Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Sarjan kolmas osa on synkempi muita, eikä ihme, koska alkuperäisen nimensä mukaisesti se kertoo paljon kuolemasta. Harmillisesti juonen kannalta tärkeä pieni yhteneväisyys nimiin menee hukkaan kyllä kauniinkuuloisissa suomenkielisissä nimissä: sydän, veri, kuolema onkin sydän, taika, maailma. Ensimmäisen osan lukemisesta on aikaa, samoin kuin toisen, joten vähän jouduin pinnistelemään muistaakseni kaikki hahmot ja tapahtumat. Noh, yhtenäinen on sarja, vanha palaa takaisin, mutta kaiken tapahtuneen kasvattamana. Sarja on täydellistä lukutoukannakerrusmateriaalia. Se on humoristinen, seikkailullinen, romanttinen, synkkä sekä paksu. Siinä on nörttejä, sankareita ja paljon kirjoja. Myös Sofian maailman kaltainen filosofia vilahtaa sävyissä. Fanille iloinen kohta on se, että lukujen alussa oleviin kirjallisuussitaatteihin on päässyt myös suomalainen.
En useinkaan lue scifi/jännitys kirjoja, mutta tämä kuulosti niin kiinnostavalta, että päätin kokeilla. En joutunut pettymään. Painoton tila on todellakin hyvä lukukokemus, eikä siinä ole liika 'tiedesanastoa', joten tavallinen tallaaja ymmärtää kyllä mistä kirjassa puhutaan. Eli jos lukee enimmäkseen fantasiaa tai kauhua tai muuta samantyyppistä kirjallisuutta, niin tämä kirja on hyvä ensiaskel kohti muita kirjallisuudenlajeja. Tiede-osiot on sujuvasti sekoitettu juonen käännekohtien ja tapahtumien joukkoon, joten tylsä se ei ole missään vaiheessa. Minun oli oikeastaan vaikeaa päästää kirjaa käsistäni, vaan odotin koko ajan mitä seuraavaksi tapahtuu. Siksi kehotan niitä, jotka haluavat laajentaa kirjavalikoimiaan muuallekin kuin fantasiaan ja kauhuun ottamaan tämän kirjan vakavaan harkintaan.
Bree Tannerin lyhyt elämä käsittää paitsi verenjanoa, se kertoo myös kuinka vampyyrimaailmassa osataan pelata kieroa peliä. Kirja paljastaa niin vastasyntyneiden janon kuin selviytymistaistelun kyllästämän maailman, on siinä myös yllättävää ystävyyttä ja hellyyttä. Kiinnostavia hahmoja olivat Diego ja etenkin Fred, jonka kohtalo jää mietityttämään. Kirja sopii vampyyri-saagan lukeneille, etenkin niille. jotka jo tietävät kuinka Epäilyksessä kävi. Kirjaa ei todellakaan jaksanut lukea yhteen pötköön, sillä mm. nuorten vampyyrien rähinät alkavat nopeasti toistaa itseään ja välillä tuntuu kirjailijan pakottaneen novellinsa kirjan mittoihin. Vähemmällä itsetoistolla ja sivuhenkilöihin syventymällä kirja voisi toimia itsenäisestikin, nyt se on vain laimea sivutuote.
Jokaisen Potter-fanin on saatava tällainen! Kirjassa on kerrottu kattavasti erilaisista velhomaailman paikoista ja asioista, opettajista jne. aina ensimmäisestä elokuvasta viimeiseen. Lisäksi kirjassa on ihania kuvia, tekstiä ja "irtotavaraa" mm. kelmien kartta, Harryn kirje, jonka hän saa ensimmäisessä elokuvassa Tylypahkasta, taikajuomatarroja esim. lasipurkkien kylkeen, taikaministeriön "passi", Fredin ja Georgen huvittelukaupan esite + hurjana kaikenlaista lisämateriaalia. Kirjan aukaiseminen sai jo pelkästään hymyn huulille. Tästä kirjasta riittää Pottermaista menoa kaikille!
Kirja oli mielestäni paras tästä 'Chrestomancin maailmat' sarjasta ilmestyneistä kirjoista. 4 tähteä, koska alku oli hidas ja kaikkia setiä ja tätejä oli aivan liikaa muistattevaksi, mutta sen jälkeen kun päästiin vauhtiin, en ainakaan itse laskenut kirjaa. Diana Wynne Jonesin kirjat ovat omasta mielestäni satumaisen ihania ja tavattoman omaperäisiä, eikä niissä törmää tavallisiin fantasiakliseisiin. Kirja on loistava esimerkki, vaikka ei tosin paras Jonesin kirjoista. Suosittelen kaikille, jotka ovat ennestään lukeneet Jonesin kirjoja ja pitäneet niistä, sillä tämä on aivan ihana. Ja miksei myös niille, jotka eivät aikaisemmin ole kyseiseltä kirjailijalta mitään lukenut. Riemastuttavaa komediaa, ja ripaus draamaa; eli omasta mielestäni fantasiaa parhaimmillaan. Kannattaa muuten lukea ensimmäiset osat, jotta olisi vähän taustaa Kissan ja Janetin taustoista. Tarinan kannalta se ei tosin ole kovin relevanttia.
