Somessa tuli jälleen kerran vastaan tämä sarja ja suhtauduin siihen vähän varauksella kun luin kirjan takakantta. ToG jäi minulla kesken kun se vaan oli niiiin TYLSÄ. Koetan ehkä vielä joskus uudelleen, mutta toistaiseksi ei ole mielenkiintoa. Mutta niin, kokeilin nyt sitten lukea tätä kolmatta Maasin sarjaa. Alkuun hirvitti kyllä se mikä tiiliskivi tämä on ja täytyy myöntää, että jonkun kerran tuli pohdittua, että jätänkö tämänkin vain kesken. Tässä on kyllä perusteellista maailmanrakennusta ja vaikka tässä tavallaan koko ajan tapahtuu jotain niin tuntui välillä, että pitkästyn kuoliaaksi. Vaikka tavallaan pidin hahmoista ja tästä moninaisten olentojen maailmasta niin liika on liikaa, musta tästä olisi saanut paljon houkuttavamman jos tarinaa olisi tiivistänyt. Todella romantiikannälkäisille tämä ei ole, äärimmäistä slowburnia ja vähän romantiikan hippusia ripotellaan, mutta itse tarina keskittyy kaikkeen muuhun. Kirjan parasta antia oli ihan loppumetreillä kun kaikki kulminoituu kunnon tapahtumatykitykseen ja tilanteita pulpahtelee eteen yksi jos toinenkin ja päähenkilöstämme paljastuu yhtä jos toista. Tavallaan tämän voisi ajatella myös standalonena koska miusta tää vaan loppuu silleen aika selkeesti vaikka lopussa hiukan koetetaankin herätellä lukijoiden kiinnostushermoja. Tää on mulle vähän outo sarja. Tää ei varsinaisesti säväyttänyt, mutta haluan silti tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, joten jossain vaiheessa sitten toisen osan kimppuun. Mutta oli tämä minusta parempi kuin ToG.

Hetken mielijohteesta pistin tämän kirjastosta varaukseen koska tämä juoni kuulosti mielenkiintoiselta. Tai mitä minä valehtelen, tämähän oli ihan täydellisen nerokas. Kirja imaisi mukaansa heti alkusivuilta lähtien ja pidin kirjan tehokkaasti ja lennokkaasti etenevästä juonesta. Ja jotenkin tarinassa oli havaittavissa hienosti sitä miten aika voi muuttaa ihmisiä, mutta muistot säilyvät. Tässä oli mielenkiintoisia hahmoja, kevyttä huumoria ja sitä kuuluisaa romantiikkaakin. Ja voi mahdoton miten monta kertaa minä taisin tätä lukiessa tiristää itkua milloin mistäkin syystä. Tämä oli sellainen lempeä ja lämminhenkinen tuulahdus, joka pistää miettimään itsekin omaa elämäänsä. Jotkut jutut tässä olivat lukemisen edetessä vähän ennalta-arvattavia, mutta se nyt ei minun lukukokemustani haitannut. Miusta taitaa olla tulossa ihan täysi romantikko kun luen tällaisia kirjoja, mutta ei voi mitään, se on menoa nyt! Viihdyttävä, helppolukuinen ja nopeatempoinen kirja, johon jää koukkuun. Ja jos en ihan väärin muista niin ehkä jossain vaiheessa näin uutisen, että tästä olisi tulossa mahdollisesti elokuva. Jos näin on, aion ehdottomasti katsoa sen!

Rakastuin ensimmäiseen osaan mitä pidemmälle sitä luin, joten oli sanomattakin selvää, että tähän piti päästä käsiksi heti kun se oli mahdollista. Kuuntelin tämän jo englanniksi kun se julkaistiin ja tietenkin tämä piti päästä lukemaan myös suomeksi. Siis tämä sarja on OUTO. Kuten aiemmassakin osassa, tässäkin tuli lukiessa sellainen hämmennys, tajusi mitä luki muttei kuitenkaan. Tämä maailma on sekaisin, kirjailija on sekaisin ja hahmot ovat totaalisen sekaisin... ja minä nautin joka hetkestä. Alexisin päänsisäiset monologit viihdytti entiseen tapaansa ja Nyxin tokaisut saivat nauramaan enemmän kuin kerran. Loistava hahmo. Huumorilla ja outouksilla kyllästetty kirja nappaa matkaansa ensi sivuilta saakka ja siinä missä ensimmäinen osa käynnistyi vähän hitaanlaisesti ja sai lukijansa hämmennyksen valtaan, tämä kirja kiihdyttää jo ensimmäisiltä sivuilta saakka. Sivulta toiselle revitellään humoristisella ja vähän roisillakin otteella, kuumat tunteet leiskuaa ja spicyt kohtaukset saavat virnuilemaan typerästi. Tämä kirja on totaalisen sekaisin, häiriintynyt ja unhinged, ja mä RAKASTIN tätä. Melkein tekisi mieli lukea tämä heti uudelleen. Tämä sarja jakaa vahvasti mielipiteitä, mutta minun kaltaiseen kieroon ihmiseen tämä uppoaa kyllä kuin veitsi voihin. En malttaisi millään odotella jatko-osaa. Loppu antaa ymmärtää, että kaikkea hyvin mielenkiintoista on luvassa jatkossakin.

Supersuositun Elohopea-kirjan jatko-osa ilmestyi englanniksi viime vuonna marraskuun 18. päivä ja tästä kohistiin viikkoja ennen sen julkaisua ympäri somea. Elohopea lukeutuu omiin suosikkikirjoihin ja olin niin malttamaton, että piti sitten alkaa kuuntelemaan tätä jatko-osaa äänikirjana englanniksi.  Tämähän on ihan äärettömän pitkä äänikirjana, että tarinan parissa sai kyllä muutaman päivän kuluttaa. Ja tämänhän kuuntelee mielellään äänikirjana jo siksi, että Kingfisherin lukijaäänenä on ihana Anthony Palmini. Hänen samettiääntään kuuntelee jo pelkästä kuuntelemisen ilosta, joten suosittelen lämpimästi jos yhtään englanti taittuu niin kokeilemaan tätä kirjaa. Kirjassa on aika tasaisesti tarinaa sekä Saeriksen että Kingfisherin näkövinkkelistä. Tässähän riitti sitten tapahtumaa ja vauhdikkaita tilanteita joka sivun edestä. Ja tietenkinhän tässäkin kirjassa oli parhautta Kingfisherin ja Saeriksiksen väliset kohtaukset, mutta jotenkin shown varasti kokonaan Carrion, joka aina äänessä olleessaan sai kuuntelijansa nauramaan, kerrassaan mahtavan hupaisa ja persoonallinen hahmo. Tietenkin alkuperäisten hahmojen lisäksi tässä päästään tutustumaan myös muutamaan uuteenkin tyyppiin. Kirja pudottelee jokusen juonellisen pommin, se naurattaa ja vähän itkettääkin. Jotenkin, en tiedä, tästä jäi uupumaan ensimmäisen kirjan tunnelma. Hyvä tämä oli, mutta Elohopealla on edelleen paikka minun sydämessäni.

Siinä missä ensimmäinen osa oli aika ohut välipalakirja niin tähän toiseen osaan onkin survottu vähän kaikkea ihan urakalla. Kirjan alkupuolisko keskittyy lähinnä poliittisten kuvioiden ja draaman kehittelyyn ja mietin jossain vaiheessa eikö tämä lähde ikinä etenemään. Alku tosiaan oli vähän kuin liisterissä olisi tarponut ja jostain syystä minua ärsytti Diem ja hänen luupäisyytensä ihan suunnattoman paljon tässä osassa. Slowburn vaihtui välillä vähän slowpainiksi, mutta onneksi kirjassa oli maailman paras hahmo Taran, joka sanoi ääneen ne asiat, joita minä karjuin lukiessani kirjalle. Miksi sivuhahmot on nykyisin usein aivan törkeän hyviä ja melkein sivuuttavat päähahmotkin? En tiedä, mutta Taran on mun uusi rakkaus. Vaikka onkin blondi. Ei siinä, tälläkin kirjalla oli hetkensä, jotka saivat minut hymyilemään typerästi ja siirtymään hiukan Team Lutheriin. Maailmaa rakennetaan jälleen, uusia suhteita syntyy ja juonittelun tiivis verkko kiristyy entisestään. Loppua kohden kirja tosiaan kiihdyttää juonen kanssa ja loppumetreillä kirja pudottaa parikin wtf-hetkeä lukijansa silmien eteen. Ja tietenkin tämäkin osa päättyi semmoiseen cliffhangeriin, että odotellappa tässä nyt sitten seuraavaa osaa. Hyvää viihdyttävää romantasiaa, mutta josta ehkä hiukan uupui se jokin, en tiedä. Aion kyllä jatkoakin lukea.

Argh, tästä kirjasta on vaikea kirjoittaa paljastamatta liikaa sen sisällöstä. Siis niin, näin tuhottomasti tästä videoita ja tätä mainostettiin kuin viimeistä päivää somessa. Pakkohan se oli "mainostuksen uhrina" hankkia itselle luettavaksi tämäkin kirja. Huhheijjaa. Oli tämä melkoinen työmaa. Luin tätä kirjaa puolisen kuukautta ja kylläpä tökki. Kirjassa on siis yli tuhat sivua ja luin siis tätä englanniksi. Pakko myöntää, että ihan kaikkea en kyllä minun horjuvalla englanninkielen taidollani ymmärtänyt. Tässä kirjassa oli paaaaljon alkemiaa ja erilaisia muita vaikeita sanoja, joista en tiennyt mitä ihmettä ne tarkoittaa eikä googlekaan meinannut osata kertoa. Ei ehkä ihan sellainen ensimmäinen kirja, jolla lähtisin englantia lukemaan harjoitusmielessä. Kirjan edetessä jotkut sanat ja termit alkoivat tulla vähän tutummaksi, mutta kyllä minulle jäi vielä paljon selvitettävää. Voi suomentajaparat, tässä on voinut olla melkoinen savotta.

Mutta niin, osaksi tämän lukemiseen meni niin pitkään siksi, että luoooooja tämä oli tylsä. Tai sitten vaan olen liiaksi tottunut tarinoihin, jotka soljuvat vauhdilla eteenpäin. Yli puoleen väliin tapahtui muttei sitten kuitenkaan. Kirjassa on kolme osaa, ensimmäinen ja viimeinen kertoo nykyhetkestä, keskimmäinen ajasta ennen Helenan muistinmenetystä. En oikein ymmärtänyt tätä kirjaa. Helena oli vähän jotenkin, en tiedä, sosiaalisesti pökkelö nörtti, joka eli parantamiselle ja omalle työlleen, ja oli alusta alkaen täysin tallottavissa jalkoihin. En tykännyt hahmosta yhtään, hän oli maailman ankeuttavin ankeuttaja, jota maa päällään kantaa. Onneksi hän sai vähän persoonaa tarinan loppupuolella eikä ollut koko ajan niin älyttömän masentava. Kun taas Kaine oli päästään ehkä hiukan pipi introvertti, joka halusi olla yksin, mutta ei sitten oikeastaan halunnutkaan ja "nautti" toisten kiusaamisesta, mahdollisimman ilkeästi. Mutta sitten kuitenkin tarinan edetessä hänestä paljastuu vähän toisenlaisiakin puolia. Ja Amaris. Ah, Amaris <3

Arvosteluvideoista päätellen odotin vähän enemmän. Odotin, että itken ja huudan, tai menetän yöuneni tai jotain dramaattista. No ei. Ainut reaktio kirjan alussa oli se, että meinasin nukahtaa kesken lukemisen. Mukana oli vähän sotajuttuja, parantamista, kiduttamista, väkisinmakuuta ja sen sellaista. Parhaat osat tarinallisesti oli eka ja vika, joissa kerrottiin nykyhetkestä. Joskin keskimmäinen osa oli tarinan etenemisen kannalta oleellisin. Odotin lopulta jotain ihan kamalaa ja shokeeraavaa, mutta yllätyin. Hiukan ylihypetetty kirja, josta olisi saanut mielenkiintoisemman supistamalla tarinaa hitusen. Mutta koska tässä oli hitokseen vaikeita sanoja, aion kyllä lukea suomennoksen kunhan se tulee (edit. luettu). Hämmentävä kirja. Synkkä, jollain tasolla hyvinkin raaka sanan kaikissa merkityksissä, tätä lukiessa pääsi kyllä sellaiseen jännään synkkään fiilikseen, mutta jotain omasta kokemuksesta jäi tämän osalta puuttumaan. Suosittelen kuitenkin lukemaan. Tämä on erilainen. Ajatuksia herättävä, mutta ei ainakaan minulle mikään kovin shokeeraava. Olen kuitenkin tyytyväinen, että luin tämän. Jollain tasolla minulle tuli tästä kirjasta sellainen tunne, että joskus vuuuuosien päästä tämä kirja nököttää "kirjat, jotka kaikkien pitäisi lukea" -otsikon alla. 

