi välillä jaaritteluksi, välillä opettavaiseksi. Minua se ei häirinnyt. Tykkään lukea "puolipahoista" hahmoista, joten tämä sopi minulle hyvin.
Kerran vuosikymmenessä kuusi sukupolvensa lahjakkainta maagikkoa, medeialaista, pääsee kilvoittelemaan paikasta maailman vaikutusvaltaisimmassa salaseurassa. Mukana on kaksi fysikalistia, Nico ja Libby, jotka alati kilpailevat keskenään paremman fysikalistin tittelistä. Pisteliäs Callum on empaatti, äreä Reina naturalisti, syvällinen Tristan illusionisti ja kuvankaunis Parisa on telepaatti. Kaikilla heillä on omat motiivinsa ja tahto olla maailman paras.
Huomattavasti parempi kuin ensimmäinen osa! Mielestäni tapahtumat etenivät välillä hieman liian hitaasti, mutta siitä huolimatta tykkäsin todella paljon. Ensimmäisen osan lukemisessa kesti kauan enkä millään olisi halunnut lukea tätä ensimmäisen kirjan perusteella, mutta onneksi luin.
Novellikokoelma, jonka tarinoissa on samankaltaisuutta keskenään. Niissä esiintyy ihmisiä, joiden perusominaisuus on väkivaltainen - tappelijoita, puukkojunkkareita ja tappajia. Uneksiminen ja omaelämänkerrallisuus on läsnä monissa tarinoissa. Tarinan henkilö voi esimerkiksi olla kirjailija itse - Jorge Luis Borges.
Tarinan maailma on alkukantainen ja henkilöt sivistymättömiä. Tarina on varsin rujo, mutta koin sen jollain kierolla tavalla paikoin huvittavaksi - tragikoominen. (26.7.2025)
Kirja on omalaatuinen sekä kirjoitustyylissä kuin tarinan sisällössä. Toisaalta hieno, toisaalta liian ylitsepursuava itselleni taiteellisuudessaan. (4.8.2025)
Tarina kertoo lapsen näkökulmasta ja kokemana kaikkein läheisimmän ihmisen riuduttavasta sairaudesta ja menetyksen pelosta. Miten läheisen sairaus vaikuttaa myös muihin sosiaalisiin suhteisiin. Samalla tarina kertoo kiusatuksi tulemisesta. Kuvituksen kanssa tunne välittyy kertomuksesta hienosti. (11.8.2025)
Sarjan ainakin tällä erää viimeinen osa kertoo Nestan ja Cassianin tarinan. Traumaattisia kokemuksia kokenut säpäkkä Nesta ei tee omasta eikä Cassianin elämästä helppoa, mutta muiden pakottamana Nesta muuttaa rähjäisestä asunnostaan yhteen Rhysin asunnoista ja joutuu asettelemaan elämäänsä uusiin uomiin. Matkalla hän tutustuu siipensä menettäneeseen Emerieen ja papittareen nimeltä Gwen, ja alkaa kerätä voimiaan kouluttautumalla. Samaan aikaan uusi pahuus luikkii nurkissa.
No nyt tuli aika monta kivaa muuttujaa tässä viimeisessä osassa. Loppujen lopuksi en osannut odottaa aivan näin montaa ja vieläpä kirjavaa juonnenkäännettä!
En tiedä onko alkuperäinen kirjoittaja vain huono vai onko suomennos näin surkeaa mutta huono kirja. Kerronta tökkii, tarina tökkii. Ehkä täytyisi kokeilla lukea englanniksi.
Okei. Jos aloitetaan siitä faktasta, että r.a.k.a.s.t.a.n tämän kirjan kantta. Suomennoksissa on usein ihan pökkelöt kannet. Ihanaa, että tässä on säilytetty alkuperäistä. Se oli oikeastaan yksi syy miksi tämän kirjan ostin itselleni. Joo, olen juuri tällainen, kannet on kirjan yksi tärkein juttu. Tarina kertoi Poppysta, Valitusta, Neidosta, jota kukaan ei saa katsoa. Hänen elämänsä on tarkoin rajattua, myös hänen kasvonsa on peitetty osittain. Kuningaskunnassa vallitsee hutera rauha, mutta taustalla vaanii usva, ja sen sisällä vaara. Sattumien kautta Poppy saa henkivartijakseen komean ja merkillisen Hawken, joka saa tytön uhman heräämään uusiin sfääreihin.
