John Holbrook Vance (s. 1916 San Franciscossa - 26.5.2013) käytti
kirjailijanimeä Jack Vance. Kuusi vuosikymmentä kestäneen uransa aikana Vance kirjoitti noin
60 kirjaa. Vance on saanut elämäntyöstään
World Fantasy -palkinnon vuonna 1984 sekä Yhdysvaltain tieteis- ja
fantasiakirjailijoiden yhdistyksen myöntämän suurmestarin arvonimen.
Vancen on luettu yhdeksi merkittävimmistä
tieteiskirjailijoista alan historiassa.
Vance syntyi
San Franciscossa viiden sisaruksen keskimmäisenä. Kun Vance oli
viisivuotias, perhe muutti äidinisän maatilalle lähelle Sacramentoa.
Vancen vanhemmat olivat tästä lähtien ... (lisää)
asumuserossa. Lapsuus oli
kuitenkin onnellinen, vaikka perhe oli köyhä. Vance nautti
ulkoilmaelämästä Sacramentojoen varrella ja uppoutui kirjoihin. Hän luki L. Frank Baumia, Edgar Rice Burroughsia, Jules Verneä, lordi Dunsanya ja James Branch Cabellia. Weird Tales -lehdestä hän luki muun muassa C. L. Mooren ja Clark Ashton Smithin tieteis- ja fantasiatarinoita.
Lamakausi pahensi perheen taloudellista tilannetta ja
Vance joutui lähtemään junior collegesta töihin. Hän työskenteli muun muassa hedelmänpomijana, tehtaassa ja työläisenä kaivoksilla. Sanojensa mukaan Vance kehittyi epäkäytännöllisestä älyköstä monien alojen taitajaksi ja päättäväiseksi kokeilla kaikkia elämänalueita.
1930-luvun lopulla Vance alkoi opiskella Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä.
Kuuden vuoden aikana hän opiskeli aluksi kaivostekniikkaa, sitten fysiikkaa, journalismia ja
englannin kieltä. Hän osallistui myös luovan kirjoittamisen kursseille
ja yliopiston lehden toimittamiseen. Kaivosinsinöörin työ ei
Vancea kiinnostanut, fyysikot vaikuttivat aivan liian urautuneilta ja
toimittajan työ olisi vaatinut keskinkertaisen tekstin tuottamista nopeasti.
Vance jätti yliopiston
taakseen 1942. Heikko näkö esti armeijapalveluksen. Vance työskenteli
laivaston sähkömiehenä Pearl Harbourissa ja laivanvarustamolla
Kaliforniassa. Lyhyen aikaa hän opiskeli japania tavoitteenaan toimia
armeijan tiedustelupalvelussa. Tämän hankkeen epäonnistuttua hän opetteli ulkoa
näöntarkastustaulun, jotta pääsi merimieheksi Tyynenmeren
kauppalaivastoon.
Laivastossa Vancella oli aikaa kirjoittaa.
Vancen varhaiset kirjoitelmat olivat olleet P. G.
Wodehouse -jäljitelmiä, runoja ja tieteisnovelleja. Ensimmäisen
novellinsa hän sai julkaistua 1945. Vuonna 1946 Vance tapasi Norma-vaimonsa. Vance työskenteli kirvesmiehenä, kunnes
1970-luvulta alkaen pystyi toimimaan kokopäiväisenä
kirjailijana. Vance asui itse rakentamassaan talossa Oaklandin
kukkuloilla. Hän piti myös asuntolaivaa ystäviensä kanssa ja matkusteli perheensä kanssa eri
puolilla maailmaa. Matkojen aikana hän kirjoitti, Norma puhtaaksikirjoitti käsikirjoitukset. Vance sokeutui
hitaasti. 90-luvulla hän kirjoitti näyttöruudun tekstiä
suurentavan erikoislaitteen kanssa.
Vance antoi haastatteluita harvoin eikä pitänyt yhteyttä
kirjoittajatovereihin. ”Kieltäydyn kylvämästä ympärilleni valokuvia,
kuvauksia itsestäni, elämäkerrallisia yksityiskohtia, arviointeja tai
tunnustuksia...”. Hän luotti vakaasti siihen, että kirjailijan työt puhuvat
puolestaan ilman ylimääräisiä selittelyjä.
Luonnontieteellisen tieteiskirjallisuudet kehitelmät
eivät ole tyypillisiä Vancelle, joka pikemminkin kuvaa ihmisyhteisöjä ja niiden kehitystä eri ympäristöissä.
