Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Muistan ikuisesti kun 9 vuotiaana tyttönä poimin tämän kirjan kirjastossa hyllystä ja hihkuin isälleni kuinka paksun kirjan olin lainannut. Kirjan lukemisesta on nyt jo aikaa joten en muista läheskään kaikkea tarkasti, mutta muistan, että tätä kirjaa kuljetin mukanani niinkauan, kunnes luin sen loppuun, myös suihkussa, pyöräillessä ja koulussa. Hieman raaka kirja 9-vuotiaalle oli mutta se ei minua haitannut, elin täysillä mukana jokaisessa hetkessä. Voisi luulla että kirja on lapsellinen, jostain näkökannasta katsottuna se onkin, mutta perusrunko ei todellakaan ole lapsille suunnattu. Moersin kirjoitustapa oli ja on edelleen, erittäin mielenkiintoinen ja ennalta-arvaamaton. Ikinä ei voinut tietää, mitä seuraavaksi kirjassa tapahtui. Tarina kulki mielenkiintoisesti ja voin vain kuvitella, kunika uskomaton mielikuvitus kirjailijalla oli, kun pystyi luomaan tällaisen fantasia-maailman. Suosittelen kaikille joita ei haittaa hieman poikkeava kirjoitustyyli ja jotka tykkäävät fantasia-kirjoista :)

Tämä kirja oli hivenen yksinkertainen. Tai siis tykkäsin tästä, mutta tämä sopisi paremmin 9-10 vuotiaille. Mutta nyt se tuntui siltä kuin olisin lukenut tämä aikaisemmin (en ole). Tämä kirja ei varmastikaan jää mieleeni, joten en aio lukea seuraavia osia, mutta suosittelen kirjaa jos tykkää yksinkertaisesta fantasiasta ja nuoremille suunnatuista kirjoista.

Tässä osassa juoni kulki nopeammin kuin edellisessä, joten plussaa siitä (edellisessä osassa tapahtumat etenivät hieman hitaasti). Juonikin oli kiinnostavampi ja jännittävämpi kuin viime osassa. Oli mukavaa kun tapahtumat alkoivat kehittyä ja kulkea eteenpäin. Odotan innolla seuraavaa osaa.

Kun ensinäkemältä katsoin kantta en ihan kiinnostunut. Tajusin kyllä että kyseessä on jokin aikamatkailusta kertova. Takakannesta sitten kiinnostuin, ja kirja löysi paikkansa minun pöydältäni! En voi oikein sanoa muuta, kuin että mielestäni mukaansa tempaava teini romaani, ja tietysti sitä romanssia löytyy!Jännitystä ei puutu, ja hahmoihin pystyy samaistua! Suosittelen!

Minulla oli aika korkeat odotukset tämän kirjan suhteen. Tykkäsin tosi paljon siitä, että kirjassa tuotiin esille valon palvelijoiden kaksinaismoraliisuutta, joten kirja tuntui hieman todellisemmalta eikä niin kliseiseltä hyvä vs paha taistelulta, jossa pahat ovat läpeensä pahoja ja hyvät läpeensä hyviä. Kirjaa oli välillä hieman vaikea lukea, sillä hahmoja oli paljon, samoin tapahtumia. Epäselvyyttä lisäsi myös hieman se, että kirjassa käsiteltiin välillä valon ja pimeyden välistä politiikkaa, joten olisin kaivannut enemmän selityksiä. Juoni kulki välillä hieman liian hitaasti, mutta muuten hyvä kirja, jossa on hieno idea.

Tässä osassa juoni kulki nopeammin. Tykkäsin tästä enemmän, koska Ben ja Nat olivat vieläkin hieman ihmeissään saamastaan lahjasta ja pidin tästä myös siksi, koska tässä oli enemmän meriseikkailuja (rakastan meri aiheisia fantasiakirjoja) ja juoni kulki nopeammin kuin viime kirjassa ja oli kaikin puolin kiinnostavampi.

