Uusimmat kirja-arviot ja kommentit
Todella hyvä kirja! Kirjassa oli mielestäni todella vähän ennalta arvattavia asioita, mikä vain paransi kirjaa entisestään.
Eivät nämä Platonin kirjoitukset ole varsinaisesti mitään fantasiakirjallisuutta, vaan filosofiaa. Annan siis täydet viisi pistettä rakastamalleni filosofille, en fantasiakirjailijalle, jota hän ei millään muotoa ole. Kerrotut tarinat on tarkoitettu elävöittämään filosofisia periaatteita. Ehkä näiden vähän yllättävä putkahtaminen tänne silti on perusteltua, ovathan monet vertauksista saaneet kirjallisuudessa paljon käyttöä. Pidoissa on kysymys miesten juomingeista, ja siinä ohessa keskustellaan rakkauden olemuksesta. Siinä esitetään muun muassa aika kuuluisa ja leikkisä vertaus toisiaan etsivistä pallonpuolikkaista. Kuuluisampi taitaa kuitenkin olla Faidroksen kuvaus ihmissielusta parihevosten vetämänä vaununa, jossa ajaja yrittää hallita hyvään pyrkivää ja paheisiin taipuvaista hevosta. Kannattaa lukea Faidroksesta ainakin se pätkä!
Tämä kirja on taattua Eoin Colferin tyyliä! Kirja alkoi hyvin ja juoni ei tökkinyt. Ja tietenkin kirjassa oli myös huumoria, sillä nythän puhutaan Colferin kirjasta. Kaikin puolin tätä kirjaa voi sanoa hupaisaksi ja kevyeksi luettavaksi.
Odotukseni olivat suuret tätä kirjaa kohtaan. Valitettavasti tämä teos ei täyttänyt niitä. PI-sairaus oli mielestäni huonosti kuvailtu, enkä oikein ymmärtänyt miksi PI:hin sairastuneet eristettiin yhteiskunnasta. En myöskään päässyt kunnolla kirjan maailman "sisään". Minua häiritsi myös se, että kirjassa ei tapahtunut juuri mitään jännittävää tai erikoista. Kun aloitin lukemisen tiesin, että en todennäköisesti pitäisi tästä kirjasta, mutta päätin kuitenkin jatkaa, koska teos vaikutti mielenkiintoiselta. Toisin kävi. Juonessa ei tapahtunut juuri mitään, sairautta ei ollut kuvailtu kovin hyvin ja jokin ei vain iskenyt minuun tässä kirjassa. Mielestäni tämä kirja oli hieman mitäänsanomaton (ainakin minulle).
Arvostelu koskee Miekkamyrskyä kokonaisuutena, eli sen molempia osia. Oli todella vaikea antaa arvosana teokselle, joka on taiturimaisesti kirjoitettu, ja jossa tuntuu olevan kantavaa eettistä pohjaa, mutta jossa halvan viihteen tehokeinot (raaka väkivalta ja joukkoraiskaukset mukaan lukien) toistuvat yhä useammin. (Nehän menettävät tehoaan toisteltuina, joten panoksia täytyy koko ajan koventaa.) Ratkaisin arvosanan antamisen päättelemällä, että teos loistavine ihmiskuvauksineen ja kantavan pohjarakenteensa takia ansaitsee arvosanan viisi ja puoli, ja alennan sen neljään ja puoleen edellä mainituista syistä. Tuo siis siitä, mitä sanoisin kriitikkona. Lukijana olen myyty ja nautin!
Mielenkiintoinen kirja. Oli mukava huomata, että fantasia-rakkaus kirjoissa on joskus miespuolinenkin henkilö kertojana. Sellaisia kun harvemmin tulee vastaan. Ihana paksu kirja, joka piti mielenkiinnon koholla koko ajan. Ridley oli suoraan sanoen aivan raivostuttava hahmo jota teki mieli potkia persuksille. Macon eno puolestaan oli salaperäinen mutta silti sydämellinen. Lena ja Ethan oli sellaisia mielenkiintoisia hahmoja ja sopivat kyllä yhteen. Ethanin tädit olivat tosi hauskaa porukkaa ja AVT:n porukka taas ärsyttävää ja jotenkin ne akat tuntuivat rasistisilta. Mutta oli kyllä hyvä kirja ja nyt vaan ootan, että pääsen seuraavan osan kimppuun!
