Tarina 17-vuotiaasta Tytistä, joka ei elä omannäköistä elämäänsä. Kun hän sitten kohtaa menninkäisen, tulee aika päättää uskaltaako hän rikkoa perheensä odotuksia vastaan ja seurata sydäntään.

Kirja on nopealukuinen, mutta ei mitenkään kevyt kesäopus. Voisi sanoa, että pieneen pakettiin on pistetty suuria teemoja. Ollaan siis todellakin asian äärellä. Myös menninkäisistä plussaa, niitä on harvemmin nähty kotimaisessa kirjallisuudessa ja varsinkin urbaaneissa ympäristöissä. Ainoa mitä jäin vähän kaipailemaan oli selkeämpää juonikaaren päättämistä.

Romantasiatrilogian avausosassa orvoksi jäänyt Saffron on ottanut elämäntehtäväkseen kostaa vanhempiensa murhan. Kun hänelle sitten 20 vuoden jälkeen aukeaa mahdollisuus päästä koston äärelle, ei päätöstä tarvitse sen kummemmin pohtia. Peitetehtävää mutkistaa kuitenkin ah niin ihana rikollispomon poika ja hänen omat taikavoimansa.

Ensin tarina vaikutti sellaiselta perinteiseltä, vähän epäuskottavalta höttöromantasialta. Mutta mikä yllätys odottikaan, kun kirjasta paljastui jotain uutta ja kiinnostavaa! Pidin myös siitä, miten taikuuden kaivoa täytettiin nautinnoilla ja nauttimisesta kertovia piirteitä arvostettiin ihmisissä.

Keskiajan historiasta ammentavan Ikitalvi-sarjan avausosassa hyisessä Konstantinopolissa alkaa tapahtua. Taho jos toinenkin kiinnostuu yllättäen lapsesta, joka ei ole aivan tavallinen mukula. Alkaa pakomatka, jonka aikana seuraan liittyy yllättäviä henkilöitä. Miksi lapsen perässä on väkeä ja miksi talvi on peittänyt koko tienoon alleen keskellä kesää? Ja miten keisarinna ja hänen vankinsa liittyvät tähän touhuun?

Kirja sisältää perinteisen fantasiaseikkailun, jossa on kuitenkin kohtuullinen määrä henkilöhahmoja ja juonikuvioita. Pysyinkin yllättävän hyvin kärryillä. Hieman tosin lukiessa häiritsi välillä henkilöhahmojen kovin moderni puheenparsi ja erityisesti jatkuvasti viljellyt erikoiset sadattelut. Muuten seikkailu on hyvin etenevä ja salaisuutensa pikkuhiljaa paljastava.

Kohtalottomien saaga -fantasiasarjan toisessa & viimeisessä osassa koetaan suuria tunteita viikinkimaailmassa. Romantiikkaa, suuria taisteluja ja jumalallisia väliintuloja. Ei se aina ole nättiä kun maailmat mullistuvat ja kohtalot kietoutuvat yhteen. Tämä sarja ei ole erityisen mieleenpainuva, mutta ihan ok.

Kohtalottomien saaga -fantasiasarjan avausosassa on kiihkeää touhua fantastisessa viikinkimaailmassa. Freija on elänyt onnettomassa avioliitossa ja kaivannut taisteluun. Mutta kun tähän tuleekin yllättäen mahdollisuus, ei todellisuus olekaan sitä mitä hän oli unelmoinut.

No nyt tarjolla sellaista viikinkiromantasiaa, että huh. Oletin tämän olevan enemmän perinteistä fantasiaa ja yllätyinkin tästä käänteestä. Erikoisen kivasti sopi jumalien olemassaolo ja heiltä saadut taikavoimat kirjan maailmaan.

Lyhyitä esittelyjä viikinkimytologian jumalattarista sisältävä tietokirja. Pohjoisen mahtavien naisten esittelyjen lomassa päästään tutustumaan myös aikakauden maailmankuvaan, riimujen ja loitsujen merkitykseen sekä naisen asemaan yhteisössä.

Pidin aiemmasta samantyylisestä tietokirjasta, missä esiteltiin pohjolan jumalattaria. Tämä oli hyvin samantyylinen ja oikein miellyttävä lukukokemus. Tarinat ovat kuitenkin ehkä hieman sekavampia kuin aiemmassa osassa. Se selittyy varmastikin sillä, että lähteet ovat monipuolisia. Ei siis ole olemassa vain yhtä vakiintunutta versiota kirjassa esiteltyjen henkilöiden taruista.

Se mikä minuun vetoaa tässä sarjassa on se, miten helposti kirjoista on löydettävissä tietoa. Se on kompaktia, mukavasti tarinamuodossa ja kuvituskin on tekstiä hyvin tukevaa. Tarinoita lukiessa voi kuvitella miten satoja vuosia sitten samat tarinat ovat kulkeneet suusta suuhun.

Dystooppisessa Suomessa ihmiset jakaantuvat kolmeen kastiin: Valosieluisiin, toisluokkaisiin ja demoneihin. Sam kuuluu valosieluisiin, mutta ei jaa yhteiskunnan ehdotonta mielipidettä siitä, kuka on hyvä ja kuka paha. Mutta voiko hän muuttaa yhteiskuntaa suvaitsevaisemmaksi?

Kirjassa sekoitetaan kerronnassa proosaa ja säeromaanityylistä kerrontaa. Tarinaa myös kerrotaan useammasta näkökulmasta. Nämä kerrontaratkaisut muodostavat ajoittain jopa unenomaisen, hieman tarinaan aukkoja jättävän kirjan. Lukija saa itse täyttää tarinan omalla pohdinnallaan aiheesta. Fiksu ratkaisu.

Ihmisenhaltija-sarjan kolmannessa osassa Tuuli palaa takaisin kotipaikkakunnalleen selvittelemään isänsä asioita. Homma leviää nopeasti käsiin, kun kaikki tahtovat yhtäkkiä jotain hänestä. Ystävyys- ja rakkaussuhteita koetellaan toden teolla, itsetutkiskelu on tapetilla ja valtatyhjiö huutaa täyttäjäänsä.

Sarjalle ominaiseen tapaan hieman unenomaisen ja masentuneen tunnelman omaava kirja. Kerronta on sujuvaa ja hahmot uskottavia.

Jos tykkäät Suomeen sijoittuvasta fantasiasta, jossa on semisti alakuloinen ja jotenkin perisuomalainen meininki, lue tämä sarja. Oikeastaan tässä sarjassa on samanlaista tunnelmaa kuin Sini Helmisen Väkiveriset-sarjassa.

Musiikkiin itsetutkiskelua ja sipauksen romantiikkaa kietova fantasiaromaani, jossa laulut ovat enemmän kuin vain taustahälyä.

Päähenkilömme Aile kuuluu laulunluojien sukuun, jossa laulut koetaan syvemmällä tasolla. Homma lähtee menemään jännäksi, kun hän on hoitamassa äitinsä puotia. Kriisi iskee ja siinä samalla myös hänen kykynsä heräävät. Sitten vielä vanha ihastus astuu kuvioihin.

Tätä lukiessa tuli tunne, että olisi hyvä tietää jotain musiikista. Näin kirjasta olisi saanut enemmän irti. Tällaisena maallikkona nautin kuitenkin lukemisesta. Fantasiaelementeistä huolimatta tämä on nimittäin jotenkin ihmisen kokoinen tarina. Hyvin kirjoitettu ja hieman melankolinen. Hyvin suomalainen siis.

Crescent City -fantasiasarjan yli tuhatsivuisessa (!) kolmannessa osassa sattuu ja tapahtuu kolmen kirjan edestä. On poliittista juonittelua, ihmissuhdevääntöä ja aivan törkeä määrä henkilöhahmoja.

Tässä osassa ollaan lähempänä perinteistä korkeaa fantasiaa kuin ehkäpä missään Maasin aiemmassa teoksessa. Hieman on suhdehommeleitakin, mutta ne eivät ole nyt pääosassa. Nyt keskitytään maailmanvalloitukseen! Maasuniversumin rakentaminen pääsee myös ihan uudelle tasolle.

Jösses. Olen ihan loppu nyt kun sain tämän luettua.

Moorna-fantasiasarjan toisessa osassa tarjoillaan romantiikkaa, juonittelua ja itsetutkiskelua. Päähenkilömme Moorna on päätynyt bestiksensä kanssa vieraille maille ja etsiskelee itseään. Suhteet muihin ja omaan taikuuteen tuntuvat vaikeilta, eikä sekään ole selvää, mitä hän haluaisi elämältään. Ja sitten kun on vielä nämä poliittiset juonittelut, joista hän ei oikein onnistu pysymään erossa...

Kirja käsittelee tärkeitä teemoja ja on hyvin kirjoitettu. Romantasian troopit ovat erinomaisesti esillä ja tätä voisikin kutsua esimerkilliseksi romantasiateokseksi. Ensimmäinen osa oli niin huikea, että sille tasolle on vaikea päästä toistamiseen. Tämä toinen osa ei ikävä kyllä ihan yltänyt sinne. Uskon, että tässä ollaan toisen osan kirouksen äärellä ja kolmannessa on taas se jokin mukana.

Emarionin saaga -romantasiasarjan avausosassa Diem työskentelee parantajana ihmisten kaupungissa. Kun hänen äitinsä yhtäkkiä katoaa, kaikki menee sekaisin ja salaisuuksia alkaa paljastua. Näin päästään mukaan hyvinkin perinteisen teinifantasiaromantiikan kiemuroihin.

Kirja on hyvin kirjoitettu, eikä juoni ole etukäteen arvattavissa. Henkilöhahmot eivät ole erityisen syvällisiä, mikä lienee vallan normaalia tällaisessa teoksessa. Pääpaino on oman itsensä etsimisessä ja oman totuutensa toteuttamisessa.

Ja mitä ihmettä, toinenkin osa sarjasta julkaistaan suomeksi jo aivan pian!

Lumotut kirjeet -sarjan avausosassa 18-vuotias Iris haaveilee toimittajan urasta Cambrinassa, missä kaksi jumalaa on toisiaan vastaan ja vetää erimielisyyksiinsä mukaan myös ihmiset. Homma lähtee laukalle, kun Iris päättää lähteä sotakirjeenvaihtajaksi lumotun kirjoituskoneensa kanssa ja lempikin leimahtaa.

Kirja on yllättävän rankka. Kannen perusteella odotin jotain hieman kevyempää, mutta kirja osoittautuikin yllättävän ajankohtaiseksi nykyisessä maailmantilanteessa. Siitä pidin erityisesti, miten kirjeet erottuivat muusta tekstistä. Toi mukavaa vaihtelevuutta lukemiseen.

Lumotut kirjeet -sarjan toisessa ja viimeisessä osassa sota tulee lähemmäs kotia. Sotakirjeenvaihtajana rintamalla toiminut Iris tulee kotiin, mutta sodan kauheudet eivät vain ota loppuakseen. Ja rakkaustarinassakin on valtavia haasteita. Saavatko jumalat riitansa sovittua, vai kuolevatko kaikki ihmiset heidän eripuransa jalkoihin?

Siinäpä kysymys ja mikä päätösosa tämä onkaan! Varainkin loppu on poikkeuksellisen koskettava. Käänteitä oli ja yllätyksellisyys pysyy loppuun saakka. Tykkäsin, että tässäkin osassa päähenkilöiden kirjeet erottuivat muusta tekstistä.

Tästä tuli mieleen sotakirjeenvaihtajista kertova elokuva Lee, jonka katsoin hetki sitten. Suosittelen tätä sarjaa jos pidit siitä.

Kuumaa haltiaromantiikkaa ja hengenvaarallisia seikkailuja tarjoilevan "Fae & Alchemist" -sarjan avausosa. Päähenkilömme Saeriksen tavallinen arki köyhänä sepänkisällinä häiriintyy hänen varastaessaan kuningattaren sotilaan metallikäsineen. Pian metalliakin kovemmalla äänellä kuiskii vain hänen sydämensä erään tietyn haltijasoturin suuntaan.

Nyt ollaan kyllä romantasian ytimessä, joten eihän tästä kyydistä voi kuin nauttia. Peloton sankarittaremme kohtaa hasteen kuin haasteen jääräpisesti läpi mennen. ????️ Lentää päin kasvoja. Kohtalon langat paljastavat vuosituhansien suunnitelmat. Ai että.

Päähenkilömme Beata saa viimein tehtyä liikkeen ihastuksensa suuntaan, kun Viikatemies pelmahtaa paikalle. Porukkaa pitäisi alkaa laittaa kylmäksi ja muutenkin kohtalolla on Beatan varalle erikoinen suunnitelma. Tiedossa on teiniängstiä ja kuolemaa ripauksella romantiikkaa.

Noniin, kylläpä nyt on omalaatuinen kirjaidea, joka sopi vallan hyvin marraskuussa luettavaksi. Kovin synkkää ja vaikeaa, voi että. Omalaatuisesta ideasta ja eri kulttuurien uskomusjärjestelmien huomioonottamisesta saa tämä kirja plussaa. Se olisi kuitenkin voitu rytmittää paremmin. Jäi nimittäin sellainen tunne, että varsinainen äksöni tapahtui vasta aivan kirjan lopussa. ????

Hattaraunelmia ja kyynelten tuoksua tihkuvan Caraval sarjan 3,5 osa. Eli kirja sijoittuu trilogian jälkeiseen aikaan ja tarjoaa tuokiokuvan päähenkilöiden talvijuhlan aatonaattoon. Scarlet on järjestämässä upeita juhlia ja Donatella tuskailee rakkauselämänsä parissa. Sitten koittaa odotettu ilta, jolloin kukaan ei näe unia, mutta unelmat voivat toteutua.

Nyt on muuten harvinaisen nätti kirja! Suosittelen kirjan lukemista paperisena versiona, koska se on vallan jouluisa elämys. Upeita kuvia ja kevyt lukea. Juuri sellainen kirja, jonka kanssa on ihana käpertyä viltin alle kynttilän ja lämpimän kaakaokupposen viereen.

Täysin kuvitteellisen Valpuri Kyni -lastenkirjasarjan kolmas osa keskittyy seuraamaan Valpurin alkanutta valtakautta Olavinlinnassa. Tiedossa on paljon hengenvaarallisia tilanteita ja muutamia uskottavia kohtia.

Sarjalle ominaiseen tapaan kerronta on epätasaista pomppien paikasta ja ajasta toiseen ja keskittyen epäolennaisuuksiin. Hahmotkaat eivät vakuuta, mutta onhan tässä käytetty luovuutta kuitenkin...

Täysin kuvitteellisen Valpuri Kyni -lastenkirjasarjan toinen osa koostuu käytännössä kokonaan Valpurin ja suojaotustensa matkakertomuksesta läpi Suomenmaan.

Tuttu kaava toistuu: Joku hyökkää heitä kohti aikeenaan pistää valpurilaiset (kuten porukka itseään kutsuu) kylmäksi, Valpuri vetää ihmelapsena jonkin erikoistaian hihastaan ja tappaa hyökkääjän. Kirjan mittaan hän kehittyy noitana, käyttäytyy välillä kuin lapsi ja välillä kuin kokenut sotastrategikko samalla kun kaikki muut hahmot palvovat häntä.

Jooo-o.

Täysin kuvitteellisen Valpuri Kyni -lastenkirjasarjan avausosa, jossa noitatyttö Valpuri lähtee pakoon teloitusta ja häntä jahtaavia aikuisia. Matkalla Suomen noitalinnaläänien halki löytyy ystävyyttä, pelkoa, vihaa ja turvaa.

Innostuin kun näin tämän kirjan lastenkirjojen joukossa kirjastossa. Siitä ei ole kauhean kauan, kun luin faktapohjaisemman teoksen Valpuri Kynsistä. Ikävä kyllä tämä kirja ei nyt täyttänyt odotuksiani millään tasolla. Kerronta on epätasaista ja osin epäuskottavaa, täynnä outoja juonen poikkaisevia sivuhuomautuksia.

Tarina nuoresta Nooasta, joka joutuu lähtemään kohti tuntematonta pelastaakseen siskonsa. Reissu ei ole vailla solmuja, tunteita eikä paljastuvia salaisuuksia.

Tarina on jotenkin kovin suomalainen, vaikka sijoittuukin fantasiamaailmaan. Kaikki on kovin ihmis- ja luontoläheistä. Kovin ihmisenkokoista. Kokonaisuus on mielenkiintoinen ja kokonainen. Oikein mukava lukukokemus.

Jotenkin kirjasta tuli myös rauhallisen syksyinen olo.

The Empyrean -sarjan kolmannessa osassa rauha tuntuu lipuvan yhä vain kauemmas ja päähenkilöidemme kontolle jää yrittää pelastaa kaikki. Tai niin he ainakin tuntuvat ajattelevan... On tiedossa draamaa kaikilla rintamilla aina rakkaudesta taistelukenttiin.

Kyllähän tämä sarja on aivan omaa luokkaansa, ei ole turhaan ylistetty. Elin kyllä täysillä mukana kirjan käänteissä. Luonnollisesti lohikäärmeet ovat aivan paras juttu, mutta myös poikkeuksellisen monilukuinen hyvin kirjoitettujen henkilöhahmojen joukko tekee sarjasta kiinnostavan. Pidän lisäksi yllätyksellisyydestä, koska ei voi tuudittautua siihen ajatukseen, että kaikki päättyy lopulta kuitenkin hyvin.

Häiveen tapauskirjat -sarjan avausosa yhdistelee fantasiaa ja rikosmysteeriä häivähdyksellä steampunkin henkeä. Päähenkilö Vionalla on intohimona salapoliisihommat ja keksinnöt, joka ei oikein sovi yhteen hänen aatelisneidon statuksensa kanssa. Mutta Viona seuraa kutsumustaan ja päätyy selvittämään isompaa juttua kuin alun perin arvasikaan.

Kirja tarjoaa mielenkiintoisia käänteitä ja moniulotteisia henkilöhahmoja aivan alusta loppuun saakka. Maailma on mielenkiintoinen ja salapoliisitouhut sellaisia, ettei niiden lopputulosta pystynyt arvaamaan puolessa välissä kirjan lukemista.

Ainoa mitä jäin kaipaamaan tällaisena romantasian ystävänä oli ????️, mutta oikeastaan sellainen ei olisi päähenkilölle sopinut. Eli ymmärrän miksi sitä ei ole. Mutta saahan sitä silti kaivata. ????

Crescent City -sarjan toisessa osassa päähenkilöpariskunta tutustuu toisiinsa ja yrittää ottaa rennosti. Mutta...... Kyllähän siitä seikkailu tulee, kun lähdetään etsimään kadonnutta lasta ja sotkeudutaan valtapeleihin.

Pidin tästä kakkososasta hieman enemmän kuin ensimmäisestä. Henkilöhahmoja ja paikkoja ja kaikkea on paljon ja ensimmäinen kirja meni oikeastaan niihin tutustuessa. Nyt tarinaan pääsi paremmin sisälle. Kerronta on Maasille ominaiseen tapaan soljuvaa ja luvut loppuvat dramaattisiin käänteisiin.

Positiivista on myös se, että kirjan koko mahdollistaa sen käytön esimerkiksi itsepuolustusvälineenä tilanteen niin vaatiessa. ???? Ja siis haluaako joku puhua siitä mihin tämä opus loppui?!?! Mitä kuule!?!? ????

Pohjantuli-sarjakuvasarjan seitsemännessä osassa päähenkilö Sonja on päätynyt takaisin kotiin ja suree kuollutta sukulaistaan. Mutta kun tämän tavaroita aletaan käydä läpi, avautuu ehkäpä mahdollisuus päästä takaisin toiseen maailmaan. Ja kyllä, hän tarttuu siihen kaksin käsin.

Juoni ei tässäkään osassa päätä huimaa, tapahtumat seuraavat toisiaan nopeasti ja näennäisen irrallisina toisistaan. Henkilöhahmoja lähinnä esitellään ja lukijan pääteltäväksi jätetään melko paljon.

Kuvitus ja tapahtumapaikat kuitenkin miellyttävät. On välillä myös ihanaa lukea jotain nopeaa ja kevyttä, eli ei huono sarjakuvakirja tästä näkökulmasta.

Kauhudekkari, jossa Sebastian ja Maria kohtaavat kohtalokkaan taudin. Molemmat kuolevat, mutta se ei olekaan vielä siinä. Sebastian jatkaa olemassaoloaan, vaikka sydän ei enää syki rinnassa ja ruokailutottumukset muuttuvat. Muutama sata vuotta myöhemmin hän sitten päätyy selvittämään murhaa, joka tulee turhan lähelle hänen omaa elämäänsä. Kuka pistää porukkaa kylmäksi Helsingissä?

Mielenkiintoinen tarina, joka liikkuu useissa aikatasoissa. Epäiltyjä on paljon ja päähenkilön mietteet tuovat syvyyttä tarinaan. Kokonaisuutena hyvinkin kompakti mysteeri.

Dekkareita en lue käytännössä koskaan, joten tämä oli virkistävä kokemus. Pidin siitä, miten päähenkilön tila nyt vain oli jotain mikä hänellä oli, ei mitään ihmeellistä. Ei nyt keskitytä siihen, vaan ratkotaan murhaa ja tuijotellaan ikkunasta.

Nuorten scifisarjan, Korennon, kolmas ja viimeinen osa, jossa selviää voittaako inhimillisyys. Kaksi päähenkilöä kaipaa toistensa luo, mutta yhteiskunta on heitä vastaan. Ihmisarvo on unohdettu, muisteja pyyhitty ja elämä on yhden väärän sanan päässä päättymisestä.

Raju ja ajatuksia herättävä päätösosa tälle mieleenpainuvalle sarjalle. Kerrontaratkaisu on todella toimiva ja mahdollistaa sen, että lukija saa paljon irti maailmasta ja tilanteesta. Paljon tässä on samaa kuin Atwoodin The Handmaid's Tale teoksessa. Molemmista tekee niin kylmäävän se, ettei kyseessä ole sellainen scifi, joka ei voisi koskaan olla todellisuutta.

Nyaxian kruunut -fantasiasarjan ensimmäisessä osassa vampyyrikuninkaan adoptoitu ihmistytär Oraya osallistuu kuoleman jumalattaren järjestämään turnaukseen Kejariin. Hän on ihmisenä pahasti altavastaajana vampyyrien turnauksessa ja pian onkin löydettävä liittolaisia. Sopivasti kuvaan astuu salaperäinen kilpailija Raihn.

