Uusimmat kirja-arviot ja kommentit

Piti lukea samana päivänä loppuun, vaikka menikin yömyöhälle. Pidin erityisesti siitä, miten Suomen historia yhdistyi ihmissusien tarinaan, kuten myös erilaisuuden ymmärtäminen (tosin tämän aamun Hesarin jutun mukaan ei ehkä ole syytä olla ihan niin optimistinen kuin kirjassa). Hienoa työtä. Ei mitään nuorisoromanssia, mutta suosittelen vinkkaajakavereita ehdottomasti tutustumaan tähän ja tarjoamaan tätä lukiolaisille.

Totuuden nimessä on sanottava, etten ole varma siitä ymmärsinkö puoliakaan mitä tässä tapahtui, mutta ainakin se oli kirjoitettu aika vetävästi ja sitä luki mielellään. Sen minkä ymmärsin, siitä pidin. Ja suorastaan rakastin muutamaa pientä yksityiskohtaa, joista näkyi Rajaniemen kulttuuritausta. En tiedä aukenevatko taas ne kenellekään muille kuin suomalaisille!

Novellit ei edelleenkään ole mun teekuppini. Pari sellaista, joista tykkäsin, kuten kokoelman avaava Magdalena Hain Vaskimorsian (Atorox-ehdokas). Muuten jäi aikalailla sellainen tunnelma, että pidemmässä jutussa näistä ois saanut enemmän irti.

Eka osa oli vähän turhan bling, tää oli taas ehkä turhan tavis ;) Alun sekoilu ajan kanssa antoi heti huonon lähdön. Jos Raisa meni töihin kahdeksitoista, kuinka lyhyt päivä hänellä oli, jos iltaa joutui odottelemaan tuntikausia? Tykkäsin susien historiasta.

Hyvä kirja. Mukavasti erilainen kuin aiemmat osat, koska Zoeysta kerrottiin vähemmän. Stevie Raen ja Refaimin tarinaa oli mukava seurata välillä.

Pidin kirjasta todella paljon. Välillä Saban asenne muihin oli melko ärsyttävää mutta muuten pidin kaikesta kirjassa. Seuraava osaa odotellessa! :)

Hiukan erilaisen Leijuvan linnan jälkeen Rönsyilevä talo oli hyvin samantyylinen kuin Liikkuva linna. On outo velhon talo, jota nuori tyttö pääsee tutkimaan. Charmain oli samaistuttava hahmo lukuintoineen, eivätkä muutkaan hahmot ärsyttäneet liikaa. Juonikin oli ihan mielenkiintoinen. Se ei kuitenkaan herättänyt kovin suuria tunteita. Eikä se missään vaiheessa pakottanut lukemaan vielä yhtä lukua. Tästä kirjasta, samoin kuin koko sarjasta, jäi sellainen olo, että oli se ihan kiva lukea, mutta ei se mikään suuri elämys ollut.

Ihan loistava lasten ja nuorten kauhusarja, jota voi varauksetta suositella myös pojille, joita romanttiset vampyyritarinat eivät kiinnosta: tästä sarjasta romantiikkaa ei löydy tippaakaan (ainakaan niistä osista mitkä minä olen lukenut, ja tuskinpa tahti muuttuu myöskään jatkossa). Jos sarjan ensimmäinen osa ei tempaa kunnolla mukaansa, se on vasta alku - älä jätä lukemista siihen!

Minä pidin tästä kirjasta. Siitä on nyt jonkin aikaa kun tämän luin, joten ihan tuoreessa muistissa se ei ole, mutta jatko-osaa aloin kyllä odottaa. Nythän se on jo ilmestynytkin, mutten ole ehtinyt sitä vielä lukea. Kirjan maailma on mielenkiintoinen. Vaikka aihe on synkkä eikä ilmastonmuutoksen jälkeisessä ajassa eläminen vaikuta helpolta, tarina on mielestäni uskottava (paitsi pikkuveljensä katoamiseen päähenkilö suhtautui yllättävän huolettomasti), looginen ja toimii hyvin. Yllättävän hieno suomalainen nuortenromaani elämästä ympäristökatastrofin jälkeisessä maailmassa.

