Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Hyvä kirja, mutta yksi asia kävi selväksi: en pidä roomalaisista. :D Kun luin Eksynyttä sankaria, toivoin että tämä kirja olisi kokonaan Percyn näkökulmasta, kuten aikaisemmassa sarjassa. Loppu jäi mielenkiintoiseen kohtaan, odotan innolla Percyn ja Annabethin kohtaamista. :)
Love it! <3 Upea lopetus sarjalle. Ei sitä oikein voi muuta sanoa. Yksi parhaista kirjoista, joita olen lukenut. Ja Percabeth <3
En oo lukenu vielä loppuun asti, mutta toivon, että juoni hiukan paranisi. Ei ole vielä temmannut mukaansa, ehkä johtuu siitä, että Egyptin mytologia ei oikein houkuttele minua. Mutta kyllä Rick Riordan osaa kirjoittaa. Rakastan Percy Jacksoneita. ^^ Toivottavasti tämäkin kirja lumoaisi minut samalla tavalla kuin Percyn tarinat. Ja vaikka ei lumoaisi, niin pitää sitä silti lukea koko sarja, jotta tietää mistä puhuu. :D
Aivan ihana kirja! Todella hyvä lopetus ja onneksi oli pitkä kirja. Odotin tätä kirjaa varmaan yli vuoden, tai no siitä lähtien kun sain Brisingrin luettua, mutta suurin odotus oli silloin kun kirja julkaistiin Yhdysvalloissa. Ärsytti vaan suomentajan mokailut... Esim. lohikäärmeratsastajat oli kirjoitettu isolla, Nasuadaa väitetään vardeneiden kuningattareksi, kahden puukon koetus onkin yhtäkkiä Pitkien puukkojen koetus... Loppu oli vähän haikea ja ehkä hiukan kliseinen: Eragon lentää pois Alagaësiasta auringonlaskuun. No okei, ei lentänyt. :D Oisin toivonut Eragonin ja Aryan välille hiukan toisenlaista loppua. =/ Ja Eragonin lähtö... Ja sitten tuo suomentajan moka: kirjassa viitataan Eurooppaan. Luulen, että englannin kielinen sana oli Empire, josta tuo Eurooppa sitten tuli... Oisin toivonut parempaa suomentajaa. Mutta upea kirja! Ehkä sarjan paras tai toiseksi paras, saattaa hävitä Eragonille. :D
Tärkein asia ensin: Mitä vähemmän tästä kirjasta ennen lukemista tietää, sen parempi. Eniten Laitoksesta nimittäin nauttinee, kun sitä saa lukea kuin kiehtovaa arvoitusta ja kysellä samoja kysymyksiä kuin päähenkilötkin: Miksi hammaslääkäri Arthur Priestley ja joukko muita ihmisiä on suljettu salaperäiseen laitokseen?
Lue lisää ...
Laitoksen tarkoitusperän jotensakin selvittyä voikin alkaa pohtia, onko sen olemassaolo mielekästä. Oliko ihmisten sulkeminen tähän laitokseen tarpeellista? Saavutettiinko suurempi hyvä; kuinka suuri määrä vallanpitäjien mielivaltaa on hyväksyttävissä?
Tarinan tapahtumat kuvastavat onnistuneesti epäonnistunutta päätöksentekoa, joka saattaa lähteä liikkeelle hyvistä aikomuksista, mutta lopulta on epäselvää, kuka enää hallitsee kokonaisuutta. Päättäjät alkavat pelätä omia päätöksiään: harva uskaltaa tunnustaa, että tehdyt valinnat ja teot olisivat ehkä vääriä, koska muutoin niistä voisi joutua ottamaan vastuun. Eikä laitos ole asia, josta haluaisi olla vastuussa.
Kirjan ”scifistisyys” on vähän kyseenalaista, koska periaatteessa tapahtumat voisivat sijoittua nykyaikaankin - mitä nyt kansalaistensa elämää kirjan kuvaamissa määrin kontrolloiva (britti)yhteiskunta lienee (toivottavasti) vielä dystopiaa.
Kirja antaa itsestään vaikutelman, että se kyllä haluaisi ottaa kantaa asioihin ja esittää ärhäkkää yhteiskuntakritiikkiä. Itselleni tuon kritiikin terävin kärki jäi valitettavasti hieman hämäräksi. Kirjan "sanoma" mitä ilmeisimmin on, ettei ketään saisi kohdella siten kuin ihmisiä kirjan maailmassa kohdellaan, mutta samalla halutaan kauhistuttaa sillä, että kelle hyvänsä (myös kaikin puolin "normaaleille" lukijoille) voisi käydä samoin.
