Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Hyvä Meja mielenkintoinen kirja. Erilainen, kuin Houkutus-sarja. Ehkä vähän vähemmän romantiikkaa, mutta silti tosi hyvä. Kirjassa on myös toimintaa. Yksi parhaista kirjoista. Mielenkiintoisen tekee sielujen tapa elää ja heidän ajatusmaailmansa. Hahmot ovat mielenkiintoisia ja todellisia. Jatkaisipa Meyer tätä sarjaa!
Mahtava lopetus Houkutus-sarjalle. Tärkeintä oli loppu, kun Bella pystyi näyttämään ajatuksensa Edwardille. Kirja oli hyvä, enkä muuttaisi siinä yhtään mitään.
Kirja oli hyvä. Michelle on aika lupaava kirjoittaja. Ja suosittelen lukemaan.
Upea kirja. Jännittynyt tunne pitää matkassaan ensimmäisestä sivusta viimeiseen sivuun ja lukemista on pakko jatkaa ja jatkaa. Mahtavaa lukemista viikonlopulle.
Kirja on aivan mahtava! Tarina oli koukuttava ja jännittävä, ja kirjailija on osannut kertoa tarinaa eteenpäin todella taitavasti. Lumikki itsessään oli mielenkiintoinen päähenkilö, ja hänestä tavallaan oppi pitämään (ainakin minä opin)- oli helpotus huomata, että hän pääsi pinteestä. Mukava lisä oli välähdykset hänen menneisyydestään, vaikka ne olivatkin joskus todella surullista luettavaa. Loppujen lopuksi kirja oli hyvä, ja sen voi hyvinkin lukea vielä useaan otteeseen, vaikka tietääkin jo miten tarina menee!
Kirja on yksi lemmpareist ja ain! Löysin tämän ihan vahingossa ja päätimpä lukea. Ja kyllä myös oli hauska. Suosittelen lämpimästi;)
Tämä kirja antoi vastaukset edellisen osan jättämiin kysymyksiin. Tähän arvosteluun on vaikea kirjoittaa paljon tekstiä, koska periaattessa minä luin "saman" tarinan, mutta vain toisesta näkökulmasta. Oli mukava saada vastaus ihmisten "katoamiseen". Kun luin kirjaa koin niin sanotun "ahaa" hetken ja kaikki tuntui selvemmältä. Mainio jatko-osa Jäljellä kirjalle, suosittelen ehdottomasti lukemaan.
Ensimmäinen osa ei oikein säväyttänyt, mutta päätin silti lukea jatkon. Toinen osa olikin sitten enemmän mieleeni ja loppu oli kutkuttava. Suosittelen kaikille. Niillekkin, jotka eivät pitäneet ensimmäisestä kirjasta, tämä saattaa olla parempi ;)
Kirja, jonka lasket käsistäsi todennäköisesti ensimmäisten kahden luvun aikana. Ehkä olen tottunut erilaiseen lukukokemukseen tai sitten kirja oikeasti oli huono. Hahmot tuntuivat epäuskottavilta ja ennalta arvattavilta. Lauseet olivat liian lyhyitä, ja niissä toistettiin koko ajan joko henkilön nimeä tai sanaa "hän": "Hän päätti kulkea sinne. Sitten hän ei päättänytkään kulkea sinne." Onko vika suomennoksessa vai missä? Juoni ei edennyt mihinkään, ja tuntuu uskomattomalta, että tätä roskaa verrataan Millenium-trilogiaan. Alun niin sanotut "mukaansatempaavat jännittävät tapahtumat" olivat suoraan sanottuna niin kökösti toteutetut, että naurahdin ja heitin kirjan seinään.
