Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Pidin tästäkin sarjan kirjasta, vaikka Sookien asenne onkin hieman ärsyttävä, koska eihän kukaan jaksa "kuunnella" kokoajan siitä kuin aikoo jättää ylikset pois ja jatka normaalia elämää kun se vain ei ole mahdollista. Muuten kirja oli minusta oikein kiva ja toivottavasti Sookien asenne tästä nyt muuttuisi!
Peikot ja erityisesti staalot olivat suurin syy, miksi kiinnostuin tästä kirjasta, ja siltä osin kirja jopa ylitti odotukset. Reilun 700 sivun tarina oli paikoitellen hurmaavan omalaatuinen, mutta myös tyhjäkäyntiä oli paljon. Kärsivälliselle lukijalle Staalo tarjoaa vähintäänkin aimo annoksen peikkomytologiaa.
Olen muuten huomannut, että näiden kirjojen takakannet antaa ymmärtää vaikka mitä erikoista ja antaa lupauksen säpäkästä juonesta, mutta kirjan luettuaan tajuaa, että takakansi on suurilta osin täyttä puppua. Tai sitten luvattua toimintaa raapaistaan vain pinnalta. Tämäkin kirja oli yhtä "vetelä" kuin aiemmatkin. En tiedä oliko sittenkään järkevää maksaa paria kymppiä kirjasta, joka kertoilee oikeastaan vaan Sookien ihokarvojen poistosta ja ullakon remppaamisesta. Mielenkiintoista toimintaa oli ehkä hitusen enemmän, mutta jotenkin tämä "haluan saada Sookien hengiltä"-kuvio alkaa olemaan jo melko kulunut. Lisäksi Sookie tuntuu ottavan vähän turhan rennosti sen, että ihmisiä ja yliksiä hänen ympärillään kuolee tiuhaan tahtiin eikä naikkosta näytä haittaavan vaikka hän posauttaa joutessaan haulikolla jonkun tunkeilijan aivot pellolle. Siis nämä kirjat ovat jotenkin aivan päättömiä välillä. Kauniisti sanottuna luonnehtisin kirjaa höntiksi ja naiiviksi. Ainut kiinnostava hahmo tässä kirjassa oli Claude ja sitä oli aivan liian vähän.
Hyvä kirja. Sarjan kirjat eivät ole ihan "perinteisiä" vampyyrikirjoja, joten niiden lukeminen on mukavaa vaihtelua. Kirja ei ole ennalta arvattava, joten lukemisen mielenkiintoisuus säilyy loppuun asti.
Olisin voinut antaa tälle kirjalle 3,5 tähteä. Jo ihan sen vuoksi, että olen pahasti koukussa Gluhovskin luomaan apokalyptiseen, ydinsodan jälkeiseen, maailmaan. Tulin antaneeksi kuitenkin kolme tähteä sen takia, että kirjailija jatkaa edellisosasta tuttua lukijan ärsyttämistä. Tämä ilmenee siten, että tiettyjä odotuksia nostattavia käänteitä heitetään ilmoille roikkumaan, ikään kuin täkyinä, mutta lupauksia ei kuitenkaan missään vaiheessa lunasteta. Puhun tietenkin Smaragdikaupungista ja muista kirjoissa esiintyvistä "huhuista". Asiaan suhtautuisi toisin, jos kyseessä olisi varsinainen kirjasarja, jonka seuraavaa osaa osaisi odottaa. Silloin tietäisi vartoa tiettyjä juonellisia ratkaisuja tapahtuvaksi joskus tulevaisuudessa. Nyt asiasta ei kuitenkaan ole varmuutta, koska kyseessä ovat itsenäiset teokset, joille ei ainakaan tietääkseni ole taattua jatkoa luvassa. Internetistä olen löytänyt huhuja Metro 2035:n tuotannosta, mutta varmuutta ei tälle tiedolle ole vielä olemassa. Ehkä tuo huhuilu ja muu epävarmuus ovat juuri niitä juttuja, joiden päälle Gluhovski on halunnut perustaa kaiken Metro-tuotantoonsa liittyvän. Jos näin on, niin siinä hän on onnistunut varsin kiitettävästi.
Kirja oli mielestäni mukavan nopea tempoinen ja vaikka se olikin hieman ennalta arvattava niin pidin siitä silti todella paljon. Aria ja Perry ovat ihania päähenkilöitä ja kannatan suuresti kirjan lukemista!
