Mystic city - sarjan päätös osa Hehkuva ruumis oli hyvä lukukokemus. Se täydensi jo ennalta tuttua tarinaa ja toi esille uusia puolia hahmoista. Lawrence on kehittynyt paljon kirjailijana ja hänen kirjoitustyylinsä on mukaansa tempaavampaa ja sujuvampaa. Lukemisessa menoa haittasi jokseenkin ennalta-arvattavuus ja pitkä aika edellisten kirjojen lukemisen välillä. Pääsin kuitenkin suhteellisen helposti mukaan taas juoneen, vaikka toivonkin, että olisin ehtinyt lukea aikaisemmat osat ennen tätä kertauksen vuoksi. Suosittelen ehdottomasti Mystic city - sarjaa ja odotan ehdottomasti Lawrencen tulevia teoksia!

Liitto jatkoi hienosti unien kirjat sarjaa. Kuten aina ennenkin Gierin teos oli helppolukuinen, salaperäinen ja täytetty huumorilla. Jotenkin toivoin, että Liitto ei olisi ollut vielä viimeinen osa tätä sarjaa, mutta toisaalta odotan jo todella innostuneesti Gier tulevaa sarjaa? Kirjassa tapahtui paljon suuria paljastuksia ja suurin osa niistä oli ennalta-arvaamattomia. Tykästyin tässä kirjassa erityisesti Graysoniin ja Miaan, heidät jotenkin nostettiin enemmän esille. Joka tapauksessa suosittelen tätä sarjaa ehdottomasti!

Viestejä koomasta oli hyvin kaunis lukukokemus. Tiaisen tyyli kirjoittaa on puhdasta, ja hassua kyllä, vertaisin sitä höyheneen. Pidin kirjassa todella paljon sen juonesta/ideasta, ylipäätään ajatus Kooma nimisestä paikasta on kiehtova. Sitten vielä ajatus, että on viestinviejä tekee kirjasta entistä kiehtovamman. Kirja saa pohtimaan asioita, kuten esimerkiksi oikeaa ja väärää, mutta annan teidän pohtia niitä itse jos luette kirjan. Kirja myös on varmasti yksi niistä teoksista joka jää mieleen pitkiksi ajoiksi ja joka opettaa jossain määrin elämään. Viestejä koomasta käsittelee hyvin nuoren tunteita ja ajatuksia, vaikka en itse nuorena niihin kauheasti pystynyt samaistumaan. Uskon, että kirjasta saattaisi myös olla apua jollekin, joka sitä kaipaa. Miinusta kirja saa jotenkin laimeasta lopusta. Odotin jotain hiukan yllättävämpää tai suureellisempaa, mutta toisaalta hiljaa hiipuva loppu sopi kirjaan ehkä paremmin kuin räiskyvä taistelu pahaa vastaan. Suosittelen kirjaa ehdottomasti nuorille ja kuin myös aikuisille, jotka yrittävät ymmärtää nuoren ajatusmaailmaa!

Valinta muistutti monella eri tapaa nälkäpeliä, mutta kun sen pienen yksityiskohdan ohi päästiin niin pystyin rakastumaan kirjaan. En odottanut tältä mitään, ajattelin, että tämä on yksi niistä kliseistä, joissa on täydellinen päähenkilö, jonka elämä on täydellistä. Tämä ei kyllä todellakaan ollut sellainen. Kirjan teksti oli mukaansa tempaavaa ja mielenkiintoista. Olisin ehdottomasti lukenut kirjan yhdeltä istuimalta, mutta en voinut illan takia. Hahmot olivat mielenkiintoisia ja olin iloisesti yllättynyt kun jokaista kolmeakymmentäviittä tyttöä ei esitelty, koska siinä olisi todennäköisesti mennyt mielenkiinto. Odotan ehdottomasti jo jatko-osaa, enkä tiedä jaksanko odottaa syyskuuhun asti. Toisaalta pakko kai se on. Lisämaininnan haluaisin vielä ehdottomasti antaa ihanasta kannesta! Suosittelen ehdottomasti!

Olen katsonut kirjasta tehdyn elokuvan ennen kirjaa ja epäilin siksi, että en pitäisi suuresti kirjasta. Nyt kirjan luettuani olen kuitenkin sitä mieltä, että kirja oli mahtava! Elokuva ei ollut läheskään niin hyvin tehty, mutta arvostelen kirjaa en elokuvaa joten... Hahmot kumosivat minut aivan täysin, varsinkin Vael. Hän on ihana päähenkilö ja haluaisin lukea hänestä paljon, paljon lisää. Myös muut hahmot kuten Jamie ja Jeb painuivat mieleeni. En itse henkilökohtaisesti pidä tulevaisuudesta kertovista kirjoista, mutta nyt käsitykseni niistäkin muuttuivat. Katsotaan luenko näitä lisää. Vieras oli kaunis kirja. En ole ennen törmännyt kirjaan jonka sisältö olisi kaunista. Niin puhdasta ja herkkää. Teksti oli helposti luettavaa ja kuten sanottua kaunista. Tämä kirja muutti myös minun käsitykseni Stephenie Meyeristä. En ollut kuvitellut, että hänen tekstinsä olisi tällaista. Nyt haluan ehdottomasti lukea lisää tämän teoksiaan. Suosittelen ehdottomasti!

Minulla oli suuria odotuksia tätä kirjaa kotaan ja ne eivät täyttyneet. Odotin mukaansatempaavaa, nopealukuista ja jännittävää kirjaa. Lukeminen oli hyvin vaikeaa, eikä edennyt yhtään. Tuntui kuin puolet sivuista olisi ollut ilmaa. Jotain hyvää tässä kuitenkin oli. Yllätykset. Yllätyin hyvin useasti käänteistä. Hahmot. Kerrankin päähenkilö joka ei ole se täydellinen henkilö, joka on korkeimmassa asemassa. Juoni. Se oli todella mielenkiintoinen. Luen varmaan seuraavan osan jos inspiraationa riittää siihen. Sen näkee sitten.

Minulla oli hyvin suuret odotukset tätä kirjaa kohtaan. Olinhan Gierin aiemman sarjan lukenut, ja se ol iaivan omaa luokkaansa. Lupaus ylitti odotukseni ja pienet epäilyni aivan totaalisesti! Kirja oli kuin hiekkaa mikä valui sormieni lomasta. Gierillä on sellainen taianomainen taito saada teksti niin helppolukuiseksi ja soljuvaksi, että melkein itkettää! Jouduin monesti käskemään itseäni lopettamaan lukemisen, sillä en halunnut sen loppuvan vielä. Ainut mihin hiukan petyin oli lopetus. Seuraavaa osaa odotellen... Suosittelen ehdottomasti!

