Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Henkilökohtainen arvosteluni: Säätiö on kirjasarjana verrattavissa mahtavimpaan oopperaan, Toscaan. Valta, uskonto, ihmissuhteet, Säätiö on kirjasarja, joka omaa ne kaikki. Traaginen Muulin tarinaa, koomiset valtataistelut, mitä ovelimmat juonet ja mystinen psykohistoria. Todellista tieteiskirjallisuutta, jossa turhilla juonenkäänteillä, eikä vaatimattomilla sankareilla ole sijaa, vaan, jossa ainoastaan tahdolla, tiedolla ja vallalla on merkitystä. Kuilun partaalla kamppaileva Säätiö taistelee sivistyksen puolesta barbarismia vastaan. Kohtalolla ei ole sijaa Säätiössä, vaan psykohistorian ennusteet ovat ainoa toivo. Säätiö on sci-fi:ä parhaimmilaan.
Mifongin aika jatkaa Mifongin perinnössä alkanutta tarinaa ansiokkaasti ollen jopa parempi kuin ensimmäinen osa. Kirjaa ei voinut laskea käsistään ja ilta kymmeneltä havahduttunani huomasin lukeneeni yhtäjaksoiesesti n. 2,5 tuntia. Henkilöt olivat hurmaavia ja etenkin Ardisiin oli helpompi samaistua kuin Mifongin perinnössä. Kirja selvitti osan Mifongin perinnön arvoituksista, mutta loi samalla uusia ja paljon kiehtovampia kysymyksiä. Nyt edessä on Mifongin perinnön uudelleen luku ja tuskainen odotus seuraavaan osaan. Tätä haluaa lisää!
Minäkin muistan kirjasta ensimmäisen kerran kuulleeni, kun ala-asteen opettaja luki sen luokalle ääneen. Olen sen jälkeen tämän muutaman kerran lukenut itsekin. Pienempänä kirja oli hirveän jännä, mutta sekava. Nykyään se on vain sekava, siitä ei oiken tahdo saada selvää ja se on kirjoitettutodella (minun mielestäni) ärsyttävällä ylimalkaisella tavalla..... Kolme tähteä annoin sen hyvän lapsuuden muiston kunniaksi :)
Vähän kyllä tylsä ja outo kirja. Juoni ja jännitys sen mukana hukkuivat sitämukaan kun kirja eteni. Alun perusteella kuitenkin luin koko kirjan. Täytyy vain sanoa, että oli tämäkin kokemus sinänsä.
Luin kirjan etäisellä mielenkiinnolla. Vaikka se ei ylläkkään aivan huippujen joukkoon, siinä oli silti oma viehätyksensä. Mukavaa oli myös, että verestä voitiin kertoa ilman vampyyreja sun muuta...
Todellakin lukemisenarvoinen ja upea kirja. Kyllä tosin välillä ärsytti Raisan sekoilu, mutta olen tyytyväinen loppuratkaisuun ja odotan seuraavaa osaa jännityksellä.
Loppujen lopuksi aika turha kirja, mutta juoni oli kelvollinen. HEnkilökohtaisesti pidin myös Hopesta aika paljon.
Uskomatonta, että joillakin ihmisillä riittää mielikuvitus tuollaisen juonen keksimiseen. Yksi mieleenpainuvimmista kirjoista joita olen lukenut. Se tarjosi paljon mielenkiintoa ja upeita, sävähdyttäviä lukukokemuksia. Mielestäni kirjailija saa olla ylpeä kirjastaan...
Pidin tästä kirjasta. Oli mielenkiintoista lukemista, vaikka alussa olinki ennakkoluuloinen kirjan suhteen. Monesti sai pidätellä naurua tai tuntea myötähäpeää päähenkilön puolesta!
HYvä kirja, vaikka puutteitakin oli. KEkseliäs ajatus toisesta maailmasta piti mielenkiinnon vireillä loppuun saakka, samoin Kartik. Välillä tuli tylsempikin kohta, mutta kokonaisuus oli melko hyvä. Ainakin lukemisen arvoinen!
Aivan mahtava kirja! Jo alusta jäin koukkuun kuin kala ja halusin lukea koko kirjan samantien. Juoni oli hyvin suunniteltu ja kaikki tapahtuin nopeasti. Vaikka mukana olikin fantasiaa, pidin Piiristä kovasti. Jokaisesta kerrottiin jotakin, mutta sopivasti jäi myös peiton alle piiloon. Henkilöiden kauhuun oli helppo samaistua -mielestäni tämä on hyvän kirjan tunnusmerkki- ja kerronta oli myös erinomainen. Odotan innoissani seuraavaa osaa!
