Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Kirja osuu juuri sille osa-aluueelle jta rakastan eli muinaisiin skandeihin ja näiden jumaliin. Kirjassa käydään kuoleman tuolla puolen, taistellaan jumalia vastaan ja koitetaan säilyttää maailman tasapaino. Loki, skandien tuhon ja kaaoksen jumala, kieroilee luonteensa mukaisesti tappaen melkein kaikki. Odin, skandien ylijumala, koittaa myös omalla kierolla tavallaan saada Maddy Smithiä, nuorta tyttöä kylästä nimeltä Malbry, pelastamaan oma nahkansa ja siinä sivussa muutaman muunkin tai toisin sanoen koko ihmiskunnan. Kirjassa on myös Äijäkäisiä, kummallisia pieniä olentoja, jotka palvovat kapteenia ja tottelevat tätä.
Ihan mahtava kirja. Ei yletä muutaman muun kanssa samalle tasolle, mutta hyvänä kakkosena kiitää. Vaarallisia tilanteita löytyy, mutta on kirjassa myös ripaus romantiikka ja salaperäisyyttäkin.
Neljäs ja tällä hetkellä viimeinen suomeksi julkaistu osa. Englanniksi kirja jatkuu vielä 2 osan verran. Taas magiaa tihkuva ja rajua huumoria sisältävä kirja. Koko kirja-sarjan kanssa saa nauraa mahansa kipeäksi. Oikea tunnelma on tavoitettu kirjassa.
Kolmas osa jännitävään ja humoristiseen magiaa tihkuvaan kirjasarjaa, jossa teräväpäinen etsivä pelaastaa maiilmaa apurinsa kanssa. Muista lukea sarja alusta asti, muuten se ei ole oikein ymmärrettävää. Suosittelen magian nälkäisille ja hiukan rajumpaa huumori rakastaville, mutta en henkilöille, jotka etsivät rakkaustarinoita.
Kirja, jossa on fantasiaa ja magiaa ihan koko kirjan täydeltä. Itse rakastan kirjaa, mutta sellaiselle, joka etsii kirjasta joko romantiiikkaa tai rauhaa, niin en juurikaan suosittele. Huumoria löytyy ja joskus se on hiukan rajun puoleista eli ei hirvittävän nuorille tarkoitettu kirja
Siis tämän parempaa kirjasarjaa en tiedä koko maailmassa. Tässä kirjassa tarina vasta alkaa, mutta vauhtia ja magiaa riittää. Suosittelen sellaiselle, joka rakastaa kunnon magiaa ja fantasiaa. Mutta en sellaiselle, joka etsii romantiikka kirjasta, sillä tässä sitä ei juuri ole. Täydellinen alku lopulle kirja-sarjalle.
Hyvä kirja:) Välillä hiukan sekava ja tylsänpuoleinen, mutta mielenkiinto pysyy tapahtumien takia silti hyvänä.
Heti ensimmäiseksi huomasin ilokseni, että jokaisessa sarjan osassa näkökulma vaihtuu. Se on huomattavan antoisaa ja avaa henkilöitä kiitettävästi lisää. Myöskin Mendanbar on kiva henkilö, joka katsoo maailmaa hieman eri tavalla kuin muut yleensä. Toinen osa on huumorilla höystettyä perusseikkailua, jota voi kaikkien osien tapaan lukea hymyillen.
Tähän kirjasarjaan upposi hyvillä mielin, ja lukea sai lähes jatkuvasti hymy huulilla. Ihanan leppoisa huumori ja rento ote sai minut onnistuneesti keskittymään ja uppoutumaan. Eikä edes tarvinnut purra kynsiä ja hermoilla jatkuvasti - kyllä Cimorene hoitaa. Siinäpä se: Mukavaa, kuinka päähenkilön hoksottimet raksuttavat jatkuvasti eikä vasta viime hetkellä, kuten monesti on tapana. Myös velhojen ja lohikäärmeiden luonteiden ympäri kääntäminen oli virkistävää. Olenkin aina pitänyt enemmän lohikäärmeistä kuin parrakkaista tietäjävelhoista. Kirjasarja on raikas, ja hahmogalleria paranee paranemistaan osien myötä. Hyvän mielen tuoja!
