Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Lukukokemuksena todella hyvä, mutta ei vedä silti vertoja ensimmäiselle osalle, Ilki ihanalle. Odotin enemmän, mutta ei tämäkään täysi pettymys ollut. En kuitenkaan pitänyt Lesliestä päähenkilönä, olisin halunnut lukea vielä enemmän Aislinnista.
Aluksi mulla ei ollut mitään kummempia odotuksia tästä. Kaveri mulle tätä hehkutti, joten mä päätin sen sitten lukea. Ja hupsista, yhtäkkiä mä olin aivan tarinan pyörteissä! Hieman erilaisempi kirja, ja hahmojen suhteita oli kiva seurailla. Loppu oli kuitenkin pienoinen pettymys, mutta silti jatko-osakin tuli luettua.
Aivan loistava suomalainen fantasia kirja! Tarjosi mahtavan lukuelämyksen. Juoneen pääsi heti kiinni ja tarinassa pystyi elämään mukana. Pidin henkilöiden erilaisuudesta, tunteiden kuvailusta ja tarinan kulku oli jotain uskomatonta. Vaikka koko ajan ei tapahtunutkaan mitään jännittävää, en siltikään malttanut laskea kirjaa käsistäni. Aion ehdottomasti lukea jatko-osankin!
Tämä osa ylitti odotukseni! Pidin sarjan muitakin osia hyvinä, jotkut kohdat olivat loistavia ja yllätyksellisiä ja jotkut taas hieman tylsempiä. Mutta tätä kirjaa en olisi millään malttanut laskea käsistäni! Juonenkäänteet olivat mahtavia ja yllätyksellisiä, romantiikkaa ei puuttunut ja kirjan parissa todellakin viihtyi. Tuli luettua kirja jo samanpäivän aikana loppuun, kun en malttanut pysyä erossa. Ehdottomasti suosittelen koko sarjaa!
Aivan loistavan koukuttava kirja alusta loppuun! Pidin todella paljon henkilöistä, kun he olivat keskenään niin erilaisia. Varsinkin Jace jäi mieleeni räiskyvän ja ailahtelevaisen luonteensa puolesta. Luin tämän kirjan toisen kerran ja silti lukukokemus oli yhtä mahtava! Seuraavaksi lukulistalla onkin sarjan muut osaa. Suosittelen ehdottomasti. Tämä kuuluu niihin koukuttaviin kirjoihin, täynnä yllättävä juonenkäänteitä eli toisinsanoen tätä kirjaa et voi laskea käsistäsi hetkeksikään! :)
Ensimmäinen osa ei oikein vakuuttanut tätä lukijaa, mutta tässä toisessa alkoi musta olla jo sellaista mielenkiintoista otetta. Yelenan taikaopiskelut ja uudet hahmot olivat mielenkiintoisia mukaan luettuna synkkä Leif ja mahtipontinen Cahis, joilla molemmilla on oma merkillinen tarinansa kerrottavanaan. Yelena on kyllä omapäisin tapaus jonka tiedän enkä välillä ollut varma siitä olinko ärsyyntynyt vai innoissani hänen itsepäisyydestään. Hänellä oli tapana syöksyä asioiden kimppuun miettimättä ja saada itsensä vaaraan useammin kuin kerran. Mielenkiintoista oli myös lukea erilaisista taioista ja miten päähenkilö niitä käytti. Romantiikan ystävän toki olisin kaivannut lisää räiskyviä kohtauksia, mutta niitä ei ollut nimeksikään niin kuin ei aiemmassakaan kirjassa. Janco ja Ari ovat kyllä kaksi parhainta hahmoa tässä sarjassa ja heistä oli ilo lukea tässäkin lisää. Tämä ei kyllä ole yhtään sellainen tarina, jota täysillä fanitan, mutta silti tässä on oma houkutuksensa. Siispä jään odottamaan jatkoa.
