Äärimmäisen absurdi Koko kosmokomiikka on ensimmäisen lukemani kirja Italo Calvinolta. Kirja alkaa novellilla, jossa päähenkilöt keräävät maitoa kuun pinnalta, eikä myöhemmissä novelleissa lukijan mielikuvitusta päästetä ollenkaan lepäämään: on dinosaurien aikaa, on päivän ja yön muodostumista, on galaksien muokkaamista. Millekään ryppyotsaiselle loogisscifistille tätä kirjaa en ehkä menisi suosittelemaan suoralta kädeltä, sillä niin kuin jo ylempänä sanoin, kirja on yhtä mielikuvituksen räiskettä. Tätä räiskettä lukee varsin mielellään, sillä calvinon kirjoittajanlahjat ovat aivan eri asteikolla kuin se nuhruinen perusfantasia, jota myydään miljoonapainoksina. Qfwfq jää ensimmäisissä novelleissa hieman sivuun, mutta loppua kohden hänenkin kuvansa monipuolistuu. Minä-muoto on hyvä ratkaisu ja tapahtumat voi kuvitella päässään varsin vaivattomasti.
Raikas, omaperäinen teos, joka on yhtä mielikuvituksen juhlaa alusta loppuun.