"Jatkaa takuuvarmaa "kissalaatua". Ei ehkä iiiihan yltänyt ensimmäisen kirjan tasolle, mutta eipä paljoa jälkeen jäänytkään. Hahmot ovat edelleen kirjavia, ihastuttavia ja vihastuttavia. Pokkareissa suurena plussana nopeatempoisuus eikä se kuitenkaan haittaa kirjan juonta. Tässä pokkarissa päästiin ratkomaan arvoituksia ihan urakalla, samalla kun Faythen ja Marcin suhde saa erilaisia ulottuvuuksia. En oikein pitänyt Marcista ensimmäisessä kirjassa, mutta nyt alan lämmetä hänelle."
"Minulla oli tiettyjä epäluuloja sarjaa kohtaan, mutta päätin kuitenkin ostaa tämän pokkarin... enkä pettynyt ostokseen. Täysin erilainen "Harlequin"-sarja, jossa on pienen romantiikan lisäksi karmaisevia mysteerejä. Kissat päättävät lyödä viisaat päänsä yhteen ja selvittää oudot katoamiset. Plussaa päähenkilölle, Faythelle, joka on säpäkkä nainen. Hän pärjää omillaan ja päättää näyttää sen myös muille. Hahmot olivat ihania ja erilaisia kuin normi-pokkareissa. Pokkarissa oli hieno ripaus kaikkea mitä hyvältä lukukokemukselta vaaditaan. Lisäksi oli mielenkiintoista tutustua ihan erilaiseen maailmaan vampyyrien ja ihmissusien jälkeen - ihmiskissoihin. Suosittelen!"
Moorcockin trilogian ensimmäinen osa oli oivallinen muistutus siitä, että hyvän scifikirjan ei tarvitse olla 600-sivuinen. Moorcock osaa tiivistämisen taidon ja sanoo silti kaiken tarpeellisen. Kirjan huumori ja mielikuvitus tuovat mieleen helposti jopa Douglas Adamsin tyylin, mutta Moorcockilla on siinä määrin painavaa sanomaa, ettei Viimeisten aikojen valtiaat missään nimessä mikään parodia ole. Loppua kohden se päinvastoin saa hyvin tummiakin sävyjä. Päähenkilö Jherek Carnelian on "viaton hölmö", jonka kohtalosta aidosti kiinnostuu ja johon herää myötätunto. Loppuratkaisu osoittaa vähitellen, että hän oppii kantapään kautta aitoja ihmisten tunteita niin hyvässä kuin pahassa, eli Viimeisten aikojen valtiaita voi pitää kasvutarinana, joskin kieli poskessa kirjoitettuna sellaisena. Carnelianista löytää helposti yhtymäkohtia jopa Dostojevskin Idioottiin, ja uskoisinkin, että Moorcock on kyllä Dostojevskinsä lukenut. Tartunpa välittömästi trilogian toiseen osaan! ***½
Pidin todella! Kirja tempasi mukaansa alusta asti eikä lukemista voinut yksinkertaisesti lopettaa. Noran yli-sekoileva ystävä Vee aiheutti enemmän kuin yhden naurunpuuskan ja Patchin olemus sai sukat pyörimään jaloissa. Kirja on kirjoitettu rennolla otteella ja hersyvällä huumorilla sekä piti jännityksessä loppumetreille saakka. Loppuratkaisua ei osannut odottaa ollenkaan. Ehdottomasti lukemisen arvoinen pläjäys. En malta odottaa jatko-osaa!
Star Wars kirjaversiona ei tuo mitään uutta tai syventävää aiheeseen, jos on nähnyt alkuperäiset elokuvat. Kyllä tämä kertakäyttöviihteenä menee ja ehkä ensimmäisenä kosketuksena scifin maailmaan, jos ei avaruusoopperoita ole aikaisemmin lukenut (itse luin tämän yli kymmenen vuotta sitten eikä paljoakaan lukukokemusta ollut sitä ennen). Kuitenkin jopa kategoria scifi tuntuu liioittelulta Star Warsin yhteydessä, parempi määritelmä lienee "scifistinen fantasia". Jos trilogian kirjaversiota arvostellaan puhtaasti kirjallisin ansioin, niin todella kauas jää alan todellisista mestareista (Reynolds, Simmons, Vinge). Kuulunee silti scifidiggarin yleissivistykseen...
