Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Yläastetta käyvä Ramona on luokkaretkellä Italiassa tutustumassa muinaisen Pompeijin kaupungin raunioihin, kun hän saa oudon päänsärkykohtauksen, ja vetäytyy lepäämään hetkeksi syrjään koulutovereistaan. Kun sankarittaremme havahtuu, on rauniokaupunki herännyt eloon, ja hän tajuaa kauhukseen siirtyneensä ajassa taaksepäin, kohtalokkaaseen vuoteen 79 eaa saakka. Sankarittaremme tutustuu paikalliseen perheeseen, ja kiintyy erityisesti sen poikaan, suunnilleen samanikäiseen ja söpöksi mainittuun Theoon - mutta saako hän vakuutetuksi uudet ystävänsä siitä, että tulivuori on purkautumassa ja kaupungin tuho lähellä? Kim M. Kimseliuksen "Paluu Pompeijiin" (Karisto, 2006) aloittaa Aikamatkaajat-sarjan, jonka suomentaminen on näillä näkymin tainnut jäädä kahteen satunnaiseen osaan. Kyseessä on hyvin perinteinen aikamatkustus-tarina, jossa päähenkilö tulee sattuman oikusta tempaistuksi toiseen aikakauteen. Sarjan ensimmäinen osa on salaopettavainen, eli lukija tulee seikkailun lomassa oppineeksi jotakin historiasta; tässä mielessä kirja muistuttaa hieman toista ruotsalaista aikamatka-teemaista nuortenromaania eli Finn Zetterholmin "Lydian salaisuutta". Kirjailija joutuu kuitenkin venyttämään hieman logiikan rajoja, sillä selvittämättä jää muun muassa se, miksi ruotsalainen Ramona ja roomalainen Theo pystyvät kommunikoimaan keskenään ongelmitta. No joo. "Paluu Pompeijiin" ei sisällä sen enempää kielellistä ilotulitusta kuin juonellista omaperäisyyttäkään, mutta sen verran onnistunut seikkailu on kuitenkin kyseessä, että arvosteluun voi laittaa ihan hyvällä mielin kolme tähteä.
Jumalten tanssi jatkaa samaa laatua kuin edellinenkin kirja. Välillä oli tosin niitä tylsiäkin kohtia. Tässä kirjassa Blair ja Larkin ovat tavallaan pääosissa. Blair nousi jo alussa yhdeksi suosikeista. Hän on tiukka nainen, jonka huumori saa hymyn huulille. Piiri lähtee Hoytin ja Cianin kotitalosta kohti Jumalten tanssia, joka vie heidät muinaiseen Geallin maahan. He alkavat valmistautua entistä tarmokkaammin edessä olevaan taisteluun. Tietenkään huumoria ja räiskyvää romantiikkaa ei ole unohdettu. Mieluusti olisin lukenut enemmän Cianista, mutta kyllä hänestäkin löytyi muutama herkullinen kohtaus. Käyn innoissani viimeisen osan kimppuun!
Hieno kirja. Mukavan lämpöisä ja kodikas, pörröiset eläimet ovat mukavia päähenkilöinä ja niiden tunteisiin on helppo samastua. Kirja on joskus jopa hieman uuvuttavan hidastempoinen, mutta loppuun asti sen jaksaa kyllä helposti kahlata. En suosittele hidaslukuisille, mutta kaikille muille kyllä.
Saari on kelpo jatko-osa Septimus Heapin maailmanmainioon kirjasarjaan, muttei sisällä mitään uutta tai yllättävää. Plussaa Susipojan isommasta roolista, poika 409 on lempihahmoni. Kirja kuuluu aika lailla samaan kastiin kuin muutkin osat. Hauska ja mielenkiintoinen, mutta jännityksen- tai romantiikannälkäisille en voi suositella.
Aivan ihana kirja. Olen lukenut sekä tämän että kakkososan, minulla on molemmat omana, enkä kyllästy niihin koskaan. Juoni on niin mukaansatempaava, ja ne kuvat! Menee iho ihan kananlihalle. Voin kyllä ymmärtää, etteivät kaikki siitä pidä, sillä teksti ja juoni eivät ole mistään kaikkein monimutkaisimmasta ja laadukkaimmasta päästä, mutta yksinkertaisuudessaankin aivan mahtava kirja. Kiitos ja kumarrus.
