Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Kirjassa on erikoinen idea, maailma ilman rakkautta. Alku oli mielestäni rasittava/tylsähkö kun Lena pelkäsi rakkautta. Kun hän vihdoinkin "antautuu" kirja muuttuu paljon paremmaksi. Vaikka kirja oli muuten melko ennalta-arvattava, loppu kyllä löi ilmat pihalle. Seuraava osaa etsiessä! =)
En aluksi meinannut lukea koko kirjaa, koska tämän on kirjoittanut mies, vaikka päähenkilönä on nuori nainen, mutta kiinnostus kirjan ideaa kohtaan vei voiton ja sanottakoon, että hyvä niin! Kirjailija suoriutui ihan mallikkaasti nuoren naisen näkökulman kerronnasta ja mukavasti kirja sisälsi myös romantiikkaa. Tarina oli mukaansatempaava ja vaikkakin vähän ennalta arvattava, niin ei se minua haitannut. GO KIELLETTY RAKKAUS! :) Ihanan erilainen kirja pitkästä aikaa! Jatko-osaa odotellaan.
Todella hyvä kirja. Ei kestänyt kauaakaan kun olin jo tämän lukaissut ja toista osaa menin metsästämään, jota ikävä kyllä vielä ei ollut tullut kirjastoihin. Kirjoitustyyli oli hyvä ja tarina kulki jouhevasti. Henkilöt olivat hyviä ja sisältöä riitti. Suosittelen :)
"Sanokaahan, toveri komissaari, mitä marxismi-leninismi sanoo päättömistä mutanteista?" Ydinasein käyty kolmas maailmansota on pistänyt paikat Venäjällä pahemman kerran remonttiin ja tappava säteily on pakottanut ihmiskunnan viimeiset rippeet pakenemaan Moskovan metroverkostoon, jonka asemille on rakentunut erilaisten uskonnollisten kulttien ja poliittisten yhteisöjen muodostama pienoismaailma. Nuoren Artjomin VDNH-kotiasema on joutunut salaperäisten mustien olentojen toistuvien hyökkäyksien kohteeksi. Tilanteen alkaessa käydä sietämättömäksi lähtee päähenkilömme hakemaan apua metroverkoston keskuksesta, Poliksesta. Siitä saa alkunsa helkkarinmoinen savotta läpi vaarallisten metrotunnelien. Matkallaan Artjom törmää muun muassa Suuren Madon kulttiin kuuluviin kannibaaleihin, Neljännen valtakunnan perustaneisiin natseihin, petomaisiin kirjastonhoitajiin, Interstationaalin nimiin vannovaan trotskilaiseen taisteluryhmään, säteilyn luomiin hirviöihin ja muihin enemmän tai vähemmän miellyttäviin tuttavuuksiin. Kremlissäkin pistäydytään ja opitaan jotakin pentagrammin ja punatähden välisestä yhtäläisyydestä. Dmitri Gluhovskin "Metro 2033" (Like, 2010) -romaanin suosio on maailmalla ollut ilmeisen suurta, ja Internetissä alunperin julkaistun romaanin pohjalta on tehty myös ilmeisesti kohtalaisen suosittu konsolipeli. Ja mikäs siinä, Gluhovski onkin kirjoittanut varsin viihdyttävän scifi-romaanin, jonka post-apokalyptiset visiot jaksavat viihdyttää. Välillä tulee tosin mieleen, että kustannustoimittajasta olisi ollut apua sillä pientä tiivistämistä tarina olisi kaivannut. Juonen pointti tahtoi aika ajoin hukkua. "Metro 2033" on viihdyttävä romaani vähän kevyemmän scifin ystäville. Yläkoululaisillekin tätä voisi suositella.