Yhtäältä kirja puhuu vähemmistöjen puolesta, ja itse pidin kovasti esimerkiksi Roarch-nimisestä sympaattisesta ns. vähemmistöhahmosta. Toisaalta moneen otteeseen korostetaan, kuinka juuri "lainkuuliainen" Arthur, syytön mies, joutuu mielivallan uhriksi ja väärin perustein tuomituksi laitokseen. Mutta jos Arthur oli syytön, olivatko sitten jotkut toiset laitoksen asukit muka häntä enemmän syyllisiä asemaansa?
Yhteiskunnallisen kritiikin sijaan nautin eniten kirjan pohdiskelevasta sävystä ja henkilöhahmoista. Moraalinen pohdiskelukin on toimivampaa yksilötasolla, henkilöhahmojen kohtaamissa päätöksissä. Lähes jokainen kirjan henkilöistä joutuu ratkaisemaan, ketä on valmis suojelemaan, kenet uhraamaan, ja minkä tähden.
Kerronta ei ole tapahtumissa jatkuvasti läsnä, vaan kokonaiskäsityksen laitoksen arjesta ja muiden asioiden etenemisestä saa yksittäisten, välistä vähäeleistenkin kohtausten kuvauksista. (Laitoksen kurjat olot, esim. vesipula, tosin eivät kaikessa kurjuudessaan ole enää täysin uskottaviakaan.) Henkilöhahmojakaan ei sinällään kuvailla paljoa, mutta nuo valikoidut kohtaukset ja luontevan nokkelasti sanaileva dialogi tekevät heistä lihaa ja verta. Heidän vierellään viivähti mieluusti hetkisen.
Epäinhimillisestä yhteiskunnasta kertova kirja onkin parhaimmillaan mitä inhimillisin, eikä koskettavista hetkistä ainakaan omalta osaltani ollut pulaa. Välillä suorastaan tuntui, kuin koko kirja olisi yksiä pitkiä jäähyväisiä.
En itse tykännyt kirjasta, koska kirjassa oli hän kertoja ja kirjassa ei lukenut pojan ajatuksia, niitä olisi ollut kiva tietää, tosin en tiedä paraniko kirja lopussa, koska jätin kirjan kesken.
Alussa juoni eteni vähän hitaasti ja oli vähän tylsä, mutta kun Amy vihdoin heräsi, heräsi kirjakin! Loppujen lopuksi kirjasta tuli yksi lemppareistani ja seuraavaosa on jo varattu! :) Vähän jäi kyllä harmittamaan, kun se Harley kuoli..
Iiik, haluan kirkua kuin yli-innokas teinityttö! Castin kaksikko alkaa pistää todella haisemaan näiden kirjojen kanssa ja he tulevat saamaan vielä monen tytön sydämen läpättämään erilaisista tunnetiloista! Kun aloitin lukemaan tätä, en olisi malttanut millään lopettaa. Edellisestä kirjasta tutulla tavalla tekstiä tulee mm. Stevie Raen ja Afroditen näkökulmasta. Myös Kalona, Stark ja Refaim saavat oman osansa tässä kirjassa, joka ei ainakaan tekstiä pahenna. Zoey jää tässä kirjassa vähän pienempään rooliin ja vilahtelee siellä täällä, mutta ainut oikeastaan mitä kirjalta odotin, oli Stevie Rae ja Refaim, jotka ovat tällä hetkellä kirjasarjan kuumimmat hahmot. Kirjailijat osasivat todella kuvailla näiden kahden elämää ja heidän välisiä konflikteja ja saivat minut kirkumaan innosta kirjan loppupuolella, jossa kaksikko katsoo veteen ja Stevie Rae näkee Refaimin ihmishahmon. Ehdottomasti kirjan parasta antia! Toistan varmasti itseäni, mutta tämä kirja oli loisto ja ehdottomasti kahden edellä mainitun ansiosta. Sen seurauksena tietysti muut hahmot olivat hiukan yhdentekeviä, mutta tarina joutui mukavasti eteenpäin ja jälleen kerran olen Yön talon lumoissa. Joko sitä jatkoa saisi? ;)
Hmm.. Kirja ei nyt aivan vastannut odotuksiin, mitkä eivät muiden antamien arvostelujen vuoksi olleet edes kovin korkealla. Kerronta on edelleen aivan ihanaa, ja koko sarjan kestävä juoni on mukava ja pitää kiinnostuksen yllä. Yksittäisenä osana koko sarjaa, tämä kirja ei kuitenkaan ollut niin hyvä kuin edelliset. Jotenkin tässä tulee sellainen olo, että odotanko näiltä jatko-osilta aivan liikaa, vai ovatko ne oikeasti huonompia kuin edeltäjänsä. Vishousin elämästä oli kuitenkin kiva lukea, vaikka aika vähän kirja kokonaisuutena hänestä kertoi. Lessereiden osuuksia ei todellakaan tullut ikävä. Loppu oli vähän outo ja aluksi hieman vieroksuin sitä. Ideana se oli kuitenkin hieno ja yksi uusi mystinen lisä. Jos aikaisemmat osat olen lukenut melkein yhdellä kertaa, tästä kirjasta en voi todellakaan sanoa samaa. Lukemiseen meni aikaa, sillä tällä kertaa oli niin paljon helpompi laskea kirja alas ja tehdä jotain muuta. Tietyissä kohdissa näin ei kuitenkaan päässyt tapahtumaan, mutta muihin kirjoihin verraten, tälläisiä kohtahtauksia oli harvinaisen vähän. Jane oli mielestäni mitä mahtavin nainen ja aivan täydellinen V:lle. Hänen lievä vastahakoisuus oli virkistävää, tosin se olisi kyllä voinut jatkua hieman pidempään.. Toivon, että seuraava osa on parempi kuin tämä. Vishous oli ennen tätä kirjaa mielestäni aivan mahtava tyyppi, mutta kirjan luettuani, mielikuvani hänestä ei ainakaan parantunut. Toivottavasti niin ei käy seuraavan hahmon kanssa.
