Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Tässä on kirja joka saa sinut huolestumaan, koska et omista turvallista pommisuojaa, rynnäkkökivääriä, muonavarastoa ja Suurta Suunnitelmaa odottamattomien tilanteiden (lue: avaruusolentojen hyökkäyksen) varalle. Luettuani Viidennen aallon elin koko seuraavan päivän hiukan pakokauhuisessa tunnelmassa vilkuilin taivaalle ja odottaen näkeväni ufoaluksen. Viides aalto suorastaan kahlitsi minut lukemaan ja ahmaisinkin tämän reilun neljänsadan sivun pituisen kirjasen yhdessä sunnuntaipäivässä. Yanceyn visio on kauheassa uskottavuudessaan pelottava. Vaikka ajatus avaruusolioiden hyökkäyksestä saattaa tuntua kaukaa haetulta, siitä tekee kauhean se, etteivät ihmiset aavistaneet sitä myöskään kirjassa. Kaikki oli aivan kuten aikaisemminkin, kunnes maapallon ilmatilaan saapuu jättimäinen avaruusalus ja pian selviää, etteivät tunkeilijat ole saapuneet ystävällisissä merkeissä. Juuri tilanteen yllättäävyys ja kauheus saivat minutkin hiukan pakokauhuiseen mielentilaan. Vaikka kirjan alkupuoli olikin mahtavaa luettavaa, miinukseksi on pakko sanoa, että nimenomaan alkupuoli oli se mahtava osuus. Pidin oasata, jossa Cassie vaelsi ympäri maita ja mantuja rynnäkkökiväärin kanssa ja Yancey avarsi pikku hiljaa kuvaa siitä, mistä kaikessa olikaan kyse. Kun kirjaan alkoi tulla lisää henkilöitä, mielenkiintoni hiipui hiukan. Etenkin Evanista en pitänyt yhtään, sillä arvasin heti mikä hänen mysteeripointtinsa oli ja lisäksi koko poika oli minusta yksinkertaisesti nynnerö. Sen sijaan Cassiesta pidin valtavasti, hänessä oli asennetta! Myös Cassien syötävän suloinen pikkuveli Sammy ja Zombi, itselleen uuden nimen ja identiteetin ottanut poika olivat suosikkejani. Jatko-osasta liikkuu huhuja, eikä niitä ole vaikea uskoa todeksi, sen verran avoimeksi loppu jäi. Jos jatkoa joskus saapuu, luen sen kyllä ehdottomasti.

Ihana kirja. Pienenä tämä on luettu koulussa opettajan lukemana, ja myöhemmin luettu itse. ja aivan yhtä mukaansatempaava ja ihana tarina, itseluettuna kuin kuunneltunakin.

Narnia sarjan paras osa on tämä Kaspianin matka maailman ääriin. Tässä kirjassa tapahtumat kulkevat nopaemmin ja ovat muutenkin hieman jännittävämpiä aiemminpiin osiin verrattuna. (mihin ei kyllä mielettömästi vaadita)

Kirja on mielestäni varsin sekava, viihdyttävä ja tylsä ja mahtava samaan aikaan. Paljon jää ymmärtämättä, mutta se ei oikeastaan haittaa lukunautintoa ollenkaan. Suosittelen, kyllä tämä kirja kuuluu lukea.

Jostain syystä en muista tästä kirjasta paljoa mitään, vaikka tämä on viimeisin sarjan kirjoista ja siis pitäisi olla tuoreimmassa muistissa. En tiedä onko syy ettei kirjassa muka tapahtunut vai tapahtuiko liikaa ja kirja on ahmittu liian vinhaa vauhtia. ilmeisesti pitäisi lukea koko sarja uudelleen , voisi olla mielipidekin koko tuotannosta erilainen. Moni kirja kun paranee toisella lukukerralla.

Pienemmät novellit toimivat aivan hyvin. Kun aiemmissa osissa on välillä ollut ongelma keskittyä silloin kun ei tapahdu. Jokainen erillinen novelli on mielenkiintoinen, muttei välttämätön.

Jossain kirjan puolivälissä alkaa taas innostua tarinasta. Voisi sanoa, kun alun haahuilusta on selvinnyt niin loppuakohden kirjaa alkaa ahmimaan. Parempi kuin kakkos osa, josta en oppinut pitämään.

