Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Okei, tämä kirja valvotti parina iltana ankarasti, koska en malttanut laskea sitä käsistäni. Kirjassa on käsittämätön juoni, joka aluksi epäilytti. Ihmisiä asumassa kuvun alla, jossa ei koskaan haavoitu tai tunne mitään realistisesti. Ja kuvun ympärillä maailma, jossa elämisen eteen oli tehtävä kaikkensa. En melkein malttanut odottaa että pääsin lukemaan näiden kahden maailman yhdistymisestä. Alku oli ehkä hiukan takkuinen, mutta ei missään nimessä tylsä. Teksti oli helppolukuista, syventävää, mutta ei kuitenkaan tylsää tai pitkäveteistä. Kun Aria ja Perry tapasivat toisensa, kuviosta alkoi tulla hyvin mielenkiintoinen. Rakastin näiden kahden hahmon alituista riitelyä, joka pikkuhiljaa muuttui syvemmäksi ja sydäntä pakahduttavaksi kokemukseksi. Aria on herkkä, mutta samalla hyvin voimakastahtoinen nuori nainen. Perry sen sijaan kovia kokenut "luolamies", joka kiristelee aluksi hampaitaan kauniin tytön edessä, mutta antautuu viimein tunteilleen ja se jos mikä on herkullista luettavaa. Perryn ystävä Roar oli myös aika loistava persoona. Vaikka kirjassa seikkailtiin usein hyvin synkissä tunnelmissa, ei huumoriakaan oltu unohdettu tekstistä. Kerta kaikkiaan mahtava kirja, joka sisältää kaiken oleellisen aina selviytymisvaistoista, kutkuttaviin herkkiin hetkiin. Suoraan sanottuna rakastin tätä kirjaa ja melkein pillitin kun se loppui kesken. Toivottavasti jatko-osa tulee pian!
Kirja miellyttäisi muuten mutta en pitänyt kun piti lukea Jacobin näkökulmasta. Minua ärsytti myös lopppuratkaisun optimaalisuus (niin kai se sanotaan). En myöskään käsitä miksi sarja loppuu tähän. Itse olisin toivonut että sarjan lopuksi Volturit kukistuvat. Tässä kirjassa Voltureita vastaan ei edes tapeltu.
siis koko kirjasarjasta tämä kirja on minusta ärsyttävin, koska edward lähtee heti alussa. Siis minähän en henkilökohtaisesti pidä ollenkaan Jacobista. Lisäsi kirjan juoni oli todella laiha. Edward lähtee, Bella masentuu, Bella lyöttäytyy yhteen Jacobin kanssa, Bella pelleilee. Pidin kirjassa ainoastaan lopusta. Minusta sekin oli tosin tylsä. Liian sovinnainen ratkaisu minun makuun.
Kirjassa oli minusta todella ärsyttävää kun dina ja Davin kertoivat vuorotellen. Kirja olisi ollut hyvä jos olisin lukenut sen jo yhdeksän vuotiaana, tai kahdeksan. Nyt ei enää kiinnosta.
Pidin ensimmäisestä kirjasta muuten, mutta juoni oli tässä todella sekava. Siinä oiottiin todellla paljon, ja hypittiin paikasta toiseen. Kirja olisi voinut olla paksumpi, jotta juoni ei olisi niin sekava.
Nautin kirjasta suuresti. Sen hahmot olivat virkistäviä ja tarinan edetessä paljastuu paljon asioita, joita on pidetty salassa. Hahmo galleria ei ole suurensuuri, vaan se toimii muutaman avainhenkilön voimin. Tarinaa kerrotaan vuoroin Amyn, vuoroin Seuraajan näkökulmasta. Amy on kerrankin sellainen teini-ikäinen hahmo, joka ei heti ensiriveiltä alkaen ärsyttänyt. Hänen kiihtymykselleen on aina oikeutettu syy. Seuraajaan on omituisen helppoa vaikuttaa ulkopuolelta ja välillä tuntuu, ettei hänellä ole omia ajatuksia ollenkaan. Monipuolisimmat hahmot ovat taidemaalari Harley, Vanhin, sekä vähän omalaatuinen arkistonhoitaja Orion.
