Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Pidin kirjatsta todella paljon ja se oli mielstäni helppoa ja mukavaa luettavaa. keski osassa meinäsi tullä vähän tylsää mutta onneksi loppuun parani!
Minäkin odotin kirjalta enemmän... Kuvat tekivät kirjasta mielenkiintoisen, ja siksi sen ehkä aloitinkin. Luulin kirjan olevan erilainen,keskittyvän enemmän eriskummaallisuuteen pysyen mahdollisen rajojen sisällä. Ehkä vähemmän fantasiaa olisi tehnyt tästä mielenkiintoisemman. Aion kyllä lukea, jos jatkoa tulee!
Aivan mahtava kirja. Ajattelin ensin, että tämä kirja olisi samanlainen kuin edellinen kirja. Mutta tämä oli vielä parempi. Nemon ja Edenin tuleminen mukaan faunoidijengin kanssa oli mielenkiintoista ja Ronnikin sai mieleistä seuraa. Tässä kirjassa ainut asia joka häiritsi minua, oli kirjan loppu, jossa Unna jätti Rufuksen.. aiva tyhmää vaikka hän kuitenkin rakasti Rufusta mutta... En malta odottaa, että pääsen lukemaan kirjan seuraavaa osaa, kun se ilmestyy. Toisaalta toivoin jossakin vaiheessa, että Unna olisi ottanut Nemon, mutta kun ajattelee, niin onneksi niin ei käynyt :)
Tämä kirja oli taas kerran aivan ihana. En tiedä mikä tässä sarjassa on niin ihanaa, mutta siis aivan sairaan hyvä kirja taas. Ainut asia joka tässä ehkä ärsyttää on Jacen välttelevä käytös Clarya vastaan, mutta se on ihan siedettävää kun selviää mikä Jacea vaivaa.
Taas kerran nappisuoritus Cassanda Clarelta. Tämäkin kirja hurahti ihan muutamassa päivässä. Vaikka sota on ohi varjonmetsästäjia alkaa kuolla, Simon yritetään tappaa ja Jace näkee painajaisia. Taistelu ei siis ole läheskään voitettu. Pidin kirjaan tuoduista uusista hahmoista, etenkin Kylestä vai pitäisikö sanoa Jordanista. Camille oli kiva lisäys, vaikka en hänestä aluksi erityisesti pitänytkään, mutta hän alkoi kiehtoa Magnuksen entisenä tyttöystävänä. Jocelynin pitäisi alkaa pitää Jacesta viimeistään kirjasarjan lopussa, jotta saisin mielenrauhan. Ja mielestäni Jacen pitäisi välillä olla pelastamassa Clarya, eikä toisinpäin. Muuten kirjasta ihan täydet pisteet. Koko kirjan ajan säälin Jacea ja olin varma etteivät hiljaiset veljet pystyneet tekemään mitään, hänen painajaisille. Kirjan loppu oli hyvä siinä määrin, että tavallaan kaikki saivat toisensa, paitsi tietysti Jace jäi vielä Sebastianin/Jonathanin valtaan mikä jäi häiritsemään tolkuttomasti. Seuraavana lukulistalla onkin sarjan viides osa.
Aloitetaan kannensuunnittelusta: Kannen suunnittelu on mielenkiintoinen ja pidän siitä, vaikka näissä on tätänykyään vähän liian fantastisia juttuja (Kuut ja tähdet esimerkiksi), mutta aiheeseen liittyen sopiva Sitten sisältöön: Kolme outoa nimeä samassa kirjassa? Oravaliito, Lukkikoipi ja Lehtilampi. Lehtilampi on ihan kiva nimi vielä, mutta Oravaliito? (Liito-orava, oravaliito) kuulostaa tyhmältä ja Lukkikoipi? Miksei esimerkiksi Lukkijalka, vaikka se aika yleinen onkin? Uuden seudun kuvaileminen on onnistunut hyvin ja mukaan tempautui kuvallisesti, kuten aina, joka antaa plussaa. Eritoten pidin kirjassa nyt siitä, että Haukkahalla ei ole ilmiselvä vihollinen tai ystävä. Valehteleeko se siitä, mitä Mutakynsi kertoi vai ei? Tämä on mukavaa vaihtelua liian ilmiselvään juonenkulkuun. Kun Tulitähti tuli metsään kaikki tiesivät, että Tiikerikynsi oli se paha ja se piti voittaa. Se oli liian ilmiselvää, mutta nyt Haukkahalla, hänen poikansa onkin ehkä viekkaampi tai sitten ihan oikeasti kunnon soturi. Jään innolla odottamaan seuraavaa osaa! Saisi tulla nopeasti kyllä! Luin kirjan päivässä!