Melkoisen raaka kuvaus päähenkilön selviytymiskamppailusta aukenee tämän kirjan sivuilta. Romantiikkaa ja toimintaa riittää ja kuolleiden hahmojen määrässä ei pysy perässä. Juoni on mielenkiintoinen, mutta kokonaisuus jäi minulle hieman epäselväksi jostain syystä

Veri ja tuhka -sarjan avausosassa suojellun Neidon, Poppyn, elämä mullistuu hänen tavatessaan uuden henkivartiansa. Poppy on elänyt rajoitettua elämää koko valtakunnan toivona, mutta nyt hän alkaa kyseenalaistaa häntä säätelevän maailman. Olisiko hänelläkin oikeus omaan elämään, rakkauteen ja tulevaisuuteen?

Minulla ei ollut kovia odotuksia teoksen suhteen, joten yllätyin positiivisesti tämän ollessa oikeasti hyvä! Dialogi viihdytti, ihmissuhteet olivat mielenkiintoisia ja maailma jännittävä. Ja mikä loppu! Onneksi kohta tulee toinen osa suomeksi ja pääsee lukemaan mihin tämä tästä etenee.

Lightfall-sarjakuvasarjan kolmannessa osassa maailma on vaipunut pimeyteen ja sankarimme yrittävät korjata tilannetta. Mutta miten pysyä reippaana, kun maailman lisäksi pimeyteen tuntuu vaipuneen myös päähenkilö ja kokonaisia kansakuntia on pakomatkalla?

Kuvitus on sarjan aiempien osien tapaan upeaa! Tarina ei ehkä ole ihan yhtä vahva kuin aiemmissa osissa, mutta viihdyttävä seikkailu kuitenkin. Dialogit myös miellyttivät jälleen hauskuudellaan ja suoraviivaisuudellaan. Tykkääkö joku muu siitä pienestä sinisestä velho-otuksesta? Ehdottomasti lempihahmoni tässä sarjassa!

Pohjoisen legendat -sarjan seitsemännessä ja viimeisessä osassa nivotaan valtava tapahtumien kokonaisuus yhteen. Päähenkilöiden tarinat lomittuvat ja pysyvät ominaan, koetaan menetyksiä ja saavutetaan voittoja. Maailma ei ole enää entisensä.

Sarjassa seurataan todella monen henkilöhahmon edesottamuksia. Nyt olikin viimein mielenkiintoista päästä näkemään miten heidän tarinansa yhdistyivät ja mihin hahmojen polut lopulta vievät. Erityisen kiinnostavaa tämä on taistelutilanteessa. Siitä tulee aivan erilainen silloin, kun seuraa kaikkia taistelun osapuolia.

Sarjan vahvuutena on kerronta, joka on selkeä ja mahdollistaa monitahoisen kokonaisuuden ymmärtämisen. Jopa minä, jolla on haasteita nimirallissa, pysyin mukana tarinassa. Huomattavan onnistunut suoritus siis.

Sarja on parantunut loppua kohden, eikä tämä kirja tee poikkeusta suuntaan. Nyt välit on selvitelty ja pohjoisen legendat ovat syntyneet.

The Empyrean -sarjan toisessa osassa Violet aloittaa toisen vuotensa Basgiathin sotakorkeakoulussa. Nyt on saatu ensimmäisen vuoden sähläykset hoidettua ja todellinen opiskelu alkaa. Toki Violet puuhailee kaikenlaista muutakin tuikitärkeää ja perhosia vatsaan synnyttävää opintojensa lisäksi. Ja sitten homma lähtee aivan laukalle.

Sama meininki jatkuu kuin ensimmäisessäkin osassa. Paljon ja nopesti tapahtuu, sanaillaan niin ihmisväen kuin lohikäärmeidenkin kanssa ja päähenkilö kärsii. Kerronta vetää mukaansa ja kyllähän tämä koukutti. Ja jännitti. Ja saatoin parahtaa myös klassikon "eiiiii" jossain vaiheessa lukuprosessia.

Valtakunta-sarjan neljännessä osassa siirrytään seuraamaan vanhimman Archeronin siskon, Nestan, edesottamuksia. Tiedossa on raivokasta taistelua itsensä ja muiden kanssa, mutta myös yhteyksiä ja uusia päämääriä.

Olihan tässä 865 sivun mittaisessa kirjassa riittävästi luettavaa ja ihan täysiverinen seikkailu. Olin aluksi epäileväinen, koska Nesta ei hahmona ole ollut minulle se läheisin. Mutta tätä lukiessa pääsimme hänen kanssaan kyllä yhteisymmärrykseen siitä, että ihan hyvä tyyppi hän on.

Mukavasti kirja sijoittui samaan maailmaan ja samojen henkilöhahmojen luo kuin aiemmat osat. Oli oikeastaan ihan virkistävää lukea hieman eri näkökulmasta hahmojen seikkailuista.

Kokonaisuutena pidin tästä osasta paljon. Tärkeänä teemana kirjassa on se, että vaikka mitä tapahtuisi, sinua rakastetaan ja olet rakkauden arvoinen. Hyvä muistutus meille kaikille, kuten kirjailija kirjoittaa kiitoksissaan.

Lin mielestä hänen isänsä uusi naisystävä on hyvin epäilyttävä tyyppi, ihan selkeä mantikora. Ihmisen kasvot, leijonen ruumis, kynnet ja häntä. Kukaan muu vain ei näe sitä kuin hän. Niinpä Lin täytyy ryhtyä toimiin pelastaakseen itsensä ja veljensä ennen kuin äitipuoli iskee.

Yllätyin iloisesti huomatessani, että kirjassa on kuvia. Ne toimivat upeasti syventämään kirjan pahaenteistä tunnelmaa ja korostamaan lopun dramaattisia tapahtumia. Teksti on nuoremmalle lukijalle sopivan yksinkertaista, mutta ajoittain hieman raakaa. Pohdiskelinkin kirjan kohderyhmää lukiessani. Minulle tuli myös tunne, että tarinaa halutaan kertoa mahdollisimman yksinkertaistetusti. Tämä johti välillä pieniin epätarkkuuksiin kronologiassa.

Kirja on kuitenkin virkistävän erilainen, täynnä piilotettuja merkityksiä ja huomattavan jännä. Suosittelen!

Kalmanperho-sarjan toisessa osassa taistellaan itsensä ja muiden kanssa kauaskantoisin seurauksin. Lilja palaa takaisin toiseen maailmaan parantaakseen rannikkotaudista kärsivät ihmiset ja auttaakseen ystäviään. Pian hänen polkunsa vie hänet kuitenkin pitkälle matkalle, jonka aikana kaikki tuntuu vieraalta ja vaikealta. Onko kaikki kuitenkin sen arvoista?

Kirja sisältää täysiverisen seikkailun, jonka aikana koetaan paljon tunteita. Kaiken sen piilottelun ja loppumattoman matkanteon lomassa päähenkilö oppii täysin uusia asioita itsestään, muokkaa ihmissuhteitaan ja miettii millaisen elämän hän haluaa. Ollaan siis todellakin nuortenkirjallisuuden kovassa ytimessä.

Onhan tämä melkoinen tiiliskivi eikä mitään leppoisaa luettavaa. Kuitenkin kirjan viimeistä kertaa sulkiessa jäi hyvä mieli. Erilaiset juonikuviot tuodaan hyvin lopussa yhteen ja jopa ratkaisemattomilta tuntuvat tilanteet saadaan ratkaistua.

Voisi ehkä sanoa, että olen tämän luettuani hiukkasen inspiroitunut.

Olipa kerran särkynyt sydän -sarjan kolmannessa ja viimeisessä osassa saadaan Evangelinen tarina myyttisessä Pohjolassa päätökseensä. Kirja lähtee tilanteesta, jossa hän on menettänyt muistinsa. Kaikki tuntuvat haluavan häneltä jotain, mutta miksi koko tilanne tuntuu väärältä ja mitä hän oikein itse haluaa?

Tarinassa on paljon sivujuonia sekä sellaista hattaranmakuista ja glitterinkeveää sälää, että vähän epäilytti saadaanko tätä hommaa oikein pakettiin. Yllätyinkin loppuratkaisusta positiivisesti (sitä luonnollisesti sen enempää tässä käsittelemättä).

Kerronta on tässä sarjassa, aivan kuten sisarsarja Caravalissakin sujuvaa, mutta samalla hyvin kuvailevaa. Maailma on värikäs, juonenkäänteet huimia ja jokaisella hahmolla on omat motiivinsa. On kirouksia, henkiin herääviä metsiä, lohikäärmeenpoikasia ja sielua ravistelevaa rakkautta.

Voittaako rakkaus kiroukset ja ihmisten itsekkyyden?

Nuorten dystooppinen romaani, jossa ihmiskunnalle annetaan viikko aikaa ennen suurta mullistusta. Viikkoa ennen syysloman alkua osalle ihmiskunnasta ilmestyy nimittäin hohtavia hahmoja, jotka merkitsevät he. Siitä alkaa odotus ja epätietoisuus. Mitä tapahtuu viikon päästä perjantaina klo 18.10.?

Runollinen, synkkä ja kaunis tarina ihmisten mahdollisesta viimeisestä viikosta. Mitä tehdä ajalla, joka saattaa olla viimeisesi? Kirja toi mieleeni nuorten scifikirjan Loppu, jossa odotetaan maailmanloppua.

Lightfall-sarjakuvasarjan avausosassa seikkaillaan tositarkoituksella. Irpan metsän kätköissä asuvat Possuvelho ja hänen adoptiolapsensa Bea. Seikkailu alkaa, kun Possuvelho katoaa ja Bea lähtee etsimään häntä epätodennäköisen seuralaisen kanssa.

Kansien välistä paljastuu oikeinkin kiva seikkailusarjakuva. Juoni on selkeä, kuvitus on kaunista ja henkilöhahmot mielenkiintoisia. Erityisesti alun syksyinen metsä miellytti minua kovasti.

Kirjana tämä on melkoisen paksu, mutta nopeastihan tämän lukaisi. Sarjakuvat best. Paljon jäi kuitenkin vielä paljastamatta maailmasta ja Koko Kuviosta. Seuraavaa osaa kohti!

Lightfall-sarjakuvasarjan toisessa osassa Bea ja Cad yrittävät estää valon katoamisen. Tehtävä osoittautuu kuitenkin kovin haastavaksi. Seikkailuun tulee mukaan myös vanhoja tuttuja, mikä on aina mukava juttu.

Tämä sarja on mahtava! Kuvitus on upea, tarina jännittävä ja hahmojen välinen dialogi hykerryttävä. Pidän erityisesti siitä, miten hahmojen keskustelutyylillä saadaan vietyä muuten hyvinkin hurjan tarinan ahdistavuutta pois.

Miten tässä tarinassa oikein käy!?

Moorna-sarjan aloittava YA-fantasia, jossa seurataan puoliverisen Moornan koettelemuksia. Päähenkilö on muuten kuin ihminen, mutta ei-ihmisvanhemmalta hän on perinyt suipot korvat. Näin hän ei kuulu ihmisiin eikä haltioihin, vaan seilaa ulkopuolisena jossain siellä välissä.

Moorna toimii ihmisylimystön seuralaisena. Mutta sitten hoviin saapuu syntisen komea haltiamies, eikä mikään ole kuten ennen, jos nyt kliseitä käytetään tässä arvostelussa.

Tarina on eheä ja mielenkiintoinen. Lukiessa tuntui, ettei tätä tarinaa ole lukenut jo kymmeniä kertoja aiemmin, koska jatkuvasti sai yllättyä uusista käänteistä.

Kyllähän tämä minulta täydet viisi tähteä saa, koska kirja sisältää lähestulkoon kaikki rakastamani troopit. Tämän lisäksi myös kerronta toimii ja henkilöhahmot ovat kiinnostavia.

Oikein onnistunut esikoisteos.

Kahvia ja aikamatkailua sarjan avausosa tarjoilee sitä mitä voi tämän nimiseltä sarjalta olettaa: Kahvia ja aikamatkustusta. Syrjäisellä kujalla Tokiossa sijaitsee nimittäin kahvila, jonka erään pöydän yhdeltä tuolilta on mahdollista matkustaa ajassa. Kirjassa kerrotaan neljän ihmisen tarina, jotka kaikki päättävät matkustaa ajassa yhden kesän aikana.

Tämä on rönsyilevästi kuvattu kertomus siitä, miten aikamatkustus itsessään ei muuta mitään, vaan muutos tapahtuu ihmisessä itsessään jos on tapahtuakseen. Välillä kuunnellessa turhauduin siitä, miten alettiin yhtäkkiä kuvailemaan vaikkapa kassakoneen toimintaperiaatetta ja historiaa tai miten aikamatkustuksen sääntöjä toisteltiin rukouksenomaisesti.

Minulle jäikin tästä kirjasta muutenkin tunne, että ymmärsin tämän liian pinnallisella tasolla. Tunnen usein näin luettuani jotain aasialaiseen kulttuuripiiriin liittyvää. Kuin pinnan alla olisi jotain mistä ei oikein saa otetta, kun ei tunne vaikkapa nyt japanilaista kulttuuria riittävän hyvin.

Kuitenkin kirjan esittelemät ihmiskohtalot olivat mielenkiintoisia, joten kyllä tämä loppukesän kävelylenkkikuunteluna toimi.

Romaani ihmisolentojen suhteesta luontoon ja siitä, miten luonnosta ei pääse eroon vaikka kuinka pyristelisi. Päähenkilönä on seurapiirien rakastama Katica, joka tekee jotain, millä on kauaskantoiset vaikutukset niin ihmisolentoihin kuin keuhkopuihinkin, mistä he ovat riippuvaisia.

Ajatuksia herättävä, ahdistava, villi. Tämä kirja on kaikkea. Aikatasoilla leikitellään ja lukijan on oltava tarkkana, jotta pysyy mukana. Kirja ei olekaan mitään rentoa loppukesän lukemista teemansa, kerronnansa ja tarinansakaan puolesta.

Jos pidät kirjoista jotka tulevat voittamaan palkintoja, tämä on sinulle!

Ihmisyyttä ja aikaa pohtiva scifikirja, jossa seurataan selittämätöntä halua kiivetä vuorelle. Tosiaan kaikki alkaa siitä, kun keskeltä valtamerta löytyy vuori ja sitä tutkimaan palkataan joukko alojensa parhaita tutkijoita. Vuorta ympäröi kuitenkin jokin selittämätön ja tunne sen kun vahvenee, kun aletaan kiipeämään kohti huippua.

Kirjassa pyöritellään mielenkiintoisia teemoja. Mitä on ihmisyys ja miten uskomusmaailmamme muokkaa meitä? Miten aika todellisuudessa toimii? Ajoittain vaatikin keskittymistä, että pysyi mukana käsiteltävässä aiheessa. Useista aikatasoista huolimatta kerronta on kuitenkin yllättävän selkeää, eikä lukija putoa kärryiltä.

Suosittelen tätä kirjaa sinulle, jos olet lukenut jonkin seuraavista ja pitänyt siitä:

- Helena Waris: Vuori

- Henrik Fexeus: Viimeinen illuusio -trilogia

- Hanks Green: The Carls -kirjat

Kruunun tyttäret -sarjan toisessa osassa Rose ja Wren aloittavat vaativan urakkansa Eanan hallitsijoina. Ongelmia vyöryy päälle niin ulkomailta kuin omankin kansan parista, eikä vangittu mummo ja syvään juurtunut noitaviha ainakaan auta. Tiedossa on juonittelua, räiskintää, sekavia tunteita ja DRAAMAA.

Tässäpä kirja, johon on mahdutettu paljon kaikenlaista. Kansien välistä löytyy täysipainoinen seikkailu, jossa matkustetaan ympäri tunnettua maailmaa ja tökitään mehiläispehiin jokaisella kulmalla.

Jotenkin seikkailu jäi minulle hieman etäiseksi, ehkä syynä oli kolmannen persoonan kertoja? Kuitenkin seurailin mielenkiinnolla mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten ongelmat ratkotaan. Ja arg mikä loppu!

Ihmisenhaltija-sarjan toisessa osassa Tuuli muuttaa Helsinkiin aloittaakseen uuden elämän. Pelkkä maisemanmuutos ei kuitenkaan auta, vaan menneisyys saapuu kolkuttelemaan ovelle, eikä itseäkään pääse tällä keinolla pakoon.

Kirjan juoni on yhtä yllättävä ja arvaamaton kuin ensimmäisessäkin osassa. Koskaan ei tiedä millainen otus se sieltä kulman takaa putkahtaa ja mitä se tahtoo. Päähenkilöstäkään ei oikein ota selvää, että mikä hän on naisiaan. Pikkuhiljaa hän ehkä löytää itseään tässä kirjan edetessä. Ehkä.

Kirjan kansihan on aivan upea ja tarinan idea on edelleen mielestäni todella hyvä. Tämä kakkososa ei kuitenkaan ihan yltänyt koukuttavuudessa ensimmäisen tasolle. Johtuu ehkä tästä kaikesta jahkaamisesta ja negatiivisesta fibasta, joka tarinan yllä roikkuu. Olen vähän enemmän "hoidetaanpa hommat kuntoon" -tyyppiä, joten tällainen ärsyttää. :D

Edelleen sain tästä Rouhiaisen Susiraja-fiboja ja ehkä jotenkin tunnelmaltaan samanmoinen kuin Fitzpatrickin Hush hush - sarja (kirjat Langennut enkeli jne.).

Empyrean-sarjan avausosassa Violet aloittaa opiskelunsa lohikäärmeratsastajaksi. Homma on kaikkea muuta kuin sitä, mitä hän elämältään tahtoisi. Mutta vaihtoehtoja ei ole ja hän aloittaa eloonjäämiskamppailun koulussa, josta joko valmistutaan tai jossa kuollaan.

Tätä sarjaa on somessa hehkutettu valtavasti, eikä syyttä. Tässä on kaikkea, mitä kirjalta toivon! Kutkuttavaa dialogia, jännittävä juoni, kiihkeitä suhteita ja LOHIKÄÄRMEITÄ. Mainitsinko jo lohikäärmeet, koska KYLLÄ!

Okei, olen siis valtavan innoissani nyt tästä kirjasta. Menee ehdottomasti lempikirjojeni joukkoon niin että heilahtaa. Suosittelen ainakin laillani Sarah J. Maasin tuotantoa fanittaville.

Rauniara-sarjan toisessa ja näin ollen myös viimeisessä osassa ratkotaan Rauniara-maan kohtalo. Ajan kierto on sekaisin ja maa alkaa rapautua ikuisen syksyn kynsissä. Päähenkilömme ottavat käsiinsä hirmuhallitsijan syrjäyttämisen ja asioiden palauttamisen oikealle tolalleen.

Juoni on monimutkainen ja siinä mukana pusymisessä tarvitaankin jo jonkin verran ajatustyötä. Hommaa ei helpota päähenkilöiden ja muiden henkilöhahmojen melkoinen määrä. Toisaalta osin tästä johtuen saadaan tarinasta monipuolinen ja sitä päästään tutkailemaan monelta kantilta.

Pidin kirjassa siitä, että "pahikset" eivät ole pahoja vain siksi, että he ovat pahoja. Samoin "hyvikset" eivät ole ainoastaan hyviä, vaan heillä on myös inhimillisiä piirteitä. Myös juoni on mielenkiintoinen ja yllättävä.

Joka kurjen laulua kuuntelee -kirjan itsenäinen jatko-osa, jossa Nanalla menee huonosti. Lähimenneisyydessä on rankkoja juttuja ja sen lisäksi hän näkee eläväisiä unia. Kirjassa on kaksi aikatasoa: Nykyaika ja menneisyyden Japani.

Juoni, tai sanoisinko juonet, ovat kiinnostavia ja tempaavat mukaansa. Tietoa pimitetään mukavasti, joten ainoa keino saada tietää mikä tässä nyt on meininkinä, on jatkaa lukemista.

Kerrontaratkaisut hieman hämmensivät minua välillä. Nykyajassa puhe- ja kirjakielen erikoinen käyttö veti jatkuvasti huomiota juonesta. Varsinkin alun siirtymässä oli lisäksi vaikea pysyä kärryillä siitä, kuka on päähenkilö. Mutta kyllähän se siitä selvisi, kun jatkoi lukemista.

Ja se kettu oli hämmentävä tyyppi. Minulle jäi sellainen tunne, että jonkinasteinen kontekstiymmärrys jäi minulta nyt huomaamatta, kun japanilainen kulttuuri ei ole minulle kovin tuttu.

Kokonaisuutena pidin tästä kirjasta kuitenkin enemmän kuin ensimmäisestä osasta. Erityisesti kirjan loppupuolella kerronta alkoi sujua niin, että viimeiset 100 sivua tuli luettua jo imeytyneenä tarinaan.

Päähenkilömme vetävät henkeä sarjan kolmannen osan dramaattisten käänteiden jälkeen. On tulossa talvipäivän seisaus ja valmistelut ovat kovassa vauhdissa. Lahjojen hankinnan lisäksi poliittinen ilmapiiri ja suhdekuviot mietityttävät henkilöhahmoja.

Kirjassa on vahvasti täytekirjan tuntua. Pysähdytään mietiskelemään menneitä tapahtumia ja stressataan jo tulevista. Eihän tämä sarjan aiempien osien tasolle yllä, mutta en usko sen olevan tarkoituskaan. Tämän kirjan jälkeen kiinnostaa vielä enemmän se, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kansikuvauudistus häiritsee niin paljon. En tykkää sarjan kansien uudesta ulkonäöstä. Turhan räikeä, ei sovi sarjan henkeen. :/

Airepolis-scifisarjan avaava kirja. Suljetussa kaupunkivaltio Airepoliksessa ei mene hyvin, kun innovaatiot on asetettu ihmisten elämien edelle. Päähenkilö Kipinä yrittää päästä perheineen pois, mutta suunnitelmat särähtävät sirpaleiksi. Täytyy yrittää selviytyä.

Kirjaa leimaa ahdistava tunnelma, jota halkoo ajoittainen toivon pilkahtelu. Tarinaan on saatu hyvin vangittua se, miten ihmiset rakentavat järjestelmiä hyödyttämään vain osaa heistä toisten ihmisten kustannuksella.

Suosittelisin tätä lukijalle, joka on pitänyt esim. Emma Luoman Perhosten ajasta. Tunnelma on hyvin samankaltainen ja teemana on osaltaan selviytyminen kriisiajoista.