Tartuin kirjaan, koska olen lukenut Claren muita kirjoja ja halusin lukea lisää hänen kirjojaan. En ole koskaan kylläkään lukenut Blackia, mutta hän yllätti minut positiivisesti. Minulla oli odotuksia tämän suhteen ja ne kutakuinkin täyttyivät. Pidin kirjan ideasta, juonesta. Se oli hyvin kekseliäs ja hyvin toteutettu. Hahmot olivat yksityiskohtaisia ja tarkkaan harkittuja. Teksti oli aivan ihanaa! Se oli helposti luettavaa ja sivut vain vilisivät ohitseni. Täydet viisi tähteä tämä kirja olisi ansainnut, jos siellä täällä ei olisi ollut kirjoitusvirheitä, eikö hahmoja oltaisi sekoitettu toisiinsa. En kuitenkaan voi sanoa sitä Claren ja Blackin viaksi, uskon, että vika oli nimittäin suomennoksessa. Ei se kuitenkaan mitään. Huomasin tekstissä pieniä ominaisuuksia mitkä tavallaan viittasivat, että kirja olisi suunnattu nuoremmille, mutta kyllä tämä tämänkin ikäiselle menee. Odotan innolla jatko-osaa ja varsinkin jos hahmot alkavat vanheta niin pian he kasvavat jo minunkin ohitse! Loppu oli todella jännä ja täynnä aivan uusia käänteitä, pidin siitä. Suosittelen ehdottomasti!

Tartuin kirjaan syystä, että olin lukenut Enorannan edellisen teoksen ja halusin tietää oliko hän kehittynyt yhtään. Edellisen tapaan kirja oli vaikealukuinen ja hitaasti mukaan päästävä. Minulla meni peräti puoli kirjaa kunnes tajusin kunnolla mistä oli kyse. En tiedä johtuiko se juuri vaikea lukuisuudesta vaiko pitkistä tauoista, mitä lukemisen väliin tuli. Nyt kirjan lukemisen jälkeen kun mietin tajuan myös, että en muista sisällöstä melkeinpä mitään. Kyllä minä juonen muistan, mutta en pieniä kivoja yksityiskohtia. Aivan kuin kirjassa olisi ollut pelkästään alku, keskikohta ja loppu. Eikä loppukaan kyllä mikään hääppöinen ollut. Lisäksi idea oli aluksi hyvin vaikeasti hahmoitettava, mutta kun se hahmoitti siitä oli itse asiassa järkeä. Pidin kirjan hahmoista. He olivat kaikki omalla tavallaan omaperäisiä. Lisäksi se, että heistä huokui epätäydellisyys oli ihanaa. Kerrankin realistisia hahmoja! En voi oikein enää muuta sanoa kuin, että kirja oli hyvä. Suosittelen!

Haukansilmä ylitti odotukseni täydellisesti! Siitä kun luin edelliset osat on kulunut jo hetki, joten aluksi oli vaikeaa päästä mukaan tämän aikakauden elämään. Kuitenkin kun minulla oli aikaa lukea ajattelin, että lukisin nyt, vaikka vaikealta tuntuu. Laitoin myös tunnin ajaksi musiikkia soimaan taustalle. Kun minulle tuli tekstiviesti tajusin, että musiikki oli loppunut jo aikoja sitten. Teksti oli todella helposti luettavaa mikä oli ihanaa! Nyt ymmärrän kuinka vaikeasti luettavia ovat ne kirjat mitä luin hetki sitten. Teksti vain kulki sormieni lävitse ja sitten kirja olikin jo loppunut! Uusi henkilö Kaiku oli aivan ihana! Tykkäsin seurailla sen seikkailua Pirran, Hylaksen ja Täystuhon kanssa. Olin myös positiivisesti yllättynyt kun Täystuho ei jäänyt pois tästä osasta kirjaa. Oli hienoa, että hahmot olivat kehittyneet ja heistä oli tullut vanhempia. Odotan innolla seuraavaa osaa. Suosittelen!

Fitzpatrick ei petä koskaan! Viimeinen osa on ehdottomasti sarjan parhaita osia! Se vetäisen sinut mukaan aivan eri tunnelmiin kuin muissa kirjoissa. Becca on mahtava kirjailija hän osaa vangita lukijansa tavalla mikä on melkein ennen kuulumatonta. Hän säilyttää mielenkiinnon lukukokemuksen ajan, alusta loppuun. Tässä osassa saimme tutustua uusiin henkilöihin ja myös huomata uusia puolia vanhoista. Muitakin salaisuuksia paljastui, jotkut olivat hämmentäviä, toiset koukuttavia. En voi uskoa, että tämä oli sarjan viimeinen osa lukisin niin mieluusti lisää Norasta ja Patchista. Toivon, että joskus tulevaisuudessa saan vielä lukea Fitzpartrickia. Suosittelen ehdottomasti!

Ennen kuin kerron jotain kirjasta minun on taputettava kirjailijalle siitä, että hän osaa aloittaa kirjan oikealla tavalla: kiinnostavasti (en voinut päästää kirjaa käsistäni), jättämättä turhia rakoja kirjan alkuun/jatkamalla samasta kohtaa mihin jäätiin(tuntuu kuin koko sarja tähän mennessä olisi ollut samaa kirjaa), olemalla heti oma itsensä (jotkut kirjailijat pelleilevät jotain kirjojen alussa). Tässä kirjassa kaikki äsken mainitut toteutuivat, mutta voin myös todeta, että kirjan alku oli jopa koukuttavampi kuin loppu. Tai no, tietysti vietin viimeiset luvut nenä kirjassa kiinni, mutta tarkoitan siis, että puolen välin jälkeen lukeminen olikin satunnaista, eikä sitä tapahtunut joka päiväisesti. (Voihan se toki johtua kiireistä) Pidin ehdottomasti siitä, että tässä osassa Nora ei ollut niin omistushaluinen vaan enemminkin avoin. Hän oli selvästi hiukan aikuistunut. Joka tapauksessa kirja oli aivan mahtava! Suosittelen, mutta luethan ensin edelliset osat!

Täytyy sanoa, että toiseen osaan hiukan petyin. Se ei lähtenyt lentoon samalla tavalla kuin ensimmäinen osa, mutta kuten yleensä toinen osa ei päihitä ensimmäistä osaa, eikä edes ole samalla tasolla. Riitasointu oli kuitenkin hieno lukukokemus. Aluksi meinasi kiinnostus kirjaan lopahtaa, mutta vähän ennen puolta väliä alkoi lukeminen tulla tavaksi. Pian huomasin jo lukevani niin paljon kuin suinkin. Olen enemmän kuin iloinen, että kaksi sivuhenkilöä Rixon ja Marcie saivat tässä osassa isomman roolin ja heistä sai lukea enemmän. Jo ennestään tutuista hahmoista Veestä, Norasta ja Pachista tuli myös esille uusia puolia. Ihana lisä oli Scott joka täydensi kirjaa omalla tavallaan. Suosittelen ehdottomasti!

