Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Aivan ihastuttava sarja! Lopun numerokoodi oli aivan helppo ja odotan malttamattomasti että saan viimeisen osan käsiini. Käsittääkseni se ilmestyy ensi viikolla,joten odotus ei ole pitkä:) Oikein rakastan tämän sarjan salaperäisyyttä ja arvoituksia joita se pursuaa. Minulla on tunne, että viimeisessä osassa tulee olemaan parikin yllätyksellistä käännettä:)
Melkein yhtä hyväkuin osa:1. Tulitassusta on vihdoin tullut soturi. Edelleen ärsyttää että se ei tajunnut ennustusta, vaan Sinitähden piti kertoa se. Toisaalta, jos se olisi tiennyt, se olisi pilannut juonen. Eli itse asiassa ihan hyvä ettei tiennyt sitä. Jo ykkösestä tulin kissahulluksi.(En kertonut osan:1 arvostelussa, koska se oli niin pitkä.) Hyvä kirja!
MAHTAVA KIRJA!!!!! Tämä sarja muutti elämäni. Halusin lisää ja lisää. Aloin lukea muita kirjoja, koska pyrin samaan tunnelmaan. Rakastan tätä ja muita soturikissoja! Olen lukenut kaikki ilmestyneet soturikissat. Ja kaikille soturikissojen ystäville, käykää sivustolla uusi nelipuu. Nyt meillä on tämä omana! Meidän rotat, tai siis ainakin toinen inhoaa soturikissoja. Kerran kun yhdessä kirjassa,(joka oli muistaakseni Kuunnousu) mainittiin (taas kerran) kuinka "hirvittävän pahoja" rotat olivat, se pissasi sivulle. Se oli kirjaston kirja, mutta liru oli niin pieni, että pissa saatiin melkein kokonaan pois. Hih! Tulitassu on mahtava pää henkilö. En kyllä käsitä miksi se ei ymmärtänyt sitä ennustusta. Kaiken kaikkiaan mahtava kirja!
Ihan hyvä. Hiukan ärsyttävän överi. Mutta ei se mitään. Kuten jo sanoin, ihan hyvä.
Ihan hyvä seikkailu. Ykkönen oli parempi.Onneksi kuvittaja ei ole vaihtunut, niin kuin Supermarsun kanssa kävi.Toivon jatkoa.
Hyvä, nopeasti luettu, jatko-osa Ruohometsän kansalle. Pidin paljon. Kerrassaan mukavaa jatkoa ensimmäiselle osalle. Toivon jatkoa.
Se. Yksinkertainen nimi, sivuja määrältään yli 1000. Täällä Suomessa kahti jaettu ja äärimmäisen harvinainen teos Stephen Kingiltä. Ja todella, TODELLA arvostettu romaani. Kun itse tutustuin nuorena tähän kertomukseen, oli se erikoisempi sisällöltään mihin olin aiemmin tottunut Kingiltä. Paljon henkilöhahmoja, paljon tapahtumia, paljon yksityiskohtaisuuksia ja paljon aika hyppelyjä vuoden 1958 ja vuoden 1985 välillä. Paljon absurdeja ja surrealistisia asioita ja paljon väkivaltaa, rivouksia ja muita varpaille nostattavia juttuja. Ja tietenkin Se, se kaikista pahin. Oliko se sitten hyvä juttu alkujaan? No jaa, nuorena junnuna tämä oli aika turruttavaa ja väsyttävää. Jutut olivat enemmän aikuismaisia ja tiettyihin aikaväleihin kuuluneet ajankohtaisuudet käsitteinä vieraita. Kirjan luku oli yhtä raskasta kuin olisi kävellyt kilometrin lyijykengissä ja tätä melkein loppupäässä hyppi sivuja yli vain saadakseen sen loppumaan nopeammin. On se nuoren mieli joskus hämmentävää, kun kaikkien näiden vuosien jälkeen sain kirjan pitkän metsästyksen tuoksinnassa käsiini ja aloin kahlata saamaa juttua toistamiseen. Sillä tämä on yksi parhaimpia lukemiani