Olipa kerran särkynyt sydän -fantasiasarjan toinen osa. Sarja sijoittuu kirjailijan aiemmin julkaistun Caraval-sarjan maailmaan. Nyt päähenkilömme on päättänyt olla luottamatta Herttaprinssiin, mutta yhteinen tehtävä ajaa heitä yhteen. Kaikilla tuntuu olevan juonia mielessään, mutta mihin he pyrkivät ja kuka säilyy hengissä?

Kirja on täynnä yllätyksiä, romantiikkaa ja säkenöivää kuvailevuutta. Juoni on kohtalaisen selkeä, mutta täysin ennustamattomissa. Romantiikkaa ja intohimoa on tarjolla enemmän kuin aiemmassa osassa.

Oikeastaan pidin tästä todella paljon. Luvut ovat mukavan lyhyitä ja jatkuvasti tapahtuu. Lukijakin voi pohdiskella mysteerejä ja motiiveja. Kirja haastaa miettimään, mutta vie seuraavalla sivulla kaikilta pohdinnoiltasi pohjan.

Kalevalan tarinoita uudelleen Pohjolan näkökulmasta kertova nuortenkirja. Päähenkilönä on Pohjolan nuorin tytär Tiku, joka ei selittelyjä kuuntele. Hänen mielestään Sammon hankkiminen kuulostaa hyvin huonolta idealta, mutta mitäs kun kukaan ei kuuntele häntä?

Pohjola on tässä tarinassa kuvattu naisia alistamattomaksi ja luontoa kunnioittavaksi paikaksi. Eli vastakohdaksi partasuu-ukkojen Kalevalan hirmuvallalle. Kirja laskeutuukin sujuvasti tähän viime vuosien Kalevalan feministisempään kerrontaan keskittyvään uutuuskirjallisuuteen.

Ainoa mikä tässä jäi ihmetyttämään, oli päähenkilön hetkellinen unohtaminen. Välillä kuvaus keskittyi nimittäin pitkäksikin aikaa muualle, kuin hänen edesottamuksiinsa. Välillä jopa mietin, että oliko tytär sittenkään päähenkilönä tässä tarinassa.

1600-luvulla eläneen Punaisen noidan, eli Valpuri Kinnin tarinaan perustuva kertomus. Kirja kertoo ihmisestä, joka haluaa auttaa aikana, jolloin paholainen väijyi jokaisen kulman ja puolihuolimattomasti huudahdetun heiton takana.

Tarina on raaka, koukuttava ja raivostuttava. Se on täynnä ennakkoluuloja ja taitoa, jollaista naiselle ei haluta suoda.

Kuka päättää mikä on noituutta ja mikä vain luonnollinen asia?

Fantasiasarja Vampyrian avausosa, jossa
ranskan Aurinkokuningas onnistui muuttumaan vampyyriksi 300 vuotta sitten ja on luonut Keski-Euroopasta valtakuntansa. Päähenkilö on alimpaan ihmisten yhteiskuntaluokkaan kuuluva Jeanne, joka maksaa kymmenyksiään veroina vampyyreille. Tai ainakin kunnes kotioveen koputetaan ja pimeys pääsee sisään.

Kirja sisältää mielenkiintoisen ajatusleikin mitä jos -ajatuksella. Mitä jos sama sydämetön monarkki olisi hallinnut Eurooppaa vuosisatoja? Mitä jos kaikki olisi samoin kuin 300 vuotta sitten, vaikka muualla maailmassa eletään modernimpia aikoja? Mitä jos ihmiset olisivat vain ruokaa?

Osa kirjan käänteistä on yllättäviä, mutta ennalta-arvattavuuksiakin on lipsahtanut mukaan. Vähän on romantiikkaa, joskaan se ei ole keskiössä. Keskeistä on kaikennielevä halu kostaa ja siinä tohinassa ei sivullisia säästellä.

Lasten fantasiasarjan avausosa, jossa Isadora huomaa olevansa erilainen kuin muut. Hän on vampyyrikeiju ja nyt hänen pitäisi päättää, mihin kouluun mennä. Ongelmana on, että hän on "liian" keijumainen vampyyrikouluun, mutta ei riittävän keijumainen keijukouluun. Missä on hänen paikkansa? Kirja sisältää hyvää pohdintaa erilaisuudesta musta-vaaleanpunaisen kuvituksen kera. Teksti on suurta ja sitä on melko vähän. Kyseessä on siis hyvä kirja lukemaan oppineelle, joka alkaa lukea jo vähän pidempiä kirjoja.

Romanttisen seikkailufantasiasarjan avausosa, jossa ratkaistaan kruunun ja taikuuden kohtaloa. Päähenklöinä ovat syntymässä erotetut kaksoset Rose ja Wren, joilla molemmilla on intressejä kruunua ja paremman huomisen luomista kohtaan. Seikkailun aikana keskittyminen tahtoo kuitenkin hieman horjua, kun eteen tulee nopealiikkeistä soturinoitaa ja tarkkaavaista henkivartijaa... Tämän kirjan kohdalla ollaan oikein perinteisen nuorten romanttisen fantasian äärellä. On nokkelaa sanailua, taikuuden käyttämistä hyväksi pulmien ratkaisussa ja usko siihen, että kyllä tämä ongelma hoituu, kun me tällä teiniporukalla se ratkaistaan. Tarina on eheä ja yllätyksellinen, kirjan ulkomuotokin helposti lähestyttävä. Pidin tästä enemmän kuin etukäteen luulin! Aika paljon on Throne of Glass -henkeä, tosin juonikuvio ei ole niin raskas kuin siinä.

Kirja, joka sisältää kaikki muut kirjat. Paikka, jossa unelmista voi tulla totta. Kuulostaako hyvältä? No ei Oboin mielestä, joka lähtee etsimään kadonnutta siskoaan tällaisesta paikasta. Seikkailun edetessä saduista pitämätön ja yksinäisyyttä pelkäävä päähenkilö joutuu kohtaamaan pelkonsa. Minulle tämä kirja näyttäytyi melkoisen sekavana kokonaisuutena. Uskon kuitenkin, että sellaiselle lukijalle, joka näkee lukemansa elokuvamaisesti mielessään, tämä kirja voisi olla kunnon elämys. Kuin hyppäys Liisan ihmemaahan. Ja mitä enemmän tunnet tarinoita, sitä enemmän saat tästä irti. Itseäni häiritsi tapahtumien sekavuuden lisäksi lukijan jatkuva puhutteleminen, joka teki muutenkin vaikeasti seurattavasta tarinasta minulle vielä sekavamman. Ei siis minulle tämä kirja. Sen sijaan suosittelen mielikuvituksellisten seikkailujen ystävälle. Tämä on kuin Liisa Ihmemaassa kohtaisi Garberin Caraval-trilogian ilman romantiikkaa.

Neljä pitkää novellia sisältävä antologia, jonka tekstit sijoittuvat erilaisiin steampunk-todellisuuksiin. On ennustusta ja salaseuroja, sydämetön koulukaveri, mekaaninen rakastaja sekä vierasmaalaisten agenttien etsimistä. Kokoelmaan on valittu hyvin erilaisia novelleja ja niitä olikin melkoisen mukava lueskella. Erityisesti nimikkonovelli imaisi minut mukaansa! Osassa teksteistä on hieman ällöttäviä yksityiskohtia, mutta kyllä niistäkin selvittiin. Suosittelen niille, jotka tykkäävät lukea steampunkista, tieteestä ja miksei myös ihmissuhteista.

Satumaisen kirjasarjan avausosa, jossa taianomainen metsä kätkee sisäänsä salaisuuksia ja vaaroja. Jotain tapahtui prinsessa Leonalle, kun hän lähti lapsena seikkailulle metsään. Ja nyt hänen on mentävä nuorena aikuisena metsään uudelleen pelastaakseen kihlattunsa. Tähän ohueen kirjaan on mahdutettu valtava seikkailu. Juoni on yllätyksellinen, vaikkakin se seurailee hyvin perinteistä sadun kerrontaperinnettä. Suhtauduin kirjaan satuna, joten välillä kerrontaan lipsahtaneet puhekielisyydet hämmensivät. Perinteisesti kun saduissa puhutaan melkoisen kirjakielisesti. Kerrontaratkaisut jäivät muutenkin mietityttämään, esim. päähenkilön tapa kutsua vanhempiaan ajatuksissaan heidän etunimillään, titteleillään sekä näiden lisäksi myös äidiksi ja isäksi. Välillä kerronta myös vähän oikoi mutkia, kun henkilöiden ajatukset ja tunteet ennemminkin selitettiin nopeasti auki kuin näytettiin. Tästä huolimatta pidin kirjan meiningistä. Oli kevyttä romantiikkaa, taikaa ja jännitystä. Huolimatta klassisista elementeistä, kirjan juoni ei ollut ennalta-arvattava.

Klassinen fantasiaseikkailu, jossa poikkeuksellisesti nuoret naiset lähtevät selvittämään miesten luomia ongelmia. Ja tällä kertaa ongelman nimi on lohikäärme, jonka luolarauhaa häiritään ja joka lähtee kostoretkelle. Pidin kirjassa ajatuksesta, että naiset voivat olla muutakin kuin nättejä korusteita tai miehekkäitä sotureita tämäntyyppisessä tarinassa. Päähenkilöitä on useita ja he edustavat erilaisia persoonia ja luokkataustoja, heillä on myös erilaisia päämääriä. Kirjailija on ottanut kunnianhimoisen haasteen eteensä tämän kirjan kohdalla ja mielestäni onnistunut hyvin. Siitä lähti tähtiä, että lohikäärmettä pidettiin aina vain pahiksena, vaikka selkeä pahis tässä kirjassa olivat ihmiset. Niin inhimillistä tuhon keskellä taistella toisten ihmisten kanssa. Blaah, niin nähty tämä ihmisten toimintamalli.

Kertomus ennakkoluuloista, kaikkien hyväksymisestä sellaisena kuin he ovat ja itselle tärkeiden asioiden merkityksestä. Kirja on teemoiltaa hyvinkin rankka, mutta se on kirjoitettu keveästi. Ja taitavasti! Päähenkilössä tapahtuva muutos on hienovarainen ja sen huomaavat kaikki muut häntä itseään ennen. Jopa lukija. Tämä on myös tarina normien rikkomisesta ja siitä, miten uhmatakseen sääntöjä on ensin huomattava niiden mielettömyys. Kirja kannustaa lukijaakin olemaan rohkea ja puhumaan totuutensa!

Tietokirja magian historiasta Pohjoismaissa rautakaudelta nykyajan kynnykselle. Kirjan lähteinä on käytetty arkeologisia löytöjä sekä viikinkisaagoja, noitaoikeudenkäyntien käräjäpöytäkirjoja ja kansanperinnettä.

Mielestäni tämä on mielenkiintoinen teos. Pidin erityisesti jo rautakaudelta lähtevästä tarkastelujaksosta, joka on tämän lajin teoksille poikkeuksellinen aikainen lähtökohta. Kirja tarjoili ainskin minulle uutta tietoa.

Myös se on tässä kirjassa on erikoista, ettei se pyri luomaan kokonaiskuvaa aihepiiristään. Se enemmänkin esittelee monia yksittäisten ihmisten tarinoita noituuteen liittyen ja tekee niiden perusteella yleistyksiä aikakaudesta. Miten mukava lähestymistapa!

Olisin antanut 5⭐, mikäli tämä olisi ollut sisältä visuaalisesti miellyttävämmän näköinen. Muuten kirja on todella hyvä ja kokoaa ansioituneesti yhteen ihmisten tarinoita eri lähteistä.

Noran suvussa kulkee salaisuus, joka pakottaa hänet perheensä kanssa piilottelemaan. Kun he uhkaavat paljastua, Nora lähetetään Mikkeliin sukulaisten luo. Siellä hän majoittuu serkkunsa luo ja sanonta "mitä serkumpi, sen herkumpi" pääsee käytäntöön... Kirja on nopealukuinen ja -tempoinen, sekä varsinkin lopussa tapahtumat suorastaan juostaan läpi. Idea pienestä kimeerien väestöstä "tavallisen" ihmisten keskuudessa on kiehtova ja olisinkin mielelläni paneutunut syvemminkin erikoiskyjyjä omaaviin ihmisiin ja näihin ihmissuhdekoukeroihin. Tällaisenaan kirja tosin on saavutettava myös niille, joita ei pidempien kirjojen luku innosta. Fontti on iso ja sivumäärä varsin kohtuullinen.

Kertomus tulevaisuudesta, jossa ilmasto on muuttunut vihamielisemmäksi elämälle ja jokaisella ihmisellä on piilotettuja tarkoitusperiä. Eletään vuotta 2049, kun sekalainen joukkio lähetetään Nollaleirille pohjoiseen. Heidän tehtävänsä on rakentaa uutta, kaivaa maata tai viihdyttää valtaa pitäviä. Kertomus koostuu kolmen näkökulmahenkilön kerronnasta ja on avoimen feministinen. Tämä on taas niitä kirjoja, jotka ovat teemoiltaan hyvin tärkeitä, mutta kerrontaratkaisun kikkailut olivat vähän liikaa minulle. Sanoisinpa, että on kyllä rankkaa tekstiä. Sellainen kirja, joka voisi voittaa palkintoja. Jos pidät sentyylisistä kirjoista, suosittelen tätä sinulle.

Nykyaikaan sijoittuvan tummasävyisen romaanisarjan avausosa, jossa Tuuli muuttuu näkymättömästä hyvinkin näkyväksi kotikylillään. Hän on ollut eristäytynyt äitinsä kuolemasta saakka, mutta kun Maria muuttaa kylille, tämä haluaakin yhtäkkiä olla Tuulin kaveri. Samoihin aikoihin Ossikin kiinnostuu hänestä ja hän alkaa huomata kaikenlaista erikoista itsessään.

Kirja solahtaa mainiosti kotimaiseen fantasiakirjallisuuteen. Sävyltään se on samantapainen kuin Rouhiaisen Susiraja-sarja, joskin teemat ovat vielä astetta rankempia. Nähdäkseni kirjassa kerrotaan oman itsensä tunnistamisesta ja hyväksynnästä.

Pidin erityisesti viitteistä suomalaiseen muinaisuskoon ja tiettyjen kansainvälisten fantasiahahmojen kotoperäistämisestä. Tästä ei sen enempää, ettei mene spoilauksen puolelle. Mutta siis oikein hyvä kirja, jään jännityksellä odottanaan seuraavaa osaa!

Feministinen, sukupuolten tasa-arvon epäkohdat esiin nostava Voimakirja. Kirjassa seurataan mitä tapahtuu, kun naiset saavatkin yllättäen Voiman ja alkavat ottaa valtaa itselleen. Muuttamalla sukupuoliroolit toisinpäin, kirjailija näyttää lukialle länsimaiseen yhteiskuntaan sisäänrakennetun valtahierarkian. Kirjan teema onkin tärkeä, eikä ketään varmastikaan yllätä, jos sanon sen olevan erittäin raskasta luettavaa. Suosittelen kuitenkin tämän läpi kahlaamista kaikille.

Muista minut -trilogian avainosassa aukeaa uusi maailma, tunteet räiskyvät ja eteen tulee mitä erikoisempia olentoja. Quinn loukkaantuu vakavasti auttaessaan tuntematonta tyttöä, minkä jälkeen hän alkaa nähdä kaikenlaista outoa. Myös moni tuntematon vaikuttaa äkkiä hyvin kiinnostuneelta hänestä. Kirjan kirjoitustyyli on ominaista Gieriä: Mitään ei jätetä lukijan päättelyn varaan, vaan kaikki tarjotaan päähenkilöiden pään kautta valmiiksi pureskeltuna. Kirja on toki suunnattu nuorille (ehkä 12-15 v.?), mutta jotenkin tämä ei kyllä nyt lähde. Ehkä se on tämä henkilöhahmojen epälooginen ajattelu- ja puhemalli. Välillä teini-ikäinen päähenkilö huutaa aikuiselle tämän olevan ihan tyhmä hattupääukko tai katala lehmä, sitten hän käskee painumaan helvettiin sekä miettii alkoholia ja seksiä. Jotenkin vaikuttaisi luontevammalta, että henkilöhahmo ottaisi yhden linjan ja pysyisi siinä. Juoni itsessään on melko perinteistä nuorten fantasiaa, jossa pikkuhiljaa selviää yhä fantastisempia elementtejä. Kivoja uusia fantasiaolentoja esitellään ja niistä olisi mielellään kuullut lisääkin. Ja Quinnin heräävistä voimista myös. Ehkä seuraavassa osassa.

Kertomus meristä ja vartijoista, jotka tyynnyttävät niiden tyrskyt laulullaan. Päähenkilönä on kokenut ja rangaistustaan maalla kärsivä merenvartija Maria, jota pyydetään kouluttamaan uutta merenvartijaa. Nyt on sellainen kirja, että harvoin olen ollut näin hyvää kirjaa lukiessani näin huonolla mielellä. Kirjassa on vahva ympäristönsuojelullinen näkökulma, mutta osansa saa myös ihmisten ymmärtämättömyys. Olinkin tätä lukiessani, ärsyyntynyt, pettynyt, surullinen ja väsynyt. Väsynyt tähän kaikkeen vääntöön, mitä merien suojeluun liittyy. Siihen miten raha ja oman edun tavoittelu on aina lopulta tärkeämpää kuin elämän edellytysten ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen.

Nimensä mukaisesti kyseessä on scifinkirjoitusopas. Kirjan pääpaino on kirjoitusharjoituksissa, joita tämä opas tarjoileekin pienestä koostaan huolimatta runsain mitoin. Hieman annetaan myös tietoa scifistä genrenä, mutta tämä anti jää laihaksi. Luultavasti siksi, että kirjan sisällöt on suunnattu lapsille ja heille halutaan antaa tietoa vain pääpiirteissään. Opas toimiikin vallan mainiosti opettajan innoituksen lähteenä oppitunteja suunnitellessa. Siitä pidin, että osa harjoituksista on myös varttuneempien lukijoiden käytettävissä ja niitä voi tehdä itsekseen. Sanoisin, että tämä opas toimii mainiosti kohderyhmäänsä, mutta muut eivät luultavasti tule saamaan tästä aivan valtavasti irti. Ainakaan jos on jo vähänkään perehtynyt scifiin genrenä.

Vahvasti ihmisen erottumiseen luonnosta ja luonnon tuhoamiseen kantaa ottava teos. Tarina lähtee siitä, kun päähenkilö voi huonosti kaupungissa ja päättää muuttaa ihmisten karttelemalle alueelle, Aberraniaan. Hänelle selviää pian, että kaikki ei ole uudessa kotipaikassa aivan "normaalisti". Kirja herätti minussa ristiriitaisia tunteita. Toisaalta aihe on tärkeä, koska se nostaa lukijan silmien eteen ihmisten ja meitä ympäröivän luonnon suhteen. Toisaalta taas kirjoitustyyli ei sopinut minulle pohdiskeluineen, tällainen juonivetoisen kerronnan ystävä kun olen. Kirja on kuitenkin aiheeltaan äärimmäisen tärkeä enkä ihmettelisi, jos tämä voittaisi palkintoja.

Pohjoisen legendat -sarja on edennyt kuudenteen osaansa ja jännitys alkaa tihentyä. Kirja kantaa sarjalle ominaista tyyliä, joskin nyt eri juonet alkavat yhdistyä pikkuhiljaa ja kokonaisuus hahmottua. Minulla on tässä sarjassa ollut se vaikeus, että en tahdo muistaa kuka teki mitäkin ja missä. Ja toki myös se, etten aina muista kuka on tämä josta tässä nyt kerrotaan. Mutta ei se mitään! Roikuin kuitenkin mukana kunnon cliffhanger-loppuun saakka ja nyt vain odottelemaan viimeistä osaa. Henkilöhahmoista sanottakoon sen verran, että ne hyvin perinteisiä fantasiahahmoja. Esim. naishahmot ovat joko alistuvua hissukoita tai tunteettomia sotureita. Mieshahmoilla tuntuu olevan tässä sarjassa enemmän syvyyttä. Välillä myös hämmennyin kohdissa, jossa kerronta ei sopinut hahmon profiiliin. Esim. kutsuisiko luonnossa vahvasti kiinni oleva druidi pikkulintua tyhmäksi tai kuvailisiko tällaiseen semisti keskiaikaiselta vaikuttavaan fantasiamaailmaan kuuluva henkilö toista hahmoa kehitysvammaiseksi? Paha sanoa. Kerronta on kuitenkin mielestäni pääsääntöisesti hyvää tässä kirjassa, eikä se hankaloita lukemista. Nyt annan neljä tähteä, koska kyseessä on mielestäni paras kirja pitkään aikaan tässä sarjassa. Suosittelen korkean ja perinteisen fantasian ystäville, jollainen en ikäväkseni itse vain ole. Ja siis tämä kansi, upea!

Pure mua -kirjan itsenäisessä jatko-osassa Anna päätyy vampyyriensa kanssa helmikuussa Saimaalle viettämään hautajaismenoja. Tiedossa on sellaista meininkiä, että enpä olisi kirjaan tarttuessa uskonut. Enkä taida sen jo luettuani vieläkään oikein sisäistää, että mitä sitä tuli luettua. Tämä on samaan aikaan jotain aivan uutta, äärimmäisen ärsyttävää, vangitsevaa, hämmentävää ja mieltä kutkuttavaa. Kerronta sisältää viittauksia vaikka mihin ja henkilöhahmot ovat uskottavia. Päähenkilön tossukka olemus herätti minulla lukiessa tunteita. Hän on erikoinen yhdistelmä feminististä sankaritarta, joka kuitenkin käyttäytyy alistetun kotiäidin tavoin. Ja ne juonenkääteet, no huh! Täytyy todeta, että pidin tästä ensimmäistä osaa enemmän.

Kalevalan naisista nykyajassa ja osin scifivivahteilla kertovia novelleja. Tämä on mielestäni oikein tervetullut kokoelma uudesta näkökulmasta kirjoitettuja novelleja. Kalevala ja vaikkapa avaruusscifi ovat sen verran kaukana toisistaan, että eihän tulos voi olla kuin jännittävä. Ja sitä se onkin. Erityisesti kokoelman viimeinen novelli puhutteli minua ja elin sen käänteiden mukana tuskin muistaen hengittää. Toki jokainen novelli ei mennyt näin syvälle sieluun, onhan joksisessa eri kirjoittaja ja oma tyylinsä. Uskon, että tästä löytyykin jokaiselle jotain ja monelle paljonkin.