Hobitti: Odottamaton matka, Kuvitettu opas perehdytti tällaisen minunkaltaiseni, vasta Tolkienin maailmaan tutustuvan, hyvin, - ja nopeasti -, Keski-Maahan: sen paikkoihin, henkilöhahmoihin ja erilaisiin taianomaisiin otuksiin. Opas on ohut, vain 79 sivuinen. Nämä sivut täyttyvät, - ei niinkään tekstistä -, vaan Hobitti: Odottamaton matka- elokuvan kuvista. Kuvat ovat upeita (mitä sitä kieltämään), mutta olisihan sitä toivonut hiukan lisää tietoja hahmoista, vaikka tässä kyseessä onkin Kuvitettu opas. Erityisesti Bilbosta, Gandalfista ja Elrondista olisi toivonut lisää faktoja. He ovat juuri niitä kaikkia lukijoita kiinnostavia hahmoja, ja harmi, ettei heidän sivun tai kahden kokoisista tiloista annettu kuvien väistyä tiedon rinnalta. Vielä tämänkin lisäksi kirjasta löytyi parannettavaa. Tällainen aloitteleva Tolkien-eksperttikin löysi hiukan lisättävää. Esimerkiksi, olisihan se ihan olennaista tietää, että Radagast Ruskea on Gandalf Harmaan serkku (tämä käy ilmi Hobitti: eli sinne ja takaisin- kirjan luvussa "Kummallinen koti",sivulla 135). Jos ei tällaisiin pieniin epäkohtiin kiinnitä huomiotaan vaan kauniisiin kuviin ja kirjan taittoon, niin Hobitti: Odottamaton matka, kuvitettu opas, tarjoaa paljon: Keski-Maan kartan, aukeaman kokoisia suuria kuvia, tietoja retkikunnan kääpiöiden taustoista, Örkki-tietoutta ja miten Klonkusta tuli Klonkku sekä paljon muuta mukavaa. Tämän avulla voi perehdyttää nuoremmankin lukijan Tolkienin maailman saloihin. Suosittelen myös Tolkienin maailmasta kiinnostuneelle, ei ekspertti- vaan aloittelevantasoiselle lukijalle!
Olin nähnyt elokuvan ennenkuin luin kirjan, joten juoni ei tuottanut yllätyksiä. Lopussa pari kyyneltä vierähti poskille, sitä ei kukuaan pysty estämään.
Kerrassaan Mahtava kirja. Itse olen aika noviisi tämän alan kirjallisuuden lukijana. Kirja jäi käteen kapupan kirjahyllystä, erittäin mielenkiintoisen kuulloisen takakannen perrusteella. Ja täytyy sanoa että koukkuun jäin. Olen kyltymätön romantiikan ystävä ja tässä kirjassa se on taidokkaasti yhdistetty Myös erotiikkaan joka on iso plussa, mutta sillä ei kuitenkaan mässäillä likaa ja kun siihen vielä lisätään enkelit, demonit yms niin eihän tota yhdistelmää vaan voi vastustaa. Kirja on mielestäni taitavasti ja hauskasti kirjoitettu, sopivasti huumoria ja juoni etenee koko ajan, eikä jää missään kohden junnaamaan paikalleen ja vaikka lopputulos oli jotenkin arvattavissa, jännitys kuitenkin säilytettiin melkein viimeiseen sivuun asti ennenkuin koko kuvio selvisi. Ja olen itse henk. koht sen verran romantikko että olen onnelisten loppujen ystävä jos kirja olisi loppunut toisin, en olisi pitänyt siitä.
Tämä oli vähän sellainen "hetken hairahdus" kun päätin sen varata kirjastosta itselleni. En kauheasti ole lukenut rikolliskirjallisuutta eikä se oikeastaan kiinnostakaan, mutta tässä kirjassa homma toimi. Eve on aivan mahtava persoona, joka ei epäile käyttää nyrkkejään jos tilanne sitä vaatii. Häntä ei suotta pidetä parhaimpana työssään. Tässä pokkarissa murhaaja oli melkoisen raaka ja tapahtumat kuvailtiin niin elävästi, että melkein tuntui kuin itse olisi ollut paikalla. Olihan tässä paljon rikosten selvittelyä, mutta niistä oli kirjoitettu mielenkiintoisesti. Huomasin ihan sattumalta, että olin vahingossa lukenut kirjan jo puoleen väliin. Ei tietenkään unohdeta romantiikkaa mikä on Robertsin kirjoille ominaista eli suudelmia ja kiihkeitä hetkiä on luvassa myös tässäkin joskin en niitä niin paljon odottanut kuin sitä, että murhaaja saadaan selville. Yllätyin, että näitä kirjoja on kirjoitettu noin paljon, mutta aion varmasti lukea jatko-osiakin.