Oli erittäin hyvä kirja, suosittelen ehdottomasti lukemista! Todella herkullinen juoni yms., mutta se ei ollut asiani. Ihmettelen, että katoaako Drizzt kumppaneineen tyystin sarjasta (mikä olisi kauheaa!),vai antaako Salvatore muiden rakentaa ja "värittää" sarjan juonta muilla hahmoilla? http://www.goodreads.com/series/92711-the-sundering Yllä olevasta linkistä näkee, että sarjaa on tulossa (ainakin) kuusi osaa, joissa nopeasti selattuna yhdessäkään kirjassa/arvostelussa ei mainita Drizztiä, saati sitten muita Salin Kumppaneita... Toivottavasti he eivät katoa pitkäksi aikaa :(
Viisitoista vuotta on kulunut siitä, kun Tom Natsworthy ja Hester Shaw asettuivat aloilleen Anchorageen. Nyt heillä on tytär, Wren, jonka harkitsematon toiminta johtaa katastrofiin, ja niinpä Tom ja Hester joutuvat lähtemään pelastamaan jälkikasvuaan. Se johdattaa heidät Brightoniin, jossa majapaikkaansa pitää muuan vanha, joskaan ei niin mieluisa tuttava. Kaiken keskellä on salaperäinen Tinakirja, jonka sisältämä tieto saattaa olla tuhoisaakin tuhoisampi vääriin käsiin joutuessaan. "Tuhon aikakirja" (Karisto, 2006) jatkaa Philip Reeven Kulkukaupunkien kronikkaa. Sarja muuttuu kolmannessa osassaan entistä synkempään ja armottomampaan. Sota raivoaa, ruumiita syntyy ja ihmiset ovat valmiita tappamaan saadakseen haluamansa. Jaloina ja puhtaana eivät pysy kaikki sankaritkaan, ja erityisesti sisäisten ristiriitojen repimä Hester alkaa liukua kohti pimeää puolta. En ole moralisti, mutta nuorten tai nuorten aikuisten lukemistoksi kirja on melkoisen verinen, ja väkivaltaa käytetään usein ratkaisumallina. Aivan nuorimpien lukijoiden käsiin romaania ei siis kannata antaa. Väkivallan runsaudesta huolimatta kiroilua kirjassa ei esiinny lainkaan, vaan "pannahiset" ja "penteleet" ovat voimasanoista turskeimpia. Kertoneeko se jotakin aikamme arvoista, mene ja tiedä? Huumoria kirjassa on mukana melko vähän, mutta ainakin aikuislukijaa hymyilyttävät lausahdukset "On yleisesti tunnettu tosiasia, että varakas huijaritutkimusmatkailija kaipaa rinnalleen vaimoa" (s. 193). Moniulotteisissa henkilöhahmoissa lepää edelleen sarjan suurin vahvuus. Tom, Hester ja kumppanit eivät toimi aina oikein, vaan saattavat sortua hyvinkin raadollisiin ja vastenmielisiin tekoihin. Lisäksi kirjailija on osoittanut, ettei hän säästele hahmojaan, mikä lisää mielenkiintoa viimeistä osaa kohtaan. Kuka selviää - vai selviääkö kukaan?
Aluksi kuvittelin tämän kirjan olevan tylsä. Ensimmäisen luvun jälkeen en enää ajatellut niin. Jäljellä kertoo uudenlaisesta(taas) maailmasta, jossa ihmiset on jaettu tiettyihin ryhmiin heidän persoonnallisuuden perusteella. On Numeerikkoja, Atleetikkoja, Aktivisteja, Dramaatikkoja ja vaikka kuinka paljon muitakin. On myös Potentiaaleja. Ihmisiä, joilla ei ole omaa erityistä lahjakkuus aluetta(tai sitten lahjakkuutta ei ole vielä löytynyt). Ihmisiä, jotka ovat tavallisia. Ihmisiä, jotka eivät ole mitään. Kirjan päähenkilö on Emmi Aalto, joka on Potentiaali. Hän on vetäytyvä, hiljainen ja huomaamaton. Eräänä päivänä Emmi kuitenkin huomaa, että KAIKKI ihmiset ovat kadonneet. Kuin tuhka tuuleen. Normaalisti Emmin kaltainen päähenkilö voisi olla tylsä ja mitään sanomaton (lukijalle siis). Mutta Simukan kirjassa ei ole. Emmi oli päähenkilönä mielenkiintoinen ja hänen ajatuksiaan oli mielenkiintoista lukea. Pidin myös Onervan temperamenttisesta luonteesta. Kirjoitustyyli oli ihana. Kirja piti koko ajan mukanaan ja minulla meni alle 12 tuntia tämän lukemiseen, koska en yksinkertaisesti voinut laskea kirjaa käsistäni. Juoni kulki hyvin, eikä tylsiä kohtia tullut, mutta tämä kirja ei mielestäni kuitenkaan yllä ihan neljään tähteen, koska jotain vain puuttui. En tiedä mitä, mutta tiedän, että jotain puuttui. Kirja loppui hermoja raastavaan kohtaan ja koko kirjan ajan mietin "Mikä sai ihmiset katoamaan?", joten sen vuoksi kirja piti otteessaan. En malta odottaa seuraavan osan lukemista.
