Tämä kirja oli ihan kiva. Minua houkutteli tämä kirja jotenkin erityisesti (en mä vaan tiedä miks kun ei koirat oo mitenkään mun lemppareita), jotenka kun näin sen kirjastossa lainasin sen. Alussa ajattelin, että kannattaisko mun lopettaa kesken, kun oli vähän tylsä, mutta tulin tulokseen, että ei ja jatkoin eteenpäin ja se kyllä kannatti. Loppua kohden kirja parani todella todella paljon. Ei voita kuitenkaan Soturikissoja. Suosittelen erityisesti henkilöille, jotka pitävät koirista enemmän kuin kissoista (itse en lukeudu niihin).

Pidin tästä kirjasta todella paljon!!!! Kun meidän koulussa oli lukupiiri täytyi mennä yhteen ryhmään ja mä päätin mennä tähän (tai oikeastaan aattelin mennä vaan lukemaan jonkin random kirjan). Olin kovin epäileväinen tämän kirjan suhteen (koska en vain ollut tiennyt kovinkaan montaa hyvää suomalaista fantasiakirjaa), mutta mun luulot karisivat, kun aloin lukemaan tätä. Koukutuin tähän ja halusin koko ajan vain tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Ja pian kirja olikin jo lopussa. Suosittelen!

Olen nähnyt elokuvan aikaisemmin kuin olin lukenut tämän kirjan. En olisi lukenut tätä kirjaa varmaan ellen olisi nähnyt elokuvaa ensiksi. Nyt kirjaan. Kirja oli ihan ookoo ja odotin paljon paljon parempaa (koska olin nähnyt erinomaisen elokuvan(josta pidin tosi paljon)). En varmaankaan jaksa lukea seuraavia osia, koska tämä ei oikein innostanut. En suosittele.

Todella hyvä kirja, mutta jotenkin odotin kuitenkin jotain parempaa. Siihen on syynä ehkä se, että olin kuullut tästä niin paljon hyvää, mutta muhun se ei iskenyt kuitenkaan sadalla prosentilla. Vain 90%:lla (jos laskee siitä kuinka paljon annoin tähtiä). Älkää kuitenkaan ymmärtäkö mua väärin. Pidin kirjasta todella paljon ja minun mielestäni kirjassa parasta oli kuinka ovela Artemis Fowl II oli. Toisaalta en pitänyt Artemiksen tunteettomuudesta sitten yhtään. Toisaalta Artemiksen teko pelastaa äitinsä oli todella hienoa. Mutta toisaalta se hienous mentiin pilaamaan kirjan viimeisillä sivuilla. Olenkin nyt kertonut kaiken mistä en pitänyt, mutta kerronkin nyt kaiken mistä pidin kirjassa. Pidin paljon kirjan maailmasta ja jo ennemmin sanoinkin, että pidin siitä miten ovela Artemis oli. Pidin myös monesta muusta asiasta kirjassa, mutta en tee tästä arvostelusta paljoa sen pidempää, jotenka en kerro niistä kaikista. No niin nyt olen ostanut jo seuraavankin osan jotenka taidan lukea sen jo pian. (Vihjailin siihen, että pidin kirjasta todella paljon ja aion lukea seuraavatkin osat).

Todella hyvä kirja, alku oli vähän tylsä, mutta parani jossain 50 sivun vaiheilla (hitaaseen lämpenemiseen vaikutti ehkä se, että edellisen osan lukemisesta oli puoli vuotta aikaa). Jäi harmittamaan kun kirja jäi kesken. Olis halunnut lukea jatkon heti, mutta kai tässä hetken aikaa tarvii odottaa ennen kuin seuraavaan osaan pääsee käsiksi. Suosittelen

Oli ihan kiva kirja. Luin sen joskus kirjastossa eikä siinä kauaa kestänyt.

Todella hyvä kirja!!! En olisi ikinä arvannut, että olisin lukenut kirjaa siihen uppoutuneena nimittäin aikaisemmissa kirjoissa minua on tylsistyttäneet pitkät paikkojenkuvaukset tai jokin muu, mutta nyt ne eivät haitanneet. Siihen voi olla parikin syytä. Ensimmäinen: olen kasvanut hieman siitä kun aloitin ekan osan lukemista. Silloin odotin jotain samanlaista kuin Potterit, mutta eihän Taru Sormusten Herrasta siihen voida verrata, kun ne ovat niin eri aikakaudelta ja kaikkea. Toinen: Nyt lainasin kirjastosta tämän, kun jos minun olisi helpompi lukea sitä pokkarina kuin sinä, joka meiltä löytyy omasta hyllystä (siinä on hirvittävän pieni fontti ja riviväliä ei melkein ollenkaan). Tämä on minun lempikirjani koko trilogiasta ja suosittelen koko sarjaa lämpimästi.