Kuten kirjan nimikin viittaa tarinassa siirrytään paljon eri todellisuuksien välillä. On lukemattomia maailmoja, rinnakkaistodellisuuksia, jotka voivat olla miltei samanlaisia jonkun muun todellisuuden kanssa, mutta voivat myös poiketa toisistaan paljonkin. Tarinaa ei kerrota lineaarisella aikajanalla eikä todellisuudessa. Tarinaa kerrotaan usean henkilön näkökulmasta. Irralliset tarinat kytkeytyvät toisiinsa kertomuksen edetessä. Jännittävän juonen ohella kirja käsittelee suurempia kysymyksiä niin kuin usein Banksin kirjat tuppaavat tekemään. Käsittelyssä on valtapeli - pahan ja hyvän rooli valtapelissä, mikä on oikein, mikä väärin sekä mitä yksilö on valmis tekemään saavuttaakseen itselleen mannaa ja mammonaa. Hyväksikäyttö ja kidutuksen oikeutus ovat myös teemoina sekä pohditaan minuutta - onko kaikki itsen ympärillä harhaa, kuvittelua. Hyvä tarina, Banks ei ikinä petä.
Tarina imaisi mukaansa heti alusta lähtien. Kerronta on viipyilevää ja hitaahkoa, mikä ruokki halua lukea nopeasti eteenpäin ja selvittää mitä tulee tapahtumaan ja mitä menneisyydessä oikein oli tapahtunut, että oli päädytty tällaiseen maailmaan. Kirja on myös rakenteellisesti mielenkiintoinen. Tarinaa ei kerrota suoraviivaisesti yhtenäisellä aikajanalla vaan mm. yhtäkkiä siirrytään nykyisyydestä muistelmiin tai uniin. Atwood on kuitenkin niin taitava, että mukana pysyy vaivatta ja itse asiassa rakenteen vuoksi tarinaan saadaan vieläpä enemmän syvyyttä. Tarina on kaikessa kauheudessaan puhutteleva ja mieleenpainuva.
Myrkkyvyöhyke kuuluu Doylen professori Challenger kertomuksiin. Professori Challenger tarinoita on ilmestynyt kolmen romaanin ja muutaman novellin verran. Challenger on seikkailija ja oman älykkyytensä hyvin tiedostava tiedemies. Tarina kertoo siitä, kun maapallo joutuu massiivisen myrkkyvyöhykkeen ympäröimäksi. Ystävineen Challenger ja hänen vaimonsa linnoittautuvat ilmatiiviiseen huoneeseen ja näkevät ja kokevat myrkyn vaikutuksen ympäristöön ja ihmiskuntaan. Tarinaa kerrotaan kepeästi ja kerronnassa esiintyy huumoriakin vakavasta aiheesta huolimatta. Kirja on sopivan lyhyt ja ihan kiva.
Kirja on kaikkinensa loistava ja nerokas. Tarina vei mukaansa heti alkumetreiltä lähtien. Päähenkilöiden lisäksi hahmoryhmiä, yksilöitä ja käsitteitä esiintyy kirjassa paljon kuten hiljaiset, herättäjät, Ääni, tzaddikkit, gogolit, piraattigogolit, foboit, Pellegrini, kryptarkit, arkontit, Perustajat jne. Aluksi ei ollut aivan selvää, mitä kukin ryhmittymä oikein oli tai teki ja miksi, mutta suurimmalle osalle löytyi selitys kirjan edetessä. Mikään kaikkein helpoin kirja tämä ei ole, sillä asiat eivät kirjan päätyttyä jäsenny ihan itsestään selvästi vaan kokonaisuus vaatii hieman pohtimista. Tarinassa on hyödynnetty mielikuvituksellisella tavalla nykypäivän ilmiöitä potenssiin ziljoona, kuten tietoturva, tietosuoja, yksityisyys, hakkerointi, piratismi, ”aika on rahaa” käsite, hiljaiselo, pelaaminen, kehon muovaus ja mitä kaikkea vielä. Tarina ei ole varsinaisesti humoristinen, mutta ei myöskään ryppyotsainen vaan meno on sopivasti hulvatonta vinksahtaneine yksityiskohtineen. Suomennosta oli miellyttävää lukea ja tarina oli koukuttava.
Kirjaa kuvaavat sanat: erilainen, tyhjänpäiväinen ja lattea. Kyn ja Cassian rakkaustarina ei ollut uskottava ja yhteiskunnassa oli aukkokohtia. Tällä kitjalla ei ollut mitään annettavaa, mieleenkin jäi kaihertamaan kirjan jälkeen muutama epäselvyys. Aina ei vaan tärppää.