Kirja oli mahtava!! Pidin kirjasta hyvin paljon. En kertaakaan kyllästynyt tai tylsistynyt lukiessani kirjaa. Kirjassa tapahtuu paljon ja pitää lukijan jännittyneenä mukana. Pidin paljon kirjotus tyylistä, siitä sai hyvin selvää ja oli helppo lukea. Suosittelen suuresti tätä kirjaa kaikille!! =]
On ensin luettava Duncanin massiivinen eepos Vellum, jotta voi lukea tämän! Tyylilajien iloinen sekoittelu ja samojen hahmojen kehittely jatkuu samaan tyyliin kuin ensimmäisessä osassakin. Kirja keskittyy edeltäjäänsä enemmän Jack Carterin/Jack Flashin ja Josef Pechorinin/Joye Narcosiksen välisen vastavoimasuhteen käsittelyyn, mutta vuoroon pääsevät kyllä muutkin hahmot, joista Seamus Finnanista ja Phreedomista pidän henkilökohtaisesti eniten. Gay-asennetta ja -maailmantuskaa riittää vähän liiankin kanssa. Ykkösosan lukeneille ei tule yllätyksenä, että edelleen käyvät kapinalliset "unkinit" ristiretkeään "enkeleitä" vastaan, ja eri aikakausina (Vellumin poimuina) heillä on erilaiset ilmentymät lähtien aina sumerien ja muinaisten kreikkalaisten jumalista nykyajan melkein tavis-ihmisiin. Kirja ansaitsee Vellumin tavoin yhtenäisen, pitkäjänteisen lukusyventymisen, pienissä paloissa tähän opukseen ei kannata tarttua (kuten minä tein), vähentää näin huomattavasti lukunautintoa. Kirja jakautuu selkeästi kahteen osaan, joista ensimmäisessä hahmot on etupäässä istutettu surrealistiseen commedia dell'arte -versioon Euripideen Bakkantit-näytelmästä ja jälkimmäisessä liikutaan Vanhan Testamentin myyteissä Sodomassa ja Gomorrassa. Pidin jostain syystä enemmän jälkimmäisestä, vaikka aivan loppu mielestäni hieman lässähti. Muinaisten myyttien, uskontojen ja 1900-luvun historian tunteminen avaavat tätä teoskaksikkoa merkittävästi. Duncanilla on ilmeisen suvereeni kyky kirjoittaa millä tahansa tyylillä sekä sekoitella ja yhdistellä aineksia kutkuttavasti toisiinsa. Siksi Musteen lukee lopulta pelkällä sitkeydellä läpi, vaikka se ehdottomasti kannattaa pyhittää esim. pitkähkön loma-ajan lukunautinnoksi.
Tämä ei jää yhtään huonommaksi kuin ensimmäinen. Lisää jänniä kuvioita luvassa. Vierailu "keijujen maassa" sai sukat pyörimään jalassa. Jace on edelleen upea itsensä ja hänen ja Claryn välisen suhteen eteneminen on mielenkiintoista luettavaa. Ei malttaisi odottaa kolmatta osaa! Hienoa, ettää trilogia laajeneekin vielä kolmen kirjan verran. Vaikka herääkin kysymys, että laskeeko sarjan laatu, jos sitä venytetään.
Yksi parhaita sarjoja! Kun kirjan aukaisin, en saanut nenää irti kirjasta koko illan aikana. Kirjoissa on huumoria, rakkautta, taisteluita ja salaisuuksien ratkomista. Lisäksi yliluonnollisia olentoja - vampyyreista puhumattakaan. Kirja saa alusta loppuun asti pureskelemaan kynsiä. Varjometsästäjäkolmikko on herkullinen paketti. Ylpeä komistus Jace, salaisuuden siivittämä Alec ja hänen siskonsa, säpäkkä Isabelle tekevät sarjasta entistäkin loistavamman! Jacen ja Claryn systeemi on hienoa luettavaa vaikka hiukan pettyikin joihinkin juonenkäänteisiin.
Ehdottomasti parempi kuin ykköskirja. Ei ollut jotenkin niin tönkkö. Suosittelen ehdottomasti lukemaan ensin kirjat ja sitten katsomaan sarjaa. Hirveän moni juttu oli minusta parempi kuin kirjassa. Eric oli loistava itsensä ja Dallasin meno ihan jotain muuta. Kuvailu oli tuttuun tapaansa "yksinkertaista" eikä yhden asian ympärille jääty pyörimään pitkäksi aikaa (mikä on toisaalta ihan hyvä), vaan asiat menivät tasaisen nopealla tahdilla eteenpäin. Aluksi mietin jatkanko tämän sarjan lukemista, mutta tämän toisen kirjan luettuani päätin, että kyllä se kolmaskin on luettava!
