Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Vau, Ward on taas saanut luotua yhden aivan ihanan kirjan, joka on niin surullinen kuin iloinenkin. Tohrin eri vaiheista surun käsittelyssä oli mukava lukea, ja siinä sivussa kulki hyvin Johnin ja Xhexin suhde. Kirjassa ei ollut kovinkaan montaa kohtaa jotka tuntuivat hieman tylsiltä, mutta muutamalta ei koskaan välty. Siihen nähden, että kirja oli hyvin paksu, mielenkiinto pysyi hyvin yllä. Lassiterista tuli yksi lempihahmoistani, ainakin tässä kirjassa kerrottujen asioiden mukaan. On mukavaa huomata, että vaikka peruspohja näissä kaikissa kirjoissa on melko samanlainen, niin Ward on saanut jokaisen kirjaan jotain uutta ja erilaista.
Tämä. Sarja. On. IHANA!!!!!!!! Rakastan tätä sarjaa! Se on koukuttava, ja kirja pitää lukea yhdeltä istumalta. Ainoa huono (?) puoli on se, että sitä pitää lukea tietyssä mielentilassa, eikä sitä voi lukea, jos ei ole yksin. Jos ne kriteerin täyttää voi eläytyä niin, että tuntuu, kuin olisi itse mukana tarinassa. Ihana, suosittelen täydestä sydämestäni.
Aivan tavattoman hieno kirja! Parvela on todella taitava kirjailija, ja kirjasta (aivan kuten koko sammon vartijat sarjasta) näkee todella, että hän on lukenut kalevalan. !!! Kun luin kirjan pienempänä, pelkäsin kuollakseni hiisiä, joten en suosittelisi kirjaa alle 6. luokkalaisille. !!! Kun kuitenkin luin kirjan uudellen muutaman vuoden päästä se kolahti, kuin metrin halko, ja sen ansiosta paitsi haalin itselleni loputin kirjat, luin myös itse Kalevalan. Tämä kirja kannattaa lukea.
Paras kirja Teilight-saagassa. Ei oikeastaan liity mitenkään Bellan tarinaan, mutta ehkä syy onkin juuri se. Kirja oli alusta asti mielenkinntoinen, ja Breehen on helppo samaistua. Fred(<3) on aivan ihana.
Tämän luettua tuli kyllä hieman epätoivoinen olo. Kun joku toinen 15-vuotias kirjoittaa noin hyvin, tuntuu ettei itse osaa mitään. No, ehkä tästä selvitään. :) Jääsielu kertoo jännittävän tarinan keskiaikaisesta palkkamurhaajasta joka saa tehtäväkseen tappaa toisen tunteettoman murhaajan. Hän ei kuitenkaan ole varma tämän henkillöllisyydestä. Jääsielu oli tosiaankin koukuttava kirja. Oli aina luettava vielä se kuuluisa "yksi" luku. Tarina ei päästänyt otteestaan ja kaiken aikaa sai pelätä suosikkihahmojensa puolesta. Kirjaa huomasikin lukevansa kuin dekkaria, koko ajan koitti arvata murhaajaa ja lopulta huomasikin olevansa täysin väärässä. Alusta asti oli myös selvää, että kirjaan olisi kytketty jonkinlainen rakkaustarina. Sebastian on tappanut lähes koko ikänsä, mutta hänen sielunsa olekaan vielä täysin jäässä. Erityisesti kirjassa koskettivat herkästi kirjoitetut pohdinnat kostosta ja rakkaudesta. Välillä kirjasta paistoi kirjoittajan nuori ikä, mutta yleisesti sitä pikemminkin hämmästeli kuvailun aitoutta, kuin takertui johokin pieneen kökköyteen. Jääsielu jätti jälkeensä hiukan kumman tunnelman. Kirjan suorastaan hotkaisi ja se loppui äkkiä. Loppu ei myöskään ollut ihan toivomani lainen, mutta ei silti todellakaan lässähtänyt. Tältä kirjailijalta olisin kiinnostunut lukemaan lisääkin, etenkin jatkoa Sebastianin tarinaan...
