Paroni puussa

Alkuteos ilmestynyt 1957. Suomentanut Pentti Saarikoski. Päällys: Martti Mykkänen. 4. painos 2004. Sidottu, kansipaperi.

Viareggio-palkinto 1957.

Kesäkuun 15. päivänä 1767 kieltäytyi kaksitoistavuotias Cosimo Piovasco di Rondó, paroni di Rondón esikoinen ja arvonimen perijä, syömästä etanoita perheen ruokapöydässä. Hän karkasi kotoa, nousi puuhun ja vannoi, ettei tule alas milloinkaan. Tämä oli ainoa ehdoton periaate jota hän elämässään seurasi; muuten hän oli varsin järkevä ja kohtuullinen mies jonka ajatukset pysyivät maan pinnalla vaikka hän itse olikin puussa. Hän eli omalla erikoisella tavallaan värikkään ja runsaan elämän, hän suri, iloitsi, rakasti ja vihasi, hän kasvoi mieheksi, koukistui vanhukseksi ja kuoli lopulta elämästä kyllänsä saaneena.

Eletään tieteellisten ja yhteiskunnallisten vallankumousten aikaa. Puissa elävälle paronille sattuu toinen toistaan merkillisempiä tapauksia, jotka – niin kuin kirjoittaja sanoo – kertominen muuttaa tosiksi, jos ne ovat keksittyjä, ja keksityiksi jos ne ovat tosia. Hän rakastaa Violaa, naapurin amatsonityttöä, opiskelee vanhan apotin johdolla, taistelee turkkilaisia merirosvoja vastaan, kirjoittaa tutkielmia ja julkaisee sanomalehtiä. Hän perehtyy uusiin keksintöihin ja aatteisiin ja käy kirjeenvaihtoa valistusfilosofien kanssa. Cosimo on viisas ja oikeamielinen ihminen, idealisti joka haluaa että kaikki ihmiset muuttaisivat puihin elämään -vasta sitten hän itse laskeutuisi takaisin maahan.