Oikein viihdyttävä kirja, jonka luin hujauksessa, kun käsiini sain. Minua ei oikeastaan yhtään haittaa, että sarja jatkuukin sitten vielä, vaikka olikin trilogiaksi aluksi suunniteltu. Juoni eteni tälläkin kertaa hyvin. Minulle on kuitenkin jotenkin käynyt niin, että luen mieluummin "sivuhahmojen" tapahtumista kuin pääparin, jotenkin Clary ja Jace eivät säväytä enää samalla tavalla kuin ennen. Loppu oli ihan ok, vaikka jäi tosi pahasti kesken ja odotan siksi jatkoa innolla.
Hihkuin melkein innosta kun odotettu päätösosa kolahti postiluukusta jokunen päivä sitten. Sanomattakin selvää, että tää piti lukea melkein kertarykäyksenä läpi. Toistan varmaan itseäni, mutta rakastan näiden kirjojen maailmaa. Nora on ihanan kipakka tapaus ja Patch sellainen sydäntenmurskaaja ettei mitään rataa. Tässä kirjassa riitti kyllä tapahtumaan taas kiitettävästi ja välillä melkein tuntui ettei pysy vauhdissa mukana. Mietin jo kirjan alkumetreillä, että miten hitossa Nora pystyy selviytymään taakastaan koska hänen valansa vannomisen lisäksi mukana oli myös monta muuttujaa, jotka saattaisivat vaikuttaa lopputulokseen, mutta tässäkin asiassa kirjailijalle annettakoon raikuvat aplodit. Harmi, että tässä ei ollut niin paljon Nora/Patch - kuhertelua kuin olisin halunnut, mutta ainahan voin lukaista kaikki neljä kirjaa uudelleen. Kirjailija oli osannut kyllä luoda pari ylläriäkin tähän kirjaan enkä tiennyt miten reagoida osaan niistä. Jotkut jutut kirjan lopulla jäivät mielestäni vähän auki ja niistä olisin mieluusti halunnut tietää lisääkin. Loppu vähän yllätti, sai silmät hiukan herkistymään ja hymyn huulille. Voih, miksi se loppui jo?!
Kirja oli hauska ja erilainen, se on juuri sellaista helposti samastuttavaa kirjoitelmaa, jota lukiessa ei tarvitse paljoa ajatella.
Kirjan alku ja Evien ja Lendin sopivan rauhalliseen tahtiin etenevä suhde tekivät kirjasta lähes täydellisen. Loppu oli taas toinen juttu, kaikesta tuli liian sekavaa ja tämä paranormaaleja tappava Violet pilasi koko kirjan. Aloitin toisen osan lukemisen joskus syksyllä, mutta palautin sen sitten lopulta lähes lukemattomana takaisin kirjastoon.
Ihana kirja, surullista ettei sitä enää suomenneta. Olisin toivonut Gracen ja Lorcanin välille jotain vähän suurempaa...
Kolme sanaa: Rakastan tätä kirjaa <3 Tosin kliseetä "pelasta maailma muutamassa päivässä" -on käytetty vähän liian usein Riordanin kirjoissa...
Tämä kirja oli/on sarjan paras, mutta muut kirjat ovat kyllä mielestäni täyttä ajanhukkaa, joten ei tämänkään tasoa kovin korkeaksi voi kuvailla...