Crescent City -sarjan avausosassa Bryce päätyy salapoliisihommiin langenneen enkelin seurassa. Sarja sijoittuu nykyaikaiseen fantasiamaailmaan, jossa monenmoiset taruolennot elelevät keskenään kaikkea muuta kuin rauhassa. Täytyy sanoa, että Maasilta en odottanut tällaista. Taikavoimat ja kännykät oli jotenkin todella vaikea yhdistää kuuluvaksi samaan kirjan. Varsinkin kun kirjailijan aiemmat, sähköttömät fantasiauniversumit pyörivät mielessä. Joten kyllähän tämä on jotain uutta, mikä on aina hyvä. Itselläni ei nämä salapoliisihommat niin kiinnostele, joten koin tämän ajoittain hieman tylsäksi. Samoin romanssilta olisin toivonut enemmän. Mutta kerronta on hyvää kuten Maasilla aina ja maailma monipuolinen. Erityiskiitosta henkilöhahmoille, joiden vittuileva kommunikointi nosti muuten melko raskasta tunnelmaa.

Lähitulevaisuuden Reykjavikissä ihmiset riitelevät siitä, tulisiko uusi myötätuntotesti ottaa laajemmin käyttöön. Kokeen läpäisseet voivat ottaa merkinnän, joka parantaa heidän asemaansa yhteiskunnassa. Hylätyn saaneisiin taas aletaan suhtautua tulevina rikollisina. Kirja on epäilemättä kriitikoiden ylistämä ja kirjallisuuspalkintoja kauhova, koska minä en lämmennyt tälle lainkaan. Kokonaisuus on mielestäni monine näennäisen irtonaisine näkökulmahenkilöineen äärimmäisen sekava ja juonikin keskittyy lähinnä esittelemään ihmisten henkilökohtaisia ongelmia. Ajatushan tässä on kyllä mielenkiintoinen, siitä saa plussaa. Kirja tuo mieleeni Nielsenin Euroopan kevät -teoksen. Näissä on samanlaista henkeä, tosin Euroopan keväästä pidän henkilökohtaisesti enemmän.

Akhilleen tarina hänen bestiksensä Patrokleen kertomana. Eletään tosiaan tarujen Kreikassa Troijan sodan aikaa ja Patrokleella on aitiopaikat kamunsa legendan kasvun seuraajana. Kirja sisältää paljon käänteitä lähestulkoon runolliseen sävyyn kerrottuna. Kirjassa maalataan päähenkilön rakastavin silmin Akilleesta peräti inhimillinen kuva. Myöskään ajan hengen kuvailussa ei säästellä, kun piirityksen ajan ryöstely ja orjuuttaminen läväytetään lukijan silmille luonnollisena osana elämää. Ja on muuten pitkä piiritys! Se ei ole tässä vuosisatojen kuluessa kyllä mihinkään muuttunut, että alamaiset kuolevat hallitsijoiden tekemien päätösten johdosta... Kerronta on kirjassa hyvin todentuntista. Lukiessa unohtui, ettei kyseessä ole elämänkerta. Aiemmin olen lukenut kirjailijalta Kirken ja tämä on kovin samantyylinen.

Dystopia Suomesta, jossa väki kärsii vesipulasta ja veden piilottelusta rankaistaan kuolemalla. Noria opettelee isänsä johdolla Teemestariksi, mikä antaa hänelle pääsyn suvun kätkettyyn salaisuuteen. Mikä on oikein tilanteessa, jossa on vain huonoja vaihtoehtoja? Kirja tarjoilee erittäin ahdistavan kuvauksen tulevaisuudesta, joka voi ilmastonmuutoksen edetessä muuttua todellisuudeksi Suomessa. Siinä sekoitellaan myös suomalaista ja japanilaista kulttuuria keskenään, mikä tuo mielenkiintoisen vivahteen tarinaan. Siinä mielessä muutama vuosi sitten julkaistu Sensored Reality -trilogia on jatkanut samantyylisissä jalanjäljissä. Suomen jakaminen kiellettyyn / mystiseen pohjoiseen ja sallittuun / elettävissä olevaan etelään on myös useammassa suomalaisessa kirjassa käytetty idea (esim. Suomea lohikäärmeille -duologian kirjat). Tämä kirja vaikuttaakin innostaneen monia sen jälkeen tulleita kirjailijoita. Kirja on kestänyt hyvin aikaa, siitä ei mitenkään pysty kuulemaan yli vuosikymmenen vierähtäneen sen kirjoittamisesta. Mikä kamalinta, kirjassa esitelty mahdollinen tulevaisuudenkuva on vain tullut lähemmäs toteutumista tänä aikana.

Pienessä Rauniaran valtakunnassa asuu kaksi nuorta naista, jotka alkavat päästä selville kotimaansa haudatuista salaisuuksista. Kirjassa on kaksi kertojaa, jotka käyvät läpi omia seikkailujaan. Toinen kertojista on parantajaoppilas Malka ja toinen on eloseppä Arona. Nyt on poikkeuksellisen koukuttava kirja kyseessä. Kirja viihdytti tarjoilemalla kutkuttavaa ja hykerryttävää romantiikkaa, mutta myös avaamalla hitaasti mysteeriensä kerää lukijan ihmeteltäväksi. Minun meinasi olla vaikea saada kiinni kaikista nimistä ja olennoista, joita kirjassa esitellään aluksi rivakkaan tahtiin. Kun tästä alkuhäkellyksestä pääsi yli, juoneen pystyi keskittymään ja se tempaisi mukaansa. Siitä pidin kovasti, ettei kertoja vaihdu jokaisen luvun jälkeen, mikä mahdollistaa aina yhden kertojan tarinaan syventymisen kerrallaan. Kertojien erilaiset kerronnan aikamuodot hämmensivät nekin aluksi hieman, mutta kyllä siihenkin tottui. Ja onhan tämä kansi aika törkeän upea myös.

Kihlattu- sarjan toinen ja samalla viimeinen osa esittelee valtapeljä särkyneen sydämen ja muiden odotusten riepoteltavana. Hollis päätyy vieraaseen maahan uuden perheensä mukana ja siellä hänen täytyy osallistua pahisten saattamiseen oikeuden eteen. Koin kirjan melko tylsänä ja raskaslukuisena. Päähenkilö toistelee jatkuvasti itselleen tapahtuneita asioita ja haluaa uhrata itsensä muiden takia. Äh, tämä teema on luettu jo niin monesti ennenkin. Kirjassa ei oikeastaan ole mitään ihmeellistä tai erikoista. Jos nyt jotain hyvää haluaisi sanoa, voisi todeta, että onhan juonessa vähäsen yllätyksiä sentään ja kirja on nopealukuinen, kunhan siihen saa tartuttua.

Harrastajakirjoittajalle suunnattu opas, joka keskittyy näiden spefin kolmen lajityypin piirteisiin. Opas sisältää paljon lukusuosituksia, kirjoitusharjoituksia ja kirjoittajansa mielipiteitä totuuksia esitettyinä. Teoriaosuudet eivät olekaan tässä kirjassa minua koukuttaneet osiot, mutta kirjoitusharjoituksista innostuin. Ne ovat monipuolisia niin aiheiltaan, kuin tyyleiltäänkin. Teoksesta huomaa, että kirjailija on ollut pitkään mukana kirjailijapiireissä. Ikävä kyllä välillä tämä näyttäytyy siten, että hän olisi kirjoittanut tämän kirjan vain päästäkseen pätemään laajalla tietovarannollaan aihepiiristä. Minua eniten innosti kirjan lopusta löytyvä osio, jossa häsitellään nuorille kirjoittamista.

Kihlattu-sarjan ensimmäisessä osassa lady Hollis kiinnittää kuninkaan huomion ja paistattelee aikansa hänen ihailussaan. Sitten kuuma pakolaispoika alkaa kiinnostella ja hän on vaikean valinnan edessä. Kirja on teemaltaan hyvin samanlainen kuin kirjailijan aiempi Valinta-sarja. On ihmissuhdedraamaa, kuninkaallisia ja ennen kaikkea näille kuninkaallisille vastustamaton päähenkilö. Tämä sarja ei kuitenkaan yllä Valinnan veroiseksi mielestäni. Kaikki tuntuu jotenkin käsikirjoitetulta, tästä puuttuu yllätyksellisyys ja jännitys. En oikein osaa sanoittaa mistä se johtuu, koska kyllähän tässä kaikenlaista tapahtuu. Tässä on sellaista "seuraa sydäntäsi, niin kaikki järjestyy" -henkeä.

Pääosin pojille suunnattu kertomus, jossa luovitaan raskaiden aiheiden meressä. Päähenkilö Lauri herää sairaalasta vakavan onnettomuuden jälkeen ja joutuu muuttamaan tätinsä luo pikkukylään toipumaan. Siellä hän alkaa nähdä outoja asioita, joista yksi on sarvipäinen hahmo, jota muut eivät tunnu huomaavan. Kertomus on mukavan yksinkertainen ja selkeä, eikä pituuttakaan ole liiaksi. Juuri sellainen kirja, jota suosittelisin lukemisesta ei niin paljon välittävälle nuorelle. Kauhuelementtejä kirjassa on runsaasti, mutta vasta lopussa minulla teki hieman fyysisesti pahaa lukiessa. Muuten ei lainkaan kamala kokemus tällaiselle nössölle kuin minä, joka ei lue kauhua.

Lujaverinen-trilogian viimeisessä osassa kuolema on lähempänä kuin koskaan. Halla ja Seela taistelevat kaikin keinoin päästäkseen takaisin yhteen ja peruuttaakseen kuoleman. Trilogia tuntuu vasta tässä osassa pääsevän toden teolla vauhtiin ja loppua kohti suorastaan ahmin kirjaa. Seelan henkilöhahmo muuttuu tässä osassa aivan minun lemppariksi ja hänen rempseä olemuksensa toimi hyvänä vastaparina kirjan rankoille teemoille. Harvoin on muuten kuolemaa käsittelevää kirjaa näin rauhoittavaa lukea. Tästä henkii se, miten kuolema on aivan normaali asia elämässä. Tosin jotkut vain saavat ehkäpä mahdollisuuden lykätä sitä. Kaikki on loppujen lopuksi kiinni siitä, minkälaiset suhteet olet saanut luotua merkittäviin olentoihin. Myös kirjan kerronta on sujuvaa ja selkeää. Juoni taas on uskottava ja kiinnostava. Kaiken kaikkiaan oikein hyvä kirja, jota lukiessa jännitti miten tässä oikein käy!

Kenties tapan sinut vielä -kirjan itsenäinen jatko-osa jatkaa siitä, mihin ensimmäisessä osassa jäätiin. Vamppyyrijoukkio on kasvanut ja nyt tulisi opetella elämään uuden minän kanssa. Helppoa se ei ole, kuten kirjan edetessä huomataan. Siitä on jo hetki, kun luin sarjan ensimmäisen osan, joten menin katsomaan miten kuvailin sitä: "Nopealukuinen ja taitavasti kerrottu tarina Aleksista, joka unelmoi peliammattilaisen urasta ja tapaa vampyyritytön." No niinhän se oli! Tämä osa kertookin sitten aivan jostain muusta. Nopealukuinen oli tämäkin, tosin nyt asia tuntuu painavammalta. Tarinassa tuntuu olevan enemmän sellaisia teemoja kuin vaikka muutoksen hyväksyntä ja uuteen normaaliin sopeutuminen (koronan jälkimainingeissa varmasti tuttuja meille kaikille), joista oli raskaampi lukea. Mielestäni tämä onkin eri tavalla hyvä kirja kuin se ensimmäinen.

Magnus Chase -sarjan maailmaan sijoittuva, periaatteessa sarjassa itsenäinen kirja. Tarinassa Magnuksen kaverit seikkailevat yhdeksässä lyhyessä tarinassa ympäri yhdeksän maailman. Tämä sarjahan pohjautuu siis skandinaviseen mytologiaan. Kirjassa on selkeästi oletuksena, että lukija on lukenut Magnus Chase -sarjan ennen tähän tarttumista. Minä en ikävä kyllä ole. Sain kuitenkin ongittua joitain tietoja tarinoista ja pysyin suunnilleen kärryillä siitä, millaisia kavereita Magnuksella on. Vaikuttaa värikkäältä poppoolta. Ehkä hämmentävintä tässä kirjassa on se, että se on suunnattu selkeästi melko nuorille lapsille, mutta välillä eteen tulee vanhemmille suunnattua sisältöä. Esim. kirjan kieli on helppoa ja monesti eteen tulee pieruhuumoria. Sitten kuitenkin välillä tulee aivan puskista lohikäärmeiden teloittamista kylmäverisesti ylsi kerrallaan ja pelottelua, että päähenkilö näkee Thorin pienten nahkashortsien lahkeesta sisään. Kaikkea sitä. Siitä pidän tässä sarjassa erityisesti, että mytologia on otettu rohkeasti käyttöön perinteestä poikkeavalla tavalla. Se aina virkistää!

Lilja seikkailee maailmojen välissä etsimässä itseään ja ratkaisua uhkaan. Tarina on eheä ja etenee mukavasti pimittäen tarpeeksi paljon tietoa pysyäkseen kiinnostavana. Päähenkilö muuttuu tarinan kuluessa, kuten kunnon päähenkilön kuuluukin. Kerronta on sujuvaa ja sopii tarinaan. Dialogissa on välillä hämmentävästi puhekielisyyttä, kun pääosin se on kuitenkin kirjakieltä. Seuraavilta osilta toivon vielä lisää sielukkuutta ja sitä paloa, joka saisi pysymään kirjan parissa pitkään. Päähenkilön persoona saisi myös loistaa kirkkaammin, jotta häneen pääsisi todella tutustumaan. Sanoisin, että tämä on kuitenkin poikkeuksellisen hyvä esikoiskirja ja odotan jo innolla jatkoa!

Selviytymistä yhteiskuntien romahtamisen jälkeisessä pohjolassa. Kirjassa seurataan muutamaa henkilöä, jotka selviytyvät kukin tavallaan nykyisen Pohjois-Ruotsin alueella. Juoni on enemmänkin juonittelua ja suunnittelua, kuin toimintaa. Sitten kun tapahtuu, päähenkilöt kuvailevat tunteitaan tilanteessa enemmän kuin itse tapahtumia. Sävyltään kirja on kylmä ja synkkä. Hyvin aikuisten scifiä. Dystooppinen tulevaisuus tarjoaa vain tuskaa ja turhaa kuolemaa.

Mysteerejä ja seikkailua jännittävässä Pohjolassa, jossa tarinoiden loput on taiottu unohdettavaksi. Päähenkilö on uusi, mutta muutamia muita henkilöhahmoja tavattiin jo Carvalissa. Kirjan henki on hyvin samantapainen, kuin tässä aiemmassa trilogiassa. Lukija pohdiskelee mitä tämä tarkoittaa ja vastauksia tarjoillaan ripotellen jos tarjoillaan. Pidin tästä kovasti, pääasiassa koska juoni etenee niin sujuvasti. Kuvailussa näkyy kirjailijalle luonteenomaista ylitsepursuilevien adjektiivien käyttöä, mutta onneksi kuvailuun ei jäädä jumiin. Nyt vain odottelemaan seuraavaa osaa, joka toivottavasti suomennetaan pikapuoliin.

Kokoelma klassisia satuja, jotka on muokattu aivan uuteen uskoon. Sadut on kirjoitettu aikuiselle yleisölle ja osassa sivutaan hyvinkin rankkoja teemoja (esim. lapsiin kohdistuva väkivalta). Muutama saduista, erityisesti Hannun ja Kertun muunnos, sai minut ahmimaan tarinaa järkyttyneenä. Osaa lukiessa taas toivoin, että loppuisipa tämä satu jo. Perus novellikokoelma siis. Tuhkimon prinssin kertoma tarina oli ehdoton suosikkini!

Nykyajan ja historiallisen jännitysnäytelmän sekoittava kertomus. Sofia päätyy oleskelemaan unenomaisessa talossa nuorisojoukon kanssa, minkä aikana hän joutuu kohtaamaan itsensä ja seurailee mielenkiinnolla historiallisen tarinan vaiheita. Kirja esittää asiansa selkeästi useista aikatasoista ja juonista huolimatta. Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia, joskin kerronta antaa heistä melko yksipuolisen kuvan. Jäi tunne, että heistä olisi ollut lisääkin kerrottavaa. Mielestäni parasta tässä ovat historialliseen Japaniin sijoittuvat kerrontaosiot. Niihin on saatu kirjoitettua jännitettä, joka jää hieman uupumaan nykyajan osioista. Kokonaisuutena viihdyin tämän parissa, vaikka kerronnassa olikin sovellettu enemmänkin sääntöä "kerro, älä näytä", eikä toisinpäin. Kirja on sopivaa lomalukemista ajoittain rankoista teemoistaan huolimatta.

Upealla kansikuvalla koristeltu juhlakirja Meresmaan 10 vuotisen kirjailijanuran kunniaksi. Kirja sisältää kokoelman keskenään muodoltaan ja tyyliltään erilaisia novelleja, joita yhdistää kuitenkin naiseus. Ne ovat novelleja, jotka juhlistavat naisista kumpuavaa voimaa. Tarinoista huokuu menneiden aikojen ja luonnon kanssa elämisen kiireettömyys - myyttisen naiseuden ydin. Osa novelleista oli minulle hieman rajuja (haluaako joku keskustella esim. sen viimisen novellin housuista!?), mutta hyvin kirjoitettujahan ne kaikki ovat. Kyllä näiden parissa viihtyi.

Tukahdetut-trilogian toisessa osassa pelastusoperaatio jatkuu ja saa tuulta siipiensä alle. Tiedossa on noituutta, demonisia otuksia ja hieman romantiikkaakin. Trilogian ensimmäinen ja toinen osa muodostavat yhtenäisen juonikaaren, joka on perinteisesti ollut tässä genressä tapana esittää yhdessä kirjassa. Tässä sarjassa oli päätetty jakaa se kahteen kirjaan ja odotankin mielenkiinnolla, mitä trilogian kolmas osa tuo tullessaan. Kieliopillisesti häiriinnyin tästä samalla tavalla kuin sarjan ensimmäisestä osastakin. Puhe- ja kirjakielen käyttö näennäisen epäloogisesti sekaisin ei vain sovi kielipäähäni. Muuten nautin tämän lukemisesta enemmän kuin ensimmäisen osan, koska nyt kerronta tuntuu hieman luontevammalta. Toimintakohtauksia lukiessa meinasi ihan imeytyä mukaan tarinaan, ne ovat kirjan parasta antia.

Paranormaalia romantiikkaa nykyajan Itävallassa. Vanessa lähtee opintoretkelle paikalliseen syrjäiseen sisäoppilaitokseen ja huomaa pian, ettei kaikki ole kuten pitäisi. Kirjan idea on mielenkiintoinen ja se käsittelee tärkeitä teemoja, kuten sen tärkeyttä, että arvostetaan omana itsenään. Romantiikasta ja jännittävistä käänteistä plussaa.

Ikävä kyllä kirjailijan tekninen osaaminen ei ole ihan sillä tasolla, mitä tällaisen tarinan kertominen olisi vaatinut. Minua häiritsi erityisesti ajoittainen puhekielisyys kerronnassa ja kaikkien hahmojen samanlainen tyyli puhua. Dialogi muutenkin on hiukkasen epäuskottavan oloista.

Itse tarinassa alku on hyvä. Se nappaa välittömästi mukaansa ja lukijaa alkaa kiinnostaa mistä tässä on kyse. Olisin toivonut jännityksen pitkittämistä, jotta kutkuttavasta epätietoisuuden tunteesta olisi saanut nauttia pidempään. Onko jotain muutakin muuten jäänyt tässä kirjassa mietityttämään se, miten päähenkilö on vielä elossa, kun hän jatkuvasti jättää syömättä aterioitaan?!

Siitä myös tykkäsin kirjaa lukiessa, miten ilmavasti teksti on aseteltu sivuille. Se taas häiritsi, ettei tekstin oikeaa reunaa ole tasattu ja kappaleista jotkin alkavat sisennyksellä ja toiset eivät. Jostain syystä keskittymiseni tarinaan katkeaa heti, jos kirjassa on epäloogisuuksia tai kielioppivirheitä. Ikävä kyllä tämän kirjan kohdalla niin kävi harmittavan usein.

Tulevaisuuden itäiseen Aasiaan sijoittuva fantasiaseikkailu. Päähenkilömme ajautuu useisiin ikäviin tilanteisiin, joista hän jollain tavalla selvitytyy, minkä jälkeen taas uudet ongelmat siintävät jo edessä. Kirja on taitavasti rakennettu ja sujuvasti kerrottu selviytymistarina. Tässä on hyvin samanlaista juonen rakennusta ja seikkailua kuin Adeymin Veren ja luun lapsissa. Sävyltään taas jotenkin vahvasti Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille -fantasiakirjan tapainen.

Minä en ihan syttynyt tälle, koska väkivalta on turhan graafista ja romantiikka pimitettyä. Tästä huolimatta hyvä kirja, jota ei ole turhaan ylistetty. Nuortenkirjana nojaa mielestäni ehdottomasti enemmän vanhempien nuorten lukijoiden suuntaan.

Teiniporukka päihittämässä supervaltioiden yliluonnollisia puolustusvoimia. Eli aika perinteinen YA-kirja. Tarina alkaa siitä, kun jengipomo Kaz ottaa vastaan keikan ja värvää parhaan tiiminsä mukaan. Ja ei kun seikkailuun! Tarinassa on hauskasti mukana viitteitä sisarsarja Grishaversumin. Englanniksi tämä onkin sarjan neljäs kirja, mutta suomenkielinen versio aloittaa uuden, Paluu Grishaversumiin -sarjan.

Kirja on mielestäni mukavan simppeli ja fontti on huomattavan suurta. Sanoisin, että helppolukuinen normiseikkailu, jossa on muutamia yllättäviä käänteitäkin onneksi. Henkilöhahmot on rakennettu mukavan monipuolisiksi ja seikkailu on kokonaisuutena toimiva. Olen katsonut Varjo ja riipus -tv sarjaa, johon on sotkettu tämän kirjan tarinaa varsinaisen Varjo ja riipus -kirjan lisäksi. Oli kiva nyt lukea miten tämä tarina todellisuudessa menee. Kirjat ovat mukavan yksinkertaisia töllösarjaan verraten.

Juno on salaillut noituuttaan erittäin noitavainoisessa yhteiskunnassa koko elämänsä ajan. Kaikki muuttuu, kun hän muuttaa suurkaupunkiin ja alkaa olla tekemisissä muiden noitien kanssa. Tarinaa kerrotaan Junon ja hänen kaupungissa tapaamansa Sadinin näkökulmista.