Aluksi ei iskenyt yhtään, koska kirja meni niiiiin sarjan mukaan eikä ollut enää mielenkiintoa kyseistä tuotantokautta kohtaan. Loppua kohden kuitenkin parani tämäkin kirja. Kirjasta sai sellaisen mielikuvan, että sen on tosiaan kirjoittanut vähäpää-blondi. Jotkut lauseet ja sanat oli outoja, mikä voi tottakai olla suomentajan vikaakin. Täytyy sanoa, että kyllä ovat valinneet kirjaan ja sarjaan täysin samanlaiset henkilöt. Anna osaa hyvin näytellä "tyhmää blondia" ja tässä kirjassa se oikein tehostui. Jotkut tapahtumat meni kauhean nopeasti, että ei meinannut pysyä perässä. Harmitti, että Tara puuttui tästä. Ei tämä kuitenkaan täysin huono ollut, joten kakkoskirja pitänee lukea. Aiempaan arviointiin kommentoiden... tuntuu, että KAIKILLA vampyyrisarjoilla jne. on jotain yhteistä, joten tuskinpa sitä kannattaa ruveta edes ajattelemaan. Pilaa vaan hyvän lukukokemuksen ;)
Olen pitkään halunnut lukea kirjan, jossa kirjoitetaan vampyyrin ja ihmissuden suhteesta, koska niitä ei pahemmin ole eteen sattunut. Todella kivasti kirjoitettu ja taattua Harlequin-laatua. Asia luisuu sujuvasti toiseen eikä niitä jäädä vatvomaan. Lisäksi rakastan suuresti suhteita, jossa pari aluksi vihaa toisiaan ja he naljailevat keskenään. Blu on ihanan säpäkkä persoona. Creed taas asiallisempi, mutta ei onneksi mitenkään "Edwardmainen". Juoni on loistava. Plussaa tietenkin kaiken maailman fantasiaolennoista! On vampyyreja, susia, noitia ja keijuja!
Lueskelin tästä arvosteluja ja vähä epäilin kirjaa takakannen perusteella. Yksi syy miksi tämän päätin lukea oli se, että tämä on Meyerin kirjoittama. Alku takkusi pahasti. En meinannut pysyä yhtään kärryillä. Lisäksi alku oli vähän tylsähkö. Pelkkää Melanien ja "sielun" kahdenkeskistä valtataistelua. Mielenkiinto heräsi puolivälissä kun muita ihmisiä astui kuvaan. Suorastaan ahmin jokaisen rivin enkä voinut enää lopettaa lukemista. Todella oivallisesti keksitty juoni. Niin erilainen kirja kuin mihin olen tottunut, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen! Tämä kirja kannattaa lukea pari kertaa, että sisäistää koko kirjan sanoman.
Tyyliltään aika paljolti samanlaista tekstiä kuin Rowlingin kirjoissa. Tunnelmakin aika samanlainen. Kirjana hiukan tylsähkö, mutta kuitenkin kelpo luettavaa. Hahmot ovat herkullisia. Kirtash on ehdottomasti oma suosikki. Sellainen ilkimys komeassa paketissa. Innolla odotan toista osaa, koska tämä ensimmäinen jäi niin jännään kohtaan.
Ehdottomasti suosikkikirjani. En tiedä, miksi tästä tuli niin suuri suosikki. Ehkä ihanaisen Jacobin takia, joka yrittää valloittaa Bellan sydämen. Kun taas viha Edwardia kohtaan vain kasvoi tämän kirjan myötä. Rasittavaa, että hahmosta on tehty niin täydellinen. Kiltti, syntejään katuva, kirjakieltä puhuva yli-romantikko, joka haluaa vain ja ainoastaan Bellan parasta. Jopa niin paljon, että päättää asioita tämän puolesta.
Taattua Meyer-laatua. Tässä kirjassa rakastuin peruuttamattomasti Jacobiin, joka on mielestäni sata kertaa aidompi hahmo kun Edward. Luksusta, että sai lukea oikeastaan vain Bellasta ja Jakesta sekä heidän ystävyydestään. Ihmissudet vaan on kivoja ;)
En edes tiennyt koko sarjasta kun heräteostoksena ostin Houkutus-leffan. Tottakai piti sitten haalia kirjat kun sai tietää enemmän kyseisestä saagasta. Meyerin kirjoitustyyli on paljon kuvailevaa ja mielenkiintoista. Hahmoista on saatu niin omanlaisia ja aitoja omalla tavallaan. Rakastuin heti Cullenien perheeseen.