Näin ensin samannimisen elokuvan ja kun kuulin, ettei lisäosia elokuvaan ole tulossa niin hommasin kirjat itselleni. Tätä eka osaa lukiessa elokuvan erilaisuus haittasi lukunautintoa koska leffa oli vielä tuoreessa muistissa mutta ehkä sarjakin petraa vanhetessaan siksi tälle 3,5 ja muille 4 staraa. Idea, maailman kuvaus ja tarinan rakentaminen miellytti. Tietty "uskonnon" vastaisuus näkyy kirjassa muutenkin kuin kirkon kuvaaminen keskiaikaisen inkvisition kaltaisena vallantavoittelukoneistona, joten ymmärtää miksi Jenkeistä rahoitusta ei seuraaviin osiin ole tullut. Muutenkin menestys on ehkä jäänyt Euroopan pään varaan. Fantsufaneille hyvä valinta jollei ole vielä tullut luettua.
Tohtori Uni palauttaa mieleemme nopeasti sen mistä Hohdossa oli kyse ja uskollisena tyylillee King tekee sen kaunistelematta. Mikä on mahtavaa. Dan Torrance on nyt siis kasvanut aikuiseksi, mutta vaikka Overlook on palanut poroksi jo yli kaksikymmentä vuotta sitten Dan joutuu edelleen kamppailemaan hotellin aaveiden, menneisyytensä ja isänsä haamun varjoissa. King ei petä!
Carrollin klassikko on hieno esimerkki nonsense-kirjallisuudesta. Tarinassa oli paljon tuttuja mutta myös tuntemattomia hahmoja ja sen juoni kulki aivan eri tavoin kuin esimerkiksi näkemissäni elokuvaversiossa. Pettymyksekseni teos ei ollut yhtä lumoava tai "trippaileva" niin kuin minulle on teoksesta tehtyjen representaatioden kautta tullut käsitys. Mikä sitten selittää tarinan suurta suosiota ja fani-kulttuuria? Tekikö teos vaikutuksen omana aikanaan, onko se kiellettyjen kirjojen listalla? Carrollin hahmot ovat toki erikoisia, mutta eivät aivan niin vahvoja kuin oletin. Voisiko teoksen eskapistinen ulottuvuus olla se "kielletty hedelmä", joka houkuttaa lukijoita kautta aikain puraisemaan hampaansa tähän tarinaan?
Tämä fantasian uus-klassikko ei missään vaiheessa kuulunut lukulistalleni, mutta se tuli kohdalleni kirjallisuuden opinnoissani, enkä näin ollen voinut enää väistellä tätä paljon kehuttua teosta. Alku oli todella hankala, ainakin ensimmäiset 40 sivua etenivät jähmeästi. Sen jälkeen pääsin jo vähän Sapkowskin maailmaan sisään, joskaan en vielä kokenut tarinan lumoa. Missään vaiheessa ei kuitenkaan (pakkolukemisesta riippumatta) tullut oloa, että jättäisin teoksen kesken. Yllätyin siitä, kuinka paljon tässä on viittauksia klassisiin satuihin. En aloittaessani tiennyt tästä puolesta ollenkaan, tai oikeastaan koko teoksesta juuri mitään. Tarinoiden taustalla olevat sadut ovat yhä tunnistettavissa, mutta Sapkowski on lisännyt niihin paikoin varsin nerokkaastikin omia mausteitaan. Satumuunnelmat ovatkin teoksen parasta antia erikoisen päähenkilö. Tiesin teoksen olevan novellikokoelma, joten katkelmallisuus ei häirinnyt, etenkin Järjen ääni -nimisen kehyskertomuksen sitoessa kerronan osat kokonaisuudeksi. Enemmän teoksessa jäi vaivaamaan sen sijoittaminen aikaan. Maailma muistuttaa keskiaikaista Itä-Eurooppaa ripauksella antiikin Kreikan mytologiaa, mutta tiede ja teknologia ovat paikoin jopa 1800-luvun tasolla. Vertailin suomennosta joiltain osin englanninkieliseen käännökseen ja löysin aika paljonkin eroja. Oletankin siis, että englanninnos on lähempänä alkuperäiskielistä teosta, keskusteltuani myös aiheeseen paremmin perehtyneen ihmisen kanssa. Nostan silti hattua pitkän uran puolalaisten teosten parissa tehneelle kääntäjälle, Tapani Kärkkäiselle. Suosittelen teosta eeppisen hc-fantasian, eli Tolkienin ja Martinin tuotannon sekä satujen ystäville.