Mahtava kirja! Koska muinaiset aikakirjat todistavat, että luin ensmmäisen osan lähs vuosi sitten, muistin yllättävän hyvin joitain kohtia, mutta jotkut olivat luonnollisesti päässeet unohtumaan. Kirja on todella ihastuttava. Kaikista mieluiten luin Katen seikkailuista, vaikka Michael olikin periaatteessa pääosassa. Loppu on pakahduttavan jännittävä ja surullinenkin. Odotan innolla suraavaa osaa, sillä kirja jäi niin jännään paikkaan :) He he, ja tietty tahdon kuulla lisää Katesta ja Rafesta :D
Aluksi epäilin kirjaa, koska en yleensä lue ronskeja ja eroottisia kirjoja, mutta muutin nyt mieltäni. Kirjaan koukuttuu todella helposti, sillä juoni kulkee hyvin vaivatta. Yksinkertaisuudestaan huolimatta tarina on kuitenkin loistava. Hahmoihin on helppo rakastua, etenkin Dariukseen, vaikka hän onkin mukana vain muutaman sivun verran. Kirjoitustyyli on juuri sellainen, josta pidän. Ainoa seikka, minkä vuoksi en anna kirjasta täysiä pisteitä on ensinnäkin se, että saumattomasta juonesta huolimatta kaikki tapahtuu ehkä hieman liian äkkiä. Tietysti tällekin seikalle löytyy rivien välistä selitys, mutta itse olen sen verran nopea lukija, että olisin halunnut jäädä nautiskelemaan kirjasta vielä enemmän. Ja toisekseen eroottiset kohtaukset ovat liian lyhyitä ja epäinhimillisiä, sillä akti on heti alkaessaan jo aivan huipussaan. Vielä viimeisenä seikkana päähenkilö Wrath vaikuttaa melko ristiriitaiselta. Häntä oli toisinaan hiukan vaikea ymmärtää. Jännitystä kirjasta löytyy kyllä sopivasti, vaikka taistelukohtaukset ovatkin lähes aina ennalta-arvattavia. Voisin kuvitella, että kirja sopii Underworld- elokuvia katsoneille, sillä tässä kirjassa on hyvin sama tunnelma ja asetelma: kaksi eri lajin edustajaa rakastuu ja kahden eri ryhmittymän ikuinen taistelu... Ehdottomasti haluan lukea muutkin sarjan kirjat.
Tämä kirja oli kanssa niitä jotka on pakko ostaa. Koska omistan myös aikaisemmat osat, Tarkoitettu ja Rajalla, oli tämäkin ostettava. Perillä lopettaa todella ansiokkaasti kauniin ja herkän trilogian tulevaisuuden maailmasta, ollen sarjan paras osa. Cassia, Ky ja Xander ovat kulkeneet pitkän matkan jonka aikana jokainen on muuttunut ja kasvanut. Nyt selviää onnistuuko kansannousu aikeissaan murtaa Yhteiskunta, ja onko se lopulta edes parempi vaihtoehto. Perillä-kirjassa kertojahahmona on edellisistä kirjoista tuttujen Cassian ja Kyn lisäksi myös Xander. Tämä istui kirjaan hyvin ja Xanderin osuudet olivatkin minusta ne mielenkiintoisimmat. Olen tosin aina pitänyt tästä hahmosta enemmän kuin Kystä joka on toinen Cassian sulhaskandidaateista. Juoni ei irroita otettaan kun pääsee vauhtiin ja Perillä selvittää paitsi uudet ongelmat, myös jo Tarkoitetussa esiin tulleet mysteerit. Ja mitä parhainta, uskottavasti. Loppu olikin mielestäni loistava, se ei lässähtänyt millään tavalla ja kirjan saattoi laskea käsistään tyytyväisenä. Tämä on loppu. Se mikä Condiessa iskee minuun juonta ja hahmoja enemmän on silti kirjan kieli. Se soljuu eteen päin kauniina ja oivaltavana, kirjailija oikeasti ajattelee ja herättää ajatuksia.
Hyvä kirja, ei tosin yllä aivan ensimmäisen tasolle. Silti oikein hyvä kirja. Tilastot rocks.
Ehdottomasti lempikirjani Artemis Fowl-sarjassa. Täydellistä jatkoa sarjalle, jota olen rakastanut aina, ja tulen aina rakastamaan. Aivan ihana!
Tätä kirjaa tuli kyllä odotettua! Odotuksesta huolimatta bongasin sen sattumalta kirjakaupan hyllyltä ja pitihän se sitten napata mukaan. Helalomalla syvennyinkin sitten tähän enkä pettynyt. Halki ikiyön jatkaa Arian ja Perry tarinaa suoraan siitä mihin se jäi. Nyt heidän rakkautensa välissä on Perryn haastava asema vuorovetisten veriherrana, vuorovetiset näes suhtautuvat Ariaan vihamielisesti. Ariasta alkaa tuntua, että ainoa mahdollisuus on jättää Perry. Osansa tarinassa saavat myös edellisestä kirjasta tuttu Roar ja Perryn sisko Liv. Suoraan sanottuna pelkäsin kirjan lukemista. Ensimmäinen osa nousi yhdeksi suosikkikirjakseni ja olen liian monesti huomannut trilogian toiset osat paljon huonommiksi kuin ensimmäiset. Aivan yhtä hyvä kuin edeltävä tämä ei ollut, mutta ei todellakaan huono. Kirjassa oli jonkin verran inhoamaani toisen osan kuviota, "He saivat toisensa mutta nyt toinen jättää toisen pakon edessä", mutta onneksi sekin oli siedettävää. Suosikkihahmokseni nousi edellisen kirjan tavoin Roar, Perryn paras ystävä, vallaton kuulija. Hänessä on asennetta. Perrystä aloin pitää enemmän kuin edellisessä kirjassa. Ariasta tuskin suosikkia koskaan tulee, mutta pidän hänestäkin päähenkilöksi poikkeuksellisen paljon. Tätiäni lainaten joka muutaman sivun selaili, huumori ei tässä kukoista. Muutama sutkaus löytyy ja se on siinä. Sen sijaan Halki ikiyön on haikeampaa ja välillä jopa surullistakin luettavaa. Juoni piti otteessaan koko ajan ja lopussa luotiin jälleen uusi kutkuttavan jännittävä asetelma viimeistä kirjaa varten. Tämä sarja on tullut jäädäkseen suosikkeihini enkä tosiaan tiedä miten minun olisi tarkoitus selvitä tuskaisesta odotuksen ajasta ennen viimeistä osaa.