Itse olin taas sitä mieltä, että edellinen osa oli paljon mukavampi lukea kuin tämä. Pidin Christopheria viihdyttävimpänä kertojana, kun taas April oli hieman halju. Sain uteliaisuuttani luettua sarjan loppuun, enkä sen perusteella suosittelisi sitä. Koko viimeinen osa tuntui olevan pelkkää pohdistelua ja valmistelua - ja sitten sarja loppui. Ristiriitoja ja ongelmia kasattiin päällekkäin viimeiseen asti, mutta mitään muuta ei saatu vapauttavasti käsiteltyä kuin se, pääsevätkö he pois Everworldista vai eivät. Se asia minua kiinnostikin vähiten. Avoimia loppuja saa olla kirjoissa, mutta ei näin suurta osaa tarinaa saisi heittää lukijan työpöydälle. Sarjalla olisi ollut vielä paljon annettavaa, mutta kirjailija toimi laiskasti ja töykeästi. Eipä hänen amerikkalaista kulttuuria pursuava kirjoitustyylinsä ollutkaan kovin kehuttava.
Kirjan alku oli tylsä ja lopuksi meinasin jättää lukemisen kesken, mutta kirjaa kannattisilti lukea vaikka lempikirjani se ei ole.
Taas hyvä kirja Riordanilta! Aluksi tuntui hieman kyllästyttävältä, mutta kun juoneen ja henkilöihin tottui, alkoi kirja tuntua paremmalta. Pidän silti enemmän Olympoksen sankarit-sarjasta, vaikka odottelenkin jo seuraavaa kirjaa.
Tää on kyllä tosi hyvä kirja. Äitini osti tän ja jäin heti koukkuun. Luin samantien Percy Jackson-sarjan ja odottelen jo seuraavaa kirjaa Olympoksen sankarit- sarjasta.
Ensivaikutelma kirjasta oli todella huono: vastenmielistä sotauhoa, autoritääristä johtamiskulttuuria ja isänmaallista öhötystä testosteronihuurussa. Samaa jatkui kirjan loppuun asti, mutta juonessa oli silti pientä vetoa huolimatta täydellisen etäisiksi jäävistä henkilöistä. Juonen perusasetelma (tämä ei ole spoileri koska sama kerrotaan kirjan takakannessa) on, että "panaasialaiset" ovat miehittäneet Yhdysvallat ja vastaan taistelee enää seitsemän miehen armeija (tietysti miehen, Heinleinillahan naiset eivät tee mitään merkittävää paitsi kasvattavat lapsia), muu väestö elää orjuudessa. Seitsemän miehen armeija punoo yllättävän epäsotaisan juonen panaasialaisten pään menoksi. Kevyttä lukemista, ihan hyvin meni alas alun pakkonielemisen jälkeen.
Tästä voisi sanoa, että niin hyvää ettei sanotuksi saa. Kirja vei mennessään. Juoni oli loista. Jatkoa odotellaan!
Tämä kirjasarja tuntuu paranevan kirja kirjalta. Luin kolme ensimmäistä kirjaa putkeen tässä parin viime päivän aikana ja koukkuunnuin täysin. Plussat ja miinukset: + Sookie on mahtava päähenkilö. Hänellä on oma tahto, tunteet ja hän on niin itsenäinen ja reipas. Sookie kuvailee tapahtumia myös hauskasti ja häneen voi samaistua. + Useimmat muutkin henkilöt ovat onnistuneita. Eric ja Alcide ovat ihania ja Billkin useimmiten, vaikka tässä kirjassa hän onkin todella ärsyttävä. + Vampyyrien maailmasta on saatu todella kiehtova. + Pidän etelävaltioista tapahtumapaikkana. Myös Merlotte's on jotenkin tosi symppis paikka. + Kirjoja lukiessa nauraa tai haukkoo henkeä koko ajan. Jännittävä ja koukuttava sarja. - Kirjoitustyyli on töksähtelevää ja suomennos ontuu. Olen varma että sarja olisi parempi englanniksi. - Tapahtumat etenevät välillä vähän liian nopeasti ja jää pöllähtänyt olo. Tämä voi tosin olla hyväkin asia. - TV-sarjan katsominen häiritsee lukukokemusta ja kirjat olisivat varmasti olleet parempia, jos en olisi katsonut sarjaa ensin. Kokonaisuudessa kuitenkin mahtava sarja, täytyy heti ostaa tuo seuraava kirja!
