Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Kirjan juoni oli herkkä, romanttinen ja mielenkiintoinen, tasaista tahtia etenevää tarinaa. Hahmot olivat kiinostavan persoonallisia salaisuuksieen ja kenestäkään ei voinut tietää täysin kaikkea. Hienointa kirjassa oli ylhäistön ja ala maailman ihmisten ero ja elämäntyyli. Kirja kuvaa sinäänsä myös tätä nykyajan maailmaa köyhien ja rikkaiden eroja ja poliitiikan synkempiä puolia kuten myös koko maapallon tilannetta ilmastonmuutoksen kannalta. Vaikken olisi lukenutkaan tätä kirjaa en olisi mielestäni jäänyt mistään paitsi. Kirja oli kiva, muttei vaikuttanut minuun paljoakaan, juonesta puuttui jotain särmää joka olisi herättänyt suurenmoisen lukuinnostuksen itsessäni. Jään kuitenkin odottamaan seuraavaa osaa mielenkiinnolla.
Enpä oisi uskonut, että tämäkin löytyy täältä ^^ Ensimmäisestä osasta päätellen olisi luullut tämän olevan hiukan parempikin, mutta oli tämä silti hyvä~ Kirjoitustyyli oli, kuin eräs nimeltä Kat Falls olisi kirjoittanut sen, mukaansatempaavaa ja mukavaa luettavaa. Kuvailu on aikalailla us-ko-ma-ton-ta. Lopussa melkeinpä hätäännyin, kun Tyn vanhemmat katosivat ja oli vain pari sivua jäljellä. Toisaalta toivoin, että he olisivat tosiaankin kuolleet, ja Ty olisi joutunut elättämään Zoen. Ilkeä toive, muahaha :D (Tämä kirja olisi ollut mukava lukea myös Gemman näkökulmasta)
No, kävin kirjakaupas kattelee, et onko uusia kirjoja, joita en ole lukenut, ja mikä sieltä löytykää. Aluksi olin kyllä vähän epäileväinen (koska noudattaa samaa kaavaa kuin tuhannet muut kirjat) mutta tämä kuuluu sen joukon kärkipäähän (varmaan True Bloodin jälkeen.) Myös kuva veti puoleensa, ja tuo musta väri jonka avulla tunnistan yleensä hyvät kirjat. Tuntuu, että tätä vois lukea vaikka neljästi peräkkäin (seuraavaa osaa odotellessa) eikä varmaan kyllästyis. Sain nimittäi heti kiksit tästä, ja oli tosi mukava lukee, eikä voinu olla hymyilemättä Hopen toimille. Respektiä kirjailialle, harvoin saa tämmöistä lukea :) (Paitsi jos nyt lukis uudelleen...)
5. aalto on mahtava kirja. Juoni on loistava, samoin päähenkilöt. Cassie on räväkkä ja hyvän huumorintajun omaava nuori nainen. Zombi on päättäväinen ja karu tappaja, joka ei välttämättä olekaan mikään paha. Evan on suloinen nuori mies, vaikka hänen tarinansa arvaakin jo heti. Ja Sam on ihana pikku poika, jonka vain toivoisi selviävän. Kirjassa on loistavia kohtauksia, mitkä saavat haukkomaan henkeään. Loppu on myös todella erinomainen. Odotan innolla sarjan toista osaa.
Tykkäsin. Hieman kyllä häiritsi jenkkiviittaukset, mm. kotibileissä ja kyläläisten ulkonäössä.. Alkoi väkisinkin mielessään kääntää joitain repliikkejä mielessään englanniksi (kuten huomaamattani usein teen kun luen suomennettuja versioita kirjoista)kun ei aina meinannut pysyä päässä että niin joo, tää kirja kertoo Suomesta ja suomalaisista.. Jotenkin ajatus kylällisestä ylikauniita ihmisiä Suomessa on niin överi että se ihan häiritsi. Samoin se ajatus että lukion kaunein tyttö ja komein poika ovat pari.. Plaah oikeesti! Jenkkimäistä ja tylsää.. Näitä pikkuseikkoja lukuunottamatta vallan loistava kirja, luin/ahmin puolessa päivässä ja aion metsästää jatko-osan ensitilassa!
Hyvä kirja. Mukavaa jatkoa ensimmäiselle osalle.
Hyvä kirja. Sopiva sekoitus vähän kaikkea.
Todella hyvä kirja. Sujuvasti kulkeva juoni. Jacindan ja Willin tarinaa oli mukava seurata. Inhoan yli kaiken kirjasarjoja joiden ensimmäinen osa suomennetaan ja muita ei. Valitettavasti kaupungin pienestä kirjastosta ei saa seuraavia osia edes englanninkielisenä.
