Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Oli kiva lukea tämä! Sai tarkennusta hahmoihin ja muihin ja tavallaan ymmärsi kirja sarjaa paremmin. Kertoo sellaisten henkilöiden taustoja, jotka vilahtelivat kirjoissa. Suosittelen!
Luin kirjan pitkästä aikaa uudelleen, kun lomalla meinasi tylsyys yllättää.... Ja Olen kyllä rehellisesti sanottuna sitä mieltä, että olisi voinut tämänkin sarjan jättää ensimmäiseen osaan, sillä tässä välillä tippuu kärryiltä kokonaan ja jää miettimään, että mitäköhän nyt oikein tapahtui....? Toisaalta oli kirjassa hyvätkin puolensa ja ihan viihdyttävää luettavaahan tuo oli... :)
Tämä on sarjan parhaita osia. Aloin jo kyllästyä kaikkeen tuon seitsemännen kirjan aikana, mutta tätä lukiessa kiinnostus Yön taloon palasi hetkeäkään aikailematta. Olikin siis erinomaisen hyvä että luin tämän kirjan! Jostain syystä minua on ennen ärsyttänyt koko Refaim ja hänen juttunsa Stevie Raen kanssa, mutta nyt jopa se alkoi vihdoin kiinnostaa. Heathin kuvioihin palaaminen taas ärsyttää minua kovasti. Vaikka hän elossa olonsa aikana olikin kiva, kuolleena vieläkin kivempi! Kalonan ja Starkin juttukaan ei oikein imartele sarjaa. Tällaisia ideoita ei kannata kierrättää, sillä ne kuluu nopeasti loppuun jo ensimmäisellä käyttökerralla. Käytetty idea on käytetty idea! Jään silti uudestaan innostuneena odottelemaan sitä seuraavaa!
Kirja oli ehdottomasti huomattavasti parempi kuin edeltäjänsä. Kirja oli kirjoitettu hieman eri tavalla kuin aiemmat osat. Toivottavasti Ellan ja Tomin tarinaa saadaan seurata jatkossakin.
Kun aluksi luin ensimmäisen osan petyin kun selvisi Jacen olevan Claryn veli mutta sarja kuitenkin kiinnostaa minua ja rakastan tätä yhtä paljon kuin Twilightiakin suuri kunnia Cassandra Clarelle :)
Nopealukuinen ja mukaansa tempaava tarina. Mitkä asiat tökkii: Ardisin ja Danten muka romanttinen rakkaustarina. Get over it. Hahmot eivät tunnu aikuistuvan, vaikka ikääkin pitäisi olla jo kiitettävästi. Linn vaikutti aluksi upealta hahmolta, mutta lopulta vain keskenkasvuiselta kakaralta. Connailin hämmentävät tunteet erään lähettyvillä.. voiko köpömpää juonikäännettä olla, jos ymmärsin viittaukset oikein.
Miten kirja voi olla samaan aikaan niin erinomainen ja toisaalta niin ärsyttävä?! Tämä nimittäin oli molempia. Ensimmäisen osan luettua aloitin heti tämän toisen ja täytyy sanoa, että tämä tarina vaan paranee koko ajan. Tapahtumat yllättivät koko ajan ja välillä en tiennyt ollenkaan mitä mieltä kirjasta pitäisi olla. Niin kuin ensimmäinenkin osa tätä ei saanut laskettua käsistä hetkeksikään. Jos olin vihainen Raisalla ensimmäiesen osa jälkeen niin nyt on valmis hakeen jo haulikkoo, koska MIKSI!? Mikael on niin täydellinen ja silti se ei näytä ymmärtävän ja sitten kun se viimein tajuaa niin eiköhän ole liian myöhäistä ja Mikael on lähtenyt.Ei kai tässä muuta ku odotella seuraavaa osaa.. ja hakata päätään seinää sillä aikaa.
Pidin kirjasta, vaikka olisinkin toivonut siihen hieman lisää romanttiikkaa. Menihän tämä toki näinkin, sillä juoni oli muuten tarpeeksi hyvä.
Pidin kirjasta paljon, vaikka Lehtitähti olikin välilllä todella sinisilmäinen. Oisin myös toivonut, että kirja olisi jatkunut vielä hieman ja kertonut miten klaanilla lhti tuo elämä tuosta jatkumaan, mutta olin tosi tyytyväinen tähän nytkin.