Langennut enkeli on mukaansa tempaavaa, salaperäinen ja tunteita herättävä teos! Kirjan teksti on todella sujuvaa ja suorastaan huutaa lukijaa jatkamaan lukemista luvun loputtua. Luin kirjan melkein yhdeltä istuimalta. Aloitin sen illalla ja luin loput aamulla. Joskus pitää nukkuakin, mutta jos se olisi ollut minusta kiinni olisin varmaan lukenut kirjaa yötä myöten. Tällä hetkellä en pysty sanomaan varmaan enää mitään muuta kuin, että kirja oli mahtava! Odotan järkyttävästi, että saan toisen osan käsiini! Suosittelen suuresti!

En voi sanoa, että kirja oli nautinnollinen lukukokemus, koska en pitänyt siitä yhtään. Odotukseni olivat kutakuinkin korkealla, eivätkä ne täyttyneet. Kirjan kuuluisi olla sijoittunut 1600-luvulle, mikä on mielestäni ihanaa, sillä tykkään lukea menneisyydessä tapahtuneita asioita. Tässä kuitenkin rivien välistä pystyin huomaamaan 2000-luvun mikä on surullista. Lisäksi kirjassa esiintynyttä Sofiaa kutsuttiin joissain kohdissa Agnesiksi, mikä oli ärsyttävää ja häiritsi tekstin sujuvuutta. Peterille lopulliset pohdinnat mioritasta olivat epätoivoisia ja teki mieli kysyä, että miksi hänen piti tietää sen laulun idea. Lisäksi myös minusta takakannessa kerrotaan vampyyreistä, vaikka missään vaiheessa ei edes mainita sanaa vampyyri. Ymmärrän, että 1600-luvulla noita verenimijöitä ei kutsuttu nimellä vampyyri, mutta jos tarkemmin ajattelin eihän missään vaiheessa edes nämä kuolleet päässeet kunnolla ketään imemäänkään. Lopussa esiintynyt 'veriparta' oli mielestäni omituinen ja hämmentävä. Oli toki hienoa, että sinne oltiin lisätty tarina ns. tulevista ajoista, mutta se pilasi hiukan tämän ideaa. En voi sanoa, että suosittelisin suuresti, mutta vampyyrifaneille tämä saattaa olla ihan mielenkiintoinen lukukokemus!

En ole historian suurin ystävä, pidän fantasiasta. Kirjavaras sijoittuu natsi-Saksaan, toiseen maailmansotaan. Eikä siinä esiinny fantasiaa tykkäämälläni tavalla. Siksi on tavallaan ihmeellistä, että rakastuin tähän kirjaan. Kun aloitin kirjan lukemisen ajattelin, että minun kannattaisi lopettaa lukeminen ja lukea kirja muutaman vuoden päästä. En ajatellut sen sopivan ikäiselleni. Nyt olen enemmän kuin kiitollinen, että kirja oli tarpeeksi mielenkiintoinen ja mukaansa vetävä alusta, koska muuten olisin odottanut sen lukemista muutaman vuoden! Kirjan lukemiseen sekoittui paljon tunnetta. Monissa käänteissä nauroin, hymyilin. Toisissa itkin ja murehdin. Olen lukenut useita kirjoja missä sama tapahtuu, mutta tässä se tuntui aidolta, erilaiselta. Tässä pystyi lukemaan toisesta maailmansodasta aivan eri näkökulmasta ja se valaisi maailmaani suuresti. Zusakin kirjoitustyyli on vangitsevaa ja mukaansa vetävää. En sanoisi, että tämän teoksen teksti olisi helppolukuisinta mitä olen lukenut, mutta ei se vaikealukuistakaan ollut. Haluaisin lukea lisää Lieselistä, vaikka hänen tulevaisuudestaan, mutta toisaalta kirja ei jättänyt kysymyksiä mieleeni. Kirjan aikana esiintyneet hahmot olivat mahtavia! Hans ja Rudy olivat ehdottomat suosikkini Lieselin ja Maxin ohella. Aion lukea tämän teoksen monia kertoja uudelleen ja voin iloisin mielin suositella tätä sinulle!

En sanoisi, että oli sattumaa kun tartuin tähän kirjaan, sillä olen lukenut Thompsonin teoksen Yön eläjä ja pidin hänen kirjoitustyylistään. Tämä teos on ennen Yön eläjää julkaistu kirja minkä vuoksi saatoin huomata kirjoitustyylissä parantamisen varaa. Kirjassa esiintyvät hahmot ovat mielenkiintoisia ja mieleenpainuvia. Halusin ahmia tietoa heistä. Myös ympäristö on mielenkiintoinen ja hyvin kuvattu. Itselleni aihe oli tärkeä, sillä olen kiinnostunut keijuista, en niinkään Irlannista. Idea oli kiitettävä ja hyvin toteutettu. Jostain syystä myös toivon, että kirjan jatko-osat olisi suomennettu. En tiedä johtuuko se ihanista hahmoista vaiko kirjan juonesta. Kirja ei ole yksi niistä parhaista mitä olen lukenut, mutta ei se myöskään huonoimpiin kuulu. Olen iloinen, että päätin tarttua tähän kirjaan. Suosittelen, varsinkin jos haluat helppolukuista ja nopeasti luettavaa tekstiä!

Otin kesän lukuprojektiksi Harry Potterit. Olen kuullut niistä niin paljon hyvää ja ollut sarjasta tehdyn elokuvan juurilla –siellä missä ne kuvattiin. Joten ajattelin, että olisi aika sivistää itseäni ja lukea jo melkein klassikoksi tullut sarja. Voin sanoa, että en pettynyt. Sarja ylitti odotukseni lentäen. Viimeinen osa oli ehdottomasti yksi sarjan parhaista osista. Pidin siitä, että vanhoista hahmoista paljastui uusia puolia ja siitä kuinka sain Harryn kanssa kokea millaista on todellisessa velhomaailmassa eikä vain Tylypahkassa. Myös loppuun laitettu pätkä tulevaisuudesta oli oikein miellyttävä. En voi mitenkään kirjoittaa tähän kuinka mahtava lukukokemus tämä kirja ja sen ohella koko sarja on ollut. Suosittelen ehdottomasti, että luet koko sarjan. Harry Potter on yksi monisävyisimmistä ja parhaiten tehdyistä sarjoista mihin olen elämässäni törmännyt. J.K Rowling on kehittynyt hirvittävästi kirjailijana tämän sarjan aikana. Teksti on ollut alusta asti todella helppolukuista, kevyttä ja tunteita herättävää. Suosittelen lämpimästi!