Petyin. Ensimmäinen osa oli erilainen verrattuna sarjaan Mustan tikarin veljeskunnasta, mutta tämä osa olisi muutaman yksityiskohdan vaihdon jälkeen voinut olla sen sarjan osa. Hiukan alkaa ärsyttää kaikki seksikohtaukset, kukaan ei muuta mieti kuin seksiä ja kaikki näyttävät Dwayne Johnsoneilta. Kirjat ovat kuitenkin sen verran hyvin kirjoitettu ettei kirja puutteistaan huolimatta jäänyt kesken. Seuraavan osan varmastikin luen, jos se osuu silmään kirjastossa.
Jälleen kerran mahtava taidonnäyte Clarelta! Hänen mahtava huumorinsa näkyy tässä kirjassa paremmin kuin aikaisemmissa ja se luokin kirjaan lisää tuunelmaa. Ainoan pienen pienen miinuksen annan lopetuksesta.... Idea oli hyvä, mutta ennalta arvattavissa ja loppu ei mielestäni ollut aivan yhtä taidokkaasti kirjoitettu kuin muu kirja.... Mielestäni siitä puuttui kuvailua ja intohimoa....? Yksi asia, joka on ensimmäisestä osasta saakka luonut oman säväyksensä sarjaan on tuo sisarusten välinen "kiihko".... Onhan se upea lisä ja sen käänteitä olen jännittänyt monesti, mutta tässä osassa se mielestäni meni kerran hieman liian pitkälle... Se ei enää ollut erilainen jännittävä sävähdys vaan ehkä jopa ällöttävää. . Mutta kokonaisuudessaan aivan mahtava lukukokemus! Ahmin kirjan kolmessa illassa ja janoan jo lisää. En tiedä jaksanko odottaa seuraavaa osaa suomeksi vai pitääkö se lukaista englanniksi samantien...?
Kesällä kävin kirjastossa etsimässä luettavaa, ja löysin kesyttömän. Jätin kirjan hyllyyn mutta asia jäi jostain syystä vähän häiritsemään. Loppujen lopuksi päädyin lainaamaan tämän kirjan, ja alusta asti luin kirjaa innoissani! Luin kirjan muutamassa päivässä ja oli paras suomalainen kirja jonka olin koskaan lukenut. Kirjan loputtua olin turhautunt koska kirja loppui ihan kesken eikä jatko-osaa tulisi vielä pitkään aikaan...ostin kesyttömän omaksi ja suosittelin kirjaa ystävilleni jotka innoostuivat myös :) Loppujen lopuksi suosikkihahmoksi päätyi Niko. Hän on hauska ja oma itsensä vaikka lauma ei pidäkään hänestä. Raisa ja Mikael ovat ihana pari mutta Raisasta en hirveästi jostain syystä piänyt...Kirja on romanttinen, kiinnostava, salaperäinen..yksinkertaisesti loistava! Suosittelen!
Mahtava kirja! Lauren Oliver kirjoittama "Kuin viimeistä päivää" on yksi lempikirjoistani, ja täytyy sanoa että niin on melkein tämäkin kirja. Monesti kirjastossa tätä katselin, mutta annoin olla, mikä on hyvä juttu koska jos olisin lukenut sen silloin kun siinä oli vain ensimmäinen osa, niin olisi taas saanut odottaa muutaman vuoden, että sai loputkin osat. Nyt kun kaikki osat ovat kirjastossa päätin aloittaa ja en pettynyt. Kirjan luoma yhteiskunta oli erittäin mielenkiintoinen: maailma ilman rakkautta. Tai ei siis ilman rakkautta, mutta yhteiskunta, jossa rakkaus on sairaus, kiellettyä. Jotenkin tästä tuli mieleen Ally Condien Tarkoitettu-trilogian yhreiskunta, missä kaikki asuvat rajojen sisällä ja kaikki luottavat yhteiskuntaan, mutta myöhemmin päähenkilöt tajuavat kuinka virheellisiä yhteiskunnan säännöt ja opit ovat. Molempien ensimmäisissä kirjoissa ensin rakastutaan ja sitten toisessa mennään rajojen yli. Ja tietenkin molemmissa on tämä 'kielletty rakkaus'-teema. Alku oli hieman tylsä, kun Lena uskoi täysin parannukseen ja että yhteiskunta on täydellinen jne. mutta sitten kun hän tapasi Alexin niin sitten jutusta tuli, yllätten, mielenkiintoista! Pidin Lenan tarinasta, siitä että hänellä oli ollut vähän erilainen lapsuus, hän oli kokenut äitinsä kuoleman ja silti uskoi täydellisesti yhteiskuntaan. Lopun karkumatka oli jotenkin täydellinen: Lena köytettynä sänkyynsä ja tuntui mahdottomalta että hän pääsisi karkuun, kunnes Grace auttoi hänet irti, ikkunasta hyppääminen Alexin tultua, mahdoton karkumatka kymmenien poliisien ja vartioiden seuraamana ja lopulta rajan ylitys... yksin tosin. Rakastuin tähän sarjaan jo kirjan alkupuolella ja innolla luen jo seuraavaa osaa!
