Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Mä otan kantaa toho edelliseen. Mä oon ihan erimieltä sun kanssa!! Mua suoraan sanottua ottaa päähän tommone! Mitä väliä vaikka siellä ei kuvattu henkilöitä?? Saa ite kuvitella ne semmoseksi ku haluaa!! Sitäpaitsi eikä se oo tarina tärkein? Ok, tietenki ihmisillä on omat mielipiteet ja oma ajatusmaailma ja sä näköjään pyörit ihan omissa. Pikku vinkki: ensikerralla ku luet kirjaa älä mieti jotain äidinkieltä ja adjektiiveja, vaan nauti kirjan tarinasta ja anna mielikuvituksesi laukata!!
Koska tätä kirjoittaessani kirjan lukemisesta on jo aikaa, kerron sarjasta yleisemmin. Juonen voi toisaalta sanoa etenevän hitaasti, mutta toisaalta "ajan pyörä" kutoo hyvin monimutkaista kudelmaa. Hahmoja tulee vähitellen koko joukko lisää, ja heitä myös kuolee. Yhteneväisyyksiä Sormusten herraan kyllä löytyy, mutta ne vähenevät sarjan edetessä. Esimerkiksi, jos pidät siitä, miten pienten vihjeiden avulla voi päätellä juonen kulkua pitkällekin eteenpäin, niin kannattaa kirjoittaa kirjoissa annetut ennustukset muistiin. Ajan Pyörässä nimittäin annetaan niin paljon ennustuksia tulevasta, että niiden avulla luultavasti voisi päätellä puolet sarjasta, mutta määrä on niin suuri ettei niitä kaikkia voi muistaa. Tämäkin huomioonottaen kirjat on loistavasti kirjoitettu, niitä on hankala irrottaa käsistään ennen viimeistä sivua. Tästä pääsenkin huomauttamaan siitä, miten suomennettaessa englanninkieliset alkuteokset on jaettu useisiin osiin. Vaarojen Taival on oikeastaan vain alku The Eye of the World -teoksesta. Suosittelenkin hankkimaan kerralla kaikki alkuperäisteoksen osat ja lukemaan ne yhteen pötköön, sillä muuten tämän kirjan loppu tuntuu töksähtävältä ja seuraavan alku sekavalta. Alkupuolella sarjaa teokset on jaettu kahtia, jossain vaiheessa jako vaihtuu niin, että yhdestä kirjasta tulee kolme.
Koska tätä kirjoittaessani kirjan lukemisesta on jo aikaa, kerron sarjasta yleisemmin. Juonen voi toisaalta sanoa etenevän hitaasti, mutta toisaalta "ajan pyörä" kutoo hyvin monimutkaista kudelmaa. Jos pidät siitä, miten pienten vihjeiden avulla voi päätellä juonen kulkua pitkällekin eteenpäin, niin kannattaa kirjoittaa kirjoissa annetut ennustukset muistiin. Ajan Pyörässä nimittäin annetaan niin paljon ennustuksia tulevasta, että niiden avulla luultavasti voisi päätellä puolet sarjasta, mutta määrä on niin suuri ettei niitä kaikkia voi muistaa. Tämäkin huomioonottaen kirjat on loistavasti kirjoitettu, niitä on hankala irrottaa käsistä ennen viimeistä sivua. Tästä pääsenkin huomauttamaan siitä, miten suomennettaessa englanninkieliset alkuteokset on jaettu useisiin osiin. Valeren torvi on oikeastaan vain alku sarjan toisesta osasta, The Great Hunt -teoksesta. Suosittelenkin hankkimaan kerralla kaikki alkuperäisteoksen osat ja lukemaan ne yhteen pötköön, sillä muuten tämän kirjan loppu tuntuu töksähtävältä ja seuraavan alku sekavalta. Alkupuolella sarjaa teokset on jaettu kahtia, jossain vaiheessa jako vaihtuu niin, että yhdestä kirjasta tulee kolme.
Olen muuten samaa mieltä tintin kanssa, mutta huomauttaisin noiden huonojen puolien johtuvan osin siitä, että suomennettaessa englanninkielinen alkuteos on jaettu kahteen osaan. Jordan ei siis kirjoittaessaan olettanut lukijan muistavan kaikenlaisia nimiä. Suosittelenkin lukemaan aina alkuteoksen yhteen pötköön, silloin saa parhaimman lukukokemuksen. Lopputaistelu oli vähän töksähtävä, mutta sille löytyy selitys sarjan edetessä. Tätä kirjoittaessani olen lukenut 15. (suomenkieliseen) osaan asti, ja voin rehellisesti sanoa olevani aivan koukussa. Eroa Sormusten Herraankin on tullut enemmän.