Kirja oli minulle positiivinen yllätys! Sen juoni ei noudata mitään tuttua kaavaa, joten jännitys säilyy loppuun saakka. Hahmot ovat sellaisia, että heistä olisi mieluusti kuullut lisääkin.

Pidin kirjassa erityisesti siitä, miten mustan ja valkoisen noituuden moraalista "hyvyyttä" ja "pahuutta" kyseenalaistettiin. Eli onko musta taikuus aina pahempaa ja epäilyttävämpää kuin valkoinen? Tahdon muuten kertoa tähän liittyen tarinan, joka liittyy siihen, miten aloin miettiä taikuutta eri tavalla: Olin vinkkaamassa kasiluokkalaisille Greenin Half Bad -trilogiaa. Kerroin miten siinä on mustia ja valkoisia noitia ja mustat on tässä niitä pahempia noitia. Sieltä eräs oppilaista huusi heti, että nekö musta ja valkoinen on siis ihonvärejä? Totesin että nyt on taikuudesta puhe. Mutta tämän hetken jälkeen mustan taikuuden pahuus on häirinnyt minua erityisesti. Eikö valkoinen taikuus voisi välillä olla pahaa myös?!

Tästä syystä tämä kirja miellytti niin kovin, kun musta ei ollut automaattisesti paha.

Perinteinen pojille suunnattu seikkailukirja, jonka päähenkilö on vielä "ei mikään tavallinen tyttö". Kirjan ajatus on mielenkiintoinen, mitä jos Peter Pan ei olisikaan mukana suurimmassa osassa kirjaa? Tuloksena on kuitenkin kertomus, jossa mennään järjestyksessä seikkailukohtauksesta toiseen ja esitellään Mikä Mikä Maan maisemia. Eniten minua hämmensi tässä kirjassa kerronta. Se on suunnattu pääosin lapsille, mutta välillä eteen tulee vaikeita kuvauksia ja erikoisia sanoja. Ne etäännyttivät ainakin minua lukijana juonesta. Esim. kuka 16-vuotias sankaritar kuvailee maailmaa näin: "Maan tasalla kasvoi merkillisiä pikku kasveja. Vaikka Wendy ei yleensä mielellään lausunut subjektiivisia mielipiteitä puolustuskyvyttömistä olennoista, ne olivat hänen mielestään varsin rumia." Minua häiritsi myös se, miten kirjailija käyttää kaikista muista kuin ihmisolennoista, esim. Helinästä, termiä "se". Joo, ei mennyt jatkoon tämä kirja. Oli taistelu saada luettua loppuun.

Piinaavan jännittävä päätös Throne of Glass -sarjalle. Tässä on kaikkea, mitä tällaiselta eeppiseltä fantasiasarjalta voi odottaa: Yllättäviä käänteitä, suuria tunteita ja aivan loppuun saakka kestävä jännitys. Koukutus oli taattu ainakin minun kohdallani. Miinusta tulee ainoastaan siitä, miten jo etukäteen voi päätellä mikä on isien rooli tässä sarjassa. Tiedät varmasti mistä puhun, jos olet lukenut tämän kirjan. :D Ja kyllä, itkin tätä lukiessani. Yksi menetyksistä oli aivan liikaa.

Sarjan päätösosa teki sen, mitä siltä odotinkin: Tarjosi jännitystä, solmi irtonaiset juonenpätkät ja toi katharsis-tunteen. Piirtojälki oli edelleen hyvää ja sen avulla saatiin välitettyä tunteita. Tosin pikkuisen turhan pitkä tämä oli. Onneksi sarjassa ei ole neljättä osaa, se olisi varmasti jo niin paksu ettei käsissä pysyisi! Kokonaisuutena aivan hyvä sarja, joka kertoo mielenkiintoisen tarinan.

Sarjan toinen osa ja nyt alettiin viimein päästä asiaan. Juoni alkaa selkeytyä, kun tärkeiden seikkojen pihtaamisesta luovutaan. Liljakin muuttuu pikku hiljaa siedettävämmäksi päähenkilöksi. Erityisen hyvin tässä osassa on mielestäni onnistuttu kuvaamaan mitä eri paikoissa tapahtuu samanaikaisesti. Ihan alkoi jännittää miten maailmalle käy!

Tämä sarjan ensimmäinen osa tuntuu olevan vain pohjustusta tuleville kirjoille. Tästä huolimatta juoni ja piirtojälki ovat selkeitä, mikä teki lukukokemuksesta nopean ja ihan mukavan. Värikuvina olisi varmasti upea tämä kuvitus! Kirja herätti ja jätti kuitenkin niin paljon kysymyksiä, etten voinut sanoa olevani tyytyväinen päästyäni loppuun. Jotenkin aluksi ajattelin tämän olevan suunnattu lapsille, koska piirtojälki ja päähenkilö antoivat sellaista osviittaa. Hätkähdinkin hieman ensimmäisen kirosanan tultua vastaan. =)

Viimeinkin ensimmäinen puolisko tästä sarjan viimeisestä osasta ilmestyi suomeksi! Kirjassa päähenkilömme kasvattavat joukkojaan ympäri maailmaa epäilemättä eeppistä lopetusta varten. On draamaa, toivottomuutta ja yllättäviä käänteitä. Juurikin siis sitä, mitä lukijana tältä odotin. Kirjassa on mielestäni kuitenkin keskitytty liikaa sotajuonittelujen ja strategioiden kuvailuun, puhumattakaan itse taisteluista. Romantiikkaa oli ripaus, mutta olisin kaipaillut sitä lisää näiden rankkojen aiheiden vastapainoksi. Kirja toi hyvin paljon mieleen keskimmäisen Taru sormusten herrasta -elokuvan tunnelmaltaan, juoneltaan ja taistelukohtauksiltaan.

Kalevalasta insipaationsa saanutta elämää muinaissuomalaisessa fantasiamaailmassa. Kaksi kylää on tehnyt muinoin yhdessä Sammon, mutta nyt vain toinen kylä hyötyy sen kehräämistä lauluista. Niinpä toisen kylän soturit tulevat havittelemaan omaa osuuttaan. Pidin tässä kirjassa erityisesti erilaisten kulttuurien kohtaamisesta. Kirjailija on hyvin saanut esiin sen, miten yhteisö koostuu aina yksilöistä, jotka eivät välttämättä ajattele samoin kaikesta. Joku voi olla avoimempi muutokselle kuin toinen ja joskus oma paikka löytyy yllättävästä suunnasta. Kieli on kirjassa melko runollista ja kerronta mietiskelevää. Ei siis aivan minun mieleeni. Monista näkökulmahenkilöistä huolimatta juoni on kuitenkin selkeästi ymmärrettävissä ja ajoittain koskettava. Vaikka tarina sijoittuu muinaiseen aikaan, kirja käsittelee tänä päivänäkin täysin relevantteja teemoja.

Inna puntaroi tulevaisuuden Suomessa sitä, onko tärkeämpää todella elää vaiko olla turvassa? Suomesta on tullut suurimmalta osin elinkelvoton ja ihmiset asuvat ahtaasti etelään rakennetussa kuplakaupungissa. Seikkailu alkaa, kun Inna päätyy epäonnisten sattumien vuoksi pois turva-alueelta. Tarina on kirjassa mielenkiintoinen ja kerronta kulkee mukavasti. Kirja ei kuitenkaan ole erityisen tasalaatuinen. Esim. päähenkilö kertoo tarinaa yleensä hyvin neutraalein sanankääntein, mutta sitten yhtäkkiä hän saattaa kertoa menevänsä kuselle. Uskontoa ei myöskään käsitellä mitenkään, mutta sitten päähenkilö vain yhtäkkiä alkaa mietiskellä Jeesusta ja lähestulkoon rukoilla. Hämmennyin myös välillä, kun päähenkilö ei muistanut mikä on tämä historiallinen rakennus, joka tunnettiin muinoin liiterinä, mutta seuraavaksi hän saattoi tunnistaa kuusiriusta rakennetun pirtin ja kuvailla sitä lukijalle vailla ongelmia. Tällaiset seikat vaivasivat hieman, mutta ei nyt aivan valtavasti. Olisinkin toivonut kirjalle hieman lisää pituutta, jotta kaikkia siinä esiteltyjä teemoja olisi ehditty käsitellä enemmän ja mielenkiintoiseen maailmaan olisi päässyt tutustumaan lisää.

Kevyttä kauhua ja suuria tunteita loskaisessa Helsingissä. Seelan ja Hurmeen tarina jatkuu, tällä kertaa Hurme toimii myös kertojana. Kirjassa selvitellään murhaajaa ja säädetään muita tämän pariskunnan arkeen kuuluvia asioita. Pidin kirjasta hieman enemmän kuin sarjan ensimmäisestä osasta. Tarina kulki jouhevammin ja juoni oli uskottava. Harmittavasti kirja ei kuitenkaan koskaan imaissut mukaansa ja loppuratkaisu oli melko arvattava. Innostuin tätä lukiessa larppaamisesta, vähänkö kuulostaa hauskalta puuhalta (siis jos ei nyt huomioida kaikkea mitä Seelalle & kamuille niissä kävi, vaan ihan tapahtumana).

Rankka kertomus tulevaisuudesta, joka nostaa suurennuslasin alle nykyisen länsimaisen yhteiskuntarakenteen. Kirjan kolme erilaista yhteiskuntarakennetta - Maailmankodin Utopia, läheisen Saarivaltion jälkikapitalismi ja menneisyyden kapitalismi - korostavat toistensa piirteitä ja järjettömyyksia. Juoni pyörii viiden päähenkilön mietintöjen ja hyökkäävien robottihyönteisten mysteerin selvittämisen ympärillä. Samalla esitellään Maailmankodin huikeita mahdollisuuksia ja vapautta. Kirja on mielestäni huikean mielenkiintoinen ja tärkeä, mutta minua se ei koukuttanut. Koin lukemisen hyvin raskaaksi, eikä juoni temmannut mukaansa. Alku varsinkin oli hyvin vaikea. Luettuani tämän minulle jäi kaipuu päästä Maailmankotiin: Paikkaan missä ei tarvitse suorittaa, esittää tai elää erillään luonnosta.

Seikkailu huipentuu kun keskushenkilömme päätyvät samaan paikkaan päättämään teoillaan maailman kohtalosta. Viimein saadaan tietää mikä tämä homma ylipäätään on ollut tässä sarjassa. Tai no saadaan ja saadaan. Menee lopussa niin abstaktiksi etten pysynyt ihan mukana, mutta suurpiirteisesti ymmärsin mitä tapahtui. Juoni on hyvin rakennettu, se soljuu hyvin eteenpäin ja lopussa on sellaista kunnollista lopun tuntua. Se hieman jäi harmittamaan, että sitä seleesien toista pulssia ei oikein avattu riittämiin. Mitä ovat ne eri sävyt ja miten ne suhtautuvat toisiinsa? Olisin kaivannut tutkielmaa aiheesta. :D Kaiken kaikkiaan sarja oli ihan mukavaa luettava. Sellainen ettei harmita että luin, mutta uudestaan tuskin tulen tähän tarttumaan.

Päähenkilömme matkustavat selvittämään lumousta ja Aleian olemusta toiselle mantereelle. Seuraa monenmoista säätöä ja meininkiä, mutta päätarina ei juurikaan etene. Käytännössä Aleia seurailee mitä muut puuhailevat ja odottelee josko joku ratkaisisi häneen liittyvän arvoituksen. Mukaan tulee paljon uusia henkilöitä, joita eri henkilöt kutsuvat eri nimillä. Sekavaa, jos sallitte sanoa. Kirjassa on odottava tunnelma, odotellaan ehkäpä sarjan viimeistä osaa. Siinä voidaan sitten paljastaa mistä tässä koko kertomuksessa on ollut kyse. Kirjan kansi on upea, mutta ei kyllä mitenkään kuvaa sisältöä. Toivoin romantiikkaa, mutta jäin ilman.

Taianomaisen miehen ja mystisen, muistinsa menettäneen tytön seikkailuja maagisessa maailmassa. Juoni on rikas ja hahmoille on kirjoitettu kunnon taustatarinat. Ikävä kyllä näitä tarinoita ei liiemmin avata kirjan aikana, niihin vain viitataan aika ajoin. Niinpä jäin hämmentyneeksi että mikähän tämä homma on, mutta kiinnostuneeksi kuulemaan lisää. Toisaalta taas en oikein saanut hahmoista otetta juuri tämän tietojen pihtaamisen takia. Minusta pikemminkin tuntui, että he vain ajautuvat ongelmasta seuraavaan sekavassa juonisotkussaan. Kyllä tämä varmasti tästä selkenee kun päästään sarjassa eteenpäin!

Kokoelma positiivisia tulevaisuuksia esitteleviä novelleja. Kuten tällaisissa yleensäkin, osa novelleista miellytti minua enemmän, osa vähemmän. Esim. kokoelman nimikkonovellista pidin. Sivun mittaiset kirjoitukset taas koin lähinnä hämmentäviksi tuokiokuviksi. Oli kuitenkin ihana lukea välillä tällaista utopistista settiä eikä aina vain maailmojen lopun jälkeistä dystopiaa.

Kiiralla on hieman elämänhallinta hukassa, mutta sitten kaikki muuttuu yhden yön seurauksena. Taka-alalle jäävät murheet opiskelumotivaation puuttumisesta, hankalasta äitisuhteesta ja sitoutumista vaativasta poikaystävästä. Uudet murheet sisältävät välttelevän, mutta ehkä sittenkin kiinnostuneen pojan, maailmojen väliin putoamisen ja mysteerin. Pidin tässä monipuolisesta juonesta, joka kyllä tosin tuntui ajoittain vievän hahmoja eikä toisin päin. Moderni kerronta ja listat miellyttivät myös. Olisin kaivannut selkeämpää loppuratkaisua, onkohan tästä toinen osa tulossa?

Ihmiset orjuutettu, lukutaito kielletty ja vain lukemista vihaava poika voi pelastaa kaikki. Siinäpä tämän kirjan keskeinen ajatus. Nyt on sen verran hämärä kirja, ettei tästä oikein tiedä mitä sanoisi. Tarinassa on käytetty varsin lennokkaasti mielikuvitusta, mutta tästä jää kyllä käteen melko sekava kuva. Kirja on satu, jossa kiroillaan ja sivutaan monia kirjallisuuden klassikkoteoksia. Kerronnassa lekitellään hieman erikoisimmilla ratkaisuilla, jotka varmistivat hämmennyksen ainakin minun mielessäni. Tällainen selkeyden ja järjestyksen ystävä kun olen, kirja oli minulle hieman liikaa. En kyllä epäile, etteikö luovemmasta menosta pitävä lukija innostuisi tästä. Kirjailija on selvästi taitava ammatissaan, se käy tästä kirjasta ilmi.

Influenssan pysyvästi muokkaaman maailman vastoinkäymiset jatkuvat jälleen. Superihmisiksi muuttuneet eivät enää tyydy lukittavaksi pois silmistä ja kohdeltavaksi koe-eläiminä. Nyt alkaa vastarinta. Tässä kirjassa luodaan mielenkiintoinen ja melkoisen ahdistava kuva muuttuneen maailman meiningistä. Kerronta äityy tässä sarjan osassa jopa enemmän haahuilevaksi ja taiteelliseksi. Kirjailijalla on jännä tapa sanoa jotain ensin niin, että lukijana en ymmärtänyt mistä puhutaan. Sitten asia selitettiin takauman tai jonkin muun hupaisan keinon avulla ymmärrettäväksi. Raskasta lukea tällainen. Siitä kuitenkin pidin, että edellisessä osassa auki jääneet juonenpätkät solmittiin yhteen nyt lopulta.

Elämää sairastuneet ihmiset lopullisesti muuttavan influenssan keskellä. Kirjassa kerrotaan mitä tapahtuu niille, joita ei enää nähdä ihmisinä. Kuvailussa nostetaan esiin todella tarkkasilmäisiä havaintoja suomalaisen yhteiskunnan tilasta. Mikä hauskinta, nämä huomiot eivät ole yhdeksässä vuodessa vanhentuneet. Ajoittain pysähdyttään turhan pitkiksi ajoiksi kuvailemaan, mikä hieman häiritsi lukukokemustani. Toinen minua häiritsevä seikka ovat aukot tarinassa, joita ei kaikkia täytetä. Ehkäpä seuraavassa osassa niistä sadaan selkoa? En osaa sanoa miten kirjaa olisi lukenut enen korona-aikaa. Nyt huomasin selkeästi tulkitsevani tekstiä koronalasien läpi.

Nopealukuinen ja taitavasti kerrottu tarina Aleksista, joka unelmoi peliammattilaisen urasta ja tapaa vampyyritytön. Sivuja ei kirjassa ole paljonkaan, mutta niille on onnistuneesti saatu vangittua jännittävä kertomus. Lukiessa ei tullut tunnetta, että se olisi tungettu liian pieneen tilaan. Kansi on kuitenkin hämmentävä, se ei varmastikaan houkuttele kohdeyleisöä (nähdäkseni pojat, jotka eivät tykkää lukea). Kokonaisuutena kiva kirja, joka sisältää sopivan eheän tarinan.

Suuri kertomus paimentolaiskansan selviytymisestä ja päähenkilön matkasta siksi, kuka hän on. Anache syntyy tyttönä muttei sitten ehkä olekaan sellainen, selviytyy luonnon henkien avulla mahdottomuuksista ja puhuu jumalattaren suulla. Kerronta maalailee onnistuneesti lukijan eteen arojen myrskyt ja vuoristopuron viileyden. Juoni on yllätyksellinen ja kiinnostava. Siitä huolimatta tätä lukiessa kertomus ei vain imaissut mukaansa. Kirjassa on kivasti viitteitä muihin kirjailijan teoksiin, koska tämä sijoittuu samaan maailmaan niiden kanssa. Tuli tunne kuin olisi lukenut sarjan osaa, vaikka tämä onkin itsenäinen teos.

Aivan kiva kirja, ajoittain tosin hieman sekava. Viikinkijumaluudet ovat kiva pohja tarinalle ja loppuratkaisu pääsi yllättämään. Kerronnasta en erityisemmin pitänyt, siitä se sekavuus taisi tähän tarinaan valua. Täytynee lukea joskus uudestaan, silloin uskon saavani tästä enemmän tolkkua.

Kertomus Arra-nimisen tytön vaikeasta elämästä. Tämä on todellinen vaikeuksien kautta voittoon -tyyppinen tarina. Hyvä, mutta raskas kertomus. Kokonaisuutena oikein hyvä kirja, lukijana minulle heräsi jo ensimmäisillä sivuilla kiinnostus päähenkilön tarinaan. Eläydyin mukaan varsinkin kirjan loppupuolella, kun Arra koki vääryyttä. Yllätyin positiivisesti, kun mukaan tuli hippunen romantiikkaakin. Juonesta tuli mieleeni Roald Dahlin Matilda-kirja.

Tämä on mielestäni trilogian paras osa! Päähenkilö Maresi palaa kotikonnuilleen ja kohtaa haasteita uusien ajatusmallien ja taitojen juurruttamisessa kyläyhteisönsä muodostavien ihmisten mieliin. Hyvin samanlainen asetelma kuin Kotiopettajattaren romaanissa päähenkilön paettua siis. Tämä kirja koostuu Maresin luostarisisarilleen lähettämistä kirjeistä, mikä ei kuitenkaan häirinnyt lukukokemusta. Kirjassa kuvataan upeasti erilaisia haasteita ja mietteitä, joita Maresin kokemassa tilanteessa luultavasti todellisuudessakin syntyisi. En tiedä totuinko viimein kirjailijan kirjoitustyyliin, vai oliko tässä osassa keskitytty enemmän toimintaan. Joka tapauksessa tämä kolahti vielä edellistäkin osaa enemmän. Lopussa ehkä hieman kyynelehdin.

Paljolti edellisen kaltainen kohelluskirja. Pojat seikkailevat jälleen maailmaa pelastamassa kiinnostavien, mutta pelottavien seksihommien pyöriessä mielessä. Tässä kirjassa juonta ei oltu rakennettu mielestäni yhtä onnistuneesti kuin ekassa osassa. Välillä mutkia oli hieman oiottu, varmasti jotta kirja saataisiin pidettyä riittävän lyhyenä. Juoni kylläkin oli mielikuvituksellinen, pojot siitä!

Rankka kertomus vaikeista elämistä, jotka eivät saa lannistettua sisaruuden yhdistämiä naisia. Lukukokemuksena tämä oli mieleenpainuva, rankka, järkyttävä ja hyvä. Minun oli lukiessa jostain syystä hyvin vaikea muistaa päähenkilöiden nimiä ja sitä, mitä heidän tarinansa sisältävät. Heitä on toki monta ja nimet ovat hieman vaikeita, se luultavasti edesauttoi ongelmaani. Myös koukeroinen fontti nimiotsikoissa tuntui vaikealta. Tämä kirja on niitä, joita en ehkä tahdo lukea uudestaan ainakaan kymmeneen vuoteen ja joka jää kummittelemaan mieleeni vähintäänkin tähän seuraavaan lukukertaan saakka.

Runonomaisella kielellä kirjoitettu selviytymiskertomus. Juoni on mielenkiintoinen ja jännittävä, joskin lukuisat takaumat hieman häiritsivät lukuelämystäni. Jatkuvasti piti lukiessa olla tarkkana siitä, missä aikatasossa nyt seikkaillaan. Hahmot on kirjoitettu monipuolisesti, he ovat yhtä epäselviä kuin todellisetkin ihmiset. Minun oli lukiessa välillä vaikea jättää taakse negatiiviset tunteeni jotain henkilöhahmoa kohtaan, mikäli hän yhtäkkiä muuttuikin siedettäväksi. Juonivetoisen, suoran kerronnan ystävänä en oikein lämmennyt tälle, mutta aivan hyvä kirja tämä on kuitenkin.