Ehdottomasti yksi parhaista kevään 2012 kirjoista. Juoni oli mahtava ja hahmot tosi kivoja (varsinkin Anton ja Semjon) Mä oon tosi innoissani kun tää on viisiosainen. Odotan innolla sarjan toista osaa.
Minulla oli jotain kummallisia ennakkoluuloja suomalaisesta tuotannosta, joten päätin ottaa tämän luettavaksi. Kirja oli yhteenvetona viihdyttävää luettavaa, mutta valitettavasti tekstistä huomaa, että sen on kirjoittanut nuori tyttö. Teksti oli paikoitellen sujuvaa ja tarpeeksi kiivastahtista, mutta sekaan mahtui aika paljon toistoa ja eräänlaista jankkaamista. Hopesta oli luotu persoona, joka olisi mielestäni tosielämässä todella pelottava ihminen puheidensa, jatkuvan nauramisensa ja uhkarohkeutensa kanssa enkä tiedä oliko hän ärsyttävä luomus vai ei. Victorin ja Hopen suhde oli vähän kummallinen ja koko systeemi jäi mielestäni aika pinnalliseksi. Lopussa kirjaa asiat tuntuivat kiiruhtavan turhankin nopeasti. Pisteet siitä, että en osannut yhtään sanoa millainen Victor on miehiään kirjan loppupuolelle saakka. Yhteenvetona voisin sanoa, että todella hieno tuotos ja mielenkiintoinen juoni nuoren tytön kirjoittamaksi. Toivottavasti hän ei koskaan lopeta kirjoittamista, koska taito tulee vielä kehittymään.
pidin kirjasta ja kun luin sen ensimmäisen kerran halusin lukea sen uudestaan ja uudestaan. juoni on kiinnostava ja hetken jo ajattelin etteivät aria ja perry päätyisi yhteen. pidin siitä että juonta kuvattiin kahdesta eri näkökulmasta, mutta juoni pysyi selvänä sillä arya ja perry ovat tapaamisestaan lähtien melkein kokoajan yhdessä, eikä kirjaan tule hyppimistä paikasta toiseen. kokonaisuutena kirja oli ihana ja pidin siitä valtavasti.
Emmi Itärannan tulevaisuusvisio on häikäisevä teos, kieleltään suvereeni, maailmaltaan persoonallinen ja hahmoiltaan kiehtova. Vielä dystooppista yhteiskuntakuvausta vahvempia ovat terävät ja kauniisti loihditut tunteiden kuvaukset sekä älykkäät havainnot menetyksestä ja ihmisyydestä. Ennen kaikkea Itärannan esikoisromaani on kielellinen mestariteos, maailmankirjallisuuden korkeinta tasoa.
Charlaine Harris, kaikkien pervojen äiti, jatkaa yhä jännittävämmäksi käyvää kirjasarjaansa nyt entistä kiivaammilla juonenkäänteillä. Pahan Veren Valtakunta vastaa odotuksiin, mutta ei suoranaisesti ylitä niitä. Tosin, omat odotukseni koskivat lähinnä Sookie Stackhousen ja viikinkivampyyri Eric Northmanin suhteen syvenemistä. Vaikka Sookie saakin jälleen maistiasia tämän kuuman sheriffin verestä, on Sookie yhä (valitettavan) kiintynyt ihmistiikeri John Quinniin. Credittiä kirja saa siitä, ettei Sookie (kerrankin) maireile (tai edes marise) exstään Bill Comptonista (joka minun puolestani on valmis haudattavaksi yhdessä Quinnin kanssa). Pahan Veren Valtakunta sekoittaa lukijansa mielipiteet ja tekee hänen ajatuksistaan sekavaa puuroa, kun vampyyrit, ihmiset ja muodonmuuttajat juonivat omiaan ja toisiaan vastaan... Kenen puolella sinä olitkaan? Kun sukellat tämän kirjan syövereihin, et enää ole varma... Minulla YKSI on ja pysyy: Niin kauan kuin Eric pyörii kuvioissa (mitä tiiviimmin ja kiimaisemmin, sen parempi), on yksi asia satavarma... Kaksimielisten kuningaskunta saa kukoistaa!