Tämä kirja oli napakymppi! Ensimmäinen kirja jonka luin Elina Rouhiaiselta ja pidin todella paljon! En useimmiten lue suomalaisia kirjoja mutta tässä tapauksessa suomalainen kirjailija ei haitannut lainkaan. Kansi on kutsuva ja juoni kiinnostava. Minulla oli hyvä tunne tästä kirjasta jo kun lainasin sen, ja odotukseni olivat korkealla - ja kirja täytti ne. Suosittelen lämpimästi kaikille vähänkin kiinnostuneille :)

Hyvin kerrottu tarina. Kirja sopii hyvin nuoremmillekin, vaikka siinä oli pikkuisen pelottavia kohtia. Itse tykkäsin tästä, vaikka yleensä en pidä nuoremille suunnatuista kirjoista. Tykkäsin myös kirjan tarinamaisuudesta ja siitä, että kirjassa ei ollut teini romansseja(ei kyllä sopisi tähän kirjaan)mitä nykyään on paljon fantasiakirjallisuudessa. Minua ei myöskään haitannut se, että Jumala oli aika isossa osassa tässä kirjassa, vaikka itse en uskokaan Jumalaan. Suosittelen kirjaa sekä nuoremmille että vanhemmille. Joskus on ihan piristävää lukea hieman yksinkertaisempia perus fantasia kirjoja.

Pidän ehdottomasti tästä kirjasta. Cecelia Ahern on yksi lempikirjailijoistani ja tämä on hänen yksi parhaista kirjoistaan. Rakastan Ahernin tapaa kirjoittaa ihmisistä tavallisina, inhimillisinä ihmisinä, ei ylitäydellisinä upeina olentoina joiden luonne ja tavat ovat moiteettomia. Luin kirjan hyvin nopeasti ja jo ensimmäisten 10 sivun kohdalla imeydyin mukaan tarinaan. Ehdottomasti laatukirja!

Kirjan lukemisesta on jo jonkin aikaa, joten en muista kaikkea selkeästi. Lainattuani teoksen kirjastosta epäilin hieman, sillä otsikkoon sisältyi sana Helsinki. Kun aloitin kirjan lukemisen huomasin pitäväni siitä, vaikka yleensä en lue tämän tyylisiä kirjoja. Juoni ei ollut tylsä missään vaiheessa ja se parani koko ajan, minkä seurauksena luin kirjan kolmessa päivässä. Tykkäsin siitä että Alvalla oli pakkomielle muistaa, joka ikinen pikku asia ulkoa (erityisesti ihmiset) ja myös siitä, että hän ei aluksi edes välittänyt Joelista. Alistadi kuulosti todelliselta paikalta ja tarinaan oli helppo eläytyä. Plussaa siitä, että tapahtumat sijoittuvat Suomeen.

Aivan mahtavan upea kirja!! Tykkään Ahernin kirjoitustyylistä, koska kirjan henkilöt EIVÄT ole ärsyttävän kilttejä ja täydellisen upeita, vaan perus ihmisiä, joilla on omat normaalit ärsyttävät puolensa. Pidin Tapaaminen elämän kanssa-kirjan ideasta: Lucy väittää olevansa onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä, vaikka hän asuu surkeassa asunnossa kissa seuranaan, valehtelee KAIKILLE, eikä yritä parantaa ystävyyssuhteitaan. Sitten hän tapaa oman Elämänsä, joka osoittautuu ärsyttäväksi mieheksi ja kaiken lisäksi hän tietää Lucysistä kaiken. Elämän vuoksi Lucyn on hiljalleen päästettävä irti menneestä ja lopetettava valehteleminen. Aluksi Lucy yrittää olla välittämättä Elämästä, mutta se osoittautuu erittäin vaikeaksi; Elämä seuraa Lucya joka puolelle ja aina kun Lycu valehtelee Elämä kertoo puolestaan yhden totuuden Lucyn elämästä. Kirjalla on aivan mahtava juoni ja tarina!

Kiehtova, ajatuksia herättävä ja hyvin jääskeläismäinen. Alkuasetelma on arkirealistinen, mutta vähitellen asiat alkavat muuttua aina vain oudommiksi. Synkkien sielujen ja vakavan uskonnollisen pohdinnan vastapainoksi kirjasta löytyy myös kumiankkoja ja hyvin maanläheisellä asenteella varustettu päähenkilö.