Tulihan se viimein! Tämän ensimmäisen kirjan kaikki kolme osaa ovat tipahdelleet eetteriin yksitellen ja piti hillitä himonsa lukea nämä etukäteen kun ennakkotilasin kirjan itselleni. En tiedä kuvailisiko tätä edes miksikään dark romanceksi, tämä on vähän sellainen Criminal Mindsin ja tulikuuman romanssin risteytys, jossa lahdataan porukkaa, valehdellaan ja rakastetaan sitäkin kovemmin. Väkivaltaisia kohtauksia on kuvattu jossain määrin yksityiskohtaisesti, mutta ei minusta mitenkään liian makaaberisti. Spicyä löytyy, mutta ei överimeiningillä ja sujuva dialogi rikostutkinnan hengessä jaksaa viihdyttää lukijaansa alusta loppuun saakka. Harvoin kehitän itselleni naispäähahmoista mitään suosikkeja, mutta pakko myöntää, että Lana oli kyllä kunnon badass. Ja saatoin nauraa ja irvistellä useampaan otteeseen tätä lukiessani. Ja loppua kohden kiihdytettiin vähän juonta ja pääparin tarinalla on vähän sellainen bittersweet-fiilis, joten odotan kauhulla ja innolla miten tämä kaikki päättyy. Viihdyttävä, vähän humoristinen, raakalaismainen ja kuuma, sitä kaikkea tämä on.

Minulla oli jotenkin ristiriitaiset fiilikset ensimmäisestä osasta. Pidin siitä, mutta samalla siinä jokin tökki. Edellisen osan vaiherikas taistelu on ohi ja tällä kertaa päähenkilömme päätyvät ihan erilaiseen maailmaan. Kirja keskittyy Paedynin pakomatkaan sekä pääparin väliseen monimutkaiseen suhteeseen, jossa vihataan ja rakastetaan vuoronperään. En oikein tiedä mitä sanoisin tästä kirjasta, tämä oli ihan sellainen perus hyvä kirja, mutta jotenkin tästä jäi vaan vähän tylsä maku suuhun. Kiusoittelusta ja slow burnista tykkääville tämä on varmasti mieleen, tässä paetaan, tässä taistellaan ja sitten välissä vähän pussaillaan, oikeastaan koko kirja on tätä yhtä ja samaa ilman, että tässä tapahtuu mitään kovin kohauttavaa. Kunnes päästään sitten loppumetreille ja ihan loppupäässä hillitsin himoni viskata tämän kirjan seinään koska tämä loppui niin äärettömän ärsyttävään kohtaan ja olin suoraan sanottuna raivoissani. En tykännyt sitten yhtään. Mutta joo, edelleen ristiriitainen kirja jostain syystä minulle, mutta olen masokisti, joten aion todennäköisesti lukea sen viimeisenkin osan kunhan se suomennetaan.

Ohhoh. Melkoinen oli tämä. Siis luin tämän päivässä koska en vaan malttanut laskea tätä käsistäni. Perinteisestihän tässä on taas yksi onneton reppana, jolla on kykyjä ja niistä pitäisi saada selvää samalla kun pitäisi vielä taistella itsensä vaarojen läpi mystisen komentajan seurassa, joka kohtelee häntä kuin ilmaa. Tässä on tietenkin perinteisen enemies to loversin ainekset kasassa, ja sitähän me rakastetaan. Jotenkin tämä maailma imaisi mukaansa ja kun seuraan liittyy vielä mystisen grumpyn komentajan "Tuonen" kekälekilta niin ai että. Rakastin tämän kirjan nokkelaa dialogia ja paikoitellen vähän härskiäkin huulenheittoa ja nauroin luvattoman paljon tämän kirjan kanssa. Jac oli yksi sivuhahmoista ja hänestä tuli kyllä lähes välittömästi yksi mun lempihahmoista, tietäjät tietää. Tämähän on ihan äärimmäistä slow burnia alusta loppuun saakka eikä tässä päästä itse asiaan juuri laisinkaan mikä oli turhauttavaa ja samalla hyvinkin kutkuttavaa koska onpahan mitä odotella seuraavassa osassa. Hahaa. Tässä oli hienosti rakennettu maailma ja maltillinen maailmanrakennus, upeita hahmoja, seikkailuita, roihuavia tunteita ja lopussa paukutellaan juonellisesti sellaista jännitysnäytelmää, että ihan sydän hakkasi. Viihdyin todella. Huikeaa romantasiaa enkä malta odottaa seuraavaa osaa.

McFadden teki sen taas. Minä luulin tällä kertaa, että selvitän kuvion ennen loppuratkaisua, mutta ei, en tälläkään kertaa. Tämä kirja kertoo menneisyydestä ja nykyisyydestä eri ihmisten näkökulmasta ja se avaa asioita jossain määrin nykyhetkeä varten. Täytyy sanoa, kirjailija sai eräästä hyvinkin moraalisesti harmaasta hahmosta jotenkin aivan liian symppiksen tähän tarinaan. En voi sanoa pettyneeni tähänkään kirjaan. Vaikkei nämä nyt mitään kirjojen ilotulitusta ole omalla suosikki-listalla niin nämä ovat hieman omaa pakoa romantasian ja dark romancen maailmasta kevyeen rikoshömppään, jota välillä kaipaa, mutta jota ei jaksa lukea päivätolkulla. Siksi nämä sopivatkin genrensä ja pituutensa puolesta juuri sopivasti jännittäviksi välipalakirjoiksi. Tämä toimisi kyllä äärimmäisen hyvin myös elokuvana! Ehkä Freidan kirjoista tehdään enemmänkin elokuvia, ken tietää? Lämmin suositus näille mysteereille, jotka on nopea lukea, niissä on vähän jännitystä ja aina jokin yllätyskäänne lopussa.

Hiukan haikeanakin aloitin lukemaan tätä trilogian kolmatta osaa. Eikä tämäkään kyllä pettänyt. En muista edes kuinka monta kertaa nauroin tarinan älyttömille käänteille, tämä huumori vaan uppoaa minuun jotenkin täysin. Hahmot olivat jälleen hyvin mielenkiintoisia ja mieleenpainuvia eikä kaikenlaisilta murhakepposteluilta vältytä tässäkään osassa. En aina tiennyt olisinko naurannut vai irvistellyt kun parivaljakko yllättää kerta toisensa jälkeen mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. En myöskään katso hattarakonetta enää koskaan samalla lailla kuin ennen. Kröhöm. Tietenkin mukaan oli upotettu kirjoille tyypillisesti spicyä ja kuumia tunteita. Ja loppupuolella vähän sitä ällösöpöäkin ja pillitin sivutolkulla kirjan loppua lueskellessa. Kokonaisuudessaan mahtava sarja, jossa jokainen kirja on tavallaan standalone, mutta jotenkin kirjojen välinen yhteys säilyy jos nämä lukee järjestyksessä. Apua, nämä kaikki oli niin hyviä! Toivottavasti saadaan lisääkin Brynne Weaveria suomeksi. Ja edelleen olen ihan haltioissani, että tällaistakin genreä suomennetaan. Ja nämä kannet on kyllä niin upeat. Lämmin suositus tälle räävittömän huumorin, murhakepposten sekä romantiikan ja kuuman spicyn trilogialle, joka onnistui matkalla pilaamaan minulta muutaman ruoka-aineenkin.

Siis ah, aluksi täytyy sanoa, että tässä on maailman hienoimmat kannet ja ihan törkeän hienot syrjävärjäykset! Pakkohan tämä oli saada omaan hyllyyn. Juoni vaikutti ihan mielenkiintoiselta ja vähän erilaiselta mihin on tottunut ja olen edelleen hyvin haltioissani siitä, että näitä tämän genren kirjoja on alettu myös suomentamaan. Noh, tämä olikin sitten hyvin... erilainen. Luonnehtisin ehkä tätä vähän sellaiseksi synkäksi romantasiaksi vaikka ei tämä siis mistään synkimmästä päästä ainakaan minusta ole. Tässä kuitenkin ihan ahkeraan leikitellään erilaisilla fobioilla, peloilla ja väkivaltaisuuksilla, kirjan päähenkilö joutuu kokemaan jos jonkinlaista haastetta matkallaan kohti voittoa ja siinä välillä hän sitten sortuu pienille fuckfesteille erään ihan kivan sutjakan haamumiehen kanssa, joka osaa kyllä olla aikamoinen flirtti. Mikä voisi mennä vikaan? Oli jotenkin hieno ja erilainen twisti, että kirjaiija oli tuonut hiukan pakko-oireista häiriötä mukaan päähahmoon (josta hän ilmeisesti itse kärsii) ja tämä näkyi kirjan sivuilla monin eri tavoin ja auttaa ehkä avaamaan joillekin mistä tässä oireilussa on kyse. Tämä oli synkkä, tämä oli melko kevyttä tarinankerrontaa ja tässä oli kyllä yllättävän paljon spicya, mikä siis minua ei haitannut kyllä yhtään, mutta kun otti tämän kirjan käteen niin ei tiennyt kyllä yhtään mitä odottaa. Tarinan kerronnallisesti tämä ei ehkä ole sieltä syvällisemmästä päästä ja mennäänhän tässä juonen kanssa aikamoista haipakkaa, ja pisteet kotiin, että loppuun on vielä jätetty pientä twistiä mitä en ainakaan itse osannut odottaa, mutta kaiken kaikkiaan minusta tämä oli ihan viihdyttävä nopeasti luettava synkkä tuotos, jossa oli taikuutta ja taikavoimia, ja joka vähän järisyttääkin. Viihdyin!

Aivot on vieläkin vähän mössöä tämän kirjan lopettamisen jälkeen. Tämän kirjan aloittaminen alkoi vähän nihkeästi, kirjassa kyllä tapahtui koko ajan, mutta jotenkin se ei imaissut mukaansa alkuun oikein mitenkään. No mutta sitten... kun Poppy saa Casteelinsa takaisin, alkaa tapahtua sitten ihan huolella. Parin väliset kipinät eivät jää epäselväksi keneltäkään, ei etenkään pahaa aavistamattomilta lukijoilta koska tässä kirjassa se lempi leiskuu ja se leiskuukin kunnolla. Ja siis oikeasti kävin viimeisien sadan sivun kohdalla kaikki mahdolliset tunnetilat tämän kirjan kanssa läpi. Minun piti fyysisesti pinnistellä, että en olisi kiljunut ääneen kun eräs kauan odottamani asia selkeytyy tässä osassa hyvin... hyvin... mieluisasti. Sen jälkeen lähdetäänkin vähän sotimaan ja siellä tapahtuu sellaisia asioita, että miun aivot on edelleen muusina. Pulssi oli varmaan yli sadan kun luin viimeisiä tämän kirjan sivuja suu pyöreänä. Siis vau, oikeasti. Näissä kirjoissa on paljon hahmoja ja paikkoja, jumalia ja jumalten juonia ja näiden kanssa oli vähän haasteellista pysyä perässä, mutta kaikki muu kerma tässä kakun päällä kyllä korvasi puutteet miun ymmärryksessä. Tähän maailmaan on luotu hitokseen hyviä hahmoja. Vaikka osa heistä jää vähän taustalle niin kourallinen kuitenkin onnistuu viihdyttämään hyvin mallikkaasti. Ja tämä joidenkin hahmojen välinen dialogi ja kipinät. Ah. Pakko sanoa, että tässä kirjassa rakastuin entistä enemmän Casteeliin, Kieraniin ja Turmaan. Kieranin ja Turman välinen naljailu oli timanttia, puhumattakaan päähahmojen välisistä kipinöistä. Ah, täydellistä. Olen jotenkin vieläkin ihan täpinöinäni tästä kirjasta. 

Minulla oli jostain syystä ennakkoluuloja tätä kirjaa kohtaan, mutta halusin tarttua tähän kuitenkin kun tästä oli jo moni ennättänyt hehkuttamaan. Ja siis MITÄ IHMETTÄ?! Tämä kirja imaisi minut mukaansa heti alkusivuilta saakka. En oikein tiedä miten osaisin pukea kaikki fiilikset sanoiksi, mutta tässä oli minusta todella koukuttavasti eteenpäin soljuva tarina ja tuntui, että jo ensimmäisiltä sivuilta saakka tässä vaan koko ajan tapahtui jotain todella mielenkiintoista. Pidin kirjailijan kirjoitustyylistä, nauroin ja hymyilin sille vuoronperään. Välillä taas minusta tuntui, että teki mieli heittää kirja seinään koska tähän oli luotu myös uskottavan raivostuttava hahmo, jonka kuolemaa toivoin koko kirjan ajan. Tuntui kuin tässä kirjassa olisi ikään kuin kolme eri tarinaa, jotka kaikki kertovat Trinan matkasta ja kasvusta kohti kirjan loppua. Odotin ehkä, että tässä keskitytään enemmän siihen fantasian maailmaan ja sen luomiseen kuin romantiikan elementteihin, mutta yllätyin positiivisesti miten hienosti romantiikkaa oli tässä käytetty. Kuumia kohtauksiakin tästä löytyi ja vaikkei niissä mässäilty liiaksi niin silti ne menivät jotekin käsittämättömän hyvin ihon alle. Ah, tässä vaan oli niin paljon kaikkea meneillään ja tarina vaan piti otteessaan loppuun asti. Ja musta ois saanut ihan käsittämättömän hienon reaktiovideon kirjan lopulla kun muutaman ihmisen välillä alkaa tapahtua asioita, sen enempää paljastamatta. Se oli HERKULLISTA! ENKÄ YHTÄÄN ODOTTANUT SITÄ! Siis tää oli vaan niin hyvä. Viihdyttävä, nopeatempoinen ja sopivasti romantiikkahermoja kutkutteleva. En malta odottaa jatko-osaa! Suosittelen ehdottomasti!