Tykkään tykkään tykkään! Kerrassaan ihanaa ja mielenkiintoista luettavaa. Sitä alkaa hyvin miettimään mitä meillä on edessä, mitä tulevaisuus tuo. Onko se lähelläkään mitä se on kirjassa vai onko se hyvin kaukana siitä. Evestä tuli yksi suosikki naispäähenkilöistä mitä itse tiedän. Hän on vahva huolimatta omasta menneisyydestään ja vaikka ne saattavat piinata häntä vähän väliä. On myös ihanaa lukea Evestä ja Roarkesta ja heidän suhteen etenemisestä. Jännityskään ei lakkaa vasta kuin kirja on luettu loppuun asti. Aion ehdottomasti lukea jatko-osat. Suosittelen!
Ehdottomasti lukemisen arvoinen. Herätti monenlaista tuntemusta ja jälleen luin sen innokkaasti loppuun asti enkä millään halunnut laskea kirjaa alas. Varmasti saatan lukea tämän kuin myös ensimmäisen osan vielä uudelleen. Wharthin ja Rhagen tarinat ovat ehdottomasti suosikkejani ja odotan innolla että seuraava osa on yhtä miellyttää luettavaa! :)
Tv-sarjaa seuranneena herää kyllä kysymys, että kuinka monta kautta aikovat kirjojen pohjalta tehdä ja mikä niissä on oikeastaan ideana sitten? Tämä kirja pyöri oikeastaan Sophie-Annen kriisin ympärillä, mutta kyseinen vampyyrikunigatarhan on jo sarjassa kuollut. Yleensä näissä kirjoissa tapahtuu sellaista hiljaista kipuamista ylös päin, mutta tämä teos jämähti kyllä juuriinsa. Hurjia tapahtumia ja draamaa oli tuttuun Harrisin tyyliin ja jotkut tapahtumat saivat pyörittelemään päätään huvittuneena ja epäuskoisena. En voi kuin ihailla Anna Paquinin työtä Sookiena, koska kirjoista todella välittyy kuinka idiootti ja jäässä Sookie välillä on ja Paquin kyllä osaa näytellä sellaista. Tarina oli kelvollinen, mutta omat huomioni kiinnittyivät lähinnä hahmoihin. Quinn on tällä hetkellä ehdoton suosikki kun taas Eric ottaa tajuttomasti hermoon. Ehkä eläydyin kirjoihin liikaa ehkä en, mutta meinasin saada pari raivonpuuskaa tätä lukiessa. Mainio kirja ja aion jatko-osatkin lukea pelkästä mielenkiinnosta vaikka en pidäkään siitä mitä tuleman pitää.
Kirja oli juonellisesti hyvä, ellei oteta lukuun sen hitaasti etenevää kerrontaa ja riittämättömiä kuvailuja paikkojen ja ihmisten suhteen. Kyseinen kirja oli ensimmäinen LeGuinin kirja, jonka olen koskaan lukenut ja täytyy kyllä myöntää, ettei se todellakaan tule jäämään viimeiseksi. Ensin aloitin lukemaan kirjaa, koska halusin lukea kyseisen kirjailijan uusimman kirjan, mutten tiennyt millainen Ursula olisi kirjailijana. Kun juoni lähti kunnolla käyntiin, sain pian huomata, etten enää voinut lopettaa lukemista ja että muuten vain lukemisesta oli tullut melkein pakkomielle. En vain voinut pistää kirjaa pois, ennen kuin olin lukenut viimeisenkin sivun. Henkilöitä Ursula olisi voinut kuvailla hieman tarkemmin… aika paljonkin tarkemmin. Heidän luonteenpiirteensä tulivat kyllä hyvinkin selkeästi esille, mutta ulkonäkö jäi hieman pimentoon. Päähenkilöt nyt jotenkuten sai hahmoteltua mielessään, mutta jopa tärkeänä pitämäni sivuhenkilöistä ei juurikaan kirjassa kerrottu. Vaikka juoni etenikin verkkaiseen tapaansa, se oli siitäkin huolimatta lukukokemuksena loistava ja voin suositella sitä kenelle tahansa, joka ei hetkahda hitaasta juonen kulusta ja suuresta määrästä erinäisiä tarinoita, jotka eivät juurikaan liity itse tarinaan. Eivät ainakaan kovin oleellisesti. Loppu oli kuitenkin aavistuksen… pettymys? Olin odottanut siltä hieman enemmän, mutta ehkäpä juuri se saakin minut lukemaan jatko-osat. Orrecin ja Gryn kohtalo jäi pahemman kerran pimentoon, mikä oli samaan aikaan häiritsevä ja kiehtova tapa lopettaa kirja.