Pohdiskelevasti kerrottu tarina erityisherkästä tytöstä ja vähän erilaisesta demonista. Kirja toi mieleeni Meyerin Vieras-romaanin, koska molemmissa näistä kirjoista ihmistytön aivoihin pomppaa toinen tietoisuus. Tässä kirjassa tarinaa kerrottaan niin tytön kuin demoniolennonkin näkökulmasta. Kokonaisuus on selkeä ja harmoninen, kerrontaratkaisu tuo mukavasti syvyyttä tarinaan. Molemmille kerronnan näkökulmahenkilöille tuntuu olevan tärkeintä miltä ihmistytöstä missäkin tilanteessa tuntuu ja sitä kuvattaankin kirjassa PALJON. Juoni on mielestäni mielenkiintoinen ja kirjan loppua kohden siihen aletaan keskittyä enemmän. Juonivetoisen kerronnan ystävänä aloinkin saada tarinasta enemmän irti juuri kirjan puolivälin jälkeen. Kirjan loppu on (asiaa suuremmin spoilaamatta) jännä, onneksi jaksoin kahlata alun läpi ja pääsin lukemaan sen. Lukiessa nautin eniten erilaisten perspektiivien ja ajatusmallien esiintuonnista ja henkilöhahmojen kasvusta. Päähenkilön opiskeluala kuulostaa myös kiinnostavalta, siitä olisin voinut lukea enemmänkin!

Eeppinen seikkailu jatkuu. Kuningasmieliset ja kirkon kannattajat ottavat yhteen vähän jokaisella nurkalla, henkilöhahmot etsivät toisiaan ja kaikilla on henkilökohtaisia kriisejä. Kirja jatkaa näin ollen tätä jo viiden kirjan mittaiseksi paisunutta sarjaa sille hyvin tyypillisellä tyylillä. Juoni etenee hitaasti, koska jokaisesta juonen lonkerosta kerrotaan pikkuinen pätkä kerrallaan. Täysin ymmärrettävää näin laajaa maailmaa kuvailtaessa. Minusta tuntuu kuitenkin, että nimiralli on tässä kirjassa vielä edellistäkin osaa reippaampi. Siitä johtui, että välillä en oikein pysynyt kärryillä pitäisikö minun tuntea esitelty henkilö. Välillä sorruttiin infodumppaukseen, kun henkilön koko tausta lähdettiin avaamaan aina esi-isien nimiä ja vaakunoita myöten. Loppupuoli kirjasta sopi minulle paremmin, koska kerronnan jänne oli lyhyempi. Pysyin siis silloin paremmin mukana juonessa, kun juonen eri osat alkoivat hieman limittyä ja eri henkilöiden edesottamuksista kerrottiin lomittain, ei peräkkäin. Silloin ei enää tuntunut, että luen viittä kirjaa sekaisin. Eniten tässä sarjassa pidän virtauksesta ja kaikesta sen mahdollistamasta. Se herättää toivomaan, että voisimme tavoittaa omassakin maailmassa virtauksen tapaisen voiman.

Kovin monenlaisia kirjoitelmia sisältävä kokoelma, eräänlainen nykypäivän Kalevala. Henkilöhahmot ja osa tarinoista ovat tuttuja Kalevalasta, mutta tarinat on tuotu todella monipuolisin menetelmin nykypäivään. Pidin erityisesti "Satalavan sanomat -Uutisia siitä mistä ihmiset todella puhuvat" -lööpeistä, joita on aina muutama suurempien osoioiden välillä. Jos et mitään muuta aio tästä vilkaista, katso ainakin ne! Myös kaikista viimeisin kirjoitus, nimeltään "Kuuntele" puhutteli minua. Siinä käsitellään nykyistä naisen asemaa, oikeuksia ja pelkoja ajatusta herättävillä lauseilla. Muutama muukin kirjoitelmista on ihan jees, osa niistä taas on turhan paljon perinteisen Kalevalan kaltaisia ja mielenkiintoni lopahti. Mielummin tätä luki kuin peruskansalliseepostamme, täytyy sanoa.

Sekavuudeltaan vaihtelevia tieteisnovelleja ihmisyydestä, kasvusta ja itsensä etsimisestä. Muutama novelli on kiinnostava ja helposti ymmärrettävä, kun taas muutaman idea jäi ainakin minun kohdallani hiukkasen hämärän peittoon. Pidän siitä, miten erilaisia kokoelman novellit ovat. Erityisesti muistoja taltioivat ja kuljettavat puut olivat ajatuksena mukavia. Kokoelman novelleille tyypilliseen tapaan niistäkin esiteltiin hyödyt ja haitat ihmisille. Monipuolisesti asioiden eri puolia pohdiskelevaa meininkiä.

Yllättävän koskettava kertomus pienen pojan ja pehmopossun etsintäreissusta Hukattujen maassa jouluaattona. Kirjan alku on mielestäni kovin surullinen ja lopussa saattoi tirahtaa pieni kyynel. Osa kohtauksista on myös aika pelottavia! Kertomus on selvästi suunnattu lapsille, mutta koin saavani siitä jotain irti näin aikuisenakin. Ainoastaan jäi mietityttämään tämä Jouluposso-nimi. Miksi se on suomennettu possoksi, kun alkuperäiskielellä JP:tä kutsutaan possuksi?

Salapoliisitarinoita rautakautisesta Suomesta, miten hauska idea! Minua hämmensi lukiessa miten murhia ratkova päähenkilö keksi mysteerin ratkaisun aina siinä vaiheessa, kun itse olin vielä aivan ulalla. Ehkäpä tähän vaikutti osaltaan se, etten ollut kuullutkaan osasta näistä olennoista, jotka rikoksiin liittyivät... Joka tapauksessa novellit olivat helppolikuisia ja kiinnostavia, kokoelma miellytti lukukokemuksena. Ei maailmoja mullistavaa, muttei mitään valittamistakaan (mitä nyt muutamia hieman sekavia ja ehkä väärin kirjoitettuja kohtia lukuunottamatta).

Kiinnostava kertomus tulevaisuuden teknologiayhteiskunnasta ja sen sisällä elävistä ihmisistä. Kirjassa käsitellään hyvin todentuntuisen oloisesti ihmisten kokemuksia teknologiasta ja toisaalta siitä irtautumisesta. Henkilöhahmot ovat uskottavia, eikä loppuratkaisu ole arvattavissa turhan aikaisin. Hakkeroitujen koneiden teot ovat aika karmaisevia ja lopussa tunnelma tiivistyy. Muuten en kokenut kirjaa mitenkään ahdistavaksi.

Kovin dramaattinen ja jännä osa sarjaan. Juoni etenee sopivaa tahtia ja kuvitus kivelee silmää ajoittain jopa niin paljon, että kuvia jäi katselemaan ilokseen. Koska seuraava osa suomennetaan??

Vähän joka puolella Galaxia tapahtuu tässä vaiheessa sarjaa jo kovin monille mukaan tulleille henkilöhahmolle erilaisia juttuja. Juonessa on kuitenkin vielä mahdollista pysyä mukana. Osalla hahmoista menee vaihteeksi hyvin, osalla ei. Voi Gus!

Päähenkilöillä ei oikein mene lujaa, kaikenlaista tapahtuu muutenkin monessa paikassa. Löysin uuden lempihahmoni, keltahaalarinen kuutti(?) Gus on ihana!

Nyt alkaa olla taas toimintaa ja homma menee mielenkiintoiseksi. Normaali arki ei tunnu sopivan päähenkilöimme, voi harmi. Robotin kohtalo alkoi kiinnostaa minua tässä osassa.

Tässä osassa ei hirveästi tapahtunut, keskityttiin taustoittamaan tulevia seikkailuja. Hyvin tosin taustoitettu, ei siinä. Piirtojälki on edelleen upeaa!

Tarina jatkuu edelleen mieleenpainuvana ja ajoittain roisinakin. Kaikki hahmot on taustoitettu niin hyvin, että heidän kaikkien toivoisi pääsevän tavoitteeseensa. Se vain ei taida olla mahdollista. Voi ei.

En yleensä pidä sarjakuvien lukemisesta, mutta tämä kolahti! Alkuasetelma on mielenkiintoinen ja kutkuttava. Juoni yllättää sopivissa kohdissa ja menee eteenpäin tarpeeksi nopeasti, jotta mielenkiintoni säilyi. Piirrostyylikin on minun makuuni. Ehdottomasti parhaita sarjakuvakirjoja, joita olen lukenut!

Aaveita ja monipuolisia selvittelyoperaatiota Helsingissä. Seela käy "kuolettavan katastrofaalisilla tindertreffeillä", mistä lähtee melkoinen ralli henkien, huumeiden ja omien tunteiden äärellä. Juoni vaikuttaa hämmentävän realistiselta ja mahdolliselta, vaikka päähenkilö näkeekin aaveita ja tekee erilaisia kansanperinteestä tuttuja loitsuja. Kirjassa on mukavasti sivujuonia pääjuonen päällä, joten mielenkiinto pysyy lukiessa. Jostain syystä kirja ei kuitenkaan imaissut minua mukaansa aivan kokonaan. Kirjastolaisena useat kirjastosivistävät kohdat naurattivat minua ajoittain, niistä pidin.

Teinipoikien kohellusta mysteerin ratkomisen lomassa. Kirjassa energiajuoman nautiskelulla on odottamattomat seuraukset ja nolostuminen mahdollistaa supervoiman käytön. Kertomus uppoaa varmastikin ainakin sen kohderyhmään, eli lukemisesta ei niin välittäviin poikiin. Minulle jatkuvat kaksimielisyydet ja päähenkilön hyvin teinimäiset ajatukset olivat hieman liikaa. Kirjoitustyyli ja sivujen määrä tekivät tästä kuitenkin nopean ja aivan jees -tyylisen lukukokemuksen.

Mysteerien ratkomista sekä oman paikkansa löytämistä ja todistelua yhteisössä. Kirjan henkilöt kuuluvat kalifornialaisyhteisöön, johon on kerääntynyt väkeä ympäri Etelä-Amerikkaa ja jonka jäsenillä on kuolemaan liittyvää taikuutta. En ole aiemmin lukenut juurikaan tähän kulttuuripiiriin kuuluvia tarinoita. Tämä kirja jättikin melko kylmäksi, koska ajoittain en ymmärtänyt mistä puhuttiin. Ymmärrysongelmani johtuivat siitä, että kohtuuttoman suuri osa hahmojen sanomisista ja kerronnassa esille tulevista käsitteistä on jätetty suomentamatta. Joskus niitä ei pysty arvaamaan aiheyhteydestäkään. Enkä todellakaan ottanut sanakirjaa auki tuohon kirjan vierelle. Kirjan juoni on aivan jees, vaikka lähteekin rullaamaan vähän hitaasti. Lukeminen alkoi kiinnostaa kirjan puolivälissä ja siinä samalla pystyikin jo arvaamaan loppuratkaisun. Päähenkilö on kuitenkin mukavan moniuloitteinen ja kiinnostava. Mielestäni henkilöhahmojen väliset suhteet ja kanssakäyminen ovat kirjan parasta antia.

Kokoelma ihmissusikertomuksia moderneissa puitteissa. Kuten tällaisissa kokoelmissa on tapana, novellien tyyli ja pituus vaihtelevat paljon. Pidin muutamasta kertomuksesta, mutta suurin osa on sellaista perus massaan hukkuvaa tarinointia mukahienoine korulauseineen. Kirjan ensimmäinen ja viimeinen kertomus innostivat minua, koska niissä kerrotaan lyhyesti ihmissuden historiasta. Muutenkin pidin kirjassa joidenkin novellien historiallisesta näkökulmasta. Se tarjoaa virkistävää vastapainoa kokoelman moderneille ihmissusikertomuksille.

Melkoisen ahdistava kertomus pimeistä öistä, jolloin zombievampyyrit iskevät. Jännitystä ja osin jopa kauhuelementtejä löytyy melkoisesti. Tarina on kerrottu jotenkin erikoisen välinpitämättömällä tavalla, tulee mieleen muutama kirjallisuuden klassikko. Tapahtumista kyllä kerrotaan, mutta ne esitellään melko tunteettomasti ja sitten mennäänkin jo eteenpäin. Tarinassa ei oikein keskitytä mihinkään. Lopuksi vielä tarina tuntui jäävän kesken, koska yksi mysteeri jää kokonaan ratkaisematta. Mitä tämä tällainen nyt on?! En siis oikein lämmennyt tälle kirjalle.

Yllättävän hyvä, vaikkakin hyvin perinteisen jännityksen kaaren omaava Disneyn tarina. Kirjassa leikitellään kivasti ajatuksella mitä Tuhkimolle olisi tapahtunut, jos hän ei olisikaan päässyt sovittamaan lasipopoa tanssiaisten jälkeen. Tässä tarinassa Tuhkimo joutuu jopa miettimään mitä haluaa elämältään ja toteaa, että pelkkä prinssin naiminen ei taida riittää onneen. Kirjassa mennään tarina edellä, kerrontaratkaisuilla ei ole lähdetty leikkimään. Mielestäni hyvä niin, koska nyt piinallisen jännittävä tarina on keskiössä. Pidin tästä perinteistä tarinaa enemmän, vaikka ei tämä ehkä mikään mestariteos ollutkaan. Hyvä peruskirja.

Kokoelma steampunk-henkisiä novelleja. Joidenkin kirjoitustyyli vetosi minuun enemmän, joidenkin sitten vähemmän. Oikein mukava kokoelma näitä aiemmin julkaistuja novelleja kokonaisuutena kuitenkin. Pidin siitä, että novellit on jaettu kahteen teemaan, eli juurikin messinkiin ja morsiamiin. Se jäsensi kivasti ja tahtomattakin keskityin näihin teemoihin lukiessa. En esim. odottanut suhdekuvioita messinkipuolella ja jotenkin oikoluin ne lukiessa sivuseikkoina, jos sellaisia ilmeni. 

Ensimmäisen osan tapaan tämäkin kirja tarjoilee rankkaa settiä. On totalitarismia, ihmisoikeusrikkomuksia ja epätoivoa. Kirja jatkaa tarinaa suoraan siitä mihin Korento jäi aiemmin, nyt vain saadaan mukaan muutama uusi näkökulmahenkilö. Kerronta soljuu mukavasti ja kuvailua on kivasti, mutta ei liikaa. Sarjan osat ovat tähän mennessä olleet hyvin mielenkiintoisia ja tarjoilleet melkoisen raadollisen mahdollisen tulevaisuuden. Tätäkin kirjaa lukiessa hieman ahdisti ja Satomin kohtalo hirvitti.

Mielenkiintoisia naiskohtaloita Lontoossa. Kerronnassa lomittuu 1700-luvun lopun tappaja-apteekkarin kohtalo ja nykypäivän henkilökohtaista kriisiä elävän naisen historiaselvitykset. Tarinassa pysyi mukana helposti, vaikka vähän väliä pompataan nykyaikaan ja sitten takaisin varhaiseen teollistumisen ajan Englantiin. Yllättäviä käänteitä riittää, eikä myrkyillä tappamista kuvata mitenkään erityisen ahdistavasti. Hieman naurahdin, kun löysin kirjan lopusta muutamia reseptejä. Eivät kuitenkaan ole myrkyllisiä ainesosia sisältäviä... 

Tunnelma ja taistelut ne senkun tiivistyvät ja lisääntyvät. Jotkin lohikäärmeet tahtovat maailmanvalloitusta vielä aiempaa enemmän ja ihmisten jääräpäisyydessä ei ole mitään uutta. Siinä välillä tasapainottelevat päähenkilömme, joille näiden jahtaavien tahojen lisäksi vielä selviää kaikenlaista vanhemmistaan. Kirja vaikuttaa luontevalta jatkolta tähän sarjaan, ei yllättänyt millään tavalla. Juoni on melkoisen ennalta-arvattava, mutta ihan kelvollinen. Suretti kun jouduin lukiessa hautaamaan toiveeni herkullisista ihmissuhdekoukeroista. Lähinnä tässä joko suunnitellaan sotaa tai käydään sitä eturintamassa. 

Talon sagan kolmannessa osassa jatketaan pakoilemista, taistelua ja juonittelua. Nyt aletaan taistella hieman jo vastaan ja tunteetkin kuumenevat kolmiodraaman syövereissä. Kirjan alkupuoli on mielestäni melkoisen puuduttavaa luettavaa, mutta loppua kohden mentäessä menee jännäksi. Edelleen odotan josko tämä muuttuisi reversed haremiksi, mutta ei hyvältä näytä... Nopea- ja helppolukuinen kirja tämä on kuten sarjan aiemmatkin osat. Täytyypäs siirtyä heti seuraavaan osaan, kun loppui niin jännästi! 

Pakoilua ja sekavia tunteita, siinä tämä kirja tiivistettynä. Lohikäärmetyttö Ember pakoilee lohikäärmeiden omaa järjestöä ja myös lohikäärmeitä jahtaavaa järjestöä. Siinä samalla hän yrittää selvittää omia tunteitaan kahta kuumaa poikaa kohtaan. Taustalla hänen veljensä punoo juonia. Tästä kirjasta ei siis tapahtumia puutu. Jopa minä, joka pidän juonivetoisesta kerronnasta, olisin ajoittain kaivannut lyhyttä pysähdystä ennen seuraavaan kriisiin syöksymistä. Hyvä tarina tämä kuitenkin on ja kaikkea jännää tapahtuu aivan loogisessa järjestyksessä. Ärsyttää kylläkin miksi Emberin pitää valita poikien välillä, miksi ei voisi vain saada molempia? Reversed harem sopisi tähän sarjaan mainiosti.

Ihmishahmossa piilossa elelevien lohikäärmeiden tarina alkaa. Päähenkilönä toimivaa lohikäärmetyttöä Emberiä kutsutaan poikaseksi, onhan hän vasta 16-vuotias. Kirja sijoittuu kesään, jonka aikana hänen elämästään ei puutu kouluttautumista, kaipuuta vapauteen ja romantiikkaa. Kirja on nopealukuinen ja mukaansatempaava, teinielämää lohikäärmekiemuroin kuvaileva kertomus. Pidin hitaasti punoutuvasta jännityksestä ja kerrankin henkilöhahmot eivät ärsyttäneet olemassaolollaan. En kuitenkaan pääse siitä yli, miten häiritsevästi eräs hahmo kutsuu päähenkilöä vuoroin poikaseksi ja vuoroin käy aivan kuumana tähän. Ei näin. Muuten oikein hyvä kirja! 

Jo vaikka kuinka mones kotimainen fantasiakirja, jossa seikkaillaan Kainuun korvessa. Miten hauskaa! Kirja sisältää monipuolisia kuvauksia metsästä ja ihmisten elämästä sen kaikessa raadollisuudessa 1800-luvun alkupuolen Suomessa. Pidin kirjasta enemmän loppua kohti mentäessä, kirjan alkupuolella ei tuntunut erityisemmin tapahtuvan mitään. Syy on varmaankin kerronnassa, joka ei ole kovin juonivetoinen. Kertomus on mielestäni kuin vuoden kiertokulkua kuvaava maalaus, jossa kerrotaan päähenkilön sattumuksista tarttumatta sen kummemmin mihinkään mitä tapahtuu. 

Kaikki maailman olennot toimivat kunnioittavassa suhteessa toisiinsa, eikä kenelläkään ole oikeutta rikkoa tätä sääntöä. Paitsi näköjään ihmisillä. Kirjan päähenkilö on nuori tyttö, joka huomaa osaavansa taikoa ja onkin pian sotkeutunut ihmisten valtapeleihin ja erimielisyyksiin. Siinä kaiken keskellä hän elää nuoruuttaan ja yrittää ymmärtää itseään. Kirja on kirjoitettu harvinaisen vahvasti nuoren päähenkilön ajatusten ja tuntojen kautta. Jos olisin lukenut tämän yläkouluikäisenä, olisi varmasti kolahtanut. Nyt vanhempana kirjaa lukiessa opus herätti kaikuja omista ajatuksista silloin enemmän tai vähemmän kultaisessa nuoruudessa. Enorannan kirjoitustyyli ei oikein iske minuun kuvailevuudessaan, mutta pidin tästä kirjasta kuitenkin hänen tuotannossaan esim. Kesämyrskyä enemmän. Kyllähän tämä aivan mielikuvituksellinen kertomus on.

Hieman unenomaisesti kirjoitettu historiallinen kertomus pienen kylän koettelemuksista. Melko pieneen sivumäärään on mahdutettu suuri tarina, joka loppuu juuri kun se vasta tuntuu alkavan. Kirja on pitkälti yli puolenvälin pelkkää loppukohtauksen taustoitusta. Kun juoni sitten tuntuu lähtevän etenemään, kirja loppuukin yhtäkkiä. Tarina on kirjoitettu niin, että joka toinen kappale kertoo nykyajasta ja joka toinen on päähenkilön myöhemmin muisteltua. En ole aivan varma kerrontaratkaisusta. Tämä on näitä kirjoja, joita ei tule innostus lukea uudestaan. 

Valtakunta-sarjan koukuttava jatko-osa, jota ei edellisten osien tapaan voinut laskea käsistä. Odotukseni olivat korkealla tämän suhteen, koska edellinen osa oli niin upea. Niinhän siinä sitten kävi, että hieman jouduin pettymään. Kirjassa keskitytään mielestäni liikaa poliittisiin peleihin ja liian vähän romantiikkaan. :D kyllähän romantiikkaa ja hauskoja heittoja löytyi tästäkin osasta, mutta aivan liian vähän. Taitavasti kirjailija pyörittää juonittelujen verkkoa ja kutoo sen lopussa yhteen hyvin Maasimaiseen tapaan. Siihen liittyen ei ole valittamista. Tästä kirjasta tuli kirjailijan Throne of Glass -sarja mieleen, siinäkin mennään kovasti taistelusta toiseen. 

Erikoisesti toteutettu novellikokoelma, jota voi lukea kummastakin kannesta alkaen. Nolottaa myöntää, mutta vasta luettuani MELKEIN KOKO KIRJAN, tajusin aina kahdella novellilla olevan sama nimi. Siinä samassa rytäkässä ymmärsin, että jotkut samannimiset kertomukset kuvaavat samaa tarinaa, ainoastaan eri näkökulmista. Ennen tätä oivallusta olin pitänyt novelleja melko tylsinä ja tyhjänpäiväisinä, mutta tämä kerrontaratkaisu herätti mielenkiintoni. Kokoelmasta jäi hieman ristiriitainen olo ja olisinkin kaivannut enemmän luettavaa. Sitten olisin ehkä pystynyt päättämään pidänkö kirjasta vai en.

Hieman outo kirja, jossa pohdiskellaan kirjoja ja niiden lukemista. En nyt tiedä mitä tästä jäi käteen. Kirjassa oli paljon outoja asioita, jotka ohitettiin täysin normaaleina olankohautuksella. Oikeastaan koko juoni kulki kuin jossain kaukana, eikä kirja tuntunut kertovan juonestaan vaan jostain aivan muusta. Tätä on nyt hieman vaikea selittää, toivottavasti saat ajatuksesta kiinni. Kirjoitustyyli toi mieleeni Camus'n Sivullinen-kirjan, joka myös sisälsi tällaista haahuilua. Olen tarkemman kerronnan ja selkeämmän juonen ystävä, joten tämä kirja ei ollut minua varten. 