Kolmas kerta toden sanoo. Tämä kirja oli todellinen lukukokemus, kaunis ja sykähdyttävä. Aivan tulee tippa linssiin kun tätä lukee, eikä se johdu vain kielestä. Perillä saa ajattelemaan, että mihin tämä meidän maailmamme on menossa? Toivon että meidän maailmallemme ei käy noin. Toivon että kaikki saavat äänensä kuuluviin, niin kuin kirjassa lopulta kyllä käykin. Ihana kirja taas kerran!
Yhtä ihanan kauniisti kirjoitettu kuin edellinenkin osa. Olisin toivonut hieman samaa salaperäisyyttä kuin edellisessä osassa mutta toisaalta ihanan samaistuttavat hahmot Cassia ja Ky saavat kielletyllä rakkaudellaan kirjaan säväyksen joka korvaa edellisen kirjan salaperäisyyden. Taas aivan ihana kirja jolka on ihana juoni ja ja ihanaa kieltä! Suomentajakin on onnistunut suomentamaan kirjan säilyttäen Condielle ominaisen kielen kauneuden.
Kirja alkoi hieman omituisesti, kun Nezin ja Ninirin vanhemmat kasvattivat heidät siemenistä ja kun he syntyivät omista nimikkopuistaan. Sitten tarina lähti kyllä aika mukavasti liikkeelle, mutta mielestäni tarina olisi saanut edetä hieman nopeammin. Muita maailmoja oli hieman liikaa, tarinaa oli hankala seurata kun samat tilanteet toistuivat ja suomentajan kieli oli liian lapsenomaista makuuni. Tarinan kirjoittajaa täytyy kehua hyvästä ideasta mutta toteutus olisi voinut olla parempikin. Kirja on kuitenkin hyvä vaikka monet asiat olivatkin niin epäuskottavia ett naurattaa.
Kauniisti kirjoitettu kirja, saa ajattelemaan omia tekojaan. Miten voisimme elää jos ei olisi puita? Kirjassa Tobi Lolnessin keksijäisä selvittää että puun sisällä on nestettä, joka virtaa juurista aina oksien kärkiin asti. Sen voimalla voisi tehdä vaikka mitä... mutta haluavatko kaikki tehdä hyviä tekoja? Keksintönsä vuoksi Tobin perhe karkotetaan asumaan alaoksille, missä asuvat vain köyhät ja hyljeksityt. Siitä alkaa suuri pakomatka jonka varrella Tobi kohtaa monia ja monenlaisia ihmisiä, muun muassa Elishan joka auttaa häntä pakenemaan.