Keskiyö ylläni on upea kirja, kevyesti viiden tähden arvoinen. Tiffanyn tarina sai arvoisensa päätöksen. Eniten teoksessa yllätti erään vanhan tutun hahmon paluu. En kuitenkaan osaa sanoa, onko tämä paras Tiffany-romaani. Pidin kovasti Tähtihatusta ja Talventakojasta, joiden lukemisesta on jo useampi vuosi. Tarina oli sisällöltään edellisiä osia aikuisempi, päähenkilökin oli kirjan lopussa jo 16-vuotias. Jos pitää Kiekkomaailmasta mutta ei ole viitsinyt tarttua sarjan nuorille suunnattuihin osiin, suosittelen mielenmuutosta. Keskiyö ylläni voitti ansaitusti Andre Norton -palkinnon.
Niin läskiksi ei voi mitään vetää, etteikö se muka olisi hauskaa! Eksoottinen kukka voikukkien seassa. Suosittelen ehdottomasti niille jotka hakevat jotain aivan muuta!
Luupäät!!! Olen ehdoton fani, ei massa-mangaa, eikä kalle ankaa, vaan ihan omaa luokkaansa oleva huumori-fantasia pläjäys! Helposti luettavaa ja koukuttavaa, liian nopeasti loppuu..
Luin kannesta kanteen, ilman taukoa, mutta joku puuttui. Vain pari tarinoista jäi mieleen. Kaiken Sookie-tarinoiden ja Twilight-romanssien melskeessä oli kuitenkin ilo saada lukea jotain, joka sai pienen patrioottisen liekin sydämmeen; kyllä meilläkin osataan!
Häpeäkseni täytyy myöntää, että en ole lukenut koskaan Robertsin kirjoja. Tämä sarja kuitenkin herätti mielenkiinnon. Sarjaan on saatu sekaisin vähän uutta ja vanhaa. Sekaan on työnnetty myös räiskyvää romantiikkaa ja historiaa sekä magiaa. Saamme tutustua vanhanaikaiseen Hoytiin, joka matkustaa meidän aikaamme etsimään vampyyriksi muuttunutta veljeään, jonka charmi saa kaikki hämilleen. Seuraan liittyy säpäkkä Glenna. Hänen jälkeensä serkukset Moira ja Larkin. Pisteenä ii:n päälle Blair, jonka nenille ei niin vain hypitä. Tarina tempaa mukaansa vaikka se onkin täysin erilaista käsialaa kuin normaalisti lukemani kirjat. Hahmoilla on upeat persoonat eikä huumoriakaan ole unohdettu. Innolla alan lukemaan seuraavaa osaa!
Suomennos vie terän Charlainen värikkäästä kielestä. Amerikan Eteläinen murre korostaa hahmoja ja luo ilmapiirin. Ehdottomasti autenttisempi ja viihdyttävämpi englanniksi! Suomentaja on saanut vain pintaraapaisun kirjan mielenkiintoisesta tunnelmasta. Mutta, nostan hattua yritykselle, joka muutoinkin saataa olla vaikea. Tuskin Louisianalainen murre, käännettynä suomeksi olisi kovin kiinnostava. Enkä usko että sille olisi Suomalainen vastine. Kuitenkin, ehdottoman oivaa viihdykettä, jopa vaativammalle lukijalle!
Täytyy taas ihailla kirjailijaa, joka on keksinyt täysin uuden maailman kirjaansa. Evie asuu ja työskentelee yhtiössä, jonka tavoitteena on ottaa kiinni yliluonnollisia olioita ja "merkitä" heidät, jotta he eivät voi tehdä pahaa viattomille. Evie suhtautuu hiukan yliolkaisesti paranormaaleihin olioihin, kunnes hän nappaa mystisen pojan kiinni suoraan pomonsa toimistosta. Tämän kirjan pisteet nousi silmissäni jo siksi, että pidän nopeatempoisista ja helppolukuisista kirjoista, joissa on ripaus romantiikkaa, unelmia ja vähän hassua huumoria. Evien piip-sanat herättivät huvitusta. Tämä tyttö on kovatahtoinen eikä kukaan pompottele häntä. Salaa Evie kuitenkin haluaa elää normaalia teinitytön elämää. Varmasti mieluista luettavaa nuorille, mutta miksei aikuisillekin.
