Alkuteos ilmestynyt 2003. Suomentanut Erkki Jukarainen. Kansi: Tuija Kuusela. Sidottu, kansipaperi.
Max Delmarc on maailmankuulu pianisti, joka pelkää kuollakseen esiintymistä ja ottaisi kovin mielellään rohkaisuryypyn. Manageri on palkannut hänelle suojelusenkelin, Bernien, joka pitää huolta, että hän ei ryyppää ennen esiintymisiä, ja tuuppaa hänet vaivihkaa lavalle kun konsertin on määrä alkaa. Ja kun Marc on soittanut ensimmäisen väärän nuotin, jota kuulijat eivät huomaa, pelko häviää.
Heti ensimmäisellä sivulla kirjailija kertoo, että Marc kuolee väkivaltaisesti 22 päivän kuluttua. Siihen ei kirja kuitenkaan pääty.
Marc joutuu Keskukseen, hotellin tai sairaalan kaltaiseen paikkaan, jossa häntä valmistetaan tulevaan elämään uutena ihmisenä. Uudella elämällä on omat hyvät puolensa, mutta onko mahdollista pysyä erossa vanhasta?
Jean Echenoz on jo pitkään kuulunut ranskalaisten kirjailijoiden eturiviin. Hänen tuotantonsa käsittää kymmenen romaania, joista ensimmäinen, Le Méridien de Greenwich, ilmestyi 1979. Ranskassa 1999 ilmestynyt Minä lähden (suom. 2001) kruunasi Echenozin uran: se sai Goncourt-palkinnon ja on ollut suurenmoinen arvostelu- ja myyntimenestys.
Echenozin teoksia on käännetty lukuisille kielille, pääosa hänen tuotannostaan mm. saksaksi ja englanniksi. ”Jean Echenoz on suurenmoinen kertoja... hän osaa luoda tuosta vain eläviä henkilöitä, joiden kokemukset vaihtelevat virkistävästi 'varsin todennäköisen' ja 'aivan ufon' välillä.” (Olaf Selg, Magazin Titel)
