Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Alku alkoi tylsästi kun en saanut juonesta kiinni. Mutta kyllä se siitä parani, että odotan innolla siihen asti kun saan rahat Matkijanärheen<3
Jälleen kerran, mahtava kirja. En jaksaisi odottaa Kolmatta osaa! No, pitää kai odottaa, englantinikin on ruosteessa, muuten olisin EHKÄ lukenut kolmannen osan. Kuten vanhemmat sanoo: Kärsivällisyys palkitaan.
Oli lähellä, etten kiljunut kirjakaupassa kun näin että tämä oli suomeksi. pulla sanon minä. Hyvä kirja, vaikka olikin uudet *päähahmot*.
Tykkäsin hirveästi, en viitsinyt lopettaa edes lukemista, ennen kuin tiesin mitä lopussa tapahtui..!
Yksi parhaimmista Jackson kirjoista.
Olen lukenut tämän kirjan 5 kertaa enkä ole vieläkään kyllästynyt. jos et ole vielä lukenut tätä kirjasarjaa niin sano minun sanoneen, että kannattaa lukea.
Hyvä? ei. Mahtava? kyllä. Petyin kyllä lopussa kun huomasin, että kirja ei jatku. Mutta sarja on niin hitsin hyvä, että jos et ole vielä lukenut, kannattaa kokeilla.
Yksi parhaimmista myyttihovi kirjoista? kyllä. Jäi vain harmittamaan kun Gavin muuttui Navarogiksi.. >-< mutta eise kirjan tunnelmaa pilaa! Lukekaa ihmeessä immeiset.
Pirun hyvä kirja! Kannattaa lukea! Koukkuun jää ;)
En pitänyt kirjasta ja se oli alun jälkeen suuri pettymys, koska: - Päähenkilöiden parisuhde etenee aivan liian nopeasti. - Kolmiodraama-aineksia ja exiä ei hyödynnetä ei sitten millään tavalla. - Päähenkilönainen on niin kaunis, että joka ikinen mies himoaa häntä. - Päähenkilömies on niin komea, ettei siihen voi olla rakastumatta. - En yksinkertaisesti pitänyt henkilöiden nimistä. - Pahis on tylsä ja hyödytön, ei tapahdu mitään. - Kukaan ei pistä mitään esteitä päähenkilöparin yhdessäolon tielle. - Wrathin pitäisi olla sokea, mutta välillä tuntuu näkevän oikein hyvin. Ei kovin uskottavaa. - Luulin Wrathia kovikseksi, mutta onkin ärsyttävän pehmo. - Tottakai päähenkilön pitää olla vamppi, joka pystyy kävelemään päivänvalossa. - Ei minkäänlaista juonta, pelkkää parisuhteen ja omien himojen puintia puolin ja toisin. - Se vähäinenkin jännitys lässähti todella nopeasti. Ainoa, mistä tykkäsin, oli kirjoitustyyli. Vilkaisen seuraavaa kirjaa ihan vain nähdäkseni, onko se yhtä huono kuin tämä. Seksikohtauksista pitää jopa sanoa, että ne oli kirjoitettu hyvällä maulla eivätkä olleet liian ällöjä jopa siveellisemmän lukijan mieleen.
Ehkä jopa paras lukemani kirja! Joka kerta kirjaa lukiessa lopussa aina nousee kyyneleet silmiin, vaikka tiedänkin miten kirja päättyy. Ja tähän ei ikinä kyllästy. Hahmot olivat ihania ja toisin kuin tuolla ylempänä huomautetaan mielestäni hahmot eivät olleet ollenkaan samanlaisia kuin twilightissa: jared on paljon agressiivisempi kuin edward ja edward on muutenkin sellainen sivistynyt tylsä pidättyväinen... Nooh oli hänessäkin hyvät puolensa. Jaha eksyin taas aihessa:D ja rosalie muistutti korkeintaan etsijää eikä bellssa ja wandassakaan paljon yhtäläisyyksiä ollut. Emmet tosin muistutti Kyleä... Noh mielipiteensä kullakin. Vael kylläkin oli todella tökerö suomennos ja ei kuulostanut oikealta Wandana ainakin itse ajattelin. Ohja voih rakastin kertomuksia muista planeetoista! Kirjassa kerrottiin todella mielenkiintoisesti ihmisistä "ulkopuolisen" näkökulmasta ja teoksessa kuvattiin kauniisti ihmisenä olemisen ihmettä. Ei voi muuta sanoa kuin että innolla odotan jatko osaa!ilmestymiseen mee tosin aivan liian kauan aikaa... Täytyy varmaan leffakin käydä katsomassa
Tulikronikka yllätti minut positiivisesti. En muistanut lukemastani ensimmäisestä osasta oikein mitään, ja kansi oli mielestäni ruma. Ennakkoluuloni kumottiin kuitenkin heti. Tulikronikan parasta antia oli mehukas juoni ja valloittava dialogi. Sisarusten väliset keskustelut saivat minut hihittämään itsekseni useampaan kertaan. Heidän välisensä rakkaus oli niin ikään kuvattu upeasti. Pienen pientä romantiikan hippustakin oli mukana. Kirja jätti minut todella uteliaaksi tulevan suhteen ja olen varma että tulen lukemaan myös viimeisen osan.