Tämä oli oikein hauska kirja, pidin kovasti ideasta, jossa elämä konkretisoitiin käsitteenä ja elämälle oli annettu persoona. Mitään erityisen koskettavaa tässä ei ollut, (olen viime aikoina tavoitellut nyyhkykirjoja huonolla menestyksellä), huumoria kylläkin. Suosittelen kyllä ehdottomasti :)
Luin tämän kirjan tänään loppuun. Alussa kirjan sävy oli jotenkin valju, tapahtumat kulkivat eteenpäin merkityksettöminä, selittämättöminä ja miljöö tuntui kamalan ahtaalta. Kuin 'lasipallo', ajattelin. Aloin kuitenkin pitämään tarinasta ja jopa päähahmosta, lopulta. Kirjassa lapset harjoittivat valtavasti väkivaltaa, mikä oli hieman outoa, varsinkin Trisin osalta, joka oli Vaatimaton syntyperältään. Oli epäuskottavaa, kuinka nopeasti hän sopeutui tuollaiseen elämänmenoon. Tarinassa oli kuitenkin mukavasti toimintaa eikä tarina juurikaan laahannut. Divergent-käsite selitettiin kunnolla vasta lopussa. Olisin kaivannut joihinkin hahmoihin syvällisempää katsausta... mm. Ericiin, joka jäi aika valjuksi. Kaiken kaikkiaan tarina oli ihan hyvä ja luultavasti luen toisenkin osan.
Olen kauan sitten jo tykästynyt Septimus Heap- sarjaan, ja on aina yhtä mukava huomata kun siihen ilmestyy uusi jatkokirja. Sattumalta kirjakaupassa törmäsin tähänkin kirjaan, jolloin se piti heti saada kirjastosta lainattua. Kirjasarja kytkeytyy hyvin yhteen kirja kirjalta. Uusimmassakin kirjassa juonessa osa asioista liittyy edellisen kirjan tapahtumiin, jolloin koko sarjan juoni jatkuu hyvin, mutta kirjassa on kuitenkin oma tapahtumaketjunsa. Juoni on taas hyvin monipuolinen, mutta kuitenkin selkeä. Oli mukavaa lukea kuinka samat tapahtumat kietoutuvat eri hahmojen ympärille, joista jokaisella on oma näkemyksensä tapahtumista. Loppua kohti tapahtumat alkoivat hieman olla suora juonisenpia, jolloin osan tapahtumista osasi päätellä ennalta, mutta mielenkiinnon etenemistä se ei häirinnyt. Angie Sagella riittää mielikuvista keksiä erilaisia käänteitä ja yksityiskohtia, jotka pitävät juonen hyvin mielenkiintoisena, eikä kirjan lukemista malta oikein lopettaa.
Parempi kuin kirjasarjan toinen osa, mutta ei ihan yllä ensimmäisen osan tasolle. Kirjan aloitus on lupaava. Jälleen Dorothy joutuu omituista reittiä omituiseen maahan ja lähtee seikkailemaan löytäen matkan varrella uusia ystäviä. Vasta sitten kun prinsessa Ozma ilmaantuu paikalle, Dorothy uhkaa pahasti jäädä pelkäksi sivuhahmoksi. Jopa siinä määrin, että päivän loppujen lopuksi pelastaa nokkela kana Ville (tai Villiina). Joka tapauksessa tarina on täynnä mielikuvitusrikkaita ja pelottaviakin yksityiskohtia, joiden parissa kyllä viihtyy.
Hyvää nopeaa luettavaa nuortenkirjoista pitäville, toinen osa ja jatkuu aika suoraan ekasta ja kolmanteen. ei sovi siis yksin vaan koko sarja luettava
Ihana oli ja vaikka oli pitkä niin ei ollut paljon tylsiä kohtia vaan tarina eteni hyvin.
Oikeasti lempparini sarjassa! Paljon raakoja kohtauksia joten ei alle 10 vuotiaille ;)!
En tiiä mut lempparini on Crepsley! Jotenkin vaan kiva tyyppi :D! Suosittelen lukemaan ;)! Suosittelen ehkä 10-13/14! Tai saa toki vanhemmatkin lukee! Mutta tota nuoremmille en suosittele ;)!
:D! Pidin Debbiestä vaikka hän olikin...no siis..! Ööö..joo! Ei täs mitää! Rakastan tätä sarjaa ja suosittelen!
Aika samanlainen kuin ekakin! En oikein tajunnu juonta mut Suosittelen ;)!