Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Huhhuh. Luin tämän kirjan uudelleen vuoden tauon jälkeen. En kuollaksenikaan muistanut, kuinka koukuttava kirja on kyseessä. Luin kirjan muutamassa illassa. Suzanne Collinsin upea teksti saa lukijan todella elämään keskellä Nälkäpeliä. Kirja on parempi, kuin ikinä muistinkaan. Jos minun pitäisi elää jossakin lukeani scifi-kirjan maailmassa, en valitsisi todellakaan Panemia. Voisin joutua keskelle tappoleikkiä. Saattaisin joutua tilanteeseen, jossa ainoa tie hengissäselviämiseen on ystävän tappaminen. Itse en kestäisi Nälkäpeliä toisin kuin Katniss. Kirja on vain niin upea ja ajatuksia herättävä. Miksi Nälkäpeli? Kuinka joku saattaa? En voi ymmärtää, mitä päättävien henkilöiden päässä liikkuu.

Kirja oli hyvä mutta ei mahtava. Pidän itse noitakirjoista sekä juustoisista teinidamoista joten kirjan huomattuani oli se sitten pakko lukea. Kirja vastasi odotuksia ja sisälsi jopa yllätyksiä loppuun saakka jota harva draamakirja sisältäää. Ainakin itse jään odottamaan kirjasarjan seuraavia osia mielenkiinnolla sillä eihän tuo nyt tuohn olisi voinut loppua. Varoitukseksi ehkä sen verta että jos twilight oli justoinen niin tämä on jo purukumia (mutta hyvää sellaista)

Olihan tämä kyllä taattua Mustan tikarin veljeskunta- laatua ja aina yhtä mahtava lukukokemus, mutta olisin minä kuitenkin kyllä jotenkin halunnut, että Wellsie olisi palannut Tohrin luo jollain konstilla. Pidin heistä parina niin kovin, mutta kyllähän pääasia on kuitenkin, että kaikki päättyi onnellisesti. :)

Hain pokkkaria lomalle kirjastosta,löysin tämän kirjan ja aloin lukea...kannattaa lukea

Ei ihan heti napannut mutta ensimmäisten 40 sivun jälkeen olin jo täysin kirjan juonessa mukana. Kannattaa lukea...

Tämä kirja ei oikein ollut mieleeni. Vaikka aloinkin lukemaan sitä mieli avoinna, kävi monimutkaiset sanat vähän päähäni ja luin vain pakosta kirjan loppuun. Tämä taitaakin jäädä viimeiseksi tästä sarjasta, sillä elokuvan katsottuani olin vain vielä sekaisemmin koko jutusta. Mutta silti Eragon ja Saphira ovat mielestäni hyvä pari :D

Okei, on siitä aikaa kun viimeksi tämän luin, mutta ihana se oli -jopa niin ihana, että päätin tehdä siitä kirjaesitelmän kouluun ^^ Patch on vain jotenkin hurmaava :3 Pidin paljon kirjasta, sillä se ei ollut tyypillinen "Otan tuon pojan, sillä haluan hänet" -tyylinen, joita harmittavan monta on olemassa. Uppouduin kirjaan niin, että luin sen hujauksessa ja jäin vain odottamaan jatkoa :D

Odotin innolla tätä kirjaa, sillä olen pitänyt ihan alusta saakka kyseisestä sarjasta -ja tietenkin Patchista ?. Oli kyllä hieman pettymys tämä kirja, mutta saattoi johtua juuri noista odotuksistani. Oli kuitenkin kokemus seurata tätä sarjaa, sekä toivoisin tämän jatkuvan vielä :3

Olin tosi innoissani, kun sain kuulla, että Adamsin kirjoillr on tehty jatkoa. Kirjan luettuani en ollut yhtä hyväntuulinen, sillä kirja oli surkea ja syvältä... No, en vaivaudu sanomaan mistä. Älkää vaivautuko lukemaan. Adams-parka taatusti pyörii haudassaan.

Ihana<3 En pysty perustelemaan, mikä kirjassa iskee, ehkä juuri sekavus ja epäloogisuus, mutta väliäkö sillä, kirja on yllättävän älykäs ja täynnä fiksuja huomioita. Lepää rauhassa, Douglas.

Kirja tuntui aluksi tylsältä, enkä innostunut takakansitekstinkään perusteella. Kun kuitenkin jatkoin lukemista, tapahtumat alkoivat rullaamaan eteenpäin. Ja yllätys yllätys, itkin lopussa.

Potterit on hyviä kaikki, mutta tää on toisiksi paras niistä kaikista (paras on Kuplrman varjelukset). Koko ajan olin sitä mieltä, että Sirius on pelkkä murhaaja, mutta lopussa rakastuin hahmoon. Luin tän, kun olin kolmannenlla luokalla, enkä kadu: kirja toi uuden palan ihanaa maailmaa lähelleni.

Kirja oli iha hyvä, mutta välillä juoni junnasi paikallaan. Kirja oli jaettu kolmeen osaan niin kuin edeltäjänsäkin.

Ahnaasti kävin kimppuun, mutta kerronta tapa oli minulle välillä ihan pakkopullaa, joten ahneus muuttui pian vastentahtoisuudeksi ja lukunautinto jäi minulta miltein nollaan. Tarina on kiva ja luin loppuun vain sen takia. Kirja ei ole massa-viihdettä, varsinkaan kirjoitustyyliltään, mutta piristävä kokemus kuitenkin.

Lukukokemuksena Vieras oli tavallaan ihan kiehtova. Pahemmin en ole scifiä lukenut, joten en voi tätä muihin genrensä tuotoksiin verrata. Vieras oli rutkasti parempi kuin twilight-saaga, mutta en silti tiedä tykkäsinkö tästä kirjasta vai en. Juoni ja idea olivat sinnällään ihan toimivia ja tykkäsin etenkin siitä, että juoni eteni sopivan rauhallisesti ja jotkut jutuista jopa tulivat yllätyksinä, eli siitä pisteet Meyerille. Hahmot kuitenkin saivat verenpaineeni kohoamaan, sillä ne ovat aivan liian twilightmaisia. Etenkin Jaredin ja Edwardin samankaltaisuus turhautti ja Jared olikin hahmoista ehdoton inhokkini. Etenkin hänen ja Edwardin samankaltaiset pakkomielteet ja jäykkyys turhauttivat. Eikö Meyer osaa kirjoittaa älykkäistä tosikoista, vaan pitääkö jokaiseen tarinaan tunkea tällainen? Muista hahmoista Ian muistutti aika paljon Emmettiä (mutta saa sen anteeksi, koska oli niin ihana hahmo) ja Mel ja Wanda (suomeksi Vael, joka kuulostaa aika köykäiseltä ainakin minun korviini) olivat jonkinlainen kombinaatio Bellasta ja Rosaliesta. Usein niitä päänsisäisiä keskusteluita lukiessa tuli mieleen se, miten Aamunkoissa puhuttiin Rosalien ja Bellan laumasta. Kirjassa oli myös muita turhauttavia sivuseikkoja, mutta koska Ian oli superihana, niin en viitsi tässä enempää listata. Suosittelen Vierasta, mikäli haluaa viihdyttää itseään ei-niin-syvällisellä hömpällä.