Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tuli kirjastosta joskus lainattua, ja huomasinkin sitten lukevani tavallista parempaa tapausta! Kärpästytön kieli on rikasta ja hauskaa, ja paikat ja hahmot ovat mielenkiintoisia. Juoni on alussa hieman tylsähkö, mutta paranee koko ajan, ja tarinassa on monia yllättäviä juonenkäänteitä. Pidin kirjasta erittäin paljon. Siinä oli mukana sopivasti huumoria. Hardinge avasi tarinan hitaasti, mutta huomaamatta se koukutti ja sitten huomasinkin lukevani jo kirjan viimeisiä sivuja.
Liikkuva linna on ehdoton suosikkini kaikista lukemistani kirjoista. Se on hauska, suloinen ja koukeroinen, nauran ääneen monessa kohtaa joka lukukerralla. Ihastuttavat ja inhimilliset hahmot ovat kirjan parasta antia. Suosittelen kaikella lämmöllä ja rakkaudella.
Kirja oli hyvä, joskaan ei yltänyt aivan edeltäjänsä tasolle. Kuvailu oli kaunista joka oli plussaa, romantiikka oisin kaivannut taas lisää mutta menihän tämä näinkin.
Tämä oli niitä kirjoja, joita Rising aina minulle ehdottaa luettavaksi, mutta takakannen teksti ja kansikuva eivät houkuttele pätkääkään! Kirja kuitenkin yllätti positiivisesti! Mahtava seikkailu, ihania kiemuroita ja juonikuvioita! En keksi pahaa sanottavaa, vaikka jotain kirjasta kuitenkin puuttui ylivertaisen lukukokemuksen aikaansaamiseksi. Ehkä se oli täyttymystään vaille jäänyt rakkaustarina, ehkä jotain muuta.. En osaa edes eritellä mitä olisin vielä tarinaan kaivannut. Toisaalta kirja oli loistava juuri näin! Ainakin Se päättyi erilailla kuin monet monet muut tarinat. Nämä ikäkysymykset minuakin kyllä kieltämättä vähän ihmetyttivät. Tarinan alussa Ardis täytti 16. Dantea kuninkaalle esiteltäessä mainittiin Danten taistelleen sodassa 20-vuotta sitten. Olettaen että Dante oli tuolloin vähintään 15-vuotias, olisi hän ollut kirjan alussa jo n. 35-vuotias.. Myöhemmin mainittiin että Ardis oli parikymppinen, eli Dante olisi jo ollut neljäkymppinen! Ja kun toisaalta 54-vuotias nainen oli kirjassa jo "ikäloppu", nämä ikävuodet tuntuvat hieman hulluilta..
Kirja oli loistava!! Sitä voi lukea uudelleen ja uudelleen ja ei kyllästy yhtään! Suosittelen kaikille ja odotan innolla toista osaa:)
Todella hyvä kirja. Odotan innolla, että saan lukea seuraavankin osan. Itse luin kirjan matkalukemiseksi Kreikassa. En aina olisi halunnut lähteä kirjan äärestä edes uimaan.
Ihana kirja! Löysin tämän kirjan täältä risingshadowista. Lainasin tämän kirjastosta ja tämä oli todella hyvä! Ihmissusi juttu taas toimi jopa yllättävän erillaisesti. Raisastakin pidin todell paljon. Minusta hän oli jopa loistava tähän kirjaan. Hän ei kertaakaan ärsyttänyt minua tässä kirjassa. Raisan luonne on minusta kiintoisa ja minusta oli ihan kiva seurata hänen ja Mikaelin ihanaa romanssia. Hänen reaktionsa moniin asioihin teki kirjasta todellisemman. Tykkäsin tästä kirjasta. Loppu olisi ehkä pikkuisen voinut olla parempi tai loppunut toisin mutta tämäkin riittää. Loistava kirja kuitenkin! Uhanalainen on jo tilauksessa.