Luin tän ja tää on kylä aivan hirveen hyvä! muuta en osaa sanoa.
Omasta mielestäni ihana mukaansatempaseva rakkaustarina, joka ei kuitenkaan ollut liian siirappinen, vaan juuri sopivalla tavalla nosti ylös pilviin. Jännitystäkin riitti sivuilla, eikä mielestäni kirjassa ollut kritoitavaa. Mukavaa lukemista syksyn sateisille päiville :)
Kuten moni muukin (jälleen kerran), olin myös epäluuloinen kirjaa kohtaan. Olin aikaisemmin lukenut kirjailijan Houkutus -sarjan, ja tykkäsin, joten se oli luultavasti ainut syy miksi takerruin tähän. Takakansi ei kerro juurikaan mitään. Ihan romanttinen ja riipaiseva tarina, käsittelee loistavasti ihmisyyttä ja sen olemassaoloa. Myönnän ylpeänä että itkin kirjan aikana monta, MONTA kertaa! Mikäli tykkäät hulvahduksia vatsaan ja keuhkoihin tuovista kirjoista, tätä et voi jättää väliin!
Omaan kaikki sarjan 3 kirjaa (Johtuu siitä että tilaan Harlequinilta Nocturne sarjaa, joten mulla on jo vika kirja, vaikka se ei ole ''ilmestynyt''), ja ensinmäinen on ehdottomasti paras. Masonin käyttäytyminen alkuun ainakin on huvittavaa. Miinusta koko sarjassa on se, että miten liian samanlaisesti kaikki kolme miestä reagoi, miten kaikki yrittävät kieltää rakkauden. Rakkausjuoni on todellakin arvattavissa. Mutta muutoin koko juoni on todella hyvä, mukavaa vaihtelua ihmissusissa joita on monenlaisia. Tätä kirjaa kyllä lukee, mutta vain jossei ole mitään muuta. Hyvä juoni, muutoin tylsä :D
Kaksi vinkkiä, +3. aloittajalle! 1. Lue kirjoja ennen ja sitämukaa kuin katsot sarjaa. Sarja on minusta paljon parempi, mutta on kirjoissa on mielenkiintoiset kuviot tarkemmin selostettu kuin televisiossa. Sarja on taas siltä osin parempi, että siinä on enemmän törkeyksiä, väkivaltaa ja HEMMETIN huvittavia lausahduksia. Sarjassa persoonat tulee paremmin esille, mutta silti kannattaa aloittaa kirjoista, ettei pety ;) 2. Kokele lukea englanniksi! Suomennoksessa kirjan persoonasta kertova murre ei tule kovin hyvin esille. Juuri sen takia puhe on tönkköä. Ja suomeksi kirjat ovat kirjoitettu ''yksinkertaisemmin''. +3. Älä ylläty lukiessasi sarjaa eteenpäin (jollet siis ole televisiota katsonut), että sarjassa on muutakin kuin vampyyreja. Itse olin aluksi harmistunut sillä ajattelin että ne muut yliluonnolliset pilasivat koko tsydeemin Olin väärässä! :D
Itse olen aina tykännyt kovasti Vishousista, ja olin jo malttamaton kun sain kirjan käteeni. Kuten moni muukin arvosteluissaan sanoi, petyin hieman, sillä V:n ja Janen tarina ei tuntunut olevan pääroolissa muiden näkökulmista kerrotuista pätkistä katsoen. Suurta plussa oli se että V:n tunteen Butchia kohtaan tuli vähän selvemmäksi, ja että tämän menneisyydestä kerrottiin niin mukavasti. Bloodletterin suomennos kylläkin potutti aina kun osui silmään. Täytyy myöntää että arvasin Kirjurineitsyen olevan jotain sukua tälle ^^' Loppu oli kummallinen, ja meni jotenkin yli äyräiden. Silti kirja kuuluu kärkikaksikkoon Zadistin tarinan kanssa :)
Kirja oli hyvä. Sitä oli mukavaa lukea muttä loppui häiritsevästi ihan kesken tarinaa... katselin Googlesta niin tämän jatko osia ei aiota suomentaa!
