Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Paljaan taivaan alla on kaunis ja harmoninen teos. Kirjan maailma sijoittuu utopistiseen maailmaan, jossa magneettiset myrskyt ovat ajaneet maailman tuhon partaalle ja ihmiset ovat paenneet asumaan kapseleihin virtuaalimaailmoihinsa. Aria on nuori nainen, joka epäonnisen illan jälkeen kohtaa ulkopuolella asustavan villin, Perryn. Tästä alkaakin hieno tarina kahden maailman törmäämisestä, jossa molemmat nuoret joutuvat kyseenalaistamaan kaiken mitä he ovat oppineet ja mikä on heille ennestään tuttua. Valitsin kirjan sen perusteella, että olen lukenut läpi paljon tuoreita dystopiakirjoja lähiaikoina, eikä minulla juurikaan ollut ennakkoon odotuksia tämänkään suhteen. Toisaalta dystopioille ominaisesti odotin kirjasta huomattavasti raaempaa ja rankempaa. Paljaan taivaan alla -teos lähti ehkä hieman hitaasti liikkeelle ja ennen kuin Arian ja Perryn luonteenpiirteet tulivat kunnolla esille kirja edetessä, oli alkuasetelma ehkä liian luolamies versus hi-tech. Tästä kuitenkin päästiin onneksi melko nopeasti eroon. En lukisi myöskään huonoksi piirteeksi kirjan pehmeämpää luonnetta. Kirja käsittelee niin henkiinjäämiskamppailua kuin kuolemaa, mutta mielestäni kirjailija on onnistunut erinomaisesti kuvailemaan tapahtumia ajautumatta kuitenkaan Nälkäpelille tai Divergent sarjalle ominaisiin sfääreihin. Kirja on kaunis ja harmoninen tarina, eikä se kaipaa mielestäni terävämpää otetta. Kirja ansaitsee neljä tähteä. Viimeinen jää uupumaan siksi, että alku oli hieman tahmeampi ja toisaalta kun Perryn ja Arian ihastumista lähdettiin käynnistämään, se tapahtui ehkä liian väkisin ja yhtäkkiä ja toisaalta kirjaa lukiessa eteenpäin joutui toisinaan palata ja katsoa onko sivuja jäänyt väliin kun heidän suhteensa olikin edennyt roimasti viime kerrasta. Tämä ehkä hieman häiritsi ja rokotti viimeisen tähden. Suosittelen kirjaa kuitenkin kaikille, jotka jaksavat lukea hieman kesympää ja hidastempoisempaa scifiä. Vauhdinnälkäisille lukijoille teos on luultavasti liian ponneton ja tapahtumaköyhä. Itse kuitenkin pidin suuresti.
Tämä kirja oli mielstäni paljon parempi kuin aikaisempi kirja. Tässä kirjassa juonessa tapahtui yllättäviä juonenkäänteitä, kun taas edellisessä sarjassa se oli aika aika ennalta arvattavaa. Ja tässäkin.. Damen meni Stacian luo taas ja jätti Everin yksin tosin se taisi olla Romanin vika. Kyllä tämä sarja on vaan ihana, ainakin tähän asti. Toivottavasti seuraava osa on yhtä hyvä :-D
Kirja aoli mielenkiintoinen sekä erilainen. Välillä oli "kertojia" joidne ajatelmia/ajatuksia (miten se nyt pitäs sanoo?) en olisi jaksanut lukea mutta pää asiassa oli hyvä kirja sekä odotan jo että saan luettua seuraavan osan!
Toisaalle kertoo Jäljellä kirjan tapahtumat uudestaan täysin eri näkökulmasta, mikä oli aika hauska idea ja antaa siinä sivussa vastaukset ykkösosasta jääneisiin kysymyksiin. Kirja meni alas yhdeltä istumalta, piti mukanaan ja eikä jäänyt jaarittelemaan turhia. Kevyttä ja nopsaa luettavaa.
Safiirinsini ei ehkä aiheuttanut minussa samanlaista "pakko lukea" -reaktiota kuin Rubiininpuna, mutta siitäkin huolimatta kirjan juoni piti otteessaan loppuun asti. Gwendolynin on hankala sisäistää aikamatkailun sääntöjä ja aiheuttaa ajoittain käytöksellään huvittavia tilanteita historian pyörteissä. Pakkaa sekoittaa Gideonin kimpoilevat mielenvaihtelut sekä sarkastisia kommentteja heittelevä vesinokkaeläimen haamu, jonka tietysti vain Gwen näkee ja kuulee. Smaragdinvihreään jatko-osaan jäi vielä paljon odotettavaa. :) Miinusta kirjalle samasta asiasta kuin ensimmäiselle osallekin eli parissa kohtaa liioitellulta tuntuva teinikäytös ärsyttää - mutta ajoittain siitäkin saa kyllä hyvät naurut!