Elina Rouhiaisen Uhanalainen jatkaa siitä, mihin Kesytön jätti Raisan ja Mikaelin värisyttävän rakkaustarinan. Kirja alkaa siitä, kun Raisa on Nikon kanssa Helsingissä. Jo heti alkumetreillä Rouhiainen muistutti, ettei Raisa ystävineen ole mikään pehmoista untuvaelämää elävä, pilvilinnoissa pyörivä nuori nainen. Rouhiainen on ammentanut nuorille suunnattuun kirjaansa tosielämän totuuksia. Kyllä: alkoholia juodaan aina kun sille päälle satutaan. Ja se ei todellakaan ainakaan minua haitannut. Se luo hahmoista tietyllä tapaa inhimmillisiä ja kiinnostavia. Kieltämättä Kesyttömän seuraaja jää hieman edeltäjänsä jalkoihin. Kirjassa oli kuitenkin valtavasti puolia, jotka saavat sydämen hakkaamaan vielä näin lukemisenkin jälkeen. Alku lähti hitaasti käyntiin, välillä inspiraatio lukemiseen katosi. Kaiken kaikkiaan tämä kirja oli luettavana (tai odotti minua lukemaan) pari viikkoa. Kuten sanottua, kärsivällisyys palkitaan. Uhanalainen lähti hurjastelemaan vauhdilla eteenpäin kuin maasturi. Tekstistä tuli ruokaa, josta ei ollut saada tarpeekseen. Seuraavaa kirjaa odottaessa, sillä tämä jäi todella hämmentävään ja mielenkiintoiseen kohtaan. Käsi sydämmellä ja rukoillen, että Raisa ja Mikael eivät ajautuisi toisistaan enää yhtään kauemmas.

Pidin kirjasta, erityisesti alku imaisi tehokkaasti mukaansa. Muutenkin kirja oli hyvin sujuvasti ja vauhdikkaasti kirjoitettu ja tulin lukeneeksi sen varsin nopeasti. Myös maailma oli mielestäni hyvin ja kohtuullisen uskottavasti rakennettu, itselleni tuli syystä tai toisesta siitä selkeitä mielleyhtymiä Fallout-pelisarjaan, erityisesti sen kolmososan alkuun. Kirja on alunperin julkaistu useassa osassa, ja se näkyy jossain määrin kappalerakenteessa, eli kappaleet ovat lyhyitä ja päättyvät omaan makuuni turhankin usein cliffhangeriin. Jos jotain muuta kritisoitavaa pitäisi mainita, niin olisin kaivannut loppua kohden hieman syvällisempää juonta ja vähemmän toimintaa, nyt kokonaisuudesta jäi vähän sellainen Hollywood-toimintaelokuvamainen fiilis. Kirjaa voi hyvin verrata myös toiseen viimeaikojen suurmenestykseen, eli Nälkäpeli-sarjaan. Molempia yhdistää ainakin sujuva ja vauhdikas kerronta ja neuvokas sankaritar postapokalyptisessä/dystooppisessa (lähi)tulevaisuudessa.

Pidin todella paljon tästä kirjasta. Edellisten arvostelujen perusteella useat eivät pitäneet siitä, mikä ihmetyttää minua. Hieman liian siirappiseksi meni mielestäni meno joissain kohdissa, mutta perusidea oli mahtava. Pidän Condien kirjoitustyylistä, olin täysillä mukana alusta loppuun. Kirja pistää miettimään, kuinka lähellä tuollainen tulevaisuus voikaan olla. Seuraava osa on lukulistallani.

Kirja on aivan kamala, hyvällä tavalla siis. Alkuun tuntui, että eihän tämä kirja nyt kovin kummoinen ole, mutta enemmän lukiessa sehän oli aivan pakko lukea. oli se sitten miten kamala, iljettävä,ahdistava, kammottava, että teki mieli lopettaa lukeminen, ei vain voinut. Erittäin onnistunut kirja siis.

Ihana kirja. Todella hyvät yksityiskohtaiset kuvat ja kuvaukset tarinan olennoista. Itse ihastuin kuviin aivan todella, niin kauniisti tehty, erittäin hyviä ja mukavia malleja piirtämiseen.

Mukavaa luettavaa. Kirjat ovat lyhyitä, ja se taisikin olla ensimmäine syy kun joskus ensimmäiseen kirjaan tartuin. Ja sitten pitikin ahmia kaikki. Niin paljon erilaisia satuolentoja :)

Ihana kirja. Mutta niin surullinen. Jännittävä, sopii niin nuoremmille kuin vanhemmillekin. Itse ainakin pidin todella ala-asteella kun luettiin. Ja rakastuin kirjaa uudelleen myöhemmällä iällä, pariinkin kertaan luettu.

Ihana! Tosi koukuttava kirja. Kansi on tosi hieno, ja kannen perusteella valitsinkin tämän kirjan. Juoni oli tosi hyvä eikä se ollut mielestäni ennaltaarvattava. Evie oli lopussa turhan ärsyttävä Lendille, kun se vaan sanoi, että en voi olla kanssasi ja plääh.. No kokonaisuus oli kuitenkin kaiken arvoinen, eli kannattaa lukea. Odotan innolla että pääsen lukemaan seuraavan osan. :)

Aika sekalainen kirja. En oikein pitänyt, jotenkin sekava. Luin jonkun toisen osan näistä, niin se oli kyllä paljon parempi.