Fraktaaliruhtinas oli minusta heikompi kuin Kvanttivaras. Kirja tuntui, varsinkin alkupuolella, makuuni liian sekavalta ja vaikealta. Kuvittelin, että ensimmäisen osan lukemisen jälkeen sarjan jatko olisi helpompaa. Mutta en muista kokeneeni vastaavia vaikeuksia Varkaassa. Jotenkin Ruhtinas ei toiminut edeltäjänsä tapaan, ehkä uutuudenviehätys puuttui. Mutta ei Ruhtinasta voi väittää missään nimessä huonoksi kirjaksi. Esimerkiksi sen juoni oli todella taitavasti rakennettu. En ihastunut Kvanttivarkaaseen, eikä Fraktaaliruhtinaskaan tehnyt minusta Rajaniemen fania.
Valitsin kirjan kannen kuvan perusteella ja se kannatti. Kirja oli todella hyvä siihen nähden, että sen on kirjoittanut mies nuoren naisen näkökulmasta. Kirja oli välillä ehkä hieman ennalta arvattava. Jatkoa odotellessa!
Tämä kirja oli aika mielenkiintoinen aiheeltaan. Kuten varmaan kaikki muutkin, aloin miettimään Emmin tilannetta omalta kannaltani. Mitä itse tekisin jos huomaisin eräänä päivänä olevani yksin. Tarinan loppu oli aika kauhea. Se jäi ihan täysin kesken. Toivon kuitenkin saavani vastauksen tästä osasta herääviin kysymyksiin. Itse pidin kirjasta, vaikka se olikin hieman tönkkö, mutta voisin kuvitela ehkä toimivani aika lailla samoilla tavoilla (paitsi lopussa) kuin Emmakin tämä tarinan aikana. Tähän kirjaan on hyvin saatu mielestäni sisällytettyä sellainen ajatus, että mitä ihmisille tapahtuu kun he menettävät kaiken. Ihmiset alkavat käyttäytymään heille tuntemattomalla tavalla. Pidin kirjasta ja aijon lukea seuraavankin osan, kyllä suosittelen lukemaan kirjaa muillekkin...
Ihana kirja! Ensin kantta katsomalla ajattelin, että kirja tulisi tuskin olemaan mikään hyvä kirja, mutta mielipiteeni kirjan suhteen muuttui aika pian lukemisen aloittamisen jälkeen. Kirjassa on sitä jotakin... Sophien elämä kuullostaa todella monimutkaiselta ja välillä hänen ajattelutapansa rasittaa, mutta hyvä niin. Howlista tulee kirjan takakannen perusteella aika kamala kuva, mutta eihän hn sitten niin kamala olekaan. Samanlainen kuin kaikki muutkin. Ensin saadaan rakastumaan itseensä ja sitten jätetään. Näinhän se menee... Kirjan muut henkilön on saatu kuullostamaan mielenkiintoiselta. Kokonaisuudeltaan aivan mahtava kirja siis. Kun olin saanut luettua kirjan, olin niin surullinen kun se loppui, että aloitin lukemaan sitä uudestaan... Varsinkin kirjan kolme viimeisintä kappaletta olivat aivan ihania.
Okei ensin ajattelin, että kirja voisi olla hyvä, mutta tässä ei taåahtunut oikein mitään koko kirjan aikana. Se on aika huono asia kirjan kannalta. Aikaisemmatkin osat ovat olleet aika samanlaisia mutta olen ne silti lukenut, kuitenkin luen seuraavankin osan olkoon se sitten kuinka huono tahansa, jos tämä Damenin ja Everin juttu selviäisi ja kaikki eläisivät onnellisena elämändä loppuun asti...
Tämä kirja tuli vuosia sitten kirjaston uutushyllyllä vastaan ja takakansi vaikutti ihan kivalta.... Ihan kiva kirja muuttui äkkiä aivan ihanaksi ja mukaansa tempaavaksi kirjaksi. Huumori uppoaa minuun kirjaa lukiessa saa kyllä niin jännittää kuin nauraakin. Ja hahmot ovat aivan mahtavia symppiksiä. Magnus Bane, Alec, Jace, Clary, en vain saa terpeekseni heistä! :) Koukuttuneeni sarjaan heti ensimmäisten osien jälkeen. Nyt luen viidettä osaa ja edelleen jaksan yllättyä, rakastua, nauraa ja melkeinpä jopa itken kirjan kanssa! Mahtavaa viihdettä! :)
Pidin kirjasta todella paljon, vaikka en edes osaa snaoa mikä siinä nyt niin hyvää oli :D Kirja vain sattui kolahtamaan ja odotan innolla että saan jatko-osan käsiini!