Ellen Kushnerin "Thomas Riiminiekka" (Vaskikirjat, 2008) on vanhaan skotlantilaiseen balladiin pohjautuva fantasiaromaani harppua soittavasta naistennaurattajasta, joka tutustuu maalla asuvaan pariskuntaan, ja heidän kauttaan nuoreen Elspeth-neitoon. Suhde saa kuitenkin traagisen käänteen, kun Thomas kohtaa nummilla keijujen kuningattaren, joka suudelmallaan sitoo bardin itseensä seitsemäksi vuodeksi. Thomas lähtee uuden valtiattarensa mukaan keijumaahan, ainoana ehtonaan olla puhumatta siellä kenellekään kuin kuningattarelle, ja jättää kaiken taakseen. Ja kuinkas sitten käykään? Neljän eri kertojaäänen eteenpäin kuljettama "Thomas Riiminiekka" vaikutti alussa ihan kiinnostavalta tapaukselta, mutta syystä tai toisesta menetin mielenkiintoni tarinaa kohtaan viimeistään siinä vaiheessa kun sen olisi pitänyt lähteä lentoon - eli toisin sanoen keijujen maailmaan siirryttäessä. Jostakin syystä en saanut romaanista paljoakaan irti, vaikka hetkittäin pidinkin kauniista ja aistillisesta kielestä sekä epätäydellisestä henkilöhahmosta. Lieneekö sitten syy mielentilassa vai missä, mutta aikamoista pakkopullaa kirjan loppuun lukeminen oli. Suomenkielisen laitoksen kustantajan olisi kannattanut satsata hieman enemmän kansikuvaan, joka on sanalla sanoen karmaiseva.
Kirjailija on todella taitava. Hän käyttää takuuvarmoja viihteen keinoja (myös paikoin lähes inhorealistisia väkivaltakuvauksia) niin osaavasti muun kerronnan lomassa, että kokonaisuudesta hahmottuu laadukas ja tasapainoinen. Henkilöihin tulee tässä toisessa osassa syvyyttä ja uskottavuutta, ja hurjasusien symboliikka selkiytyy, samoin lohikäärmeiden. On myös hahmottumassa varsin kiinnostava kaari, joka saattaa johtaa vahvaan eettiseen perusviestiin (näin ainakin vielä tässä vaiheessa toivon, ainekset siihen on). Ja hauska huomata, että tekstissä kuvataan syöminkejä melkein kuin Homeroksen Iliaassa ja Odysseiassa (tai Viisikoissa).
Ehdottomasti parempi kuin sarjan ensimmäinen osa. Ihan hyvä kirja.
Nimi ja kansi ovat jo sinänsä mielenkiintoisia, mutta sisältö se vasta onkin! Tarina pääsee nopeasti käyntiin ja juoni etenee mukavasti. Tapahtumat ovat hauskoja ja jännittäviä ja kirjaa lukee mielellään. Päähenkilöt ovat ihania, kaikki omanlaisiaan. He ovat avoimia, ystävällisiä ja vastaanottavaisia, mukava ja läheinen kaveriporukka, jonka kanssa itsekin hengailisi mielellään. Tapahtumapaikat ovat kivoja, jännittäviä ja hyvin erilaisia. Suosittelen!
Ensikosketukset science fictioniin tulivat juurikin tämän sarjan muodossa - näin jälkikäteen ajateltuna ihan kliffaa nuorten kirjallisuutta mielenkiintoisen juonen sekä henkilöiden kautta vaikkei mitään korkeaa scifiä olekaan. Kaye on myös poikkeuksellisesti onnistunut pitämään kirjat "erillään" toisistaan, juurikin siten, että kirjoja pystyy lukemaan lähes itsenäisinä teoksina - näin moniosaisen sarjan aloittaminen oli ainakin itselleni huomattavasti helpompaa. Varjopuoleksi laskettakoon kuitenkin se, että jokaisen sarjan kirjan aloittaminen on aikamoista pakkomättöä, kun sarjan pääseikat selitetään juurta jaksain kirjan ensimmäisillä sivuilla. Replica-sarjan esikoiskirja kertoo juurikin kaiken olennaisen itse päähenkilöstä ja tuo esiin nuortenkirjalle tarpeeksi kattavasti myös päähenkilön jokapäiväisestä elämästä. Juoni luisti hyvin eteenpäin, mutta kuvailun määrä ei tosiaankaan herätä hurraahuutoja - ympäristöstä lähtien elintila tuntui jäävän jokseenkin muovisen tuntuiseksi.