Oli kyllä taas tosi hieno teos Clarelta. Minä suorastaan jo rakastuin tähän sarjaan. Pakko kyllä sanoa että Clary & Jace on ihana pari!!!!! Heti kun Jacea kuvailtiin ekassa niin rakastuin jo häneen. (Joo ehkä vähän outoa) :D Juoni taas oli hyvä ja todellä yllättävä "pahis" Simon oli sarjan alussa todella rasittava mutta samalla suloinen. Kolmannessa hän oli ihan kiva mutta tässä pidin hänestä taas enemmän. Itseasiassa kaikki kirjan hahmot kävivät koko ajan mielenkiintoisammaksi ja se teki taas myös kirjasta mukavempaa luettavaa. Tykkäsin myös Maian ja Jordan jutusta lopussa. Oli myös hassu sattuma että olin juuri paneutunut mytologiaan ja muihin mystisiin blaah blaah juttuihin koska ne ovat minusta tosi kiinnostavia, joten törmäsin Lilithiin ja hänen tarinaansa. Sitten sain tämän kirjan käteeni ja törmäsin häneen taas. Muutenkin tykkäsin kun Lilith kertoi hänen "feimeistä ystävistään" Pohjimmiltaan loistava kirja!!!!!!!! Jace<33333
Todellakin tykkäsin tästä! Itseasiassa tooooodella paljon! Tämä oli erillaista ja jopa rankempaa tekstiä kuin muissa lukemissani kirjoissa. (Jos nälkäpeliä ei oteta mukaan) Tris oli todella mielenkiintoinen hahmo. Olen usein törmännyt pieniin ja vaatimatomiin hahmoihin jotka yleensä osoittautuvat rohkeiksi, erityisiksi ja erillaisiksi miltä päälleppäin näyttää. Pidin Trisistä paljon. Tris ja Neljä... Niin ihana pari :) Pidin Neljästä todella paljon myös. Juoni oli ihan hyvä. Vähn synkkä mikä tekee kirjasta vielä kiintoisamman. Pidin näistä uskalialaisten "tempuista" Turhan moni kuitenkin kuoli kirjassa, joka kyllä kuvastaa sitä miten julma oli kirjailian luoma maailma. Olisin halunnut että edes Will olisi jäänyt henkiin. Luin tämän englanniksi eka ja sain sellaisen tuloksen että englannin kielinen kirja oli parempi, mikä ei ollut yllätys.
Ahh... Miten minä rakastankin näitä "kielletty rakkaus" kirjoja mitä nyt nykyään tulee aina vastaan. Toisaalta en kyllästy sellaisiin kirjoihin ikinä. Päähenkilö oli kuitenkin joissakin kohdissa vähän tylsä tai jopa liian pikkutyttömäinen <--(en keksinyt tuohon oikeaa sanaa) ja kirja jumitti joissain kohdissa. Juoni oli vähän ennalta-arvattava. Kumminkin rakastuin tähän kirjaan. Muut hahmot olivat mielenkiintoisia ja koko kirja oli mielenkiintoinen. Minulla ei kyllä tullut kyllä sellaista - nyt on pakko lukeä tämä kirja - tunnetta. Luin sen rauhassa ja aloin todellakin pitää tästä.
Ei ehkä ihan niin hyvä kuin eka osa mutta silti juoni jaksoi kiinostaa alusta loppuun. Tapahtumat tulivat jossain kohdissa vähän nurkan takaa mutta ei ole iso miinus.. Jatkaa kivasti siitä mihin Outolintu jäi, mutta loppuu vähän töksähtäen ja äkkiseltään. Joka tapauksessa hyvä kirja, ja suosittelen kaikille :)
Rakkaus on sairaus. Mielenkiintoista... Lena on tavallinen nuori ulkonäköpaineiden kera. Lenan paras ystävä Hana on tietysti täydellisen näköinen ja kaikki on niin ihanaa. Sitten Lena ja Hana tapaavat Alexin, mystisen jätkän, joka oli Lenan arvioinnissa vaikka ei olisi saanut. Lenan ja Alexin rakkaus roihahtaa. Ja sitten paljastuukin asioita ja että yhteiskunta ei olekkaan niin täydellinen. Odotin kirjalta hiukan toista mutta ei tämä ollut kova pettymys. Välillä hiukan ärsytti mutta kyllä sen lukea jaksoi. Tarinan lähtökohta oli mielestäni ihan hyvä ja näin. Kyllä pitää tarttua toiseen osaan ja katsoa paraneeko sarja.