Kirja oli todella mielenkiintoinen ja jännittävä. Aluksi kirja oli hieman tylsä, mutta luettuani sen siitä tuli uusi suosikkikirjani.
Mitä mainoin kirja, en voi muuta sanoa! Kun pienenä sain tämän kirjan, en oikein pystynyt hyväksymään, että päähenkilö on Alice, eikä suinkaan Liisa. Mutta oli miten oli, tämä on lumoava kirja.
Odotin kirjalta ja sarjalta jotakin enemmän, niin petyin tähän. Tarina ei tuntunut kunnolla etenevän ja jotenkin jäi sellainen olo, että sivumäärästä huolimatta tässä ei tapahtunut oikein mitään. Annoin tälle osalle kolme tähteä ja aion antaa mahdollisuuden vielä sarjan toiselle osalle.
Ihana kirja. Rakastuin siihen, mitä Evien ja Lendin välillä tapahtui. Se ei ollut heti muutaman luvun jälkeen, että 'rakastan sinua ah', vaan suhde eteni rauhallisesti ja normaaliin tahtiin. White todellakin osaa kirjoittaa hyvin etenevää teksti, joka pitää koukussa aivan loppuun asti. Tosin muutamissa kohdissa vähän sekosin, enkä saanut kunnolla selvää Evien ajatuksenkulusta tai Lendin taustasta, koska kaikki meni suoraan ohitse. Mutta lukulistalla tämä on, luen uudestaan ja ajattelin lukea sarjan muutkin osat, että saisi tämän vihdoin päätökseensä.
Ehdottomasti suosikki sarjani<3 Ja ite pidin kirjan tahdista kyllä paljon. (kakkosesta en niinkään) mutta tätä kolmosta rakastin ja ahmasinkin sen muutamassa päivässä mitä nyt oli vapaata helatorstai, perjantai ja lauantai aamuna sitten viimeset luvut luettu. Onneksi Xanderkin sai onnellisen lopun. Muuten olisin varmasti itkenyt viikko tolkulla. Minäkin pidin Cassiasta enemmän kuin ennen. Loppuun vielä pakko ihailla kantta. Tarkoitetun ostin pelkästään kannen vuoksi ja ensimmäinen missä en edes takakantta lukenut. Näin kannen ja ajattelin "toi on pakko saada." En ole ikinä nähnyt yhtä kaunista kantta.
Ensimmäisen osan luettuani ajattelin, että tämä vaikuttaa hyvältä sarjalta. Toisen osan jälkeen en ollut enää asiasta niin varma, mutta kirjassa oli kuitenkin niin paljon hyviä ja koukuttavia kohtia, että päätin lukea myös kolmannen osan. En tiedä oliko päätös kovinkaan hyvä, mutta ainakaan ei tarvitse enää miettiä luenko vai enkö. Päätösosaksi juoni oli mielestäni aivan liian hidasta. Aikaa kului, mutta silti tarina ei tuntunut etenevän mihinkään. Kirjan loppuosa sai joissain kohtia mielenkiintoni heräämään, mutta ei niin hyvin kuin sarjan edeltävät osat. Condie on mielestäni hyvä kirjailija ja hän kirjoittaa selvää ja kuvailevaa tekstiä. Tässä osassa kuitenkin tuntui siltä, että hän halusi sarjan nopeasti päätökseen. Se minun täytyy kuitenkin myöntää, että kirjan lopussa silmiini kihosi kyyneleitäkin. Oli kirjassa siis jotain, mikä sai tunteet valloilleen. Varsinkin Xanderin kohtalo on pelottanut minua koko sarjan ajan, mutta onneksi hänkin sai onnellisen lopun parista takaiskusta huolimatta. Toista osaa lukiessani aloin hieman "vihaamaan" Cassiaa, tämä kirja kuitenkin muutti ajatukseni hänestä täydellisesti. Kokonaisuutena tämä kirja ja koko sarja olivat ihan ok, mutta jos nyt saisin päättää lukisinko kirjat uudestaan, vastaukseni olisi kieltävä.
Kirja oli mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava. Todella hyvä suomalaiseksi fantasia kirjaksi. Muutamat kohdat otti vähän päähän, mutta niitä kohtia ei ollut paljon. Keskivaiheen jälkeen aloin pikkuhiljaa kyllästyä kirjaan, mutta loppua kohden en malttanut lopettaa. En kyllä kadu lukemista. Odettelen seuraavaa osaa ja katon mitä se tuo tullessaan.
