Jännää löytää tämä kirja Risingshadowilta, sillä en ensisijaisesti mieltänyt tätä spefiksi. Mutta olen huomannut, että Risingshadow lisää tietokantaansa myös kirjoja, jotka ovat hyvin rajatapuksia. No, Vieras kartanossa on kyllä sellainen kirja, joka taitavasti tasapainottelee mainstreamin ja spefin välillä. Siinä on kauhuelementteja, ja halutessaan lukija voi uskoa, että tietyt tapahtuvat ovat yliluonnollisten lähteiden aiheuttamia. Kaiken kaikkiaan pidin tästä kirjasta hyvin paljon. Ainoa miinus kirjalle on lähes junamainen eteneminen. Missään vaiheessa ei oikein kunnolla pysähdytä pohtimaan aiempaa, vaan aina tulee joku uusi tapahtuma, josta taas siirrytään seuraavaan. Kirja pysyy jatkuvasti mielenkiintoisena, mutta jäin kaipaamaan lopetusta, joka olisi vetänyt lankoja selkeämmin yhteen.

Tunnelmallinen ja mielenkiintoinen kertomus 1910-luvun New Yorkista. Jos haluat lukea kirjoja vahvan juonen takia, tämä ei ole sinun kirjasi. Kyllä tarinassa juoni on, mutta se ei ole ihan ykkössijalla. Enemmän kyllä ihmettelen, miksi kirja löytyy Risingshadowin tietokannasta, sillä ainakaan minä en havainnut kirjassa mitään yliluonnollista.

Oma lukemisen osui sopivasti kirjan tapahtumisen aikaan, eli loka-marraskuun vaihteeseen. Kirja on jännittävä ja mielenkiintoinen. Se etenee koukuttavasti. Luvut ovat lyhyitä, vielä haluaa lukea yhden. Aihe, jatulintarhat, on kiinnostava ja sopivan mystinen. Alun kiinnostavuuden jälkeen juoni tuntuu vähän hajoavan ja hidastuvan. Yleensä dekkareissa juoni kiihtyy loppua kohti, mutta tässä kirjassa se hidastuu ja muuttuu jotenkin epätarkemmaksi. Alun täsmällisen tietopainotteisen etenemisen jälkeen loppu muuttuu enimmäkseen fiilistelyksi.

Kokoelmalle on pakko antaa epämääräinen "ihan ok"-arvosana, sillä kokoelma sisältää todella hyviä novelleja, joilla povaan Atorox-ehdokkuutta, mutta myös novelleja, joita en kiinnostunut juuri lainkaan. Kokoelmassa on siis loistavia helmiä, joiden vuoksi kirjaan kannattaa tarttua.

Vaikka Anne Leinonen on nimenä tuttu, vasta tämän kokoelman seurauksena nimi todella jää mieleen. Osan kokoelman novelleista olin lukenut aiemmin muissa yhteyksissä, mutta silloin en vielä ollut tajunnut, kuinka mielenkiintoisia novelleja Leinonen kirjoittaa. Pidin kaikista novelleista - luonnollisesti joistain enemmän kuin toisista. Pidin Leinosen tyylistä tuoda arkiseen maailmaan mukaan outoa ja esitellä oudossa maailmassa jotain tuiki tavallista. Mitään ei selitetty liikaa, mutta kaikki tarpeellinen mainittiin. Kokoelma innostaa tutustumaan Leinosen muihin kirjoihin.

Olin hieman pettynyt aikoinaan sarjan päätökseen. Kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta muistan, että se oli pääsääntöisesti vähän tylsä. Silti harkitsen sarjan uudelleenlukua, sillä veikkaan, että ymmärtäisin sitä nyt paremmin kuin nuorempana.

Kun on pitkään kuullut puhuttavan jostain kirjasarja, on jännittävää lopulta oikeasti tutustua siihen. Tämä oli kaikkea muuta, mitä olin odottanut (en oikeastaan edes tiedä, mitä odotin), mutta ei todellakaan negatiivisessa mielessä. Erittäin mielenkiintoinen kirja, joka palautti minut niihin kivoihin fantasiamaisemiin, joissa viihdyin lapsena.

Tämän kirjan lukemisesta on jo aikaa, mutta muistan, kuinka tarinan satumaisuus viehätti minua. Erityisen vahvasti mieleen ovat jääneet upeat lyijykynäkuvitukset.