ja omistamiani Stephen Kingejä koskaan! Yleensä King juuttuu usein siihen ongelmaan, että kaikki täytyy aina selittää ilman että se palvelee täysin tarinaa. Nyt juttu ei haittaa ollenkaan, sillä se vain kasvattaa romaanin eeppistä luonnetta kuvatessa pienen mutta pelottavan ilmapiirin omaavaa Derryn pikkukapunkia. Hahmokuvailutkin ovat jälleen onnistuneet ja se näkyy parhaiten kiusatuista lapsista koostuvassa "Häviäjien kerhosta": änkyttävästä Billistä, lihavasta Benistä, astmaattisesta Eddiestä, vitsailevasta Richiestä, tummaihoisesta Mikesta, juutalaistaustaisesta Stanista ja porukan ainoata naisosapuolta edustavasta Beverlysta. Heitä säälii ja heidän vuokseen tuntee riemua toisiinsa tutustuttua ja heidän välisten suhteitensa muututtua jotain ystävyyttä suuremmaksi, jonkin korkeamman voiman muovaamaksi. Jälleen Stephen King osoittaa kokeilullisuuttaan, sillä nyt kirja loikkii 27 vuoden välein päähenkilöiden lapsuudesta aina heidän aikuisuuteen asti. Rytmitys toimii loistavasti ja eeppisyyden tunne senkun kasvaa ympyrän sulkeutumista muistuttavien fiiliksien johdosta. Myös pahis on eeppisin ikinä tuhansineen olomuotoineen, vaikutusvaltoineen ja järkyttävine mittaluokkineen. Kukapa ei tuntisi kauhua olennosta, joka Derryn alla viemäreissä muhitessa pitää kaupunkia lumovoimassaan ja harrastaa silloin tällöin lasten murhaamista ja syömistä kylmäävässä klovinin hahmossa? Siispä aika ikimuistettava myös on myös Se. Alku on tehokas – jo itsessään melkeinpä mestariteos – ja loppu yllättää olemalla myös kerrankin hyvä, mikä tapahtuu aika harvoin Kingin tarinoissa. Eli eiköhän tämä ole selkeästi täyden pisteen arvoinen juttu, jonka jokaisen vähäänkään kauhusta diggaavan tulisi tutustua lämpimien suosittelujeni johdolla. No okei, jos jokin miinus on pakko löytää, niin kyllä löytyy myös: kirjan suomennos voisi olla yhtenä niteenä julkaistu eikä tuolla tavoin törkeästi kahti jaettuna, etenkin kun toinen osa on selkeästi sivumäärältään lyhyempi ja paksuudeltaan ohuempi kuin ensimmäinen osa. Pikkuvinkki Tammelle, jos joskus uusintapainos suunnitelmissa.
Kerronta ehkä tökki hieman joissakin kohdissa, mutta pääosin kirja oli loistava. Tosin hahmoja on paljon, ja joskus on vaikea muistaa, kuka kuuluu mihinkin aikaan, mutta lukiessa pidemmällä siitä ei ole enää ongelmaa, koska hahmot eivät vaihdu enää koko ajan. Jatko-osa on lähes pakollinen luettava tämän jälkeen, koska loppu jää niin avoimeksi. Siis ainakin, jos tykkäsi tästä kirjasta.
Kirja piti lukijan otteessaan tosin olisin kaivannut enemmän käänteitä itse tarinaan. Loppu oli kuitenkin koskettava kun kaikki loksahti yhteen. :)
Ostin kirjan briteistä, eli luin sen englanniksi. Kirjan aihe oli mielenkiintoinen ja oli kivaa tutustua noitien maailmaan. Parhaimpia henkilöitä olivat Arran, Gabriel, Marcus, Annalise ja tietysti Nathan. Jessica oli tosi ärsyttävä. Kirjan kansi oli tosi hieno ja se herätti mielenkiintoa kirjaa kohtaan. Aion kyllä lukea seuraavat osat ja elokuvankin haluan nähdä kunhan se saadaan kuvattua.