Tää kyllä ylsi ensimmäisen tasolle ja oli ehkä parempikin. Innolla odotan päätös osaa!
Kokoelman aloittaa Markku Sadelehdon asiantunteva esipuhe. Ensimmäinen novelli on Robert Blochin Kulkija tähdistä, joka on aikaisemmin suomennettu niemellä Teurastaja tähtien takaa. Aikaisemmasta suomennoksesta on kulunut lähes 50 vuotta, joten sen uudelleen suomennos ja ottaminen mukaan tähän antologiaan on perusteltua, varsinkin koska kyseessä on erinomainen ja teemaan osuva Cthulhu tarina. Tarina on omistettu Lovecraftille ja sisältää sisäpiirin huumoria. Lovecraft kirjoitti tarinalle vastineen Vainooja pimeydestä ja Bloch täydensi vielä kokonaisuutta vuonna 1950 tarinallaan The Shadow from the Steeple. John Martin Leahyn Amundsenin teltassa sijoittuu Antarktiselle alueelle ja tuo mieleen John W. Campbellin Olento novellin ja siitä filmatisoidun Carpenterin The Thing elokuvan. Leahyn olio on yksioikoisempi ja tarina on muutenkin yksinkertaisempi kuin myöhemmin kirjoitettu Olento, mutta viihdyttävä tarina on silti. Clark Ashton Smithin Yoh-Vombisin holvit sekä Frank Belknab Longin Avaruuden ahmijat tarinoissa vieras olio hyökkää uhrinsa kimppuun pään/aivojen kautta. Kosmisessa Donald Wandrein Punaiset aivot tarinassa aivot näyttelevät myös merkittävää osaa, mutta eri roolissa kuin edellisissä tarinoissa. Henry Kuttnerin Salemin kauhu tarinassa kohdataan noitamenoja ja Robert E. Howardin Yön lapset on puolestaan Howardin ”liskoihmiset/käärmekansa” tarinoita, mutta ei niistä paras. Muita on suomennettu toisissa kokoelmissa. Kirjailijain ketjutarinaa Arvoitus tuolta puolen luki mielenkiinnolla. Suomennoksessa on ilahduttavasti merkitty kunkin kirjailijan kirjoittama osuus lihavoimalla aloitus. Kyseessä on kosminen mielenvaihto tarina. A. Merrittin Kuutamon allas on hieman liian pitkä tarina kuunsäteen herättämästä ilmiöstä ja sen vaikutuksesta ihmisiin. Samantapaista vaikutusalttiutta esiintyy Arhur Machenin Kertomus mustasta sinetistä tarinassa. Siinä on sisäkkäinen kerronta tekniikka - nuori nainen kertoo tarinaa professorille, mutta päätarina on toisen tieteilijän vuosia kestäneestä merkillisetä tutkimuksesta, jonka luonne selviää loppupuolella tiedemiehen naiselle jättämän kirjeen muodossa. Kokoelman päättää ennestäänkin suomennettu Guy de Maupassantin psykologinen kauhutarina Horla. Tällä kertaa tarina on suomennettu alkukielisestä versiosta ja tarina vaikutti paremmalta kuin vuosia sitten lukemani aiempi suomennos. Horla on hyvä lopetus hyvälle antologialle. Lopuksi sananen kirjan ulkoisesta olemuksesta: Pidän kirjan synkästä metsäisestä kansikuvasta. Kansi on pinnoitettu muovilla ja tuntuu miellyttävältä hyppysissä – toisaalta omassa kappaleessani muovi on alkanut jo repsottaa laidoista. Sivuihin on käytetty uusiopaperia, mikä sopii hyvin sisältöön – onhan monet tarinoista julkaistu alun perin halpapaperisissa pulp lukemistoissa.
Aika huono! Odotin parempaa mutta petyin. Oli tosi lapsellista paikka paikoin... Rick riordanin aikaisemmat kirjat on ollu paljon parempia. Tätä kanen aikakirjoja en tiedä tuleeko luettua enempää.
Jos nyt oikein muisan tässä tapahtuu se traaginen kohtaus seiväskuopalla. Jos joku nyt eiole vielä lukenut en sen enempää paljasa vaan siiryn kehumaan kirjaa. Mahtava. Ei voi muuta sanoa. Samanveroinen kuin muut osat muttei kyllä parempi. Sama vanha juoni. Yhtä hyvä ja jännittävä. tarina käy hiukan pitkäveteiseksi. Siinä vain tapellaan toisiaan vastaan eikä kumpikaan voita. Ehkä joku pieni käänne tai kertomus jostain muusta. Silloin se tekisi kirjasarjasta melkein täydellisen.