Siuntio Silosäkeen tarinat ovat kirja joka sisältää viisi ainutlaatuista ja erilaista tarinaa velhoista. Itse tykkään lasten tarinoista hirvittävästi. En ole lukenut niitä kuitenkaan vuosiin joten tämä oli hyvin virkistävää. Pitäisi ehdottomasti lukea näitä useammin! Joka tapauksessa tässä kirjassa tarinat olivat erilaisia. Aivan erilaisia kuin muissa kirjoissa. Ja nämä olivat juuri sopivan lyhyitä illalla luettavaksi. Iltasatuja. Dumbledoren pohdinnat olivat mielenkiintoisia ja mukava lisäys lyhyisiin tarinoihin. Olen myös hyvin kiitollinen selityksiin joita sivujen alareunoissa aina silloin tällöin oli. Ihan mahtavaa, että Rowling on jaksanut tehdä Harry Potter sarjastaan niin monisävyisen, että on jopa kirjoittanut Harry Potter sarjasta tutun kirjan. Tämän. En oikein voi muuta sanoa kuin mahtavaa! Suosittelen!

Harry Potter ja Puoliverinen Prinssi oli ehdottomasti tähänastisista Harry Pottereista paras. Uusia ovia avattiin, hahmoista paljastui salaisia puolia, juoni eteni nopeasti, iloa ja surua riitti, enkä pystynyt laskemaan kirjaa käsistäni. Rowling on kehittynyt valtavasti kirjailijana. Teksti on sujuvampaa ja kiinnostavaa. Eikä kirja ole enää yksitoistavuotiaiden lasten leikkiä, vaan vaarallista ja jännittävää. Tämä oli ensimmäinen Harry Potter missä oli kunnolla tunnetta mukana. Nauroin monesti kirjaa lukiessani, itkin ja jännitin. Rowling teki minulle palveluksen kun paljasti salaisuuksia ja vastasi kysymyksiini kirjassa. Odotan ehdottomasti, että saan viimeisen osan käsiini ja voin upota sisälle sen salaisuuksiin. Suosittelen!

Harry Potter veti minut vihdoin sisälle salaiseen velhomaailmaan! Olen odottanut yllättävää mielenkiintoa tässä sarjassa ja yllättäen se osui viidenteen osaan. Huomaamattani aloin lukemaan kirjaa nopeammin, enkä pystynyt enää laskemaan sitä käsistäni. Ehkä se johtuu Harryn ja hänen ystäviensä vanhenemisesta, juonesta, tai sitten Rowling on kehittynyt. Tässä osassa pidin ehdottomasti Luna Lovekivasta, uudesta unelmoivasta henkilöstä ja siitä, että vihdoin Ginny pääsi loistamaan läsnäolollaan enemmän. Jos olet lukenut neljä ensimmäistä osaa, tartu ihmeessä viidenteen, se vetää sinut mukaansa! Suosittelen!

Kirjassa oli tälläkin kertaa sama kuvio: alussa kiinnostaa ja lukeminen on nopea, keskellä hidastuu, loppua kohti juoni muuttuu kiinnostavammaksi. Toisaalta tässä osassa äsken mainittu ilmiö oli heikompi ja kiinnostus pysyi melkein koko kirjan läpi. Melkein. Alastor oli todella kiva mukava pikku lisäys, mutta hänen puuttumisessa ei olisi minua haitannut. Harmittaa, että Ginnyä ei tässäkään osassa näkynyt, mutta Krum ja Cedrick olivat hahmolisäys mistä pidin kovasti. Teksti oli yhä hyvin kirjoitettua ja helposti luettavaa, kirjassa avautui uusia ikkunoita mitkä auttavat hahmottamaan kokonaiskuvaa velhomaailmasta. S.Y.L.K.Y. oli huvittava ja oli hauskaa seurata sen etenemistä. Odotan innolla jo jatko-osaa. Suosittelen lämpimästi!

Kolmas osa Harry Potterista on nyt luettu. Tässä osassa sarjaa teksti mukaansatempaavampi mutta juonellisesti ei iskenyt samalla tavalla kuin edeltäjänsä. Kaksi uutta hahmoa Sirius Musta ja professori Lupin olivat oikein mukavia ja pidin heistä suuresti, harmitti vain kun Ginny ei esiintynyt tässä osassa samalla tavalla kuin Salaisuuksien kammiossa. Loppu oli ehdottomasti yllättävä ja pidin siitä, että kaikki kysymykset mitä kirjan aikana mieleeni oli tupsahtanut saivat vastauksen. Suosittelen ehdottomasti!

Vieläkään ei Rowlingin Harry Potterit vetäneet minua aivan mukaansa. Uskon, että syyt siihen voivat olla päähenkilöiden nuori ikä tai se, että tiedän mitä tulee tapahtumaan elokuvien perusteella. Uskon kuitenkin, että seuraavat osat tulevat vetämään minut paremmin mukaansa. Ja odotan sitä innolla. Tässä osassa (aivan kuten ensimmäisessäkin) kirja paranee loppua kohti. Nyt haluan vain ehdottomasti aloittaa kolmannen osan. Alussa minulla oli sellainen 'luen tämän kirjan yhdeltä istumalta' tunne, mutta se hälveni keskellä kirjaa. Nyt kun olen lukenut tämän kirjan minulla on taas tuo sama tunne seuraavaa kirjaa kohden. Tässä osassa saimme tutustua hahmoihin hiukan tarkemmin ja varsinkin ehkä Harryyn vähän paremmin ja hänen tuntemuksiinsa. Pidin myös todella paljon uudesta hahmosta Ginnystä. Joka tapauksessa kirja oli hyvin kirjoitettu ja kahdehdin vieläkin tätä mahtavaa ideaa. Suosittelen ehdottomasti!

Loistava aloitus sarjalle! Lopun jälkeen teki mieli aloittaa heti toinen osa, taukoja pitämättä. Se koukutti lukijansa aivan täysin. Kerronta oli sulavaa ja helppo lukuista. Idea on aivan mahtava! Hämmästelen vieläkin Rowlingin kekselijäisyyttä, yksityiskohtia tekstissä, ainutlaatuisia hahmoja ja ylipäätään halua luoda Harry Potter ja hänen ystävänsä. Myönnän, että kirja ei vetänyt minua mukaansa niin kuin olin toivonut, mutta uskon ja toivon syvästi, että pääsen mukaan seuraavissa osissa. Tässä sarjassa on selvästi aivan oma maailmansa minne täytyy sukeltaa. Täytyy sukeltaa niin syvälle, että on valmis ottamaan taikasauvan käteen ja lähtemään junan laiturilta yhdeksän ja kolme neljäsosaa kohti tylypahkaa. Suosittelen ehdottomasti! Jos et tahdo lukea tätä itsellesi, lue se vaikka jollekin joka ei osaa vielä lukea, mutta jaksaa kuunnella!