Aluksi on sanottava, että pelkään jo etukäteen tv-sarjan tuntuvan kummalliselta, mikä varmasti johtuu suomen kielestä, vaikkeivät asiat siitä saisi olla kiinni - hienoa, että tällaista tehdään myös kotimaassa! Olen vain vilkaissut traileria pikaisesti, joten kirjan lukemista se ei minun kohdallani haitannut. Kirja etenee kyllä mielestäni sutjakasti ja sopinee vaikka True Blood -faneille, mutta jokin siinä vaivasi... onko se ajatus nymfeistä ylipäänsä, siitä että naiset ovat miehistä ja seksistä yhtä riippuvaisia kuin nämä naiset ovat, heidänhän käy suorastaan huonosti, josseivät saa "ravintoa" riittävin väliajoin? Nymfejä enemmän oikeastaan miellyin satyyreihin, jotka tuntuvat mielenkiintoisemmilta hahmoilta. Toivottavasti näyttelijät eivät pilaa mielikuviani. Ihan hyvä kirja tämä oli, jollei anna tiettyjen asioiden häiritä. Kotimaisuuden vuoksi suosittelen tutustumaan, että pysyy ajan tasalla siitä, mitä tällä rintamalla Suomessa tapahtuu! Luultavasti luen myös seuraavan osan, jollei tv-sarjassa paljasteta loppuja tapahtumia etukäteen.

Pidin kirjasta, vaikka kokonaisuutena se ei ihan nappiin osunutkaan. Kirjan alkupuolisko oli oikein kiinnostava, mutta keskikohdassa meno oli valjumpaa, joskus jopa pitkäpiimäistä. Mm. Yliopisto = Velhokoulu meininki ei ollut minulle erityisen innostavaa lukemista ja välillä tuntui, että tarinaa pitkitetään ihan suotta. Erityisesti kirjassa pidin kehyskertomuksesta eli nykyisyydestä. Sen mystisyys saa halun selvittää, miksi on päädytty tällaiseen tilanteeseen eli menneisyydestä kuuleminen on välttämätöntä, jotta asiat selviävät. Kerrontatapa siis miellytti, mutta eteneminen olisi saanut olla rivakampaa. Kirjoitus on sujuvaa ja suomennoksessakin kieli on välillä kaunista. Mietin 3½ ja 4 tähden välillä pisteytystä, mutta päädyin jälkimmäiseen, koska parannusta oli keskikohdan keskinkertaisuudesta lopussa ja lopulta kirjasta jäi varsin hyvä maku.

Odotin kirjan olevan paljon pelottavampi, lukeehan takakannessakin ettei sitä suositella heikkohermoisille. Alussa kesti (liian?) pitkään ennen kuin päästiin itse asiaan eli edes kuuhun. Myönnän harpponeeni. Kuussaoloaikaa olisi voinut kuvata enemmän. Kuussa majailevien olentojen nopea ilmestyminen ja saman tien tapahtuva toiminta jätti niiden tarkoituksen ja syntyperän arvoitukseksi. Kirjan idea oli kyllä mielenkiintoinen ja loppua kohti juonen kiinnostavuus lisääntyi (toisena iltana/yönä lukemista jatkaessani olin huomattavasti edellistä lukukertaa jännittyneempi), vaikkakaan täysin ennalta-arvaamaton loppu kirjassa ei ollut. Teoksen päätös sai silti odottamaan jatko-osaa, vaikka sellaista ei taida valitettavasti olla luvassa... Ihan ok lukukokemus varsinkin teini-ikäisille ja nuoremmille. Vanhempia lukijoita ei alun teinihömppä jaksa ehkä ihan yhtä paljoa kiinnostaa.

