Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Kohtalon miekka on erittäin hyvä kirja, vähän sarjan ensimmäistä osaa parempi. Sanoin Viimeisen toivomuksen arviossa, että harkitsin täysien pisteiden antamista. Miekalle uskalsi jo heittää viisi tähteä. Vaikka huumoria ei unohdettu, taisi melankolinen tunnelma tulla nyt selvemmin esille. Kokoelman parhaat tarinat olivat mielestäni Jäänsiru ja Pieni uhraus, joista löytyi koskettavia kohtia. Pidin myös kovasti kahdesta viimeisestä novellista. Noituri-sarja on noussut nopeasti yhdeksi fantasiasuosikeistani. Kahden suomeksi ilmestyneen osan rakenne tuo mieleen perinteiset episodimaiset miekka & magia -seikkailut, mutta Haltiain veren myötä pääsemme tutustumaan Sapkowskin kerrontaan romaanimuodossa.
minusta tämä kirja oli parhaita vampyyri kirjoja koskaan. kirjassa minun lempihahmoni oli neferet, mutta kun myöhemmin paljastui petturiksi petyin pahasti. minusta tässä kuvataan ystävyyttä taidokkaasti.kirja on täynnä yllättäviä tilanteita ja vaaroja. ihana kertomus siitä miten kaikki voi muuttua äkkiä. kirja loppuu niin että jää janoamaan seuraavaa osaa. aivan ihana kirja
En edelleenkään osaa sanoa tästä sarjasta, että onko se hyvän yläpuolella vai alapuolella. Tämä kirja ei ainakaan herättänyt mitään erikoisia tuntoja. Tuntui, että kirjassa ei ollut oikein minkäänlaista tarkkaa juonta vaan se vain kertoi Everin ja Damenin kamppailuista tunteiden kivikossa. Kuvioihin astuu tietysti Jude, jonka kanssa Everillä on enemmän yhteistä kuin voisi luulla. Odotin, että tässä kirjassa sukellettaisiin oikeasti Varjojen maahan, mutta tilanne jäi pelkäksi spekuloinniksi, energian vaihtamis - höpötyksiksi sekä masisteluksi ainakin Damenin osalta. Huh, turhan monimutkainen kirja, jossa oli sata eri asiaa pinottuna päällekkäin huteraksi pinoksi. Lisäksi itse ongelmaan ei tullut minkäänlaista selvyyttä. Utelias sielu kun olen, aion lukea seuraavankin kirjan. Joskin en odota sitä kovinkaan paljoa.
Enkelimystiikka on päivän sana, kaikkien vampyyrien ja ihmissusien jälkeen. Se on uusi tapa etsiä ja saada "sitä jotakin". Takakannen luettuani odotin innolla saada avata etukansi ja iskeä kynteni kirjaan. Puolessa välissä into oli loppunut. Missä ovat nefilit? Kirjaa lukiessa odotti ja odotti sitä suurta kohokohtaa, jota ei tullut, viimeiset sivut olivat olleet jo niin ennalta arvattavissa että, jopa odotin kirjan loppua. Schwartz osaa Tukholman kadut kuin omat taskunsa ja ymmärtää hyvin maapalloa uhkaavaa kasvihuoneilmiötä ja niistä saakin oivan oppitunnin, mutta nefileitä, joita odotti koko alkupuoliskon, hän vain pintaraapaisee. Kirjan nimi toisaalta sulkee kaiken sisäänsä, mutta minä henkilökohtaisesti odotin paljon, paljon enemmän. Luen tätä paremman puutteessa.
Kirja on upea!! ihastuin siihen tosi paljon ja odotan innolla toista osaa!! Tietääkö kukaan milloin toinen osa ilmestyy?? se ilmesty u.s.a:ssa 9.9.11 elikks tietääkö kukaan milloin 2 osa ilmestyy?
Kirja oli juuri sellainen kuin toivoinkin enkä voinut päästää sitä kädestä ennen kuin olin lukenut sen kokonaan. Toisaalta se kyllä oli juuri sellaista perus Rick Riordan kamaa, mutta hyvä se oli.
Uskomaton! Sillä sanalla kuvaan tätä kirjaa. Ystäväni britteistä oli jo pitkään hehkuttanut minulle tätä kirjaa joten pakko oli lukea! Tämä oli jotain niin.. uniikkia,jotain semmoista jota ei vain voinut laskea alas,luin koko kirjan yhteen putkeen! Yleensä luen vain kirjoja jotka on mahollisimman fantasia,joten tämä yllätti tosi positiivisesti,suosittelen lukemaan! :)
Yhdyn rudi92 kommenttiin siitä, että kirja oli pettymys. Aihe on hyvä, ja siitä saisi aikaiseksi todella hyvän kirjan, mutta toteutus ei tee oikeutta aiheelle. Hahmona Novasta ei oikein saa kunnolla selvää, hänen ajatuksiaan tai luonnettaan ei selvitetä mitenkään syvemmin, vaan kaikki on hyvin pinta puolista. Häneen ei pysty samaistumaan. Lisäksi kirjassa isoon rooliin nouseva ilmastonmuutos vie tilaa itse juonelta ja hahmoilta. Välillä tuntui kuin lukisi Greenpeacen mainoslehtistä. En siis suosittele kirjaa kenellekään, joka hakee hyvää lukukokemusta. Tarina ei herätä oikein minkäänlaisia ajatuksia, mitä nyt hiukan ihmettelee joitain päästölukuja, mutta se oikeastaan siinä. Kirja ei saa kunnolla edes pohtimaan ilmastonmuutos ongelmia, koska kirjoitusasussa on hiukan valittava sävy, joka herättää (ainakin minussa) ärsyyntymisen oireita jo alkumetreillä.