Kieltämättä minua hiukan arvellutti ottaa tämä lukuun koska lukumakuni ovat muuttuneet melkoisesti vähälle aikaa ja tätä oli mainostettu YA-romantasiana. Yllätyksekseni tämä alkoihin hyvin vauhdikkaasti heti alusta ja tapahtumaa toisensa jälkeen vyöryi silmien eteen sivu sivulta ja ihme kyllä huomasin viihtyväni tämän parissa yllättävän hyvin. Tässä oli mielenkiintoinen maailma, juoni ja henkilöhahmot, joskin eteen tuli termiä ja sanastoa toisen eteen, joten välillä joutui keskittymään mitä oikein lukeekaan. Romantiikka oikeastaan jää tässä aika pieneen osaan vaikka pidinkin pienestä slow burnin hippusesta mitä tässä oli. Hiukan siellä tunteetkin lämpenee, mutta YA:lle perinteisesti aika maltilliseen malliin. Lopussa alkaakin sitten tapahtumaan ihan huolella ja en oikein meinannut edes pysyä juonikuvioissa perässä. Ja täytyy myöntää etten oikein vieläkään ole sisäistänyt koko kuviota. Yllättäviä asioita tapahtuu, juoni mutkistuu ja salaisuuksia paljastuu, eikä loppu ollut kuitenkaan mikään ennalta arvattava. Joidenkin hahmojen välinen kanssakäyminen oli vähän epäuskottavaa ottaen lopputuloksen huomioon, mutta en antanut sen häiritä sen kummemmin. Aion kyllä lukea seuraavankin osan ihan siksi, että en pitänyt muutamista juonen kuvioista ja toivon salaa, että niihin tulee muutos seuraavassa osassa. Ihan viihdyttävä, ei lemppareihin yllä, mutta huonompaakin on.

Olipas melkoinen tuotos. Oikeastaan vähän mietin, että laskeeko tätä edes romantasiaksi, vai enemmänkin fantasiaksi, jossa on romanttisia elementtejä. Ei tässä kuitenkaan mihinkään täydelliseen rakkauden läiskeeseen päästä kuin ehkä vähän kirjan loppupuolella.

Hopeaviitta on kuin Harry Potterin paha isoveli. Se on synkkä maailma, jossa on taikaa ja erilaisia loitsuja. Oman taikavarantonsa voi kuluttaa hyvinkin nopeasti loppuun ja sen voi helposti täydentää kokemalla kipua tai nautintoa, ja tehän tiedätte mitä tämä meinaa. Se on kaikessa suoruudessaan jopa välillä raaka, ja toisena hetkenä hyvin häpeilemätön. Saffron on kostonhaluinen ja vähän naiivi tyttönen, joka valehtelee itsensä vihollisten leiriin ehkä vähän turhankin helposti. Julma ja säälimätön rikollispomon poika Levan on todellakin paha, mutta pinnan alla kytee muutakin.

Kirjan edetessä Saffron taistelee selvitäkseen, valehtelee ja taistelee kiellettyjen tunteidensa kanssa, mutta välillä voi vähän lipsahdella lähempään tuttavuuteen entisen heilankin kanssa. Synkkä taikuuden maailma kuljettaa lukijaansa erilaisten loitsujen ja juonitteluiden läpi kohti hyvän ja pahan kohtaamista ja loppua kohden kipinöitä alkaakin lennellä, sanan kaikissa merkityksissä. Ei tämä mikään super spicy ole, mutta kyllä siellä hiukan päästään lopussa asiaankin. Tarinan keskiössä on enemmänkin kirjan sisältämä taikuuden julma maailma.

Ja lopussa tietenkin kuohahtaa kun Saffron koettaa pelastaa tilanteen satuttamatta ketään. Eiköhän seuraavassakin osassa saada melkoista tunteiden vuoristorataa, loppu nimittäin jäi aika kylmäävään kohtaan.

Pidin todella paljon englanninkielisestä versiosta ja halusin ihan mielenkiinnosta lukea tämän suomeksi, että miten se mahtaakaan taittua meidän omalla kielellä. Noh, taittuihan se. Jotenkin. Kyllä silti pakko sanoa, että englanniksi tämä vaan toimii täydellisesti, suomeksi ehkä vähän notkahdellen. Täytyy myöntää, että pidän siitä, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, joten pisteet siitä kotiin, että tässä ei viljelty minkäänlaisia lemmenvaltikka-termejä, jos tiedätte mitä tarkoitan. Kröhm. Kirjassa olleet vitsit toimi jotenkin paremmin englanniksi ja olin ehkä vähän katkera, että eräs hauska kohta oli suomennettu eri tavalla kuin se oli kirjassa, vaikka sen olisi voinut suomentaa sanasta sanaan käyttämällä vaan kirjassa mainittuja englanninkielisiä termejä. Mutta niin, kyllä tämäkin vähän nauratti ja viihdytti, ehkei vaan samalla tavalla kuin alkuperäinen versio. Hienoa kuitenkin, että tämänkin genren kirjoja on alettu suomentaa vaikkakin minua vähän jänskättää kärsiikö tämän kirjan hienous jos ensilukijat lukevat sen vain suomeksi. Aion silti hankkia hyllyyn kaikki suomennoksetkin, on tämä sen verta sen arvoinen sarja.

Mikäli genren kirjat kiinnostaa niin tästä on hyvä aloittaa. Synkkä, hauska, romanttinen ja spicy - siis kaikki mitä hyvä kirja tarvitsee ;) Mikäli enkku taipuu, suosittelen lukemaan englanniksi. Myös enkku äänikirja on täyttä timanttia!

Tästä kirjastahan on kohistu jo kauan ennen sen suomennosta vähän siellä sun täällä, ja siis tästähän julkaistiin aivan uskomattoman kaunis painos suomeksi syrjävärjäyksillä, joten päätin hankkia tämän suoraan sokkona omaan hyllyyn. Kirjassa on hyvin mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja tarina käynnistyy aika himmailematta heti alussa saaden lukijansa miettimään kaikenlaisia mahdollisia skenaarioita sille, mitä tässä voikaan tapahtua. Maailmaa rakennetaan aika mallikkaasti läpi kirjan, se tutustuttaa lukijaansa erilaisiin kaupunkeihin ja kyliin, kouralliseen erilaisia petoja ja toiseen kouralliseen värikkäitä henkilöhahmoja, ja vaikka välillä kirjan sivuilla kuohahteleekin niin jännittävimmät asiat alkavat mielestäni tapahtua vasta kirjan loppupuolella. Sen enempää paljastamatta "pääparin" välinen naljailu on jotenkin äärimmäisen viihdyttävää luettavaa ja onhan siellä niitä ah-niin-kiellettyjä tunteita. Kirjan asetelma lähtee liikkeelle vähän erikoisemmalla asetelmalla, mutta edetessä lukija alkaa tehdä vähän omia pohdintojaan ja muistan elävästi kirkaisseeni lukiessani, että "minä arvasin!" kun juoni alkaa edetä ja salaisuuksia paljastua. Ja loppuhan meni tietenkin ihan itkuksi ja vielä sen jälkeen sain loksautettua viimeisillä sivuilla leukani lattiaan. Selkeästi tässä on vielä vaikka mitä tulossa, luen ehdottomasti myös jatko-osan. Ihan hyvin kirjoitettua fantasiaa, joka pitää otteessaan vaikka välillä polkeekin vähän tasaisemmalla tahdilla. Ei nyt ehkä ihan miun suosikkisarjoihin (ainakaan vielä) hyppää, mutta lähellä ollaan. Seuraavaa odotellessa!

Freia on kohdannut matkallaan pettymyksiä ja hänen luottamuksensa Björniin on horjunut. Nordlandin kuninkaan Haraldin avulla hän voisi päästä tapaamaan näkijää ja saada mahdollisesti lisää tietoa omasta kohtalostaan. Freia ei ole kaikkien suosiossa ja hänestä koetetaan hyötyä, häntä pidetään uhkana. Juonittelujen verkko kuitenkin kasvaa ja jälleen kerran Freian on punnittava kehen hän voi luottaa, ja kuka on ansainnut matkan suoraan Helheimiin.

Taisin vähän vannoa itselleni etten koske tähän toiseen osaan koska ensimmäisen loppuun saaminen oli niin työn ja tuskan takana. Tässä sitä kuitenkin ollaan ja täytyy myöntää, että tuskallinen matka ykkösosan kanssa johtui kyllä pääosin ihan siitä, että kuuntelin sen suomenkielisenä äänikirjana. Anteeksi suomenkieli, mutta äänikirjat ei vaan toimi ainakaan minulle. Niinpä päätin, että luen tämän toisen osan ihan kirjana suomeksi. Alku vähän tökki koska vastaan hyppi ensimmäisestä osasta tuttuja nimiä ja termejä, ja yhdistin ne jotenkin heti monotoniseen lukijan ääneen, mutta tarinan edetessä tilanne onneksi alkoi muuttumaan. Tässähän olikin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Vaikka alkupuoli mentiin perinteisesti päähenkilön kiukkuilun ja epäluuloisuuden pyörteissä, ei se ärsyttänyt kuitenkaan kovin paljon. Tapahtumia alkaa kuitenkin tasaisena virtana vyöryä lukijan verkkokalvoille ja tarina soljuu eteenpäin kuin itsestään. Huomasin jokusen kerran nauravani tekstin nokkeluudelle ja hiukan kyllä virnuilin myös pääparin hetkellisille hempeille kohtauksille. Loppuun olikin sitten pudotettu vähän juonipommia ja melkein tuskanhiki valui otsalla kun pohdin, että mitähän seuraavaksi. Vauhdikas, nokkela ja ihan yllättävän viihdyttävä teos vaikka ensimmäinen osa omalla tähtirivillä vähän notkahtikin. Se on täynnä viikinkejä ja jumalia, Valhallaa ja myyttisiä olentoja. Suosittelen kyllä tätä kaikesta huolimatta!

Diem Bellator asustaa Kuolevaistenkaupungissa, maailmassa jota hallitsevat jumalten julmat jälkeläiset, Perilliset. Kun hänen äitinsä salaperäisesti katoaa, Diemin on uskaltauduttava Perillisten hoviin selvittämään äitinsä mysteeriä. Kuolevan kuninkaan komea perillinen tuntuu tarkkailevan Diemia ja samaan aikaan sisällissotaa lietsova kapinallisjoukko koettaa aiheuttaa pahennusta ja värvätä Diemin riveihinsä. Diemin on saatava äitinsä mysteerin lisäksi selvää itsestään ja perimästään.

Jotenkin minä kamalasti odotin tätä kirjaa, ihan siksikin, että halusin pitkästä aikaa päästä lukemaan kirjaa ja vielä suomeksi. En etukäteen ollut juurikaan tutustunut tähän sarjaan, joten lähdin matkaan ihan takki auki. Ensimmäinen osa keskittyy aika pitkälti maailman rakentamiseen eikä mitään suuren suurta mullistavaa pääse tapahtumaan vaikka odottikin ehkä vähän enemmän äksöniä tavalla tai toisella. Alkupuolisko tuntui vähän tylsältä, mutta niin sitä vaan huomasi ahmivansa sivuja odottaen mitä seuraavaksi tapahtuu. Diem on aika säpäkkä persoona, joka hankkiutuu alituiseen ongelmiin sanomisiensa ja tekemisiensä vuoksi ja se oli välillä vähän ärsyttävää, ja välillä hupaisaa luettavaa. Diemin ja kuninkaan perillisen Lutherin välinen kanssakäyminen oli parasta antia. Sitä oli valitettavan vähän, mutta huomasin hymyileväni typerästi joka kerta kun Diem pisti nyrpeälle miehelle jauhot suuhun. Mitään hurjaa lemmen leiskuntaa ainakaan tässä osassa ei ole, mutta silti slow burnin hippuset saivat minut hihkaisemaan pari kertaa pääni sisällä. Kirja oli helppolukuinen ja eteenpäin soljuva vaikkakin hiukan alkuun pitkäveteinen koska kaipasin enemmän tapahtumia, mutta onnistui kuitenkin silti koukuttamaan minut. Parien välistä kemiaa tiputeltiin vain pieninä annoksina, mutta joka kerta ne olivat yhtä kutkuttavia ja palan halusta saada tietää miten tämä kuvio etenee. Kirjan todellista antia tarjoillaan vasta loppusivuilla kun alkaa tapahtumaan ja tämä osa jää kyllä niin jännään kohtaan, että miten hitossa tässä jaksaa odottaa kesäkuuhun seuraavaa suomennosta?

Moorna on paennut Caidaksen ja Malkran kanssa onnistuneesti Tuoneen, kauas julman haltiattaren ja kuninkaan otteesta. Moorna potee edelleen syyllisyyttä ystävänsä kohtalosta ja koettaa sopeutua merkillisen demonimaailman arkeen kun Caidas taas koettaa miettiä miten löytää siskonsa. Kaiken keskellä kykynsä piilottanut Moorna koettaa tulla sinuiksi itsensä kanssa ja julma demonien kuningas koettaa hyötyä hänestä kaikin mahdollisin tavoin. Vaara vaanii kaikkialla, ja Moornan on aika syleillä synkkää puoltaan ennen kuin on liian myöhäistä.