Tämä kirja ei ollut niin hyvä kuin edellinen, mutta kuitenkin todella hyvä. En tiedä johtuiko se siitä, että Tris ei voinut kertoa kenellekään, että tappoi Willin vai siitä, että hän valehteli Tobiakselle useasti vai siitä, että Tris:stä tuli liian uhkarohkea ettei pelännyt enää kuolemaansa. Epäilen, että vähän kaikista. Siltikin pidän tästä sarjasta todella paljon ja odotan seuraavaa osaa innolla. Tämä jäikin niin jännästi kesken ja haluan tietää mitä se video tarkoittaa. Suosittelen!

Todella hyvä kirja!!! Oli yhtä hyvä kuin edellinenkin. Alku oli hieman tylsä, mutta loppua kohden kirja kuitenkin parani todella paljon.

Tämä oli ensimmäinen soturikissat kirja, jonka minä luin. Okei joo tajuan nyt vasta jälkeen päin, että se oli aika tyhmästi tehty, mutta toisaalta pidän näistä kirjoista todella paljon ja luen näitä mielelläni. Todella hyvä kirja välillä ehkä oli vaikea ymmärtää joitakin juttuja (esimerkiksi kielien vaihtaminen. Tajusin, että se tarkoittaa puhumista, mutta se vaan kuulosti oudolta). Suosittelen!

Tämä kirja oli ihan hyvä, mutta joissain kohtia hieman tylsä. Tämä kirja oli myös jännittävä. Ihan hyvä kirja, muttei paraskaan. Loppu oli ihana. Suosittelen.

Todella hyvä kirja. Parempi kirja kuin edellinen (sekin todella hyvä), koska tässä oli Percy Jackson. Muutkin henkilöt olivat hyviä. Aluksi Frankin luvut olivat tylsiä, mutta sitten loppua kohden ne paranivat. Suosittelen!!!!

Oli todella hyvä kirja ja vihdoin kaikki ratkesi. Loppu jäi ärsyttävästi kesken ja kirjastostakaan ei löydy seuraavaa osaa ja jostain nettikaupasta sitä ei viitsi ostaa jollain kuudellatoista eurolla. Muuten todella hyvä kirja.

Oli jotenkin tylsää, että saatiin kirjaan mukaan taas uusi taikakalu. Jotenkin ärsyttää. Muuten hyvä kirja

En pitänyt tästä niin paljoa kuin edellisistä ja tässä kaikki alkoi mennä niin paljon oudommaksi. Kyllähän tämän luki, mutta ei tämä kovin hyvä ollut.

En pitänyt kirjasta paljoakaan. Ei läheskään yhtä hyvä kuin edellinen sarja. Silti tämän kyllä ihan luki, mutta jäi vähän miettimään haluaako lukea edes seuraavaa osaa. En tiedä oliko plussaa vai miinusta, kun tähän sarjaan on sekoitettu edellisestä sarjasta tuttuja hahmoja.

Kiva kirja, jossa nauroin parissakin kohtaa (yksi oli se revonveli kohta), mutta muuten tämä ei naurattanut hirveästi vaikka Pratchettin kirjoja sanotaan huumorifantasiaksi. Joko minulla on huono huumorintaju tai sitten tämä ei ollut Pratchettin hauskimpia, mutta minua se ei ainakaan haitannut. Tämä oli todella hyvä kirja, mutta henkilöiden muistaminen oli hieman vaikeaa, mutta loppua kohden se helpottui. Sama kävi myös tarinassa. Aluksi se oli ehkä vähän tylsää, mutta loppua kohden parani. Suosittelen

Ihan hyvä kirja. Paikoitellen tämä oli hieman tylsää, mutta kyllä tätä jaksoi lukea. Tästä kirjasta tulee vahvasti mieleen Taru Sormusten Herrasta-kirjat, mutta vain kieli on ehkä hieman nykyaikaisempaa.