En pitänyt missään vaiheessa Billistä, liian dominoiva osapuoli Sookien ja hänen välisessä suhteessa... Suloinenkin ja romanttinenkin Bill osasi kyllä olla, mutta kuitenkin. Pakko kehua tätä kirjaa, sillä tästä puuttui se Twilightin ärsyttävä "Rakastan sinua niiiiin paljon" -söpöily ja "Ei seksiä ennen avioliittoa" -valitus. Hyvä kirja muuten, luen varmaankin myös jatko-osia.
Tarinan alku oli hyvä, vaikka se huononikin loppua kohden. Ja vaikka kirjan rakkaustarina olikin aika klassinen, saivat pikku kaupungin noitavainot siihen vähän vauhtia. Romantiikkaa kyllä löytyi, jos sitä lähti etsimään. Juonessa ei ollut paljonkaan arvailtavaa, ja samoja asioita toistettiin mielestäni turhan paljon. Seuraavia osia ei mielestäni tarvitsisi tehdä laisinkaan, ja tarinan loppu tapahtui mielestäni turhan nopeasti koko kirjan odotuksen jälkeen.
Oikea arvosana minkä olisin antanut olisi ollut 3 ja puoli tähteä mutta sitä ei oikeen pystynyt laittamaan niin :-) Kun aloin lukemaan kirjaa se tuntui oudolta...en pitänyt kirjoitustyylistä ja Jackin ikä arvellutti. Jackin, Victorian ja Kirtashin kolmiodraama oli suht uskottava. Joissain kohdissa kirja oli aika ennalta arvattava. Kirtash oli kiintoisan salaperäinen hahmo tummissa vaatteissaan tehden vaikutuksen lukijaan.
No huhhuh. Vasta nelos-vitoskirjan kohdalla jäin aidosti koukkuun tähän sarjaan, ja nyt en malta odottaa loppujen osien julkaisua. Olin jo toivonutkin, että tarinaa kerrottaisiin muidenkin, kuin Zo'n näkökulmasta, ja yllätyinkin positiivisesti toiveeni toteutuessa. Olen myös hyvin tyytyväinen kirjailijoiden päättämään ratkaisuun jätkäongelmien suhteen (Erikistä ja Heathista en ole koskaan pitänyt). Sarjan osat ovat olleet tätä lukuunottamatta liian ennalta arvattavia. Satunnaisesti minua myös ärsyttää kun en saa minkäänlaisia "ahaa" elämyksiä, vaan tiedän/arvaan hahmojen todellisen luonteen / runon ratkaisun tms. monta lukua ennenkuin itse hahmot sen tajuavat: tässä kirjassa he tuntuivat onneksi fiksummilta, ja toivon sitä jatkoonkin. Kahlittua odotellessa..
Kirja oli mielestäni hyvä ja mielenkiintoinen, mutta petyin loppuun aivan valtavasti. Olin jo aivan varma, että vihdoin Clary ja Jace saisivat toisensa. Alkaa jo ahdistaa, silti odotan innolla seuraavaa osaa.
Tamin seikkailut jatkuvat, 10-v. lukaisi itse yhdessä illassa ja janoaa nyt lisää. Kuusi osaa suomentamatta, odotan itsekin suurella innolla josko Tammi saisi aikaiseksi...
Erittäin viihdyttävä kokemus, 10-v poika kiinnostui ja tämmöinen keski-ikäinen ukkokin lukenut jo kahdesti :) Pituus sopiva alaluokille, fontti sopivan suuri ettei tarvitse arpoa sanoja ja kuvitus runsasta olematta häiritsevä. Jokaiselle fantasian ystävälle, myös vanhemmallekin :)
Pidin Vastavirrasta, vaikkakaan en niin paljon kuin edeltävästä osasta Veden alla. Se ei silti tarkoita että Vastavirta on huono kirja. Minusta ajatus vedealaisesta maailmasta on kiehtova, eikä niin masentava kuin monet nuorten dystopiakuvaukset nykyisin. Fallsin maailma olisikin se, jossa mieluiten asuisin scifikirjoista. Vastavirta jatkaa Veden alla kirjassa alkanutta tarinaa Ty pojasta ja Gemmasta. Se on myös synkempi kuin edeltäjänsä, esimerkiksi huumoria on vähemmän. Vedealaisen maailman kuvaus on silti huikaisevaa ja pioneerien lisäksi esitellään syrjät. Kaiken kaikkiaan Vastavirta laajentaa Fallsin luomaa maailmaa ja juoni on mukavan vauhdikas. Jos näiden kirjojen tarina vielä jatkuu, luen sen ehdottomasti.






















