Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Paras Potter! En voi sanoa muuta, kuin lue! Tämä on mielestäni todella hyvä kirja. En ymmärrä miten J.K Rowling voi olla näin luova? Lue, ja ylläty!
Siis eih ja voih. Rakastuin tähän sarjaan aivan alusta asti, mutta nyt tuli sellainen olo, että miksi näitä osia pitää tulla vielä lisää? Siis ei sillä, että en haluaisi enää lukea Zoeyn ja hänen ystävien elämästä kohti parempaa maailmaa. Tämä osa vavin tuntui jotenkin niin kaukaa haetulta. Aivan kuin tämä osa olisi tehty tähän väliin, jotta keksittäisiin taas jotain mielenkiintoista kirjoitettavaa. En vain saanut mitään irti tämän kirjan juonesta - jos sellaista edes oli. Mielestäni tässä kirjassa ei oikeastaan tapahtunut kunnolla mitään. Kyllähän sitä tekstiä oli paljon kun siitä saatiin luotua yli kolmesataa sivua kestävä tarinan pätkä, mutta siihen se sitten jäi. Jos jotain hyvää nyt täytyy tästä kirjasta sanoa, niin sanotaan vaikka että pidin Refaimin kohtalosta. Olen pitänyt hänestä alusta asti. Loppujen lopuksi se tuntuu ainoalta hyvältä asialta tässä kirjassa. Starkin ja Kalonan välinen yhteys tuntuu niin tekaistulta, että huh huh. Kaikki hahmot ovat muuttuneet ensimmäisestä sarjan osasta niin paljon, että alkaa pian sekin ärsyttämään. Jotenkin tuntuu niin epätodelliselta, että jokainen kirjan miespuolinen henkilö on jollain tavalla itsekäs ja pöyhkeä. Damien on ehkä ainut poikkeus tähän sääntöön, ja siksi rakastankin häntä.
Jatko jään odottelemaan.
Tähän kaikki loppui. Kuoleman varjelukset on hauskin, koskettavin, koukuttavin osa sarjasta. Luin päätösosan nopeammin kuin nuo ensimmäiset. Kertokoon se puolestaan. Pottereiden maailma käsittelee inhimillisiä tunteita niin ainutlaatuisen aidosti. Pahat ominaisuudet tuomitaan, niistä ei pidetä, mutta niiden myönnetään kuuluvan ihmisyyteen siinä missä kaikki muutkin. Parhaimmistakin löytyy ahneutta, keltään ei puutu akilleenkantapäätä. Vahvista vahvin ja viisain Dumbledorekin oli joskus väärässä, mutta toki häntä voi paljastumisenkin jälkeen kunnioittaa. Lordi Voldemort ei rakasta, joten hän on paha. Harry Pottereiden maailmassa on niin paljon rakkautta, kaikki se hyvä, Weasleyden perhe, Ron, Hermione, Harry, Ginny, Sirius, Tonks, Bill, Lupin, Kalkaros, Lily, James, Dumbledore... Voldemort on tehty niin selkeäksi kotrastiksi. Kuolonsyöjät olivat inhimillisempiä. Malfoyden perhe oli esimerkillinen todistus ihmisyydestä naamioiden alla. Todellisuudessa perhe tulikin ensin, rakkaus, eikä Voldemort. Itkin syvään ja hartaasti Kalkaroksen muistojen aikaan. Lily ja Severus tuntuivat toisilleen tarkoitetuilta enemmän kuin Lily ja James, vaikka toimivat hekin... Surullinen rakkaustarina, joka kuitenkin päättyi kauheimmalla ja parhaalla tavalla. Monimutkaista. Harry vanhempiensa haudalla oli koskettavaa, mutta vielä pahemmin herkistyin onnellisen lopun kohdalla. Kaikki päättyi yllättäen hyvin. Laimeaa, kun sen noin sanoo, mutta Rowlingin kynällä kaunista. Hahmot ovat tärkeimpiä elementtejä sarjassa. Meistä jokainen tuntee Nevillen, Hermionen, Tonksin, Siriuksen, Dracon... Me tunnemme sankareita, pelkureita, takinkääntäjiä, teeskentelijöitä, hyväntahtoisia, pahantahtoisia, me kaikki tunnemme ihmisiä. Tylypahka on kaunis paikka Albuksen kaarti on levinnyt ympärillemme Kuolonsyöjien joukkoon. Hitto, paras kirja sarjassa. Niin eeppinen olo taas kun tuli luettua. Harry Potter ei kuole koskaan.
Paras kirjasarja mitä olen ikinä lukenut! Juoni oli todella mukaansa tempaava ja tarina toteutettu loistavasti. Jokainen osa seurasi saumattomasti seuraavaa.
Olen rakastunut tähän trilogiaan! Tämä on nii ihana kirja! Ei jätä silmiä kuiviksi! Nälkäpeli on mestarillinen teos Susanne Collins:ilta! Äääääääää. Toivon vain, että Susanne kirjoittaa pian toisen kirjan!