Kirja oli mielstäni mielenkiintoinen sekä siinä tapahtui tarpeeksi asijoita ja oli mukavaa kun "kertojat" vaihtuivat usein. LOpussa kirjaa minua jäi ärsyttämään Utun vihaisuus, mutta toivottavasti se korjaantuu viimeisessä osassa.
Pidin kirjasta todella paljon ja aijon lukea jatko osatkin! Jace ja Clare olivat milestani molemmat todella ihania hahmoja , toki pidin myös muista mutta noista eniten. Juoni oli kiva ja koukuttava, eikä siinä ollut paljoakaan kohtia jotka koin tylsiksi.
Aloitin kirjan koulussa ilman mitään odotuksia ihan vain sen takia kun en läytänyt mitään muutakaan, mutat kirja osoittautuikin todelal hyväksi! Tämän tapaisiin kirjoihin en olekkan enen törmännyt, mutta toteutus osoittautui hyväksi sekä mielenkintoiseksi. Tulitassu on hyvä päähenkilö eikä kirja käynyt tylsäksi missään vaiheessa. Jos siis pitää kissoista kannatan tämän sarjan aloittamista!
Pidin kirjasta todella paljon ja luenkin sarja etenpäin. Pidin päähenkilöistä paljon ja veljeskuntalaisetkin olivat minusta mielenkiintoisia, ainoa asio josita en niin paljoa välittänyt oli lessereiden osuudet. Muuten kirja oli mielestäni hyvin toteutettu.
En päässyt kirjaan missään vaiheessa kunnolla mukaan ja se oli jotenkin... tyhjä, outo? en tiedä. Kirja oli kuitenki pieni pettymys, mutta aijon toisen osankin luultavasti lukea.
Ajattelin lukea kirjan, koska pidän scifi- aiheesta elokuvissa, ja olen lukenut hyviä arvosteluja tästä kirjasta. Ja toki se on voittanut kotimaassaan jonkin arvostetuimman kirjapalkinnon... Luin yli puoleenväliin, kunnes oikeasti totesin, etten halua lukea loppuun. Tekee suorastaan pahaa lopettaa kesken, mutta kerronta ja henkilöt olivat minulle yhtä sontaa. Idea on todella hieno, ja tästä olisi saanut todella loistavan teoksen, mutta jokin meni pahasti pieleen. Tapahtumat käyvät nopeasti, kokonainen vuosi kuluu ilman sen kummempaa kuvailua ja yhtäkkiä nuoret lennätetään kuuhun. Tytön ja pojan suhde alkaa kuin tyhjästä... Epämääräisiä ja hiukan pelottaviakin tapahtumia, jotka eivät kuitenkaan koskaan herätä suurempaa mielenkiintoa. Vilkaisin miten kirja päättyy, eikä sekään näyttänyt yhtään hyvältä. Vuosiin en ole lopettanut kirjaa kesken. Tämä kirja on yksi suuri PLÄÄH.
Tämä kirja on mielestäni kaikista sydäntäsärkevin sekä yllätyksellisin koko sarjassa. Odotin innolla tämän osan lukemista, koska Vishous on mielestäni kenties paras veljeskunnan mies. Salaperäinen, vaarallinen, komea... sitä rataa. Suhteen kehittyminen Jane- kirurgiin tuntuu hyvin luonnolliselta. Viimeisissä luvuissa tarina kehittyy kuitenkin niin sydäntäraastavaksi, että on hetkeksi pakko laskea kirja pöydälle ja itkeä nenäliinat riekaleiksi ennen jatkamista. Loppuratkaisu on lopulta aika hätäinen ja outo, mutta hyvä kuitenkin. Ainoa pikkuriikkinen miinus on se, että Lessereitä ei näy enää juuri ollenkaan. Tärkeintä tässä osassa onkin näemmä purkaa enemmän juttua V:stä, Butchista, Johnista, Phurysta, Valitusta ja Kirjurineitsyestä... Tilaa juuri muulle ei sitten olekaan. Tästä kirjasta on vaikeaa vuotaa kaikkea lyhyeen arvosteluun, koska tapahtumia ja uusia käänteitä on niin paljon enemmän kuin sarjan aikaisemmissa osissa. Toisaalta juuri sen ansiosta annan kirjalle täydet pisteet.
Hyvä kirja. Aivan erilainen vampyyrikirja kuin aiemmin lukemani. Kannattaa lukea!