Oli hyvä kirja, mutta ei ehkä parhaita. Pidin kirjassa erityisesti kinneistä ja maahisista. Maahisista pidin siksi kun, ne olivat niin ovelia ja kinneistä siksi kun, ne olivat niin mielenkiintoisia. Kivoin paikka mielestäni oli itse Kauhujen vuori ja siellä erityisesti maahisten luolat. Suosittelen kirjaa niille, jotka ovat lukeneet aikaisemmat osat.

Aluksi olin hieman epäileväinen tämän kirjan suhteen, kun olin lukenut yhden todella huonon kirjan ja pelkäsin, että tämä olisi yhtä huono. No, eipä harmita enää. Tämä oli mielestäni todella hyvä kirja ja suosittelen tätä todella lämpimästi kaikille, jotka tykkäävät lukea seikkailufantasiaa. Todella todella pientä miinusta siitä, että tämä oli jaettu vähän niin kuin kahteen osaan.

Siitä on kauan kun luin Hobittin. Minulla oli silloin Taru Sormusten Herrasta kesken ja en jaksanut lukea sitä. Silloin tästä oli tulossa elokuva ja uteliaana halusin tietää mitä siinä tapahtuu. Niinpä luin sen viikossa (silloin se tuntui isolta saavutukselta) ja en pettynyt. Juoni oli hyvä ja sujuva ja sitä jaksoi lukea. Lopussa oli niin surullinen kohta, että melkein itkin. Suosittelen

Ennen kuin aloitin tämän kirjan lukemista luulin tätä kirjaa todella ahdistavaksi, koska luulin tämän kertovan nälänhädästä ja sen sellaisesta. Sitten tämä kirja tuli kouluni lukupiiriin ajattelin mennä lukemaan tämän kirjan. No, niin ajatteli todella moni muukin (suunnilleen kaikki), enkä päässyt lukemaan tätä kirjaa lukupiirissä. Halusin kuitenkin lukea tämän, jotenka menin lainaamaan kirjastosta. Kyllä kannatti lukea. Kirja imaisi mukaansa, mutta tämä ei yllä kuitenkaan lempikirjojeni tasolle.

Pidin kirjasta todella paljon ja aion lukea seuraavatkin kirjat. Pidin tästä yhtä paljon kuin Nälkäpelistäkin ellen jopa enemmänkin. Suosittelen

Tämä on vaikea arvioida. Arvioidako sarjakuvaosuus vaiko tarinallinen osuus vaiko molemmat. Tarinahan on todella hyvä (kiitos J.R.R Tolkien), mutta tykkään lukea enemmän tavallisia kirjoja kuin sarjakuva kirjoja. Toisin kuin elokuvissa sarjakuvaversiossa on noudateltu täsmälleen kirjan juonta, mikä on mielestäni hyvä juttu. Piirrosjälki on mielestäni hienoa ja siitä ei voi sanoa mitään muuta. Annoin tälle sarjakuvakirjalle vain neljä tähteä, koska kirja on mielestäni parempi. Suosittelen tätä jollekin, joka tykkää sarjakuvista, mutta ei tykkää lukea kirjoja (kuten minun kaverilleni, joka luki tämän nopeasti, mutta ei todellakaan lukisi kirjaa).

En ole varma pidinkö kirjasta vaiko enkö pitänyt. Tämä kirja on ollut minulla kesken jo vaikka kuinka kauan, koska en ole jaksanut lukea tätä, mutta nyt vähän aika sitten otin kirjan ja luin loppuun. Täytyy nyt sanoa, että mielestäni alku oli tylsä, mutta loppua kohden parani jopa niin paljon, että luin tätä todella innolla. Mielestäni Kanen aikakirjat eivät ole olleet yhtään niin hyviä kuin Percy Jacksonit, mutta kyllä nekin lukee. Mielestäni kirjasarjan parhaimmat olivat Punainen pyramidi ja tämän kirjan lopputaistelut ja sen jälkeinen elämä (mitä siitä vähän kerrottiin). Lopussa varsinkin oli iloista lukea miten henkilöiden elämä asettui niin normaalilleen kuin voi. On vaikea (niin kuin jo alussa sanoin) päättää suosittelisinko tätä vai en jotenka sanon näin, että alun perusteella en suosittelisi, (jotenka jos olisin luovuttanut (miten en kyllä oikein missään kirjoissa tee) kesken kirjan olisin antanut tälle huonomman arvosanan) mutta lopun perusteella suosittelisin. Meni vähän vaikeaksi. Ottakaa nyt mustakin selvää.