Ensimmäinen osa ei oikein vakuuttanut. Se oli hyvä, mutta siitä puuttui "se jokin" mikä olisi tehnyt siitä kerrassaan mahtavan. Tämä kirja ehkä rahtusen parantaa edellisestä osasta. Pidän edelleen tästä maailmasta ja tarinasta, joka näihin kirjoihin on luotu, mutta se jokin puuttuu edelleen. Oli hienoa, että tässä oli tarinaa monen eri hahmon näkökulmasta, se toi vähän vaihtelua. Moorna kävi tässä kirjassa valtaosan aikaa pahasti hermoon itsesäälissä rypemisensä vuoksi, mutta onneksi hän alkaa kasvamaan henkisesti tarinan edetessä ja loppupuolella olemme jopa aistivinamme hänessä pientä kasvua kun hän oppii lisää itsestään ja siitä mihin hän oikein kykenee. Caidas on edelleen tarinan ärsyttävä pikkuveli, mutta luojan kiitos hänessäkin tapahtuu vähän kasvua kirjan aikana. Kirja tuntui alkuun vähän pitkäveteiseltä, mutta lukijaa onnistutaan viihdyttämään pienillä kuumilla kohtauksilla ja viimein Moornalla, joka ottaa ohjat omiin käsiinsä kykyjensä kanssa. Loppua kohden alkaa sitten tapahtua vähän enemmän ja uusia asioita Moornan elämästä paljastuu. Ehkä enemmän sellaista YA-vibaa nämä huokuu vaikka Caidaksen ja Moornan keskinäiset jumppatuokiot eivät ehkä ihan kilteimmästä päästä olekaan. Ihan jees kokonaisuutena, mutta jotenkin jäi kaipaamaan vielä enemmän säpinää. Aion kyllä lukea joka tapauksessa viimeisenkin osan koska haluan silti tietää miten tämä kaikki päättyy. 

En tiedä, mutta minusta tuntuu, että olen lukenut useamman kuin yhden tai kaksi kirjaa lähiaikoina, joissa on jokin kilpailu, josta päähenkilön on selviydyttävä. Taitaa olla uusi normi? Tapahtumaa tässä kirjassa riittikin ihan huolella alusta loppuun saakka, siitä ei kyllä ollut pulaa. Alkumetreillä suurta huvitusta aiheutti pääparien slow burn-kuvio, jossa piikiteltiin puolin ja toisin, mutta jos sitä hidasta syttyttelyä voi olla liikaa niin tässä sitä oli. Kierrettiin kuin kissa kuumaa puuroa ja vaikka lukijat pystyivät jo aikaa sitten toteamaan, että selvä juttuhan tämä oli niin hahmot olivat muka-viattomasti täysin tietämättömiä miksi he vetivät toisiaan puoleensa. Kun kirja alkoi lähestyä loppuaan niin koko kuvio alkoi olla jo melko tylsää luettavaa ja saman toistoa. Kilpailut oli erilaisia ja niistä kieltämättä tuli aika vahvasti Nälkäpeli-vibat. Kyllähän tätä luki, mutta jotenkin odotti koko ajan jotain suurta kohahdusta suuntaan tai toiseen, mutta juoni junnasi yhden tai kahden aiheen ympärillä etenemättä oikeastaan mihinkään. Lopussa pistettiin sitten vähän äksöniä silmään, mutta positiiviset suuret tunteet ja jollain tasolla tyydyttävä loppu jäi saamatta. Hermoja raastavaa. Kaipa tämä jollekin kolahtaa, mutta itse odotin vähän enemmän. Mutta koska olen utelias ihminen niin haluan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu ja seuraava osa onkin jo varattuna kirjastossa, kunhan se nyt joskus mahtaa ilmestyä. Toivottavasti siinä saadaan vähän vauhtia tapahtumiin.

No onhan tätä nyt odoteltu! Ensimmäinen osa oli jo niin mahtava, että en odottanut mitään muuta. Jo edellisestä osasta tutut Lachlan ja Lark ovat pääosassa ja nyt päästään sukeltamaan heidän maailmaansa. Siis, minä nauroin jo ensimmäisellä sivulla. En kestä tätä kirjan nokkeluutta ja huumoria, ja aivan päättömiä väkivaltaisuuksia. Nauroin ja virnistelin läpi kirjan, mun pokerinaama ei kestänyt tämän kanssa yhtään. Tämä oli ehkä vähän enemmän sellaista enemies to lovers ja slow burnin risteymää, ja lukija palkittiin vasta hyvin loppuvaiheessa, mutta se ei kyllä haitannut yhtään. Tämä oli jotenkin vaan niin soljuvaa, nokkelaa ja totaalisen viihdyttävää aina ensimmäisiltä sivuilta viimeisille asti. Jälleen kerran kirjailija onnistui saamaan hetkeksi (onneksi ohimenevän) hiukan pahoinvoivan olon, hänellä tuntuu olevan fiksaatio näihin ruokiin, jotka hän sujuvasti kirjoissaan pilaa lukijoilta. Kuten ensimmäisessäkin osassa, tässäkin oli vähän sitä "suurta pahaa" joka luikki taustalla, mutta jotenkin tuntui, että se oli siellä vaan muodon vuoksi. Kokonaisuudessaan kirjan osalta se oli hyvin pieni osa, jossa tämä pahuus "pääsi ääneen". Sama kun sitä ei olisi ollut laisinkaan tai sitten siihen juonikuvioon olisi pitänyt panostaa enemmän. En tiedä, mutta tämä oli hauska jatko-osa enkä malta odottaa kolmatta!

Varasin tämän kirjastosta vähän sillä lailla hetken mielijohteesta aikaa sitten. Halusin vähän suomalaista luettavaa ja tietenkin romantiikan mainitseminen herätti mielenkiintoni vaikka mietinkin, että onko tämä sitten enemmän nuorille suunnattu ja vähemmän minunlaiseni mieleen, joka on jo saastuttanut mieltään kaikenlaisilla asiattomuuksilla. Noh, kirjahan itsessään ei ole kovin pitkä ja pohdin, että kyllähän tämän nyt lukee. Jo ensimmäisiltä sivuilta asti tuntui kuin minua olisi viety pitkin maita ja mantuja tukka hulmuten, tarina piti otteessaan ja tykitti tapahtumaa nopeasti heti ensi sivuilta saakka ja piti lukijan kyydissään merkillisen tehokkaasti. Alkuun minua vähän hirvitti kaikki erilaiset nimet ja termit ja pohdin miten voisin ne kaikki muistaa, mutta kun antoi vaan tekstin viedä niin se oli siinä. Selja oli merkillisen kylmäpäinen vaikka hänet oli juuri sutjakkaasti naitettu vanhemmalle miehelle ja hänen merkillisen ärsyttävälle (mutta komealle) pojalleen ja hän osasi hienosti luovia tarinan edetessä taktikoiden seuraavia siirtojaan. Muutaman kerran lukiessani pohdin, että mihinkähän aikaan nyt hypättiin kun tarina pompsahteli menneen ja nykyisyyden välillä, mutta onnistuin pysymään satulassa viime metreille saakka. Lopussa sitten vähän kiihdytettiin vauhtia (mikäli se enää on edes mahdollista) ja jätettiin lukija silmät pyöreinä kauhistelemaan, että mitenkä tässä nyt näin kävi. Tarina oli helppolukuinen ja soljuva. Mitään super romantiikan tykitystä tässä ei ole, mutta vähän kyllä kutkuteltiin niitäkin hermoja vaikka aluksi ajattelin, että tässä kirjassa tuskin kummaa löytyy. Mielenkiintoinen, vähän erilainen, aion kyllä lukea jatko-osankin!

Kaikki muut kirjaprojektit piti tottakai siirtää hetkeksi sivuun kun tämä saapui perjantaina kotiovelle. Nyt on tullut aika paljon luettua ja kuunneltua englantia niin olipa terapeuttista lukea ihan suomenkielistä kirjaa vaihteeksi. Kyllä se vaan on niin paljon helpompaa kun ei tartte ajatella, voi vaan lukea. Tämähän sai minut itkemään jo alkumetreillä sattuneista syistä, tarina alkoi aika... krhm... vauhdikkaasti heti alussa. Tämä kirja itketti, nauratti ja hymyilytti vuoron perään. Aina kun luuli vähän saavansa armoa niin uutta tapahtumaa tuli eetteriin ja niin sitä taas mentiin. Pidin tämän kirjan spicystä ja siitä, että tässä kutkuteltiin mielihyvähermoja myös mahdollisen positiivisen kolmiodraaman tyyliin, joka sai posket punoittamaan. En panisi pahakseni jos tämä kuvio etenisi (kjeh). Mutta niin, tässä kirjassa Poppyn kuviot selkeytyy ja saamme tietää vähän mikä hän on naisiaan. Monia salaisuuksia paljastuu ja asioita selkeytyy, huh, melkoinen juonitteluiden verkko tosiaan! Rakastin sitä miten Poppysta tuli kirjan edetessä kunnon tulisielu, jonka nenälle ei hypitä. Tarina soljui taas eteenpäin hyvin mukavasti ja ongelmitta, tylsistymättä kertaakaan ja loppu olikin sitten taas sellaista tykitystä, että huhuh. Miten ihmeessä sitä jaksaa odottaa ensi vuoteen, että saa tietää miten tämä jatkuu? Vahva suositus!

Saatoin ehkä vähän kiljahtaa kun tajusin, että tämän genren kirja on saatavilla myös suomeksi. Englanninkielisten kirjojenkin lukeminen sujuu kyllä, mutta tässä sitä kieltä ei tarvitse työstää niin paljon, kaikki vaan soljuu kuin itsestään. Ehdottomasti piti päästä tutustumaan ensimmäiseen kirjaan ja tilasin sen itselleni. Ja katsokaa nyt miten hieno tuo kirjan kansi on! Ah, ihan täydellinen! Saatoin hiukan kohotella kulmiani huvittuneena kun ensimmäisiltä sivuilta löytyi sisältövaroituslista. Jaaha, tätä siis oli luvassa. Lisäksi alusta löytyi soittolista, jossa oli kaikille kirjan kappaleille omat musiikkinsa. Vau, tähän oli panostettu. Olin kyllä vähän laiska, enkä kuunnellut soittolistaa samalla kun luin. Tuhma minä. Kirja ei ole kauhean paksu ja pitkä, joten sen lukeminen eteni ihan hetkessä ja sain luettua tämän päivän aikana. Mitähän tästä sanoisi, tämä aiheutta pienen tunteiden ristiriidan sen kanssa, että tässä oli aika väkivaltaisia kohtauksia, mutta toisessa hetkessä taas se tursusi suuria tunteita ja romantiikkaa. Välillä oli siinä ja siinä, että koinko hienosti pahoinvointia lukiessani tekstiä. Ei pidä antaa ulkonäön kuitenkaan hämätä. Parin välinen kontakti kirjan loppupuolella ei ollut ihan aloittelijoille. Tämä kirja oli täynnä hyyyyvin roisia romantiikkaa, huumoria ja lenteleviä ruumiinosia. Kaikki nämä yhdessä vähän tasapainottivat toisiaan ja pelastivat tällaisen ensikertalaisen pahimmalta shokilta. Minä kyllä pidin tästä. Sellaisena kuin se on, omassa genressään. Aion kyllä lukea jatko-osatkin.

Mikäli nyt olet uusi Nälkäpeli-kirjojen kanssa, etkä ole lukenut alkuperäistä trilogiaa niin tässä tekstissä saattaa olla sinulle pieni spoileri, tai en tiedä onko se edes spoileri, mutta sinua on varoitettu. Tämä kirja on ollut minulla lukukasassa varmaan IKUISUUDEN ja nyt kun tuli sellainen hetki ettei oikein ollut mitä lukea niin päätin ottaa tämän nyt työn alle. Kirjahan ei kovin pitkä ole, että sen melkein lukaisee kevyenä päiväviihteenä. Kyllä tämän kanssa tuli aika samanlainen fiilis kun aikoinaan alkuperäisiä Nälkäpeli-kirjoja lukiessa. Sama tunnelma. Teksti on helppoa ja eteenpäin soljuvaa, sellaista ya-kamaa, mikäli nyt ihmisten tappaminen sellaista voi olla. Kirjassa on pääosissa monelle tuttu Haymitch, joka on (yllätys yllätys) hengissä vielä alkuperäisissä Nälkäpeli kirjoissa, tämän kirjan tapahtumathan olivat ennen sitä ja kertovat nyt miten alkoholisoituneesta Haymitchista tuli se minkälaisena hänet nähdään trilogiassa. Oli oikeastaan mielenkiintoista saada lukea hänen tarinansa, se antaa vähän uudenlaisen ulottuvuuden itse trilogialle. Tarinahan seuraa perinteisesti tribuuttien matkaa aina vyöhykkeeltä pääkaupunkiin, jossa heidät suditaan edustuskelpoisiksi ja siellä vilahtaa matkan varrella monta ennestään tuttuakin hahmoa. Itse areenalla olo sujahtaa lukiessa vauhdilla eteenpäin ja lopussa herkutellaan juonellisesti oikein synkän Nälkäpelin tyyliin. Huh. Melkoinen. Minulla on se toinenkin Nälkäpeli-kirja lukematta, se kyllä hyllystä löytyy ja elokuvan olen jo katsonut. Ehkä sekin jossain vaiheessa. Mieleenpainuva, tuttua Collinsin tyyliä ja sai minut miettimään, että taidanpa katsoa Nälkäpeli-elokuvat uudelleen!

