Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Siri Kolun "P.I. : pelko ihmisessä (Otava, 2013) on nuorille aikuisille suunnattu romaani, joka sijoittuu tulevaisuuden dystopia-Suomeen. Maailmalla raivonnut P-influenssa on rantautunut meillekin, ja siihen sairastuneet on eristetty kallioon hakattuihin luoliin. Lisäksi yhteiskunnan asenteet kovenevat myös tartunnan saaneiden omaisia kohtaan. Maailmalta kaikuu uutisia pakkosteriloinneista ja pidätyksistä. Mikä sitten P-influenssa on? Kyseessä on vähän epämääräisesti kuvailtu sairaus, joka saa ihmisessä aikaiseksi erilaisia muutoksia: selkäranka köyristyy, näkökyky muuttuu ja ihmiset saavat myös erilaisia kykyjä. Lukijan näkökulmasta tauti ei oikein tunnu aiheuttavan suurempaa uhkaa sen enempää kantajalleen kuin muillekaan, mutta erilaisuudesta ja sen pelosta kai tässä halutaan pohjimmiltaan kirjoittaa. Jollakin tapaa lähtöasetelma tuo mieleen Ryhmä-X -sarjakuvan mutantteineen. Tarinaa kerrotaan kolmesta eri näkökulmasta: ääneen pääsevät niin luolastoihin lähetetty p-ihminen Pilvi, hänen veljensä Petri ja ensiksi mainitun ex-poikaystävä, aktivisti-Tuomas. Keskeisimmäksi hahmoksi kohoaa joka tapauksessa Pilvi, pojat jäävät vähän etäisemmiksi. Lukijan mielikuvituksen varaan jätetään paljon. Kaikkiin herääviin kysymyksiin ei myöskään tarjota vastauksia, mikä on positiivista. Plussaa täytyy antaa myös siitä, että romaanissa jätetään kerrankin romanssit taka-alalle, vaikka pientä kolmiodraamaa rakennetaankin genren konventioiden mukaisesti. Aivan täydellisesti "Pelko ihmisessä" ei kuitenkaan onnistunut minua vakuuttamaan. Suurin syy oli ehkä henkilöhahmoissa, jotka eivät oikein herättäneet suurempia tuntemuksia puoleen tai toiseen. Kirjailijalle on kuitenkin nostettava hattua, sillä "Pelko ihmisessä" on ainakin aidosti erilainen nuorten aikuisten dystopia, ja tulee varmaan pyörimään mielessä pitemmänkin aikaa, toisin kuin monet angloamerikkalaiset formaattiromaanit.

Helppo ja yksinkertainen kirja, joka tosin on ehkä liiankin suora. Kirjasta puuttuu kaikki haasteet ja virheet sekä olisin toivonut, että Lucienin ja Ariannan suhde oisi edennyt enemmän . Kirja on kuitenkin ihan mukava luettava.