Jännittävä ja kutkuttava kirja taas kerran. :) mitään muuta en tästä osasta toivo. Juoni oli jännittävä, tarina darren shanista,vamppyyriprinssistä eteni eikä yritetty venyttää moneen osaan. Jännittävä miten kirjailija itse ajttaleli että sen maailman tulevaisuus on. Kenties jopa kuvitteli meidän maailman tulevaisuuden olean täynnä ikivanhoja ihmisiä ja maailmaa hallitsisi lohikäärmeet. Vaikka esille tulikin paljastuksia kuka Harkat oikeasti on en silti tajunnut ennenkuin luin ja sain tietää. Iso plussa siitä ja varmaan nähtiin vaivaa ettei tullut sitä paljasettua missään kohtia. Hyvä kirja. Ehkei yhtä hyvä kuin jotkut muut mutta hyvä ja ehkä joitain osia parempikin. Ken tietää. ;)
Todella jännittävä loppu ja odottelen innolla viimeistä osaa. Tiedän kyllä että se on jo ilmestynyt mutta en ole vielä ehtinyt lukea. Tappaakohan Darren Dariuksen vai ei? Stevellä on niin kieroutunut mieli että huh huh. Kirjoittelisikohan tuo kirjailija vielä muita kirjasarjoja ja jos niin tekee niin tekee niistä yhtä hyviä kuin nämä ja se on paljon vaadittu se. Ei voi muuta sanoa kuin Mahtava kirja ja Vielä parempi koko kirjasarja. :)
Kyllä tuo Darren Shan on aikamoinen vampyyriprinssi. Ei periksi anna eikä ystäviä hylkää. Tunteetkin ovat paikalla toisin kuin eräällä mainitsemattomalla.(Steve leopardilla) Oli se kyllä harmillista lopussa kun Darren kuoli ja jätti Debbien, Annien, Dariuksen, Vancan, Alicen, kaikki vampyyrit ja friikkisirkuslaiset. Debbie, Annie ja Darius ovat varmaan pois tolaltaan.totta kai myös Vanca sun muut. Se myös harmittaa että ei kerrottu miten niille kävi kun Darren kuoli. Totta kai ymmärrän että Darrenhan sitä päiväkirjaa ^kirjoittî^ joten ei hän voinut tietää. Darren muutti käsityksen ettei omaa tulevaisuuttaan voi muuttaa. K-H talo sai kunnolla nenilleen. Se oli oikein hänelle. Paratiisi varmaan on hyvä paikka. Ehkä jopa taivaan tapainen. Vielä että tästä Kirjasarjasta alusta loppuun asti asiat kerrottiin niin tarkasti ja uskottavasti että luulisi vampyyrien oikeasti olevan olemassa, Ja kun kerran sanottiin että Darren käski lähettää päiväkirjat Nuorelle Darrenille niin ehkä Nuori Darren ehkä oikeasti julkaisi ne ja nämä tapahtumat onkin totta ja jos vamppyyreitä on niin silloinhan noidat (kuten Evanna:)), ihmissudet ja kaikki muutkin taruolennot ovat totta. Miettikääpä sitä.
Onhan tämä aika nuorille suunnattua, mutta kyllä ite tykkäsin tämmösenä nopea ja kevytlukuisena kirjana :) Erityisesti tykkäsin kellarivankilan asukeista ^^ Nuorempaa lukijaa ajatellen, tässä oli paljon mukaia juonenkäänteitä, jännitystä, ja henkilöhahmot ihan mielenkiintoisia :)
Hieno kirja ja mielenkiintoinen juoni. Oli aikoinaan hienoa lukea tämä kunnon kirjana, kaikkine yksityiskohtineen, mutta yksi asia minua kuitenkin häiritsi: Túrinin jatkuva valittaminen siitä, miten kaikki ovat häntä vastaan, kukaan ei ymmärrä häntä, vain hän on oikeassa, ja se koppamaisuus ja se jatkuva johtamisen tarve. Tulee välillä mieleen pikku lapsi joka inttää ja kitisee ja on aina väärinymmärretty. Kirja avasi sen aikaista maailmaa ihan eri tavalla, kuin ne lyhyet tekstit Silmarillionissa ja Keskeneräisten tarujen kirjassa. Juonellisesti mielenkiintoinen ja hienosti toteutettu, suosittelen lukemaan.