Yksiosaisissa kirjoissa loppu jää usein epäselväksi ja tässäkin olen miettinyt miten itse koin lopun. Jokainen kokekoon sen omalla tavalla. Haluan ehdottomasti mainita sen, että pidin päähenkilöstä, Bobbystä aivan järkyttävästi. Hän oli todella kiinnostava ja haluaisin ehdottomasti lukea hänestä lisää. Ylipäätään tämä oli niitä kirjoja mitkä luvun loputtua ja laskettua pois jälkeen halusi ottaa takaisin käsiin ja lukea vielä muutaman luvun. Täytyy myöntää, että olen hiukan järkyttynyt, että tämä kirja taitaa jäädä yksi osaiseksi. Ei tämä täydennystä periaatteessa tarvitse, mutta olisi vain ollut mukavaa lukea lisää. Olen kiinnostunut hiukan kirjoista missä on mukana keijuja ja haltijoita, ei niitä hyviä vaan pahoja. Minkä vuoksi olin iloinen, että tähänkin sellainen omalla tavallaan kuului. Kirjan teksti oli mukaansa tempaavaa ja helposti luettavaa. On ihanaa kun ei tarvitse jäädä miettimään mitä äskeisessä lauseessa tarkoitettiin. En tiedä sainko kuvattua tähän lukukokemustani, joten lue ehdottomasti kirja itse ja muodosta oma mielipiteesi! Suosittelen!

Mangan lukemisessa pidän erityisesti siitä, että se on täynnä huumoria ja hauskoja hahmoja, jotka jäävät mieleeni. Fruits Basket oli täynnä hauskoja kohtia joita muistelen vieläkin lämmöllä. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja jäävät mieleen. Suomennos on hyvä. Aion ehdottomasti lukea kaikki 23 Fruits Basketin osaa uudelleen, kun lukemisesta on kulunut hetki. Kannattaa lukea ehdottomasti! Varsinkin jos haluat nauraa ja hymyillä!

Kirja ei herättänyt kiinnostustani alussa ja harkitsin sen kesken jättämistä, mutta nyt olen iloinen, että luin sen loppuun. Jos olet lukemassa tätä kirjaa eikö mielenkiintosi meinaa säilyä yritä jatkaa lukemista ja lue se loppuun. Pidin kirjan tarinasta, henkilöistä ja tekstistä. Oli mukavaa vaihtelua lukea tulevaisuuden kirja, sillä en niistä erityisemmin pidä. Kirjoitustyyli jäi minulle hiukan arvoitukseksi, mutta siitä huolimatta se oli minun mieleeni. Lyhyet tarinat mitä lukujen välissä oli, olivat kiva lisäys, mutta ehkä hiukan turha. Toisaalta tykkäsin lukea niitä. Luin kirjan kohtuullisen nopeasti, eli sen ei tarvinnut viikkoja mielessäni lojua. Ei ihan päivän, kahden päivän nopeaa lukemista. Toisaalta ehkä pidempi lukuaika olisi ollut parempi, koska sillon olisin saanut sisäistettyä ideaa paremmin. No, jokainen omalla tyylillään. Suosittelen!

Odotin tältä kirjalta paljoa, koska siitä on elokuva tehty ja muutenkin pidän noidista, loihtijoista ja sun muista sellaisista. Tähän jouduin kuitenkin pettymään. Teksti oli todella takkuilevaa ja venytettyä. Yksinkertaisesti tylsää. En tiedä oliko vika suomennoksessa, mutta teksti vain oli hitaasti kulkevaa ja tylsää. Kun olin keskelle kirjaa päässyt minusta tuntui, että olisi tarvittu vain yksi luku tapahtumille mitä oli tapahtunut. Liikaa venytettyä tekstiä. Idea on kuitenkin mahtava. Ja henkilöt ovat ihania ja kiinnostavia. Siksi en ymmärrä mikä meni pieleen. Miksi teksti oli huonoa? Olen itse asiassa aika ylpeä itsestäni, että sain kirjan loppuun asti luettua. En olisi ihmetellyt jos olisin jättänyt sen kesken. En todennäköisesti aio lukea seuraavia osia, mutta ihmeitä tapahtuu, ehkä luen ne. En ehkä suosittelisi tätä, mutta jos haluat lukea niin lue ihmeessä, ehkä kirja avautuu paremmin sinulle.

En oikein tiedä mitä mieltä olisin tästä teoksesta. Juoni oli aivan mahtava ja eteni sopivaa vauhtia. Henkilöt olivat enimmikseen kiinnostavia. Mutta suomennos oli surkea. En ymmärrä miksi näin mielenkiintoiselle ja hyvin kirjoitetulle kirjalle tehdään huono suomennos. Gagnon on keksinyt hyvän idean kirjalleen ja sitten se suomennetaan huonosti, se ei ole reilua. Pitäisi ehdottomasti lukea kirja englanniksi, paranisi varmasti. Kuitenkin kun päätin parhaani mukaan olla välittämättä kirjan huonosta suomennoksesta ja se osoittautui todella hyväksi. Kuten aikaisemmin mainitsin kirja oli hyvin mielenkiintoinen. Se sai minut miettimään asioita eri näkökulmista. Eikä missään vaiheessa jäänyt pysähdyksiin vaan eteni, arvostan sitä. Henkilöistä pidin ehkä eniten Noasta. Aion todennäköisesti lukea kirjan muutkin osat. Suosittelen!

Ihana päätös sarjalle! Lumikki oli palannut kotiin, mistä olin hyvin mielissäni, sillä siitä muista sarja alkoi siihen myös sarja loppuu, on minusta hieno ajatus. Viimeisessä osassa pidin myös erityisesti siitä, että kaikki salaisuudet paljastuivat selkeästi, eikä mikään jäänyt mieleen kutittamaan. Tietysti kun nyt viimeistä osaa luettiin ongelmana oli se, että tuoreus on kadonnut, mutta niinhän usein kaikissa toisissa ja viimeisissä osissa on. En ymmärrä miten Simukka on saanut luotua sarjan missä en ole kertaakaan pystynyt arvaamaan kunnolla tapahtumia ennalta, sillä kun jonkun kohdan olen lukenut ja jäänyt miettimään tapahtuma tuntuu olevan täysin looginen ja ennalta-arvattavissa. Pidän paljon Simukan kirjoitustyylistä! Suosittelen sarjan lukemista, se on mielenkiintoinen ja ehkä myös hiukan salaperäinen. Itse olen tykännyt kovasti sarjasta!