Todella humoristinen sarjakuvakirja, jonka luki todella sujuvasti. Vaikka en tykkää yleensä sarjakuvista tämä oli todella hyvä. Suosittelen

Ihana kirja. Alku oli tylsä, mutta loppua kohden alkoi tapahtua. Erityistä plussaa kirjalle Juniperistä ja Setristä. Pidin paljon kirjasta. Suosittelen tätä kaikille, jotka tykkää eläimistä ja erityisesti oravista, siileistä, myyristä ja saukoista.

Pidin kirjasta yhtä paljon kuin edellisestä kirjasta, mutta odotin tältä kirjalta takakansi tekstin perusteella jotain suurta tämän kauden päättävää lopputaistelua. Mutta muuten oli todella hyvä kirja ja suosittelen tämä lämpimästi kaikille, jotka pitävät paljon eläimistä (etenkin kissoista) kertovista kirjoista.

Todella hyvä Star Wars kirja. Tykkäsin tästä todella paljon. Tämä oli ensimmäinen Star Wars kirja minkä luin, siksi ehkä pidin tästä niin paljon, mutta joku joka on lukenut näitä liikaa ei välttämättä pidä tästä. 4,5 tähteä annoin siksi, että tästä puuttui jotain eikä yltänyt siksi viiteen tähteen.

Aivan ihana kirja. Soturikissat on kyllä parhaita. Muuten täydellinen kirja, mutta Oravaliidon ja Vatukkakynnen riita ja Soturilain hiirenaivoisuus (siinä kohtaa, kun Lehtilampi ei voi rakastua kehenkään) ärsytti hirmuisesti. Mutta toisaalta ilman niitä kirja olisi ollut todella tylsä. "Yllättävän vihollisen" kanssa käyty taistelu oli todella jännittävä. Plussaa siitä. Tekee mieli aloittaa seuraava kirja heti ja onneksi se on nyt mahdollista. Suosittelen kirja lämpimästi!!!

Tää oli todella tylsä. Luulin tätä paljon paremmaksi kansikuvan ja nimen perusteella. Pakkoluetin tämän itselleni, koska tämä oli oikeasti niin tylsä. Vaikka tää oli tylsä tämän loppua en olisi millään arvannut. En suosittele

Annoin kirjan kaksi tähteä pelkästään ensimmäisestä osiosta, koska en pitänyt siitä ollenkaan ja mä pidän enemmän aina siitä toisesta osiosta. Nää on sentään vähän parempia kuin tavalliset Goosebumpsit

Silloin kun luin tämän pidin tästä, mutta jos lukisin tämän nyt en varmaan pitäisi paljoakaan. Jos tää olis eka Goosebumps, jonka lukis suosittelisin tätä, mutta sellaiselle joka on jo kyllästynyt jo näihin en suosittele.

En pitänyt tästä paljoa. Tässä kohtaa alkoi tulla kyllästyminen Goosebumpseja kohtaan ja tämä taisi olla viimeisimpiä Goosebumpseja joita edes luin. Loppu ratkaisu ärsytti. En suosittele

Ei ollut jotenkin kovin hyvä Goosebumps. Oli jotenkin todella tylsä. En muista siitä enää kovinkaan paljoa. En suosittele

Aluksi oli todella tylsä mutta sitten kun tarina eteni siitä tuli mielenkiintoisempi. Loppu oli taas täysin ennalta-arvaamaton. Parhaita Goosebumpseja. Minun lempparini Goosebumpseista on Painajainen kesäleirillä ja tämä. En tiedä mikä tekee niistä niin erityisiä, mutta tunnun pitävän niistä eniten. Suosittelen