Pidän kirjan keveydestä ja helppolukuisuudesta. Kun on lukenut muita Tolkienin Keski-maa aiheisia kirjoja, niin tämä on mukavan helppolukuinen siinä välissä. Kirja sisältää mukavasti jännitystä, mutta myös riittävästi huumoria. Hyvä kirja silloin kun haluaa lukea jotain kevyempää ja humoristisempaa. Sekin on juuri plussaa, ettei Hobitissa yritetä pelastaa koko maailmaa.
Tarina kolmesta miehestä tuntuu omimmalta, koska se on jo ennestään tuttu, kirjoista ja leffoista, mutta muutkin oli oikein luettavia satuja :) Tykkäsin! Dumbledoren mietinnät lopuissa oli myös mielenkiintoista luettavaa.
Itse aloitin tämän kirjasarjan lukemisen leffojen perusteella. Odotin, että kirjat ovat hyviä, mutta yllätyin niiden laadukkuudesta. Kirjat ovat oikeasti hyviä (niin kuin leffatkin), ja nyt kirjat luettuani olen lähes pettynyt leffoihin. Harry Potterin tarina on upea ja Rowling on rakentanut siitä selvän ja hienon sarjan. Vaikka kirjoissa on todella paljon asiaa ja juoni voi olla hieman sekava, Rowling silti sai kirjoista helposti luettavat ja ymmärrettävät. Viisasten kivi on mahtava alku mahtavalle kirjasarjalle. Suosittelen jokaisele, joka on edes hieman kiinnostunut fantasiasta, tarttumaan tähän kirjaan. :D
Teen par'aikaa kirjadiplomia, johon minun on luettava seitsemän kirjaa tietystä listasta. Veljeni, Leijonamieli oli listassa ja päätin aloittaa siitä. Olin kuullut Astrig Lindgrenistä jo aikaisemmin ja olin tietysti kuullut Peppi Pitkätossusta ja Eemelistä ja monista muista, mutta tästä kirjasta en ollut kuullut aikaisemmin. Odotin, että kirja olisi iloinen, kuten monet muut kirjat, joita olin lukenut. Mutta ei, se ei ollut. Se oli samaan aikaan surullinen ja jännittävä, mukaansatempaava ja luotaantyöntävä. On vaikea uskoa, kuinka hyvin kirja on kirjoitettu. Täsät kirjasta on kiva tehdä esitelmä, ehkä jopa kirjavinkkaus luokalle.
Pidin kirjasta, vaikka odotinkin siltä enemmmän, mitä se pystyi antamaan. Mielestäni Etheldredda oli hyvä hahmo, koska hän toi tarinaan mukavaa jännitystä. Koskaan ei voinut tietää varmasti, mitä seuraavalla sivulla tapahtuisi. Pidin kirjasta paljon ja jään odottamaan seuraavaa osaa.
Varjo oli mukaansatempaava jatko-osa Magialle ja vastasi täysin odotuksiani. On vaikea uskoa, kuinka hyvin juonen voi kirjoittaa kirjan sivuille. Lukiessani tuntui siltä, kuin kirja itse olisi keksinyt tai kuullut tarinoita par`aikaa. Odotan jo innolla, että saan seuraavan osan kirjastosta. Tässä kirjassa oli piilossa pieni, mutta merkittävä salaisuus, jota yritin mielessäni ratkaista. Kirjailija on kirjoittanut kirjan hyvin ja loppuratkaisua oli siksi vaikea arvata. Itse en arvannut sitä.
Jotenkin mulle tuli tästä osasta sellainen tunne että ihmisestä tulee parempi ja sisäisesti rauhallisempi kun kuolee.(kiitos Rileyn) Kohta jossa se meni menneisyyteen oli vähän sekava ja jotkut sanat/huomautukset/tapahtumat olisin mielihyvin jättänyt pois ja jotenkin tuntuu että koko kirjasarja tulee olemaan pelkkää Damen on kuolemansairas, Everin pitää pelastaa hänet ja etsiä vastalääke.
























