Samalla kaavalla mennään kuin aikaisemmatkin kirjat. Ihan pätevää viihdykettä. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/10/kirja-arvostelu-erin-hunter-vaarallinen.html

Viihdyttävä mutta ei mikään juoneltaan tai hahmoiltaan päätä huimaava kirja. Samaa tasaista laatua kuin sarjan aiemmatkin osat. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/10/kirja-arvostelu-erin-hunter-myrsky.html

Sarja jatkuu yllättävän tasaisena, vaikka alkuun mietin tekstin muuttuvan jo vähän itseään toistavaksi, mutta loppua kohden tarina parani. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/09/kirja-arvostelu-erin-hunter.html

Hieman parempi kuin edellinen osa, mutta silti täynnä pelaamiseen liittyviä kummallisuuksia. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/

Kunnianhimoinen, mutta toteutukseltaan hieman vajaaksi jäävä kirjasarjan avaus. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/08/kirja-arvostelu-anders-vaclin-aki.html

Jos olet kiinnostunut vanhoista peleistä, tämä on pakkoluettavaa. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/08/kirja-arvostelu-ernest-cline-ready.html

Kouluikäisille suunnatun kirjasarjan avausosa viehättää kissamaisella kuvailullaan ja tunnelmallaan. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/08/kirja-arvostelu-erin-hunter-villiin.html

Alice Peilintakamaassa on jatko-osa Alicen seikkailut Ihmemaassa-kirjalle. Päähenkilö on pysynyt samana, samoin kuin tarinan unenomaisuus, muuten kirja on oma itsenäinen teoksensa. Jos piti Ihmemaan omituisista asukkaista ja kummallisista juonenkäänteistä, pitää varmasti myös Peilintakamaasta. Niin samanlaisia nuo kaksi ovat. Tapahtumia ei ole yhtä paljon kuin edellisessä osassa; lähinnä vain Alice kävelee eteenpäin, tapaa uusia outoja hahmoja ja juttelee näiden kanssa. Silti hieno kirja ja kuuluuhan tämä yleissivistykseen Alicen seikkailut Ihmemaassa-kirjan ohella. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/07/kirja-arvostelu-lewis-carroll-alice.html

Alicen seikkailut Ihmemaassa on yksi suuria satuklassikoita. Se on samassa luokassa Ihmemaa Ozin tai Narnian tarinoiden kanssa. Se on vaikuttanut populaarikulttuuriin niin paljon, että maailmaa ilman sitä on vaikea kuvitella; on elokuvia (sekä piirrettyjä että näyteltyjä), balettia, näytelmiä, kirjoja, mangaa, tietokonepelejä ja mitä kaikkea muuta. Se on unenomainen satuseikkailu, joka jaksaa kiehtoa uusia ja taas uusia sukupolvia. Tämä uusi suomennos tuo kirjan mielikuvituksekkaat hahmot lähemmäs alkuperäistä ja on jollain tapaa myös paljon aikuismaisempi kuin aiemmat suomennokset. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/07/kirja-arvostelu-lewis-carroll-alicen.html

Sarjan edellinen osa, Varjojen kuningatar, oli toiminnallisuudessaan hyvä. Pohdintojen aika oli ohi ja loppu sai odottamaan jatkoa innolla. Tavallaan tämä viides osa oli siinä mielessä pienoinen pettymys, että vieläkin vain jatkettiin samaa linjaa eli sotaan valmistautumista. Lopussa saadaan pieni kahakka aikaiseksi, mutta muuten lopetus hieman lässähtää. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/07/kirja-arvostelu-sarah-j-maas-throne-of.html

Kapteeni Sinikarhun 13 ½ elämää on ihana kirja. Se on täynnä omituisia, hykerryttäviä ja mielikuvitusrikkaita hahmoja. Se on täynnä läheltäpiti-tilanteita. Se on täynnä mysteerejä. Se on kaikin puolin hyvä kirja. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/07/kirja-arvostelu-walter-moers-kapteeni.html.