Hämmästyttävä? Huikea? Odotettu? Ja pah, täyttä sontaa. Ensin kuvaillaan iiiihanan Edwardin ja iiiihanan Bellan iiiihanaa häämatkaa ja sitten vähän vähemmän ihanaa raskautta. Ei kiinnosta! Sitten näkökulmanvaihto Jacobille, mikä onkin kirjan parasta antia. Sitten Bella palaa kamaline horinoineen ja muuttuu täydelliseksi vampyyreiksi JOKA NÄKYY PEILISSÄ?!? Sitten vähän Renesmeen palvontaa, ihana, viisas lapsi, sitten tylsää jutustelua arjesta ja sitten, kun tätä typerää horinaa on jatkunut alusta asti ja olet lukenut 500 sivua, alkaa toiminta. Apua. Ja lopputilanne lässähtää sadan sivun kuluttua. Tämä oli juonitiivistelmä. Tämä kirja, niinkuin kaikki muutkin osat, on paksua, haisevaa, inhaa sontaa. Koko sarjan lukeminen on kuin kakassa kahlaisi. Minä en koske näihin kirjojen irvikuviin enää koskaan, en edes pitkällä tikulla.
Kirja oli tylsähkö melkein koko kirjan ajan. Minulle ei oikein tullut sellaista tunnetta, että olisin halunnut lukea seuraavan sivun jännityksen takia. Kansi oli hieno, mutta minua häiritsi se, että sivujen yllä luki "Sari Peltoniemi" ja "Hämärän renki" joka toisella sivulla. Kyllähän sen kannen perusteella pitäisi tietää, että mitä lukee. Myös Oksenjan nimi oli vähän kummallinen minulle, koska olen suomalainen. Meinasin lukea Oksenjan nimeä koko ajan Oksentajaksi.
Jo alkupuolen perusteella teos vaikutti olevan lajityypissään sieltä himpun verran laadukkaammasta päästä, mutta todellisen vauhtinsa se saavutti vasta loppupuolella, mikä tosin teki rakenteesta ikävän epätasapainoisen. Olin jopa etäisen yllättynyt lopullisten kuvioiden mielenkiintoisuudesta siihen verrattuna, kuinka yllätyksettömiksi ja turhanpäiväisiksi ne vaikuttivat aluksi olevan muodostumassa. Tietysti täytyy huomioida, että tässä erinomaisuudessa kyse on puhtaasti viihdearvosta: kenenkään elämää tuskin mullistavat tekosyvälliset viisaudet, joita tekstiin on ripoteltu "vakavammiksi" elementeiksi. On silti huomattava, etteivät kaikki lajityypin teokset kykene edes viihdyttämään. Lopullisen arvosanani perustelen seuraavasti: yhden tähden Luukaupunki ansaitsee (loppupuolen) viihdearvostaan, toisen yrityksestä luoda astetta monimutkaisempaa ja ennalta-arvaamattomampaa hahmokempiaa muutoin stereotyyppisten hahmojensa välille - vaikkei siinä täysin onnistukaan ja aloittaa sen turhauttavan myöhään, puhumattakaan näiden hahmosuhteiden kömpelöstä ylikorostamisesta - sekä puolikkaan vielä jostakin samankaltaisesta tunnelmasta kuin muistan kokeneeni teinivuosina Marianne Curleyn Aikavartio-sarjan parissa; olisin varmasti pitänyt Luukaupungista neljätoistavuotiaana. Suosittelenkin Luukaupunkia sellaisille lukijoille, jotka kokevat lajityypin omakseen ja joille vauhdikas tapahtumarytmi on ennemmin houkuttava tekijä kuin ongelma.