Todella kattava opas, ei voi muuta sanoa. Tämä tietojärkäle esittelee neimoidialaiset, Jango Fettin, wookieet, kaiken. Tässä kirjassa on sellaista tietoa, jotaei joka paikasta löydäkään ja runsas kuvitus käsittää aseita, henkilöitä ja koneita. Kirjassa on myös esitelty henkilöitä, jotka vain vilahtavat elokuvissa. Välttämätön jokaiselle, jolle Star Wars on se ainoa oikea tieteissarja.
Annan viisi tähteä, koska puolikkaita tähtiä ei voi antaa. Muuten antaisin ehkä neljä ja puoli tähteä. Puoliverinen prinssi on niitä kirjoja, joita luetaan puolille öin, vaikka seuraavana päivänä olisi kouluaamu. Minulla meni useampi kuin yksi ilta pitkäksi näiden niteiden kanssa. Pitkissä romaanisarjoissa on sellainen etu, että niissä hekilöhahmoista voi rakentaa niin moniulotteisia, että he lopulta tuntuvat aidoilta. Potterien henkilöt ovat inhimillisiä, toiset ovat hupiveikoja, toiset vakavia... Pottereista löytyy jokaiselle joku hahmo, johon voi samaistua, vaikka esimerkiksi Dumbledore tai Neville. Erityisesti pidin siitä, että Harrykin sai lopulta vähän paremmin menneen suhteen. Tyttö sopii hänelle kuin nenä päähän. No, ei tämäkään suhde mennyt läpi ilman kuoppia, mutta eipähän mennyt samalla lailla pipariksi kuin Chon kanssa.
Tämä kirja on sarjan paksuin, eikä syyttä, onhan Willillä ja Lyralla vielä niin paljon tehtävää. Myös Lordi Asrielin ja rouva Coulterin tarina syvenee ja saa varsinkin rouva Coulterin hahmon vielä moniulotteisemmaksi. Kuolleiden maa-episodi ei ollut lempikohtani kirjasta, mutta kyllä sen luki siinä missä muunkin kirjan. Orfeus ei varmaan tehnyt sitä ihan näin. Vaikka kirja ei ole mikään ohut plattana, sivut melkein lentävät pois tieltä, kun syventyy kunnolla. Niiden otusten maassa tapahtuvaa jaksoa pidän itse kirjan ehkäpä parhaana antina, siellä ne suuret tunteet tulevat esiin. Minulla on viimeisten sivujen kohdalla papereita kirjanmerkkeinä, jotta löytäisin lempikohtani. Loppuratkaisu mietitytti vielä pitkään kirjan loputtua. Kiitos ja kumarrus Pullmanille tästä sarjasta. Parhaimpiin lukemiini trilogioihin kuuluva sarja.
En muista, mitä mieltä olin silloin, kun luin tämän, mutta nyt voin sanoa, että omasta mielestäni se on jopa parempi kuin Kultainen kompassi. Kansikuva on kiva ja Pullmain kerronta pitää otteessaan, kun vain jaksaa lukea. Helene Bützowin käännös on kiitettävää. Mitä tästä nyt voisi pahaa sanoa? Fantasiakirjallisuudessa niin perinteinen juttu kuin taika-ase ei tee mitään, vaan on päinvastoin jännä idea. Niin terävä ase, että sillä voi leikata väylän toisiin maailmoihin, huhhuh. Niin ja haamut on aika tyly juttu, ihan kuin ankeuttajat. Paitsi että haamut eivät pussaa. Suosittelen, en muuta sano. arvosana 9
Houkutus on yksi niistä kirjoista, jotka hankin omaan hyllyyni. Tätä kirjaa luin läksyjen lomassakin. Se oli niin upea, että huhhuh. Nyt voin tarkastella sitä tosin vähän järkevämmin. Vaikka kirja onkin hyvä, Bellan jatkuva jankutus Edwardin täydellisyydestä ja omasta tonttumaisuudesta on hiukan häiritsevää näin jälkikäteen ajatellen. Mutta kirjassa ei sentään tarvitse ajatella juurikaan, joten se on hyvää löhölomalukemsta. Ei silti, Houkutus on kyllä kirja fantasiaromantikoille. Ja kyllä minäkin sen varmaan uudestaan luen. arvosana 9
Novellit ovat siitä näppäriä, että niitä voi lukea silloinkin, kun aika on kortilla. Dahlin kertomukset ovat minusta ehkä jopa paermpia kuin Edgar Allan Poen novellit. En ole lukenut kaikkia novelleja, mutta minusta ne ovat varsin näpsäköitä ja viihdyttäviä. Erityisesti Kirurgi oli mieleenpainuva. Dahlin teksti on sujuvaa, tarkkaa ja humorististakin. Tämä kirja on mukava välipala suurempien kirjojen lomassa.