Tulikronikka on loistava sekä lasten että aikuisten kirja. En ole pitkään aikaan lukenut mitään kirjaa niin suurella jännityksellä kun tätä. Vaikka tarina on kirjoitettu ns. lapsiystävällisellä tavalla, tapahtumat ja henkilöiden koettelemukset antavat aikuisellekin todellista sulateltavaa. John Stephensillä on todellinen taito luoda tarinan henkilöille tilanteita, joissa heillä on vastassaan koko maailmankaikkeuden olettamukset ja kiellot. En voi edes kuvailla kuinka loistava juonensuunnittelija Stephens on. Lukekaa kirja, niin sitten ymmärrätte. Uskomaton tarina, joka ansaitsee neljä ja puoli tähteään.
Myyttihovi -sarja on kokonaisuutena todella hyvä, ja itse pidän kovasti näistä kirjoista! Niitä ei voi laskea kädestä, on pakko lukea yhdeltä istumalta. Tarina salaisista luonnonpuistoista tuntuu hyvin uskottavalta, sillä niissä tapahtuvat asiat eivät näy muulle maailmalle. Joten on helppo ajatella, että ehkäpä niitä on tuolla jossain.. Tätä kirjaa odotin varsinkin innolla, koska halusin tietää miten Kendran ja Gavinin suhde kehittyy, mutta sitten... voi kirosana sentään! En tykännyt yhtään siitä, että Gavin paljastui demoniprinssiksi, ja siksi pudotin yhden tähden pois. Myös se, miten helposti Kendra ja kumppanit muuten tuntuivat selviävän esimerkiksi hydrasta, oli hieman epätodellista, mutta ei mielestäni häiritsevää. Sethin uudet kyvyt kuitenkin paikkasivat hiukan ärsytystä (Gavin asian suhteen), sillä Seth on lempihahmolistani kärjessä, ja minua kiinnostaa miten hän kykyjään käyttää viimeisessä osassa. Tuota yhtä suurta epäkohtaa lukuunottamatta jälleen todella oniistunut jatko-osa Mullilta.
Olin aika yllättänyt kun löysin tämän kirjan täältä, sillä mielestäni kirjassa ei ole oikein mitään spekulatiivisen fiktion aineksia. Olisin oikeastaan tykännyt kirjasta enemmän, jos yliluonnolliset elementit olisi jätetty pois.
Jos aikaisemmat pari kirjaa on saanut minut melkein lopettamaan sarjan lukemisen, olen nyt iloinen että en vielä ole lopettanut. Tämä kirja oli mielestäni aivan ihana, vaikka pari asiaa olikin hieman vähemmän kiinnostavia. Lessereiden kohdat ovat mielestäni ihan hyviä ja kyllä ne nyt pystyy lukemaan, mutta ei ne kyllä kiinnostusta kirjaa kohtaan kohota, ainakaan minun mielestäni. Rehvistä ja Ehlenasta olisi voitu kertoa hieman enemmän, mutta ne kohdat joissa heistä kerrottiin, olivat mielenkiintoisia ja Rehvin sympath-puolesta oli oikein kiva lukea. Hahmona Rehv ei aikaisemmin kiinnostanut, mutta kirjan luettuani on pakko sanoa, että ei hänkään ole hullumpi persoona. Johnista ja Xhexistä kertovat kohdat olivat myös ihan kivoja, mutta niitä olisi voinut ehkä olla hieman vähemmän, en tiedä. Wrathista taas oli kiva lukea taas, koska hän on ollut kokoajan lempihahmoni, vaikka ei olekaan niin kovin ihmeellinen. Kokonaisuutena kirja oli hyvä ja se ei haitannut yhtään että sivuja oli enemmän kuin aikaisemmin. Toimintaa riitti taas koko kirjaan ja juoni meni taas suurin harppauksin eteenpäin. Ja täytyy todeta, että on oikeastaan vain tämän kirjan ansiota, että luen myös seuraavan osan.