Hmm, mitähän tästä nyt sanoisi. Pidin kyllä maailmasta ja juonesta minkä ympärille tämä punoutuu, se oli hienosti rakennettu ja punottu yhteen, jatkoa ajatellen tässä sarjassa tulee varmasti tapahtumaan vaikka mitä jännää. En vain voi mitään sille ajatukselle, että minusta tämä oli vähän tylsä. Puoleen väliin saakka ei oikeastaan tapahtunut oikein mitään ja sen jälkeen tarina vähän lähti liikkeelle, mutta... se oli siltikin vähän tylsä. Ehkä olen taas oppinut liian hyvälle näiden kirjojeni kanssa, mutta tämä ei oikein vaan herättänyt samanlaista fiilistä kuin aiemmin lukemani. Ei tämä missään nimessä ollut huono ja tykkäsin kovasti kirjailija lennokkaasta tavasta kirjoittaa, mutta ehkä tämä ei ollut vaan minulle. Moorna oli vähän harmaa hahmo koko kirjan ajan, ja Caidas oli enemmänkin hyvin ärsyttävä pikkuveli, josta ei pääse eroon. Ainut hahmo, jossa oli vähän persoonaa oli Caidaksen sisko Aiya. Olihan tässä vähän romantiikkaakin ja niitä ah, kiellettyjä tunteita, mutta jotenkin tämä jätti vaan itseni aika kylmäksi. Uskon kuitenkin, että tulen jossain vaiheessa lukemaan jatko-osankin, ehken nyt ihan hetkeen, mutta jossain vaiheessa.
Sota on jättänyt jälkensä valtakuntiin. Feyre ja Rhys ystävineen ovat kädet täynnä työtä ja samalla heidän on käsiteltävä jokainen sodan jälkeisiä tuntemuksiaan. Talvipäivänseisauksen juhla on tuloillaan ja on aika valmistella juhlaa yhdessä ja koettaa jättää sodan jälkeiset ajatukset taakseen, edes hetkeksi. Tämä kirja oli eräänlainen välipala edellisen tiiliskiven jälkeen koska tässä oli hädin tuskin kolmea sataa sivua.
Ehdottomasti sarjan paras osa. Kirja ei ollut yhtä väkivaltainen kuin aiemmat osat, pelistä ja Tekijöistä selvisi jälleen paljon lisää ja keskittyminen oli siirtynyt huomattavasti enemmän omiin lempihahmoihini.
Jos tämän kirjan ensimmäinen puolikas olisi elokuva, se olisi varmaan K-18. Alkupuolikkaassa on edellistäkin osaa enemmän tarpeettomia ja tarpeettoman tarkkoja väkivallan kuvauksia. Sentään kirjaa alusta asti parantaa se, että Tekijöistä alkaa paljastua paljon enemmän ja peli ikään kuin laajenee myös ulkopuoliseen maailmaan eikä vain pelaajiin.
Noin puolen välin jälkeen voisi sanoa: Kun väki vähenee, pidot paranee. Viimein alkaa muun muassa näkyä sen vaikutus, että edellisessä osassa jo parista pahimmasta sosiopaatista päästiin eroon, ja lisäksi keskittymistä siirretään muihin pelaajiin kuin Sarahiin ja Jagoon. Siinä kohtaa kirja todella muuttuu mukaansatempaavaksi, varsinkin kun suosiotaan alkaa lisätä myös ajatus, että Loppupelin pelaaminen ei ehkä olekaan ainoa vaihtoehto.
Lopussa tosin häiritsi hahmojen saama juonisuoja, joka olisi sentään voitu yrittää naamioida paremmin.
Kirja oli aika hidastempoinen, ajoittain oli myös sekavuutta ja hämmennystä. Jäi myös asioita joita ei oikein selitetty ja koko ajan odotti, että viimein alkaa tapahtua, mutta kaikki oli todella lyhyitä tapahtumia, joiden tarkoitukset jäi hämärän peittoon. Kirja oli kuitenkin yleisesti ihan hyvin kirjoitettu joten jaksoi lukea loppuun saakka.
Huhuh, tämä kirja olikin melkoinen tiiliskivi, yli 800 sivua, mutta niin sitä vaan parissa päivässä tämäkin herkku on kahlattu läpi. Feyren, Rhysandin ja heidän ystäviensä kotia ja onnea varjostaa edelleen uhka. Pahamaineinen kuningas uhkaa haltioiden sekä ihmisten maita ja on aika koettaa yhdistää voimat eri valtakuntien välillä ja suojella omaansa. Helppoa se ei kuitenkaan tule olemaan. Vaikka kirjassa on sivuja vaikka muille jakaa niin voin taata, että tylsiä hetkiä ei kyllä kirjassa juuri ollut. Kun yhdestä tapahtumasta päästiin, oli jo seuraava tuloillaan. Vaikka ensimmäinen kirja ei vakuuttanut niin pikkuhiljaa alan lämmetä enemmän ja enemmän tälle sarjalle.
Bookbeatilla oli tarjous euron kuukaudesta niin päätin ottaa sen ja lukaista tämän pois kun se oli eksynyt omalle lukulistalle. Kyse on siis e-kirjasta, että tätä ei ilmeisimmin konkreettisena kirjana mistään saakaan. Käärme ja Yön siivet (engl. The Cerpent and the Wings of Night) on ensimmäinen osa kaksiosaisesta Nyaxian kruunut-sarjasta. Se kertoo säpäkästä ihmistytöstä nimeltä Oraya, jonka löysi lapsena ja jonka on kasvattanut mahtava vampyyrikuningas Vincent. Oraya on oman tiensä kulkija, joka ei mielestään kuulu ihmisten eikä vampyyrien maailmaan ja aikaansa hän viettää tappamalla vampyyreja pimeillä kujilla. Oraya päättää osallistua Kejariin, turnaukseen, jonka järjestää itse kuoleman jumalatar.