Vancen tyyliin liitetään usein olosuhteista seuraava ironia. Esimerkiksi
teoksen Iltaruskon maa tapahtumat velhoineen ja taikoineen
ovat huvittavia etenkin kun kertomuksen henkilöt yrittävät tulkita
meidän aikaamme koskevia asioita. Vastaavasti kaikki ihmiset ovat oman
aikansa ja sen aatteiden luomuksia ja ainoastaan kuvittelevat
hallitsevansa oikean tavan tarkastella ympäröivää todellisuutta.
Vance on sanonut: ”Kirjoitan koulutetulle, maailmaa nähneelle
henkilölle jolla on jonkin verran tuntemusta elämästä paikallisesti ja
kansainvälisesti – sekä aivot. Ja haluan saada nämä ihmiset
kiinnostumaan ja ehkä myös silloin tällöin nauramaan, mutta myös
hämmästymään joitakin keksintöjäni.” Poliittisesti Vance on
yksilöajattelija, joka sanojensa mukaan ei ole vasemmalla eikä oikealla
eikä keskellä yhtään mitään.
Vancen tunnetuimpiin luomuksiin kuuluu fantasia kaukaisesta
tulevaisuudesta, jossa Maa on kuolemassa sammuvan auringon alla ja tieteestä on tullut taikuutta. Auringon lopulliseen sammumiseen on aikaa ehkä pari vuosikymmentä. Sarjan ensimmäinen ja kuuluisin osa on Iltaruskon maa. Kirjan voi luokitella fantasiaksi tai
tieteisfantasiaksi. Teoksen kieli on runollista ja täynnä outoja
vanhanaikaisia sanoja. Kerronta ja ympäristö ovat surrealistisen
värikkäitä.
Vance kirjoitti novellit vuonna 1944 seilatessaan
kauppalaivastossa Tyyntä valtamerta. Innoituksen antoivat merelliset
auringonlaskut. Hän ei onnistunut myymään niitä yksitellen. Tuolloin
tieteis- ja fantasiagenren kirjallisuutta myytiin kirjamuodossa vielä
vähän, mutta pieni kustantaja julkaisi sen taskukirjasarjansa
aloituksena vuonna 1950.
Myöhemmin Vance palasi kuolevaan
Maahan jatko-osien merkeissä. Vaikka teokset sijoittuvat nimellisesti
samaan ympäristöön, tunnelma ei enää ole yhtä outo ja unenomainen, juoni
on yhtenäisempi eivätkä kertomukset sisällä satunnaisia viittauksia
lukuun ottamatta yhteisiä henkilöitä tai juonenkulkuja.
Vuonna 1966 ilmestyneestä romaanista on suomennettu sen viides luku pitkänä novellina ”Pyhiinvaeltajat” (1966) valikoimassa Pimeyden linnake.
Päähenkilönä on itsekeskeinen Cugel, joka käyttää itsestään nimitystä
Cugel Nokkela. Hän on häikäilemätön varas ja huijari, joka jättää
matkallaan jälkeensä petkutettuja ihmisiä ja hävitystä. Nimestään
huolimatta Cugel ei ole niin älykäs kuin luulee ja epäonnistuu
toimissaan usein. Cugelin kohtaamat ihmiset eivät yleensä ole sen
parempia. Cugel ei ole pahantahtoinen ihminen, vaan hän yrittää selvitä
hengissä vaikeassa maailmassa. Kuolevaan Maahan sijoittuu myös tapakomedian tyylinen ”Morreion” (1973), joka on suomennettu
valikoimaan Shoredanin kellot.
Jack Vance on yksi harvoista kirjailijoista, jota arvostetaan sekä
fantasian että science fictionin mestarina. Vance on muun muassa George
R. R. Martinin suosikkikirjailija. Martinin mielestä Vancen tyyli on
ainutlaatuista: kauniin eloisaa ja kuvallista. Martin toteaa
Vancen ja Tolkienin olevan kirjailijoita, joiden luomissa nimissä on runoutta ja todentuntuisuutta.
Lähteitä
Matti Rosvall: Jack Vance. Teoksessa Science fiction. Toimittaneet Juhani Hinkkanen ja Kai Ekholm. Kirjastopalvelu, 1990.
Ulkomaisia fantasiakirjailijoita. Toimittanut Vesa Sisättö. BTJ Kirjastopalvelu, 2003.
Portti 4/1998. Jack Vance -erikoisnumero.
Linkkejä
Jack Vance. Wikipedia.
M. G. Soikkeli: Ihmisen paluu. Aikakone 5.7.1999.
Putte Wilhelmsson: Ihmisen paluu. Helsingin sanomat 6.8.1999.
Marko Ikäheimo: Ihmisen paluu. Kalaksikukko 1.12.2000.
Kuva: David M. Alexander.