Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Minulle suositeltiin kyseistä kirjaa, ja kaiken onneksi otin neuvosta vaarin; kyseinen eepos oli minulle järisyttävä kokemus. Rakastin kirjan kerrontaa ja omaperäistä tarinaa, henkilöhahmoja ja juonea. Luin kirjan kaksi kertaa perätysten! Odotan innolla että saan luettua jatko-osan, ja toivottavasti lisää on tiedossa. Scott Lynchille kiitos ja kumarrus Locke Lamoran tuomisesta keskuuteemme! :)

Outo kirja.. Idea oli toki erikoinen ja oli jotenkin oudon mielenkiintoista lukea tarinaa. Loppu oli pettymys kaiken sen jälkeen mitä päähenkilö oli höpöttänyt...

Ehkä hiukan liian imelä mun makuun... Mutta pidin silti kirjan kokonaisuudesta, siinä oli paljon kivoja kohtia!

Tykkäsin tuosta kirjasta. Teksti oli kirjoitettu hyvin ja vaikka alku oli hieman tylsähkö, jäin lopussa totaalisesti koukkuun. En voinut laskea kirjaa kädestäni. Jacesta tuli heti suosikkihahmoni kirjassa, tuon hyvän huumorin takia. Nauroin useaan otteeseen ääneen. Tein lukemisen aikana myös monia ennakkoaavistuksia, joista kaikki osuivat oikeaan. Löytyi sieltä joukosta myös muutama kohta, joita en olisi viitsinyt arvaillakkaan. Juonen kulkua oli hauska seurata ja hahmot olivat kertakaikkisen ihania.

En ole itse aiemmin lukenut kovin paljon vaihtoehtohistoriaa, joten lähdin lukemaan Ilmojen sotaherraa uteliaana ja kiinnostuneena. En joutunut pettymään. Pidin siitä, että kirjassa on aitoa seikkailun meininkiä. Kerronta on aika nopeatempoista, ja lyhyehkössä romaanissa ehtii tapahtua yllättävän paljon. Kapteeni Oswald Bastable seikkailee tulevaisuuden maailmassa, vaihtoehtoisessa vuodessa 1973. Hän näkee monenlaisia ihmeitä (etenkin ilmalaivoja!), kokee kaikenlaista ja joutuu miettimään mielipiteitään siirtomaavallasta. Bastable on aito ja sympaattinen hahmo. Sivuhenkilöissäkin on paljon kiinnostavaa, joskin monet heistä tulevat ja menevät aika nopeasti tarinan edetessä. Toiminnan ohella Ilmojen sotaherrassa on selkeästi se vakavampi, kantaaottavampi puoli. Minun makuuni loppupuolella on hiukan liikaakin keskustelua ideologioista. Mutta Bastablen kohtalo koskettaa. Loppu yllättää ja jää todellakin vahvasti mieleen. Ilmojen sotaherra on sujuvaa seikkailua, jota on mukava lukea - ja samanaikaisesti se on hyvin vaikuttava romaani, jos yhtään alkaa pohtia sen tarjoamia ajatuksia.

Mielestäni ensimmäinen kirja oli kaikessa arvoituksellisuudessaan parempi. Tulikronikassa monet kohtaukset ja tapahtumat olivat liian ennalta arvattavissa että en oikein innostunut lukemastani. Tietenkin odotan innolla miten tarina tulee jatkumaan Tulikronikan jännittävän lopun takia, mutta samalla toivon ettei seuraavaa kirjaa tarvitsisi ihan yhtäkauaa odottaa.

Luin kirjan todella nopeasti vaikkei tämä kirjana mikään superhyvä ollutkaan. Isaac oli ihana hahmo kuten myös Jim. Innolla kuitenkin odotan loppujakin kirjoja, sen verran olen koukussa!

Lumoava kirous on ihan ok kirja. Juonellisesti se ei ole kummoinen ja osa tapahtumista oli todella ennalta arvattavia. Rakkaustarina ei myöskään säväyttänyt. Suurin osa hahmoista oli myöskin aika mitään sanomattomia, poikkeuksena Ethanin ihanat isotädit. Jos kirjan haluaa jostain syystä lukea, ovat ihanan höpsöt mummelit hyvä syy. Heistä lukiessaan hihittelee kerran jos toisenkin. Päälimmäisenä mieleen jäi aika laimea ja mitään sanomaton lukukokemus, jonka jatkon lukee jos jaksaa.