Kauan, kauan sitten pieni susi löysi erään mielenkiintoiselta kuulostavan elokuvan. Koska susi oli henkeen ja vereen ensin-kirja-sitten-leffa-kansalainen, se etsi myös kauniin, punakantisen kirjan hyllystä. Sudelta kului kaksi päivää viidensadan sivun lukemiseen ja nuori susi uppoutui maailmaan niin syvälle kuin vain pääsi. Se rakastui kieleen ja tarinaan, hahmoihin ja kaikkeen. Sen pituinen se. Mustesydämestä tulee aina niin... nostalginen olo. "Aina." Okei, nyt tämän ensimmäisen kerran, kun luin uusiksi. Mutta ideana. Paluu lapsuuteen... Ah voih. Ihanaa. Kieli on vain Funkea. Olen onnekas, kun luin tämän pienenä, kai jotain kymmenen tai yhdentoista vanhana. Uutena kokemuksena tämän ikäiselle... Ei ehkä olisi ollut niin hurmaava. Teksti ei kerro, se pysähtyy runoilemaan ja kuvailemaan. Toki voi käyttää sanaa "jaaritella", vaikka en itse miellä tyyliä siksi. Hitusen pidemmät lauseet, väliin kappale kuvailua... Minulle toimii. Olisi tämän voinut tiivistää pariin kolmeensataan sivuun. Mutta miksi olisi pitänyt? Kirja on rauhallinen. Välillä jännittävä (tuolle pikkusudelle), mutta silloinkin... Kylmänrauhallinen. Jokainen hahmo on tarkkaan luotu. Ehkä Capricorn ja Basta kumpainenkin hiukan karrikoituja, mutta mukavia silti. Tomusormi nyt on aivan ihana. Ja Gwin. Farid on suloinen, oli suloisempi kun olin itse lapsi. Meggieen samaistuin todella tuolloin kymmenenweenä, nyt hahmo tuntui vain hiukan lapselliselta. (Kuten minäkin olin viitisen vuotta sitten.) Ja Mo... Voi Mo. Puhdasta kultaa. Niin hyveelliset henkilöt ovat toisinaan hiukan tylsiä, mutta sula rakkaus lämmittää minun sydäntäni. Aaaaaaaaws. Johan tässä alettiin nyyhkimään. Miljöö on aito. Kaikki ikivanhat kirkot ja linnat ja kiväärit ja vankityrmät istuvat niin nätisti keskelle parkkipaikkoja ja puhelimia. Ristiriitaista. Ja aitoa. Ajattelin pariin otteeseen kieroutunutta keskiaikaista teemapuistoa. Ja idea, josta arvosteluissa lähinnä on puhuttu. Tämän kirjan luettuaan sitä jo enemmän toivoo tarinoiden pysyvän omien kansiensa sisällä. Vaikka... Olisihan tuo aika mielenkiintoista. Löysin tämän erittäin kuluneena pokkarina kuukautta kahta aiemmin vitosella. Elämäni paras ostos.

Tykkäsin enemmän kuin ekasta kirjasta! Ihana tarina! Tosin lessereiden osuudet teki taas mieli skipata, mutta en sitä tehnyt kun taas odotin että nivoutuu vielä lopulta tarinaan. Mutta ei, edelleenkin tuntui että lessereiden osuudet on ihan turhia, eikä tuo tarinaan lisäarvoa. Ehkä seuraavissa osioissa olisi jo jotain mielenkiintoistakin odotettavissa lessereiden puolelta...?

Mukaansa tempaava tarina, ahmittava suorastaan. Tykkäsin kirjasta tosi paljon, mutta en tykännyt lessereiden osuuksista, teki mieli hyppiä ne yli, mutta en viitsinyt kun ajattelin että loppuakohden homma jotenkin nivoutuisi yhteen. Näin ei kuitenkaan käynyt, enkä mielestäni olisi menettänyt mitään vaikka olisin lessereiden osuuden skipannutkin. Wrath oli myös pienoinen pettymys, kun alkuun kirjassa hänestä sai niin pelottavan ja eristäytyneen kuvan ja lopulta ukko osoittautuikin varsinaiseksi lällyksi. Plaah. Mutta eniveis, tykkäsin tosi paljon! :)

Tykkäsin! Vaikka välillä tuntuukin että Bella on täysidiootti ja Edward on ällön imelä.. Jake pysyy suosikkinani!

Tätä kirjaa lukiessa alkoi ihan toivoa että Edward ei koskaan edes palaisi takaisin, Jacob on muutenkin lempparihahmoni koko kirjasarjassa. Tykkäsin tästä kirjasta, kuten kaikista muistakin twilighteista, vaikka en kohderyhmään kuulukaan.. ;)

Olen nähnyt elokuvat ensin ja pelkäsin etukäteen että mielikuvat näyttelijöistä pilaavat lukukokemuksen. Näin ei onneksi käynyt, tykkäsin!

Mä niin tykkäsin tästä kirjasta! Omaksi onnekseni luin tämän ennen kuin olin lukenut Twilighteja, joten ei ollut Meyerin suhteen ennakko-odotuksia. Tykkäsin kyllä Twilighteistakin, mutta tämä kirja oli tyystin erilainen. Ehkä jopa parempi!

Ihan hyvä kirja... Tykkäsin tosi paljon ideasta ja tarina oli muutenkin hyvä. Loppu oli vähän pettymys. Kirja alkoi todella jännästi mutta jotenkin loppu kyllä jäi vaivaamaan. Meinasin kyllä kaks seuraavaa kyllä lukea. Aika ohut kirja sai luettua todella nopeasti..