Älä lue ellet ole lukenut koko kirjaa tämä sisältää PALJON juonipaljastuksia!!! Kirjan henkilöitä on Tomi, Timo, Laura, Saska, Mortti, Nestori, Sauli Arpinen, Puuttuva, Leka, Mortti, Isadora, Hyyppä, Otso Kokko, Knepnejkonm ja Mnokjenpjek Huostolan lapset pääsevät vihdoinkin Austraasiaan, missä kaikilla on kaikki hyvin. Lapset oppivat lentämään Lekan lentokoulussa, mutta sitten lapsia alkaa epäilyttämään aikuisten puheet pehmentymisestä ja siitä, että kenelläkään ei ole varjojaan. Lapset päättävät lähteä hakemaan varjojaan Toravuorilla sijaitsevasta Kalmolasta. Lapset hankkivat tavaroita joita tarvitsevat, kuten Austraasian kartan, Draken miekan ja paljon kuivalihaa ja muutakin ruokaa. Matkaan lähtijät (joihin kuuluvat Laura, Timo, Tomi, Mortti ja Nestori) saavat Saskalta kompassin mukaansa. Lapset ”lainaavat” Auvolan torilta yhden lentävän pakun ja niin matka voi alkaa. Matkaan lähtee myös hupsu, jonka kaverukset nimittävät myöhemmin Tositaruksi. He matkaavat lentävällä pakulla kylään nimeltä Loukola, jossa heidän on määrä tavata nainen nimeltä Isadora Alvarez. Hän puhuu arvoituksilla, joita lapset eivät ymmärrä. Sen lisäksi Nestori saa Isadoralta lahjaksi riipuksen ja sitten he jatkavat matkaa. Matkan varrella limaoliot hyökkäävät matkalaisten kimppuun ja Tositaru antaa sielunsa vanhalle miehelle, joka vahvistaa retkeläisten määränpään olevan hyvä. Seuraava pysähdyspaikka on kuolleessa metsässä lähellä Toravuoria, jossa varjonhakijat tajuavat Austraasian petturin olevan Saskan isä. Metsässä Tomi näkee painajaisia ja saa ensisuudelman Lauralta. Seuraavan pysähdyksen aikana lapset tapaavat kaksikasvoisia olentoja joita alkavat kutsua Irmoiksi. Lähtiessään Irmojen kylästä he saavat heiltä lahjaksi valoammuspyssyjä. Toravuorille päästyään lapset joutuvat urhien hyökkäyksen kohteeksi, jossa Nestori kuolee ja sen seurauksena lapset ymmärtävät Isadoran puheet. He palaavat kylään, jossa iso jättiläinen halkaisee Irmoja kahtia. Lapset taistelevat sitä vastaan, mutta viimeiset kuoliniskut antaa Puuttuva. Puuttuva vie lapset Isadoran luokse, missä Laura ja Tomi hakevat varjonsa. Pidin kirjasta todella paljon. Tämä oli jännittävä, hauska ja todella tunteellinen, mutta ei yllä parhaimpien lukemieni kirjojen joukkoon. Suosittelen

Matt nauttii monsterinverta murojen kanssa. Mitä monsterin verestä seuraa? Kirja oli parempi kuin edellinen kirja, mutta ei siltikään parhaimpia Goosebumpseja. Vihasin kirjassa yli kaiken Mattin ärsyttävää naapuria Bradleytä (hän muistutti hieman yhtä mun luokalla ollutta tyyppiä). Yllättävä loppuratkaisu, mitä ei olisi ihan heti arvannut (tavallinen Goosebumps-loppu). En tiedä suosittelisinko vaiko enkö suosittele.

Sisarukset tapaa luurankomerirosvoja ja saavat liput Kauhumaahan. En pidä hirveästi merellä tapahtuvista seikkaluista, jotenka en pitänyt tästä kirjasta niin paljoa kuin edellisestä kirjasta. Muuten kyllä oli jännittävä kirja. Pidin tässä kirjassa enemmän "tervetuloa kauhumaahan" osiosta enemmän kuin "syvyyksien syylä" osiosta.

Tää kirja oli paljon parempi kuin mikään tavallinen Goosebumps. Todella hyvä kirjasarjan avaus. Tämä kirja oli jaettu kolmeen osaan. Ne tulevat tässä: Ensimmäisessä osassa Urpo-nukke tulee kummittelemaan kaverusten luo. Toisessa osassa kaverukset lähtevät Kauhumaa huvipuistoon. Ja viimeisessä osassa on kansiossa olevia juttuja. Pitää nyt sanoa, että seuraavissa osissa olisin halunnut vain mennä seuraavaan kauhumaa osioon. Jotenka se on ollut tämän sarjan pelastaja. Suosittelen

Sisarukset käyvät Lontoon Towerissa ja sen jälkeen mikään ei ole kohdillaan En pitänyt tästä kirjasta paljoakaan. En tajunnut kirjasta lähes mitään. Se oli todella sekava, kun yhtäkkiä sisarukset joutuivat ajassa taaksepäin. Ei yllä lähellekään parhaimpia Goosebumpseja.