Freian arki pyörii perkaamalla kaloja ja leikkimällä kammottavan jaarlin vaimoa, jonka selkään Freia mieluusti iskisi miekan jos saisi siihen mahdollisuuden. Hän paljastuu pian olevansa Hlini-nimisen jumalan siunaama, hänessä on pisara jumalan verta ja hänen kohtalonsa on olla kilpineito. Hänellä on taikavoimia, joita monet haluaisivat käyttää hyväkseen ajakseen omia etujaan. Sattumien kautta hän päätyy armottoman jaarli Snorrin alaisuuteen. Ja fanaattisen valtaa halajavan Snorrin punoessa juoniaan, Freia yrittää tukahduttaa tunteensa Snorrin tulen suutelemaan poikaan, Björniin. 

Huhuh. Kuuntelin tämän äänikirjana kun minulla oli tunteja käytettävänäni ja täytyy sanoa, että ne olivat pisimmät tunnit hetkeen. Kuuntelin tämän suomeksi ja en tiedä johtuiko kuuntelemisen tuska osaksi myös lukijasta tai ylipäätään suomenkielestä, mutta luoja tämä oli TYLSÄ. Tai en tiedä oliko niinkään tylsä, mutta jotenkin laimea ja mitäänsanomaton. En saanut missään vaiheessa sellaista hyvää fiilistä tästä kirjasta. Tarina oli täynnä jumalia, taruja ja jumalien palvontaa, mystiikaa ja viikinkitunnelmaa. Kaikesta huolimatta tarina lähti todella hitaasti liikkeelle eikä siinä tapahtunut oikein mitään todella mullistavaa, tai siltä se ainakin tuntui. Freia ärsytti olemalla täysin nössykkä, joka murahteli välillä Björnille kiukuspäissään ja lopun ajan hän käytti sättiäkseen itseään joka asiasta ja manasi ah-niin-kiellettyjä tunteitaan. Kirjan loppupuolella murahtelin jo ääneen hänen ärsyttävyydelleen. Snorri oli totaalisen raastavan ärsyttävä jumaluskomuksiensa kanssa ja Björn, joka edes vähän yritti saada olemuksellaan särmää tarinaan, jäi jotenkin aika tylsäksi ja harmaaksi. En tiedä, kaikki vaan ärsytti tässä kirjassa. Vaikka olen kokenut aina olevani melko kaikkiruokainen mitä fantasiaan tulee niin tämä kirja oli pitkästä aikaa sellainen, että odotin vaan, että se loppuu. Olisin halunnut tykätä tästä, mutta ei. Ei pysty. Epäilen vahvasti, että luen jatko-osaa tästä sarjasta.

Ujo Alexis on elänyt traumaattisen lapsuuden kasvattivanhempiensa hoidossa ihmisten maailmassa, jossa olot ovat kurjat ja selviytyminen veitsen terällä. Pienenä valopilkkuna hänen elämässään on säpäkkä Nyks, demonikäärme, jonka hän vain itse näkee. Myöhemmin hänen elämäänsä astuu myös Charlie, mykkä poika, josta tulee hänen velipuolensa. 19-vuotiaana ihmisten on mahdollista päästä kouluttautumaan lisää ja turvaamaan oman tulevaisuutensa. Kokeen aikana kuitenkin paljastuu, että Alexisissa on spartalaista verta ja hänet sysätään keskelle antiikin mytologian suuria jumalia ja sotureita, haastavaan Spartan koulutukseen, joka uhkaa viedä häneltä hänen viimeisenkin järjen rippeensä...

Aloin eilen lukemään tätä vähän huonosti motivoituneena. En ollut mitenkään laittanut tätä kirjaa sellaiseksi pakko lukea- kategoriaan kuuluvaksi, mutta koska tästä kohistiin paljon niin pitihän se varata kirjastosta. Alku oli vähän takkuinen ja laimea, elämää päähenkilöstä ihmisten keskuudessa, kurjuudessa ja nälkäisenä. Alexis oli merkillinen hahmo, ujo, hiljainen ja ihan vähän sellainen autistiseen ihmiseen yhdistettävä henkilöhahmo, mutta hänen päänsisäiset monologit kirvoittivat monet naurut tämän kirjan aikana. Siis, kun pääsin alkuun tämän kirjan kanssa niin en pystynyt enää lopettamaan. Ahmin sivuja yksi toisensa jälkeen ja halusin vaan tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. Kirjassa keskityttiin aika pitkälti vain Alexisin selviytymiseen sotakoulussa, mutta jotenkin tunnelma koko kirjan aikana oli jännittynyt ja odottava, kihisevä. Sitten kun vielä lisätään soppaan muutama iso komea ja häijy spartalainen niin soppa on valmis. Poukkoilin miesten välillä, että mikähän minkäkin hahmon rooli tulee tytön elämässä jatkossa olemaan. Odotin sitä suurta kohahdusta ja sitä ei tuntunut kuuluvan, se oli varmaan kirjan yksi koukuttava tekijä, se piti otteessaan. Siellä täällä pirskahteli pieniä herkkuannoksia, mutta itse kakun saaminen kesti kyllä. Lopussa odotus palkittiin ja tarinan juoni potkaisi kyllä aika mehukkaasti tällaisen kieroutuneeseen lukijaan kuin minä. En malttaisi millään odottaa, että pääsen seuraavan osan kimppuun! Tämä kirja oli täynnä Kreikan mytologiaa ja jumalia. Tämä kirja oli jollain tasolla sairas, häiriintynyt ja täysin asiaton, samalla se kuitenkin koukutti ja sai lukijansa aivan ällistyksiin. Tämä oli aika mahtava, tai kreikaksi θεαματικός!

Ikäviä totuuksia on paljastunut Poppylle matkalla Atlantiaan. Mies, josta hän välitti on salannut häneltä asioita. Se mutkistaa heidän välejään matkalla kohti tuntematonta. Moni vierastaa Poppya ja hänen kykyjään, hänellä on maalitaulu selässään alituiseen. Poppy haluaa kuitenkin löytää veljensä ja vapautua Neidon tittelin painosta hartioillaan. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin jatkaa eteenpäin, vaikka se olisikin hengenvaarallista ja särkisi samalla hänen sydämensä.

 Ensimmäisestä osasta tuli kyllä yksi tämän vuoden suosikeistani, tämä toinen osa jäi ehkä hiukan valjuksi sen rinnalla. Tarina vei edelleen mennessään ja kutkutteli odotushermoja sivulta toiselle. Tässä ei kuitenkaan päästy ehkä ihan samanlaiseen fiilikseen kuin tuon ekan osan kanssa. Jälleen valtaosa kirjasta oli tasaista tapahtumien vyörymää, mutta suurilta kohahduksilta valitettavasti vältyttiin. Kirjan loppua kohden alkoi sitten taas perinteisesti tapahtua, mutta olisin kaivannut ehkä vielä vähän enemmänkin. Tarina on kyllä edelleen mielenkiintoinen ja palan halusta tietää mikä Poppy on naisiaan, ehkä seuraavassa osassa alkaa jo hiukan selvitä sitäkin asiaa. Ja jäin kaipaamaan enemmänkin romantiikkaa ja kuumia kohtauksia, niitä oli harmillisen vähän, vaikka toki niitä olikin. Tarina jätti monia hyvin mielenkiintoisia kysymyksiä omaan päähän ja sai pohtimaan erilaisia teorioita jatkoa ajatellen, joten tässäpä nyt sitten odotellaan milloin seuraavan kirjan mahtaa saada hyppysiinsä. Ei ihan yhtä loisteliasta tykitystä kuin eka osa, mutta kelpo viihdettä siltikin kokonaisuudessaan.

Celaenasta on nyt tullut kuninkaan miekka ja kuninkaalla onkin hänelle paljon tehtävää kun yksi kerrallaan salamurhaajan on tuhottava kuningasta uhkaavat kapinalliset. Mukana kuvioissa pyörii Celaenalle rakas ystävä prinsessa Nehemia, komea prinssi Dorian sekä vartioston Chaol. Tilanteiden muuttuessa Celaenan on tehtävä päätös siitä kenelle hän on lojaali, kuninkaalle vai itselleen.

Sain viimein tartuttua seuraavaan osaan tätä kovastikin hehkutettua sarjaa. Ei vaan lähde. Joskus vuosia sitten olisin varmaan pitänyt tästä sarjasta kun kaikki fantasia upposi tyylistä huolimatta, mutta jotenkin omiin nykyisiin lukutottumuksiini tämä vaan on liian kesy. Oon näköjään tottunut kunnon romantasian tykitykseen, ja sitä ei kyllä näistä löydy kuin sivulausessa. Hetkittäin lukeminen takkusi kamalasti, ja taas välillä sain luettua hyvinkin vauhdikkaasti sivutolkulla tekstiä. Celaena on ehkä ainut hahmoista, jossa on vähän särmää, muut hahmot jäävät vähän itselle harmaalle alueelle vaikkakin osasta heitä paljastuukin uusia yllättäviä asioita. Tavallaan kyllä kiinnostaa tietää mitä tässä seuraavaksi tapahtuu ja ehkä minä vielä näitä luenkin eteenpäin joskus kunhan saan motivaatiota. Sitä ennen tarvitsen väliin vaan kunnollisen annoksen romantasiaa.

Kerran vuosikymmenessä kuusi sukupolvensa lahjakkainta maagikkoa, medeialaista, pääsee kilvoittelemaan paikasta maailman vaikutusvaltaisimmassa salaseurassa. Mukana on kaksi fysikalistia, Nico ja Libby, jotka alati kilpailevat keskenään paremman fysikalistin tittelistä. Pisteliäs Callum on empaatti, äreä Reina naturalisti, syvällinen Tristan illusionisti ja kuvankaunis Parisa on telepaatti. Kaikilla heillä on omat motiivinsa ja tahto olla maailman paras.

Hmm, tämä oli vallan... mielenkiintoinen. Osasinkin jo vähän olettaa, että ei tämä mitään romantasian tykitystä ole, mutta tuli kyllä hypättyä silti vähän erilaisiin vesiin tämän kanssa. Välillä tunsin itseni oikeastaan todella tyhmäksi kun luin tekstiä ja jouduin miettimään, että mistä tässä edes oikein puhutaan. Kirja on akateeminen, fysiikkaa ja madonreikiä, ajan pysäyttämistä sekä hyvin syvällisiä keskusteluita maailman olemassaolosta ja kaikesta siitä väliltä.

Pidin siitä, että tässä kirjassa kerrottiin tarinaa jokaisen kuuden päähenkilön näkökulmasta, se ehkä piti tämän enemmän mielenkiintoisena. Kirja oli täynnä jos jonkinlaista vuoropuhelua ja elämän tarkoituksen pohtimista, mutta sekaan oli ujutettu hiukan kiihkoa, juonia ja vaihtuvia tilanteita pitääkseen lukijansa tavallaan koukussa vaikkei kirja täysin omaa genreä olisikaan. Tarina eteni melko rauhalliseen tahtiin loppusivuille saakka, jossa alkoikin sitten hiukan tapahtuakin ja paljastui hiukan uusia juonenkäänteitä. Hahmoista oli saatu hyvin erilaisia, mutta en jotenkin löytänyt sitä omaa suosikkia, inhokin kylläkin.

Kirja jätti vähän pöllämystyneen olon. En tiedä pidinkö tästä vai en. En ole varma luenko jatko-osan, ehkä. Aika näyttää. Jos romantiikkaa halajaa niin tästä ei sitä kyllä saa kuin pienen ripauksen. Kaikkea muuta syvällistä sitäkin enemmän.

Sarjan ainakin tällä erää viimeinen osa kertoo Nestan ja Cassianin tarinan. Traumaattisia kokemuksia kokenut säpäkkä Nesta ei tee omasta eikä Cassianin elämästä helppoa, mutta muiden pakottamana Nesta muuttaa rähjäisestä asunnostaan yhteen Rhysin asunnoista ja joutuu asettelemaan elämäänsä uusiin uomiin. Matkalla hän tutustuu siipensä menettäneeseen Emerieen ja papittareen nimeltä Gwen, ja alkaa kerätä voimiaan kouluttautumalla. Samaan aikaan uusi pahuus luikkii nurkissa.

Tottakai tämä kirja on taattua Maasin laatua ensimmäisiltä sivuilta viimeisille. Cassianista ja Nestasta on tullut lukijoiden keskuudessa yksi suuri fanituksen kohde, etenkin Cassianista. En vaan ymmärrä miksi. Pidän kyllä Cassianista, mutta hän jää itselle jotenkin etäiseksi hahmoksi. Ja Nesta taas on äärimmäisen raivostuttava persoona. Ehkä tämän takia tämä tiiliskiven kokoinen kirja jäi itselle ehkä vähän valjuksi. Kirjassa ei sinänsä tapahtunut mitään suurta mullistavaa ja jännittävää kuin oikeastaan vasta viimeisien sadan tai parin sadan sivun kohdalla. Muuten se eteni hyvin tasaisesti, kertoen lähinnä Nestan ja Cassianinkin tarinaa. Kuten olettaa saattaa, ei kuumilta kohtauksilta vältytty ja liekit leimusi puolin ja toisin, silti tästä kirjasta jäi puuttumaan se jokin mikä olisi saanut sen tuntumaan entistä paremmalta. Ei siinä, kyllä tämän kanssa aika vierähti, mutta se ei mielestäni ollut sarjan paras kirja. Ehkä minut on vaan vaikea lumota, Rhysandin paikkaa minun sydämessäni ei vie kukaan tässä kirjasarjassa.