Portti naisten maahan on muistaakseni toinen ns. feministinen scifikirja, jonka olen lukenut ja se yllätti varsin positiivisesti. Kirja kulkee eteenpäin kahdella aikatasolla ja sen edetessä paljastuu sopivissa osissa erilaisia kiinnostavia yksityiskohtia sekä naisten että miesten yhteiskunnista ja hieman myös menneisyydessä tapahtuneesta mullistuksesta. Tarina käynnistyy jokseenkin hitaanlaisesti ja aluksi siitä sekä henkilöhahmoista oli hankala saada otetta. Naisten maahan liittyvän näytelmän repliikit tarinan välissä olevissa kappaleissa ovat toisaalta hyvä tyylikeino, mutta itselläni meinasi välillä loppua mielenkiinto niitä lukiessa. Lisäksi kirjan yhteiskuntien toiminnassa on pieniä epäloogisuuksia tai kummallisuuksia, mutta kokonaisuudessaan niistä on silti saatu melko uskottavia. Kirjassa on toimintapitoinen ja vauhdikas loppuosio, jonka teemoja olisi voinut käyttää juonessa ehkä laajemminkin. Teoksen lukeminen eteni loppujen lopuksi suhteellisen nopeasti ja viihdyin sen parissa, mutta aivan täyttä timanttia se ei ollut, joten 3½/5 tähteä on sopiva arvosana yllämainitut seikat huomioon ottaen.

Mukaansa tempaava, ja tykkäsin kovasti. Odotan seuraavaa osaa!

Juoni oli mielestäni hyvä, ei paras - mutta hyvä. Artemiksen pikkuveljet on paikotellen vähän ärsyttäviä, mutta eikö pikkusisarukset yleensä ole? ;P Kahden artemiksen yhteenotot oli hauskaa luettavaa, ja se puoliapina! Niin ihana otus :) Yksinkertaisesti - kannattaa lukea.

Ihan mahtava lopetus mahtavalle sarjalle :) Jännittäviä juonen käänteitä ja hupaisia yksityiskohtia! Ihana <3

Minulla oli tästä kirjasta paljon ennakkoluuloja, mutta jo muutaman kymmenen sivun jälkeen ne katosivat. Kirja ei ole paksuudestaan huolimatta raskasta luettavaa, vaan sivut kääntyivät kuin itsestään tarinan edetessä. Tapahtuvat ovat enimmäkseen heimo arkielämää, mutta erikoinen Ayla onnistuu joutumaan monenlaiseen pulaan. Jotkut ovat syyttäneet Aylaa liiasta täydellisyydestä, mutta minua se ei ainakaan haitannut. Toivoisin, että jokainen historiallinen romaani olisi näin yksityiskohtainen. Minulla ei ollut lainkaan ongelmia kuvitella maisemia ja elämää jota heimossa eletään, sillä Untinen-Auel on pitänyt huolen että lukija ymmärtää. Kerronnan näkökulma vaihtelee paljon. Kesken luvun saatetaan kertoa usean hahmon näkökulmasta ja välillä mukaan astuu kaikkitietävä kertoja, joka kertoo asioita joita hiemon jäsenet eivät mitenkään voisi tietää. Aluksi pelkäsin, että henkilöhahmot jäävät yksipuolisiksi, mutta hahmojen ajatuksia on selitetty hyvin ja pystyn jopa ymmärtämään päällikön pojan Broudin ajatuksenjuoksua, vaikka en hänestä hahmona pitänytkään. Seuraava osa on pakko lukea!

Kirja oli todella hyvä, mutta loppu jäi ainakin minua vaivaamaan, oikein inhottava tunne jäi mahaan, olin todella pettynyt niihin viimeisiin virkkeisiin. Täytyy toki myöntää että lukukokemus oli mitä mahtavin, kakki aikaisemmat kirjat ovat olleet lähes täydellissiä, erityisesti ehkä ensimmäinen osa ja viimeinen jos ei laskettais sitä loppua. Tää on sitten vain mun mielipide :)

Luin tämän 16-vuotiaana ja koska olen kiinnostunut taiteesta, romaanimuodossa kerrottu taidekirja oli kiinnostava. Opin kirjasta kiinnostavia asioita taiteesta, mutta juoni ei sinäänsä ole kauhean erikoinen, mutta se ei haitannut.

