Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Tätä oli kyllä odotettu, mutta valitettavasti jouduin pettymään. Lena ei ollut vahva vaan oletti muiden aina korjaavan omat virheet. Ja vielä se että loppu jäi ihan auki... siis tätä turhautumisen määrää ei voi kuvailla. Tottakai oisi pitänyt kertoa miten kävi tuon yhden taistelunjälkeen ja kenet Lena valitsi (Alex olisi tuohon oikea vastaus Julian on kamala) Noh mutta tulipahan luettua sarja loppuun.
Erinomainen kirja mestarilta. Kirja piti minua otteessaan alusta loppuun asti jännittävällä tarinallaan ja kiehtovineen hahmoineen. Aivan loppupuolella Kingin ote tuntui vähän lipsuvan, ja loppu oli vähän tyhmä ainakin minun makuuni. Mutta en voi kun suositella tätä kirjaa lämpimästi kaikille, sillä tämä on ehtaa lukunautintoa. Kuningas tekee sen taas.
Ihan hyvä kirja. Silmät kostuivat lopussa, sillä se oli suuri järkytys, jota ei osannut odottaa.
Kannen - joka ei tee kunniaa hyvälle kirjalle- perusteella en olisi ikinä tarttunut kirjaan, jollei lempiopettajani olisi sitä minulle lukuhullulle suositellut. Juoni on hyvä ja mielenkiintoa riitti. Henkilöt ovat hauskoja ja omaperäisiä, ja loppu on yllättävä ja ihana. Jännitystäkin oli saatu tarinaan sopivasti mukaan. Kunnolla alkuun pääseminen kesti, mutta loppua kohden parani. Aihe ei sinänsä ollut minua kiinnostava, mutta kirja oli silti hyvä.
Jäinen valtakunta oli hyvä kirja. Se koukutti jo ensi sivuilla ja lopussa teki mieli halkaista sivuja kahtia, jotta saisi lukea ja jännittää vielä lisää. Suosittelen!
Siis ihan mahtavaa oli että percy jacksonin seikkailut eivät loppuneet vaikka se kirjasarja loppui. Tässä uudessakin sarjassa on percy joten se tuo isoa plussaa, vaikkei juuri tässä nimenomaisessa kirjassa. Olen lukenut kaikki percy jacksonit ja jo kaikki olympoksen sankaritkin. Sen vaan voin sanoa etten koskaan lakkaa fanittamasta Rick Riordania.
Olen lukenut kirjan kauan sitten mutta vasta vähän aikaa sitten sain tietää miten kirjoitetaan arvostelu joten... No mutta kuitenkin meillä oli koulussa äidinkielessä tehtävä että piti lukea kirja ja tehdä siitä kirja-arvostelu. En itse tehnyt tästä kirjasta vaikka Riordan onkin minun mielestäni paras kirjoittaja ikinä. Ja taas eksyin aiheesta, niin olin ruveta kiljumaan ja hyppimään ilmaan kun huomasin että minun ihastukseni (olen 12.v ja 6 luokalla) teki tästä samaisesta kirjasta jonka olin juuri itse lukenut ja aloittanut Ateenan merkkiä niin kirjaesitelmän. Oikeasti siis kukaan mun kavereista ei pidä kirjoista paitsi yks. Ne vaan jauhaa et miks luet kirjoja ne on tylsiä. No arvatkaa mitä? Mun mielestä ei. Varsinkaan fantasiakirjat. :) Olen lukenut myös ateenan merkin joten House of hades odotan innolla saapumistasi kirjakauppoihin ja kirjastoihin.
Houkutus on elokuvista paras, muut ovat aika ympäripyöreitä ja kuraa. Tosin Aamunkoit nostavat rimaa hieman. MUTTA twilightit ovat kirjoina uskomattomia. Kannattaa ehdottomasti lukea mielummin kirjoina ja katsoa sitten elokuvina. Kirjoissa pääsee hahmoihin paljon paremmin käsiksi ja tarinakin avautuu ihan uudella tavalla mieleen. Juoni on kestävä ja koko kirjan läpi kantava, samoin henkilöt. Pidän paljon Stephenien tavasta kirjoittaa. Houkutus oli yksi ensimmäisiä pitkiä fantasiakirjoja mitä luin ja olen kyllä kiitollinen etten jättänyt lukematta. Suosittelen niin lämpimästi kaikille vampyriien ystäville kuin vain voi.