Olin odottanut kirjaa mielenkiinnolla ja kun sen kirjastosta sain aloitinkin heti sitä lukemaan. Kirja oli mielestäni heti alusta alkaen ihan suhtkoht mielenkiintoinen ja hieman normaalista poikkeava, joskaan vielä alussa en tiennyt oliko se hyvä vai huono. Pidemmälle lukiessani totesin että Nathan on hieman naivi, joka on ihmisissä kaikkein ärsyttävin piirre, mutta tämä luenteen piirre keskittyi lähinnä vain Annaliseen koskevissa asioissa jonka johdosta en pitänyt hänestä missään vaiheessa. Kun Annalise ilmestyi Mercuryn luokse toivoin kovasti että hän kuolisi, mutta eiiipä tietenkään -_- Noh toivoni elää vielä tuon asian suhteen. Pidin koko kirjan alan Marcusista ja Gabrielistä jojten toivo että heitä on paljon jatkossa ja että Nathan lopettaisi naivina olemisen. Kokonaisuudessaan pidin kirjasta melko paljon ja aijon lukea jatko-osat. Tästä osasta jäi puuttumaan "se jokin" mutta toivon sen tulevan seraavassa osassa.
Aivan älyttömän hyvä keijukirja ihastuin siihen miten suurelta maailma tätä lukiessa tuntui.!
Jostain syystä tämä kirja ilmestyi aina risingin suosituksiin kohdallani, kansi ei kuitenkaan innostanut kirjaa lainaamaan. Kerran kirjastossa kuitenkin huomasin tämän opuksen ja paremman lukemisen puutteessa sen mukaan nappasin. Kirja olikin yllätyksekseni mahtava! Tykkäsin todella paljon!
Heti Salamavarkaan perään piti tietenkin ahmita jatko. Hirviöidenmeri jatkaa tarinaa onnistuneesti. Percy palaa leirille missä kaikki on sekaisin. Kheiron on erotettu ja tilalle on tullut joku, jolla on jotain leiriläisiä vastaan. Leiriä suojaava Thalian petäjä on myrkytetty ja Percy lähte ystävineen hakemaan parannusta. Lisäksi mukaan ryntää uusi sukulainen. No niin. Nyt on pieni juonikuvio kerrottu ja voinkin alkaa arvostelemaan! En todellakaan voi sanoa, että arvostelisin puolueellisesti. Jos ensimmäinen kirja vei minut mukanaan, vie toinenkin. Se on ollut mielipiteeni niin kauan kuin muistan, ja useimmiten on asia näin mennyt. Tietenkin olen saanut pettyä moniin jatko-osiin, mutta niitähän löytää aina. Ensinnäkin rakastin jo kyseistä elokuvaa, joten uskoin vakaasti, että kirja ei olisi pettymys minulle. Oikeassa oltiin. (Omahyväisyys oikein paistaa kasvoiltani) Rakastin juonta, henkilöhahmoja, kaikkea. Percy on kasvanut ja kehittynyt vuoden verran. Sen huomaa. Jotenkin kirjailia on onnistunut saamaan ikääntymisen tunnetiloihin ja vuorosanoihin. Ihmeellistä! Riordan ansaitsee oman patsaansa ja rakenna kohta pyhätön hänelle. Ainut henkilö, joka ei saanut ihailuani, oli Tantalos. Alan kohta ihan tosissani epäillä, että lukeminen ei ole terveydelle hyväksi. Olen repinyt hiukset useammin kuin kerran päästäni sen takia, että inhoan jotain henkilöä sydänjuuriani myöten. Tyson, oli aivan ihana ja lutunen hahmo. Yhdessä hetkessä saatoin nauraa kyyneleet silmissä ja toisessa huomasin, että kyyneleet tulivat silmiin ihan muista syistä. Poika oli yksinkertaisesti suloinen ja loppujen lopuksi, ehkä älykkäin heistä kaikista. Mitään muuta sanomisen arvoista en näköjään keksi, joten tämä arvostelu loppuu tähän. (Nyt tuli huono omatunto... No lupaan itselleni, että ensi arvostelu on pitkä ja hyvä!)