Melko kehno tapaus. Nopealukuinen ja omalla tavalla vetävä kirja, mutta loppua kohti juttu alkaa mennä ihan liian korkealentoiseksi. Kirjaa lukiessa tuli sellainen olo, että nyt tässä ratsastetaan vähän liikaa Salaisilla kansioilla.

Huomasi, että kirjan maailmaa on mietitty paljon ja siihen on paneuduttu, mutta itse tarina meinasi jäädä maailman rakentamisen varjoon. Juoni hyppelehtii kummasti. Lupaavan alun jälkeen tarinassa on kummallisia ratkaisuja, jotka vähensivät ainakin minun mielenkiintoani saada tietää, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Lukuhetkellä erittäin nautinnollinen, mutta jälkeenpäin jäi mietityttämään, että olipas kirjassa loppujen lopuksi aika vähän tapahtumia. Kirja selvästi petaa Claren seuraavaa varjometsästäjistä kertovaa kirjasarjaa.

Kauniisti tempoava kirja kahden erilaisen henkilön kohtaamisesta. Nopealukuinen, mutta ei liian heppoinen.

Missä junat kääntyvät ja Oi niitä aikoja: elämäni kirjastonhoitajattaren kanssa ovat hienoja novelleja, jotka nousivat suosikkieni joukkoon, mutta muuten kokoelma jättää kylmäksi.

Tämän kirjan spekulatiivisuden aste on varsin hienovarainen, joten kovin suuria taikatemppuja ei kannata odottaa. Muuten kirja kyllä oli oikein mainio. Jossain vaiheessa olin ihan varma, että tälle kirjalle pamahtaa viisi tähteä, mutta kyllä se neljään jää. Ei sekään huono suoritus ole, ei sentään! Pitkästä aikaa erittäin mukaansatempaiseva kirja, joka on nopealukuinen kiinnostavuutensa vuoksi, eikä siksi että sen kieli olisi äärimmäisen helppoa luettavaa. Loppuun tunnuttiin valitettavasti lataavan sen verran paljon panoksia, etten tiedä, olisiko ollut mihinkää tyytyväinen. Kaiken kaikkiaan silti erittäin suositeltava kirja. Kirjan ajatusleikki on kiinnostava.

Kirjasarja kasvaa päähenkilön mukana. Susikuningatar on Kerjäläisprinsessaa huomattavasti kypsempi kirja, josta myös kypsempi lukija nauttii erittäin paljon. Kirja ottaa tarinaan mielestäni rauhallinen, mutta määrätietoisen otteen. Aikaa on perehtyä Umbrovian menneisyyteen ja ihmissusien olemukseen sotimisen keskellä. Tässä kirjassa on paljon raakuutta, joka tuntui jopa raaemmalta mitä oikeati oli, kun otetaan huomioon, minkä ikäisillä esim. Kerjäläisprinsessa on vielä suunnattu, mutta yhtä lailla vaikuttavia kohtauksia, joiden aikana ei voinut muuta kuin olla ylpeä Gigin ja hänen kumppaniensa puolesta. Pidin siitä, kuinka Gigi on kykenevä vaikeisiin päätöksiin. Jää harmittamaan, että Gigin ja Henryn tarina loppuu tähän. Sen verran kysymyksiä kuitenkin jäi auki, että olisi mukava lukea samaan maailmaan sijoittuvia muita kirjoja.

Kirja sisältää paljon käytönnönläheisiä vinkkejä kirjoittamisesta ihan julkaisukanaviin saakka. Toimii hyvin yleisenäkin kirjoitusoppaana, mutta oli piristävää lukea kirjoitusopas, joka ottaa huomioon spekulatiivisuuden ja antaa konkreettisia neuvoja esim. oman fantasiamaailman luomiseen ja listaa yleisimpiä kompastuskiviä. Annetut esimerkit saivat nauramaan ääneen ja nekin jutut jotka ihmetyttivät, perusteltiin riittäcän hyvin. Bongasin muutaman lyöntivirheen, jotka olisi kiva saada korjatuksi, jos kirjaa painetaan lisää.

Erittäin hauskaa luettavaa, mutta kovin suuria maagisia elementtejä ei kannata jäädä odottamaan. Tulkitkoon kukin miten tahtoo.

Erittäin kiehtova tarina joka sijoittuu kirjaimellisesti satumaiseen valtakuntaan. Tarina rikkoo fantasiagenren normeja tervetulleella tavalla.