Monipuolisesti spekulatiivisen fiktion kirjoittamista esittelevä ja siihen vinkkejä tarjoileva teos. Monet kirjoituksista keskittyvät novellien kirjoittamiseen, mutta kyllä niitä saa sovellettua romaaninkin luomisessa. Kokonaisuutena aivan hyvä teos, jossa on muutama todellista käytännön hyötyä tarjoileva kirjoitus. Harmillisesti osa tiedosta vaikuttaa hieman vanhentuneelta. Onhan kirjalla jo ikää nimittäin. 

Trilogian viimeinen osa täytti odotukseni. Tarjolla on jälleen yllättäviä käänteitä, pitkällistä suunnittelua ja juonittelua sekä suuria tunteita. Pidin erityisesti kirjan lopusta, joka ei sokerikuorruttanut paljon menetyksiä kokeneiden ihmisten elämää surunsa ja traumojensa kanssa. Romantiikkaakin on ihan mukavasti pitkin kirjaa, mistä pidän. Suunnittelua ja epäinhimillisen raskaita matkoja taas on hieman liikaa, ehdin kyllästyä lukiessa. Tämä on parempi kirja kuin sarjan toinen osa, mutta ei ensimmäisen osan veroinen kuitenkaan. Trilogialle kokonaisuutena ehkäpä 3/5 tähteä, turhia jaaritteluja trimmaamalla tästä olisi saatu parempi, idea kun on vallan loistava. 

Grishaversumi-trilogian toinen osa ei yllä ensimmäisen osan tasolle. Kirja on täynnä seikkailuja, epäselviä tunteita, poliittisia kuvioita ja ennen kaikkea odottamista. Vaikka tapahtuu kaikenlaista jatkuvasti, minulle jäi tunne, että kirjan pääteema on odottaminen ja valmistautuminen kolmanteen kirjaan. Tästä tuleekin voimakkaita täytekirjafiboja. Juonen tilanne vaikuttaa erittäin huonolta elämän kaikilla saroilla. Toivottavasti tähän tulee jokin valon pilkahdus (huomaa viittaus päähenkilön voimaan) sarjan viimeisessä osassa! 

Tämä taitaa olla ensimmäinen kirjoitusopas, jonka olen lukenut. Mielestäni varsin selkeä teos. Kirjoittajat omaavat selkeästi paljon tietoa kirjoittamastaan aihepiiristä, mutta ovat ilokseni saaneet muotoiltua sanomansa ymmärrettävään muotoon. Teos sisältää muutamia käytännön vinkkejä, mutta pääosin keskitytään teoreettisen tiedon kartuttamiseen. Aivan hyvä näin, eikä tämän lukeminen ollut ajanhukkaa. 

Hieman keskimääräistä paremmin kirjoitettu kertomus tunteiden eri suuntiin repimästä teinitytöstä etsimässä voimiaan. Katsoin Netflix-sarjan ennen kirjan lukemista, minkä johdosta yllätyin lukiessani tätä. Kirjan juoni on paljon yksinkertaisempi kuin tv-sarjan ja siinä on sarjaan verraten yllättävän helppo pysyä mukana. Lukeminen oli helppoa ja mukavaa, suosittelen kirjaa leppoisaksi kesälukemiseksi! Juoni nyt ei ehkä ole erityisen leppoisa tosin, mutta jotenkin tästä jäi kiva mieli. Tekstistä on kuitenkin jäänyt huomattavan paljon välilyöntejä pois, se hieman häiritsi. Fantasiamaailma on kivasti rakennettu ja jännitys pysyy koossa onnistuneesti. 

Melko perinteinen miesten maailmanpelastusseikkailu, Taru sormusten herrasta -henkisyys paistoi läpi. On hyvyys ja pahuus, joiden ikiaikainen taistelu vetää mukaansa pari tyyppiä ratkaisemaan maailman kohtalon. Pidin kirjassa siitä, miten eri "rodut" elivät rinnakkain, tosin melkoinen huonosti sopusoinnussa, mutta kuitenkin. Harmittavasti maailman avaaminen jäi hieman kesken mielestäni, olisin halunnut esim. kuulla lisää eri haltioista ja kartta olisi avannut maailman ulkonäköä ja näin selkeyttänyt. Kerronta tuntui jotenkin liian lavealla pensselillä maalaavalta. Suurimmaksi syyksi, miksi en oikein saanut tarinasta otetta, muodostuivat kymmenet kirjoitusvirheet, joita teksti sisälsi. Jokainen yhdyssanavirhe, puuttuva tai ylimääräinen kirjain ja välilyönti jne. pysäyttivät tarinan kuin seinään ja minulla kesti taas tovi päästä mukaan. Tarinassa oli kyllä potentiaalia, mutta sen editointi tuntui jääneen kesken.

Jälleen lähtee Skotlannista kiertämään tappava virus (kuten Nora Robertsin fantasiatrilogiassakin, nyt tosin ilman fantasiaelementtejä), joka leviää ympäri maailman tappaen suuren osan väestöstä. Tällä kertaa taudin kohderyhmänä ovat miehet, joista kuolee 90%. Tarinaa kerrotaan useamman naisen näkökulmasta ja sairauden aiheuttama inhimillinen kärsimys on käsinkosketeltavasti nähtävissä. Kertomus on mielenkiintoinen kuvaus siitä, miten valtiot selviävät poikkeustilassa ja miten ihmiset ottavat siitä kyllä kaiken mahdollisen irti ajaakseen omaa etuaan. Ahdistava lukukokemus, joka olisi varmasti ollut aivan omaa luokkaansa, jos olisi lapsia. 

Tässäpä hieman sekava ja melko tietokirjamainen kertomus. Henkilöhahmot intoutuvat selittämään tieteellisin termein asioita enemmän kuin ensimmäisessä osassa. Jaarittelua ja itsereflektointia riittää sivu kaupalla. Muutama kiinnostava käänne tarinassa toki oli, mutta siihen se sitten jäikin. Sanoisinko, että ensimmäinen osa oli selkeästi parempi, eikä sekään kuitenkaan erityisen hyvä ollut... 

Fanitan Lokia, joten pakkohan tämä oli lukea! Kertomus sijoittuu Lokin nuoruuteen, aikaan jolloin hän ei ollut vielä "päättänyt olla pahis". Kerrontatyyli on jotenkin mitäänsanomaton ja kirja tuntui lukiessa hirmuisen pitkältä. Lokin persoonallisuuspiirteet on hyvin tavoitettu kirjassa, rikosmysteerin ratkaisu taas ei oikein uponnut minuun. Juonittelua on kirjassa kerrakseen, mielenkiintoisesti osaa päähenkilön keskeisistä teoista ei kerrota lukijalle kuin jälkikäteen. Kiinnostava ja hämmentävä kerrontaratkaisu. Kokonaisuuten ihan kiva kirja, jossa kuvataan Lokin seikkailuja. 

Tässäpä oli erikoinen lukukokemus. Periaatteessa hyviä oivalluksia tutuista tarinoista, mutta kirjoitustyyli, rasismi ja sovinismi veivät niiltä pohjan. Kirjoitustyyli on kuin suoraan seiska-lehden vitseihin sopiva, eli nämä ovat satuja setämiehiltä heidän sielunveljilleen. Erityisesti naisiin suhtaudutaan hyvin kielteisesti ja alistavasti, mikä tulee esiin esim. kirjoittajan sivuhuomautuksissa. Kaiken kaikkiaan siis yllättävän huono kirja, odotin enemmän. Olettaisin, että kirjailija on kirjoittanut tämän ollessaan kahvilla kaverinsa kanssa huoltoasemalla, kaveri luultavasti piirsi lautasliinoihin nämä kuvat, jotka voi nyt nähdä lopullisessa kirjassa. 

Äärimmäisen ahdistava kirja yhtäkkisestä muutoksesta, joka heittää ihmisten elämän raiteiltaan. Kirjassa luodaan taitavasti kauhun ja pelon tunteita toukkien ja perhosten avulla. Päähenkilöt ovat jo valmiiksi kokeneet kaikenlaista ja huono onni jatkuu vain. Kyllähän tässä on selkeää yhtäläisyyttä koronapandemiaan. Ehkä juuri siksi tämä oli niin ahdistava lukukokemus, kun elin kevään 2020 tunteeni ja ajatukseni uudelleen läpi samalla kun luin epätoivoisesta taistelusta tuntematonta tautia ja uhkaa vastaan. Mielestäni tämä on erinomainen - vaikkakin kauhea, ahdistava ja ajatuksia herättävä - kirja. 

Antiikin tarustoa voimakkaasti hyödyntävä seikkailukertomus itsensä löytämisestä ja polkunsa luomisesta. Tässä kirjassa vilisee erilaisia myyttisiä hahmoja, mutta pääpaino on Kirken elämän kuvaamisessa. Tarinasta olisi varmasti saanut huomattavasti enemmän irti, jos antiikin tarusto olisi ollut minulle tutumpi. Ihailen kuitenkin päähenkilön loppumatonta sinnikkyyttä, hän kun käytti vuosisatoja noituuden opetteluun ilman minkäänlaista apua ja opetusta. Lukiessa tuli itsellekin voimaantunut olo, kun Kirke alkoi löytää itseään. Kirja oli melko raskas lukukokemus, ainakin minusta tuntuu näin kevään lopulla kun tämän luin, että jokin kevyempi kertomus voisi upota nyt paremmin. 

Hieman tyhjäksi jättävä lukuelämys. Toisaalta kirjassa käytiin mielenkiintoista pohdintaa esim. siitä mikä tekee ihmisestä ihmisen, mutta toisaalta kaikki jäi ainakin minulle lukijana jotenkin etäiseksi. Lopun juonenkäänne oli yllättävä, mutta senkin käsittely jäi jotenkin pintapuoliseksi. Tämä kertomus onkin minusta periaatteessa mielenkiintoinen, mutta ei iskenyt minuun tässä muodossa. 

Melkoisen raadollinen kuvaus ihmisten halusta näyttää hyvältä. Kirja koostuu kivasti erilaisista kerrontatyyleistä, kuten blogiteksteistä ja tv-ohjelmien mainoksista, joiden avulla avataan tulevaisuuden Suomen ilmapiiriä. Ihmiset ovat jakautuneet kauneusleikkauksia tarpeellisina ja mahtavina pitäviin sekä niiden vastustajiin. Kertomuksessa kuvataan mielestäni erinomaisesti ihmisten paloa puolustaa omaa mielipidettään. Esim. kauneusleikkauksia vastustetaan välillä jopa uskonnollisen vakaumuksen intohimolla. Kirja maalaa ahdistavan, mutta länsimaisessa yhteiskunnassa pelottavan todennäköisen kuvan tulevaisuudesta. Muokkaisitko sinä ulkonäköäsi, jos työnsaantisi ja yhteiskunnallinen asemasi olisi siitä kiinni ja sitä odotettaisiin sinulta? 

Tämä kirja yllätti minut täysin! Aluksi se vaikutti olevan sitä, mitä luvattiinkin: Eroottinen scifikertomus täynnä räiskintää ja eroottista latausta keskellä avaruussodankäynnin tiimellystä. Pian se kuitenkin kasvoi ulos näistä raameista ja alkoi käsitellä hyvin perustavanlaatuisin kysymyksiä. Pohdinnat traumojen käsittelystä ja oman elämän muokkaamisesta sellaiseksi kuin itse tahtoo, muodostuvat kertomuksen ydinteemoiksi. Eroottiset agendat nousevat aika ajoin esiin, mutta ennen kaikkea tämä on mielestäni rakkaustarina, jossa rakastutaan itseen ja toiseen. 

Erittäin verinen päätös tälle juonittelutrilogialle. Aivan loppuun asti säilyi jännitys loppuratkaisusta, joka on aina mukavaa. Verta, irtileikattuja jäseniä ja erilaisia tappotapoja oli jälleen liikaa makuuni. Tykkäsin kuitenkin kerronnan selkeydestä ja paholaisista paljastuvista juttusista tässäkin sarjan osassa. Tämä oli ihan jees -tyylinen sarja, jonka lukeminen kerran riittää minulle vallan hyvin. 

Seikkailu jatkuu ja melkoinen seikkailu se onkin! Päähenkilöt pakenevat ja taistelevat mitä erilaisimmissa maisemissa. On juonittelua, kiellettyä rakkautta ja normien rikkomista. Paholaisista saadaan lisää tietoa ja ikävä kyllä myös pahan kuninkaan kidutusvälineistä. Yh, ei hyvä. Tähän krjaan mahtuu paljon kaikenlaista, mutta ensimmäisen osan tapaan tämäkin kertomus on selkeästi kirjoitettu historiallinen fantasiaseikkailu. 

Yllättävän hyvin koossa pysyvä historiallisen seikkailun tapainen fantasiakertomus. Kirjassa on monta juonihaaraa ja jokaisessa oma päähenkilönsä. Tällainen kerrontaratkaisu johtaisi helposti sekavuuteen, mutta pysyin mukana yllättävän hyvin. Oli hauska arvuutella pahiksen juonia samalla kun juoni alkoi tiivistyä ja henkilöiden polut kohtasivat. Pidin tästä huomattavasti enemmän kuin Greenin edellisestä sarjasta. Kerronta tuntui soljuvan nyt vaivattomammin ja historiallinen miljöö toi mukavaa tunnelmaa. 

Jännitys tiivistyy, kun loppu alkaa häämöttää. Tämän kirjan jälkeen Throne of Glass -sarjaa on suomentamatta enää yksi osa! Kirja lähti minulla vähän hitaasti, ehkä syynä oli ärsytykseni edellisen kirjan lopusta ja siitä, että tämä kirja ei antanut helpotusta piinaavaan tilanteeseen. Pikkuhiljaa kirjaan pääsi kuitenkin kiinni ja sehän sitten koukuttikin edellisten osien tapaan. Jännitystä ja romantiikkaa löytyi sivujen välistä, mitäpä sitä muuta kaipaisikaan. No, supervanha kirjasto luemattomine aarteineen toki innosti myös. Tämä sarja alkaa saada samanlaista meininkiä henkilöhahmojen parittamisessa, kuin Mustan tikarin veljeskunta. No huh. 

Trilogian viimeinen osa on toimintaa täynnä. Ahneet noidat himoitsevat voimallista rumpua päähenkilömme yrittäessä pitää sen poissa heidän näpeistään. Tämä oli sarjan kirjoista hidaslukuisin, tarina ei koskaan päässyt oikein käyntiin. Yleinen toivottomuus ja vaikeus masensi. Kirjan loppu yllättikin minut, koska se oli tyyliltään jokseenkin muusta kertomuksesta poikkeava. Sijoitan tämän trilogian mielessäni niihin sarjoihin, joiden idea on kiva ja kiinnostava, mutta joiden lukeminen vain jostain syystä oli työn ja tuskan takana. 

Jännittävä kertomus pinnallisesta tyypistä, joka saa "luvan" tehdä mitä tahansa. Kertomus on hyvin näytelmämainen ja tyyli on ajallensa sopiva. Vaikka kirja on kirjoitettu yli 100 vuotta sitten, sen teema ei ole vanhentunut. Kysymykseksi nousee mitä ihminen tekee, jos häneen ei jää mistään moraalisesti epäilyttävistä teoista jälkiä? Minua jäi kyllä hieman häiritsemään se, miten Dorianin sielu ihan käytännössä kiinnittyi maalaukseen. 

Mielenkiintoinen kuvaus eteläisestä Suomesta merenpinnan nousun jälkeen. Pidän kirjassa erityisesti realistisuuden tunnusta. Minun ei ole lainkaan vaikea kuvitella, että katastrofin jälkeen ihmiset yrittäisivät selviytyä ja ja suhtautuisivat toisiinsa kirjassa kuvatulla tavalla. Alun rottakertomus taas hämmensi minua suuresti. Pitkään ajattelin, että kirja kertoo inhimillistetyistä rotista. Jossain kohtaa päädyin päättelemään, että kyllä ne ihmisiä taitavat olla. Kirja toimisi varmasti paremmin teini-ikäiselle lukijalle kuin minulle, jonka oli hieman hankala samaistua tähän rasittavaan teini-ikäiseen päähenkilöön. 

Mukavan selkeä seikkailu, jossa on yllätyksellinen loppu. Kerronta on tässäkin teoksessa taattua Rouhiaisen laatua, eli selkeää, kuvailevaa ja hyvin etenevää. Kuvitus ei ole aivan minun mieleeni, mutta muhkeahäntäisistä otuksista vain ei voi olla pitämättä. Kirja on hyvin nopealukuinen kuvineen ja suurine kirjasinkokoineen. 

Tarkkanäköinen kuvaus ihmisyydestä sen kaikessa järjettömyydessä. Tulevaisuuden ihmiset esimerkiksi miettivät, miten menneisyyden ihmiset ovat voineet tuhota luonnon ja toisensa, mutta jatkavat ihan sitä samaa meinikiä omassa toiminnassaan. Kerronta on selkeää ja sisältää muutaman filosofisen ajatuksen, joita jäin pohtimaan toviksi. Romantiikkaa ei mukaan harmikseni kuitenkaan liiemmin mahdu. Seikkailuosio on yllättävän monipuolinen ja aukoton näin lyhyeksi kertomukseksi. Pidin myös siitä, miten "pahikset" eivät ole syyttä pahoja, vaan heilläkin on syynsä toimia kuten toimivat. Oikein hyvä esikoiskirja mielestäni. 

Hurja seikkailu, jonka juoni vain ei ole kovin monipuolinen. Kirja kuvaa kuitenkin kiinnostavasti kahden eri kulttuurin, pohjoisen paimentolaiskansan ja eteläisen viljelijäkansan, kohtaamista ja maailmankatsomuksia. Minua häiritsi kirjassa jatkuva negatiivisuus, ei oikein ollut mitään mitä odottaa kirjan edetessä. Mutta sellaista se usein on maailmaa pelastaessa... Kansi on upea! 

Upealla kannella varustettu fantasiakertomus menneisyyden Pohjois-Suomen asukeista. Kertomus sijoittuu aikaan, jolloin eteläiset kansat ajoivat saamelaisia perinteisiltä asuinalueiltaan aina vain pohjoisemmaksi. Pidin kirjassa saamelaiskulttuuria ja - uskomuksia avaavasta sisällöstä. Monenlaisia jumaluuksia sateli ja paimentolaisuutta kuvattiin kattavasti arkisen kerronnan lomassa. Kerrontatyyli taas oli mielestäni hiukan tylsähkö ja kirjan alku hidas. Loppua kohden kertomus parani ja henkilöiden kohtalotkin alkoivat kiinnostaa. 

Hieman dekkarityylinen kertomus tulevaisuuden maailmassa kadonneen etsinnästä. Tarina sisältää tarkkanäköistä pohdintaa ympäristöstä ja ihmisen vaikutuksesta siihen. Tältä osin se on erittäin mielenkiintoinen mielestäni. Itse juoni taas on minun makuini hieman liian hörhöilevä ja epäselvä. Kuunpäivän talo ja shamaanityyliset henkimatkat runsaine kuvailuineen hämmensivät. Kerrontatyyli sopi kylläkin hyvin juoneen. Tämä kirja vaikuttaa juuri sellaiselta teokselta, joka voittaa useita palkintoja. Sellaiset eivät vain usein ole mieleeni. 

Hyvin symbolinen ja karu kertomus. Välillä oli vaikea pysyä tarinan mukana ja ajoittain huomasin pohtivani mistä tässä nyt oikeastaan puhutaan. Useinkaan en kokenut tavoittavani viestiä. Kirja oli kokonaisuutena rankka lukukokemus, joka jätti mieleen paljon kysymyksiä. 

Kannen perusteella en odottanut tältä kirjalta paljoa, mutta tämähän oli aika hyvä! Kertomuksen idea todella tarkasti säädellystä maailmasta ja melko radikaaleista lastenhankintatoimista kiehtoo minua. Kirjan tarina eteni viime hetkiin saakka sopusuhtaisesti eteenpäin, kunnes se vain yhtäkkiä loppui. Mitä ihmettä?! Nyt jäi paljon kysymyksiä ilmaan, kuten esim. saatiinko yhtä henkilöistä koskaan pelastettua sieppaajiltaan. 

Juonitteluja, intohimoa ja ritareita. Kertomus sisälsi odottamaani enemmän käänteitä, kun joka toinen henkilöistä paljastui petolliseksi. Olin ymmärtänyt, että kirjan teemat olisivat enemmänkin K18-materiaalia, kun todellisuudessa tällaiset hetket olivat kirjassa melko harvassa. Ihan mukava ritariseikkailuhan tämä oli, yksi lukukerta varmasti riittää. 

Väki-trilogian viimeisestä osasta ei toimintaa puutu. Soluttautumista sinne ja suunnittelua tänne. Meininki on turhan poliittista makuuni, vaikka osaankin arvostaa kirjan tunteisiin vetoavia kansankiihotuspuheita. Läpi trilogian jatkunut mukaansatempaava kirjoitustyyli piti minut tässäkin kirjassa otteessaan. Pidin myös kirjaan sirotelluista elämänviisauksista. 

Väki-trilogian toinen osa vie henkilömme suuriin seikkailuihin. Kirjassa on trilogian ensimmäistä osaa ahdistavampi tunnelma jatkuvan pakenemisen seurauksena. En oikein pitänyt tästä. Olisin toivonut enemmän voimien tutkiskelua, kuin kuvausta pakomatkoista toistensa perään. Kirjoitustyyli jatkuu kuitenkin tässäkin kirjassa sujuvana ja miellyttävänä. "Hyvisten" ja "pahisten" näkökulmien vuorottelu toi mieleeni Wardin Mustan tikarin veljeskunta -sarjan tapahtumien kerrontatyylin. 