Todella hieno kirja. Puolenvälin suvantovaihe on vähän raskas, mutta kirjan aloitus ja lopetus ovat loistavia. Kirjan maailma on hieno ja omaperäinen, haltiat on kirjoitettu mielenkiintoisella tavalla ja satuviittaukset ovat ihania. Suosittelen.

Ihan viihdyttävää hattarahöttöä, jonka lukemisesta jää jälkimakuna makea ja vähän syyllinen olo. Ei näin huonosta kirjasta saisi pitää! Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/03/kirja-arvostelu-mintie-das-kuohuva.html

Loppua kohden enemmän vauhtia saava, mutta ei yhtä hyvä kuin edellinen osa. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/02/kirja-arvostelu-cassandra-clare.html

Hieman tylsästi alkavan ja loppua kohden lässähtävän dystopiakuvauksen paras puoli on sen pähkähullu juoni teemestareista pohjois-Suomessa maailmassa, jossa vedestä on krooninen pula. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2020/01/kirja-arvostelu-emmi-itaranta.html

Liikkuva linna on sellainen kirja, jonka ahmii yhdeltä istumalta ihan huomaamattaan. Se on hauska, jännittävä, mukaansatempaava, mielikuvitusrikas, hurmaava, sympaattinen – se on kirja, jota on pakko ylistää, se on vain niin täydellinen. Tämä on yksi niitä kirjoja, joita jokaisen tulisi lukea elämänsä aikana ainakin kerran. Ja ehkä toisenkin. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2019/12/kirja-arvostelu-diana-wynne-jones.html

Vähän laahaava ja raskaslukuinen kirja. Mikäli pidit Maresista, on tämä hyvä jatko sille. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2019/11/kirja-arvostelu-maria-turtschaninoff_14.html

Nopealukuinen, mutta harmillisen yksinkertainen fantasiaromaani. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2019/11/kirja-arvostelu-maria-turtschaninoff.html

Ihan mukiinmenevää fantasiaa ja teiniromantiikkaa, mutta ehkä hienoinen pettymys kaiken kaikkiaan. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2019/11/kirja-arvostelu-magdalena-hai-kolmas.html

Throne of Glass -sarjan paras osa tähän asti.

Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2019/10/kirja-arvostelu-sarah-j-maas-throne-of.html

Nopealukuinen ja ihan viihdyttävä näytelmä, joka jatkaa Harry Potterin tarinaa, mutta tällä kertaa tämän pojan näkökulmasta.

Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2019/02/kirja-arvostelu-john-tiffany-jack.html

Throne of Glass -sarjan paras osa tähän asti pienestä alun hitaudesta huolimatta.

Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2018/10/kirja-arvostelu-sarah-j-maas-throne-of.html

Sovelias lopetus Rämeen olennon saagalle.

Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2018/07/kirja-arvostelu-alan-moore-rameen_22.html

Loistava päätös loistavalle kirjasarjalle. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.com/2018/07/kirja-arvostelu-terry-pratchett.html

Toimiva jatko-osa. Suosittelen kaikille fantasian ystäville.

Mainio päätösosa Valinta-sarjalle. Suosittelen ya-kirjallisuuden faneille sekä kaikille romantiikannälkäisille lukijoille.

Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2018/04/kirja-arvostelu-kiera-cass-kruunu.html

Pelastettu tarjoaa sitä samaa kuin kirjasarjan aiemmatkin osat: vampyyreja, ihmissuhteita ja maailman pelastamista pimeyden voimilta. Ei mitään uutta siis.

Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2018/01/kirja-arvostelu-p-c-cast-kristin-cast.html

Mainio hömppäkirja, jonka kevyen juonen pelastaa vahva päähenkilö.

Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2017/12/kirja-arvostelu-kiera-cass-perijatar.html

Rikas maailma ja vahva naispäähenkilö pelastavat paljon tässä nuorille naisille suunnatussa fantasiaromaanissa.

Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2017/11/kirja-arvostelu-sarah-j-maas-throne-of.html

Hyvä kirja, mutta ei aivan yllä edellisen romaanin, Infernon, tasolle juonenkäänteissään.

Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2017/10/kirja-arvostelu-dan-brown-alku.html

Vähän väsähtäneempi ja venytetyn tuntuinen osa pitkässä kirjasarjassa.

Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2017/08/kirja-arvostelu-p-c-cast-kristin-cast.html

Selkeästi edellistä osaa parempi ja kaiken kaikkiaan muutenkin mukiinmenevä päätös America Singerin tarinalle.

Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2017/08/kirja-arvostelu-kiera-cass-ainoa.html

Hyvä, mutta ei Pratchettin parhaita kirjoja. Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2017/07/kirja-arvostelu-terry-pratchett-taytta.html

Alkupuoleltaan hieman laahaava, mutta loppua kohden melkein jännäksi yltyvä kirja vie mukavasti sarjan juonta eteenpäin.

Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2017/06/p-c-cast-kristin-cast-salattu.html

Määrätty on hieman väliosan makuinen, mutta kyllä siinä asioita tapahtuukin; varsinkin kirjan loppupuolella. Mukiin menevä kirja, varsinkin Yön talo-sarjan mittapuulla.

Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2017/05/p-c-cast-kristin-cast-maaratty.html

Hyvin luotu maailma, hyvin kirjoitetut hahmot, mielenkiintoinen juoni. Siinä Tuhkakaupunki pähkinän kuoressa.

Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2017/04/kirja-arvostelu-cassandra-clare.html

Riippuen siitä pitikö edellisestä osasta vai ei, toinen osa on joko turha tai kiinnostava lukukokemus.

Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2017/02/kirja-arvostelu-salla-simukka-toisaalla.html

Tunnelmallinen ja ajatuksia herättävä, mutta todella avoimeksi jäävä lähitulevaisuuteen sijoittuva nuortenromaani.

Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2017/01/kirja-arvostelu-salla-simukka-jaljella.html

Yön talo-sarja muuttui juuri omituiseksi, mutta hyvällä tavalla. Hitaasti alkava, mutta loppua kohden uutta vauhtia saava kirja ihastuttaa ja yllättää.

Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2017/01/kirja-arvostelu-p-c-cast-kristin-cast_24.html

Iso sivujuoni ennalta-arvattavalla lopulla. Siinä Kahlittu pähkinän kuoressa.

Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2017/01/kirja-arvostelu-p-c-cast-kristin-cast.html

Perinteinen fantasiakirja petoksesta ja kostoretkestä, joka paranee loppua kohden.

Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/11/kirja-arvostelu-joe-abercrombie-vain.html

Väliosan makuinen ja tuntuinen lopun cliffhangeria myöten. Näkökulman vaihdokset toisaalta piristivät, toisaalta kampittivat tunnelmaa.

Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/11/kirja-arvostelu-p-c-cast-kristin-cast.html

Rämeen olento lähtee pelastamaan rakasta Abbyaan Gotham Citystä ja joutuu tukkanuottasille itse Batmanin kanssa. Mitä ihmettä? Kauhua on vähemmän kuin sarjan aiemmissa osissa, mutta kieli ja kuvat ovat tasan yhtä kauniita.

Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/10/kirja-arvostelu-alan-moore-rameen.html

Tähtihatussa on sekoitettu juuri sopivassa määrin toimintaa, huumoria ja draamaa. Loistava kirja ja loistava kirjasarja. Suosittelen lämpimästi kaikille nuortenfantasian ystäville.

Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/09/kirja-arvostelu-terry-pratchett.html

Ei yllä ensimmäisen osan tasolle, mutta silti jotakin Eliitti tekee oikein, kun sen hahmot herättävät näin voimakkaita tunteita.

Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/09/kirja-arvostelu-kiera-cass-eliitti.html

Täyttä hömppää, mutta nautittavaa sellaista. Loistavasti kirjoitettu päähenkilö kohottaa kirjan selkeästi massan yläpuolelle. Suosittelen.

Lue koko arvostelu täältä: https://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/09/kirja-arvostelu-kiera-cass-valinta.html

Toimiva kokoelma suomalaisia Cthulhu-mytologiaan perustuvia novelleja.

Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/09/kirja-arvostelu-jari-nummelin-kirotun.html

Loistava kirja, joka kestää useimmankin lukukerran pysyen silti yllättävänä, ajatuksia herättävänä ja nauruhermoja kutkuttavana.

Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/08/kirja-arvostelu-terry-pratchett-vapaat.html

Epätasaisesti etenevä jatko-osa nuorten fantasiasarjalle.

Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/08/kirja-arvostelu-essi-tammimaa-noaidin.html

Parempi kuin edeltäjänsä. Viihdyttävä ja sujuvaa luettavaa, mutta ei herätä suuria tunteita tai ajatuksia.

Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/08/kirja-arvostelu-p-c-cast-kristin-cast.html

Sujuvasti alkava, mutta juoneltaan laahaava nuortenkirjasarjan jatko-osa. Eniten harmittaa, että sarjan suomentaminen jätettiin kesken.

Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/06/kirja-arvostelu-c-j-daugherty-night.html

Virkistävällä tavalla erilainen, mutta loppua kohden turhan kiirehtiväksi muuttuva kirja. Siinä Noaidin tytär pähkinän kuoressa.

Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/05/kirja-arvostelu-essi-tammimaa-noaidin.html

Alultaan ihan lupaava, mutta loppua kohden puhtiaan menettävä kirja. Noin keskivaiheilla juoni lässähtää ja pahasti. Loppu onkin sitten vain jatko-osan petailua, eli mitään ei selviä ja jos juonesta haluaa päästä perille, on pakko lukea kirjasarjan seuraava osa. Kaiken kaikkiaan hyvin tavanomainen nuortenkirja, jota piristää kohtuullisen hyvin kirjoitettu päähahmo ja muutamat sivuhahmot.

Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/05/kirja-arvostelu-c-j-daugherty-night.html

Helppolukuinen, muttei kovinkaan mieleenpainuva romaani. Pidin sen mystisyydestä, mutta kuvailusta ei löytynyt mitään ihania helmiä, jotka olisivat hellineet silmiä ja jääneet mielenperukoille pyörimään. Huonosti kirjoitetut hahmot myös pilasivat lukukokemusta. Tästä huolimatta Hanna Kauppisessa on selkeästi potentiaalia. Kunhan hän vain kiillottaa vahvuuksiaan ja kehittää hahmonluontitaitojaan, kuka tietää mihin hän saattaa yltää.

Lue koko arvostelu täältä: http://haaveenakirjailijanura.blogspot.fi/2016/04/kirja-arvostelu-hanna-kauppinen-kirja.html

Kesytön on jälleen yksi yliluonnollinen rakkaustarina - tällä kertaa suomalaisen kynästä. Päätin tarttua tähän kirjaan, koska toivoin vihdoin löytäväni hyvän paranormaalin teinirakkaustarinan. Täytyy sanoa, että jouduin pettymään.

Kirja ei ollut kuitenkaan täysi susi. Päähenkilö Raisa oli ihan hyvin kirjoitettu. Tarinakin oli ihan mukaansatempaava. Kirjan pystyi lukemaan läpi ilman suurempia vaikeuksia ja silmä ei alkanut hyppimään rivien yli. Ainoastaan yhdessä kohdassa tuli sellainen olo, että teksti muuttui jaaritteluksi.

Huonoja puolia sitten taas oli hahmot. Kaikki muut hahmot paitsi päähenkilö jäivät kovasti tönköiksi. Raisan paras ystävä Niko oli ehkä parhaiten kirjoitettu ja hänkin kovin stereotypinen tapaus. Raisan ihastuksesta, Mikaelista, ei selvinnyt oikeastaan muuta kuin, että hän oli komea ja hänellä oli hyvät vatsalihakset. Ilmeisesti nämä olivat ainoat kriteerit rakkauden leimahtamiselle. Lisäksi mukana oli totta kai se pakollinen ilkeä likka, joka ottaa päähenkilön silmätikukseen ensimmäisestä päivästä lähtien. Muista hahmoista ei kannata oikein puhuakaan.

