Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
En erityisemmin pitänyt kirjasta. Se oli liian tylsä ja pyöri liikaa Destinyn ja Livvyn ympärillä. Odotin paljon enemmän, jotain yhtä hyvää kuin ensimmäinen osa oli ollut. Mutta valitettavasti niin ei käynyt ja kirja jäi latteaksi ja tylsäksi. Siinä ei oikeastaan tapahtunut mitään jos aivan loppua ei otettu huomioon. Mutta lopullisesti se oli vain surkea jatkokertomus loistavalle ensimmäiselle osalle.
Siis, todella loistava! Juoni oli hyvä ja henkilöt kuvattu kaikki erilaisiksi persooniksi. Lopussa oli vielä pari yllätystä (ainakin minulle) Ainoa asia joka tosin oli miinusta, oli viimeiset kaksi sivua ne "jälkisanat." Siitä en pitänyt, kirja olisi ollut paljon mielenkiintoisempi, jos olisi loppunut siihen karmivaan ja surulliseen loppukohtaukseen.
Todella hyvä kirja! Juoni oli hyvä, vaikka en antaisi kylläkään omaperäisyydestä pisteitä :) Joka tapauksessa pidin siitä, että koko ajan tapahtui, ei tavallaan ollut ollenkaan tylsää kohtaa. Pidin myös TOSI paljon lopusta. Se oli yllättävä ja jotenkin loistava. Kirja myös loppui tavallaan kesken, josta se saa minulta ainakin vain lisäpisteitä.
Pidin HYVIN paljon kirjasta, luultavasti kolmanneksi paras Stinen kirja. Juoni oli todella hyvä ja pidin tosi paljon lopusta. Kirja oli joissain kohdissa aika karmiva, mikä on tietysti vain plussaa. Pidin kirjan tunnelmasta, se oli osittain hyvin karmiva, mikä vain paransi asiaa.
Aivan kuten ensimmäinen osa Maameren kokoelmia, myös toinen on erinomaisen erilainen fantasiakirja. Parasta tekee vielä se, että vaikka neljännen osan "piti" olla viimeinen, se jatkui näinkin mallikkaasti. Viides osa sisältää viisi erillistä tarinaa, jotka valottavat Maameren rakoja ja antavat lisää käsityksiä siitä, miten hyvin omalaatuinen fantasiakirja voi toimia. Toinen tuuli taas on omasta mielestäni kaiken huippu, Maameren tarinoiden paras osa, loistava lopetus. Siinä on Le Guin kaikki hyvät ainekset osannut koota yhteen, ja tehnyt tarinasta mielikuvituksellisen. Klassikko, joka löytyy hyllsytäni tottakai, toivottavasti monien muidenkin!
Pidin tosi paljon kirjasta. Mielestäni The Nightmare Roomit ovat muutenkin paljon parempia kuin Goosebumpsit. Paljon jännittävämpiä ja jotkut ehkä jopa karmiviakin. Joka tapauksessa pidin tosi paljon kirjan juonesta ja siitä kuinka päähenkilö jo luuli päässeensä helpommalla. Yhdellä sanalla kuvattaessa: mahtava!
Pidin kirjasta paljon, ehkä toiseksi paras Goosebumps kirja minkä olen lukenut. Joissain kohdissa aika karmiva, mikä on harvinaista Stinen kirjoissa. Pidin erittäin paljon lopusta. Se oli yllättävä ja erittäin ajatuksia nostattava. Oli myös hyvä, että kaikki muut paitsi päähenkilöt olivat aivan tietämättömiä koulun tapahtumista. Yksinkertaisesti hyvä kirja!
Ehdottomasti paras Goosebumps kirja, minkä olen ikinä lukenut! Pidin hyvin paljon juonesta, aika erilainen. Kirjassa oli myös pari yllättävääkin kohtaa, joita en nyt tässä viitsi paljastaa :) Siinä oli monta hyvää kohtaa ja tarina säilyi ehjänä, toisin kuin jotkut muut Stinen kirjat.
Hyvä kirja, vaikkei ihan täydellinen ollutkaan. Annoin neljä tähteä siksi, että jotkut kohdat kirjassa olivat hiukan tylsiä (tosin aika harvat) Pidin tosi paljon lopusta, sai miettimisaihetta. Pidin myös kirjan surullisesta ja hiukan karusta tunnelmasta, ei liikaa iloisuutta.
Tosi hyvä kirja! Mahtava juoni ja karu, todentuntuinen tunnelma. Pidin varsinkin lopusta, koska se sai kylmät väreet kulkemaan selkäpiissäni ja Long oli saanut siihen karmivaa todellisuuden tunnetta. Pidin myös lopun yllättävästä käänteestä, mikä sai ainakin minut yllättymään perin pohjin.