Tämä osa sarjasta oli paras , mutta myös rhangen ja maryn tarina on söpöä . Minä voisin suositella kirjaa K-13 , sillä ite täytän tänä vuonna 14-v .
Luin tämän joskus noin vuosi sitten (voisi lukaista uudestaankin kun saisi tuon valtavan kirjapinon laskemaan). Pidin kirjasta kovasti. Taas hieman erilainen, synkemmänpuoleinen tulevaisuuden ennuste. Kun Valentine paljastuu pahikseksi, Tom ei ollut varma, mitä hänen pitäisi tehdä, joten hän turvautui Hesterin. Suosittelen!
Olisin rakastanut tätä kirjaa nuorena tyttönä! Tarinassa on näppärä sankaritar, keijuja, mielikuvituksellis-scifistinen 'setting' (Mars, Venus, jokin kaukainen tulevaisuus, jossa Maahan suhtaudutaan alentuvasti), pikkiriikkisen siveää romantiikkaa. Eikä kansikuvakaan huono ole, eihän? Kirjallisena tuotoksena kirja on köykäinen, mutta harvemmin scifi tällä saralla pääseekään pätemään. Juonikaan ei ole kummoinen, mutta kyseessä on toki nuorille tarkoitettu, sivumäärältään melko vähäinen kirja. Sivujen huvetessa aloin ihmetellä miten ihmeessä kirjailija ehtii solmia kaikki langanpäät ennen kuin sivut loppuvat! Muistaakseni Heinleinia on kritisoitu sovinismista enkä sitä hetkeäkään tämän luettuani ihmettele. Kirjan opetus tuntuu olevan: Naisten kannattaa keskittyä hoitamaan vauvoja ja kasvattamaan lapsia, ja sitä he perimmältään haluavatkin tehdä, vaikka joskus erehtyvät muunlaista uraa havittelemaan.
mielestäni tämä kirja oli aika sekava.... Mutta se oli myös hauska ja vauhdikas ja siinä oli hyvät henkilöt..kannattaa lukea! :)
yks maailman parhaista kirjoista! rick riordan on toosi hyvä! :) kun luin percy jacksonit ajattelin että tää on kyllä maailman paras sarja ja että harmi kun se loppu.mut sitten yhenä päivänä näin tän kirjan kirjastossa.ajattelin että ei voi olla totta!? lainasin sen heti ja en kyllä yhtään pettyny :) kirjan taso ei oo ainakaan laskenu percy jacksoneistä.ainot huono puoli on että percy puuttuu..mutta on uudetkin pää henkilöt ihan hyviä..varsinkin Leo :) Jäin sitten oottamaan seuraavaa osaa ja yhten päivänä näin sen kirjakaupassa englanniks.en jaksanu oottaa suomennusta joten ostin ja luin sen..ja se on tosi hyvä niin kun tää eksynyt sankarikin! :D
Luoja, taas huomasi suorastaan ahmivansa sivuja. Oli aikaa siitä kun luin tätä edeltäneen kirjan, mutta onneksi tässä muistutettiin mieleen aiempia tapahtumia. Hassua, mutta olin jostain syystä kuvitellut aiemmin, että Kalona on nainen. Se, että hän on mies, selvisi vasta tässä kirjassa. Tässäkin kirjassa oli tunnistettavaa ja hyvin tyypillistä Castien tekstiä. Kirjoitustyyli on rentoa ja helppolukuista, mutta jälleen kerran karseat "teinisuomennokset" ottivat hermoon. Ilmeisesti suomentaja on ajatellut niiden kuuluvan kirjan teemaan. Lisäksi tämä draama sadantuhannenmiljoonan pojan välillä alkaa käydä aika tylsäksi, koska se jatkuu kirjasta toiseen eikä siihen tunnu tulevan mitään tolkkua. Jos sivuutetaan nämä muutamat miinukset, saa tästä kirjasta taas yhden hienon lukukokemuksen, mutta tavallaan kirjassa ei tapahdu mitään olennaista. Se on vain ns. tarina tapahtumien välissä. Tietenkin tämäkin oli jätetty jännään kohtaan, joten jatkoa odotellaan kiivaasti.