Todella hyvä kirja, mutta ei suosikkini sarjan kirjoista. Chiristopher oli ihana hahmo ja oli kova lukea Chrestomancin lapsuudesta jonkun ulkopuolisen silmin. Stallery oli erikoinen paikka, mutta itse pidin sen outoudesta. Muutokset olivat kiinnostavia ja jaksot ovat mielenkiintoinen idea. Conrad oli todella Kissamainen hahmo: ei oikein tiedä mitään taikuudesta, mutta omaa silti mahtavat kyvyt. Tykkäsin:) Toivottavasti sarjan loputkin osat suomennetaan!

Mahtava kirja!! Sain kirjan rippi lahjaksi ja piti se siinä kesällä lukea. Ensin ajattelin että ompa raskasta tekstiä et varmaan menee kauan et saa luettua. Muut mitä pitemmälle maailmaan uppouduin sitä enemmän halusin lukea lisää. Hahmot todella monisyisiä ja yksityiskohtaisia. Miten yhden ihmisen mieli voi tuottaa jotain tuollaista??

Todella hyvä kirja. Juoni kulki sujuvasti koko kirja läpi. Kirja oli ehkä hieman ennalta arvattava, mutta silti sopivan arvoituksellinen.

Olen erittäin hidas lukemaan, ostin kirjan heräteostoksena joulualennuksesta ja sivumäärä hieman mietitytti (yli 800 sivua). Aloitettuani kirjan en voinut laskea sitä käsistäni. Tuli nukuttua huonosti kun valvoin aina myöhään, päivisin oli usein ohjelmaa, joten aloitin iltaisin lukemisen, toisaalta se tuntui tempaavan hyvin kirjan maailmaan, ainaisen pimeänpelon, tai siis viraaleiden takia, kaikki olivat koko ajan väsyneitä. Kirjassa useita eri henkilöitä käytettiin kertojina varsin monen sivun verran vuorollaan ja ihan jokaisen ajatuksia en olisi jaksanut lukea. Joku muukin mainitsi tämän negatiivisena asiana täällä. Suurin miinus oli se että kirja loppui. Eilen aloitin lukemaan trilogian toista osaa, Linnaketta ja odotukset ovat korkeat.

Kirja tarttui mukaani kirjastosta kun hakemani mustan tikarin veljeskunnan kirja oli lainassa. Jouduin lukemalla lukemaan kirjan, ei tempaissut mukaansa kuten sisarussarjan kirjat. Kyllä tän nyt luki, mutta ei tullut pakottavaa tarvetta lukea jatko-osia.

Hyvä tarina, jäin janoamaan lisää! Täällä aiemmin mainitut kirjotusvirheet häiritsi minuakin, pahasti! Niitä oli tosi paljon! Välillä pitkät alkemia- ja historiapätkät häiritsivät, kun teki mieli vaan ahmia sitä itse tarinaa, eikä olisi jaksanut tankata vaikeaselkoisia (ja ei niin kiinnostavia) osia.. Mutta haluan ehdottomasti lukea myös kakkososan, voi kun se tulisi pian!

Lempparihahmoni on varmaankin Darren. Joo onhan se aina että päähahmo pitää olla se lemppari mutta mä vaan satun pitämään siitä, ei se siitä riipu että se on päähahmo. Se on mukava, rohkea ja lojaali sekä uskollinen. Kirjassa ne lähtee vampyyrivuorelle kirjan nimen mukaisesti. Huh mikä matka ja mitkä olot siellä vuoressa onkann. Huh huh taas. Ja vielä kylmässä vedessä peseytyminen. Prr.. Olen kyllä iloinen että on öljyä mikä lämmittää sen ja olen niin lämpimän veden ystävä että olisin mieluummin vaikka likainen kuin että siihen veteen menisin. korkeintaa kerran kuussa tai vuodessa. Suosittelen 9-14 vuotiaille lapsille ehkä jopa vanhemmillekkin lapsille muttei todellakaan nuoremmille.

Mielestäni parempi kuin morriganin risti, mikä oli aika yllättävää, kun yleensä tuntuu että kirjasarjojen ensimmäinen kirja on aina se paras. Mutta tykkäsin tästä enemmän kuin edeltäjästään. Blair oli loistohahmo, soturi joka uskalsi olla myös naisellinen!