Aivan loistava! Siis, oikeasti mestariteos, joka vangitsi heti mielenkiinnon. Pidin molemmista päähenkilöistä, varsinkin Lewisista. Ja kaikkein parasta kirjassa oli karu juoni, mikä ei todellakaan loppunut onnellisesti. Kirjassa oli myös hyvin vähän ilopisia asioita, joista pidin kovasti. Erittäin hyvä lukukokemus!!
Erittäin hyvä kirja, jossain kohdissa ehkä jopa pelottavakin. Kirjailija oli osannut hyvin saada päähenkilön taustan tuntumaan todelliselta. Pidin myös siitä että pääpahis oli ollut lapsuudesta asti "paha." Ei mitään järkyttävää tarinaa jossa on syy hänen käyttäytymiseensä. Ja päähenkilö oli myös kiva kun ei ollut mikään täydellinen kaunotar.
Jollain tavalla pidin kirjasta, en muuten olisi antanut viittä tähteä. Pidin siitä kun Amanda muuttui ajatusmaailmaltaan vaikka yrittikin vielä lopussa olla sama vanha Amanda. Juoni oli myös hyvä koska se oli tarpeeksi erilainen, ei samaa vanhaa kulunutta juonta.
Hyvä kirja. Pidin siitä ettei kirjassa ollut ollenkaan lukuja. Saatoi lopettaa mihin kohtaan hyvänsä tai olla lopettamatta. Erilaista mutta toimivaa. Pidin myös siitä ettei päähenkilö ollut mikään tyypillinen "ihana neitokainen", vaan itsekäs ja eläimellinen daami.
Todella hyvä kirja. Pidin siitä että kirjassa oli myös Jacobin näkökulmasta. Aloin pitää vain entistä enemmän Jacobista hahmona. Kaksi asiaa olivat sellaisia joita en pitäny. Ensimmäinen oli nimeltä Renesmee. Jotenkin en pidä hänestä ja minua ärsytti suunnattomasti se että häntä hehkuteltiin koko ajan. Ja toinen asia joka oli ärsyttävä, oli loppu. Se oli yksinkertaisesti tylsä. Siinä vain höpöteltiin, eikä mitään jännittää tapahtunut. Mutta muuten kirja oli ehdottomasti Houkutuksen ja Uusikuun kanssa yhtä hyvä.
Annan tälle kirjalle neljä tähteä siksi että tämä on kirjasaagan huonoin kirja. Mutta se ei suinkaan tarkoita sitä että tämäkään olisi mikään huono. Jollain tavalla tämäkin oli hyvä kirja, vaikka loppu olikin surkea. En myöskään pitänyt kirjan puolessavälissä olevasta kertomuksesta "Kolmannesta naisesta." Mielestäni se ei oikein sopinut kirjaan. Mutta muuten kokonaisuutena ihan neljän tähden arvoinen lukukokemus.
Jos tätä kirjaa täytyisi yhdellä sanalla kuvailla, niin se olisi loistava. Pidin kirjan synkästä ja surullisesta teemasta, jota varsinkin alussa oli paljon. Pidin myös Jacobista, koska hänen ja Bellan suhde oli niin tunteellinen. Täytyy myös sanoa, että Uusikuu olisi ehkä jopa parempi kuin Houkutus jos loppu olisi toisenlainen. Mutta koska loppu on tylsä, kirja on kokonaisuutena yhtä hyvä kuin sarjan ensimmäinen osa.
Kirja oli hyvin onnistunut. Pidin Bellan ja Edwardin rakkaustarinasta, romantikko kun olen. Meyer on onnistunut hyvin luomaan moniulotteisen kirjan, joka viihdyttää kaikenlaisia ihmisiä. Pidin myös lopusta, koska siinä oli oikein kunnon taistelukohtaus joita ei valitettavasti muissa Twilight kirjoissa ole. Kokonaisuutena hyvä kirja.
Kirja oli monella tapaa sekä hyvä, että ärsyttävä. Siinä oli monta hyvin ärsyttävää kohtaa, koska siinä kiusattiin luokkatovereita, josta mä en itse pidä. Mutta kirja oli hyvin kirjoitettu ja pidin siitä, että päähenkilö kasvoi henkisesti paljon. Pidin myös samalla kertaa synkästä että onnistuneesta lopusta. Se oli juuri sellainen millainen hyvän kirjan lopun täytyykin olla, eli pysäyttävä.
Pidin tosi paljon kirjasta. Siinä oli hyvä juoni ja se oli hyvin toteutettu. Pidin myös lopusta. Se oli samalla kertaa surullinen, että jollain tavalla onnellinen. Pidin myös siitäettä luvut oli jaettu molempien päähenkilöiden kesken, eikä pelkästänn Gracen. Se teki kirjasta vielä mielenkiintoisemman.