Okei. Jos aloitetaan siitä faktasta, että r.a.k.a.s.t.a.n tämän kirjan kantta. Suomennoksissa on usein ihan pökkelöt kannet. Ihanaa, että tässä on säilytetty alkuperäistä. Se oli oikeastaan yksi syy miksi tämän kirjan ostin itselleni. Joo, olen juuri tällainen, kannet on kirjan yksi tärkein juttu. Tarina kertoi Poppysta, Valitusta, Neidosta, jota kukaan ei saa katsoa. Hänen elämänsä on tarkoin rajattua, myös hänen kasvonsa on peitetty osittain. Kuningaskunnassa vallitsee hutera rauha, mutta taustalla vaanii usva, ja sen sisällä vaara. Sattumien kautta Poppy saa henkivartijakseen komean ja merkillisen Hawken, joka saa tytön uhman heräämään uusiin sfääreihin.

Mutta niin, sanoisin tällä erää, että... minulla on Kingfisherin lisäksi toinenkin kirjapoikaystävä, kiitos tämän kirjan ;) Kirja lähtee verkkaisesti liikkeelle ja loppujen lopuksi alkupuoliskolla ei tapahdu mitään kovin hurjaa, mutta silti ahmin kyllä jokaista sivua aina alusta asti kuin en saisi tarpeekseni. En tiedä, ehkä kirjailijan tyyli kirjoittaa tai juonen kiusoitteleva eteneminen teki sen, ken tietää, mutta minä rakastan tätä kirjaa! Päähahmojen keskinäinen kissa- ja hiirileikki oli kutkuttavaa luettavaa vaikka alussa saatoinkin vähän huokailla, että näinkö kiltti tämä olikin. VIELÄ MITÄ! Jossain vaiheessa kirjailija pistää vaihteen silmään ja keulii ihan huolella saaden minutkin aukomaan suutaan kuin maalle heitetty kala, liikahtamaan tuolilla hiukan hermostuneesti ja melkein kiljumaan loppupään sivuilla. En viitsinyt kun tilassa oli muitakin ihmisiä, mutta ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen. Sanoisin, että romantiikan nälkääni on tyydytetty huolella. Hawken on mun makuun juuri sopiva romantasia-poikaystävä, joka ei jätä ketään kylmäksi ja säilyttää arvokkuutensa aina viimeisille sivuille saakka. Ja juoni on hirveän mielenkiintoinen, en malta odottaa mihin suuntaan tämä tästä lähtee. Taidankin tilata jo uuden osan!"

Hmm, mitähän tästä nyt sanoisi. Pidin kyllä maailmasta ja juonesta minkä ympärille tämä punoutuu, se oli hienosti rakennettu ja punottu yhteen, jatkoa ajatellen tässä sarjassa tulee varmasti tapahtumaan vaikka mitä jännää. En vain voi mitään sille ajatukselle, että minusta tämä oli vähän tylsä. Puoleen väliin saakka ei oikeastaan tapahtunut oikein mitään ja sen jälkeen tarina vähän lähti liikkeelle, mutta... se oli siltikin vähän tylsä. Ehkä olen taas oppinut liian hyvälle näiden kirjojeni kanssa, mutta tämä ei oikein vaan herättänyt samanlaista fiilistä kuin aiemmin lukemani. Ei tämä missään nimessä ollut huono ja tykkäsin kovasti kirjailija lennokkaasta tavasta kirjoittaa, mutta ehkä tämä ei ollut vaan minulle. Moorna oli vähän harmaa hahmo koko kirjan ajan, ja Caidas oli enemmänkin hyvin ärsyttävä pikkuveli, josta ei pääse eroon. Ainut hahmo, jossa oli vähän persoonaa oli Caidaksen sisko Aiya. Olihan tässä vähän romantiikkaakin ja niitä ah, kiellettyjä tunteita, mutta jotenkin tämä jätti vaan itseni aika kylmäksi. Uskon kuitenkin, että tulen jossain vaiheessa lukemaan jatko-osankin, ehken nyt ihan hetkeen, mutta jossain vaiheessa.

Sota on jättänyt jälkensä valtakuntiin. Feyre ja Rhys ystävineen ovat kädet täynnä työtä ja samalla heidän on käsiteltävä jokainen sodan jälkeisiä tuntemuksiaan. Talvipäivänseisauksen juhla on tuloillaan ja on aika valmistella juhlaa yhdessä ja koettaa jättää sodan jälkeiset ajatukset taakseen, edes hetkeksi. Tämä kirja oli eräänlainen välipala edellisen tiiliskiven jälkeen koska tässä oli hädin tuskin kolmea sataa sivua.

 Tässä kirjassa ei niinkään syöksytä kohti uusia seikkailuja vaan se on ikäänkuin päätös edelliselle kirjalle ja pohjustaa samalla tulevaa kirjaa, jossa pääosassa ovatkin Cassian ja Nesta. Tämä oli vähän sellaista kevyttä iltaluettavaa ja tietenkin taattua Maasin käsialaa. Ei tämän nyt saanut omia lukunystyröitä kiljumaan innosta, mutta toisaalta se oli sellainen pieni rauhallinen välilasku kohti seuraavaa tykitystä tarinassa. Mukana oli tietenkin kaikki edellisistä osista tutut päähenkilöt aina Nestasta Moriin sekä Amrenista Lucieniin. Tästä ei oikeastaan mitään syväluotavaa analyysia saa aikaiseksi, mutta viihtyihän tämänkin parissa hetkisen vaikkei se vedäkään vertoja muille sarjan kirjoille. Seuraava osa onkin jo varattu kirjastosta ja sitä jäänkin odottelemaan. Mitä on puheisiin uskomista, päästään taas varsinaisen tykityksen makuun. Vaikka Nesta ja Cassien ei ainakaan tällä hetkellä kuulukaan omiin suosikkihahmoihin niin tilannehan voi eskaloitua hyvinkin nopeasti. Sitä odotellessa siis!

Huhuh, tämä kirja olikin melkoinen tiiliskivi, yli 800 sivua, mutta niin sitä vaan parissa päivässä tämäkin herkku on kahlattu läpi. Feyren, Rhysandin ja heidän ystäviensä kotia ja onnea varjostaa edelleen uhka. Pahamaineinen kuningas uhkaa haltioiden sekä ihmisten maita ja on aika koettaa yhdistää voimat eri valtakuntien välillä ja suojella omaansa. Helppoa se ei kuitenkaan tule olemaan. Vaikka kirjassa on sivuja vaikka muille jakaa niin voin taata, että tylsiä hetkiä ei kyllä kirjassa juuri ollut. Kun yhdestä tapahtumasta päästiin, oli jo seuraava tuloillaan. Vaikka ensimmäinen kirja ei vakuuttanut niin pikkuhiljaa alan lämmetä enemmän ja enemmän tälle sarjalle.

Kirjasarja kätkee sisäänsä paljon herkullisia henkiöhahmoja sekä mahtavaa huumoria. Rhysta tuli suosikkini toisessa kirjassa, mutta kuten jossain arvostelussa mainitsinkin, pahoista pojista tulee vähän tylsiä rakastuessaan. Onneksi Rhyssa on hitusen vielä pahan pojan elkeitä, sen tämä kirja kyllä todisti. Romantiikkaa halajavalle tämä jää varmaan hitusen valjuksi vaikka kuumat kohtaukset ovatkin melko hyvää luettavaa, kuitenkin sitäkin enemmän tässä keskityttiin lähestyvään uhkaan ja siihen miten voittaa alati lähenevä pahuus. Kirja oli oikeastaan yhtä tunteiden vuoristorataa ja vaikka kirjat eivät yleensä varsinaisia reaktioita välttämättä aiheuta niin huomasin tämän kirjan loppupuolella tirauttavani jokusen kyyneleen. Tällaisena romantiikan suurena fanina tässä ei sitä ehkä ollut niin paljon kuin voisi haluta, mutta tämä tarina piti kyllä otteessaan alusta saakka aina viimeisille sivuille. Ei tätä meinannut malttaa laskea käsistään. Hassua miten joistakin hahmoista tulee itselle tärkeitä ja haluaisi vaan tietää mitä heille seuraavana tapahtuu. Ei huolta, seuraava kirja on jo pöydällä odottamassa. Ei Maasia turhaan ole kehuttu, vaikka kirjoille ei ensimetreillä lämpenisikään niin kyllä näihin huomaa koukuttuneensa jollain tasolla mitä enemmän lukee. Hyvää fantasiaa, hurjasti tapahtumia ja mahtavia henkilöhahmoja, mitäpä sitä muuta kaipaisikaan?

Bookbeatilla oli tarjous euron kuukaudesta niin päätin ottaa sen ja lukaista tämän pois kun se oli eksynyt omalle lukulistalle. Kyse on siis e-kirjasta, että tätä ei ilmeisimmin konkreettisena kirjana mistään saakaan. Käärme ja Yön siivet (engl. The Cerpent and the Wings of Night) on ensimmäinen osa kaksiosaisesta Nyaxian kruunut-sarjasta. Se kertoo säpäkästä ihmistytöstä nimeltä Oraya, jonka löysi lapsena ja jonka on kasvattanut mahtava vampyyrikuningas Vincent. Oraya on oman tiensä kulkija, joka ei mielestään kuulu ihmisten eikä vampyyrien maailmaan ja aikaansa hän viettää tappamalla vampyyreja pimeillä kujilla. Oraya päättää osallistua Kejariin, turnaukseen, jonka järjestää itse kuoleman jumalatar.

Noh, minkälaista onkaan koettaa selviytyä raa'asta moniosaisesta turnauksesta ainoana ihmisenä kaikkien vampyyrien seassa? Ei kovin helppoa. Vampyyrit ovat jakautuneet erilaisiin klaaneihin ja heidän välillään on jo muutenkin vuosikausia kestänyttä kränää. Turnauksessa Oraya tutustuu mystiseen rishan-klaanin Raihniin sekä tämän ystävään, helposti lähestyttävään Mischeen ja kolmikko sopii aluksi hyvinkin hauraan aselevon ja lyöttäytyy yhteen taistellakseen tiensä kohti voittoa. Veri ja mätä roiskuu, ruumiinosat lentelee ja tapahtumaa riittää sivulta toiselle, se on varmaa. Kirjailijan luoma maailma on täynnä julmuutta, taikaa ja jumalolentoja. Olihan sinne tottakai saatu ripaus romantiikkaa ja kuumia kohtauksia, että ei ihan tyhjän päälle jääty. Tarina oli minusta ihan mielenkiintoinen ja hyvä itsessään, mutta en tiedä, itse teksti oli minusta äärettömän pökkelöä. En tiedä onko jo kirjailijan oma tyyli vähän erilaista vai onko tämän suomentaja tehnyt työnsä pienessä sihneessä, mutta jotenkin kerronta oli, noh... sitä pökkelöä. Minä-perspektiivin käyttö jotenkin häiritsi tässä tarinassa, jotenkin kirjan tyyli oli "liian puhekielimäistä" minun makuuni. Noh, eihän tämä superpitkä ollut, joten sen luki hyvinkin vauhdilla, mutta jokin tässä vaan ontui. Ehkä uskoisin kuitenkin lukevani jatko-osan joskus. Toisen osan nimi on englanniksi The Ashes and the Star-Cursed King, Tähtien kiroama kuningas, jonka suomennosta ei vielä ole tiedossa.

Ensimmäinen kirja tökki itsellä jonkun verran ja eritoten kirjoitustyyli jotenkin ärsytti. Päätin kuitenkin tarttua seuraavaan osaan ja lukea sen kun tätä sarjaa on niin kovasti hehkutettu ja halusin jotakin uutta romantasiaa hyppysiini. Pakko sanoa, että tämä toinen kirja parantaa ensimmäisestä aika kivasti ja juoni lähtee mielestäni ainakin itselle hyvin mieleiseen suuntaan. Mukaan astuu isompaan rooliin edellisen kirjan synkkä haltia sekä kasa uusia hahmoja, joista kaikki oli jotenkin mielenkiintoisia. Ensimmäisen kirjan jokseenkin tylsät tyypit jäi vähän taka-alalle ja päästiin vähän uusiin kuvioihin. Mielikuvitusta ei tästäkään puutu ja loppusivuilla teki melkein kirkua, että "eiiii". Päähenkilö Feyrestäkin kaivautuu esiin ihan toisenlainen puoli, joka minusta oli ihan tervetulluttakin. Tämän kirjan kanssa aika lensi kyllä "kuin siivillä", kirjan lukeneet tietää ;) Siispä pistinkin kolmannen ja neljännen kirjan varaukseen, pitäähän tämä nyt tietää, että miten tarina oikein jatkuu ja ennen kaikkea loppuu! Siis kirjoja odotellessa!