Tämä on taas science fictionia minun makuuni. James Bond oli nuorempana kova sana ja kyllä ne leffat vieläkin menevät. Teini-ikäisen Bondin tarinan kertominen on ideana toimiva. Nämä kirjat toimivat kuin junan vessa. Sain kirjan lahjaksi, kun vietimme joulua Kuusamossa. Ja kyllä se piti otteessaan loppuun asti. Kirja sijoittuu kokonaan Englantiin ja Skotlantiin. Henkilöhahmoista sanon sen verran, että ne ovat varsin uskottavia. Tai niin uskottavia, kuin Bondeilta voi vaatia - ihan vaan vaikka Young Bondeilta. Red Kelly on sellainen huithapeli ja Wilder Lawless hupaisalla tavalla röyhkeä. Suosittelen kirjaa kaikille Bond-faneille ja scifi-ihmisille. arvosana 9-
Tämä on minuun vetoavaa science fictionia. Olen lukenut kirjan neliosaisena laitoksena ja yhtenä niteenä, ehkä kaksi kolme kertaa. Juoni on yksinkertainen, mutta se toimii; viisi miestä yritää selviytyä ventovieraassa maastossa älynsä ja taitojensa varassa. Henkilöhahmot eivät ehkä ole kaikkein moniulotteisimpia, mutta tarpeeksi inhimillisiä. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka etsivät klassikkokirjailijoita ja science fictionia. arvosana 9-
Pullmanin Universumien tomun aloittajateos oli minulla matkaeväänä (samoin muut kirjat), kun vietin kuukauden verran lomaa Euroopassa. Eväät loppuivat kesken; olin hotkaissut koko trilogian Italiaan mennessä. Ehkä se kertoo jotain kirjojen tenhoavuudesta. Lyran matkaa seuraa ihan mielikseen ja sivut vain lentävät pois tieltä, kun matka sen kuin jatkuu. Daimonit ideana ovat sellainen juttu, jonka ottaisin mukaan omaankin kirjaan. Kirjassa ei juurikaan tapella, tai käytellä aseita, eikä Lyrakaan koske edes puukkoon kok kirjan aikana, mutta slti kirjassa sattuu ja tapahtuu. Henkilönä Lyra on kuriton ja villi, mutta loppujen lopuksi hyväsydäminen tyttö. Ja kakkoskirjan kannen perusteella aika nättikin! ;) Elokuvasta voin sanoa sen, että sen näyttelijät osaavat kyllä eläytyä rooleihinsa, jotta leffaa katselee ihan vain huvikseen. Jordan college on melkoinen paikka sekä kirjassa, että leffassa. Suosittelen sekä kirjaa että elokuvaa kaikille, jotka haluavat erilaista fantasiaa.
Tummaa, tummaa. Ensimmäinen lukemani kirja Stephen Kingiltä. Eikä tämä ollut ainakaan pelkkää PA:ta, sen voin sanoa. Tunnelma ei ole mitään pillipiipari-tyyliä, vaan ehkä enemmänkin sitä tyyliä, jossa kapakkajätkät murahtelevat nurkissa. Varsinkin kaupungissa se on sellaista aika lailla. Westernityylinen hahmo päähenkilönä on aika hyvä veto ja ympäristökin on ainakin kirjan autiomaa-episodissa western-tyylistä. Kerronnassa ei turhia selitellä, vaan menneisyys kerrotaan samalla tavalla, kuin koko muukin kirja. Se toimii ihan hyvin. Muistelusta olisi voinut jäädä enemmänkin päähän, mutta muistan kokin hirttäjäiset ja Rolandin revolverimieskokeen. Antaisin ehkä kolme ja puoli tähteä, mutta kun niin ei voi tehdä, annan neljä tähteä. Juuri nyt minulla on työn alla Revolverimiehen seuraava osa, Kolme korttia pakasta. Ehkä se jää kesken, mutta luen kyllä varmaan joskus kaikki kirjat Musta torni-sarjasta. Edit: Anteeksi, muutin mieleni ja annan tälle täydet pisteet.