Kirja poikkesi monella tapaa ensimmäisestä osasta. Olin yllättynyt ja iloinen kun paikkaa oli vaihdettu, eikä se haitannut yhtään juonen kulkua. Teos ei alkanut yhtä sujuvasti kuin edellinen teos, mutta kun ideasta sai kiinni teos oli aivan yhtä nopeasti luettu kuin edeltäjänsäkin. Oli kerrassaan ihanaa saada tutusta Lumikkiin paremmin ja uusin henkilöihin ja jostain kumman syystä tykästyin myös Zelenkaan. Kirja avasi enemmän Lumikin persoonaa ja muistoja, siinä ei enää vatvottu niin paljoa lapsuuden traumoja vaan enemminkin sydänsuruja, mukavaa vaihtelua. Simukan kirjoitustyyli on puhdasta ja erilaista kuin muiden viimeksi lukemieni kirjailijoiden. Siitä huokuu selvä intohimo kirjoittamiseen. Tämä oli nyt toinen kerta kun luin Valkea kuin lumi kirjan. Senkin, että toiseen kertaan luen kirjan pitäisi jotain kertoa, niille jotka eivät ole tätä sarjaa lukeneet. Kannattaa lukea! Suosittelen!

Wow! Tämä todistaa, että jotkut kirjat on luettava kahteen kertaan ennen kuin muodostaa niistä mielipidettä. Ensimmäisellä lukukerralla kirja oli mielestäni tylsä ja takkuileva, nyt kun sen toiseen kertaan luin olen aivan eri mieltä! Kirja oli sujuva ja teksti oli rakennettu mielenkiintoisesti. Lumikki oli hyvin kiinnostava ja erilainen päähenkilö. Vaikka siitä kun luin sarjan ensimmäisen kerran on jo aikaa voin silti sanoa, että saan yhä voimaa Lumikista ja hänen ajatuksistaan. Simukka on luonut hahmon joka innoittaa minua aivan järjettömästi silloin tällöin! Ah! Juoni eteni nopeasti, mutta ei turhan nopeasti. Mielenkiinto lukemiseen säilyi koko ajan yllä. Suosittelen ehdottomasti!

En tiedä mikä meni pieleen. En missään hetkessä saanut otettua kiinni juonesta, hahmoista, tapahtuma paikasta jne. Enkä ymmärrä miksi! Kirjan idea oli nerokas, teksti oli helposti luettavaa ja sujuvaa, hahmot olivat kiinnostavia ja kutakuinkin omaperäisiä. Ehkä kirjaa oli hiukan pitkitetty, mutta mikään ei ollut turhaa, ei hahmot, eikä tapahtumatkaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna kirja oli kaunis. Sitä ei ehkä lukiessa ymmärtänyt, mutta nyt tajuan, että siinä oli jotain puhdasta ja upeaa. En tiedä opinko arvostamaan sinistä taivasta ja aurinkoa, joka esiintyy meille joka päivä, mutta jokin muuttui minussa. Tässä kirjassa unelmoitiin paremmasta tulevaisuudesta, maailmasta jossa voi elää ja nauttia elämisestä, teos auttaa käsittämään, että aurinko ei ole itsestään selvyys. Kaikesta huolimatta en ole pettynyt kirjaan ja kaiken lisäksi sain tutustua varmaan yhteen upeimmista henkilöistä Vayuun. Hänestä haluaisin lukea joskus lisää. Suosittelen ehdottomasti!

Kirja Gemma Doylesta oli ihana! Rakastuin heti epätäydelliseen Gemmaa, josta oikeasti huomasi, että hän ei ole täydellinen, että hänkin tekee virheitä. Myös Gemman ystävien luonteen piirteet eivät olleet täydellisiä, mikä oli oikeastaan aika virkistävää. Ainoastaan kirjaa oli hiukan vaikea lukea, koska koko ajan epäilin, että Gemman ystävät niin sanotusti pettävät hänet, minkä vuoksi luin kirjan hiukan varoen. Juoni kulki todella vauhdikkaasti, en itse ainakaan tylsistynyt missään vaiheessa, oli myös odottamattomia käännöksiä. Tapahtuma paikka oltiin hyvin kuvailtu, pidin ylipäätään Brayn kirjoituksesta, sitä oli helppo lukea, ei tarvinnut miettiä mitä siinä kohdassa tarkoitettiin. Valitettavasti jatko-osia ei taideta suomentaa ja haluaisin kovasti lukea kirjasarjan loppuun. En ole todellakaan hyvä lukemaan englanninkielisiä kirjoja, mutta katsotaan otanko haasteen vastaan. Suosittelen ehdottomasti!

Ensimmäisellä lukukerralla kirja ei avautunut minulle, mutta nyt kun päätin sen toiseen kertaan lukea aivan uusi maailma avautui silmieni edessä. Kirjoitustyyli oli aluksi hiukan tönkköä ja menikin hetki, että ymmärsin tekstin tyylistä jotain. Se alkoi kuitenkin sivu sivulta vaikuttamaan järkevältä ja jotenkin myös salaperäiseltä. Pidin Aislinnista hahmona todella paljon. Hän oli juuri sopivan ujo/pelokas, mutta myös rohkea. Myös Seth oli mieleeni, paljon enemmän kuin Keenan mikä oli helpottavaa huomata. Ihastuin jotenkin Sethin tyyliin asua junanvaunussa ja elää siellä täysin normaalia elämää. Lopun prologi oli kuitenkin aivan turha ja pilasi ehdottomasti osan kirjasta. Olisipa prologi ollut mieleeni! Kirjan sai luettua melkein yhdeltä istumalta, jossain kohtaa oli hyvä pitää pieniä taukoja, että sai koottua ajatuksia. Aion ehdottomasti lukea myös toisen osan toiseen kertaan, katsotaan avautuuko se minulle paremmin.

Loistava päätös, loistavalle sarjalle! Tätä kirjaa olin aikoinani vuoden odottanut, enkä kyllä yhtään pettynyt kun kirjan sain käsiini ja luin sen. Enemminkin yllätyin positiivisesti! En yhtään osannut odottaa muutamaa tapahtumaa tässä kirjassa, muunmuuassa loppu yllätti minut täysin! Gwendolyn taas tapansa mukaan sai minut hymyilemään, vaikka sainkin huomata hänessä muutaman ärsyttävän piirteen. Gideonkin tuntui muuttuneen hiukan, tai sitten katsoin häntä vain eri kulmasta. Oli kuitenkin hienoa huomata uusia piirteitä päähenkilöistä ja sivuhenkilöistä. Joudun vieläkin itkemään sitä, että tämä sarja jää kolmiosaiseksi, olisi ihanaa jos julkaistaisiin vielä neljäs osa, tähän sarjaan. Silti ei kyllä yhtään jäänyt tuntumaan, että jotain uupuisi tästä sarjasta. Viimeinen osa sitoi sarjan yhteen ja paljasti viimeisetkin salaisuudet. Kiitos Gier, että loit tämän upean sarjan meille! Olen varma, että luen sarjan vielä monia kertoja uudelleen ja suosittelen tätä muillekin!

