Tuskin olisin koskaan tarttunut tähän kirjaan, ellen olisi ennakkoon saanut vihiä sen sisältämistä spefielementeistä. Aavistus jostakin tosimaailmasta poikkeavasta kohtuullisen arkisten tapahtumien taustalla myös auttoi minua selviytymään vähemmän kiinnostavien kohtien yli. Jokainen viittaus siihen, etteivät Hailshamin sisäoppilaitoksen asukit ole aivan ketä tahansa lapsia, oli kuin sokeriliuosta olisi pistetty suoraan suoneen.
Vähän säännöllisempiä glukoosiannoksia olisin kyllä kaivannut, etenkin siinä vaiheessa, kun päähenkilöt varttuivat teini-ikään ja alkoivat kikatellen seksiseikkailla keskenään, siitä olisin mieluummin lukenut vähemmän. Mutta loppujen lopuksi mieleeni eivät päällimmäisenä jääneet mitkään teinihöpöilyt, sillä viimeiset kymmenet sivut, kun päähenkilöt olivat jo aikuistuneet, osoittautuivat kirjan parhaaksi anniksi selittäessään asioita mutta eivät loppuun asti. Jälleen yksi teos, joka palkitsee kärsivällisen lukijan, ajattelin suljettuani takakannen.
Ole luonani aina on synkkä ja melankolinen, välistä pöhkö mutta ennen kaikkea kaunis ja liikuttava tarina nuorista ihmisistä, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin hyväksyä se, ettei heidän kohtalonsa ole heidän omissa käsissään.