Siis vau! Enpähän tiennyt millaiseen herkkuun sormeni tökkään kun tämän kirjan itselleni ostin. Olin nähnyt paljon englanninkielisiä videoita tästä instassa missä tätä kehuttiin niin sitä kautta päädyin kirjan hankkimaan. Olin juuri ennen lukenut Okaruusujen valtakunnan, joten täytyy myöntää, että tässä oli hiukan jotenkin samoja viboja. Kirjailijan tyyli kirjoittaa oli vaan tyystin erilainen. Meitä on moneen junaan, mutta kun kirjan päähenkilö "uhmasi kuolemaa" jo heti kirjan ensimmäisillä sivuilla silmäniskun säestämänä, olin myyty. Rakastan kirjan rosoista tarinaa ja hiukan jopa roisia kirjoitustyyliä ja voi mahdoton miten sukat pyörikään jaloissa kun eteeni tarjoiltiin hahmojen välisiä kuumia kohtauksia. Tässä oli vaan kertakaikkiaan herkulliset hahmot ja tarina niiden ympärille oli luotu kyllä ihan mallikkaasti. Olihan tässäkin kirjassa omat ns. tylsät hetkensä, mutta ne tapahtumarikkaat hetket kyllä olivat sitäkin herkullisempia. Tästä tuli kyllä yksi suosikkikirjoistani heittämällä. Miten kummassa tässä malttaa odottaa seuraavaa suomennosta? En millään jaksaisi odottaa hahmojen sanailua keskenään. Oon kyllä karmiva ihminen, mutta rakastan hahmoja eniten silloin kun he eivät vielä ole kiintyneitä toisiinsa, se on parhautta. Antakaa jo se seuraava osa!

Hiukan kesti päästä tähän kirjaan sisälle. Alku oli vähän hidastempoinen jotenkin vaikka koko ajan tapahtui jotain.

Pidin ensimmäisessä kirjassa päähenkilöiden keskinäisestä piikittelystä, jota tässä kirjassa ei oikeastaan ollut. Violetkin ehkä vähän turhan naiivi ja lapsellinen jankkaaminen luottamuspulasta oli vähän hohhoi, mutta onneksi sen ympärille ei jääty märehtimään liiaksi koko kirjan ajaksi. Lisäksi joutui vähän miettimään, että kukas nyt olikaan kukakin vaikka ensimmäisen osan lukemisesta ei ollutkaan vielä niin pitkä aika. Tarina jatkui kuitenkin hyvin vauhdilla ja kaikenlaista ennätti tapahtumaan tässäkin osassa.

Pidän tällaisten kirjojen keveydestä siksi, että niissä ei syvennytä liiaksi yhteen asiaan vaan juttu soljuu eteenpäin kuin itsestään eikä turhanpäiväiseen jahkailuun jätetä liikaa aikaa. Vaikka kirja viihdyttikin hyvin paljon, siitä jotenkin jäi uupumaan "se jokin" mitä ensimmäisessä kirjassa oli. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihan riittävän kelpo jatko-osa ja tietenkin jätti paljon pohdittavaa ja odotettavaa seuraavaan osaan.

Tämä kirja oli lukijalleen vähän tunteiden vuoristorataa. Tarina käynnistyi vähän jähmeästi, mutta sitten alkoi tapahtumaan. Juuri kun vauhtiin pääsi, alkoi taas tasainen liito, tarina vuorotteli äksönin ja välillä hiukan tylsänkin välillä. Hiukan joutui muistelemaan kuka on kukakin kun nimiä ja paikkoja vilahteli kirjojen sivulla tiuhaan tahtiin, mutta kun vauhtiin pääsi niin lukeminenkin alkoi sujumaan. En kuitenkaan vieläkään pääse kirjan luettuna kiinni joihinkin henkilöhahmoihin. Teksti oli tuttuun tapaansa taattua Yarrosin laatua, hiukan jäin kaipaamaan taaskin sitä ensimmäisen kirjan piikittelyä hahmojen välillä, mutta Ridoc yritti urheasti pitää huumoriveikon viittaa harteillaan. Ehkei ihan samoihin sfääreihin päässyt minun pääni sisällä kuin ensimmäinen kirja, mutta kelpo jatko-osa mielenkiintoiselle tarinalle. Tarina jatkui, odotin jotenkin, että tämä on viimeinen osa tätä sarjaa, mutta näköjään ei ja seuraavaa odotellaankin sitten kauan aikaa koska englanninkielistäkään kirjaa ei vielä ole saatavilla.

Sain lukusuosituksen ystävältä tästä kirjasta niin pitihän se viimein saada luetuksi. Luin joskus samalta kirjailijalta toista sarjaa ja se tuntui omaan makuun jotenkin kumman lapselliselta ja tympeältä, pakko myöntää, että tämä tuntui juuri samalta. Ehkä tällä kirjailijalla on jokin omanlainen tyylinsä kirjoittaa mitä en vaan koe omakseni, mutta ei tämä nyt kamalasti riemunkiljahduksia saanut aikaan. Lähtökohdat Prythialle oli minusta vähän oudot ottaen huomioon mitä Feyre teki ja jotenkin koko kirjan maailma oli vain niin outo ja kummallinen. Alku oli vähän hidastempoista ja puolet kirjasta keskityttiin lähinnä Feyren eloon ja oloon Prythiassa kunnes puolivälin jälkeen pistettiin vaihde silmään ja sitten tykitettiinkin tapahtumaa toisensa jälkeen ihan urakalla. Loppupuoli oli ehkä kirjan parasta antia ja tykkäsin jollain tapaa tarinan ja tapahtumien "raakuudesta". Aika näyttää, että saanko tartuttua seuraavaan kirjaan. Hassua sinänsä, mutta kun tämän sai loppuun niin ihan hyvin voisi ajatella, että tämä oli yksinäinen oma kirjansa, joka alkoi ja päättyi eikä jatkoa tule, mutta tätä on luvassa useammankin kirjan verran. Ehkä joku hetki tartun seuraavaan osaan.

Aloitin lukemaan tätä vähän sellaisella asenteella, että luenpa nyt jotain aikani kuluksi. Muutaman sivun jälkeen tajusin etten voi lopettaa. Rakastuin ihan täysin kepeään ja pirskahtelevaan tarinankerrontaan sekä tempperamenttisiin henkilöhahmoihin.

Mitä arvosteluja vilkaisin nopeaan, kirjan tyyli on jakanut mielipiteitä. Kirjan juoni ja idea oli myös omaperäinen etenkin kun en ihan hetkeen ole mitään fantasiaa saanut kunnolla luettua. Tiettyjen hahmojen keskinäinen kemia oli kyllä jotenkin mahtavaa ja sai ainakin tämän lukijan sukat pyörimään jaloissa ja suupielet kääntymään hymyyn useammin kuin kerran. Olisin voinut lukea hahmojen keskinäistä piikittelyä vaikka kuinka kauan.

Tarinan edetessä tietenkin asioita tapahtuu ja hullua myöntää, että jotkut kuumat kohtaukset ehkä hiukan lässäyttivät tunnelmaa hetkellisesti vaikka tunnustankin olevani tuhmien tarinoiden ystävä. Ei se kuitenkaan vauhtia hidastanut ja vielä viime metreillä kirja osasi tarjoilla vähän yllätysmomentteja jatkoon. Taisin tirauttaa kyyneleenkin lukiessani karuista hahmokohtaloista. En tiedä, tämä kirja pysäytti lukemaan kunnolla pitkästä aikaa kun ei ole oikein ollut aikaa istua alas ja keskittyä siihen pelkkään lukemiseen.

Tämä oli siis ainakin minun mittapuullani todella hyvä. Aion todellakin lukea jatko-osat.

Olen äärimmäinen Game of Thrones-fani ja nimenomaan Targaryen-suvun fani. Koetan olla paljastamatta kirjan lopputulemaa liiaksi, mutta tätä tarinaa on hiukan vaikea arvioida paljastamatta hitusen lopputulosta. Ehkä tällaiselle lohikäärmeiden fanille on iso virhe lukea tätä kirjaa, mehän kaikki tiedämme mikä suvun kohtalo on, mutta House of the Dragon-sarjan innoittamana tartuin siihen kuitenkin.

Muistan Tulen ja jään laulun - kirjojen olleen jotenkin kauhean vaikeita lukea alkuun ja jouduin rullaamaan samoja sivuja monta kertaa läpi, että sisäistin kaiken. Tässä en edes yrittänyt. Kirja on muistelmamallisesti kirjoitettu ja se vilisee niiiiiin paljon erilaisia nimiä, paikkoja ja sukuja, että en edes koettanut muistaa niitä kaikkia. Niinpä valtaosa niistä unohtui samoin tein kun käänsin sivua. Oleelliset painuivatkin mieleen eli Targaryenin suku, joskin tämä samojen nimien kierrättäminen suvun kesken osoittautui sekin eräänlaiseksi haasteeksi.

Okei, kirja ei ollut syvällinen vaan se syöksyi tilanteesta toiseen sen kummemmin tapahtumia kuvailematta, siinä suhteessa tv-sarja on hyvin erilainen. Ja sekään ei kerro kuin osasta kirjaa. Ja pakko todeta, että pidän sarjasta huomattavasti enemmän. Ei Martinilta kyllä mielikuvitusta puutu. Suomennosta tehdessä useat nimet olisi kylläkin voinut jättää englanninkielisiksi versioiksi, luin niitä mielessäni englanniksi, jotta osasin paremmin hahmottaa kenestä on kyse.

Kaiken kaikkiaan kirjasta jäi itselle paha mieli juonen vuoksi ja vain puolet kirjasta jäi oikeasti mieleen. Mutta, tulipahan luettua. Kauhulla odotan mitä sarja tuokaan tullessaan.

Todettakoon etten ole lukenut ainuttakaan Kingin kirjaa, joka varmaan on joidenkin lukutoukkien mielestä hyvinkin anteeksiantamatonta. Olen aina ollut romanttisen fantasian ystävä ja minulla on ollut kaikenlaisia hassuja ennakkoluuloja tällaisia kirjoja kohtaan vaikka kylläkin rakastan kauhuelokuvia. Otin Bookbeatin testiin ja tämä valikoitui luettavaksi oikeastaan siksi, että siinä oli kiva kansi. Uskokaa tai älkää, näin minä kirjojani joskus valitsen. Ei tämä nyt pelottava ollut, ehkä jollain tasolla ällöttävä mutten ehkä osannut uppoutua kirjan maailmaan sillä tasolla, että se olisi saanut minun oksennusrefleksini aktivoitumaan. Ehdottomasti haluaisin nähdä tämän ruudulla. Huhut kertovatkin, että tästä olisi tulossa jossain vaiheessa tv-sarja. Mutta niin, kirja on niin "normaali" kuin voi olla, Sen hahmot ovat "normaaleja" ja siksi ehkä niin uskottaviakin. Kirjassa oli monta henkilöhahmoa enkä meinannut välillä pysyä perässä kuka oli kukakin. Minusta kirja eteni hyvää tahtia vaikka välillä olisikin odottanut jotain ällöttävää äksöniä lisää. Pidin tästä yllätyksekseni yllättävän paljon. Minä, joka lukee vain romanttista hömppää. Suosittelen mikäli kauhu yhtään kolahtaa. Tämä olikin nyt sitten myöskin ensimmäinen e-kirja minkä olen koskaan lukenut. Tämä on ollut yhtä ensimmäisten kertojen roisketta konsanaan. 

Pitihän se ottaa omiin pikku kätösiin ja alkaa lukea vaikka se jotenkin hirvittikin. Henkilökohtaisesti eniten harmitti se, että oikolukuun ei ollut suoraan sanottuna varaa ja kauhulla mietin miten paljon virheitä tekstissä tulee olemaan vaikka se tulikin syynättyä tuhottomia kertoja läpi. Onnekseni huomasin, että omaan silmään sattuvat virheet olivat melko vähäisiä ja joissakin lauserakenteissa tai sanojen käytössä oli pientä huolimattomuutta. Pohdin myös tarinoiden pituutta. Kirjoitin tarinat jo vuosia sitten ja niiden olikin tarkoitus tuolloin olla lyhyttarinoita. Mietinkin olisiko niihin halutessaan saanut enemmän tekstiä ja syvyyttä vielä ennen julkaisua, mutta rehellisesti ajateltuna uskon että ei. Ne olivat sen ajan ajatuksen virtaa ja mielikuvitusta ja koen, että olisin jotenkin pilannut tarinat lisäämällä niihin sivuja vuosia myöhemmin. Jos joku hakee tarinalta syvyyttä ja syvällisyyttä, niitä näistä ei löydy. Tarinat ovat kevyttä luettavaa ja tarinan juoni etenee normaalia nopeammin kuin kokonaisessa isossa kirjassa, jossa on vain yksi tarina. 

Tarinat itsessään ovat erittäin viihdyttäviä ainakin minusta. Ehkäpä kirjoittajan pitää vähän pitääkin siitä mitä on luonut, eikö? Minulle niillä on viihdearvoa ja hahmot ovat omia "kultamussukoita", jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Kaiken kaikkiaan en ole kyllästynyt näiden lukemiseen. Sanoisin, että luvassa on kevyttä kesäviihdettä ihmisille, jotka tykkää heittää aivot narikkaan ja lueskella mm. kuumista kohtauksista. Toivottavasti joku muukin saa näistä tarinoista hyvän mieleen ja kokee ettei ole heittänyt aikaansa täysin hukkaan.