En vain saa tarpeekseni näistä kirjoista! Erityisesti Ericin lisääntynyt esiintyminen kirjoissa innostaa lukemaan lisää. On miltei pelottavaa, kuinka nämä kirjat koukuttavat.
On miltei uskomatonta, että vielä kuudeskin osa kirjasta saa lukijansa janoamaan lisää. Maisemanvaihdoksiakin tulee tarpeeksi ja etelävaltioiden kuvaus ja käyttö herättelevät matkakuumetta kohti Yhdysvaltoja.
Näitä kirjoja ei voi kun rakastaa. Hahmot ovat joko mahdottoman sympaattisia tai täysiä kusipäitä. Osaisinpa itsekin kehitellä noin värikkäitä hahmoja, kuin Harris.
Kirjasarja jatkaa jo todella korkeiden odotusten ylittämistä loistavalla huumorillaan ja kiehtovuudellaan. Aivan mahtavaa, että Ericistä näytetään näinkin suloinen puoli. TV- sarjan onnistuinempia hetkiä oli Alexander Skarsgårdin tulkinta muistinsa menettäneestä Ericstä.
Loistava kirja muuten, mutta puolestani Billin osuutta voisi huomattavasti pienentää. En voi sietää kyseistä "henkilöä". Mahtavaa, että Eric saa jo enemmän huomiota ja muita komeita miehiä astuu kuvaan.
Harrisin kirjat vain paranevat edetessään! Uskomatonta, miten Harris onnistuu keksimään niin monenlaista toinen toistaan vauhdikkaampaa tapahtumaa jokaiseen kirjaan. Värikkäitä henkilöhahmoja ja loistavaa dialogia. Erityisesti Bubba- vampyyri vei sydämeni.
Kerrassaan loistava ja koukuttava kirjasarjan aloitus. Tämä kirja sai minut innostumaan lukemisesta. Sookie Stackhouse- romaanit ovat niitä kirjoja, jotka on pakko lukea kannesta kanteen jos erehtyy lukemaan edes ensimmäisen rivin. Kirjan sisältö on kypsää, mutta teksti on helppolukuista ja rakastan Sookien välillä niin kovin sarkastista kertomista. TV- sarja ei ole mitään kirjoihin verrattuna (keskitytty liikaa seksiin ja Billin temppuihin). En voi sietää Billiä kirjoissa, enkä tv:ssä. Eric sen sijaan tempaa pauloihinsa muutaman muun henkilön kanssa.
Hieno kirja! Kirja vei helposti mukanaan. :) Kirja on täynnä petoksia ja romantiikkaa. Voisin lukea kirjan vielä 1000 kertaa uudestaan! :)
Minä pidin tästä kirjasta, vaikken kauheasti Scifistä perustakkaan. Kirjailija oli saanut hyvin kuvattua siilon maailman, ja ihmisten epätoivon, raivon ja muut tunteet. Ja tämänkin kirjan kohdalla tuli taas sellainen kumma tunne, että olisin lukenut tämän joskus aikaisemminkin. mutta se ei tämänkään opuksen kohdalla voi olla mahdollista, kun tämäkin kirja melko uusi... Mutta suosittelen muillekkin, tämä soveltuu ehkä kaikkein parhaiten aikuisempaan makuun, sillä ihan nuorille en tätä suosittelisi.
Okei, mä en oikein tiedä, että mitä mä tältä oikeastaan odotin, mutten kyllä takuulla tätä. Ja tämä kirja tuntuu jotenkin tutulta, ja tuntuu kuin olisin lukenut sen aikaisemminkin. Vaikka eihän sen pitäisi olla mahdollista, kun on kumminkin näinkin tuoreesta opuksesta kysymys... Ja muutenkin minusta tuntuu., että odotan aina liikaa kirjoilta, joissa vain mainitaankin sana "vampyyri." Ja lähes aina olen joutunut pettymään.
Ensinnäkin kirjan kaunis kansi kiinnitti huomioni heti kerralla. Empähän ole scifiä pahemmin ennen lukenut, mutta tää todellakin yllätti positiivisesti. Ensimmäinen kirja pitkään aikaan, jonka jaksoin lukea loppuun asti ja vieläpä päivässä. Ja ensimmäinen kirja joka onnistui viilaamaan mua linssiin 1-0. Tuuditti valheelliseen turvallisuudentunteeseen. Tälläisiä kirjoja mä kaipaisin enemmänkin, siis sellaisia, jonka loppuratkaisu ei todellakaan ole sitä, miltä se aluksi vaikutti.