Ihastuttavan sarjan päätösosa. Aivan fantastinen. Pääosissa taas Moira ja ?Cian? Enpä olisi uskonut mutta muita ei ollutkaan enää jäljellä. Ensimmäisessä osassa tuntui siltä että Moira pelkäsi ja halveksui Ciania sen takia mikä hän oli. Ehkä niin oli tarkoitettu. Lilith joukkoineen on aiheuttanut piirille suurta tuhoa ja murhetta mutta kaiken sen keskellä he löytävät itsensä, toisensa ja jopa rakkauden. Moiran ja Cian ovat olleet lempihahmoni koko Kirjasarjassa. En tiedä syytä. Ehkä sen takia että pidän itse Cianin kaltaisista pojista ja olen itse Moiran kaltainen. :) Täynnä huumoria, rakkautta ja intohimoa. Lopetuskin oli ihana ja Cianin viesti sai kyyneleet silmiin. Aluksi en tajunnut sitä että miksi joku vanha ukko kertoo tätä tarinaa. eikä ollut mitään hajua miten se tähän kirjasarjaan liittyi. No lopussa sen sain selville ja täytyy sanoa että taitavasti Roberts sen sinne mukaan sai. Että joku oikeasti kertoisi tätä tarinaa eikä vain käytettäisi sitä ainaista kulutettua ettäse tapahtuu juuri nyt ja että joku vain kertoo siitä tai sitten joku lukee sen päiväkirjasta. Jos nyt tajusitte. Ihana päätös Ihanalle kirjasarjalle.
"Pitkälle kehitellyt henkilöhahmot ovat tämän hyvin rakennetun, huolella toteutetun yliluonnolisen seikkailun kantava voima. Robertsin parhaita romaaneja." (lainattu) No täytyy sanoa että juu, mutta ei vain morriganin risti vaan koko kirjasarja. Jos nyt tiedätte muita Robertsin kirjoja laittaisitteko viestiin ja lähettäisitte ne koska ihan mielelläni lukinsin samantyyppisiä kirjoja jos vain sattuu löytymään. Tämän parempaa suoritusta kirjoista on hankala löytää vaikka joitain on. Kirjan pääosissa tuppaa olemaan aina se pari joka rakastuut oisiinsa vastoikäymisistä huolimatta ja se on aivan mahtava idea. Larkin ja Blair eivät olleet niinkään lempihahmoni kirjasarjassa mutta niitäkin ihailin. Edellisessä kirjassa (morriganin risti) Tuntui kuin Hoyt ja Glenna olisivat viisikin vuotta vanhempia kuin muut kun käyttäytyivät niin.. Niin aikuismaisesti kuin taas Cian vaikka. Tyylikäs ja huoleton ulkokuori ja aika semmonen.. No varmaan tajusitte ja kun he vielä menivät naimisiinkin.(Glenna ja Hoyt siis) Hoitivat kaiken ja olivat järjestelmällisiä, no joskus pinna petti mutta muuten. En tiedä ovatko muut samaa mieltä, mutta tähän sarjaan verrattuna he vaikuttivat aikuisemmilta. En mitään muuta voi sanoa. Mielipiteeni olen ilmaissut ja sarja on aivan mahtava. Eikös totta? :D
Olin kirjastossa katselemassa uutta kirjasarjaa luettavaksi ja tämän kirjan punainen selkämys tarttui silmiini. No ajattelin lukea koska ennen en ollutkaan lukenut Robertsin kirjoja. Ihastuin tähän heti. Tässä on juuri sitä romantiikkaa, intohimoa, rohkeutta ja päättäväisyyttä. Ensin Hoyt inhoaa Glennaa ja rakastuukin sitten häneen palavasti ja epätoivoisesti. Cianin Charmi ja säväkkyys tuo mukavaa potkua kirjaan. Kumpa vain hänkin jossain osassa saisi rakkauden sen pimeyden keskellä minne Lilith hänet vei koska hekin, JOPA hekin voivat rakastaa. Blairkin on toki mielenkiintoinen henkilö ja ihanaa miten on saatu Nolankin osuus tähän kirjaan Blairin Iso iso iso iso iso iso.... äitinä. Moirakin on yksi lempihahmoistani, innokkaana ja reippaana. Hän on hyvä ampumaan nuolia (sopii niin hänen tyyliinsä) ja hirveä lukutoukka (ihan niin kuin minä :)) Larkin taas. Oih, minä niin tahtoisin saman taidon kuin hän. Huoh. Ihana kirja,luen innolla kaksi muutakin sarjan osaa.
Ihan luettava kirja, mutta aika keskinkertainen. Tapahtumat hyppäävät ajoittain ehkä hieman liian pitkän ajan ylitse.






