Nuorille suunnatuissa romanttisissa kirjoissa tuntuu aina olevan se sama ongelma. Pääparin romanssi siirtyy liian nopeasti ihastuksesta rakkauteen. Tässä tapauksessa tunnuttiin hyppäävän ihastumisen yli ja suoraan rakkauteen. Muutenkin Mikaelin rakastuminen Raisaan tuntui omituiselta, varsinkin kun ottaa huomioon miten usein Raisa vain lähinnä kinasteli tämän kanssa eri asioista. Romantiikka ei välittynyt oikein lukijalle asti.

Ihmissusikirjaksi tässä oli myös huomattavan vähän ihmissusia. Niitä nähtiin itse asiassa tasan kolme kertaa. Kaipasin myös enemmän tunnelmointia. Tunnelmaa. Kajaanin perämetsän hongistojen kuvailusta olisi varmasti saanut irti enemmänkin. Nyt tunnelmaa ei ollut nimeksikään.

Juonenkäänteet eivät olleet kamalan yllättäviä ja ne jotka tulivat yllätyksenä eivät varsinaisesti saaneet haukkomaan henkeään. Tarina oli melko ennalta-arvattava ja lähinnä lukiessa vain ihmetteli päähenkilön puusilmäisyyttä. Loppu tuntui hätiköidyltä ja nopealta. Aivan kuin kirjoittaja itsekin olisi ollut epävarma miten lopettaa kirjan ja päätyi siksi tällaiseen ratkaisuun. Lopetuksesta jäi paha maku suuhun.

Yritystä tässä silti oli, siitä kaksi ja puoli tähteä. Toivoin koko ajan lukiessa, että kirja kohoaisi sinne kolmeen tähteen, mutta näin ei käynyt. Olisiko jatko-osa sitten parempi?

Ensimmäinen osa oli niin huono, että en olisi varmaan lukenut toista osaa, ellei täällä olevissa arvosteluissa olisi sanottu, että Astarten solmu on edeltäjäänsä parempi. Ja se onkin totta; valitettavasti se vain ei auta paljoa, kun vertailukohta asetti riman niin kovin alas.

Astarten solmu on hieman kirjamaisempi kuin ensimmäinen osa. Hahmojen ajatuksia ja tunteita välillä valotetaankin, sen sijaan että kirja vain pomppisi paikasta ja ajasta toiseen. Didin ajatusmaailmaan pääsee välillä sisälle ja hahmo jopa tuntuu muutamissa kohtauksissa temperamenttiselta, mitä aiemmassa osassa koko ajan toitotettiin. Kovin köyhäksi hahmo siltikin jää ja kaikki muut hahmot jäävät vielä sitäkin raapalemaisemmiksi.

Hölmöjä juonenkäänteitä piisaa, eivätkä kaikki niistä istu luontevasti edellisen osan petaamiin tapahtumiin. Juonta tai sen yllätyskäänteitä ei kannata jäädä pohtimaan liian tarkkaan. Didin ja Samuelin rakkaustarina jättää vieläkin kylmäksi.

Kaiken kaikkiaan melko yhdentekevä kirja, jota ilmeisesti luetaan ainoastaan suorasukaisten seksikohtausten takia. Onneksi kirja ei ollut tämän pidempi.

Petetty jatkaa suoraan siitä, mihin viimeksi jäätiin. Hahmot ovat yhä yhtä paperinohuita kuin ennenkin, mutta ainakin juoni rullaa ihan jouhevasti eteenpäin eikä kirjan lukemiseen mene paljoa aikaa. Juoni koostuu lähinnä siitä, kun päähenkilö Zoey pähkäilee kolmen pojan välillä samaan aikaan kun nuoria kuolee hämärissä olosuhteissa. Juoni on todella ennalta-arvattava, eikä sen "yllätyskäänteet" tuota hymähdystä suurempaa reaktiota. Hahmot tosiaan jäävät heppoiseksi niin kuin edellisessä osassa. Zoeyn kaverit ovat pelkkiä stereotypioita, eivätkä hänen ympärillään pyörivät pojat herätä mitään tunteita. Erik on yhä pelkkä nättipoika, Heath pelkkä juntti ja Loren... itseasiassa runojensa kanssa ihan kiehtova, mutta loppujen lopuksi aika karmiva oppilasta ahdistellessaan. Kaiken kaikkiaan hyvin keskinkertainen kirja, joka ei herätä tunteita. Tämä ei ole sellainen romaani, joka jäisi pitkäksi aikaa pyörimään mieleen lukemisen jälkeen.