Ristiriitaiset tunnelmat. Keijujen poliittiset juonittelut oli minusta huono idea heti jo ekassa kirjassa, jossa niitä esiteltiin, liikaa aineksia sopassa. Ja olihan tää sarja jo aika lopettaa muutenkin. Loppuratkaisu ei ollut se minun toivomani, vaikka ymmärrän kyllä hyvin kirjailijan perustelut sille mikä se oli. Ikävä kyllä ei tää ollutkaan viimeinen kirja. Yksi tulee vielä. Huoh, oisin kyllä jättänyt jo tähän, mutta ehkä se täysin aukoton Happy End on siis ihan pakko kirjoittaa :( Isot pointsit se vika kirja saa jos se ei lopu niin, mutta pahoin pelkään.
Onnellisten olosuhteiden johdosta voin sanoa lukeneeni tämän yhdellä istumalla. Koska olen monissa asioissa täsmälleen samaa mieltä kirjan kanssa, en pitänyt sitä saarnaavana tai tylsänä. En tiedä muuttaako se kenenkään mielipiteitä, mutta toivon niin. En pitänyt Linnunaivoista kovinkaan paljoa, mutta tämä on jälleen pakkohankinta omaan kirjahyllyyn ja suosittelen sitä kaikille ekologisista ja eläinten oikeuksiin liittyvistä kysymyksistä kiinnostuneille.
Karsta on ilmestynyt vuonna 2009. Jotenkin sen lukeminen on aina jäänyt ja ehkä hyvä niin, sillä kirjan ksenofoobisuus tuntuu iskevän nyt Persujytkyn jälkeisessä Suomessa kovempaa kuin mitä se olisi tehnyt aiemmin. Tieteiskirjallisuus on parhaimmillaan vetäessään paralleeleja todellisuuden ja kuvitelman välille, ja siinä J. Pekka on onnistunut oikein loistavasti. Alku erityisesti vakuutti. Loppu muuttui hieman hajanaisemmaksi, pitihän jännitystä lisätä, ja luin sen hieman huonoissa olosuhteissa (linja-autossa). Tekisi mieleni lukaista loppu uudelleen, jotta kaikki juonenpäät saisi paremmin itselleen solmittua. Jos pidät Suomi-scifiä jonain alempana lajina, suosittelen tutustumaan J. Pekan kirjoihin.
Miksi annoinkaan tämän odottaa hyllyssä niin kauan? Tuli sitten ahmittua kahdessa päivässä ja aina kun joutui laittamaan sen sivuun, harmitti. Ajattelin ehkä että tämä ei niin ole minun kirjojani, koska kuvaus kuulosti niin ei-scifistiseltä, mutta älkää antako sen hämätä, vaan lukekaa, mikäli olette pitäneet hänen aikaisemmista kirjoistaan. Ja jos ette ole lukeneet niitä, tästä on varmasti hyvä aloittaa ja toivon mukaan jatkaa niihin vanhempiin!
Wardin kirjat on helppolukuista höttöä, jota on vaikea laskea käsistään. Tämä onnistui jopa hieman yllättämään muutaman kerran.
Upea kuvakirja loistavasta sarjasta. Jäin kaipaamaan joidenkin hahmojen esittelyä (kuten Hurtta), mutta hieno se on silti.
En yleensä tykkää kauheasti novelleista, mutta Sinisalon novellit iskee. Kannattaa lukea, vaikka ei patikointiretkiä suunnittelisikaan.
Alkoi ehkä aika perusteiniromanssina, mutta onnistui mielestäni välttämään pahimmat siirappisuudet ja olemaan oikeasti kiinnostava myös yhteiskunnallisena kuvauksena. Kolmiodraamasta huolimatta se ei mielestäni ollut pääasia näissä kirjoissa ja siihen saattavat jotkut twilight-ihmiset olla pettyneitä. Koska pisti miettimään yhteiskunnallisia juttuja ja myös luopumista enemmän kuin pelkkää romanssia imho niin suosittelen vähän vanhemmalle lukijakunnalle - saattaa mennä paremmin läpi heille kuin pelkkää team Xander/Ky kaipaaville.