Tästä osasta en oikein aikoinani innostunut. Kirjan lukemine kesti kauan, ja hypin rivien yli, mikä oli välillä hankalaa kun jäi ymmärtämättä jotain. Eli ei kannata tehdä niin, kuitenkin kirja oli aivan pakko lukea loppuun, jokin jännitys siinä kokoajan kulki.

Ihan hyvä peruskirja ja tarina. Aivan ykkössuosisiksi ei yllä, mutta kaikki sarjan kirjat on luettu, loppua kohden vain lukutahti hidastui ja alkoi jollain tapaa kyllästyttämään. Välillä on todella hyviä seikkailuja, mutta loppujen lopuksi aivan valtavasti ei jäänyt mieleen. Ja luulen, että yhdenkerran lukemiseksi tämä jää, vaikka sarajn lukemisesta on jo monia vuosia.

Tässä muumikirjassa parhaimpia kohtauksia ovat Nuuskamuikkusen seikkailut. Nuuskamuikkunen kun on aina ollut suosikkihahmojani.

Muumipapan urotyöt on muumikirjoista ehkä kaikkein paras. Ainakin sen olen useimmin lukenut :)

Rento, rauhallinen jii än ee. Meneehän tämä. Mitään kovin, kovin jännittävää ei sivuille mahtunut... Suoraan sanottuna ei niin paljon mitään muutakaan. Jouni on vähän tylsähkö, mutta Saara tuntui konkreettiselta kiukuttelunsa ja eläinoikeuksiensa alla. Niin ihanan... Kipeä henkilö, teini-iän vaikeuksia ja näin päin pois. Jounin vanha ope ja isäkin ovat kumpikin myös sympaattisia. Juoni ei erikoisemmin hetkauttanut. Muutamia yksinkertaisia creepyjä kohtauksia lisäämällä Haltijan poikaan olisi saanut helpolla tuota jännityselementtiä. Ja kauhua. Shamanismi on ainut mytologia, jota ihan tosissani pelkään. Kieli ei tee erikoisempia temppuja. Hyvää se on, joo, siinä jotenkin, mutta se ei erotu tai leiki sanoilla. Luki tämä kevyesti ja nopeaa. Ihailen Peltoniemeä ihmisenä paljolti, sillä hän teki pikkuminään lähtemättömän vaikutuksen vuonna miekka ja kilpi käydessään ala-asteellani kertomassa urastaan. Silloin ilmestyneet Suomu ja Hämärän renki innostivat enemmän kuin tämä sarja. Paria kohtaa vähän venyttämällä, paria kohtaa supistamalla, muutaman kauhuelementin lisäämällä tästä olisi kyennyt muokkamaan neljän, viiden tähden kauhukirjan. Korjaus, fantasia. Fantasiaa tämä on joo, mutta minulle kauhu, koska kuten mainittu, shamanismi...

Kirja on parempi kuin aikaisemmat osat Houkutus ja Uusikuu. Kirjassa on enemmän toimintaa ja tasaisesti koko kirjan ajan kun aiemmissa osissa toiminta on keskittynyt kirjan loppupuolelle. Pidin kirjasta kovasti.

Aivan mahtava kirja. King antaa oman säväyksensä aikamatkustamiselle ja sen säännöillle, kun lähdetään metsästämään Lee Harvey Oswaldia. Perusta on tuttu: Kyllä, historiaa voi muuttaa ja kyllä, sillä on myös seuraamuksia. But here's the catch; historia pistää hanttiin ja pienilläkin muutoksilla voi olla suuri hinta. King spekuloi loistavasti erilaisilla perhosefekti tapahtumilla ja tempaa tarinallaan mukaan. Millainen olisi maailma ja tämä päivä, jos JFK jäisi henkiin? King tarjoaa mielenkiintoisen vastausehdotuksen.

Luin kirjan joskus lukioaikana kun arvottiin kirjaesittelyä varten jokaiselle kirja. Ja mikä arpaonni! Kirjahan oli todella hyvä. Alkuun meni hetki tajuta kirjan maailma ja termejä, kirja oli hyvin erilainen kuin mitä olin aiemmin lukenut. Ehkä juuri siksi pidin siitä.