Korjailen vähäsen arvosteluani, koska se sai mut miettimään että mitähän helvettiä mää oikein puhun :D. Kun sanoin, että luulin että kirja sarja tulee olemaan sitä Twilight -henkistä draamaa, täytyy sanoa että erehdyin TOSI paljon. Se ei ole sitä, ei sinne päinkään! Mutta niin, ennakkoluulot, minkäs niille voi.. Onneksi kuitenkin lähdin kokeleimaan kauan aikaa mietittyäni sitä ja yllätyin todella paljon ja positiivisesti. Bella ja Wrath ovat yksi lempipareistani ja kiinnostus heräsi myös moneen muuhunkin henkilöön. Tosin, lesser kohdat teki mieli skipata. Koko kirja sarja on seksikäs seksikkäiden veljesten ansiosta, se on jännittävä ja se herättää kaikenlaisia tunteita eikä lukemiseen väsy vaikka kirjan sivut vain lisääntyvät kirja kirjalta. I like! Ja suosittelen lukemaan, ette varmasti kadu sitä.
Itse henkilökohtaisesti olin odottanut kirjalta paljon. Luettuani sen kuitenkin jäi melkoisen 'tyhjä' olo, aivankuin en olisi ollenkaan lukenut mitään. Tarinasta mieleen jäivät vain Jackin kellosydän ja.. siinä se olikin. Kirja oli itselleni suuri pettymys. Jollekulle, kuka ei odota kirjalta mitään, tämä on ihan mukava katsaus menneeseen aikaan. Päähenkilö on jollakin tapaa ihan sympaattinen, mutta Miss Acacia jäi ärsyttämään. Loppu ei sopinut kirjaan.
Kirjan luin yhdeltäistumalta ja kyllä pidin. Alun luettuani epäilin aika paljonkin, mutta tarina oli kuitenkin hyvä ja mielenkiintoinen. Jotkut asiat oli arvattavissa,mikä on aina vähän huono, mutta se ei kuitenkaan vaikuttanut kovinkaan paljoa. Kirja jää jännittävään kohtaan ja seuraavaa osaa odotankin kovasti, jotta selviää miten tässä sitten oikeasti käy.
Kirja oli hyvä, kyllä, joskaan ei aivan sellainen kuin olin odottanut. Se alkaa loistavasti, luin suurin piirtein puoliväliin yhdeltä istumalta. Kuitenkin, kun Tan alkaa puhumaan, se menee hieman yli minun ymmärrykseni ja aavistuksen ylittää hyvän maun rajat. On toki totta, etteivät muut voi koiraa kuulla, mutta kirja olisi ehkä pärjännyt ihan hyvin ilman tuota seikkaakin. Ei kirjaa kuitenkaan missään tapauksessa huonoksi voi nimittää, se olisi enemmän kuin loukkaavaa. Ei, pidin kirjan juonesta ja sen sujuvasta etenemisestä. Kirja ei jäänyt junnaamaan paikoilleen, niin kuin useimmilla on tapana, vaan juoni eteni koko ajan – ei liian nopeasti, eikä liian hitaasti.
Kirja oli lumoava, lyyrisen unen kaltainen ja mielenkiintoisesti toteutettu ajatus alusta loppuun. Rakastin kirjaa, vaikkakin joitakin kohtia oli hieman hankala ymmärtää. Ja oli myös kohtia, joita en ymmärtänyt alkuunkaan – lieko johtunut vain minusta, en tiedä. Mutta siitäkin huolimatta, että Honkapään jotkin kuvaukset olivat hieman sekavia, juoni oli hyvä ja mukaansatempaava, joskaan ei niin hyvä kuin edeltäjänsä. Täydet pisteet tästä kuitenkin tuli, koska sekavia kohtia ei ollut paria, kolmea enempää.
