Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tosi hyvä kirja! Kun aloittaa, ei voi lopettaa. Suosittelen kaikille jotka pitävät fantasiasta.
Tämä oli tämmöinen hyvänmielenkirja. (Kirjoitetaanko se yhteen? Sovitetun näin.) Lievästi häiritsi juuri lukemani Grimmin satujen ja tämän kirjan satujen samankaltaisuus (No mistähän se voisi johtua?) ja siten myös ennalta-arvattavuus. Olisin myös kaivannut enemmän sitä nykyaikaistamista. Mutta joo, hyvä välipala tämä pikku kirjanen oli, luin miellelläni :)
Kirja oli hyvä ja mukavaa luotettavaa. Jännittävä, mukaansa tempaiseva ja Varjakin seikkailuja mukava seurata. Pidän kuitenkin enemmän tämän jatko-osasta joten kannattaa lukea se tämän kirjan jälkeen.
Tekstin kokoa sivuilla olisi ehkä voinut vähän pienentää, joten se ei ollut oikein ihme, että kirja olikin vähän paksu.
Ykkösosa oli parempi, vaikka tääkin oli hyvä. Jotenkin en päässyt mukaan kirjan tunnelmaan, ja alku oli todella pitkäveteinen, ainakin mun mielestä. Susien historia oli mielenkiintosta luettavaa, ja keskivaiheilla ja kirjan loppupuolella meno vain parani. Loppu oli tosi surullinen, jätti palan kurkkuun... Voi kun sais jo kolmannen osan käsiin!
Ihana, ihana, ihana. Yks mun lempikirjoistani tähän mennessä, vaikka pidänkin Piraijakuiskaajaa parempana (varmaan koska luin sen vahingossa ennen Käärmeenlumoojaa...). Joka tapauksessa Käärmeenlumoojan takia mä oon vähän enemmän kärryillä asioista, mikä on luonnollisesti hyvä juttu. Joone on sulonen, Vikke ärsyttävä ja hauska samaan aikaan ja Ronni salaperänen. Unna ja Rufus on - joo, taitaa olla helppo arvata mitä ne on yhdessä, kun sitä sanaakin on hoettu ihan tarpeeks. Kirja on hyvää luettavaa, Annukka osaa kertoa (jos näin voi sanoa) juonta hyvin eteenpäin, ja pari kertaa mä nauroin ääneen lukiessani, mikä sai mun äidin kattomaan mua oudosti. Jään innolla oottamaan, millon pääsen ostaan päätösosan!
Kun alotin koko sarjan en uskonut, että jaksaisin kaikkia 12 lukea! Kirjailija kehittyi sarjan aikana huomattavasti ja tuli koko aika asioita eteen joiden mukaan oli pakko mennä ja yllättävinä asioina oli juonenkäänteet joita ei tosiaankaan osannut odottaa, vaikka pääasiassa tiesi jo mitä tuleman pitää, ennen kuin oli lähelläkään ratkaisua. Oli hieno sarja kyllä!
Morriganin risti on ensimmäinen Nora Robertsin kirja jonka luin. En itseasiassa edes meinannut uskoa, kun vilkaisin kotona kirjailian nimeä. Jostain tyhmästä syystä kuvittelin, että Roberts ei kirjoittaisi fantasiaa. Luulin tosissani, että hänen alaansa olisi vain romanttinen kirjallisuus, ilman ripaustakaan mitään yliluonnollista. Luettuani useita mielipiteitä jakavia arvosteluita eri blogeissa, päädyin siihen tulokseen, että muodostan mielipiteeni itse. Kirja oli hyvin yllätyksellinen. En nyt sanoisi, että se ei olisi ollut jossain määrin ennalta arvattava, mutta tapahtumat oli suunnitelty yllättävillä tavoilla. Aluksi lukija luulee, että kirja olisi tyypillistä Catherine Cooksonin tyylistä "vanhanaikaista" tekstiä. Mutta tyyli vaihtuu heti, kun päästään New Yorkiin keskelle lasi linnoja ja hälinää. Koska rakastan kuvailla, ihailla ja vihata henkilöhahmoja *pirullinen ilme kasvoilla* voimmekin siirtyä pohtimaan onnistuivatko kuuden piirin henkilöt kirjailialta. Hoyt on tämän kirjan "sankari". Miehelle annettiin tehtäväksi koota kuuden piiri ja armeija Lilithiä vastaan. Joten käytännössä Hoyt on koko projektin sydän. Hoyt on vakava ja suojeleva persoona. Hän ei mekasta, eikä haasta riitaa. Hoyt saattaa vaikuttaa myös hieman vanhanaikaiselta, mikä ei sinänsä ole mikään ihme. Hänhän on 1100-luvulta syntyisin. Siltikin