Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Kolmas osa ja olen silti ihan pihalla. Kaikki oli niin ennalta arvattavaa. Ihmisiä kuolee, ei ketään merkittävä ja ihmisten surun kuvailu. Ei elämä. Kyn sairastuminen pieni käänne mutta Cassian reaktio. Voi Jeesus... Margariini Jeesus... Kirja sarja risoo niin paljon. Ja älkää ketään ottako nokkiinsa ketkä tykkäs tästä kirjasta ja ylipäätänsä koko trilogiasta.

Tekisi mieli kirjoittaa spoileriarvostelu, jottei tätä voi lukea. Hahaa. Mutta. Kun. Ei tässä ollutkaan erikoisen karseaa loppuratkaisua, jota puida. Ensimmäinen kerta kyseisen sarjan kanssa, kun odotus seuraavaan osaan ei raapinut mielenterveyttä hajalle. Tämä vain chillailtiin. Jee. Kaikki hyvin. Tuo oli kai sitten se spoileri. Huumori ei ollut yhtä läsnä kuin ennen tai sitten komiikantajuni on tylsynyt. Oli tässä hyviä vitsejä, mutta nauroin ääneen vain pari kolme kertaa. Söpöilyä sen sijaan... Aww. Nico! Tai no siis, on yksipuolinen rakkaus surullista, mutta... Voin nähdä Nicon ensimmäisenä katselemat taistelut, miten Percy on eka sankari, jonka pikkujäbä on nähnyt ja... Aww! Ja Leokin oli aivan ihana. Ehkä suosikkini näistä uudemman sarjan hahmoista. Aloin pitää Frankista kunnolla vasta nyt. Ei sillä, että pieni komistuminen oli si vaikuttanut. Percy ei vaan ole Percy näissä kirjoissa. Harmillista, mutta kaipa sankarin täytyy vähän antaa valokeilaa muillekin. Annabethin hän-kertoja on okei. Suomennos on huomattavasti parempi kun ei lue alkuperäistä tekstiä. Pari kirotusvirettä osui silmään, mutta vähemmän kuin Merenjumalan pojassa. Innostaa palaamaan Percyihin ja alkupäähän tästä sarjasta. Ja oli ihana koukuttua pitkästä aikaa.

Samalla tasolla jatkuu. Olen iloinen että Ygritte(oikein kirjoitettu?) kuoli sillä mielestäni Jonin on parempi ilman. Hurtan kuolema suretti minua sillä mielstäni hän oli oikeistio hyva kun piti Sansasta ja Aryasta huolta, myös Aryan ansteeksi antamattomuus harmittaa, mutta mitäpäs tuosta sillä hänhän on oikeataan lemppari hahmoni :D