Koen tämän kirjan arvostelun hyvinkin vaikeaksi. Ensinnäkään en tiedä pidänkö kirjasta vai en. Se on ahdistava mutta samaan aikaan myös kiehtovan erilainen. Se on rakkaustarina olematta kuitenkaan rakkaustarina sanan varsinaisessa merkityksessä. Maailma, jossa rakkaus on sairaus, on hyvin erilainen idea. Juuri tämä kiehtova juoni saikin minut tarttumaan kyseiseen kirjaan. Aluksi olin skeptinen Lenan suhteen. Hän vaikutti epäsopivalta ja kankealta päähenkilöksi. Kirjan luettuani on kuitenkin todettava, että Lena kasvoi kirjan aikana valtavasti ja lopulta aloin pitämään hänestä. Kehuja on annettava myös Alexille. Toisaalta kirja tuntui raskaslukuiselta, johtuen luultavasti kirjailijan tavasta kuvailla asioita ja tapahtumia tarkasti ja hieman haaveilevaan sekä rönsyilevään tyyliin (joka alkoi toisinaan vetää vertoja Taru Sormusten Herralle...) Asia, joka sai minut myös aidosti järkyttymään, oli kirjan lopetus.. Se sai minut suuttuneeksi ja surulliseksi, mutta toisaalta eikö hyvä kirja jätä aina sanattomaksi ja lopu ennalta-arvaamattomasti? Kuvailisin lukukokemustani hieman painostavaksi ja maaniseksi. Toivoin kirjan jo loppuvan, mutta en kuitenkaan voinut laskea sitä kädestäni. Kirja ei ollut täydellinen ja sen lopetus laskee omaa arvosanaani. Suosittelen kuitenkin tarttumaan kirjaan ja lukaisemaan.
Tämän kirjan jatko-osa on pakko lukea, jäi sen verran koukuttavaan kohtaan. Theo Lawrence on erinomainen lisä kirjailijoiden kirjaavaan jengiin, ja hänen ensimmäisen sarjansa tarina pärähtää käyntiin ja vetäisee mukaansa sen verran varoittamatta, ettei sitä ehdi edes tajuta. Tässä kirjassa minua kiinnosti eniten tulevaisuudenkuva, jonka Lawrence oli luonut. Kieltämättä hän on onnistunut tässä todella hyvin. Itselle tosin pisti välillä hankalaksi ymmärtää tiettyjä ympäristöjä, kuten Keskusaukiota. Kosketustaulut, biometrit, turvaverkko... neroa! Tilanne, josta tarina lähtee liikkeelle, herättää kysymyksiä jo heti alusta alkaen. Fiksusti toimittu: lukijan on pakko jatkaa eteenpäin. Harmillisesti ainoastaan Ariaan pääsi kunnolla sisään, onhan tarina hänen silmillään ja mielellään kirjoitettu. Hunter jäi jollain tavalla etäiseksi, vaikka kykeninkin näkemään hänet ja hänen lihaksensa tapahtumien kulussa. Turk veti mielenkiintoni epäilemättä. Arian perhe on kammottava, julma ja itsekäs; tuntui hyvältä, ettei Aaria jäänyt kumartelemaan heidän polviensa eteen. Nerokas, uudenlainen dystopia, joka sysäsi ideaa myös omalle kirjoitukselle. Onnistui myös ponnistamaan kriittisen siiviläni läpi suosikkeihini!
Eritoten pidin kirjassa siitä, että se ei lähtenyt perusjuonta, joka kertoo vain metsän tapahtumista ja reviiririidoista, mistä miltein koko ykköskausi oli kasattu. Ja plussan tekee se, että päähenkilönä ei enää nähdä Tulitähteä vaan se vaihtuu Tiikerikynnen pojaksi, eikä edes Tulitähden lapseksi. Kiinnostus herää, joka pakotti ostamaan seuraavankin osan.
Rakastuin erittäin syvästi Carlos Ruiz Zafoniin, kun puoliksi vahingossa ostin Tuulen varjon käytettynä pokkarina divarista. Enkelipeli seurasi samalla radalla, mutta Taivasten vanki jämähti hiukan vähemmän tasokkaaksi. Marinalle en siis osannut kunnollisia ennakko-odotuksia asettaa. Kieli on kaunista ja soljuvaa. Etenkin aiemmissa kirjoissa ihailin kateellisena kilometrin pituisia taitavia lauseita, joiden ymmärrettävyys ei hälvennyt ja jotka eivät takunneet puolivälissä. Kauniit kuvat, jotka Zafon lukijan eteen maalasi Barcelonan kaduista toimivat minulle. Kellarit ja kartanot, kaikki karumpi, sisäoppilaitoksen huoneet ja viemärit saivat tietyn houkuttelevan värisävyn. Kaikki Zafonin kirjat ovat itsensä värisiä... Niin kaunista. Juoneen oli ynnätty yleisimmät herran kirjoissa esiintyvät elementit, herkkä pika, joka tapaa tytön, pakkomielteestään juopunut hullu nero, mielenkiintoinen ihminen, jonka tarinaa ratkotaan ja pieni siivu omaa elämää, joka yllättäen myös sattuu. Unohdettujen kirjojen hautausmaa Marinasta oli jätetty pois, mutta asia on annettavissa anteeksi. Olen itkenyt jokaisessa Zafonin kirjassa ja itkin tässäkin. Ihan Marina ei Tuulen varjon ja Enkelipelin tasoa ole, mutta loistava tarina kauniissa kansissa. Tämäkin täytyy tulevaisuudessa omistaa.
Ihanaa.. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä miten ihana tämä sarja on. Myöskään tämä osa ei ole poikkeus <33
Aivan ihana kirjasarja. Rakastan tätä!<3 Ainut harmi tässä kirjasarjassa on se, että se loppui. Olisin voinut vaikka lukea näitä vaikka kuinka paljon vielä. <333 Jäin ihan koukkuun lukemiseen. En voinut olla lopettamatta lukemista, vaikka aikaakaan ei olisi ollut luke niin pakko oli<3
Aivan ihana kirja. Varsinkin Jace on niin ihana. Alku oli mielestäni hyvä. Se ei ollut vaikeasti ymmärrettävä. Olen ihan koukussa kyseiseen kirjasarjaan ensimmäisen osan takia :-) Mutta ei se haittaa...