Hoyt heittelee sarkastisia kommentteja, jos sattuu olemaan keljulla päällä Cian on taas näitä minun lempihahmojani. Sarkastisuus + itsevarmuus + komeus = <3 Cian, joka muutettiin vampyyriksi, on elänyt pitkän elämän, ja miehen omatoimisuus ja elämäntiato on nähtävissä. Rikkaaksi liikemieheksi noussut Cian katsoo muita alaspäin, mutta on uskollinen niiööe, jotka ovat hänelle uskollisia. Glenna on kipakka ja itsenäinen nainen, jonka nenille ei hypitä. Tyttö on 2000 luvulta kotoisin, mutta hänen tietonsa ja taitonsa voisivat olla muinaisilta ajoilta. Glenna tietää olevansa kaunis, ja käyttää sitä tarpeen vaatiessa hyväkseen häikäilemättömästi. Moira taas on hieman ujo ja epävarma prinsessa, joka on totaallinen vastakohta räväkälle Glennalle. Moira saattaa käyttäytyä joskus hieman lapsellisesti. Tyttö rakastaa lukemista ja ystävällisen luonteensa ansiosta tutustuukin muita paremmin erääseen henkilöön. Moira on myös loistava jousiampuja. Hän osuu joka kerta! Larkista tulee mieleen Jace Wayland. Poika on muodonmuuttajan ja humoristisen luonteensa ansiosta täynnä karismaa. Lark on hyvin suojelunhaluinen serkkuaan kohtaan, ja menettääkin malttinsa useimmiten siitä syystä, että joku on uhkaillut Moiraa. Lark ryntää mielellään taisteluihin, mutta tekee usein liian hätiköityjä liikkeitä. Mainitsinko jo suuren ruokahalun? Blair tuli mukaan kuvioihin aivan kirjan lopussa, joten en oikein pystynyt muodostamaan hänestä mielipidettäni. Sen tiedän, että tytöllä on yllättävä sukulainen, ja jos Blairin eteen työnnetään vampyyri, on verenimijö kuollut ennen kuin ehtii astua askeltakaan. Suosittelen lämpimästi kirjaa jälleen kaikille fantasian ystäville!
J.R. Ward on yksi lempikirjailioistani, ja petyin hieman tähän kirjaan. Rakastan Mustan tikarin veljeskunta sarjaa yli kaiken, ja kaikki se jännitys, huumori ja ironia jäi pois. Kirja ei sytyttänyt. Luen silti jatkot, koska toivon, että toiset kirjat yltäisivät paremmalle tasolle
mielestäni kirja oli parempi kuin edeltäjänsä mutta kuitenkin edelleen sekavahko ja ei niin mieluisa lukea.
Aloitan sanomalla, että en usein lue kirjoja useaan kertaan, mutta tämän sarjan kaikki kirjat olen lukenut jo noin 3 kertaa. Ihastuin sarjaan heti ja luin koko sarja vähän yli viikossa. <3 Kendra on ehdottomasti paras kirjasarjan hahmo! Kaikkien kirjojen kannet eivät miellytänneet minua juurikaan, mutta niiden sisältö on puhdasta kultaa. Suosittelen kaikkien luettavaksi! Rakastuin heti tähän sarjaan, uskon että kaikki kirjan lukeneet ovat. ;)
Ehdottomasti suosikki kirjasarjani nämä Darren Shanit :3 Suosittelen kaikille yli 10-vuotiaille. On raakoja, surullisia, suututtavia, pelottavia, humoristisia ja iloisia kohtia, eli kaikenlaisia elämään kuuluvia tunteita löytyy :3
Kirja oli mielestäni ihan hyvä, olisin ehkä toivonut sen jatkuvan hieman pidemmälle ja kertovan Lehtitähden elämää pidemmälle... Mutta siis mielestäni samaa tasoa kuin muutkin Erinin kirjat (:
Kirja oli mielestäni hyvä ja viihdyttävä. Sain sekä nauraa, että itkeä kirjan aikana. En osaa sanoa oliko parempi tai huonompi kuin edelliset kirjat, tykkään melkolailla kaikista ja jään odottamaan jo jatkoa.
Ah, iki-ihana Harry Potter! Viisasten kivi on varsin hyvä aloitus tälle kirjasarjalle, joka ei suotta ole maailman luetuimpia. Maailma on kiehtova ja hahmoja on joka lähtöön, kirja sopii niin lapsille kuin aikuisillekin. Kun on koko sarjan lukenut, huomaa, kuinka hyvin Rowling on suunnitellut alusta asti kaiken. Viisasten kivessä on mukava juoni eikä maailma vielä ole vaarassa. Tästä puuttuu vallan se synkkyys mikä aikanaan tulee mukaan. Ihana lastenkirja.