Olen lukenut Sormusten Ritarit koko trilogian käsittävästä yhteisniteestä aikaa sitten, mutta sanon, että kyllä tämä ihan kelvollista fantasiaa oli. Tolkienin teksti on ehkä hivenen raskaslukuista ja yksityiskohtiin se pysähtyy välillä aika pitkäksikin aikaa (kerran jossain Morian lähettyvillä taidettiin kuvailla maisemaa melkein sivun verran!), mutta sainhan minä sen ekan osan luettua. En anna neljää tähteä, se voisi antaa väärän kuvan. Mutta onhan kolmonenkin ihan kelvollinen.
Eragon on perusfantasiaa, niinkuin tintti sanoi, mutta minun mielestäni varsin hyvää sellaista. Paolini on selvästi käyttänyt tovin jos toisenkin Alagaësiaa luodessaan, kielet, vuoristot, maat ja se kaikki on vienyt varmasti aikaa. Peruselementit ovat mukana: lohikäärmeet, haltiat, kääpiöt ja maalaispoika, joka joutuu lähtemään kotilandelta. Mutta matkakertomus ja loppubattle olivat ekaa kertaa lukiessani hyviä, ja kyllä tämä kirja minun vaatimukseni täyttää luettavasta fantasiasta.
Niinkuin Varjolehti sanoi, onhan tämä jo hiukan fanikrääsän tyyppistä matskua, mutta ei huonolla tavalla. Novelli on varsin simpsakka makupala toisen maailman Oxfordista ja karttakin on ihan kiva juttu, vaikka kyllä vähän kesti löytää sieltä Jordan College.
Luin Houkutuksesta esimmäisen kerran WSOY:n kotisivuilla ja kiinnostuin aiheesta. Ja kun aloin lukea ekaa kirjaa, jäin koukkuun. Tällainen on kirja, jota täytyy lukea. No, ehkä vähän liioittelin, mutta silti Houkutus on yksi niistä kirjasarjoista, jotka aio hankkia kokonaan itselleni. Luin Epäilyksen alle 26 tunnin, vielä aamukahdeltakin luin sitä mummon huushollin lattialla. Ei voi muuta sanoa, kuin että jos etsit fantasia- ja kauhumausteista rakkausdraamaa, se on tässä. :)
Tämä on paras kirja koko maailmankaikkeudessa! Kapteeni Sinikarhun 13 ja ½ elämää on täydellinen sekoitus fantasiaa, huumoria ja mielikuvitusta. mielestäni kaikkien tulisi lukea tämä kirja. Kaikki hahmot ovat ihania, ei sen väliä ovatko ne hyviä vai pahoja. Miksi tälläisiä kirjoja ei ole useampia? Olen lukenut kirjan n. 4 kertaa, ja jaksaisin lukea sen yhä uudestaan. Juoni ja hahmot ovat vaan nerokkaan loistavia! Voin luvata, että jos luette, ette missään nimessä pety.
Unienvaihtaja on mukaansatempaaja ja kauniilla kuvailullaan lumoava nuortenkirja. Sen tarkasti suunniteltu ja kirjailtu miljöö, henkilöt ja maisemat ovat upeita ja värikkäitä. Kirjan maailman voi suorastaan nähdä mielessään. Positiivinen ja iloinen tunnelma vallitsee kirjan alusta loppuun saakka ja sen lukeminen saa lukijansa hyvälle mielelle. Taide keskeisenä teemana vetoaa hyvin.