Rakastan tätä kirjaa, se on niin täynnä taikaa. Tarina on hieno, eikä tylsiä hetkiä ole ja päähenkilö on erilainen. Kirjassa on niin monta erilaista elementtiä ja pientä juonta, ja asiat etenevät välillä liian vauhdikkaasti. Etenkin ensimmäisellä lukukerralla joutui välillä palaamaan hieman taakse päin ja lukemaan uudelleen, kun jotain ei oikein ymmärtänyt. Etenkin loppupuolella oli tälläinen ongelma. Toisella kerralla kun tarinan jo tunsi niin lukukokemus oli vielä parempi, kun kykeni sisäistämään pieniäkin asioita. Ja kirja vain parani. Ja kirja on sopivan lyhyt, jos voi sanoa, että sen saa rauhassa ahmia illalla, ilman pelkoa liian vähistä yöunista. Miyazakin elokuva versiotakin todella rakastan ja parasta minusta elkokuvassa ja kirjassa on se, että ne ovat sopivasti erilaisia vaikka tarina on selvästi kirjasta. Molemmat versiot ovat huippuja. Leijuva linna oli myös erittäin mukava lukukokemus, taisin lukea sen kyllä englanniksi, vaikka alkuun harmitti kun muutamaa tärkeää henkilöä ei ollutkaan mukana, mutta iloinen yllätys oli kun he olivatkin mukana pidemmän aikaa :) Rönsyilevä talo on minulta jostain syystä jäänyt aivan unholaan ja siis lukematta, mutta eiköhän sekin tässä vielä korjaannu.

Todella parhaiden kirjojen joukossa. Tarina ja koko maailma tempaa mukanaan. Kirjaa todella ahmii, vaikka olisi lukenut kirjan jo useampaan kertaan, edelleen se on yhtä mukaansa tempaava ja jännittävä kuin ensimmäisellä kerralla. Muistan ensimmäisellä kerralla lukiessa kuinka kirja tuntui niin pitkältä, mutta myöhemmät lukukerrat kirja tuntuu melkein liian lyhyeltä :) Samaa tarinaa jaksaisi lukea tuplasti enemmän.

Tämä ei ollut niin hyvä kuin aiemmin lukemani Pörriäinen lentää hämärissä, mutta hyvä kirja se oli silti. Pidin ideasta ja salaisuudesta, joka liittyi Agnes Ceciliaan. Myös Cecilia-nukke oli ihana. Pidän Gripen kirjoitustyylistä.

Pidin kirjasta muuten, mutta loppuratkaisu ei ollut kauhean mielenkiintoinen. Jäi tunne, niinkuin kirjailijoille olisi iskenyt paniikki siitä että sivuja on jo valtavasti, ja loppukin pitäisi saada mahdutettua mukaan.

Paras Kingin kirja, jonka olen lukenut! 09/2015 lisäys: Eipäs olekaan, luin Tukikohdan vasta nyt :D

Steampunk-sarjakuva eläinhahmoilla! Visuaalisesti loistokas, väkivaltainen, menneisyyden tulevaisuuteen kurkottava vauhdikas dekkaritarina. Bryan Talbotin tyylin tunnistaa heti.

Pidin kirjasta kovasti, sen juoni ja henkilöt olivat kivoja, eikä loppu ollut arvattavissa. Toivoisin, että kirjasta olisi toinen osa, jos vaikka se olisi yhtä hyvä kuin tämäkin :)

Vaikka kirjailija oli suomalainen, kirja oli silti todella hyvä. Kirjan juoni oli mielenkiintoinen. Myös henkilöt olivat todellisen oloisia, eikä liian keksittyjä. Minun mielestäni kirja oli muuten hyvä, mutta loppuhuipennus tuli liian myöhään, kirjan olisi pitänyt jatkua vielä, koska se jäi selvästikin kesken vielä. Muuten hyvä <3

Kirja oli parempi kuin ensimmäinen osa. Kirja on ehkä hieman ennalta arvattava. Kirjaa ei voinut kuitenkaan jättää lukematta, kun on lukenut ensimmäisenkin osan. Seuraavaa kirjaa odotellessa.