Itseeni ei jostain kumman syystä oikein iske tuollaiset seksikkäät ja salaperäiset adonis-nuorukaiset, joita varsinkin nuorille suunnatut fantasiakirjat ovat täynnä. Kaikkiin muihin näköjään iskee... Ehkä minussa on sitten joku valmistusvirhe, enpä tiedä... Ja joidenkin mielestä on kenties romanttista, jos jätkä on mustasukkainen ja omistushaluinen ja ui iholle, minusta se on lähinnä epämiellyttävää. No, vaikkei se Patch kauheasti viehätäkään eikä Norakaan mikään nerokas hahmo ole, niin Langennut enkeli on silti hyvä kirja. Juoni on kiinnostava ja tämän jaksaa helposti lukea loppuun. Tykkäsin, ja vaikka "romanssi" onkin se pääidea niin kirjassa on myös muuta. Hyvä niin, sillä en mikään romantiikan ylin ystävä ole.
Katsoin ensin tästä tehdyn elokuva, ja mielestäni se oli aivan loistava. Myöhemmin sain käsiini myös kirjan, johon tämä elokuva perustuu, ja täytyy sanoa, että pidin elokuvasta enemmän. Yleensä se on aina toisin päin... Kirja oli ihan hyvä ja mukavaa luettavaa, muttei silti mitenkään erityinen tai säväyttävä. Ihan kiva, muttei suosikkikirjojani.
Vaikka tämä on lastenkirja, niin en suosittelisi tätä ainakaan kaikkein pienimmille lapsille. Kirja on juuri sopivan lyhyt. Aivan täydellisen pituinen, etten sanoisi, lukee helposti iltapäivän aikana. Coraline on suloinen ja rohkea, ja lapsekas kirjoitustyyli oli ihanaa luettavaa. Kirja on kuin jokin vääristynyt versio Liisa ihmemaassa-sadusta. Lukiessa tuli jotenkin kolkko olo. En ole nähnyt elokuvaa, mutta aion kyllä katsoa sen.
Yksi kaikkien aikojen suosikkikirjoistani! (Ja kirjasarjoista.) Percy on ihana päähenkilö: hyväsydäminen, keskittymishäiriöinen, nuori poika, joka heittää hyvää läppää ja on ihanan sarkastinen. Puoliveristen leiri on hieno ja myös Grover kuuluu suosikkihahmoihini. Annabeth taas tuntuu aika perus kirjahahmolta, mutta mukava hänestäkin on lukea. Parasta on se, kun kolmikko lähtee seikkailemaan ympäri Amerikkaa. Erityisesti ihastuin kirjoitustapaan, joka on yksinkertainen mutta sisältää välillä ääneen naurattavia ilmaisuja. Lue ihmeessä, et tule katumaan!
Luin kirjan pari vuotta sitten ja ihastuin siihen silloin. Mikäs sen parempaa kuin aikamatka menneisyyteen? Ja plussana Titanic koska se on itseä kiinnostava aihe, ja kauniit kuvitukset. Eikä onneksi ollut mukana turhia romansseja, ei niitä joka kirjaan tarvitse tunkea. Nätti ja kiinnostava kirja, joka on helppo lukea.
En olisi koskaan kuullutkaan kirjasta, ellei luokkakaverini olisi pyytänyt minua lukemaan ekan luvun. Halusin heti tietää kirjasta lisää, joten lainasin sen kirjastosta. Kirja oli todella hyvä. Se kuuluu lempikirjoihini. ( Joita on aika monta.) :)
Päädyin lukemaan kirjan sen erityisen kauniin ulkoasun takia. Kansi saattaa hyvinkin olla kaunein näkemäni, ja lisäksi se kuvaa kirjaa ja sen sisältöä erityisen hyvin. Pidin tästä kirjasta ja se jäi mieleeni pitemmäksi aikaa. Se oli murheellinen ja samalla toiveikas, ja tavattoman upeasti kirjoitettu! Miljöö oli niin hienosti kuvailtu, että tuntui kuin olisin lukiessani uponnut tuohon hauraaseen, sumuiseen maailmaan. Perinteisestä fantasiaseikkailusta kirja on kaukana, mutta pienet fantasiaelementit tekivät kirjasta kiehtovan. Hehkutan vielä kerran nimen omaan sitä ympäristöä, johon eniten rakastuin!