Sisarukset ovat muuttumassa kanoiksi Vanessa-velhon johdosta. Kirja oli jännittävä ja hieman ehkä ahdistava. Kun luen kirjoja samaistun usein hahmoihin ja siksi en tykkää aina (huomioi sana aina) sellaisista kirjoista joissa joutuu pulaan ja tällaisista joissa alkaa muuttumaan oudosti. Toisaalta se luo sellaista syvyyttä kirjoihin. Siis siinä on puolensa ja puolensa. Suosittelen kaikille kauhukirjoista pitäville ja Goosebumps-sarjasta pitäville

Ei ollut kovin hyvä kirja. Ärsyttävän kliseinen. Aikuiset eivät usko lapsia ollenkaan vaan luulevat, että ne puhuu valetta vaikka eivät ne puhukaan. Tämän kliseisyyden huippu tulee siinä kohtaa kun ne käyvät kehittämässä valokuvat. Ei siellä näy mitään ihmeellistä. Mä arvasin sen. Mutta lopussa tietyllä tavalla R.L Stine selittää kaiken. Luin tämän kesälomalla, kun oltiin mummolassa ja sen läheisessä kirjastossa oli tää, mutta meidän kirjastossa ei ollut. En suosittele.

Ei ollut parhaita Goosebumpseja. En pitänyt yhtään siitä pesusieni jutusta kun kaikki menee pieleen (en tykkää sellaisista kirjoista lähes yhtään(paitsi Harry Potterit ja jotkut muut hyvin kirjoitetut kirjat)) eikä sille voi tehdä mitään vai voiko..?

Ei ehkä niitä parhaita Goosebumpseja, mutta ei niitä huonoimpiakaan. Jännittävä kirja, jossa Goosebumpseille tavanomainen loppu (hieman outo, jossa kaikki ei selviä vaan joutuu itse soveltamaan).

Pidin tästä lähes yhtä paljon kuin edellisestä osasta. Tässä ehkä ärsytti hieman se kun Harmaaraita oli niin itsepäinen hänen ja Hopeavirran suhteelle. Toisaalta minua ärsytti myös Tulisydän kun hän yritti erottaa Hopeavirtaa ja Harmaaraitaa. Tiikerikynsi oli yhtä ärsyttävä kuin viime kirjassakin. Muuten pidin kirjasta todella paljon ja suosittelen tätä sarjaa lämpimästi kaikille

Tämä on koko sarjan paras osa ja tällä kertaa pidempi. Tuli ehkä hieman surullinen mieli kun tämä oli sarjan viimeinen kirja ja siinä seuraavassa sarjassa on eri hahmot eikä näitä samoja.

Hyvä kirja (jne.). Ehkä hieman huonompi osa kuin edellinen. Minua ärsytti ehkä hieman Jaredin kaksoisolento ja se kun Jared joutui pulaan sen takia. Tässä kirjassa oli jo lopun tuntua.

Hyvä kirja (ja taas lyhyt ja jne.). Tämän jälkeen halusin heti lukea loput osat yhteen putkeen.

Hyvä kirja ja yhtä lyhyt kuin edellinenkin. Meni mielestäni jotenkin paljon oudommalle puolelle. Mielestäni sarjan huonoin osa.

Ihan mahtava kirja. Mitä muutakaan tästä oikein voi sanoa. Ainoana miinuksena ehkä se, että kirja oli liian lyhyt. Olisi voinut olla pidempi.

Ihan kiva kirja, mutta hieman surullinen. Jos et tiedä millaista on orjan elämä niin lue tämä kirja, jotta tiedät.

Hobitti: Smaugin autioittama maa kuvitettu opas on tavallinen kuvitettu opas: ei mitenkään ihmeellinen eikä huonokaan. Tietoja siitä saa ehkä vähän, mutta eniten tyypeistä. Mieluummin kannattaa hankkia elokuva kuin ostaa tämä, mutta ei tämä huono ollut.

Tämä on minun lempikirjani tästä sarjasta. Pidän erityisesti paikasta, jossa Barnaclen miehistö kävi. Sitten tarinaan Vihdoinkin Vasenjalka Louis on ihan lähelläja Cortésin miekka käden ulottuvilla. Kylä, johon kapteeni Jack Sparrow ja hänen miehistönsä saapuu on tyhjä. Onko Cortésin miekka siihen syyllinen.

Nuoren Jack-- Anteeksi kapteeni Jack Sparrown alkaa jo kauan ennen Mustaa helmeä. Kun Jack löytää Barnaclen hän haluaa löytää miehistön. Barnaclen miehistöä seuraa myrsky-- mutta miksi. Pidin kirjasta paljon, mutta elokuvat ovat parempia. Luin tämän siis ennen kuin näin elokuvat.