Perhanan hyvä kirja. Kaikkien suureellisten dystopia-sarjojen ohella on mukava lukea tällaista sarjaa, joka sijoittuu ruotsalaiseen pikkukylään, ja missä henkilöhahmot ovat epätäydellisiä ilman turhia selittelyjä. Myös sydäntäni lähellä oleva koulukiusaamisteema tuli tässä hyvin esille. Ida oli vuosituhannen kettumaisin hahmo. Harmillista, että Elias kuoli niin äkkiä. Hänen hahmoonsa olisi ollut mukava tutustua muutenkin kuin Linnean näkökulmasta. Myös Rebeckan kuolema aiheutti pienen wtf-fiiliksen. Toivottavasti jatko-osissa selviää, miksi osa Piiristä lähti maisemista niin aikaisessa vaiheessa. Mutta suosittelen sarjaa, ehdottomasti. Jotain vähän erilaista ja niiin taitavasti kerrottua.
Vesihevonen on koskettava tarina sota-ajan ystävyydestä ja luottamuksesta. Erinomainen kirja suosittelen! :)
tykkäsin tästä! vaikka olikin aikamoinen historian ja viinintäyteinen niin kuitenkin jotenkin erilainen. en pystynyt laskemaan kirjaa käsistä kun olin päässyt kunnolla alkuun! toivottavasti tämän All souls - trilogian kaksi muutakin osaa aiotaan suomentaa...
kuulin puhuttavan että tämä kirja olisi kaikkien aikojen parasta ja karmivaa kauhua,,,,, nojuu.. oli ja ei. nainen huoneessa 217 oli kyllä pelottava, mutta muuten ei oikein ollut niin hyvä kuin odotin. kirja oli sekavaa ja päätä rastaavaa luettavaa kaikkine sulkuineen ja tienny oikein millon isä on oma ittensä ja millon se on hotelli, mutta ihan sekopää kirja jos näin voi sanoo. aino katsella elokuvankin joskus mutta kirjaa en lue enää toista kertaa.. ja tuskinpa luen jatko osaakaan.
olen niin rakastunut tähän sarjaan..! olen tosi pettynyt ettei osia aio suomentaa enempää.. varsinkin kun luin yhdeltä sivustolta mitä muissa kirjoissa tapahtuu! :( http://www.vampirates.co.uk/books/
Ensimmäisen osan luin kauan sitten ennen elokuvan tulemista, ja muistan pitäneeni kirjasta - mutta siinä se. En jäänyt juurikaan koukkuun, mutta luinpahan kuitenkin. Myöhemmin, hetken mielijohteesta kuitenkin ostin toisenkin osan ja aloitinkin lukemaan sarjaa uudestaan, elätellen toivoa, että saisin tästä hyvän lukukokemuksen. Enkä varsinaisesti pettynyt - välillä tämä toinen osa tökki pahasti, mutta välillä taas lukeminen sujui oikein mukavasti. Päätin siinä sitten lainata kaksi viimeistä osaa kirjastosta alkuperäiskielellä, ja johan alkoi sujua! Kaksi viimeistä osaa ovat ehdottomasti parempia kuin kaksi ensimmäistä. Suosittelen jatkamaan, vaikka ekat kirjat olisivatkin tuottaneet pettymyksen. Tykkäsin erityisesti viimeisestä osasta, se oli ihanan erilainen kuin muut kolme kirjaa. Sarjan parasta antia ovat hahmot, erityisesti Ridley ja Link ovat minun mieleeni. Kaikenkaikkiaan, sarja oli lukemisen arvoinen, vaikka jotkut kohdat olivatkin tylsiä. Ei tästä uutta lempparia tullut, mutta olihan näitä ihan kiva lukea.
























