Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Kolmas Percy Jackson luettu! Minusta tuntuu, että luin tämän kirjan ennätys nopeudella, luulisin, että alle päivässä, mikä on iso saavutus näin kouluaikoina. Sitä huomaa päivän päätteeksi heti, kun kuoleman loukku (matematiikka) on ylitetty, että kello lähenee jo kymmentä ja, että olisi aika painua pehkuihin. Ja sitten makoilee vällyjen välissä ja kiroaa matematiikan läksyjä, koska niiden takia arvokas tunti ja puoli, joka oli tarkoitettu lukemiseen meni matematiikkaan. Nyt olen kuitenkin onnistunut aikatauluja muuttelemalla lukemaan päivässä kirjan, ja voi että olen ylpeä itsestäni. Nyt voisi kuitenkin voisin siirtyä itse kirjan pariin. Titaanien kirousta odotin kyllä kovastis sillä edellinen kirja jäi jännään kohtaan, joten odotin mielenkiinnolla mitä tässä osassa tapahtuisi. Kirja alkaa siitä, kun Percy ja kumppanit matkustavat Groverin hätäkutsun perään. He päätyvät koulun tanssiaisiin ja tapaavat kaksi uutta puoliveristä: Biancan ja Nicon (Riordan sitten vaan osaa keksiä ihania nimiä). Samalla reisulla he saivat esimakua tulevasta taistelusta. Seikkailut johtavat toiseen ja lopun taistelu on taas jännittävää luettavaa. Uhrauksilta ei vältytä, ja ennustus saa jälleen uudet mittakaavat. On ihan uskomatonta miten moniuloitteisesti Riordan osaa kirjoittaa. Titaanien kirous kirjassa alkaa ilmetä pientä rakkauden poikasta, ja päähenkilöiden varttuminen alkaa näkyä tekstissä. Mieleeni tulee pakostakin Harry Potterit. Rowling osasi Riordanin tavoin kasvaa henkilöittensä mukana, ja muuttaa kirjoitustyyliään vuosi vuodelta aina ikään sopivaksi. Percyn kasvamisen ja kehittymisen huomaa monesta asiasta. Ensinnäkin hän ei ole enää niin ujo ja pelokas kuin alussa. Lisäksi kymmenenvuotiaan Nicon tuleminen korosti Percyn ikää. Juoneen oli jälleen sujautettu hienosti lainauksia taruista ja jumalista. Kreikan jumalia (olikos se nyt Kreikka...?) oli lisätty hienosti juoneen. Minusta kaikkein hienointa on se, että Riordan valitsee sellaisia taruja, joita ihmset tuntee. Myönnän auliisti etten ihan kaikkia tunnistanut, mutta yli puolet kylläkin! Huumoriakaan ei tästä sarjasta puutu. Percyn ihana sarkastisuus iskee sydämmeen joka kerta, ja Annabethin "leväaivo" jota hän käyttää Percyn nimittämiseen, on suorastaan klassikko. Nimitys on niin ärsyttävä, että se on suorastaan nerokas! "Äiti näytti vähän loukkaantuneelta, ja minä olin siitä pahoillani, mutta minun oli jo pakko päästä autosta ulos. Jos äiti olisi kertonut vielä yhdenkin jutun siitä, miten söötiltä minä näytin kylpyammeessa kolmevuotiaana, olisin kaivautunut hankeen ja palelluttanut itseni hengiltä." Yllä oleva lause kuvastaa täydellisesti teinien ajatuksia, kun äiti kaivaa valokuva-albumin esille, kun talo on täynnä vieraita. Sanonpa vaan, että Percy Jacksonit ovat loistavia kirjoja ja tulevat olemaan myös niitä teoksia, joita voin lukea uudestaankin.