Trilogioiden suhteen yleensä suurin pelko ja jännitys on aina se, onnistuuko toinen osa olemaan yhtä hyvä tai jopa parempi kuin edeltäjänsä. Toinen osa on kuin säkki, jonka sisällä tietää olevan jotain - mutta josta ei kuitenkaan ole varma. Toinen osa on aina kortti, jossa on kaksi kääntöpuolta. Se joko voittaa lukijan puolelleen ja palkitsee tämän tai vaihtoehtoisesti pettää odotukset ja työntää luotaan. Häivähdys on kaunis kokonaisuus. Toisin kuin surumielinen Väristys, Häivähdys on Q_Blackin sanoja lainaten paluu arkeen. Mutta mikään ei kuitenkaan ole vielä ennallaan. Grace ja Sam eivät ole saaneet toisiaan kokonaan ja heidän rakkautensa joutuu suurempaan koetukseen kuin Väristyksessä. Elämään väriä ja sekasortoa tuo ennen kaikkea Cole, joka onnistuu ehdoitta voittamaan lukijan puolelleen. Isabel on oma itsekäs itsensä, mutta syvällä kovan kuoren alla on pelokas ja elämästään epävarma tyttö, joka toivoisi lähelleen lämpöä ja rakkautta. Kirja oli nopeatempoinen ja sen luki helposti yhden päivän aikana. Vaikka tämä oli erinomainen jatko-osa ja sai loppua kohti kyyneleet nousemaan kurkkuun, Stiefvaterin kieli ei ollut yhtä soljuvaa ja herkkää kuin Väristyksessä. Harmillisesti lämpötilojen asteet oli jätetty tästä kirjasta kokonaan pois. Siitä huolimatta Stiefvater on tehnyt upeaa työtä ja kaiken lisäksi jättänyt reilusti tilaa myös trilogian viimeiselle osalle niin, ettei se ole vain kahden ensimmäisen täyte.
Oon lukenut Percy sarjasta/sarjoista Salamavarkaan, Hirviöidenmeren, Titaanien kirouksen, Labyrintti taistelun, Jumalten sodan. Kysyisin että ovatko nämä ''uudet'' Percy kirjat/sarjat että ovatko siinä/niissä samat pää henkilöt.
MAHTAVA. Kannen perusteella ajattelin kirjan olevan laimea verrattuna muihin Ahernin teoksiin. Toisin kävi. Juoni vei heti mukanaan ja 100 sivun jälkeen kirjaa oli vaikea laskea käsistään. Oli surullista lukea Elizabethin lapsuusmuistoja, mutta niiden lukeminen auttoi minua ymmärtämään Elizabethin luonnetta ja pakkomiellettä täydellisyyteen. Tarina oli oikein kaunis ja koskettava, ja se kertoi myös ihmisten kyvystä muuttua. Vaikka tämä kirja on koskettava ja kaunis, en tarkoita, että tämä teos olisi imelä rakkausromaani. Jälleen kerran opin että: ÄLÄ ARVOSTELE KIRJOJA KANNEN PERUSTEELLA, VAAN SUHTAUDU KAIKKEEN AVOIMIN MIELIN.
Liikuttava kirja. Tämä kirja herätti paljon hämmennystä ja tunteita kun luin. Alussa oli hieman epäselvää, mutta kaikki selveni loppua kohden. Jennan tarina on hyvin tunteellinen, ja se on vain kirjailijan ansiota!
Tämä kirja herätti hyvin outoja ajatuksia kannen perusteella. Mielestäni hieman huonompi kirja kuin Tarkoitettu, mutta olin silti tässäkin kirjassa mukana! Kolmiodraama selventyy mielestäni tässä osassa.. Tästä tulee ihan pienesti mieleen Nälkäpeli.
Ihana fantasia kirja! Kun luin tämän kirjan olin juuri aloittanut lukemaan fantasiaa, joten tämä oli yksi ensimmäisistä kirjoista. Sydän kuitenkin pamppaili koko kirjan ajan, ja Lyra on aivan ihana hahmo.. Ja sitten vielä Pantalamon! ääää! SUOSITTELEN!
Uudenlainen, ja no, tosi hyvä! Olin hyvin keskittynyt tähän kirjaan, sillä tämä oikeasti kiinnosti. Jotkut kohdat olivat hieman no.. sanotaan vaikka siirappisia, mutta silti tykkäsin! Olen juuri lukenut tämän sarjan toisen osan, ja suosittelen sitäkin!
Tykkään tosi paljon! Pimento on ihan kuin joku sammakko tässä kirjassa, mutta elokuvassa hän onkin kaunis pinkki täti. Heh. Rakastan Weasleyn veljeksiä. Ihanan humoristisia! Ja ei kyllä unohdeta Lunaa ihana hahmo!