'Viimeinen manner' ei ole Pratchettin parhaimpia teoksia, kenties suomentaminen näivettää kirjaa, sillä aussienglantiin liittyvät vitsit eivät juurikaan käänny suomeksi. Koska Australialle nauretaan pääasiassa Rincewind-osuuksissa, ovat ne tylsempiä kuin Ritkulin velhojoukon osiot. Rincewind kasvaa tässä kirjassa kenties syvimmäksi kuin aikaisemmin. Rincewind on pieni ihminen, jota suuremmat voimat heittelevät, tai enemmänkin eräänlainen Kiekkomaailman Aku Ankka. Rincewindillekin käy lopussa hyvin, sillä yllättäen hän löytää sukulaisen (tosin sukulaisuus on kyseenlainen tässä tapauksessa). Parhainta antia 'Viimeisessä mantereessa' olivat ennen kaikkea Ritkulin velhojoukko, jonka dialogi sai repeämään nauruun vähän väliä. Myös Evoluution Jumala koppakuoriaisineen oli hieno oivallus Pratchettilta. Rouva Vihtlov kasvoi hieman syvemmäksi kuin aiemmin, koska oli Monosaarella velhojen kanssa ainoana naispuolisena henkilönä saarella. 'Viimeinen manner' on taattua Pratchettia, mutta saavuta hänen parhaimpien kirjojensa tasoa. Mutta silti se on todella hauska ja suositeltava jokaiselle Pratchettin ystävälle. Arvosana: 8.
Miekkani laulaa oli hieman huonompi kuin Sedgwickin aikaisempi kirja. Tämä ei oikeastaan ollut edes pelottava, mutta siinä juopoteltiin paljon. Joissakin kohdissa oli vähän pelottavempia kohtia, mutta muuten kirja ei aiheuttanut edes painajaisia :). Peterin ja Agnesin piti olla jonkinlainen "pari" mutta tuntui kuin he eivät edes oikeastaan paljoakaan välittäneet toisistaan. Ihmeen laimea kirja.
Tästä kirjasta voisi kai sanoa sen olevan kuin aikakone, joka vie lukijansa pimeään keskiaikaan. Kirja matkaa nuoren Maryn matkaa uudisraivaajien mukana Amerikkaan, uudelle mantereelle. Kirja kuvailee varsin realistisen kuuloisesti entisajan hyvin ankaria sääntöjä ja elämätapoja, suvaitsemattomuutta ja ankaraa Jumalan pelkoa. Kirja on kasvukertomus ja Maryn maailmaan uppoaa mielenkiinnolla. Tätä mielenkiintoa kirjaa kohtaan ei vähennä väitteet, joiden mukaan kirja todella perustuu hyvin vanhoihin päiväkirjamerkintöihin. Se vain panee lukijan pohtimaan ankarasti tätä kiehtovaa seikkaa: oliko Mary todella olemassa?
Aivan loistavaa kauhufantasiaa. Tämä teos jatko-osineen on ehdottomasti Stinen parhaita kirjoja. Kirjan juoni on jännittävä ja tarina kulki kitkatta. Stine kuvasi tapahtumia ja miljöötä mukavan tarkasti, niin ettei yksikään lukija varmasti putoa kärryiltä. Kirjan hahmoista oli tehty persoonallisia ja selvästi toisistaan erottuvia. Wellerin kaksosten tarinan kulisseissa vaaniva tragedia muutti tarinaa entistä herkullisemmaksi, varsinkin kun se näyttäytyy tarinassa aika ajoin. Stine on kutonut kiehtovan kauhun verkon johon sotkeutuu mielellään. Vampyyrisiskokset on mieleenpainuva ja kiehtova tarina, joka piinaa lukijaa aivan viimeisille sivuille saakka.
Kiellettyä rakkautta, verikostoja, salajuonia ja taisteluja, mitä muuta tälläiseltä kirjalta voi kaivata. Satakielilattia on täydellinen sekoitus seikkailua, jännitystä, kasvutarinaa ja vanhanajan Japania maustettuna mystiikalla. Kirjailija on onnistunut kuvailemaan upeasti keskiajan Japania ja elämää sen eri säädyissä ja kuljettamalla päähenkilöitä milloin minnekkin. Päähenkilöt Takeo ja Kaede ovat persoonallisia ja herkkiä ja heidän minäkerrontansa toimii tarinassa ihanasti. Tarina ja juoni olivat todella hyviä, eikä kirjaa meinannut malttaa laskea käsistä ennen kuin viimeinenkin sivu oli luettu. Suosittelen tätä kirjaa kaikille fantasian, seikkailun, Japanin ja vanhaan aikaan sijoittuvien tarinoiden ystäville.