Vihdoinkin voin sanoa, että tiedän mistä puhun, kun aiheeksi tulee Percy Jackson. Olen viimeiset vuodet kierrellyt tätä kirjaa, kuin ruttoa. Kun olin yhdeksän ja yritin lukea kirjaa, minua häirisi se, että päähenkilönä oli poika. Naiivi pikkutyttö kun oli, en koskaan lukenut kirjaa loppuun, koska päähenkilö oli poika eikä mikään ihana ja kultahiuksinen tyttö. Niinpä, mitä sitä onkaan puhuttu lasten lapsellisuudesta, joka tietenkin oli silloin päivänselvä juttu, mutta nyt se saa minut näkemään punaista! Kun täytin 11 yritin uudelleen, koska ärsytti ihan vietävästi se, että kaikki puhuivat luokallani Percy Jacksonista. Jälkeenpäin ajateltuna se taisi johtua siitä elokuvasta, joka oli vuosi aikaisemmin ilmestynyt. Heti kun kirja elokuviin tulee niin lapset innostuu. Noo ihan ymmärrettäväähän se on siinä iässä. Jokatapauksessa yritin uudelleen, enkä taaskaan saanut kirjaa loppuun. Tällä kertaa minua ärsytti henkilöiden ikä. 12 vuotias on ihan liian nuori. Se sama naiivius vaivasi siis edelleen. Päähenkilön täytyy olla vähintään 14! ...Joo, olen itse 11, ja luen mieluumin kirjaa, jossa päähenkilö on 14, ja ihan vain siksi, että on coolia lukea vanhemmistä henkilöistä, koska he ovat niin viisaita. Nyt vihdoin ajattelin, että olen tarpeeksi kypsynyt,(Kyllä,olen selvästikkin niitä nuoria, jotka kypsyvät hyvin hitaasti...Huoh, miksi minä!?) että voin yrittää kolmannen kerran. Niinhän sitä sanotaan: Kolmas kerta toden sanoo. Aloitin kirjan eilen ja mielessäni valmistauduin pettymykseen tai taas uuteen tekosyyhyn heittää kirja syrjään. Yllättäen kirja oli luettu aamuun mennessä, ja kasvoilleni oli ilmestynyt sellainen typerä virne, joka kertoo kaikille kuinka järkevä ja viisas nuori olenkaan. Kirja oli ihan mahtava ja ylivertaisen ihana! Siis en tajua nuorempaa itseäni, miksi heitin hukkaan niin monta vuotta!? Percy Jackson, nuori 12-vuotias poika, joka kulkee koulusta toiseen. Kärsii lukihäiriöstä ja ylivilkkaudesta. Poika kerää sympatian puoleensa ihan heti. (Sanoo tyttö joka reagoi näin, Oiiii, voi pikkustaa!) Percyn agressiivisuus, kun hän suuttui oli ymmärrettävää ja sarkastinen ja humoristinen tapa ajatella oli mieleeni. Lisäksi nautin näsäviisaista vastauksista ja kommenteista, joita Percy aina välillä heitteli. Lisäksi se välittäminen ja rakkaus jota Percy äitiään kohtaan tunsi oli niin suloista. Pidin myös siitä, (kylläpä nyt pidän monesta asiasta) että Percy oli Poseidonin poika eikä Zeuksen. Jotenkin mielenkiintoisempaa, että häntä ei tehty pääjumalan, vaan toiseksi parhaimman jumalan pojaksi. Sitten voidaankin siirtyä muihin henkilöihin. Annabeth on taas näitä hahmoja joita rakastaa. Ei kuulu normaalin muottiin hän. Vahva, seikkailun haluinen, nokkela ja välittävä. Voiko parempia luenteen omaisuuksia olla? Luke on taas tää ihana poika, joka on ystävällinen ja ihana ja täydellinen ja kaltoinkohdeltu poika, joka lopussa ei olekkaan sitä miltä vaikuttaa. Grover, Grover, meidän ihana pikku Grover. Kasvot täynnä finnejä, vammautunut jalka ja hujoppimainen olemus. Vähemmästäkin saa pilkkaa osakseen. Mutta kukaan ei arvannutkaan, että suloisen ja herkän pojan ainut toive on onnistua jossain, mikä viimeksi meni pieleen. Kukaan ei tiedä, että oikeasti tämä poika jolle nauratte, kuuluu osaksi paljon mielenkiintoisempaan maailmaan. Olen aina rakastanut kreikan mytologiaa ihan siitä syystä, että se on niin mielenkiintoinen. Kaikki tarut ja myytit ovat jännittäviä ja hieman pelottaviakin. Idea puolijumalista on kertakaikkiaan loistava. Nyt hieman saarnaa siitä, että kirjat ovat tunnetusti elokuvia parempia. Tietenkin on poikkeuksia, mutta tässää tapauksessa se pitää paikkasa. Vaikka rakastin elokuvaa sydämeni pohjasta, antoi kirja silti tietoja ja tunteita enemmän. No ilmiö on tuttu Pottereista, joten miksi olisin yllättynyt. Toivon silti, että elokuvia tehtäisiin vielä lisää. Hirviöidenmeri elokuva, joka ilmestyi viime vuonna sai minut taas käyttäytymään kuin paraskin fangirl, joten mitä jälleen olisi voinut odottaa minulta. Läpinäkyvä ihminen kun olen :D. Suosittelen kaikille lämpimästi, erityisesti niille jotka pitävät fantasiasta ja historiasta.