Tämän romaanin maailmankuva sai meikäläisen kiehumaan raivosta useamminkin kuin kerran. Silti huomasin tämän lukuprojektin aikana ajattelevani kirjaa ja sen maailmaa lukemisen ulkopuolellakin. Sinisalo on järkyttävän kekseliäs kirjailija, joka on saanut tämän kaiken tuntumaan niin mahdolliselta, niin mahdottomalta kuin se kuulostaakin. Hän on onnistunut luomaan mielenkiintoisia henkilöhahmoja todella kauhistuttavaan maailmaan. Vaikka sinänsä tällainen special snowflake -päähenkilö ei yleensä meikälläistä innostakaan, tämän romaanin päähenkilöksi sellainen sopi kuin nakutettu. Vannan ja Jaren suhteen kehittymistä oli mielenkiintoista seurata, samaten sitä miten he tässä maailmassa pärjäsivät. Kaikki Sinisalon kehittelemät yksityiskohdat, jotka tekivät tästä maailmasta niin kamalan ja mielenkiintoisen, oli ilo poimia tekstistä. Romaanissa oli käytetty myös erilaisia tekstiformaatteja kertovasta tekstistä kirjeisiin ja lakitekstiin lentiartikkeleihin, mikä teki lukemisesta lennokasta, sujuvaa ja mielenkiintoista.
Luulen, että tämä on paras Potteri näistä neljästä ensimmäisestä kirjasta! Alku oli ennalta arvattava, ainakin se, että kenet valitaan sillä pikarilla. Lue, jos kaipaat seikkailua, ja myös toimintaa velhokoulussa! Vielä pitää sanoa, että Harry Potterin kaikki hahmot ovat kiinnostavia, ja inspiroivia!
Sari Peltoniemen "Haltijan poika" (Tammi, 2013) on jokin aika sitten ilmestyneen "Kuulen kutsun metsänpeittoon" -romaanin mainio jatko-osa. Lukiolaispojan ja hänen sisarensa nuoruuden ilot ja ahdistuksen aiheet sekoittuvat pohjoissuomalaiseen kansanperinteeseen, jossa on aineksia niin fantasia- kuin kauhukirjallisuudestakin. Peltoniemi vie lukijansa noitarummun säestyksellä aliseen, panee heidät niin pelkäämään hyytävän kekriyöhön kulkijoita kuin tutustuttaa hautausmaan portilla odottelevaan Krideenkin. Erityisesti kohtaaminen lapsena kuolleen eahparasin kanssa jää hyytävänä mieleen. Huvittavaa kyllä, kotimainen fantasiakuvasto tuntuu taasen eksoottisemmalta ja sitä kautta paljon kiinnostavammalta kuin nuortenkirjallisuudessa puhkikuluttu angloamerikkalainen vastineensa. Erinomaista suomikummaa on tämä!
Monta sataa sivua pitkä kirja pitää sisällään jos jonkinlaista tietoa. Siellä on ensinnäkin esittelyt kuudesta ensimmäisestä kirjasta sekä näiden veljesten hassunhauskat haastattelut. Lisäksi Ward on kirjoittanut tuntojaan jokaisen kirjan kohdalla. Mukaan mahtuu myös ihana lyhyttarina Bellasta ja Zsadistista (NAM!). Lisäksi sieltä löytyy muutama poistettu kohtaus sekä Wardin muita BDB - kirjoitelmia, veljesten chat-keskustelua, haastatteluja, parhaita paloja kirjoista sekä usein kysytyt kysymykset. Unohdinkohan jotain? Voi olla, mutta tuossa ne olennaisimmat. Wardin omia mietteitä oli ehkä liiaksikin asti, joten niitä tuli vilkaistua enemmänkin pintapuolisesti. Hänen mielipiteitään ensimmäisistä kirjoista oli todella mielenkiintoista lukea koska monet asiat siellä yllättivät. Kyllä tämän kirjan kautta oppi uusia asioita ainakin veljeskunnasta ja naurutkin sai jossei muuta. Suosittelen tutustumaan jos olet BDB - fani!
Mukavaa tuoreutta sarjalle! Jos tykkäät kahdesta ensimmäisestä Potterista. Lue tämä myös! Et voi olla tykkäämättä! Arvaamaton käänne. Mukavaa luettavaa. Jos hahmot meinaa mennä sekaisin, niin mieti tarkkaan. Itse ainakin muistin kaikki hahmot kun mietin välissä.
Ihana kirja! Kansi on todella kaunis, ja takakansi kehotti lukemaan! Kaikki oli kirjan kannesta kanteen jännittävää, ja mysteeristä. Hyvää vaihtelua tulevaisuudesta kertoville kirjoille. Kansi voi hämätä, joten vaikka et ole hevos ihminen kannattaa lukea!
Ihan hyvä kirja. Odotukset olivat korkeat ja kirja MELKEIN täytti ne. Tämän osan jälkeen olin kuitenkin jo ihan koukussa, ja halusin lukea koko sarjan! Siitä plussa J.K Rowling:ille! En tiedä miksi, mutta Harry Potterin kannet ovat aina hyvin outoja.. tai no aika sanotaanko kammottavia..