Yksi parhaista tietämistäni kirjoista, ellei jopa paras. Kertoo monipuolisesti rakkaudesta, ystävyydestä, rohkeudesta...
Jälleen kerran ihana luku kokemus, viimeistä osaa odotellessa tulee aika pitkäksi =)
Aika hyvä vaikkakin päiväkirjasta ei saanut paljon selville, enkä itse ollut lukennut paljon Josefinen kohtia. Kirja toi uudenlaisia asioita esiin. Odotan innolla seuraavaa osaa,jos tulee.
Tämä oli kyllä omasta mielestäni aivan loistava sarja. Luen kyllä toistekkin
Juu tämä osa on mielestäni lukemistani paras tähän mennes (6 viimeisintä luettuna) :))
Kirjan takakansi lupaa mielestäni liikoja ja aloitusosa on tylsä. Kannattaa kuitenkin lukea tämä kirjasarja, koska laatu paranee loppua kohden.
Pettymys isolla P:llä. Juoni oli hyvä, mutta toteutus oli aika paska. Nova oli jotenkin outo hahmo, joka jäi kylmäksi. Ja eniten mua häiritsi se, että musta tuntu, kun Nova olisi ollut huomattavasti vanhempi mitä 19. Kuitenkin muissa sarjoissa, kuten Langennut enkeli, Varjojen kaupungit jne. niissä päähenkilö vaikuttaa sen ikäiseltä mitä on. Nova taas ei. Eräs asia mikä häiritsi myös oli kirjan raamatullisuus. Sitä oli ihan liikaa mun makuuni. Muutenkin kirja oli outo ja jotenkin huonosti kirjoitettu. En sitten tiedä johtuiko se suomennoksesta.
Toistaa Percyjä, mut kerronta on tässä mun mielestä parempaa, ja hahmot mielenkiinoisempia.
Sinänsä ihan kiva juoni joo. Harmi vaan että jokaisessa Percy Jacksonissa on täsmälleen sama juoni eri henkilöillä ja tapahtumapaikoilla varustettuna.
Mulle tuli tästä jostain syystä mieleen Viisikot. Paljon parempana ja fantasiasävytteisempänä vain. Tunnelma on jotenkin sama, tai siis kirjasta tuli mulle samat fiilikset kuin Viisikoista joskus kakkosella. Tarina oli hienosti kirjoitettu, ja mielestäni tämä on yksi parhaista lohikäärmekirjoista. Ainoastaan Saphiran ja Eragonin välit jotenkin vaivasivat. Juttelu oli liian tiivistä, kun ottaa huomioon että siinä oli ihminen ja lohikäärme, ei ihminen ja ihminen eikä lohikäärme ja lohikäärme.
Mielestäni olisi voinut olla parempikin... Juoni oli aika sekava, mutta toisaalta kaikki oli kuvattu suht. hyvin. Henkilöt olivat latteita ja jouduin joissain kohdissa vain kahlaamaan läpi. Ei oikein osunu...
Kirjan juoni herätti heti alussa mielenkiinnon kun lueskelin toisessa blogissa tästä kirjasta. Pitihän se sitten käydä lainaamassa oma kirja. Jacinda on minusta upean säpäkkä hahmo, mutta ajottain eipäsjuupas-meininki kävi hiukan hermoon. Willin ja Jacindan suhteen etenemistä on hauska seurata sen takia, että Will ei tiedä mitään Jacindasta, mutta Jacinda tietää Willistä. Kasassa on siis taas mahtavat ainekset kielletylle romanssille. Kirja ei ole kovinkaan huumorintäyteinen, mutta suhdekiemuroita ja Jacindan tappelua itsensä kanssa lukee kyllä ihan mieluusti. Kirjassa on ajoittain hiukan teinimäistä meininkiä havaittavissa, mutta sehän tavallaan kuuluu tämän ikäisten nuorten elämään eikä se haitannut mitenkään erityisesti. Ainut suuri miinus oli se, että kirja loppui niin ahdistavaan kohtaan. En malttaisi millään odottaa seuraavaa suomennosta!
Tuli hetkeksi taianomainen fiilis kun otti tämän kirjan käsiinsä. Aivan kuin olisi voinut mennä istumaan keskelle kukkivaa puutarhaa ja lukea tätä satukirjalta näyttävää pikkuruista kirjaa. Kirjojen tarinat eivät kuitenkaan ole mitään yli-iloisia romanttisia tarinoita, jotka päättyvät onnellisesti. Kirjassa on siis kaksi eri tarinaa, joista olisi minun mielestäni saanut pienellä vaivalla hiukan pidempiä. Minusta tarinat loppuivat melkein kesken ja etenkin tämä ensimmäinen tarina "tyttö peilissä" oli vallan mielenkiintoinen ja aiheutti pari pientä väristystäkin selkäpiissa kun ajattelin tilannetta omalle kohdalle. Tarinat ovat siis aikuisille kirjoitettuja lyhyitä tarinoita, joissa piilee myös muutama pieni opetuskin. Vaikka toisen tarinan kerronta oli vähän sekavaa, onnistui tämä pieni ja kummallinen kirja viihdyttämään tovin.
Aluksi oli vaikea ymmärtää mistä puhuttiin ja mitä tapahtui, mutta kun oli lukenut hetken aikaa, ei voinut keskeyttää, vaan oli pakko jatkaa! Henkilöt olivat kiinnostavia, juoni mainio ja... Siinä oli vain jotain niin siistiä!