Philip K. Dickin "Oraakkelin kirja" (WSOY, 1992) oli ensimmäinen kosketukseni tieteiskirjallisuuden suuren nimen tuotantoon. Lähtökohdat romaanille olivat mitä oivallisimmat: ajatusleikki siitä, miltä dystopinen Yhdysvallat näyttäisi mikäli toinen maailmansota olisikin päättynyt akselivaltojen voittoon. Lyhyehkö romaani kerrotaan monen eri henkilön näkökulmasta; mukana kuvioissa ovat niin vanhoja amerikkalaisia antiikkiesineitä myyvä kauppias, maansa poliittiseen peliin sekaantuneita saksalaisia kuin juutalainen koruntekijäkin. Näiden tarinat sekoittuvat osaksi suurempaa kuviota, jossa myös yijing-ennustuksilla ja Abendsenin kirjoittamalla vaihtoehtohistoriallisella romaanilla "Heinäsirkat peittävät maan" on oma roolinsa. En oikein onnistunut saamaan kiinni romaanista, joka alkaa kyllä lupaavasti ja sisältää hirvittävästi kiinnostavia aineksia, mutta jättää sitten puolitiehen, eikä oikein toimi yksinomaan vaihtoehtoisena tulevaisuuden kuvauksenakaan. Oliko se muka tässä vai jäikö minulta jotakin oleellista ymmärtämättä? Niin tai näin, pienoinen pettymys tämä oli.
Hyvä kirja, tarjosi jännittäviä lukuhetkejä lukijalle, jäi kuitenki ärsyttämään se kun tarinassa ei kirjoitettu Idan ja Linnean näkökulmasta. Niihin hahmoihin olisin myös halunnut päästä tutuksi, siispä toivon, kun toista osaa alan lukemaan siellä olisi näiden henkilöiden näkökulmat. Parasta kirjassa oli ettei se ollut ennalta-arvattava. Ajattelin parissa kohtaan että ''Joo se oli toi'', mutta luettuani eteenpäin saikin huomata olevani väärässä, mikä teki kirjan kiintoisemmaksi.
Hyvä kirja! Todella mukava lukea tästä Breen näkökulmasta. Ja vaikka tiesin, että Bree kuolee se tuli kuitenkin shokkina.
Kirjan alku oli aika tylsä, samoin kuin juoni. Juonessa ei oikein tullut mitää muutoksia. Ajattelin kannen perusteella, että kirja voisi olla kiva, mutta olin hieman pettynyt, kun ei se oikein ollutkaan. Amy oli tosi rasittava ihminen ja Seuraaja.
Ihana kirja. Tykkäsin kirjan luovasta ideasta ja sen yksinkertaisuudesta. Kirjaa oli vaikea irrottaa käsistään, sillä se piti mukanaan viimeisille sivuille saakka. Ahern keksii ihania ja persoonallisia henkilöitä, jotka tuntuvat oikeilta ihmisiltä, sillä heidän luonteensa tulee Ahernin kirjoissa aina vahvasti esille. En oikein keksi enempää kirjoitettavaa tästä kirjasta, mutta sen voin sanoa, että tämä kirja kannattaa lukea jos tykkää vähän kevyemmästä fantasiasta.
Tiikerisydän oli joissain kohdissa aika sekava, mutta kärryillä pysyi jo toisella lukukerralla erinomaisesti.
Merirosvot ja kultainen neula sai mielenkiinnon heräämään heti ensisivuilta saakka ja sai sen pidettyä koko kirjan ajan loppuun saakka.
Takeshitan kintereillä oli jännittävä niskavillat nostattava kirja. Luin sitä yksin illalla lukulampun valossa, mitä ei kannata tehdä. Painajaiset odottaa!