Pimeä sydän poikkesi aivan totaalisesti ajatuksistani. Joka luvun jälkeen sain ihmettellä miksi en ollut ajatellut, että näin voisi käydä. Se oli mukavaa vaihtelua. En siis erityisemmin kokenut ärsyttävää ennalta-arvattavuutta. Tapahtumapaikka oli mielenkiintoinen (kuten edellisessäkin osassa), sain siitä selvän kuvan. En jotenkin pidä Lawrencen kirjoitus tyylistä, mutta ideasta pidän, mikä tasoittaa teosta. Vieläkään en saanut selvää kuvaa Ariasta. Sen kuvan minkä hänestä sain ei ollut niin minun mieleeni, minkä vuoksi toivon todella, että saan seuraavassa/seuraavissa osassa/osissa selvemmän kuvan hänestä. Oli kuitenkin hienoa huomata uusia puolia vanhoista hahmoista ja uudet hahmot olivat ihana lisäys. Olin hiukan pettynyt siihen, että tässä osassa ei näkynyt niin paljon sitä rakkaustarinaa, mutta ei se mitään. Tuntuu jotenkin, että olisin antanut vain negatiivistä palautetta, mutta ehei, tämä kirja ei ollut yhtään sen huonompi lukukokemusta kuin ensimmäinenkään osa. Tämä oli oikein hyvä! Suosittelen!

Ihanaa! Muistan vieläkin todella hyvin kun muutama vuosi sitten sain Rubiininpunan joululahjaksi ja väittelin sen lukemista pitkään. Kun sinä keväänä sitten päätin lukea Rubiininpunan rakastuin siihen aivan täydellisesti. Oli tuskaa odottaa kesän loppuun, että Safiirinsini julkaistaisiin. No tämä oli nyt neljäs kerta kun luin Safiirinsinen ja pidin siitä aivan yhtä paljon kuin ensimmäisellä kerralla! Olen taas kerran aivan hullaantunut tähän sarjaan! Safiirinsini oli hyvin samantyyppinen kuin Rubiininpuna, mutta se oli itse asiassa hyvä piirre. Tarina eteni sujuvasti ja enkä missään kohtaa menettänyt mielenkiintoa lukemiseen. Tykkään ehdottomasti siitä, että kirja on sijoitettu Lontooseen ja muutenkin tapahtumapaikka on hienosti kuvattu, saa selvän kuvan Gwendolynin perheen talosta, koulusta ja muista paikoista. Olen aivan rakastunut Gwendolyniin hahmona, mutta sain myös huomata tykästyneeni Xemeriukseen, hän oli juuri sellainen 'söpö' lisäys mitä kirja tarvitsikin. Suosittelen ehdottomasti lukemaan toisen osan jos olet lukenut ensimmäisen osan. Ja suosittelen ehdottomasti myös lukemaan kolmannen osan sitten kun olet lukenut ensimmäisen ja toisen osan! Ihanaa!

Hieno idea, pakko myöntää. En kyllä yhtään tiedä onko 'kielletty rakkaus' jo hiukan kulunut, mutta tykkäsin itse ainakin. Ainut miinus tulee ehkä kirjan ennalta-arvattavuudesta ja joistain pienistä yksityiskohdista mihin kiinnitin huomiota. Esimerkiksi joskus tuntui, että rakas päähenkilömme pyörtyi/menetti tajunsa jokaisessa niin sanotussa 'jännittävässä kohdassa'. En saanut hänestä selvää kuvaa, tuntui, että välissämme olisi sumea seinä. Tapahtumapaikka oli hyvin mielenkiintoinen, sain siitä selvä kuvan mikä teki lukemisesta ehdottomasti helpompaa. Aion ehdottomasti lukea sarjan loppuun, suosittelen tätä myös sinulle!

Taas kerran, yksinkertaisesti täydellistä! Luin Gierin Rubiininpunan neljänteen kertaan. En voi muuta sanoa kuin täydellistä! Luulisi, että näiden lukukertojen jälkeen kirja olisi muuttunut tylsemmäksi tai liian ennalta tiedettäväksi. Päin vastoin. Pystyin vain ahmimaan kirjan alusta loppuun! En tiedä mikä tässä minua kiehtoo, mutta jokin tekee tästä vain niin täydellisen, ettei mitään rajaa. Kirjaan oli kuin olikin piilotettu huumoria, mikä sai minut hymyilemään lukiessani. Teksti oli omaperäistä ja sujuvaa. Gwendolyn taas kerran yllätti minut omaperäisyydellään, olen kiintynyt häneen ehdottomasti näiden kirjojen takia. Haluaisin tutustua häneen kasvotusten ja lähteä aikamatkoille, katsella elokuvia hänen ja Leslien kanssa. Valitettavasti se ei taida olla mahdollista... Ja ainakun päädyn lukemaan tätä sarjaa tulee järkyttävä mielihalu ottaa lento Lontooseen ja mennä lumoavaan Hyde Parkiin ja muihin mahtaviin paikkoihin! Ehdottomasti ja yksinkertaisesti ihanaa! Lue ihmeessä tämä teos ja rakastu sarjaan jonka Gier on meille luonut! Ihanaa!

Sabriel... Odotin teoksesta enemmän kuin ehkä olisi pitänyt. Ajattelin, että se olisi kirja minun mieleeni. Jostain kumman syystä sain otettua kirjan juonesta kiinni vasta vähän yli puolen välin, eikä siinä vaiheessa lukemiseen enää keskity kunnolla. Loput kirjasta oli kuin olikin mieleeni, vaikean alun jälkeen. Yksi asia mihin kiinnitin heti huomiota oli Sabrielin sinnikkyys. Kiinnyin häneen todella paljon, minkä vuoksi harmittaa, että en päässyt juoneen mukaan alussa. Myös Mogget oli ihana hahmo ja suurin osa muistakin. Kirja oli kuvattu todella hyvin sain selvän kuvan Vanhasta valtakunnasta. Myös teoksen idea oli kiva ja hyvin toteutettu. En tiedä luenko jatko-osia. Se saa jäädä nähtäväksi. Suosittelen kirjaa, vaikka alussa en päässytkään juoneen mukaan!

Ensin haluan sanoa, että kiitos tuhannesti Annukka Salama, että kirjoitit tämän sarjan! Kiitos! Olen syvästi rakastunut tähän sarjaa ja olen hyvin varma, että sinäkin rakastut jos luet tämän. Kannattaa ehdottomasti lukea! Aion itsekin lukea tämän sarjan varmasti vielä monesti uudelleen. Tässäkin osassa oli aivan mahtava kerronta ja tarina eteni mukavasti. Iivar oli ihana lisäys, tykästyin häneen heti. Oli myös mukava lukea kirjaa hiukan erinäkökulmasta. Lisäksi huomasin uusia puolia jo ennestään tutuista hahmoista mikä oli myös hyvin mukavaa. Harmittaa, että tämä sarja taisi nyt loppua tähän, mutta odotan jo innolla Salaman seuraavaa teosta, jos sellainen tulee. En saa tähän kerrottua kuinka hieno sarja Faunoidit on, niinpä sinun on ehdottomasti luettava tämä, että ymmärrät!