Tosi hyvä kirja! Kun aloittaa, ei voi lopettaa. Suosittelen kaikille jotka pitävät fantasiasta.
Tämä oli tämmöinen hyvänmielenkirja. (Kirjoitetaanko se yhteen? Sovitetun näin.) Lievästi häiritsi juuri lukemani Grimmin satujen ja tämän kirjan satujen samankaltaisuus (No mistähän se voisi johtua?) ja siten myös ennalta-arvattavuus. Olisin myös kaivannut enemmän sitä nykyaikaistamista. Mutta joo, hyvä välipala tämä pikku kirjanen oli, luin miellelläni :)
Kirja oli hyvä ja mukavaa luotettavaa. Jännittävä, mukaansa tempaiseva ja Varjakin seikkailuja mukava seurata. Pidän kuitenkin enemmän tämän jatko-osasta joten kannattaa lukea se tämän kirjan jälkeen.
Tekstin kokoa sivuilla olisi ehkä voinut vähän pienentää, joten se ei ollut oikein ihme, että kirja olikin vähän paksu.
Ykkösosa oli parempi, vaikka tääkin oli hyvä. Jotenkin en päässyt mukaan kirjan tunnelmaan, ja alku oli todella pitkäveteinen, ainakin mun mielestä. Susien historia oli mielenkiintosta luettavaa, ja keskivaiheilla ja kirjan loppupuolella meno vain parani. Loppu oli tosi surullinen, jätti palan kurkkuun... Voi kun sais jo kolmannen osan käsiin!
Ihana, ihana, ihana. Yks mun lempikirjoistani tähän mennessä, vaikka pidänkin Piraijakuiskaajaa parempana (varmaan koska luin sen vahingossa ennen Käärmeenlumoojaa...). Joka tapauksessa Käärmeenlumoojan takia mä oon vähän enemmän kärryillä asioista, mikä on luonnollisesti hyvä juttu. Joone on sulonen, Vikke ärsyttävä ja hauska samaan aikaan ja Ronni salaperänen. Unna ja Rufus on - joo, taitaa olla helppo arvata mitä ne on yhdessä, kun sitä sanaakin on hoettu ihan tarpeeks. Kirja on hyvää luettavaa, Annukka osaa kertoa (jos näin voi sanoa) juonta hyvin eteenpäin, ja pari kertaa mä nauroin ääneen lukiessani, mikä sai mun äidin kattomaan mua oudosti. Jään innolla oottamaan, millon pääsen ostaan päätösosan!
Kun alotin koko sarjan en uskonut, että jaksaisin kaikkia 12 lukea! Kirjailija kehittyi sarjan aikana huomattavasti ja tuli koko aika asioita eteen joiden mukaan oli pakko mennä ja yllättävinä asioina oli juonenkäänteet joita ei tosiaankaan osannut odottaa, vaikka pääasiassa tiesi jo mitä tuleman pitää, ennen kuin oli lähelläkään ratkaisua. Oli hieno sarja kyllä!
