Fahrenheit 451

Kirja onnistuu kaukonäköisesti maalaamaan lukijansa eteen ankeilla väreillä näkymän nykypäivän maailmasta. Maailmasta, jossa viihde hallitsee ihmisten mieliä lyhyillä kymmenen sekunnin purskeilla, jonka jälkeen tilalle tulee toinen ärsyke ja toinen ja toinen. Mikään ei saa loukata ketään, eikä varsinkaan mitään vähemmistöjä saa loukata. Lapset koetaan riesaksi, ihmissuhteet ovat kertakäyttöisiä, tyhjiä, joissa osapuolet pysyvät toisilleen tuntemattomina. Kaikki tämä siksi, että ihmiset eivät enää ajattele, eivätkä tunne, sillä kirjallisuus on kiellettyä ja ajatukset pannassa. Omaan lukumieltymyksiini nähden varsin erilainen scifi-kirja mutta sisällöltään täyttä asiaa.

Fahrenheit 451 on kirjoitettu kauniilla ja soljuvalla ja jopa unenomaisella tavalla. Se ei ollut lainkaan sitä, mitä scifi-kirjalta odotin. Joku saattaisi pitää tyyliä rasittavana lukea, mutta minulle se oli aivan ihana yllätys. Jokaisen virkkeen merkitystä sanojen ja kielikuvien takana sai miettiä.

Juoni oli sinänsä yksinkertainen, mutta monitasoinen. Se oli paitsi kuvaus päähenkilön kasvusta ja kapinasta, myös yksilön ja yhteiskunnan suhteen vääristymisestä ja siitä, kuinka tieto on valtaa. Kun ihmiset eivät saa ajatella itse, on vallanpitäjien helppo syöttää haluamaansa tavaraa heidän aivoihinsa viihteen välityksellä.

Lukiessani erityisesti Montagin ja tämän vaimon suhde sai ajatukseni liikkeelle. Kumpikaan ei kuunnellut toisiaan. Mildred-vaimo hukuttautui "sukulaisten" paasaukseen ja näkinkenkäradion päättymättömään pauhuun. Hän ei osannut oikeasti kuunnella miestään, vaikka tämä lopulta huusi saadakseen äänensä kuuluviin. Ehkä tämä on nykyäänkin ihmisten ongelma. Rupatellaan ja juorutaan, mutta toista ihmistä ei välttämättä voida tai edes haluta oikeasti kuulla; vaikeista asioista ei oikeasti uskalleta puhua.

Tästä arviosta tuli melkoista pohdintaa, mutta tämä kirja todella herättää ajatuksia. Monet kirjan yhteiskunnan piirteistä tuntuvat pelottavan tutuilta. Kun Bradbury 1950-luvulla kirjoitti kirjansa, hän ehkä osasi ennustaa jotain tulevaisuudesta. Onneksi meillä on kuitenkin vielä lupa lukea ja kirjoittaa kirjoja, ja - ainakin toivottavasti - lupa ajatella itse.

Suosittelen Fahrenheit 451:ä vilpittömästi jokaiselle, joka haluaa lukea jotain ajatuksia herättävää.

Fahrenheit 451 on yksi niitä klassikoita, jotka jokaisen tulisi lukea ja minunkin on ollut tarkoitus se joskus katsastaa, jos tulee vastaan. Kirja yllätti ohukaisuudellaan, ja luin itse tämän kahdella lukukerralla. Miksiköhän klassikoista tulee aina mieleen tuhti tiiliskivi...

Montagin vahvuutena hahmona on hänen rohkeutensa ajatella oman toimintansa mielekkyyttä. Bradburyn kieli on pääosin kaunista, vaikka toisinaan hän sortuu hyvinkin abstraktiin värien ja muotojen kuvailuun, joka tuo mieleen kaleidoskooppimaisen tripin Liisan seikkailuista Ihmemaassa. Mekaaniset koirat toivat kaikessa kauheudessaan mieleen Doctor Whon symppis hahmon, robokoira K9:n.

Kuinka voisin kuvitella elämääni Bradburyn luomassa maailmassa? Olisinko aivopesty, valmiiksi pureskeltujen tv-ohjelmien orja, joka välillä kaahaa tuhatta ja sataa moottoritiellä vai olisinko kenties rakkaimpia kirjojani salassa lukeva ja kirjallista historiaa säilövä kapinallinen?

Bradbury on onnistunut nostamaan jo yli 50 vuotta sitten esille ne ongelmat, joista ensioireet alkavat näkyä nykypäivänä: ihmiset tyhmentyvät, he katsovat mieluummin saippua oopperoiden uusintoja tai päivittävät Facebook-sivuaan kuin lukevat kirjoja.

Kuinka kauan lukijakuntaa on riittävästi, jotta kirjoja suomennetaan, painetaan ja myydään, ennen kuin homma alkaa olla kannatamatonta? Toivottavasti minun ei tarvitse nähdä kirjarovioiden hehkua. Onneksi Suomessa on mm. aktiiviset blogi- ja Risingilais-yhteisöt, joissa kirjallisuus on yksi tärkeistä keskusteluaiheista.

Täysi kymppi! Ihmisten mieli on täytetty roskaviihteellä ja heidät on tehty siitä riippuvaisiksi mm. antamalla valheellisesti ymmärtää, että he voivat siihen itse vaikuttaa heidät siihen "osallistamalla". Tämän seurauksena ihminen on esineellistetty ja hänen ihmisarvonsa on mitätöity. Ihmiset elävät omissa kuplissaan itsekeskeisinä, lyhytjännitteisinä, hämmentyneinä ja ahdistuneina. Masentuneisuutta pyritään hoitamaan tabuilla ja vahvemmalla annoksella vauhtia ja väkivaltaa. Lyhytaikaista iloa voi saada toista ihmistä loukkaamalla. Ja kaiken tämän kyseenalaistaminen koetaan aivan liian tuskallisena. Lukiessani aiempia kirja-arvioita liki parinkymmenen vuoden aikajaksolta, en voi muuta kuin todeta maailman muuttuneen entistä enemmän teoksessa kuvatun maailman kaltaiseksi. Teoksesta poiketen valtaapitävien tuskin tarvitsee poltattaa kirjoja, koska tänä päivänä yhä useampi ihminen ei kykene lukemaan yhtäkään kirjaa.