Ah, tässäpä vasta onkin loistava kirja! Jo toinen kirja, joka oli pakko lukea yhdeltä istumalta. Suorastaan rakastan Stroudin tapaa kuvailla asioita ja arka, ujo Nathaniel oli enemmän kuin loistava päähenkilö kirjalle. Bartimeus oli siinä mielessä hyvä valinta, että hän oli kuin täydellinen vastakohta Nathanielille ja siksi parivaljakon seikkailuja oli mukava seurata. Siinä, missä Nathaniel on arka ja hieman sisäänpäin kääntynyt, Bartimeus on rempsakka ja pirteä, olkoonkin että joutuu työskentelemään alhaisen demonin asemassa.
Mielestäni Joanne Harris on luonut omalla tavallaan mielenkiintoisen ja maagisen maailmansa, joka on jo ennestään tuttu, kirjailijan omilla loistavilla lisäyskillä höystettynä. Oli varsin ilahduttavaa huomata, ettei Harris ollut muuttanut manalaa liikaa omanlaisekseen, vaan piti paikan sellaisena kuin moni sen entuudestaan näkee. Tämä ei siis haitannut lukukokemusta, kuten valitettavan monissa muissa kirjoissa. Harris oli osannut luoda paitsi mielenkiintoisen ja mukaansatempaavan juonen, myös rakastettavat ja ihana hahmot. Maggie Smithistä pidin valitettavasti kaikista vähiten, koska mielestäni hän oli liian salaperäinen ja passiivinen henkilö, mutta kaikki muut hahmot olivatkin sitten täydellisen nappiin osuneita. Ehdoton lempparini oli Loki, sen kummemmalla syyllä. Rakastuin vain hänen ensisilmäykseltä. Riimut oli ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut viikossa, sillä sitä ei kerta kaikkiaan kyennyt jättämään kesken, kun sen oli kerran aloittanut. Oli vain pakko jatkaa lukemista, jotta sai tietää mitä seuraavaksi tapahtuisi. Riimut on pysynyt jo monen monta vuotta suosikki kirjana, eikä asia ole vielä tähän mennessä muuttunut – tuskin muuttuu ikinä. Eli kaiken kaikkiaan loistava, eeppinen ja omalla tavallaan mysteerinne, rakastettava juoni, jota voi suositella kenelle tahansa!
Kirjan alku imaisi mukaansa ja oli mukavaa palata sarjan maailmaan, mutta loppua kohti kirja vähän lässähti. Tapahtumat menivät vähän turhankin siirappiseksi ja samantyylisiä tapahtumia oli jo sarjan aiemmassa kirjassa. Vaikka tarina on oma itsenäinen osansa, saa siitä enemmän irti kun on lukenut kirjasarjan aikaisemmat osat ja henkilöt ovat tuttuja.
Olin päättänyt jättää tämän kirjan kokonaan lukematta hitusten ennakkoluulojen tähden. Kuitenkin se jäi käteeni kirjastossa. Samana iltana aloinkin jo lukea tätä. En halunnut jättää kirjaa kesken joten tuli luettua se samana iltana. Fantasia kirjana tämä on minusta onnistunut ja ehdottomasti mukavaa vaihtelua. Kirja on minusta kokonaisuutena erittäin mielenkiintoinen. Ikävä kyllä muutamat henkilöt tai ei henkilöt vaan asiat häiritsivät minua. Olisin ehdottomasti lukenut mielelläni enemmän Rethistä, joka onkin minusta yksi kiehtovimmista hahmoista, joten minusta loppu oli hieman sanotaanko lattea... Toivon todella että Reth esiintyy myöhemmissäkin kirjoissa. :)
Rakastan tätä kirjasarjaa koko sydämestäni ja sen lukeminen on ollut ilo. Toivoisin että monet muutkin tämän kirjan lukisivat! Onko kenelläkään minkäänlaista käsitystä suomentaako tammi vielä kaksi viimeistä osaa?