Kaksoset työskentelevät kaupassa ja seuraavana päivänä ovat sodassa. Mielestäni tämä kirja oli tylsä ja sitä kuvaa se, että paremmuus alkoi vasta viimeisellä 20:llä sivulla. Siis en pitänyt kirjasta juuri lainkaan.

Tämä kirja oli KAUHEAN hyvä. Yksi parhaista Goosebumpseista. Luke ja Lizzy menevät kauhumaahan eikä siellä ole kaikki kohdillaan.

Ensimmäiseksi kerron, että olen lukenut soturikissoja hieman väärässä järjestyksessä. Luin ensimmäiseksi uuden profetian neljä ekaa kirjaa ja sitten vasta tämän. Kirjan päähenkilö on Ruska. Kirjan tärkeimmät sivuhenkilöt ovat Korppitassu, Harmaatassu, Sinitähti, Rikkotähti, Tiikerikynsi, Leijonamieli, Keltahammas, Täplälehti, Punahäntä ja Tammisydän. Minun lempihenkilöni on Sinitähti. Hän on siniharmaa naaras ja Myrskyklaanin päällikkö. Pidän hänestä siksi, koska hän on viisas, lempeä ja salaperäinen. Kotikissa Ruska menee ensimmäistä kertaa metsään ja tapaa siellä klaanikissoja, jotka pyytävät häntä klaaniinsa. Ruskalla on päivä aikaa miettiä lähteäkö klaanikissojen rankkaan elämään vaiko pysyä kotikissan helpossa elämässä. Hän valitsi rankan klaanikissan elämän. Kun hänen soturikoulutuksensa alkaa hän joutuu opettelemaan Soturilait ja saalistamaan riistaa. Hyväksyvätkö muut klaanin jäsenet Ruskan joukkoonsa vai joutuuko Ruska häpeämään kotikisujuuriaan koko loppuelämänsä? Kirjaa alkaa hieman oudosta esinäytöksestä. Siinä kaksi soturikissaklaania taistelevat toisia vastaan verisesti, mutta kun ensimmäinen luku alkaa rupeaa hahmottumaan esinäytöksen tapahtumat. Minua ei ainakaan haitannut outo alku. Kirja loppuu kohtaan, jossa Tulitassu ja Harmaatassu saavat uudet soturinimensä. Kirjasta jäi parhaiten mieleen hyökkäys Varjoklaaniin. Pidin tästä kirjasta todella paljon. Kirja kertoi hyvin villikissojen elämästä metsässä. Kirjalla oli aika erillainen kirjoitustyyli, koska asiathan tapahtuivat kissojen näkökulmasta. Pidin myös paljon kissojen kielestä, koska ne puhuivat erisanoilla kuin me ihmiset puhumme (kuten ihminen on kirjassa klaanikissojen kielellä ”kaksijalka”). Suosittelisin kirjaa kissoista pitäville ja myös monille muille lukijoille.

Tämä oli mahtava kirja, vaikka mitään kovin vauhdikasta ei tapahtunut kuin vasta jossain kirjan puolivälissä. Yleensä sellaiset kirjat ovat tylsiä, mutta tämä ei. Kun sain lopetettua kirjan lukemisen halusin melkein aloittaa kirjan lukemisen alusta. Suosittelen