Pähkinänkuoressa: ihan ok. Silloin, kun Aleia ei yritä sanoa mitään, siihen voi suhtautua kevyenä fantasiaseikkailuna, jota lukee kohtuullisen mielellään. Maisemat ovat hienosti kuvailtuja, meno nopeaa ja taikalisko amargundi hellyttävää luettavaa.
Todella otteessaan pitävä teos. Luin tämän samantien kokonaan ja varmasti tulee hankittua omaan kirjahyllyyn! Jos vähänkään Kalevala ja muinaiset jumalat ja shamaanit kiinnostaa niin lue ihmeessä!
Ensimmäinen kirja tökki itsellä jonkun verran ja eritoten kirjoitustyyli jotenkin ärsytti. Päätin kuitenkin tarttua seuraavaan osaan ja lukea sen kun tätä sarjaa on niin kovasti hehkutettu ja halusin jotakin uutta romantasiaa hyppysiini. Pakko sanoa, että tämä toinen kirja parantaa ensimmäisestä aika kivasti ja juoni lähtee mielestäni ainakin itselle hyvin mieleiseen suuntaan. Mukaan astuu isompaan rooliin edellisen kirjan synkkä haltia sekä kasa uusia hahmoja, joista kaikki oli jotenkin mielenkiintoisia. Ensimmäisen kirjan jokseenkin tylsät tyypit jäi vähän taka-alalle ja päästiin vähän uusiin kuvioihin. Mielikuvitusta ei tästäkään puutu ja loppusivuilla teki melkein kirkua, että "eiiii". Päähenkilö Feyrestäkin kaivautuu esiin ihan toisenlainen puoli, joka minusta oli ihan tervetulluttakin. Tämän kirjan kanssa aika lensi kyllä "kuin siivillä", kirjan lukeneet tietää ;) Siispä pistinkin kolmannen ja neljännen kirjan varaukseen, pitäähän tämä nyt tietää, että miten tarina oikein jatkuu ja ennen kaikkea loppuu! Siis kirjoja odotellessa!
Siis vau! Enpähän tiennyt millaiseen herkkuun sormeni tökkään kun tämän kirjan itselleni ostin. Olin nähnyt paljon englanninkielisiä videoita tästä instassa missä tätä kehuttiin niin sitä kautta päädyin kirjan hankkimaan. Olin juuri ennen lukenut Okaruusujen valtakunnan, joten täytyy myöntää, että tässä oli hiukan jotenkin samoja viboja. Kirjailijan tyyli kirjoittaa oli vaan tyystin erilainen. Meitä on moneen junaan, mutta kun kirjan päähenkilö "uhmasi kuolemaa" jo heti kirjan ensimmäisillä sivuilla silmäniskun säestämänä, olin myyty. Rakastan kirjan rosoista tarinaa ja hiukan jopa roisia kirjoitustyyliä ja voi mahdoton miten sukat pyörikään jaloissa kun eteeni tarjoiltiin hahmojen välisiä kuumia kohtauksia. Tässä oli vaan kertakaikkiaan herkulliset hahmot ja tarina niiden ympärille oli luotu kyllä ihan mallikkaasti. Olihan tässäkin kirjassa omat ns. tylsät hetkensä, mutta ne tapahtumarikkaat hetket kyllä olivat sitäkin herkullisempia. Tästä tuli kyllä yksi suosikkikirjoistani heittämällä. Miten kummassa tässä malttaa odottaa seuraavaa suomennosta? En millään jaksaisi odottaa hahmojen sanailua keskenään. Oon kyllä karmiva ihminen, mutta rakastan hahmoja eniten silloin kun he eivät vielä ole kiintyneitä toisiinsa, se on parhautta. Antakaa jo se seuraava osa!
Välillä aivot nyrjähtivät tätä lukiessa, mutta hyvällä tavalla, joka saa ajattelemaan. Ehdottomasti suosittelen kaikille kovan scifin ystäville!
Okaruusujen valtakunta on pyörinyt enemmän ja vähemmän TBR-listallani siitä lähtien, kun kirja aiheutti ensimmäisiä "somekohujaan" BookTube-aikoina. On sanottava, että tämä on voinut vaikuttaa ennakko-odotuksiini kirjaa kohtaan. Yritin kuitenkin antaa kirjalle mahdollisuuden, sillä hyvä ystäväni on kirjasarjan suuri fani.
Luin Olosuhteet sarjan avausosan Lomonosovin moottori muutama vuosi sitten, ja vaikka Mir on vähintään yhtä outo kirja, näköjään olen ajan kanssa oppinut paremmin arvostamaan tällaista häröilyä. Mirin luettuani ja jo lukuprosessin aikana mykosfäärin ihmeellisyys alkoi kiehtoa entistä enemmän: ovat ne sienet vain aikamoisia veijareita, teinislangilla sanottuna sigmaeliöitä. Kohauttelivat vain itiöemiään, kun nisäkkäät 65 miljoonaa vuotta sitten "kaappasivat vallan" maailmassa.