Aivan mahtava kirja! Yllätyksellinen ja hienosti kirjotettu, jäin koukkuun heti alussa ja nyt tekisi jo mieli lukea uudemman kerran :O En olisi uskonut, että tuon ikäinen pystyy noin mukaansa tempaavasti kirjottaa (johtuneeko kun en itse osaa..?), mutta nyt uskomukseni todistettu vääräksi. Lukemisen arvoinen kirja tosiaan! :)

Nooh, luin tämän oikeastaan pakon edessä koulun lukuprojektiin. Kirja jäi mukavasti auki, joskin välistä Sapphyn riippuvuus Ingoon oli outoa ja pelottavaa. Elvira jäi harmittavsti Faron varjoon. En pitänyt Farosta muutenkaan, mutta aion kylläkin lukea loputkin osat.

Kirja on hyvä. Juoni vähän ennalta arvattava, mutta ihan ok. Carter alkoi vähän ärsyttämään, mutta se meni ohi loppua kohden. Riordanin Percy Jackson- seikkailut ovat mukavampaa luettavaa :)

Ihanaa että Ward on alkanut kirjoittaa hieman erilaisella juonikaavalla kuin aikaisemmissa kirjoissa. Vaikka tässäkin kirjassa oli se peruskaava, että vampyyri löytää itselleen puolison, niin silti kirjassa oli myös niin paljon muuta. Oli mukava taas lukea hieman Vishousista ja Janesta. Qhuinnin ongelmat ovat myös ihan mielenkiintoisia, mutta mielestäni se alkaa jo pyöriä saman asian ympärillä liikaa. Toki Qhuinnin ja Blayn völinen juttu etenee aina välillä, mutta turhanpäiväiset kohdat olisi voinut jättää ehkä hieman vähemmälle.. Muutenkin kirjan kokoon nähden olisin halunnut lukea enemmän Paynesta ja Mannysta, sillä nyt tuntui että heistä ei kerrottu kovinkaan paljoa. Kokonaisuutena kirja oli kyllä aivan mahtava. Pari kirjaa taaksepäin olin jo valmis heittämään hanskat naulaan ja vaihtamaan johonkin toiseen kirjasarjaan, mutta nyt olen todella iloinen että en tehnyt niin. Toivon vain että Wardin kirjoittaminen on parempaan päin, sillä jos seuraavassa kirjassa ollaan palaamassa vanhoihin kaavoihin, en tiedä jaksanko enää edes yrittää.

Luin tämän ala-asteella, joten arvioni on sen mukainen. Ala-asteikäinen historianörtti tykkäsi todella paljon kivikauteen sijoittuvasta kirjasta. Kirjassa on paljon kiinnostavia yksityiskohtia kivikauden elämästä ja juonikin oli sen ikäiselle lapselle mukaansatempaiseva.

Kirjassa olisi voinut olla enemmän Phurysta ja Cormiasta juttua. Toisaalta on kiva, että tarinassa on muitakin ns. päähenkilöitä, että koko kirja ei kerro vaan yhestä henkilöstä koko aikaa. Muidenkin henkilöiden tarinat elää siinä rinnalla. Tämä oli hyvä, mutta ei parhaimmasta päästä tästä sarjasta.

Ihan luettava kirja.Aluksi meinasin jättää lukemisen sikseen, oli vähän pitkästyttävä ja päähenkilöt tuntuivat liian nuorilta makuuni. Luin kuitenkin loppuun ja ajattelin lukea myös sarjan seuraavan kirjan. Ihan jännä idea tarianassa.

Henkilökohtainen arvosteluni: Houkutus -kirja on juoneltaan LIIAN samanlainen Luukaupunki -kirjan kanssa. Sen vuoksi en näe kirjaa merkittävänä kirjana, sillä tavallaan se ei tuo mitään uutta. Se ei käsittele erikoista tai ennennäkemätöntä aihetta eikä ota yhteiskunnalista kantaa tai tuo esille uutta ihmismielen ominaisuutta. Kirjaa suosittelen niille, jotka haluavat uppoutua harlekiini tyyppisiin kirjoihin. Kirja saa pisteitä, sillä ihmeen kaupalla se on saanut maailmanluokan suosion.