Kirjassa on kaksi minäkertojaa. Ne ovat sisarukset Sadie Kane ja Carter Kane. Kirjan sivuhenkilöitä ovat muun muassa egyptiläiset jumalat, Amos-setä ja Walt. Minun lempihenkilöni on Sadie Kane. Hän on kohta 13 vuotias. Sadie Kane on todella temperamenttinen teini ja hän on kirjan hauskin hahmo. Sadiella on seurusteluhuolia, koska hän ei tiedä seurustellako Anubiksen (sakaalipäisen hautajaisten ja kuoleman jumalan) kanssa vaiko Waltin kanssa. Sadie Kanen (melkein 13 vuotias) ja Carter Kanen (14 v.) täytyy löytää Ran-kirjan kolme kääröä koota se Ran-kirjaksi ja herättää Ra (auringonjumala) jottei Apep (käärmejumala) söisi aurinkoa ja tuhoaisi maailmaa Khaoksen voimalla. Carterilla ja Sadiella on viisi päivää aikaa tehdä tuo kaikki. Ensimmäinen käärö löytyy Brooklynin museosta. Heidän tarvitsee siis vain käydä hakemassa se ja pari muuta kääröa niin maailma pelastuu. Jos pelastuu. Kirja alkaa siitä, kun Carter, Sadie, Khufu, Jaz ja Walt hakevat Ran-kirjan ensimmäistä kääröä Brooklynin-museosta. Kirja loppuu niin, että kaikki on hyvin ainakin päivän tai pari tai hyvällä onnnella jopa viikon. Parhaiten mieleeni jäi tästä kirjasta paviaanijumala Babi ja virtahepojumala Tawaret. Minä en pitänyt tästä kirjasta hirveästi, koska kertoja vaihtui aina kahden kappaleen jälkeen ja mielestäni Carter oli paljon huonompi kertoja kuin Sadie. Olisin pitänyt tästä kirjasta enemmän, jos Sadie olisi ollut koko ajan kertojana. Tässä kirjassa hyväpuoli oli se, että tämän avulla oppii vähän egyptiläisistä jumalista (niin kuin viime kirjassakin). Suosittelisin kirjaa kaikille, jotka pitävät egyptiläisistä jumalista tai jotka eivät vielä tiedä niistä paljoa. Jos tätä kirjaa verrataan saman kirjailijan Percy Jackson-kirjasarjaan niin tämä on mielestäni paljon huonompi.

Pidin kirjasta kyllä, mutta ei yllä lähellekään Percy Jacksoneita. En tiedä miksi en oikein pidä Kanen aikakirjoista. Syy siihen on mahdollisesti se, että egyptiläiset jumalat eivät ole niin tuttuja. Kyllä kirjassa oli hyviäkin puolia kuten se että kirjasta oppi egyptiläisiä jumalia.

Kirjan päähenkilö on Lief. Liefin matkassa kulkee viisas ja vahva Barda sekä hieman itsepäinen Jasmine josta kerron nyt hieman enemmän. Orpotyttö Jasmine on kotoisin Hiljaisista metsistä. Hänellä on aseinaan kaksi tikaria. Jasminella on myös ystäviä Hiljaisista metsistä. Ne ovat Kree-korppi ja karvainen otus Filli. Lief, Barda ja Jasmine joutuvat Ak-Baban jahtaamaksi. Kun he pääsevät taas tien päälle heillä ei ole paljoa ruokaa, rahaa tai tarvikkeita. Kuin sattumasta heidän matkan varrella on kilpailu, joissa voittaja saa tuhat kultarahaa. Saavatko he pääpalkinnon ja voivatko he jatkaa matkaansa Vaeltavalle aavikolle? Kirja alkaa taas jännittävästi niin kuin edellinenkin ja loppui hieman kesken mutta taaskin pystyy lopettamaan, jos niin haluaa. Pidin tästäkin kirjasta niin kuin kaikista muista tähänastisista Deltoran vyö-sarjan kirjoista. Parhaiten mieleen jäi tästä kirjasta Rithmeren-kilpailu. Suosittelisin kirjaa kaikille jotka pitävät fantasia-kirjallisuudesta ja seikkailukirjoista niin kuin viime avostelussakin.

Kirjan päähenkilö on Lief ja hän on myös minun lempihenkilöni. Liefin matkassa kulkee viisas ja vahva Barda sekä hieman itsepäinen Jasmine. Liefillä on matkallaan isänsä takoma miekka, äitinsä kutoma viitta sekä Deltoran valtiaan mahtava vyö. Liefin tehtävänä on etsiä Deltoran vyön jalokivet vyöhön ja viedä vyö Deltoran kukistetulle valtiaalle, jonka pitää sen jälkeen syöstä varjojen valtias pois valtaistuimelta. Heillä on jo kaksi jalokiveä. Siinä suunnilleen tähänastiset tapahtumat. Kirja alkaa heti jännittävästi sillä noita Theganin jäljellä olevat lapset jahtaavat Liefiä, Bardaa ja Jasminea. Pakoon päästyään he löytävät Tomin kaupan ja ostavat kulkupelin, jolla he lähtevät kohti Rotteien kaupunkia. Kirja alkaa todella jännittävästi ja loppuu hieman kesken, mutta niin että jos ei pidä sarjasta voi lopettaa siihen paikkaan. Minulle kirjasta jäi parhaiten mieleen Tomin tavaratalo. Se oli hauska paikka täynnä kaikenlaisia maagisia tavaroita. Kirja sopii kaikille, jotka pitävät fantsia-kirjallisuudesta ja seikkailukirjoista