Tämänkin sain luettua nopeasti. Ei mitenkään tapahtumarikas kirja, eteni aika tasaista tahtia. Kirja ei ollut sinäänsä tylsä, olihan siinä mausteena Gideonin ja Gwenyn romantiikka, arvoituksia/salaisuuksia ja Xemeriuksen humoristiset kommentit, joka teki lukemisen hauskaksi ja kevyeemäksi (paras kirjan hahmo tähän mennessä!) Kirja oli hyvä, mutta siitä jäi uupumaan jokin, joka olisi sytyttänyt lukijan lukuinnostuksen. En saisi toivoa liikoja, mutta...toivon nyt kuitenkin, että viimeinen osa olisi paljon..noh, mitenkäs sen nyt sanoisi..räjähtävä?

Alku oli hieman vaisu, mutta tarina lähti aika nopeasti mukavasti käyntiin ja imaisi mukaansa. Lenasta oli kasvanut toisen kirjan aikana mielenkiintoinen, moniulotteinen hahmo. Hänen ajatuksiaan Korvesta ja Alexin menettämisestä oli kuvattu hienosti. Kirja onnistui yllättämään lopussa, vaikka jotkin juonenkäänteet olivatkin ennalta arvattavia.

Kijr aoli ihana ja vaikak se oli melko ennalta arvattava se oli mukavaa luetatvaa. Jään odottamaan innolla seuraavaa osaa!

Kirja täynnä rönsyilevää huumoria, päättömiä lausahduksia, romanttisia hetkiä ja taistelukohtauksia. Annukka Salama on ehdottomasti yksi ihanimmista kohtaamistani kirjailijoista. Hänen tekstiinsä on helppoa sukeltaa, persoonalliset hahmot ovat kaikki omanlaisiaan ja ihastuttavia. Kuitenkaan Salama ei ole jättänyt pois elämän peruselementtiä; normaaleja hetkiä kaiken seikkailun keskellä, joka on mielestäni näiden kirjojen ehdoton peruselementti. Hahmojen oleminen ja hauskanpito on niin kirjavaa, että se saa tirskumaan ja hekottelemaan ääneen. Piraijakuiskaaja seuraa Käärmeenlumojaan jalanjäljissä, muttei aivan yllä edeltäneen kirjan tasolle. Siinä missä Käärmeenlumooja ei anna lukijalle muita mahdollisuuksia kuin lukea, Piraijakuiskaaja ei ole niin ehdoton. Loppua kohti mentiin taas kunnon vauhdilla ja olisi tehnyt mieli lukea enemmän. Kirjan loppu oli surullisen yksioikoinen. Teki mieli huutaa Unnalle, että "Takaisin, et varmasti jätä Rufusta!", mutta jättihän se. Rufuksen epilogi oli ihana ja koskettava. Seuraavakin osa luetaan!

Kirja oli ihan hyvä, mutta itse pidin enemmän ensimmäisestä osasta.

Erästä aikaisempaa kommenttia lainatakseni, tämän tarinan dystopia ei aiheuttanut kylmänväreitä, saanut kauhistumaan tai järkyttymään, vetämään henkeä ja rukoilemaan, että henkilöt selviävät. Ally Condien kirjoitustyyli on aivan omanlaisensa ja eroa nähdäkseni paljon muihin kirjailijoihin verrattuna kauniilla, veden tavoin hiljaa soljuvalla kielellä. Harmillisesti Condien kielestä puuttui kuitenkin lukijasta tarttuva koukku ja lukijana oli päätettävä, että "minä luen tämän nyt". Pehmeää, latteaa tekstiä, joka ei kohdannut räväkkää nousukiitoaan missään vaiheessa. Epäkohdatkin yhteiskunnasta kuulostivat kuvailtuna untuvaisilta. Kirjailija kuitenkin palkitsi lukijansa, mitä pidemmälle luki. Hiljalleen alkoi tapahtua. Uudenlainen, untuvanpehmeä ja herkkä. Jatko-osa odottaa kirjoituspöydällä!

Kirja oli juoneltaan aikas samanlainen kuin edeltävä kirja Houkutus. Alussa vatvotaan ihmissuhteita tylsistymiseen asti ja vielä puuduttavammin kuin Houkutuksessa, mutta viimeiset sata sivua on vauhdikasta toimintaa joka korvaa pitkän odotuksen. Paikoitellen todella ennalta-arvattava, mikä on tietysti hiukan harmi, mutta yllättäviäkin käänteitä oli. Olen edelleenkin kiinnostunut lukemaan sarjan loppuun, vaikka kirja oli heikompi esitys kuin Houkutus. Toivottavasti kaksi viimeistä ei huonone tästä.