Tämä oli ihan ok kirja, mutta en usko sen jäävän muistiini kovinkaan kauaksi aikaa. Kirjasssa ei ollut kovinkaan vauhdikasta juonta, ja kun minä olen tällainen vauhdin ja juonittelun ystävä, en tästä kirjasta juurikaan perustanut. Yksi asia, mikä minua häiritsi, oli se, että päähenkilö, sekä muut hahmot olivat kolmetoistavuotiaita. Siinä ei sinällään ole mitään pahaa. mutta jotenkin... En osaa sanoa, mutta minua ei oikein innostanut. En tiedä, tulenko lukemaan muita osia.
Tämä kirja toimii hyvin 9-11 vuotiaalle avaimena Camelotiin ja sen ympäröivään taru-maailmaan. Kirja sisältää paljon kauniita kuvia, ja näin jopa 6-vuotiaatkin saa tällä pieninä pätkinä viihdytettyä. Tosin, suosittelen tätä kuitenkin edellä mainitsemilleni 9-11 vuotiaille lapsille tietokirjaksi, jonka he lukisivat itse yksin ja kokonaan.
J. K. Rowlingin elämäkerta on esimmäinen elämäkerta, jonka olen koskaan lukenut. Parisen vuotta sitten, kun olin saanut luettua Harry Potterit, päätin lukea itse J. K. Rowlingista. Kiinnostukseni häntä kohtaan nousi totta kai näiden Pottereiden ansiosta. Kirjan teksti ei ollut vaikeaa vaan hyvin selkeää. Erittäin simppeliä kerrontaa, tämä soveltuu hyvin ensimmäiseksi elämäkerraksi nuorelle lukijalle (niin kuin se soveltui minulle). Vaikka kirja olikin helppo lukuinen, se ei kuitenkaan päästänyt otteestaan. Tylsistyttävintä oli ehkä lukea J. K.:n varhaisesta lapsuudesta (vauva-ajoista). Mutta kirja ei missään nimessä ollut missään kohdassa ylitsepääsemättömän tylsä! Sivujen skippaajat, tässä siis teille kirja, jonka voitte lukea KOKONAAN! Kirja oli nautinnollista luettavaa, suosittelen siis tätä lämpimästi kaikille.
"Potter-koukutus" jatkuu... Tätä kirjaa (ja muitakin Pottereita) ei voi vain laskea kädestään, ei hetkeksikään! Hahmot ja juoni pitävät todella otteessaan, ne pureutuvat syvälle lukijan mieliin. Rowling Taitaa (isolla T:lla) kirjoittamisen taidon!
Pidin tästä paljon^^ Aluksi se vaikutti omituiselta, mutta se mielikuva osoitautui vääräksi. Ja vaikka siinä puhuttiin paljon verestä, ei se ainakaan minua haitannut. Kirjan luki nopeasti ja jäin odottamaan seuraavaa osaa heti :3
Tämä on ollut jo kauan lempikirjani Pottereista :3 Sirius on hieno hahmo ja kiinnyin häneen heti. Ankeuttajiinkin kiinnyin, vaikka aluksi ne vaikuttivat oudoilta tyypeiltä :D Kannattaa lukea!
Pidin tästä kirjasta todella paljon. Rossi on onnistunut luomaan hienon maailman tulevaisuuteen. Oli myös hienoa, ettei Ariasta ja Perrystä tule heti rakastavaisia, vaan heidän välillään on piikittelyä. Ehdottomasti ihana kirja. Jatkoa odottaessa!
Jaaha. Olin kirjastossa ja Potter-hulluna näin hyllyssä nimen Harry Potter ja lainasin kirjan sen enempiä ajattelematta. Loppujen lopuksi en tullut lukeneeksi kirjaa loppuun. Mielestäni se oli mileti yhtä puuduttava, kuin Sinuhe egyptiläinen- elokuva. Opin kyllä kirjasta joitakin uusia asioita Potteriin liittuen, mutta jotkin esseet olivat tuskastuttavan tylsiä. Ensimmäinen ja luultavasti ainoa Harry Potteriin liittyvä kirja, joka jäi kesken.
Tykkäsin Kahlitusta aika paljonkin, ainakin enemmän kuin joistakin edellisistä osista. Zoeyn osa tässä kirjassa oli paljon pienempi, ja varmasti osasyy miksi kirjasta näinkin paljon tykkäsin. Etenkin jossain puolivälissä sarjaa pääjuonen aseman saanut poikaystäväkuvio oli taka-alalla, ja minun todella teki mieli kiljua riemusta. Kerronta tosiaan tapahtui useammasta näkökulmasta, ja etenkin Starkista oli mielenkiintoista saada lisätietoa. Stevie Rae ja Refaim olivat kanssa aika mielenkiintoinen pariskunta. :) Jatkoa tullee taas joskus ja se luetaan ehdottomasti.






