Aivan loistaa huumoria komeiden miesten kera, mikäs sen parempaa! Koko kirjasarja on tavallaan tämän ensimmäisen kirjan uusiksikirjoittamista erihahmojen näkökulmasta, mutta ei se haittaa. Suosittelen ihmeessä lukemaan jos tykkää eroottisista kirjoista :)
Mielestäni oli aika turha kirja, melkein sanoisin että rahastusta. En suosittele ainakaan ostamaan omaksi. Kannattaa keskittyä ennemmin "oikeisiin" kirjoihin :)
Tästä alkaa paras kirjasarja ikinä. Olen itkenyt ja nauranut Harry Pottereita lukien monet kerran, ja jaksan lukea ne uudestaan ja uudestaan. Olen todella kiitollinen että J.K Rowling loi tämän maailman meitä varten, koska nämä kirjat ovat pelastaneet päiväni moneen kertaan :)
North end 3,Karrelle polttava helle,on oli ihan positiivinen pakkaus kaikenlaista teinien pillityksistä oikeaan draamaan. Kirja kertoo Aasan selviytymisestä kuuman polttavassa kesässä tajuessaan että on raskaana. Aasaa kuvaillaan koskettavasti kyllä,mutta on hieman ärsyttävää,että ensin hän on toista mieltä ja sitten toista.Vaikka koko hänen elämänsä riippuisi yhdestä päätöksestä,täytyy senkin kanssa vääntää ja parkua.Siksi Aasa ei ollut enää oma itsensä tässä kirjassa ja se sai pieniä kiukkuja tulemaan. Oli toki hyviäkin kohtia kirjassa.Esimerkiksi kuumuuden kuvailu oli hienoa ja siitä pisteitä Lähtenemäelle:-) Huonompi kuin edelliset kirjat,mutta ei sentään ennalta arvattava (paitsi lopussa) toisin kuin muut kirjat.Loppu ratkaisu saa kyllä suun ympyrälle;tuntuisi että kirjailija haluaa vain päästä mistä aita on matalin "nopeasti kirja loppuun"-tyyliin :/ Ihan perus kirja suosittelen että luet ensimmäiset osat ja jätät tämän sitten varalle pieneksi välipalaksi raskaiden sarjojen väliin.
Kokoelma jossa on vaikeasti löydettävä ensimmäinen muumi kirja. Koko kirja oli muumi-fanille pelkkää nautintoa :D Sarjakuvat ja Kuinkas sitten kävikään teki kirjasta ainutlaatuisen. Toista osaa odotellessa :D
No nyt on jälleen saatu yksi trilogia päätökseen. Tämäkin osa pursusi toimintaa ja erikoisia tilanteita aivan kuten aiemmatkin ja välillä tuntui ettei pysy edes perässä kirjan tapahtumissa. Hiukan pisti silmään se kun kirjassa puhuttiin niin lyhyestä ajasta milloin Gwen oli saanut tietää olevansa aikamatkaaja ja tutustunut Gideoniin. Puhuttiin tyyliin viikoista joka tuntui kyllä vähän tyhmältä ottaen ainakin huomioon sen miten nopeasti rakkaus alkoi leiskua kansien välissä. Pidän todella paljon näistä kirjoista vaikkakin kaikki huumori ei tässä kirjassa enää jaksanut naurattaa. Aikamatkustus heitti minunkin pääni pyörälle ja loppupuolen paljastus Gwenistä oli kieltämättä aika ällistyttävä. Olisin kyllä halunnut tietää erään Gwenille ilmestyneen esineen kohtalosta koska se jäi lopussa auki, mutta ehkäpä annan anteeksi tällaisen pienen jutun koska loppu oli kuitenkin onnellinen ja mikäs sen parempaa. Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille tätä trilogiaa!
Kirjasarja kasvaa päähenkilön mukana. Susikuningatar on Kerjäläisprinsessaa huomattavasti kypsempi kirja, josta myös kypsempi lukija nauttii erittäin paljon. Kirja ottaa tarinaan mielestäni rauhallinen, mutta määrätietoisen otteen. Aikaa on perehtyä Umbrovian menneisyyteen ja ihmissusien olemukseen sotimisen keskellä. Tässä kirjassa on paljon raakuutta, joka tuntui jopa raaemmalta mitä oikeati oli, kun otetaan huomioon, minkä ikäisillä esim. Kerjäläisprinsessa on vielä suunnattu, mutta yhtä lailla vaikuttavia kohtauksia, joiden aikana ei voinut muuta kuin olla ylpeä Gigin ja hänen kumppaniensa puolesta. Pidin siitä, kuinka Gigi on kykenevä vaikeisiin päätöksiin. Jää harmittamaan, että Gigin ja Henryn tarina loppuu tähän. Sen verran kysymyksiä kuitenkin jäi auki, että olisi mukava lukea samaan maailmaan sijoittuvia muita kirjoja.
Kirja oli hyvä. Ensimmäinen osa oli kyllä hieman parempi. Kirja piti lukea loppuun melkein heti, mutta valitettavasti tarina jäi aivan kesken. Jatkoa odotellessa.
Olin alunperin sivuuttamassa tämän koko kirjan, mutta tartuin siihen sitten kuitenkin, kun silmiini osui tuo "tyttöjen Taru Sormusten Herrasta" -kommentti. Nyt, luettuani teoksen esitän kysymyksen, että kuinka, miten ja missä? Minä ainkakaan en nähnyt, enkä tuntenut tekstissä Tolkienia lainkaan. En tiedä, ehkä etsin vääristä asioista... Toiset tykkää, toiset ei, minut tarina jätti jokseenkin kylmäksi ja hahmot tuntuivat ajoittain jopa epäluontevilta. Maresin ja luostarin tarina on kuitenkin kevyt ja kaunis (omalla tavallaan sillä tarinassa on synkempikin puoli) ja sopinee niillekin lukijoille, jotka fantasiaa eivät muuten lue. Tarinassa on oikeastaan enemmän elementtejä luostarielämästä liitettynä druidimaiseen elämäntapaan kuin perusfantasiaan. Ei aiheuta kohdallani jatkotoimenpiteitä.