Mikäli kaksi aiempaa kirjaa kolahtivat, niin päätösosa ei varmasti jätä kylmäksi trilogian faneja. Kirjan suurimmat tapahtumat keskittyvät kirjan loppumetreille, mutta kirja ei siltikään ole kokonaisuudessaan tylsää luettavaa. Jotenkin se ei siltikään ihan yltänyt kahden ensimmäisen tuotoksen tasolle. Ihan kiva, että tähän oli saatu tekstiä myös Hanan näkökulmasta, joka elää parannettujen maailmassa kun taas Lenan näkökulma kertoi kapinallisten elämästä ilman ylellisyyksiä. Romanttista draamaa tässä mielestäni ei ihan kauheasti ollut, mutta se nyt ei haitannutkaan pahemmin. Osa asioista tosin jäi vähän liian auki mielestäni ja olisin kaivannut niihin vähän jotakin lisää, mutta nyt joutui tyytymään vain arvailuun mahdollisen jatkon osalta. Tämä oli alusta loppuun mielenkiintoinen, ehkä vähemmän karmiva kuin aiemmat osat ja oli kelvollinen päätös hienolle trilogialle. Ihmeellistä, että ensin karsastin tätä trilogiaa sen juonen perusteella, mutta kannatti todellakin tutustua kirjoihin. Suosittelen lämpimästi kaikille dystopia-faneille."

Omaperäinen, hienosti toteutettu kirja, jonka teksti oli kuin magneetti. Niinhän se menee, että lukijasta riippuen jotkut kirjat ovat imukuppeja, jotka eivät päästä otteestaan ennen viimeistä sivua, jotkut taas eivät voisi paljoa kiinnostaa ensimmäisestä sivustakaan alkaen. Käärmeenlumoojassa oli sellainen kutina heti alusta alkaen, ettei silmiä voinut irroittaa tekstistä. Harmillisesti loppua kohti vauhti alkoi hieman hyytyä, muttei tämän lukemisessa kyllä kauaa mennyt! Rääväsuista ja suoraa, kiehtovaa kieltä, joka teki kirjasta hyvin persoonallisen. Ajattelin ensin, että puhekieli sekoittaa koko pakan, mutta tätä oli hyödynnetty sen verta taitavasti, ettei se missään vaiheessa takunnut. Kirosanat olivat kuin mauste jo valmiiksi hyvään keittoon. Salama oli saanut kirjaan ihanan hyrisyttävän seksuaalisen viritteen, minkä takia harmitti suoranaisen paljon, kun tämä jäi nuorten kirjaksi. Tästä olisi mielestäni ollut erinomaisesti ainesta myös nuorten aikuisten kirjaksi. Ainoa, mikä minua jäi tässä hämäämään, oli syy- ja seuraussuhde. En oikeastaan missään vaiheessa täysin käsittänyt, minkä takia Unna kaiken kaikkiaan otettiin porukkaan, vaikka se oli toisaalta ilmiselvää. Ja lainaten The Big Bad Wolfia: hetki, jona pelkää kuollakseen, jätti tulematta. Päähenkilönä Unna oli aivan ihana, persoonallinen ja sulostuttavan pelokas, mutta jääräpäinen ja hänestä ei voinut olla pitämättä. Rufukseen rakastui ensisilmäyksellä ja aivan eri toten hänen punaisiin rastoihinsa. Mustasukkainen käytös kruunasi hänen käytöksensä, kuten yleensäkin tämän tyyppiset miehet. Joonessa oli jotain todella sympaattista ja ihanaa, Viken kommentit alkoivat ketuttaa itseä vasta myöhemmin kirjassa. Ronni oli aika erikoinen, mutta yhtä kaikki loistava hahmo. Koukutuinko? Kyllä. Luenko jatko-osan? Kyllä. Suosittelenko? Hemmetti, kyllä!!