Tätä on odotettu! Faythen tarina huipentuu tässä kuudennessa Kissojen kesken - kirjassa. Rachelin tyyli ei herpaannu tässäkään pokkarissa. Tapahtumaa on kaikkien makuun, aina poliittisesta valtataistelusta, suhdedraamaan ja veren roiskumiseen. Kuten olen aiemminkin tainnut mainita niin Marc otti tässäkin kirjassa hermoon ja pahasti. Täytynee nostaa hattua Rachelille, koska on luonut vastenmielisimmän hahmon ikinä - vinkuvan, anelevan ja yltiömustasukkaisen Marcin, jollaista en haluaisi tavata tosielämässä. Lisäksi myös tässä pokkarissa nousi esille tyypillinen seksistisyys. Nainen on vain tarkoitettu lisääntymiseen, ei mihinkään muuhun. Otti myös hermoon Faythen sekoilu kahden miehen välillä. Valitukset sikseen, kirja oli miinuksista huolimatta jännittävä ja hiuksia nostattava lukukokemus, joka nostatti kyyneleitäkin silmiin. Mahtava päätös mahtavalle sarjalle.
Voi. Hyvä. Päivä. Aluks kun kirjan aukasi, suututti kaikkein eniten suomentajan vaihtuminen takasin siihen huonompaan, joka suomensi Merkityn ja Petetyn. No loppujenlopuks Eräpuro oli kunnostautunu ja jättäny pahimmat ärsytyksen aiheet pois, mutta tuo "teinikieli" oli edelleen ärsyttävän silmiinpistävää ja ei millään pahalla mutta kuka hitto sano pehva? Ei sitten kukaan. Sarjan pääjuoni sai ihan kunnolla tuulta alleen, ja edisty urakalla Vainotussa. MUTTA Kalonan ja Neferetin karkottaminen tuntui olevan kakkossijalla Zoeyn poikaystävädraaman jälkeen. Pakko sanoa, mutta EI TAAS! Valitun ja Piinatun jälkeen luuli jo että tästä "kolme poikaystävää"- systeemistä, mutta ei. Jos Zoey nuohoaa kolmea poikaa, ne eivät ole POIKAYSTÄVIÄ, vaan kolme poikaaa jonka kanssa nuohoaa yhtä aikaa. Vaikka Loren kuoli, sama meininki jatkuu vaan Starkin kanssa. Hyvää kirjassa oli se, että punaisista tulokkaista kerrottiin enemmän, mutta he jäivät edelleen vähän pimentoon. Ja mitä se kaikki juopotteleminen siellä tunneleissa oli? Kramishan runot oli niin ovelia, että niitä piti miettiä oikeesti vähäsen, josta plussaa. Tunneleista oli tehty inhimillisemmät ja Afrodite oli vähemmän kettumainen kun yleensä. Ainoa miinus oli se Zoeyn nuohous. Vainottu jätti ihan kamalan Yön Talo- himon, joten todellakin odotan Temptediä. Todellakin kiinnostaa sen käännös:)
Täytyy sanoa, että tämä kirjasarja otti nyt takapakkia ja pahasti. Kolmas osa on jotenkin tylsä ja jankkaa vain samoja asioita. Ever ja Damen alkoivat ärsyttää mua suunnattomasti sillä itsensä syyttelyllä tyyliin: "Mä olen syypää, kaikki on mun vika." "Eipäs, vaan mun, kun mä elin niin huonosti kuusi sataa vuotta." Alko pikkuhiljaa kyrsimään. Kaikki parhaat kohdat, joiden ansiosta kirja sai edes kaksi tähteä, olivat ne missä Jude oli. Poika oli kiva hahmo ja joissain kohdissa olisin toivonut hänen olevan Everin poikaystävä. Mua nimittäin alkoi ärsyttää myös Everin ja Damenin rakkaustarina. Jotenkin sen hohto on alkanut sammua. Ostan kuitenkin sarjan muutkin osat, ehkäpä kolme muuta osaa ovat yhtä hyviä, kuin kaksi ensimmäistä.






