Pakko myöntää, että parempiakin kirjoja on - ja rutkasti! Teksti oli tylsää, eikä sitå jaksanut lukea. Puskin silti koko kirjan läpi. Juonivolisi voinut olla selkeä, mutta siihen on mielestäni ujutettu liian paljon merkityksettömiä sivuseikkoja, jotka tekivät kirjasta sekavan ja epäjohdonmukaisen. Tietysti oli myös mukava seurata kirjan henkilöitä, vaikka odotinkin tältä osalta enemmän
"Matka Neuvosto-Suomessa" on erinomainen Suomen vaihtoehtoiseen historiaan keskittyvä kirja, jonka pääjuoni on puettu eräänlaiseksi matkakertomukseksi. Teoksen suomalainen kertoja saapuu virallisella kauppamatkalla yli kymmenen vuoden tauon jälkeen maahan, joka jonkin 70-luvulla tapahtuneen kansainvälisen kriisin jälkimainingeissa on joutunut Neuvostoliiton miehittämäksi ja jonka yhteiskuntajärjestys on nopeasti sopeutettu itäisen naapurimaan mukaiseksi. Suomessa tapahtuneita muutoksia kuvaillaan yksityiskohtaisesti ja mielenkiintoisella tavalla, sillä kirjoittajilla on varmasti jo kirjan laadinnan aikaan ollut runsaasti tietoa esimerkiksi Baltian maiden kohtaloista NL:n alaisena. Kirjaan on toki saatu mukaan myös pientä jännitystä ja romanssia, joten pelkkää yhteiskunnan kuvailua se ei ole, vaan juoni kulkee varsin mallikkaasti samalla, kun tutustutaan uudenlaiseen Suomeen. Yhteiskunta on joutunut reaalisosialismin tukahduttavaan otteeseen, jonka ominaispiirteitä ovat rajojen sulkeminen länsimaihin päin, venäjän kielen suosiminen, väestönvaihto ja muiden neuvostokansalaisten sijoittaminen maahan, alkuperäisten suomalaisten syrjintä koulutuksessa ja työssä, etuoikeutettu puolue-eliitti, kaupunkien ja katujen nimien vaihtaminen "vallankumouksellisempaan" suuntaan, jatkuvasti läsnä olevat ilmiantajat ja miliisit sekä yleinen järjestelmän toimimattomuus. Ei siis mikään ihme, että lukukokemus oli osittain jopa hieman ahdistava, mutta hyvällä tavalla. Kirjassa on ahdistavuuden vastapainoksi humoristisia yksityiskohtia, kuten paikoitellen esille tulevat 70-80-lukujen poliitikot ja julkisuuden henkilöt, jotka ovat joutuneet uudessa yhteiskunnassa mm. erilaisiin vähemmän arvostettuihin ammatteihin. Lisäksi välillä esitellään kuvia tunnetuista maamerkeistä eri kaupungeissa, joista on muokattu neuvostohenkisempiä erilaisin yksityiskohdin. Teos on uskottavan oloinen kuvaus siitä mitä meilläkin olisi saattanut tapahtua mikäli asiat olisivat jossain vaiheessa menneet toisin. Voisin kuvitella, että vielä 80-luvun puolivälissäkin kirja on aiheuttanut paheksuntaa ja närkästystä tietyissä poliittisissa piireissä, kun Neuvostoliiton politiikkaa ja yhteiskuntaa kehdataan tällä tavoin arvostella. On ihan ymmärrettävää, että kirjoittajat ovat halunneet pysyä yhteisen nimimerkin suojassa, sillä neuvostovastaisuus kuitenkin oli tuohon aikaan mitä suurin synti. Kirja kärsii pienestä kielen kömpelyydestä toisinaan ja tarinan juontakin olisi voinut jonkin verran kehittää eteenpäin, vaikka päällimmäinen idea toki onkin esitellä vaihtoehtoista Suomea. Näistä syistä ei ihan viiteen tähteen asti päästy, joten arvosanaksi annoin lopulta 4/5.
Pettymys suoraan sanottuna. Pidin ensimmäisestä osasta, mutta toinen osa ei sytyttänyt ja sen takia jätin kirjan kesken. En tykkää siitä, että ensin on joku pääosassa ja sitten kesken kirjan vaihtuu pääosat. Olisi varmaan pitänyt lukea vielä, mutta loppu lainaus aika, enkä viitsinyt jatkaa sitä enää. Täytyy joskus kokeilla uudestaan.
KIrja oli tosi mielenkiintoinen ja mukavaa vaihtelua! odotan innoissani seuraavan osan käsiini päätymistä. Karou on yksi harvoista päähenkilöistä, joista todella pidän. Hänessä on voimaa, päättäväisyyttä ja tarpeeksi oikeamielisyyttä. Kirja eteni vauhdikkaasti ja rakkaustarinanakin se oli mukiinmenevä. Loppu ei yllättänyt, mutta oli koskettava ja mieleenpainuva. Lisää tämänkaltaista nuortenkirjallisuutta kiitos!
Jälleen kerran sai upottaa kyntensä uuteen Manalan valtiaat - pokkariin, jossa tällä kertaa oli pääosissa Gideon. Oli huvittavaa lukea miehestä, joka ei voi puhua sanaakaan totta, mutta onneksi hänen hurja vastustajansa Scarlet ymmärtää miestä. Kuten noissa aiemmissakin pokkareissa, tässäkin päästiin taas kunnolla tapahtumiin mukaan ja välillä melkein putosin kärryiltä tapahtuman tuoksinnassa. Sivujuonet olivat mielenkiintoisia ja pääparin kyräily hauskaa luettavaa, joten jälleen kerran kirjailija on onnistunut hommassaan. Ajottainen huumori oli tässä kyllä loistavaa ja sai pyrskähtelemään ääneen. Jatkoa on vielä luvassa monen pokkarin verran, joten hyvin mielenkiinnolla odotan mitä uutta juoni tuo mukanaan ja miten Valtiaiden ja Metsästäjien taistelu tulee etenemään.