Tämä oli vannoutuneelle GoT-ganille aika pakollinen hankinta. Hitusen olin pettynyt siitä, että tässä ei ollut kuvia ja muuta kivaa sälää, mutta kun aloin lukemaan tätä niin silmäni suorastaan vilisivät kirjan sivuilla. Tämä kirja käsittelee asiantuntevasti ja kattavasti kaikkien tuontantokausien tapahtumia, henkilöitä ja kaikkea siltä väliltä. Se tuo fanin eteen paljon uutta nippelitietoa sarjasta ja pariin kertaan oikeasti kohottelin kulmian hämmästyksestä kun tajusin miten paljon asioita minulta oli jäänyt sarjaa katsoessa huomaamatta. Yllätyksenä tuli mm. se miten musiikki liittyy mihinkin kohtaukseen ja henkilöön ja miten esimerkiksi hahmojen vaatetus muuttuu tarinan edetessä. Hauskoja juttujakin löytyi esimerkiksi kulissien takaa kun näyttelijät ja käsikirjoittajat tekivät toisilleen metkoja piloja. Sanoisin, että tämä on aika monen fanin pakko-osto. Toki jos olet aktiivisesti etsinyt vuosien saatossa sarjasta kaikenlaista faktaa niin tämä ei välttämättä tuo hirveää tietojen kirjoa nenän eteen. Suosittelen kuitenkin lukaisemaan jos sarja on lähellä sydäntä.

Huh, sainhan minä viimein luettua tämänkin. Alkuvuosi on ollut sellaista hullunmyllyä, että lukeminen on jäänyt aivan sivuun. Tämänkin ostin jo aikaa sitten, mutta lukeminen on ollut hyvin hidasta. Kyllähän tästä uhkuu sellainen Claren tyyli kirjoittaa ja oli ihanaa pitkästä aikaa sukeltaa varjometsästäjien maailmaan uusin hahmoin ja jännittävin juonin. Hauskaa oli myös, että Jace ja Clary kävivät myös vierailemassa tämän kirjan sivuilla. Ihan hyvä tarina tämä oli, ehkä paikoitellen vähän tylsä ja junnaava, mutta loppua kohden alkoi tapahtumaan sitten. Ei tämä ehkä itselle herättänyt samanlaista fani-innostusta kuin alkuperäinen Claryn tarina, mutta ihan viihteellistä luettavaa tämä kuitenkin oli. Toivottavasti tähän tulee jatkoa jossain vaiheessa suomeksi, olisi ikävää jos ei pääsisi selvittämään miten kiinnostaville juonikuvioille käy.

Luin tämän kirjan vuosia sitten ensimmäisen kerran ja jo tuolloin oli tarkoitus jatkaa sarjan lukemista. En sitten näköjään koskaan jatkanut. Johtuen varmasti myös siitä, että itsellä oli pidempiaikainen lukujumi eikä tullut luettua kyllä yhtään mitään. Päätinkin sitten aloittaa tämän sarjan uudelleen kun en muistanut tästä ensimmäisestä kirjastakaan yhtikäs mitään. Noh, tämähän meni lupsakkaasti eteenpäin ja sain luettua tämän hyvinkin nopeassa ajassa kuten näköjään kaiken kirjallisuuden nykyisin. Koska vahvat naishahmot kolahtaa itseeni niin tietenkin Celaena oli kirjan parasta antia. Sen sijaan oikeastaan muut hahmot jäi itselle aika valjuiksi ja mitäänsanomattomaksi persooniksi. Olen nykyisin romantiikan ja kunnon säpinän nälkäinen, joten jos niitä tästä kirjasta etsii, aika laihaksi jää. Kirjan parasta antia oli oikeastaan itse päähenkilö ja kaikki muu oli tylsää. Juoni oli mielenkiintoinen ja eteenpäin soljuva, että sinänsä tylsää ei noin muuten tämän kirjan kanssa tullut. Jokohan sitä voisi nyt lunastaa sen lupauksen, että luen myös jatko-osan, ja ehkä sitä seuraavankin? 

Olen tuntenut monen kuukauden ajan itseni ihan huonoksi lukutoukaksi. En ole aikoihin päässyt oikein kiinni lukemiseen ja monet muut asiat vieneet enemmän huomiota. Nyt kuitenkin sain lukaistua tämän tiiliskiven loppuun. En tiedä johtuiko omasta huonosta tämän hetkisestä lukumotivaatiosta vai mistä, mutta tuntui ettei tämä kirja lopu ikinä. Olen pitänyt alusta asti tästä tarinasta ja se onkin edennyt hyvään tahtiin. Ainakin tähän kirjaan asti. Minusta vähän tuntui, että tässä pyöriteltiin asioita vähän liikaa ja junnattiin paikoillaan. Tai ainakaan minun malttamattomalle sielulleni tämä ei meinannut upota millään. Hienoa oli, että tässä oli tarinaa eri hahmojen näkökulmasta. Se toi vähän vaihtelua kirjaan. Muutama jännempi ja toimeliaampikin juttu kirjaan oli saatu, mutta niitä olisi voinut olla enemmänkin. Ehkä tässä nyt pohjustettiin huolella Maren kokemuksia, jotta hänen päänsä sisään pääsisi jatkossa paremmin, tiedä häntä. Melko hidas ja tylsähkö, ehkä seuraavassa osassa on enemmän toimintaa luvassa.

Voi voi, en meinannut päästä ollenkaan tähän kirjaan kiinni kun sen aloitin. Ideanahan tämä oli erikoinen, en ole tämän tyylistä varmaan lukenutkaan, mutta jotenkin tämä ei vaan vienyt minua mukanaan. Monet tästä ilmeisesti ovat tykänneet ja kirjaakin myyty yli 20 maahan, mutta se jokin tästä puuttui, jotta itse olisin huokaillut ihastuksesta. Päähenkilö oli vähän omaan makuun liian naiivi ja nössykkä, vaikka taisi hänkin saada vähän tempperamenttia kirjan loppua kohden. Tämän tarinan elokuvaoikeudetkin on vissiinkin jo ostettu, tämä saattaisi ehkä upota paremmin elokuvana koska visuaalisesti tästä saisi varmasti todella näyttävän oikean elokuvan tekijän käsissä. Tässä kirjassa oli ripaus mystisyyttä, romantiikkaa ja vähän enemmän taikuutta, niin hyvää kuin sitä pahaakin, ja tämä varmasti löytää omat faninsa, en epäile. Teos jäi vähän sellaiseen kohtaan, että voisikohan tähän olla jatkoakin tiedossa. En tiedä vaan, että jaksaisinko itse lukea enää toista kirjaa.

Piti nyt äkkiä lukaista tämä pois alta kun tässä oli niin lyhyt laina-aika. Ai että kaipaan Manalan valtioita ja vähän ehkä harmittaa, että niitä ei sitten suomenneta loppuun, mutta muuta kirjailijan tuotosta kylläkin.

Noh, kuitenkin... aika erikoinen tarina ettenkö sanoisi. Hetken aikaa joutui aina miettimään, että mistähän on kyse koska en meinannut sisäistää tätä Ikimaailman sun muun juttua täysin. Kokonaisuudessaan kirja on aika raaka. Se kuvaa välillä melko yksityiskohtaisestikin kidutusta tai jonkun ihmisen tappamista, ihan yllätti. Alku oli minusta todella mielenkiintoinen kun Ten oli Prynnessä, aika brutaalia toimintaa ettenkö sanoisi, se oikeastaan teki vaikutuksen minuun.

Harmillisesti kuitenkin loppua kohden Tenin ihastuttava uhmakkuus ja säpäkkyys jotenkin karisi pois. Olisin ehdottomasti kaivannut hänen asennettaan enemmän loppupuolelle asti. Olihan tässä sitä kliseistä kolmiodraamaa ja melkein jo arvasikin miten tämä kirja päättyy, mutta oli tätä silti aika viihdyttävää lukea. Ihan kyllä mielenkiinnolla jään jatko-osaa odottelemaan!

Ensin olin ihan, että vau kun kirjailijalta tulee vähän uutta kirjaa ja erilaista tarinaa, ja ihan yllättäen törmäsin tähän suomennokseen. En tiennyt, että näitä edes suomennetaan. Aloitin tottakai ahmimaan kirjaa heti ja alkuun tuntui, että luoja tämä vaikuttaa tylsältä kaikkine hienouksineen ja viskeineen.

En olisi voinut olla vähempää väärässä. Tylsyys rapisi kuitenkin jo aivan alkupäässä kirjaa kun alkoi päästä vähän kiinni hahmoihin ja huomasi, että romantiikkaakin on luvassa. Ennen kuin huomasikaan niin oli keskellä kunnon soppaa, jossa jokainen saa osansa. Tähän on onnistuttu taikomaan kyllä todella mielenkiintoinen kasa erilaisia henkilöhahmoja ja heidän taustojaan, että ihan ei meinannut penkillään pysyä tätä lukiessa. Haluaisin ehdottomasti päästä lukemaan jokaisen hahmon oman tarinan. Tässä teoksessa oli kyllä aivan uskomaton kokoonpano juonenkäänteitä ja draamaa, että ihan hirvitti välillä lukea. Kirja sai huokailemaan järkytyksestä ja repeämään nauruunkin parissa otteessa. Ward ei pettänyt tälläkään kertaa. Ehdottomasti on saatava jatkoa hyllyyn kun ja jos sitä joskus tulee!

Tässä kirjassa on muuten jotenkin houkuttava kansi, todella näyttävä. Tykkään! No, siihen tarinaan... kokonaisuutena tämä kirja oli ehkä vähän tylsä ja ns. tasapaksu. Tässä ei oikein tapahdu mitään sellaista kunnolla kouhauttavaa kuin ehkä vasta kirjan loppupuolella. Kirja vähän aina kiihdyttää vauhtia kohti toimintaa ja sitten yhtäkkiä kaikki onkin ohi. Kirja sisältää enemmänkin Akosin ja Cyran näkökulmasta kirjoitettuja kohtia ja heidän arkeaan, tutustumista. Siinä sivussa Cyran kamala veli juoni ilkeitä juoniaan ja vetää siskonsa mukaan niihin kiristämällä häikäilemättömästi.

Ihan kiva erilainen kirja, mutta tämän kanssa tuntui vähän, että junnasi paikoillaan. Ehkä seuraavassa osassa olisi sitten enemmän juuri sitä itse äksöniä? Tiedä häntä. Kokonaisuutena kuitenkin ihan piristävä uutuus vaikka ei mitään fanityttöilyä herättänytkään.

Ensimmäinen osa ei ilmeisesti ihan kauheasti saanut fanitusta, mutta pidin siitä kovin paljon. Juoni oli vähän erilaisempi mihin olen törmännyt ja henkilöhahmot aivan mahtavia. Tämä toinen osa kyllä jää aika paljon edeltäjänsä varjoon. Jotenkin minusta tämä vaikutti vähän hutiloidummalta teokselta kuin edellinen. Teksti oli ajoittain vähän sellaista lapsenmielistä ja sanamuodot ehkä eivät aina olleet ihan virallisia. Tekstistä huokui paikoitellen vähän sellainen lapsenmielisyys, joka huvitti suuresti. Tarina itsessään ja juoni olivat minusta oikein hyviä, mutta toteutus ehkä nyt vähän ontui ja lukeminen tuntui välillä vähän pakkopullalta.

Ehkä jos tämänkin oikolukuun ja muokkaamiseen olisi käytetty enemmän aikaa niin se olisi osittain parantanut kirjan tasoa. Siltikin jaksan kyllä ihailla ihmisiä, joiden mielikuvitus jaksaa loihtia tarinoita toisensa perään. Se vaatii taitoa ja oikeanlaista sielua. Kyllä minä varmasti aion lukea myös jatko-osan jos sellainen joskus tulee. Pitäähän sitä tietää mitä Teganille ja kumppaneille käy.

Hiukan hitaanlaisesti käynnistyi luku-urakkani taas näin keväällä, mutta hiukan kun pääsin tämän kirjan makuun niin huomasin taas ahmivani sivuja ihan urakalla. Ensimmäisen osan lukemisesta ei ole vielä kovin pitkä aika, joten oli helppo päästä myös tähän toiseen osaan sisälle. Mukavan nopeatempoinen kirja, joka esittelee jälleen kasan mahtavia hahmoja ja syventää entisestään tuttuja hahmoja. Ehkä tässäkin tarinassa on joitain samankaltaisuuksia muihin vähän samantyylisiin kirjasarjoihin, mutta ei mitenkään selkeästi ja häiritsevästi.

Ehkä olisin toivonut enemmän myös ihmisten välisiä kipinöitä ja romantiikkaa, mutta täysin ei minun romantiikan nälkääni tyydytetty. Tarina oli kuitenkin sujuva ja mielenkiintoinen, ei jäänyt liiaksi pyörimään yhden aiheen ympärille vaan tapahtumat liukuvat eteenpäin ihan kuin itsestään. Hiukan myös ehkä surullinen ja synkkäkin oli tämä osa verrattuna edelliseen, mikäli se on mahdollista. Tässä maailmassa ei säästellä julmuudessa, se on selvää. Maven on aika karmiva persoona kaiken kaikkiaan ja kirja jäi melko karmivaan tilanteeseen, en malta odottaa milloin saan jatko-osan käteeni.