Olipa kerran täydellinen fantasia kirja. Hahmot ja juoni ovat niin kultaisia, että tätä kirjaa jaksaa muistella pitkään. Kannattaa lukea ehdottomasti, mutta en suosittele niille, jotka eivät tykkää lukea pitkiä kirjoja, sillä tässä paketissa kyllä sivuja riittää. Sopivaa lomalukemista ja ensiapu niihin tilanteisiin, kun kaipaa jotakin oikeasti tasokasta.
Kirja oli keskinkertainen. Juoni meni eteenpäin niin nopeasti, että kun kirjan aloitti, niin se olikin yllättäen loppu. Jäi vähän sellainen fiilis, että: ''Ai häh? Mitenkäs tässä nyt oikein näin kävikään?'' Ajattelin kyllä lukea jatko-osiakin, mutta ne ovat nyt kyllä vähän jääneet. Kirja kannattaa lukea, jos haluaa jonkin -ei kamalan pitkää eikä kamalan vakavaa- tyyppisen teoksen. En hauku, mutta en kehukaan. Neutraali kirja.
Yllätyin totaalisesti, kun luin tämän kirjan. Luulin, että luvassa on taas teinejä ja suuria tunteita vampyrismin kera, mutta mitäpä sainkaan? Kuvan kauniita naisia ja maskuliinsia miehiä seksin kera. En siis lukenut takakantta ennekuin tämän lainasin. Wardilla on aivan omanlainen tapansa kuvata vampyyreja ja täytyy myöntää, että pidän siitä jollakin kierolla tavalla. Kirjassa on hyvin paljon erotiikkaa, mutta juonikin on siinä sivussa muistettu kirjoittaa loppuun asti ja hahmojen persoonat ovat hyvin luonteikkaita. Välillä juonta kuitenkin vedetään todella nopeasti- tai liian hitaasti- eteenpäin. Ja välillä sitten taas luettavana on useita kymmeniä sivuja lempimistä. Kirjan henkilöt ja heidän romanssinsa ovat kuitenkin sen verran koukuttavia, että olen jaksanut lukea sarjaa eteenpäin. Jos joku kaipaa vähän siirappisempaa menoa ja kovistelua samassa paketissa, niin lukekaa pois vain, ette te siinä ainakaa mitään menetä.
Sain kirjan tänään luettua loppuun. Oikein mukavasti eteenpäin kulkeva juoni ja kauniisti kirjoitettu muutenkin. Plussaa siitä, että juonen käänteet toivat tullessaan paljon epäonnistumisia Jacobille, eikä hän saanut hetkessä kaikkea mitä halusi vaan joutui tekemään töitä sen eteen. Aluksi voi olla hieman sekava, mutta selkiytyy kyllä kunhan tarina lähtee rullaamaan. Henkilöitä olisi voinut kyllä kuvata hieman enemmän, ainakin muutamat heistä jäivät hieman pimentoon. Pidin kuitenkin paljon ja sousittelen lämpimästi kaikille. Hurmaava erillaisuudessaan! Luen varmasti jatko-osankin, kunhan se ilmestyy.
Luin tämän kirjan pari kuukautta sitten. Oli ihan perus tavaraa, eikä yllättänyt oikein negativiisesti muttei positiivisestikaan. Löysin jonkun verran kirjoitusvirheitä ja teksti oli ajottain sekavaa, mutta kyllä tämän loppuun jaksaa lukea ja ihan hauskakin oli.