Todella loistava kirja. Ainoa pelottava kirja Stinelta ja todella onnistunut. Oli pakko lukea yhdeltä istumalta. Pidin hyvin paljon juonesta ja siitä että se ei ollut mikään "pelottava", joka tarkoittaa sitä ettei se ole yhtään mikään. Monet Stinen kirjat on sellaisia. Mutta tämä oli todella onnistunut.
Raikas tuulahdus fantasian maailmaan. Ei mikään normaali villitys, kuten Potterit sun muut, vaan omalaatuisen upea ja valloittava teos päätöksistä, ystävyydestä, uskosta yms. fantasian voimin. Kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan fantasiankeräilijän hyllyyn koko sarja, niin mahtavan erilainen tämä on. Neljä ensimmäistä osaa kattavat mukavan pitkät ja innoittavat tarinat, joista ei mielikuvitusta ja persoonallisuutta puutu. Le Guin osaa hommansa kertakaikkisen hyvin. Täytyy Maameren tarinoiden ohella itseni lukea muutkin hänen kirjansa! Tähän ei taatusti tule pettymään, sanoisin jopa omaksi klassikokseen tätä teosta kaikkine osineen!
Tuulen nimi on erittäin hyvä kirja, muttei loistava. Rothfuss kirjoittaa sujuvasti & kauniisti ja Kvothe on onnistunut päähenkilö. Heti ensimmäisten sivujen jälkeen huomasi, että romaanista löytyy "se jokin". Teos oli varsin tuttua eeppistä fantasiaa, mutta perinteisyys ei häiritse minua, kunhan ihan pahimpia kliseitä ei toisteta. Kirjan puolenvälin jälkeen tarinankerronta tuntui pysähtyvän paikoilleen, mutta pääsi taas vauhtiin myöhemmin. Tätä "suvantovaihetta" pidän Tuulen nimen huonoimpana puolena, ja sen takia alkupuolisko olikin jälkipuolta vahvempi. Kiinnostavin asia teoksessa oli Chandrianit ja kaikki näihin liittyvä. Kuninkaansurmaajan kronikan toisen osan juoniselostus lupaa paljon, ja sillä on mahdollisuus olla selvästi parempi, koska johdanto on nyt ohi. Avausosa päättyi yhtäkkiä ilman minkäänlaista loppuratkaisua, mutta olen tottunut tällaiseen fantasiasarjoissa. Voin suositella kirjaa ainakin Tad Williamsin ja Robin Hobbin faneille. Esikoisromaanina Tuulen nimi on hieno saavutus, vaikka mainospuhe parhaasta fantasiadebyytistä yli 30 vuoteen onkin liioittelua. Antamani arvosana on "vahvat" neljä tähteä, kirja ei aivan ansainnut viittä.
Verrattuna Justin Cronin "Ensimmäiseen siirtokuntaan" Vitsaus on kömpelö ja lapsenomainen yritys kuvailla vaarallisen viruksen aiheuttamaa hajaannusta ja maailmanloppua.Töksähtävän alun jälkeen, tarina osoitautuu tyypilliseksi vampyyrikirjallisuudeksi, jossa keskitytään enemmään dramatisointiin ja inhon tunteiden herättämiseen lukijassa, kuin laadukkaaseen ja todentuntuiseen tekstiin. Kirjassa on myös juonen kannalta täysin epäolennaisia irtohahmoja, tarkoituksena saada näkökulmaa ja syvyyttä tekstiin,-siinä kuitenkaan onnistumatta, jolloin tarinan sirpaleisuus vaikeuttaa lukemista. Kirjan juoni tosin on melko viihdyttävä,ja siinä esiintyy myös jonkin verran omaperäisiä ajatuksia. Suosittelisinkin kirjaa etenkin nuorille ja kaikille "kauhutoiminnan" ystäville.
Lordi Kultainen ei iskenyt ihan yhtä lujaa kuin Näkijän taru, mutta siitä huolimatta on Hobbin tuttuun tapaan persoonallinen ja laadukas. Narrin kohtalo on aikamoinen tiiliskivi ja juonen mittasuhteet paisuivat kokoajan. Se oli kaikenkaikkiaan todella jännittävä ja tiivistunnelmainen kirja. Paikoin jopa ahdistavakin. Narrin kohtalo on Hobbilta ainoa lukemani kirja, jossa en ollut täysin tyytyväinen kaikkiin juonenkäänteisiin. Jotkut asiat näyttivät järjestyvän paikoilleen epäuskottavan vaivattomasti ja monet merkittävät käänteet olivat aikamoista sattumankauppaa. Vaikka Narrin kohtalo ei kaiken kaikkiaan lunastanutkaan aivan kaikkea sitä, mitä olin odottanut aikaisempien kirjojen perusteella, niin se on siitä huolimatta todella koukuttava ja mieleenpainuva teos, jonka myötä Fitzin tarina saatiin vihdoinkin päätökseen.