Miten tämän nyt kauniisti sanoisi... Nymfit ei ole kovin kummoinen fantasiarakkausromaani. Suurin ongelma on selkeästi hahmot. Myöskään kuvailua ei ole kovinkaan paljoa. Tai tunnelmaa. Ja onhan siellä seassa jotain kirjoitusvirheitäkin. Kaiken kaikkiaan kirja vaikuttaa nopeasti ja hätäisesti väkerretyltä - se tuntuu siltä kuin romaani olisi kyhätty kasaan pelkästään tv-sarjaa mainostamaan. Mitä se luultavasti onkin.

Hahmoihin ei pääse sisälle; sama ongelma vaivasi jo televisiosarjaakin. Päähenkilö Didiä kuvaillaan itsepäiseksi ja temperamenttiseksi, mutta hän ei vaikuta sellaiselta tekstin perusteella. Enemmänkin mielessä pyörii sellaiset adjektiivit kuin "rasittava" ja "lapsellinen". Didin tehtävä romaanissa ei tunnukaan olevan muu kuin vinkua ja joutua ajoittain pulaan. Muut hahmot eivät ole sen parempia. Ainoa hahmo, joka vaikuttaa edes hitusen kiinnostavalta, on Kati ja tämäkin jää kovin yksioikoiseksi kovanaamaksi.

Juoni on aikamoisen kliseinen huttu. On nymfit ja on satyyrit, ja jokin legenda valitusta, mutta oikein mihinkään ei perehdytä oikein kunnolla, eikä mikään herätä lukijan kiinnostusta. Kuvailua on huonosti ja hahmojen pään sisälle ei pääse. Paikasta toiseen pomppiva kuvakulma ja randomeihin paikkoihin lykätyt flashbackit eivät tässä auta. Televisiossa tämä saattaa toimia, mutta ei kirjassa. Halusin lukea Nymfit-romaanin juuri sen takia, koska ajattelin, että ehkä kirjassa olisi saatu enemmän eloa pökkelömäisiin hahmoihin kuin sarjassa. Kirjassa kun on mahdollisuus "näyttää" enemmän kuin televisiosarjassa, esim. hahmojen ajatuksia jne. ja näin tuoda hahmoihin syvyyttä. Kirja kuitenkin haaskaa mahdollisuutensa tähän toistaen vain orjallisesti kaikki samat asiat kuin tv-sarjakin. Ei näin.

"...koska tuskaa ei voi haudata ja unohtaa. Tuska ei jää menneisyyteen tai piiloon mullan alle. Mikä on haudattu, ei ole mennyt. Mikä on kylvetty, kasvaa."

Rämeen olennon kolmas suomennettu albumi on ilmestynyt. Huikean hyvän toisen osan jälkeen odotukset ovat korkealla ja vaikka kolmas osa ei aivan yllä aiempien tasalle, se on silti kelpo kauhua ja kuuluu jokaisen kauhufanin kirjahyllyyn. Kolmannessa osassa on selkeä välinäytöksen maku ja tuntu. Esitellään paljon merkittäviä tapahtumia ja hahmoja, jotka ovat selvästikin tärkeitä jatkon kannalta. Mielenkiintoisin näistä on totta kai John Constantine. On ilahduttavaa nähdä, että se mies on aina ollut samanlainen rakastettava paskiainen. Mies, jota haluaisi vihata, mutta jota kuitenkin rakastaa.