Argh! Rakastan tätä sarjaa! Yleensä ensimmäinen osa vetää minut mukaansa ja toinen osa on pettymys, enkä pääse siihen sisälle kunnolla. Tässä ei käynyt niin. Pääsin sisälle ensi lauseesta ja olin taas heidän mukanaan juoksemassa pakoon metsästäjiä. Eden ja Nemo olivat ihana lisäys kirjasarjaan. Heidän menoaan oli mukava seurata, sekä matka Amerikkaan toi kirjaan mielenkiintoa. Huumoria ei tästäkään teoksesta uupunut, mikä on ihanaa huomata! Oli mukavaa aina nauraa sillon tällöin ja iloita heidän kanssaan. Salama on taas onnistunut tekemään mahtavan kirjan johon rakastuin ja haluan ehdottomasti lukea Unnasta, Rufuksesta ja muista faunoideista lisää!

Kirja vetäisi minut mukaansa heti ensi lauseesta lähtien. Aloitin lukemisen aamulla ja seuraavat tunnit kuluivat kirja kädessä. En pystynyt lopettamaan lukemista! Äskeinen ilmiö tapahtuu minulle hyvin usein, mutta tässä halusin sen erikseen mainita, sillä en odottanut kirjalta paljoakaan. Ajattelin sen olevan mukavaa lukemista, mutta se oli paljon enemmän. Teksi oli sulavaa ja mukaansa tempaava. En voinut koskaan tietää mitä seuraavalla sivulla lukee, mikä on minulle hyvin paljon. Pidin myös huumorista mitä oli piilotettu sivujen väliin. Henkilöt olivat omaperäisiä ja kiinnyin heihin heti. Halusin vain ahmia Unnan tarinaa enemmän ja enemmän. Yllättävää oli, että siskoni innostui lukemaan kirjan ja luki sen yhdeltä istumalta. Ja hän piti kirjasta! Se on paljon... Salama onnistui nostamaan suomalaisen fantasiakirjallisuuden pisteistä silmissäni huikeasti! Ihan mahtava kirja, ei tässä muuta voi sanoa!

Anaché oli kaikin puolin hämmentävä lukukokemus. Jouduin pitkään miettimään, että miksi kirjan sivuilla luki niin kuin luki. Enkä todellakaan tarkoita, etteikö kirja olisi ollut hyvä. Se oli mahtava! Olen varma, että kirja jää mieleeni moniksi vuosiksi. Tämä on niitä kirjoja, jotka jäävät mieleen, jotka pysyvät mielessä. Mielestäni kirja olisi voinut olla lyhyempi, ei paljoa, mutta vähän. Tuntui joskus, että sitä tahallaan venytettiin pidemmäksi. Haluaisin periaatteessa lukea lisää Anachésta ja hänen maailmastaan. En silti tiedä olisinko tarttunut toiseen osaan jos sellainen olisi ollut. Luultavasti olisin. Haluaisin sanoa niin paljon enemmän tästä, mutta en osaa pukea lukukokemusta sanoiksi. Kannattaa ehdottomasti lukea!

Rakastuin tarinaan Posta ja Katsasta! Alun kankeuden jälkeen kirja veti minut sisälle maailmaan, missä en ennen ollut käynyt. En odottanut kirjasta kovinkaan paljon, sillä se ei vaikuttanut lupaavalta takakannen perusteella. Osasin silti odottaa, että huonolta vaikuttava kirja onkin parempi kuin useimmat hyvältä näyttävät kirjat. Teksti oli sulavaa ja helppoa luettavaa, vaikka olisin lukenut puoliunessa, olisin varmasti pysynyt kärryillä. Haluaisin ehdottomasti lukea lisää Posta ja Katsasta, minkä vuoksi on harmi, että toisia osia ei ilmeisesti aiota suomentaa. Idea on aivan mahtava! Tyttö, joka omistaa tappajan leiviskän. Kaiken lisäksi idea oli toteutettu mahtavasti. Vahva päähenkilö on muutenkin mieleeni. Ja vaikka Katsa ei sisäisestikään ollut niin vahva kuin odottaa saattoi, hänessä oli kaipaamaani vahvuutta. Suosittelen kirjaa ehdottomasti kaikille fantasian ystäville!

Kun mahtavan sarjan viimeisen osan kannet avataan ja pian sen jälkeen suljetaan, siinä tulee haikea fiilis. Olin niin pitkään odottanut tämänkin kirjan julkaisua, odotukset olivat korkealla. Taivaallisen tulen kaupunki ylitti kaikki odotukseni kevyesti. Sain tutustua kirjan myötä uusiin henkilöihin, Emmaan, Blackthorneihin, pidin heistä kovasti. Oli ihanaa saada nähdä tarinaa toisesta näkökulmasta. Toivon totisesti, että saan kuulla heistä vielä lisää. Olisin halunnut kovasti, että Jonathan olisi jäänyt heidän keskuuteensa pidemmäksi aikaa. Olisi ollut ihanaa jos Clary olisi saanut toivomansa veljen ja Jocelyn poikansa. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada ja se olisi kyllä ollut hiukan omituista jos kaiken heidän tekemänsä jälkeen hän olisi jäänyt henkiin. Maian ja Jordanin tapaus jäi kaihertamaan mieleeni hyvin pitkäksi aikaa. Jouduin pitkään miettimään kävikö siinä niin kuin kävi. No niin siinä tosiaan kävi ja olin siitä pitkään hyvin hämmentynyt, enkä melkein suostunut lukemaan enää koko kirjaa. Kun nyt sitten viimeisille sivuille pääsin, huomasin valitettavan piirteen, ennakkoarvattavuus. Pystyin heti arvaamaan kuinka Sebastian kuolisi, mitä Jace ja Clary juonivat, mitä Simonille tapahtuisi. ’Ei Simonia!’ oli ensimmäinen ajatukseni kun ymmärsin. Hänestä oli Maian ohella tullut yksi lempihahmoistani, minkä vuoksi olin aivan paniikissa lukiessani. Se oli se ’järkyttävä hetki’ mikä yleensä kirjasarjojen lopussa tulee. Onneksi Simon sai osan muistiaan takaisin, en usko, että olisin kestänyt jos hän olisi menettänyt kaiken muististaan. Clare onnistui kirjoittamaan sarjan, minkä aion lukea vielä monia kertoja uudelleen. Suosittelen tätä sarjaa juuri sinulle, jos haluat mahtavan lukukokemuksen.