Periaatteessa idea on hyvin simppeli: tyttö ei sovi muottiin, kamppailee asian kanssa, ajautuu laittomuuksiin ja pohtii elämäänsä taaksepäin. Mutta se, miten tämä kaikki oli kirjoitettu, teki kirjasta hyvin kiinnostavan ja pelottavan. Dystopiaa, joka ei oikeastaan ole niin kaukana tulevaisuudessa. Kirja saattaa aiheuttaa hämmentävää himoa chiliä kohtaan.

Oli mukavan virkistävää lukea nuortenkirjaa, jossa päähenkilökin pystyi käyttäytymään epämoraalisesti. Nautin kirjassa suuresti päähenkilön Tristin kehityksestä

Kirjan parhaita osuuksia ovat Harryn. Ronin ja Hermionen sutut joita on tuherreltu sivuille.

Parempi kuin edeltäjänsä. Minua on kiinnostanut sarjassa yhteiskunta, sen historia ja hahmojen historia, eikä kolmiodraama, johon valitettavasti keskityttiin trilogian aloitusosassa liikaa. Toisessa osassa kolmiodraamasta on päästy yli ja aletaan paneutua enemmän niihin ongelmiin, joihin mielestäni kirjasarjan pitäisikin keskittyä. Kirjassa on muutama mukavan yllättävä juonenkäänne, mutta joitain tapahtumia pystyi aavistamaan liian helposti edeltä. Kolme tähteä, sillä vaikka juonesta pidin, kieli on tökkivää ajoittain.

Jos pidit edes rahtusen aiemmasta osasta, suosittelen lukemaan tämän jatko-osan. Mielestäni Kellopelikuningas on oikeasti parempi jatko-osa, joka pureutuu niihin ongelmiin, jotka jäivät nyppimään edellisen osan kohdalla. Gigin hahmonkehitys on hienoa ja mukaan on heitetty muutama uusi kiinnostava hahmo. Nuortenkirjaksi kategorioidusta kirjasta löytää tällainen parikymppinenkin lukija jotain pureskeltavaa.

Luin tämän noin 12-vuotiaana ja muistan, että kirja oli mielestäni todella outo, mutta tykkäsin siitä silti todella paljon. Tarina oli sen ikäiselle aivan uudenlainen, joten se imaisi mukaansa.

Minulla oli tästä kirjasta paljon ennakkoluuloja, mutta jo muutaman kymmenen sivun jälkeen ne katosivat. Kirja ei ole paksuudestaan huolimatta raskasta luettavaa, vaan sivut kääntyivät kuin itsestään tarinan edetessä. Tapahtuvat ovat enimmäkseen heimo arkielämää, mutta erikoinen Ayla onnistuu joutumaan monenlaiseen pulaan. Jotkut ovat syyttäneet Aylaa liiasta täydellisyydestä, mutta minua se ei ainakaan haitannut. Toivoisin, että jokainen historiallinen romaani olisi näin yksityiskohtainen. Minulla ei ollut lainkaan ongelmia kuvitella maisemia ja elämää jota heimossa eletään, sillä Untinen-Auel on pitänyt huolen että lukija ymmärtää. Kerronnan näkökulma vaihtelee paljon. Kesken luvun saatetaan kertoa usean hahmon näkökulmasta ja välillä mukaan astuu kaikkitietävä kertoja, joka kertoo asioita joita hiemon jäsenet eivät mitenkään voisi tietää. Aluksi pelkäsin, että henkilöhahmot jäävät yksipuolisiksi, mutta hahmojen ajatuksia on selitetty hyvin ja pystyn jopa ymmärtämään päällikön pojan Broudin ajatuksenjuoksua, vaikka en hänestä hahmona pitänytkään. Seuraava osa on pakko lukea!

Luin tämän 16-vuotiaana ja koska olen kiinnostunut taiteesta, romaanimuodossa kerrottu taidekirja oli kiinnostava. Opin kirjasta kiinnostavia asioita taiteesta, mutta juoni ei sinäänsä ole kauhean erikoinen, mutta se ei haitannut.

Luin tämän ala-asteella, joten arvioni on sen mukainen. Ala-asteikäinen historianörtti tykkäsi todella paljon kivikauteen sijoittuvasta kirjasta. Kirjassa on paljon kiinnostavia yksityiskohtia kivikauden elämästä ja juonikin oli sen ikäiselle lapselle mukaansatempaiseva.

Olin aika yllättänyt kun löysin tämän kirjan täältä, sillä mielestäni kirjassa ei ole oikein mitään spekulatiivisen fiktion aineksia. Olisin oikeastaan tykännyt kirjasta enemmän, jos yliluonnolliset elementit olisi jätetty pois.