Tämä oli pakko lukea toisenkin kerran, koska trilogian toinen osa on tulossa elokuviin. Kirja oli yhtä mahtava kuin ensimmäisellä kerrallakin ja joka kerta kun kirja piti laskea käsistä tunsin hirveää kiusausausta jatkaa lukemista. Vaikka tiesin juonen ennaltaan kirja piti mukanaan eikä tylsistyttänyt kertaakaan. Panem oli hyvin kuvailtu paikka ja tykkäsin siitä, että kirja oli kirjoitettu preesensissä. Minäkertoja toimi erinomaisesti tässä kirjassa. Kun luin Nälkäpeliä mietin samalla miten itse olisin elänyt paikassa, jossa on yksi hallitseva kaupunki nimeltä Capitol, kaupunki, jossa asuvat kaikki etuoikeutetut, kaupunki, joka on ylellinen, kaupunki, jossa ruokaa saa milloin vain ja jossa on lääketiede on mahtavaa mahtavampaakin. Ja minä itse asuisin yhdellä huonoimmista kahdestatoista Vyöhykkeestä (Vyöhyke on kaupungin tapainen, mutta sitä hallitsee ja pitää "vankinaan" Capitol) ja joutusin elämään nälässä ja köyhyydessä. Ja sen lisäksi joutuisin osallistumaan joka vuosi siitä asti kun täytän 12 ja siihen asti kunnes olen 18, kammottavaan peliin, jonka Capitol on järjestänyt rangaistukseksi Vyöhykkeillä kauan sitten käydystä kapinasta: Nälkäpeliin. Nälkäpeliin arvotaan jokaiselta Vyöhykkeeltä yksi tyttö ja yksi poika tribuutti (tribuutti on peliin osallistuja). Kaikilta Vyöhykkeiltä tulee yhteensä 24 tribuuttia. Heidät viedään taistelu areenalle, joka saatta olla missä tahansa maailman kolkassa polttavasta aavikosta trooppiseen sademetsään. Pelin sääntö yksinkertainen:Tribuuttien tehtävä on tappaa toisensa ja viimeinen henkiin jäänyt on pelin voittaja. Ja unohdin mainita, että Capitol pitää Nälkäpeliä "hauskana urheilu tapahtumana", joka näytetään suorana lähetyksenä koko Panemissa. Voiko kirjalle olla yhtään parempaa ideaa;)?
Tuulen varjo lumosi minut ensilauseestaan lähtien. Isä johdattaa nuorta poikaansa Barcelonan sumuisten ja syksyisten katujen halki, Unohdettujen kirjojen hautausmaalle. Tempauduin täydellisesti mukaan tarinaan, jota värittivät lukemattomat kirjojen labyrintit, rakkaus, petokset ja epätoivo. Erityisesti viehätyinkin kirjaihmisenä juuri Unohdettujen kirjojen hautausmaahan, paikkaan, jonne ihmisten jo unohtamat kirjat päätyvät odottamaan, että joku noutaisi ne luokseen. Näin mielessäni valtavat kirjahyllyt, haistoin vanhan paperin ja painomusteen. Nyt haluan kuollakseni matkustaa Barcelonaan ja vielä enemmän, haluan Unohdettujen kirjojen hautausmaalle. Tuulen varjoa voisikin vinkata erinomaiseksi matkalukemiseksi Barcelonaan suuntaavalle, sillä kirja keskittyy paljon eri paikkojen, joista varmasti suuri osa on myös todellisia, kuvaamiseen. Myös kirjan juoni oli paitsi henkeäsalpaava, myös aika pelottava. Mystisen ja rauhallisen alun jälkeen kirja muuttuu lähes dekkariksi, jossa selvitetään Caraxin arvoitusta palanen kerrallaan. Zafón hallitseekin erinomaisesti taidon paljastaa asioita oikeassa järjestyksessä ja juuri oikeassa määrin. Ja vaikka ihan alussa jo arvasinkin tietyn Caraxiin liittyvän mysteerin, aloin epäillä itseäni useissa kohdissa ja lopulta olinkin ihan sekaisin, enkä tiennyt mihin uskoa. Tuulen varjo saa kuitenkin useita aika pelottavia sävyjä kirjan mittaan ja jos on samanlainen omaan varjoaan pelkäävä ihminen kuin minä, en suosittele tämän lukemista illalla ennen nukkumaan menoa. Tuulen varjo liimasi minut kiinni sivuihin ja elin täydellisesti henkilöiden mukana peläten ja surren näiden puolesta. Tuulen varjo onkin paljolti myös surullisten ihmiskohtaloiden kirja, eikä Julián Caraxin menneisyys ole ruusuista luettavaa. Erityisesti loppua luin henkikurkussa, mutta muuten en siitä sano mitään, sillä Tuulen varjo on niitä kirjoja, jotka kannataa lukea spoilaantumatta. Joten, jos joku ei tästä ylistysryöpystä vielä napannut tärkeintä pointtia, se tulee tässä: Rakastin Tuulen varjoa ensimmäiseltä sivulta viimeiselle ja se pääseekin ehdottomasti paitsi suosikkieni listalle, myös parhaimpien lukemieni kirjojen listalle. Suosittelen kokeilemaan.