Ihan hyvä kirja. Ei pääse suosikkilistalleni, mutta kyllä kirja ihan luettava oli.
Mielestäni kirja oli hyvä en väitä etteikö olisi mutta silti ei niin hyvä kuin muut riordanin kirjat. ennen olen lukenut innolla riordanin kirjoja mutta nyt en meinannut millään jaksaa lukea kirjaa vaikka ennen olen lukenut ne yhdeltä istumalta mutta nyt kirja oli aika ajoin niin tylsä etten vain jaksanut
vähän jotenkin erilaista luettavaa kun mihin oon tottunu.. kirja oli silti hyvä. luin sen heti perään vielä uudestaan. ostan ihan varmasti seuraavankin osan.
Vihdoinkin sain kahlattua taas yhden osan läpi! Huomasin kylläkin, että näiden kirjojen teksti alkaa muuttua helpommaksi joka osan myötä joskin vieläkin vaaditaan paljolti keskittymistä ettei mitään oleellista mene ohi. Varmasti kylläkin meni taas jotain ohi, mutta pääosin pysyin kärryillä. Olihan tässäkin taas henkilöitä joita piti muistella keitä he ovat, mutta suurimman osan muistaa jo pelkästään tv-sarjan takia. Martin on niin ilkeä juonikuvioissaan, että sai taas jännätä mitä suosikeille käy. Olihan tässä kyllä pätkiä jotka eivät minua laisinkaan kiinnostaneet, mutta sekaan mahtui niitä suosikkejakin ja kaikilla ei pyyhki hyvin joten peukut pystyssä jännätään jatkoa. Tässä osassa oli mielestäni melko paljonkin raakuutta ja verta vaikkei se minua haittaakaan, mutta aloin miettiä, että miten paljon sitä sitten tulevaisuudessa tulee olemaan kun eri suvut alkavat toden teolla ottaa yhteen päästäkseen rautavaltaistuimelle. Minulla on oma suosikkini valtaistuimelle, mutta kirjailijan tuntien mitä tahansa voi tapahtua. Jään odottelemaan seuraavaa suomennosta.
Hämmentävä. Sekava. Mielenkiintoinen. Kirjan edetessä omituiseen rakenteeseen tottuu, ja ainakin minä pidin siitä. Vaikka kovasti pidinkin kirjasta, löytyy siitäkin puitteita. Olisin kaivannut jotain jännittävämpää. Tässä en missään vaiheessa huomannut sydämeni tykyttävän normalia nopeammin.
Ihan paras kirja forever! Kirjalle on pakko tulla vielä jatkoa. Tykkäsin erityisesti just Iivarista ja Joonesta. Aivan ihana pari. Toivon tosi paljon jatkoa tälle sarjalle, Salama on niin hyvä kirjailija.
Ihan hyvä kirja, tykkään yleensä vähän raaemmasta meiningistä ja tässähän sitä oli. Hahmot oli OK ja juoni kulki hyvin. En oikein keksi mitään huonoa sanottavaa joten keskitytään hyviin puoliin. :D Juoni oli mielenkiintoinen kaikkine käänteineen ja salaliittoineen. Ehkä pitäisi lukea vähän enemmän tämän kategorian kirjoja, yllätyin positiivisesti. Brownin kirjoitustyyli on hyvin yksityiskohtaista joten lukijan pitää olla kärsivällinen ja keskittyä tekstiin. Kokonaisuus toimi ja aion ehdottomasti lukea muitakin Brownin teoksia.
Pidin tästä hieman enemmän kuin edeltäjästään, sillä Katniss ei enään esittänyt Peetalle vaan he olivat suunnileen tietoisia toistensa tunteista. Galesta en ole ikinä pitänyt joten hän voisi mennä pois. Finnik taas oli ihana ja Johanan olivat ihania!
Kokonaisuudessaan hyvä kirja, vaikka alusta en pitänytkään. Alku oli hyvin sekava ja päähenkilöiden välinen suhde mielestäni aluksi epäuskottava. Olisin kaivannut enemmän selityksiä ja enemmän aikaa alkutapahtumiin. Jatkoin kuitenkin lukemista ja kirja muuttui jännittävämmäksi kun tarinaan saatiin lisää keskeisiä henkilöitä. Tarina ja tunteet syvenivät ja lopussa kyyneleiltä ei voinut välttyä. Haikea ja ihana.