Suurin ongelma on selvästi yhden ison pääpahiksen puuttuminen. Vaikka aloitustarinan Ydinjätös (eli Nukeface) onkin karmiva sekopää, hän kuitenkin jää jokseenkin harmittoman pultsarin tasolle. Hän ei mitenkään kohoa ensimmäisen osan hyytävän ihmisvihaajan, Woodruen, eikä myöskään toisessa osassa näytetyn kammottavan Arcanen tasolle. Kirjasta löytyy lähinnä paljon pikkupahiksia; ei yhtä isompaa, joka kohoaisi pääosaan.

Mutta mutinat sikseen. Alan Mooren käsikirjoitus on vieläkin kylmää ja kaunista. Monet käytetyt kielikuvat ja sanakäänteet jäävät kummittelemaan mielen perälle pitkäksi aikaa. Tässä auttaa totta kai Bissetten ja Totlebenin kauniit piirrokset. Jatko-osia odotellessa.

"Utelevat tuntosarvet pyyhkivät hänen houreista ihoaan. Pienoiskokoiset siivet hakkaavat. Raajoissa on monta niveltä. Nyt... Nyt päästiin sinne missä paha sai toden teolla alkunsa."

Rämeen olennon toinen kirja sisältää sekä huonoimmat että parhaimmat tarinat. Mykistävällä tavalla alkavaa Rakkaus ja kuolema -tarinaa seuraa Alas kuolleiden joukkoon, jossa matkustetaan niin kiehtovan manalan lävitse, että edes Dante ei olisi osannut kehitellä yhtä kauhistuttavia kuvia painajaisissaankaan. Kokoelman päättää kaunis Kevään riitti.

Hyvien tarinoiden hinta on se, että välissä on pakko olla muutama täytetarina. Nekään ei kuitenkaan ole huitaisemalla tehtyjä; kunhan vain eivät yhtä vahvoja kuin albumin päätarinat, joiden kieli ja kuvitus hyytävät ja saavat ihon väreilemään kauhusta. Erityismaininta täytyy sanoa suomentajalle, joka on osannut kääntää Pog -tarinan hölynpölykielen mainiosti. Niiden muutaman päätarinan hyvät puolet korvaavat kevyesti kaikki heikkoudet. Upea kirja.

"Luulin aiemmin tunteneeni pelkoa... Mutta ei. Tunsin pelkästään pelon laitamat. Ja nyt olen täällä, ydinkeskustassa."

Jo kolmas osa on ilmestynyt suomennettuna Rämeen olennon saagasta, joten mielenkiinnosta otin esiin kaksi aiempaa osaa ja lukaisin ne lävitse. Vieläkin olen sitä mieltä, että toinen osa on se kaikkein voimakkain ja paras. Se oli se, joka jätti lähtemättömän vaikutuksen ja pakotti ostamaan nämä albumit. Mutta tämä ensimmäinen osakaan ei ole huono.

Alku on Rämeen olentoa huonommin tuntevalle hieman sekava. Paljon hahmoja esitellään, paljon vanhoista sarjakuvista irralleen jääneitä lankoja solmitaan yhteen, mutta sen jälkeen päästään asiaan. Ja millaista asiaa se onkaan! Alan Mooren kynän käyttö on mahtavaa kuten aina. Unohtaa ei saa myöskään Bissetteä ja Totlebeniä, joiden kuvitus tuo rämeen karun kauneuden lukijan silmien eteen.

Hienoimpia hetkiä kirjassa tarjoaa Woodrue ajatuksillaan "itkevästä paistista" ja "kirkuvasta lihasta". Woodruen misantropia on syvää ja mustaa, mutta jollain pistävällä tavalla myös ymmärrettävää. Hienoja kohtia on myös Rämeen olennon hurmeiset unet, joissa on kammottavaa painajaisten logiikkaa. Kirjasarjan aloitus ei nouse toisen osan tasolle, mutta tarjoaa silti ihania väristyksiä kauhun ystäville. Suosittelen lämpimästi.