Odotin kirjaa innoissani, koska olen pitänyt edellisiä osia ihan hyvinä. Mutta tämä oli ehkäpä näistä paras, ja johtuen varmaan jo siitäkin, että Tom pääsi enemmän mukaan tapahtumiin, eikä tämä kirja kulkenut "samalla rakenteella" kuin edeltäjänsä! Kahmin tämän kirjan hetkessä. Käy selväksi, ettei sarja ole päättymässä, ja onkin kiinnostava tietää, mitä seuraava osa tuo tullessaan. Tietysti nyt pelkään, että odotan seuraavalta osalta liikoja, eikä se olekaan niin hyvä kuin odotan.
Joe Haldemanin "Loputon sota" kertoo ihmiskunnan ja tauruslaisiksi kutsuttujen avaruuslaisten välisestä sodasta. Romaanin keskushahmo on William Mandella, joka joutuu olemaan mukana alusta loppuun. Vuonna 1974 ilmestynyttä romaania pidetään scifiklassikkona, ja se on palkittu niin Hugolla kuin Nebulallakin. En henkilökohtaisesti jaksanut innostua kirjasta lainkaan, vaan sen lukeminen tuntui loputtomalta sodalta, jonka taistelin kyllä loppuun asti, mutta josta en saanut yhtään mitään irti. Haldemanilla on hetkensä. "Loputtomassa sodassa" on muutama mielenkiintoinen ajatus maapallon tulevaisuudesta ja ihmisen seksuaalisuudesta. Luonnollisesti siinä kritisoidaan myös sodan mielettömyyttä, olihan kirjailija itse tuore Vietnam-veteraani, mutta melko mitäänsanomattomasti ja osoittelevasti verrattuna moniin muihin pasifistisiin teoksiin. Lisäksi henkilöhahmot koin jotenkin köyhiksi ja mitäänsanomattomiksi aina päähenkilöä myöten.
Veljeni luki tätä yhtenä kesänä ja tuli innoissaan selittämään jostain hauskasta kohdasta jotakin. Myöhemmin katselin kirjan kantta, joka ei todellakaan tuntunut kovinkaan houkuttelevalta, ajattelin, että kyseessä on jokin kauhu -juttu, mutta kun veljeni oli sarjaa lukenut ja pitänyt siitä kovasti (ja uskokaa, veljeni ei todellakaan lue, ja jos, niin se ei yleensä pysy kauaa hänen käsissään, kun hän kyllästyy), niin päätin selvittää, mikä siinä kiehtoi. Jos veljeni piti siitä, niin sen piti olla hyvä. Mielestäni kirjan ulkonäkö pettää ja pahasti! Kirja oli kiinnostava ja sen lisäksi hulvattoman hauska, kuten jatko-osansakin. Lyhyesti sanottuna, tälle sarjalle ei voi olla nauramatta! Eli jos vaan kaipaa fantasiaa, toimintaseikkailua ja huumoria, niin tässä sitä on!
Luin tämän kauan aikaa sitten, kai melkein pian sen ilmestymisen jälkeen, ja pidin sen tarinasta jotenkin kovasti. Odotin jatko-osia, mutta on jotenkin surullista saada huomata, ettei niitä ole käännetty :/