Salamavaras on hyvä aloitus erinomaiselle sarjalle. Pidän sarjasta tosi paljon. <3 <3 <3
Täytyy sanoa heti alussa, että olen hyvin ihastunut tähän sarjaan. Vaikka edelliset osatkin olivat hyviä, vasta tämä sai minut kunnolla innostumaan. Yllätyksekseni suurimmassa osassa tässä kirjassa ei ollutkaan Geralt, vaan Ciri. Hänestä lukikin mielellään, sillä minusta Ciri on hyvin mielenkiintoinen hahmo. Geralt oli edelleen sopivan mystinen, mutta hänen roolinsa kirjassa oli yllättävän pieni verrattuna siihen, että aiemmissa osissa Geralt oli selkeästi pääosassa. Myös vanhat tutut Yennefer ja Valvatti esiintyivät kirjassa, vaikka heidänkään osuutensa ei ollut kovin suuri. Kirjan tunnelma oli selkeästi erilainen kuin aiemmissa osissa. Nyt kirja oli enemmän jatkuvajuoninen. Kirjan loppukin oli sellainen, että jatkoa on selkeästi tulossa. Mitään kunnollista loppua, kun ei ollut. Kirja vain loppui jättäen melkein kaiken kesken. Se sai janoamaan lisää. Tykkäsin tästä kirjasta valtavasti ja innolla odotan,että pääsen seuraavan osan kimppuun. Pidän sarjan huumorista ja tämän kirjan tarina vei mukanaan, muutamaa hiukan tylsää hetkeä lukuunottamatta. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli edellisistä osista tutut satuviittaukset, joita en tässä osassa huomannut ainuttakaan. Se ei kuitenkaan vaivannut paljon, kun kirja muuten oli niin hyvä.
No mistä aloitetaan. Ensinnäkin tykkäsin kirjan ideasta ja se on aika twilight tyyppinen mutta ei kuitenkaan. Toiseksi tykkäsin tosi paljon, että kertoja vaihtui Violetista, Kaspariin välillä Kolmanneksi ymmärrän nyt kun luin miksi kirja on k-16. Neljänneksi odotan todellakin seuraavaa osaa! Suosittelen!
Hyvä kirja! Ihana romanttinen vampyyri tarina.. Luulen että se on myös suosituin. Elokuva on no hieman kirjaa huonompi mutta noinhan se yleensä on. Suosittelen lukemaan, jos pidät vampyyreistä, romantiikasta ja hieman myös väkivallasta.. Hehe
Ensin kirja vaikutti tylsältä, mutta loppua kohti kirja vain parani! Luku toisensa jälkeen oli aina hieman edellistä parempi.
Tyyliltään kirja on häiritsevän samanlainen muutamia vuosia sitten lukemieni esiteinihöttökirjojen kanssa. Idea vain oli parempi. Kielestä tätä ei voi erikoisemmin kehua. Meneehän se siinä, ei nyt joka sivulla töki, mutta... Njoo, ei kovin nautittavaa. Hahmoihinkaan ei pystynyt syventymään. Emma oli ärsyttävän täydellinen, kiltti, fiksu, urheilullinen, suht siveellinen. Josh taas ei ensin ole olemassakaan, ja yllättäen koulun suosituin tyttö on kiinnostunut. Mitä? Sivuhenkilöt olivat samalta mantereelta, persoonattomia ja ohuita. Todella hyvin oli maalattu lukijalle 1996 Amerikka. Näyttää juuri sellaiselta kuin olen samaan aikaan perustuvista jenkkikirjoista lukenut. Olen siis asiantuntija, varsinkin koska synnyin kahta vuotta myöhemmin. Idea on hyvä. Okei, takakansi herättää vain ennakkoluulot, "Joup, ei voi olla hyvä", mutta tarinassa toimi. Muutoin juoni ei iskenyt epäuskottavine neliödraamoineen. Facebook kuitenkin toimi parhaiten. Sinänsä en pitänyt ylettömän paljon tässä mistään, mutta. Koukutuin pahasti ja luin tätä odotushuoneessa tauotta. Haluan lukea tämän tai jotain sen kaltaista uudestaan. Miksi? Miksi?!?!?!