Morriganin risti on ensimmäinen Nora Robertsin kirja jonka luin. En itseasiassa edes meinannut uskoa, kun vilkaisin kotona kirjailian nimeä. Jostain tyhmästä syystä kuvittelin, että Roberts ei kirjoittaisi fantasiaa. Luulin tosissani, että hänen alaansa olisi vain romanttinen kirjallisuus, ilman ripaustakaan mitään yliluonnollista. Luettuani useita mielipiteitä jakavia arvosteluita eri blogeissa, päädyin siihen tulokseen, että muodostan mielipiteeni itse. Kirja oli hyvin yllätyksellinen. En nyt sanoisi, että se ei olisi ollut jossain määrin ennalta arvattava, mutta tapahtumat oli suunnitelty yllättävillä tavoilla. Aluksi lukija luulee, että kirja olisi tyypillistä Catherine Cooksonin tyylistä "vanhanaikaista" tekstiä. Mutta tyyli vaihtuu heti, kun päästään New Yorkiin keskelle lasi linnoja ja hälinää. Koska rakastan kuvailla, ihailla ja vihata henkilöhahmoja *pirullinen ilme kasvoilla* voimmekin siirtyä pohtimaan onnistuivatko kuuden piirin henkilöt kirjailialta. Hoyt on tämän kirjan "sankari". Miehelle annettiin tehtäväksi koota kuuden piiri ja armeija Lilithiä vastaan. Joten käytännössä Hoyt on koko projektin sydän. Hoyt on vakava ja suojeleva persoona. Hän ei mekasta, eikä haasta riitaa. Hoyt saattaa vaikuttaa myös hieman vanhanaikaiselta, mikä ei sinänsä ole mikään ihme. Hänhän on 1100-luvulta syntyisin. Siltikin Hoyt heittelee sarkastisia kommentteja, jos sattuu olemaan keljulla päällä Cian on taas näitä minun lempihahmojani. Sarkastisuus + itsevarmuus + komeus = <3 Cian, joka muutettiin vampyyriksi, on elänyt pitkän elämän, ja miehen omatoimisuus ja elämäntiato on nähtävissä. Rikkaaksi liikemieheksi noussut Cian katsoo muita alaspäin, mutta on uskollinen niiööe, jotka ovat hänelle uskollisia. Glenna on kipakka ja itsenäinen nainen, jonka nenille ei hypitä. Tyttö on 2000 luvulta kotoisin, mutta hänen tietonsa ja taitonsa voisivat olla muinaisilta ajoilta. Glenna tietää olevansa kaunis, ja käyttää sitä tarpeen vaatiessa hyväkseen häikäilemättömästi. Moira taas on hieman ujo ja epävarma prinsessa, joka on totaallinen vastakohta räväkälle Glennalle. Moira saattaa käyttäytyä joskus hieman lapsellisesti. Tyttö rakastaa lukemista ja ystävällisen luonteensa ansiosta tutustuukin muita paremmin erääseen henkilöön. Moira on myös loistava jousiampuja. Hän osuu joka kerta! Larkista tulee mieleen Jace Wayland. Poika on muodonmuuttajan ja humoristisen luonteensa ansiosta täynnä karismaa. Lark on hyvin suojelunhaluinen serkkuaan kohtaan, ja menettääkin malttinsa useimmiten siitä syystä, että joku on uhkaillut Moiraa. Lark ryntää mielellään taisteluihin, mutta tekee usein liian hätiköityjä liikkeitä. Mainitsinko jo suuren ruokahalun? Blair tuli mukaan kuvioihin aivan kirjan lopussa, joten en oikein pystynyt muodostamaan hänestä mielipidettäni. Sen tiedän, että tytöllä on yllättävä sukulainen, ja jos Blairin eteen työnnetään vampyyri, on verenimijö kuollut ennen kuin ehtii astua askeltakaan. Suosittelen lämpimästi kirjaa jälleen kaikille fantasian ystäville!
J.R. Ward on yksi lempikirjailioistani, ja petyin hieman tähän kirjaan. Rakastan Mustan tikarin veljeskunta sarjaa yli kaiken, ja kaikki se jännitys, huumori ja ironia jäi pois. Kirja ei sytyttänyt. Luen silti jatkot, koska toivon, että toiset kirjat yltäisivät paremmalle tasolle
mielestäni kirja oli parempi kuin edeltäjänsä mutta kuitenkin edelleen sekavahko ja ei niin mieluisa lukea.
Aloitan sanomalla, että en usein lue kirjoja useaan kertaan, mutta tämän sarjan kaikki kirjat olen lukenut jo noin 3 kertaa. Ihastuin sarjaan heti ja luin koko sarja vähän yli viikossa. <3 Kendra on ehdottomasti paras kirjasarjan hahmo! Kaikkien kirjojen kannet eivät miellytänneet minua juurikaan, mutta niiden sisältö on puhdasta kultaa. Suosittelen kaikkien luettavaksi! Rakastuin heti tähän sarjaan, uskon että kaikki kirjan lukeneet ovat. ;)