Tämä on hyvä kirja, ei niin poikkeava, mutta ihan hyvä. En päässyt kauheasti tykästymään päähenkilöön, mutta muuten hahmokaarti oli ihan mukava, joskin hiukan mustavalkoinen ja osittain stereotyyppinen. Teksti juoksi, joo, muttei herättänyt mitään. Tökkimään se ei jäänyt, enemmän... Hmm. Teksti oli liukasta, soljuvaa, sujuvaa, mutta koska kitka puuttui, ei aina jaksanut rämpiä eteenpäin. Juoni sinänsä oli hiukan... Ei nyt tylsähkö, mutta vähän turhan yksinkertainen. Kirjasta puuttui pelko. Vaikka Mary juoksi aktiivisesti karkuun noitavainoja, täytyi näin kuukausia lukemisen jälkeen muistella vähän pidempään, mikä se "pahis" oli. Historiaa on kuvailtu verisemmin, ja koska olen kai actionmedian uhri, olisin kaivannut ehkä lisää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Vaikka nyt tarkemmin ajatellen ihan hyvä, että Rees erottuu massasta tällä tavalla. Ja välipalana kirja on hyvä ja rentoa lukemista.
Rakastan tätä. Nimeni on Skelligin luin ensimmäisen kerran kai kahdeksanvuotiaana ja kirja on jäänyt takaraivoon. Löysin kirjaston poistomyynnistä eurolla. Ihanaa. Michael oli mukava kertoja, ei liian esiin tungettu. Herkkä. Minakin oli taitava hahmo. Pääosaa esitti enemmän lasinhauras tarina ja hahmot ja kieli oli jätetty koruttomiksi. Ja Skellig hurmasi jo olemuksellaan. Ei siihen paljoa lisäämistä Oma sydämeni suli, kun Michael puhui sisarestaan ja vauvan sydämestä. Sisarrakkaus puree allekirjoittaneeseen. Taisin itkeä pariin otteeseen, mahdollisesti paljon. Kirja oli hieman usvainen, kaunis, ei valtavirta vaan pikkupuro.
Hyvä idea, toteutus olisi kaivannut hiomista. Pidin rakenteesta, kertoja vaihtui joka toinen luku. Fontinvaihto häiritsi hieman... Vaikka se on pikkuinen muotokysymys. En pitänyt kirjoitustyylistä, jotenkin jäi ontumaan pahasti. Roosan lukujen lyhyys oli kääntäen verrannollinen Punakanelin lukujen lyhyyteen, mikä haittasi, koska pidin Roosasta enemmän, vaikka lukujen tunnelma oli hiukan epäaito ja kalpea. Kirja märehti liikaa surulla ja surkealla elämällä. Roosa ei ollut arjen sankari, mikä oli hiukan sääli. Hahmo vain hukkui. Punakanelin luvut olivat sadunoloisia. Hyvä yhdistelmä ajatuksen tasolla, mutta satumaan vaihto tähän elämään ei sujunut kitkatta ja fiilikset vähän sekoittuivat. Toisinaan Punakanelin kerronta oli hiukan latteaa, "Hän meni sinne. Oli hetken. Lähti seuraavaan pisteeseen" ja se söi mielenkiintoa. Ei minun kirjani, mutta ideana äärimmäisen kiinnostava. Ja kansi on kaunis.
Ostin kirjan jostain alennusmyynnistä ja se sai kun saikin "pölyttyä" hyllyssä aikansa ennenkuin sen jaksoin lukea. Kansi on silmiinpistävän värinen mutta takakannen teksti ei antanut paljoa odotuksia kirjan laadusta. Tarinan alku oli sekava , mutta vauhtiin päästyään kirja piti minua tiukasti otteessaan. En missäänn nimessä sanoisi että pituutta oli liikaa sillä tarina kulki hyvin eikä ainakaan minua pitkästyttänyt. Hahmot olivat mielenkiintoisia ja odotan varsinkin victorian, jackin ja kirtashin suhteen jatkoa. Suosittelen. :)
Ehdottomasti paras Dan Brownin kirja jonka olen lukenut! Mikä on parasta, juoni on tehty uskottavasti ja asiat selitetty kunnolla. Muitakin ''salaliittoteoria'' kirjoja on tullut luettua, eivätkä ne vedä vertoja tälle mestariteokselle. Suosittelisin lukemaan kirjan kuvitetun teoksen, koska se tekee lukuhetkestä vielä paremman! Painoksessa on kuvat kaikista paikoista/maalauksista joista puhutaan, ja se tekee lukemisesta helpompaa. Suosittelen kaikille, toivottaen nautinnollisia lukuhetkiä!