Ympäri käydään, yhteen tullaan. Tässä kirjassa ei tapahtunut kyllä yhtään mitään. Jälleen kerran Ever vain mietiskeli miten selviytyä häntä ja Damenia erottavasta taiasta, jonka lisäksi hän käy useampia melko tympeitä keskusteluja ilkeäksi muuttuneen Havenin kanssa, jota olisin mieluusti vetänyt korville. Koko kirja keskittyi enemmänkin teinien angstaamiseen ja nokkimisjärjestyksen uudelleen muokkaamiseen. Tässä kirjassa ei oikeastaan ollut mitään järisyttävää kliimaksia vaan kaikki rullasi eteenpäin rauhallisessa ja tylsässä rytmissä ja siltikään ei edistytty mihinkään suuntaan. Kaiken lisäksi minulle oli shokki se, että Everin ystävä Mavis onkin poika! Miten olen voinut sivuuttaa tällaisen asian jo monen kirjan verran vai eikö kirjailija vaan oikeasti ole hoitanut tekstiään kunnialla? Luen jatkon vain ainoastaan sen takia, että se on viimeinen kirja. Toivottavasti kirjailija on saanut edes vähän äksöniä siihen.
Mifongin aika jatkaa Mifongin perinnön tarinaa. Ardis ja kumppanit seikkailevat taas ympäri maailmaa kovalla tohinalla. Kuten edellistä osaa arvostellessakin totesin, kartta ei ole niin tarkka kuin toivoisin ja tohinassa on välillä hyvin hankala pysyä kyydissä. Kirja on taas mukavasti jaettu osiin, mikä keventää lukemista. Toisaalta teksti on todella soljuvaa ja kevyttä muutenkin. Tätä on ilo lukea. Mitään kamalan järisyttäviä juonenkäänteitä ei tapahdu, mutta mielenkiintoisia koukeroita on J.S.Meresmaa onnistunut loihtimaan, ja mielenkiinto säilyy hyvin alusta loppuun saakka. Esille nousi myös yksi suuri kysymysmerkki johtuen ristiriidasta tämän ja edellisen osan välillä, mutta luultavasti, tai ainakin toivottavasti, siihen saadaan selitys seuraavassa tai sitä seuraavassa osassa. Mitään hirveä huonoa kirjasta on mahdotonta löytää. (Paitsi kansi, joka on hirveä.) Teksti on helppolukuista, suorastaan ahmittavaa. Henkilöhahmot esittäytyvät enimmäkseen melko samanlaisina kuin Mifongin perinnössäkin. Ardisin hahmoon kaipaisin jo seuraavaan osaan hieman enemmän tietynlaista terävyyttä, särmää, räväkkyyttä, jotain. Vielä hän vaikuttaa enemmän olosuhteiden uhrilta kuin mitä saattaisi olettaa. Seuraavaan osaan toivon myös jo kaikesta antamastani hyvästä palautteesta huolimatta tiukempaa ja synkempääkin otetta, mikseipä tilapäistä raakuutta, jonkinlaista kielellistä ja juonellista repäisyä. Meresmaalle kiitos siitä, että vaikka kirja pursuaakin välillä ällöromantiikkaa, eivät Ardisin tenavat näyttele siinä liian suurta osaa, eikä hyvää tarinaa ja mukavaa kirjaa ole pilattu lapsenhoidon yksityiskohdilla. Olisin ehkä toivonut jotakin syvempää, tunteellisempaa tunkeutumista mifonkien nahan alle. Jotakin, mikä olisi herättänyt jonkinlaisen vahvan tunteen olentoja kohtaan. Sellainen jäi puuttumaan. Kielellisesti lukunautinto, tarinan ja henkilöhahmojen kannalta ihan kiva.
On pelkästään, vain ja ainoastaan tämän kirjan syy että olen aikanani ihatunut scifi- ja fantasia kirjallisuuteen. Luettuani yhden Dyyni- kirjan, piti minun saada sarjan kaikki kirjat käsiini ja heti. Eli kerrassaan loistava scifi-kirja. Mukaansa tempaava ja vangitseva, ellen sanoisi.