Ehdottomasti kirja, joka kannattaa lukea. Osa novelleista edustaa steampunkia lähes tyylipuhtaasti ja osassa on otettu suuriakin vapauksia. Suurin osa novelleja ovat melko selkeitä juonellisia kertomuksia eikä niissä sorruta liialliseen taiteellisuuteen.

Minua harmitti lukiessa, että Kuikansulka oli aikuistunut ja nyt seurataankin hänen lastensa matkaa. Tarinassa on myös joitain hieman yli hilseen meneviä juttuja. Loppukin vähän tökki. Ihan ok kirja, mutta ei yllä edeltäjän tasolle.

Tämä kirja tuntuu jakavat mielipiteet, sitä joko rakastetaan tai vihataan, ja minä taidan kuulua jälkimmäiseen joukkoon. Kirjassa on niin monta epäkohtaa, etten enää edes muista kaikkia. Kaikista eniten minua kuitenkin ärsytti Katniksen lamaantuminen ja se miten loppuratkaistuun päästiin. Tuli sellainen olo, että Collinsilla oli ollut kiire tämän kirjan kirjoittamisessa.

Hirveän nopealukuinen, ehkä siksi että luvut ovat melko lyhyitä. Alussa eteni hitasti ja ärsytti kun asioita ei kerrota, mutta lopussa alkoi paljastua enemmän asioita ja sen vuoksi loppua kohti muuttui kiinnostavammaksi. Kerronta on liian simppeliä. Olisin kaivannut enemmän kuvailua.

Annoin kolme tähteä, sillä vaikka tykkäsinkin kirjasta, on pakko myöntää, että hypin joitain kohtia yli. Keskivaiheella oleva maailmanympärysmatka oli liian pitkä, ja loppuvaiheen tapahtumat jäivät siksi hyvin vähäisiksi, vaikka niistäkin olisi varmasti riittänyt kerrottavaa.

Yllätyin kun löysin kirjan täältä, koska en pitänyt tätä itse scifinä. Mutta kun tarkemmin ajattelee, joo, kyllä se oli. Tykkäsin kirjasta todella paljon, koska se pohjustaa mukavasti James Bondin menneisyyttä. Kun luin Young Bond-sarjan kaikki suomennetut osat, huomasin myöhemmin ymmärtäväni paljon paremmin Bond-leffoja.

Tämän sarjan parasta antia on ehkä kuvitus, joka teki lukemisesta paljon kiinnostavampaa.

Kiintoisa mysteeri Emilyn menneisyydestä. Oli mukava ja nopea lukea. Alussa tuntui laahavan, mutta lopussa alkoi tapahtua. Ehkä hieman nuoremmille lukijoille, mutta 20-vuotias huomasi myöskin nauttivansa siitä. Emilyn \"outous\" tuntui joskus liioitellulta, mutta kun siihen tottui, se ei enää haitannut.

Nopealukuinen mutta hyvin tapahtumarikas. Varmasti oikein kiva lukukokemus noin 10-14 -vuotiaalle, sanoisin. Vanhempikin huomasi tykkäävän, vaikka tarinaa olisikin voinut pohjustaa ehkä noin 50 sivun verran lisää.

Jos totta puhutaan, en lukenut kirjaa kunnolla. Yritin, mutta sen kieli ei sujunut lainkaan, joten oli pakko jättää kesken. Ehkä tämä toimii paljon nuoremmille lukijoille, vaikka hyvä lastenkirja on myös sellainen, jonka aikuinenkin voi lukea.

Tämä ilmeisesti luokitellaan scifiksi? Avaruusseikkailua tältä kirjalta ei kannata odottaa. Tämä on pikemminkin erittäin hienovarainen dystopia, joka kertoo kaiken erittäin hienovaraisesti, niin että lukijan täytyy todella selvittää rivien välistä mistä on kyse. Minulle sanottiin, että kirja kannattaa lukea tietämättä siitä juuri mitään, joten niin tein. En edes lukenut takakantta. Olin tyytyväinen siitä, sillä takakansi olisi saanut minut odottamaan aivan erilaisia asioita. Neljä tähteä siksi, koska vaikka kerronta oli sujuvaa ja kirjassa oli aineksia nousta lempikirjakseni, olisin kaivannut ehkä vähemmän hienovaraista kerrontaa ja hieman enemmän päähenkilön omia mielipiteitä.