Aloin lukemaan Routasisaruksia sen takia, koska mainostettiin useassa lehdessä, mutta tosiaan epäilytti koska tulee suomalaisilta kirjoilijoilta. Luettuani 50sivua, tuli varmaan kuukauden tauko kunnes jatkoin, löysin parempia kirjoja jotka oli pakko lukea, eikä tää ollu mikään sykähdyttävä. Nyt viikolla aloin taas lukeen ja alku oli taas kangerteleva, mutta loppua kohti parani! Hieman ennalta-arvattava ja kliseinen kirja, mutta suosittelen lukeen ja aion kyllä tulvevaisuudessa lukea loputkin sarjasta.
Antti Tuomaisen Parantaja on pelottavan dystooppinen kuvaus lähitulevaisuuden Helsingistä. Sen lukeminen sai niskavillat nousemaan sekä raadollisella ihmiskuvauksellaan, että maailman kohtalon toivottomuudellaan. Itse tarina on varsin suoraviivaista johtolankojen etsimistä ja niiden seurailua. Kirjan paras ominaisuus oli ehdottomasti sen rehellinen kuvaus päähenkilön eri tunteista hänen vaimonsa menneisyyden ja ystäviensä elämän avautuessa pala kerrallaan. Kirjan läpi kantaa kuitenkin tunteista vahvin, miehen rakkaus vaimoonsa ja halu saada hänet takaisin rinnalle. Osa tapahtumista ja paljastuvista vaietuista suhteista henkilöiden välillä tuntuivat liian epätodennäköisiä ja kaukaa haetuilta. Nämä yllätykset kuitenkin loivat useaan kertaan tilanteen, jota ei osannut odottaa edes hurjimmissa kuvitelmissaan. Koin kirjan erityisen viihdyttäväksi, eikä sen ajatuksia herättävät puoletkaan vaivannut liikaa. Päin vastoin teki hyvä hetkeksi pysähtyä ajattelemaan tulevaisuutta ja ihmisluontoa. Arvosanaksi annoin neljä tähteä viidestä.
Kirja ei oikein temmannut mukaan niin kuin odotin. Alun takertelemisen jälkeen pääsin kuitenkin jyvälle juonesta, mutta koskaan en kirjaa loppuun asti jaksanut lukea. Ei pisteitä minulta tälle kirjalle...
Mainittakoon esimmäiseksi, että kirjasta tuli hyvä olo! Varsinkin lopusta... Kirja oli liikuttava, ja taisipa tuota muutama kyynelkin vierähtää, sillä hahmot ja juonikin, oli osattu kirjoittaa, ja myös kääntää oikein koskettavasti! Vomput ovat todella hellyyttäviä otuksia! Ei niistä sen enempää. Oisin toivonut, että kirjan lopusta tarinaa oisi jatkettu vielä ainakin yhdellä luvulla, jossa oli kerrottu kuinka stephenin ja tytön elämä sujui vaikkapa muutaman kymmenen vuoden kuluttua. P.S: Suosittelen! :)
Aiheensa puolesta Uponnut maailma oli erittäin kiehtova kirja - ilmastonmuutoksen aiheuttama maailman rehevöityminen sankaksi viidakoksi sai mielikuvituksen lentoon. Mietin pitkään antaako kirjalle neljä vai kolme tähteä. Neljä olisi ollut perusteltua aiheen ja sen kuvauksen kautta, mutta päädyin lopulta kolmeen. Varsinaisesti tarina itsessään ei tehnyt vaikutusta vaan tuntui joissain paikoin turhaltakin. Lisäksi mukana oli joitakin elementtejä, joita kirjailija ei saanut toimimaan loppuun saakka, vaan ne jäivät irrallisiksi ja vaivaamaan lukijaa. Eivät samalla tavalla pohdituttamaan kuin kirjan perustason aihe, vaan häiritsemään koska vastausta ei annettu.