Yllätyin kuinka loistava kirja loppujenlopuksi oli. Oikein alkoi harmittamaan ettei kyseisestä tarinasta ole jatko-osia. Muinaiset skandinaaviset uskomukset ja riimut kietoituivat upeasti tarinaan ja kertomus eteni reippaassa tahdissa eteenpäin. Suosittelen kaikille tätä kirjaa!
Lyödään rahoiksi jatkaa Posti kulkee -kirjasta tutun Tahmee von Lipwigin tarinaa. Saatuaan Ankh-Morporkin postilaitoksen kuntoon hän on uuden haasteen edessä: rahapaja ja valtion pankki pitäisi modernisoida. Lordi Vetinari on tällä kertaa melko suuressa roolissa, ja golemit ovat merkittävä tekijä juonessa. Minusta Posti kulkee ja Yövartiosto ovat parhaat 2000-luvulla kirjoitetut aikuisten Kiekkomaailma-romaanit, eikä Lyödään rahoiksi aivan pärjännyt niille. Kirja oli kyllä hyvä, pidin paljon Tahmeen hahmosta, ja juoni oli kiinnostava. Alkupuolella tarina tuntui vähän hajanaiselta, mutta tiivistyi puolenvälin tienoilla. Lyödään rahoiksi oli hauskaa luettavaa kuten muutkin Prathcettin kirjat. Se on mielestäni parempi kuin edeltäjänsä Muks!.
Hyvä kirja, mutta puutteitakin oli. Alku oli lupaava ja lukeminen oli sujuvaa ja mukavaa. Mutta loppujenlopuksi kirja olisi silti tarvinnut jotain muutakin: Jonkun koukun melko ennalta-arvattavaan juoneen. Pidin kirjasta melko paljon, enemmän kuin toisesta osasta. Odotan kolmatta silti innolla.
Kirja oli kyllä kaiken odotuksen ja kehujen arvoinen! Suosittelen kaikille. Kohosi ainakin minun suosikkeihin:)
Yllätyin, kun huomasin, että kyseessä on sama paikka, kun Mustan Tikarin Veljeskunta-sarjassa.Ei ollut yhtä hyvä kirja kuin edellä mainittuun sarjaan kuuluvat kirjat.Aijon lukea kyllä seuraavankin sarjaan kuuluvan kirjan ja suosittelen kyllä lukemaan, jos tykkää Wardin kirjoista, koska samanlaisuutta kyllä oli.
Alku tuntui melko sekavalta, koska ensimmäisen osan lukemisesta oli niin kauan. Juoneen pääsi kuitenkin melko nopeasti taas jyvälle ja pienet mustat aukot muistissa eivät haitanneet mitään. Kokonaisuutena kirja oli ihan ok, mutta jotkut asiat jäivät ärsyttämään. Juoni eteneni, mutta välillä tuli sellainen olo että voitaisiin jo siirtyä seuraavaan kohtaukseen. Eniten minua ärsytti kuitenkin se, miten hyvin Will ja lopussa Ben ottivat Mabin taikomiset. Muutenkin Willin ja Mabin suhde oli melko omituinen. Suosittelen kuitenkin lukemaan jos vähänkin kiinnostaa. Kuitenkin, pidin itse enemmän ensimmäisestä osasta.
Mahtava kirja! Alusta en pitänyt, mutta nautinto oli suurenmoinen! Suosikkihahmoni oli selvästi Cole ja sen jälkeen Isabell. Toivon suuresti, että heidän "jutustaan" olisi jotain viimeisessa kirjassa. Itselläni meni vain paripäivää tämän lukemisessa. Suosittelen!
Oli aika isot ennakko-odotukset tästä. Pidin kirjasta, ainoastaa jatkuva kiroilu pisti häiritsevästi silmään. Hopesta en oikein saanut kiinni, hahmo oli vähän hankala. Victor oli paremmin suunniteltu. Harmitti, kun kaikki tieto oli keskitetty loppuun. Toivottavasti seuraavassa osassa kerrotaan surunsyöjistä enemmänkin. Kirja oli hyvin kirjoitettu, ottaen huomioon, että kirjailija on niin nuori:)