Muistan nähneeni ensiksi elokuvan, josta pidin aivan mielettömästi, ja josta pidän edelleenkin. Kun luin kirjan, tarina tuntui kuihtuvan kasaan. Niissä kohdissa, missä kirja aina toimii paremmin kun elokuva, Tähtisumua oli oikein loistava, mutta loppuratkaisu oli mielestäni todella laimea. Kirja alkaa tosi hyvin ja maailman on kiinnostava, joten lopetus jäi häiritsemään.

Simon-fanit tulevat olemaan tyytyväisiä tästä kirjasta. Jace/Clary parituksesta tykkääville on tiedossa vähän pussailua ja turhaa ihmissuhdedraamaa. Alecista ja Magnuksesta tykkävät tulevat pettymään sillä he ovat mystisellä matkalla noin puolet kirjasta. Kirjassa nostetaan esille muutaman uusi hahmo ihan kiinnostavalla tavalla. Sanoisin että ihan OK nuortenkirja mutta tätä sarjaa kannattaa lukea vähän enemmän kieli poskessa kuin aivan tosissaan.

Ainakin 13-vuotias minäni tykkäsi kirjasta silloin aikoinaan. Tarina vie mukavasti ajassa taaksepäin uudisraivaajien elämään. Kirjassa on muutama hieman outo juttu, joista en kuitenkaan sano enempää. Sopii ehkä nuoremmille tytöille jotka tykkäävät historiasta. Celia Reesillä tuntuu olevan tapana väittää kaikkia kirjojaan tosikertomuksiksi, mutta epäilen vahvasti.

Tämä sarja vain paranee mitä pidemmälle mennään. Mielestäni aivan loistava. En malttanut laskea käsistä vaan aina vain piti lukea seuraava luku. Sarja jaksaa kokoajan yllättää juonenkäänteillään. Kuka tahansa voi kuolla. Ja ketkä tahansa voivat liittoutua. Minusta tämä osa onnistui miellyttämään minua erityisen paljon, sillä olin pitkään ollut hieman turhautunut muutamasta jutusta joiden olisin halunnut tapahtuvan ja vihdoin ne tapahtuivat.

Kirja on mukavan poikkeva \"vampyyrikertomys\", joka ei aiheuta pahoinvointia niillekään jotka eivät tykkää nykyajan vampyyrimuodista. Kirjassa oli mielenkiintoista pohdintaa uskonno(i)sta, hyvästä ja pahasta.

Koska sain tämän lahjaksi, aloin alunperin lukemaan tätä vain kohteliaisuudesta, mutta ilokseni sain huomata että kirja on oikeasti loistava! Tässä ei ole mitään erityistä juonta, mutta silti jokainen luku oli kiinnostava ja toi hauskasti esille kaikkia ihmisyyden perusominaisuuksia. En kuitenkaan suosittele nuorimmille lukijoille.

Jos et Jaimesta vielä pitänyt, niin tämä kirja saattaa muutta mielesi. Tarina vyöryy eteenpäin samalla tahdilla kuin aiemmissa osissa, mutta tässä kirjassa on luvassa muutama iso juonenkäänne joiden seurauksista olen todella kiinnostunut.

Aina kun tarina kerrotaan konnan näkökulmasta, olen minä täysillä mukana. Nautin kirjasta, mutta loppu jäi hieman turhauttamaan. Jatko-osia ei kai ole suomennettu. Lukisin mielelläni.

Mielestäni tämä oli Lumen ja jään maa -sarjan paras osa.

Muistan lukeneeni tämän ala-asteella ja ainakin silloin pidin siitä tosi paljon. Hauskaa satujen yhdistämistämistä, toimii ainakin n.11 vuotiaalle xD

Vaikka kirjan juonenkäänteet ovat välillä aika ennalta-arvattavia, pidin siitä kuinka tämä kirja veti lankoja yhteen edellisistä osista ja paljasti lisää hahmoista. Tykkäsin siitä kuinka Simon oli suuremmassa osassa kertojahahmona, sillä Simon on ehdottomasti lempihahmoni. Lopun taistelu oli ehkä hieman laimea, mutta pidin siitä kuinka se edisti tasa-arvoa ja kuinka hienon ratkaisun Clary siihen keksi. Olin ihan tyytyväinen loppuun, ja oli hauskaa että The Infernal Devicen Tessa vilahti lopussa, joskin hänen nimeään ei mainittu. Suosittelisin kirjaa vielä itse teini-iässä oleville.