Trilogian avausosa oli yllättävän positiivinen lukukokemus. Olin kirjan lukeneiden puheista ymmärtänyt, että kyseessä olisi lähinnä muunsukupuolisuutta käsittelevä kirja. En odottanut paljoa, koska tämä aihepiiri ei lähtökohtaisesti kiehdo minua erityisemmin. Kaikki ovat mitä ovat, mitä siitä sen suuremmin pohtimaan ja jauhamaan. Yllätyinkin siis positiivisesti yliluonnollisten voimien ja romantiikan runsaudesta kertomuksessa. Rouhiasen kirjoitustyyli miellyttää minua, eikä tämäkään kertomus ollut poikkeus. Kokonaisuus oli kiinnostava, sopivan yllättävä ja nopealukuinenkin. Kirjasta tuli mieleeni juonen puolesta Luhtasen & Oikkosen Nymfi-kirjat. 

Todella monisäikeinen jatko-osa Pohjoisen legendat -sarjaan. Henkilöhahmoja on mukana vielä entistäkin enemmän ja juoni kulkee tahoillaan eteenpäin hiljakseen. Tulee vahvasti Game of Thrones -mielleyhtymiä. Pidän edelleen Arathusta tämän sarjan päähenkilönä, koska ensimmäinen kirja keskittyy niin paljon häneen. Nyt minua häiritseekin melkoisesti näiden muiden henkilöiden seuraaminen, he kun ovat mielestäni sivuhenkilöitä. Tässä kirjassa pidän edellisiä osia roskimmasta kirjoitustyylistä. Se tuo tekstiin eloa ja antaa hieman taukoa jatkuvista seikkailuista. 

Minulle jäi hämmentynyt olo tästä kirjasta: Mistä se oikeastaan kertoo? Kristillinen paatos sai minut ajattelemaan, että kyse olisi hyveellisenä kristittynä ja kuuliaisena vaimona olosta, jotta saa pysyä hengissä. Kirja toimisi näin paholaisen pelotteena aikansa ihmisille, kirkkojen Helvettiä kuvaavien maalausten tapaan. Tai ehkäpä kirjassa kerrotaan naisen kaipuusta vapauteen tiettyyn muottiin painostavan yhteiskunnan puristuksesta? Joka tapauksessa kirjoitustyyli oli vanhakantaisuudessaan hieman vaikea ja elikkä-sanaa käytettiin mielenkiintoisella tavalla. 

Mielenkiintoinen kertomus siitä, mitä voisi tapahtua maapallon viimeisten kuukausien aikana. Murhamysteerin ratkominen näinä viimeisinä aikoina tuntui minusta äärimmäisen turhalta. Onneksi selvittelyjen aikana tehtiin muutakin, joten en aivan koko ajan tuhahdellut tarinalle. Oli hauska huomata, miten tässäkin kertomuksessa, kuten monissa maailmanloppua käsittelevissä tai dystopioita kuvailevissa kertomuksissa yleensäkin, ihmeteltiin sitä, miksi ihmiskunta ei tehnyt mitään ilmastonmuutokselle.

Kirjassa on mielenkiintoinen idea, mutta toteutuksessa keskityttiin turhan paljon nuorten identiteetin avaamiseen. Varmaankin minun vikani, kun oletin kirjan sisältävän rikosten pohdintaa, sillä petyin siihen hieman. Nuorten identiteettiin liittyvissä kertomuksissa ei niiden lukumäärän lisäksi ollut sinäänsä mitään pahaa. Minulle tuli kuitenkin tunne, että mitään ei oivallettu, vaan itsestäänselviä asioita puhuttiin ääneen ja toisille. Kirjan idea sai minut ajattelemaan mitä tällaisessa tilanteessa todellisuudessa tapahtuisi. Samaistuin myös ahdistukseen yliopistoajoiltani, kun pitäisi keksiä jotain, mikä tuntuu mahdottomalta. 

Erittäin ajankohtaisiin asioihin rohkeasti kantaa ottava kirja. Tarinassa maahanmuutto ja muukalaisviha esitetään sen kaikessa raadollisuudessa, kun taas tasa-arvo loistaa poissaolollaan. Filosofispainotteinen kirjoitustyyli ja osin sekava eri kerronnan aikatasoissa pomppiminen kuitenkin latisti intoani lukea kirjaa. Kirjan sävy oli murheellinen ja henkilöhahmot pääosin onnettomia, mikä sopii surullisen hyvin kuvaamaan nykypäivän länsimaisen yhteiskunnan solmukohtia. 

Hurjia seikkailuja ja moderniin maailmaan sopivaa rakkautta. Kerronta oli mukaansatempaavaa ja juoni yllätyksellinen. Kirjasta puuttui sankaritar pulassa -asetelma ja perinteinen supermaskuliininen miespäähenkilö. Tässä yhdistyi kivasti reipas mutta sopivasti asioita pohdiskelemaan pysähtyvä kerronta. Olisin kaipaillut hieman enemmän syvyyttä romanttiseen tarinan puoleen. Velhon kommentointi oli timanttista, siitä täydet pisteet. Hieman tuli mieleeni jopa Sarah J. Maasin kirjat, joita fanitan todella paljon. 

Rankka kertomus eriarvoisuudesta ja täydellisyyden illuusiosta. Kirjassa käsitellään todella rankkoja aiheita ajatuksiaherättävästi. Kerrontatyyli oli liian kuvailevaa minun makuuni, tarina ei imaissut mukaansa. Se tuntui usein tylsältä. Loppu oli yllättävä ja outo. 

Kirjassa on monen monta todella lyhyttä tarinaa, mikä teki siitä nopealukuisen teoksen. Suurin osa tarinoista tuntui kuitenkin jäävän vähän puolitiehen, ne loppuivat kaikki samalla tavalla: "Se on selkäsi takana" , "Se on siellä talossa", "Kaikki kuolee", "Empty". Osa tarinoista oli ihan kivoja, ihan muutama vain jäi oikeasti mieleen kirjan luvun jälkeen. En vakuuttunut tarinoista, onneksi oli nopealukuinen kirja. 

Elämä ja kuolema vaikutti aivan loppuratkaisuun asti äärimmäisen turhalta kirjalta. Houkutuksen toistoa, ainoastaan henkilöhahmojen nimet on vaihdettu. Päädyinkin oikolukemaan kirjan miltei kokonaan. Lopussa mielenkiintoni kuitenkin heräsi ja luin kirjan viimeiset sivut sanasta sanaan. Loppu oli hauska! 

Todella kattava opas Twilightin maailmaan! Tämän lukemalla saa paljon uutta tietoa erityisesti henkilöiden taustatarinoista. Kirjassa oleva tarinan aikajana on myös kiva! Sain paremman kuvan siitä, millaisella aikajänteellä asiat tapahtuivat. Kuvituskin miellyttää, tykkäsin kun se on samantylistä Houkutuksen sarjakuvasovituksen kuvituksen kanssa. Tämä on hyvä kirja luettavaksi nimenomaan kun kaikki tarinan osat on jo luettu. Jos tästä aloittaisi tarinaan tutustumisen, saisi hyvin pian informaatioähkyn. 

Kirja on samaan aikaan kiinnostava ja ahdistava lukukokemus. Toisaalta on hauska kuulla uusia puolia itselle niin tutusta tarinasta, erityisesti Alicen näyt ja muiden ajatukset olivat tämän kirjan ehdotonta parhaimmistoa. Toisaalta Edwardin loputon pohdiskelu ja asioiden pyörittely ärsytti sekä Edwardin jatkuva Bellan tuijottelu hänen nukkuessaan oli kerrassaan karmeaa. Kirja tuntui liian pitkältä ja loppumattomalta, luulin etten koskaan saisi luettua sitä loppuun saakka. 

Helppolukuisen seikkailun toinen osa oli miellyttävä lukukokemus tämäkin. Lyhyessä sivumäärässä saadaan kivasti tarinaa eteenpäin, kuvat ja suuri fontti mahdollistavat suorastaan lentämisen kirjan sivuilla. Juoni muuttuu hetki hetkeltä jännittävämmäksi ja kirja loppuu todella jännittävään paikkaan. Voi miksi loppuja kirjoja ei ole suomennettu?!

Suuri seikkailu helppolukuisessa paketissa. Kirjan sai luettua todella nopeasti lyhyen sivumäärän, suuren fontin ja kuvien takia. Tarina oli melko suoraviivainen, minkä toki aavisti jo etukäteen. Aivan mukava lukukokemus pitkien kertomusten lukemisen välissä. Mutta voi miksi tätä sarjaa on suomennettu vain kaksi osaa?!

Kirjan alku lähinnä ärsytti minua liiallisten korulauseiden johdosta. Kun tarina käynnistyi kunnolla ja alkoi tapahtua, myös mielenkiintoni alkoi heräillä. Kirjassa oli hieman liikaa leikkelyä ja repimistä minun makuuni eikä mysteerikään oikein innostanut. Tarina oli kuitenkin hyvin rakennettu ja sitä luki mielellään. Loppuratkaisu oli koskettava ja kauhea. 

Muiden osien tyylille uskollinen kirja. Suorastaan rakastan tyyliä, jolla trilogian kirjat on kirjoitettu. Se on sopivan puhekielistä päähenkilön suusta kuultavaksi, mutta ei kuitenkaan häiritsevästi liian kaukana kirjakielestä. Ehdin tätä kirjaa lukiessa kehitellä todella monia juonikuvioita, miten tarina olisi voinut mennä. Minulle jäi hämmentynyt olo erityisesti Isadellan ja Bastillen yhteydestä, koska se ei saanutkaan ajattelemaani selvitystä. Arg, ärsytti kun päähenkilö ei viitsinyt kuunnella mitä muut yrittivät puhua hänelle! 

Riittävästi draamaa ja käänteitä sekä rutkasti huumoria sisältävä kirja. Kerrontatyyli todellakin uppoaa minuun. Usein nauroin ääneen hauskoja sutkautuksia. Juoni oli osin ennalta-arvattava, mutta onneksi yllättäviäkin juonikuvioita esiintyi. 

Yllättävän monipuolinen tarina näin lyhyeen kirjaan. Kirja sisältää kiinnostavan tarinan kasvamisen haasteista tilanteessa, jossa päähenkilön lähtökohdat eivät ole aivan tavallisemmasta päästä. Kertojana on päähenkilö, kerronta on kivasti hänen hahmolleen sopivan tyylistä. Vampyyrihommat hämmensivät, niitä ei usein nää tarinassa näin sivuosassa! 

Reipas seikkailukertomus höystettynä kansanperinneteemoilla vaihtoehtoisessa Suomessa. Juoni on hyvin rakennettu ja pitää kyllä otteessaan. Käänteitäkin riittää aivan sopivasti ja kerrontatyylissä on hauskaa puhekielisyyttä. Mikään ei ole varsinaisesti huonosti ja pidin kirjasta. Silti tämä ei yltänyt lempparilistalleni. 

Mielenkiintoinen, mutta ei erityisen koukuttava kirja. Kirja on jaettu kolmeen osaan ja tuntuukin, kuin olisin lukenut juuri kolme kirjaa. Juoni pysyy arvoituksellisena loppuun saakka, enkä lopussakaan ollut ihan varma mihin tämä seikkailu päättyi. Olisin kaipaillut lisää mustavalkoisuutta: tässä hyvää ja pahaa ei voitu jakaa mielestäni tarpeeksi hyvin erilleen. Kirjan tunnelma toi mieleen Men in Black -elokuvat. 

Klassinen kummitustarina, josta olisin varmasti pitänyt paljon, jos lukisin mielelläni kauhua. Olen aika nössö, joten loppu alkoi olla minulle jo vähän liikaa. Juoni oli kuitenkin hyvin rakennettu ja jännittävä tunnelma pysyi yllä koko tarinan ajan. 

En ole trilogian ensimmäisen osan fani, eikä tämäkään napannut. Hahmojen kehittelylle ei minun makuuni varata tarpeeksi aikaa tässä tarinassa. Kun he sitten hyvin pian kohtaavat loppumattomien haasteiden vuoren, minulle on aivan yksi ja sama kuinka siinä käy. Tämän kirjan tarina kaikkine koukeroineen jäi näin ollen minulle etäiseksi ja koin sen suorastaan tylsäksi. Kirja muistutti minua Aveyardin Hopea-sarjasta sekä Ahernin Viallisesta ja Täydellisestä. 

Odotin paljon tältä kirjalta ja jouduin ikäväkseni pettymään. Todella mielenkiintoisesta lähtöasetelmasta alkanut kirja jatkui keskinkertaisena seikkailukertomuksena. Ongelma tuntuu olevan se, että hahmoihin ei oikein ehtinyt tutustua kunnolla, kun jo kiiruhdettiin kohti seuraavaa seikkailua. En kokenut sellaita PAKKO LUKEA NYT HETI -tunnetta, ehkä koska en missään vaiheessa tuntenut henkilöhahmoja todella omakseni. Kirjassa oli kuitenkin paljon hyviä elementtejä joista tykkäsin, kuten vaikka puukirjasto. Wau! 

Mielenkiintoinen dystopia, joka toi mieleen Waterworldin. Hyvin realistista kuvausta epätoivosta ja inhimillisestä sekoilusta. Kirja toimisi varmasti paremmin lukijalle, jolla on lapsia. Lasten tärkeyden jatkuva hehkuttaminen ja päähenkilön lastensa takia tekemät ratkaisut menivät minulta vähän ohi. Minulla kun ei ollut tarpeeksi kosketuspintaa aiheeseen. Tarinana mielenkiintoinen, mutta jätti kylmäksi edellä mainitusta syystä. 

Tykkään kirjoitustyylistä, jossa mennään juoni edellä. Tässä kirjassa ei harrastettu sellaista. Koinkin lähestulkoon koko kirjan tylsäksi tarinaksi, jossa kuvailtiin liikaa ja tapahtui liian vähän. Aivan lopuksi saatiin aikaiseksi hieman toimintaa, mutta se ei enää tilannetta pelastanut. Kirja on aiheeltaan mielenkiintoinen dystopia. Harmittaakin, että se ei ollut sopiva kirja minulle. 

Pelottavan mahdollisen oloinen kuvaus maailmanlopun alusta. Nuoren päähenkilön murrosiän ja maailman muutoksista kerrotaan rauhallisen realistisesti. Päähenkilön omat haasteet ja ilonaiheet kietoutuvat taitavan kerronnan kautta saumattomasti maapallon pyörimisen hidastumisen kuvaukseen. Kirjassa käytettiin usein todella pahaenteistä "vielä silloin emme tienneet" -ilmaisua. 

Tässä kirjassa on harvinaisen monipuolinen tarina genrensä kirjojen joukossa. Juoni on kiinnostava ja hyvä, jota eroottisten piirteiden korostaminen korostaa kivasti. Kerronta jäi kuitenkin hieman turhan yleiselle tasolle, mikä näin lyhyessä teoksessa on toki välttämätöntäkin. 

Kirja pursuaa mielenkiintoisia ihmiskohtaloita viikinkiajan pohjolassa. Se on kirjoitettu niin, että tarina voisi periaatteessa olla tottakin. Jumaluudet ovat lähellä arkea ja ohjaavat sen kulkua. Pidin kirjassa erityisesti luonnonkasvien hyödyntämisestä. Kerronta taas ei ollut lemppariani, koska se oli usein epäselvää. Välillä oli vaikea erottaa mistä kylästä nyt kerrotaan. 

Kirja sisältää paljon sekavaa ja toivotonta haahuilua. Lopussa alkaa viimein selvitä asioita, mutta sekin tuntuu jotenkin epämääräiseltä. Tykkäsin eri ajoissa hyppelystä. Kirjan lopun mustilla sivuilla ja kuvioilla leikittelyt taas olivat vähän liikaa. 

Tässäpä sekava ja masentava kirja. Kaikilla meni jokseenkin huonosti eikä valoa näy tunnelin päässä. Lukiessa tuntui kuin olisi rämpinyt suossa eikä mikään oikein edennyt, vaikka paljon tapahtuikin. 

Kirjan juoni on melko epäuskottava, mutta kuitenkin kiinnostava. Kun trilogian nimi on Viimeinen illuusio, lukemaansa suhtautuu hieman varauksella. Mikä on totta ja mikä aivojen luomaa kuvitelmaa? Loppua kohti käänteitä alkoi sadella kiitettävästi ja juoni tiivistyä. Joitain juttuja jäi sopivasti auki, jotta seuraavaan osaan tekee mieli tarttua. Kokonaisutena keskivertokirja, ei herättänyt tunteita, mutta ihan mielenkiinnostahan tämän luki.

Dekkarityyppisesti kerrottu tarina, jossa hienot sanankäänteet yrittävät peittää alleen laimean juonen. En siis erityisemmin pitänyt tästä kirjasta. Eri aikatasoilla leikkiminen hämmensi ja sekoitti tarinan kerrontaa, joka itsessäänkin oli jotenkin uneomaisen lepsua. Juoni oli tavallaan raju, mutta tavallaan siinä ei oikein tapahtumut mitään. Onneksi teos oli sentään melko nopealukuinen. 

Tässäpä toimintapläjäys! Kirjan tarinassa on paljon meneillään kokoajan, mutta vain yhdestä juonen osasta kerrotaan kerrallaan. Edellisiin osiin verrattuna tämä oli tietokirjamaisempi opus. Ajoittain tarinan kerronta tuntui hieman kärsivän faktoista, joita viljeltiin reippaasti. Kirja tuntui ehkä hieman pitkitetyltä, enkä pitänyt siitä niin paljon kuin edellisistä osista. Aivan mukava kirja kuitenkin, ei siinä. 

Tämä kirja on toimintapläjäys, joka sisältää suuria tunteita ja strategista suunnittelua. Toimintaa on enemmän ja pelimaailman tapahtumia kuvataan monisanaisemmin kuin ensimmäisessä kirjassa. Kirjan alusta tuntui puuttuvan silta edellisen kirjan loppuun. Tämän kirjan loppukin on jotenkin hutaisemalla tehty, muuten oikein hyvä ja kiinnostava kirja. Ajoittain nauroin hyviä juttuja ääneen, kuten ensimmäisenkin osan kohdalla kävi. 

Kirja sisältää kiinnostavia näkemyksiä virtuaalitodellisuuden mahdollisuuksista ja toisaalta haitoista. Mikä on totta ja mikä teknologian tuottamaa tuntemusta? Kirjassa on lisäksi hieno kasvutarina ja sopivasti jännitystä. Helppo- ja nopealukuinen teos, joka nauratti muutaman kerran ihan ääneen. 

Nopealukuinen kirja, joka ei kuitenkaan avannut uusia maailmoja ja saanut haukkomaan henkeä. Tästä huolimatta kirjan luki aivan mielellään. Tarinassa pysyi yllättävän hyvin mukana, vaikka siinä risteilivät eri kertojat ja aikatasot. Luvut aloittavat runonpätkät tuntuivat kyllä mielestäni hieman turhilta. K18-hommiakin oli riittämiin, joskus juoni tuntui etenevän näiden kohtausten ehdoilla. 

Vaikka en tämän tyyppisestä seikkailufantasiasta erityisesti pidäkään, tämä kirja oli ihan jees. Monitahoinen juoni ja toiminnan kuvaus ovat kirjan vahvuuksia. Liioiteltu nimiruletti niin ihmisten kuin paikkojen ja arvojen suhteen, sekä liian tarkka paikkojen kuvailu taas häiritsivät lukukokemusta. Aluksi ärsyynnyin monista uusista henkilöhahmoista ja juonen sirpaloitumisesta. Loppua kohden juoni veti kuitenkin erillisiltä tuntuneet polkunsa hyvin yhteen, joten pystyin antamaan tämän anteeksi. 

Tarina oli polveilevampi kuin trilogian ensimmäisessä osassa, välillä jopa sekava. Uusia paikkoja kuvailtiin todella yksityiskohtaisesti ja nimiä vilisi jälleen reilusti. Välillä oli vaikeuksia pysyä mukana kuka teki mitä ja miksi. Viimeisen sadan sivun aikana kerronta parani ja juoni selkeytyi. Ja mitä käänteitä tuolloin tarjoiltiinkaan! 

Upea ja koukuttava kirja! Kirjan juoni (josta en nyt kerro mitään) oli jotain aivan uutta. En usko aiemmin lukeneeni mitään näin sadunomaista, mutta kuitenkin realistisesti nykypäivän arvoja ja ajatuksia heijastavaa. Olin koukussa kirjan alusta viimeisen sivun loppuun saakka. Tämä sarja peittoaa mielestäni jopa Throne of Glassin, joka kuitenkin on lempisarjojani. 

Tässä tapahtuu paljon kaikkea ja kirjaa luki ahmimalla päästäkseen selville loppuratkaisusta. Yllättäviä käänteitä riitti! Sarja ei kokonaisuuten yltänyt Mustan tikarin veljeskunnan tasolle, vaikka mielenkiintoinen olikin. 

Tarina alkaa tiivistyä kohti loppuratkaisua, koukuttavaa! Viittaukset Mustan tikarin veljeskuntaan olivat plussaa, kun taas päähenkilö-Jimin sekoilut eivät. Miten tämä sotku mahtaa päättyä?? 

Hmm, koukuttava tarina, mutta Jim ärsyttää henkilöhahmona. Mikä on tämä hänen pakkomielteensä tähän tyttöön? Häiritsee hänen projektiaan, en tykkää. 

Tarina tuntuu päässeen nyt paremmin vauhtiin, kuin sarjan aiemmissa osissa. Pahan ylivalta ärsyttää toki edelleen! Tässä kirjassa oli viittauksia Mustan tikarin veljeskunta -sarjan tarinaan. Tämä oli mainio yllätys, se kun on lempisarjojani. 

Olen oudosti koukussa tähän sarjaan, vaikka en pidä näistä kirjoista erityisemmin. :D Tarina ei vedä vertoja Mustan tikarin veljeskunnalle. Tästä huolimatta tahdon tietää miten se etenee. Ahdistaa kun pahiksella menee hyvin! 

Nopealukuinen kirja, jossa on enkeli kenttätöissä. Hahmot olivat kiinnostavia, mutta aihepiiri ei oikein innostanut minua. Kirja tuntui turhan pitkältä sen sisältöön nähden. 

Kirja oli hyvin perinteistä seikkailu&taistelufantasiaa. Tyyliltään ja tarinaltaan se muistutti paljon Eragon-kirjoja. Alkukankeuden jälkeen tarina alkoi soljua hyvin ja imaisi mukaansa. Harmi vain, että kirja on pokkarimuotoinen ja näin hieman hankala kädessä pidettävä lukiessa. 

Ei mitenkään ihmeellinen kirja. Tähän oli ahdettu enemmän toimintaa kuin trilogian aiempiin osiin. Välillä tuntuikin, että uusi taistelu läjähti yhtäkkiä eteen ja pian se olikin jo ohi. Loppuratkaisukin oli aika juosten käyty läpi. Romantiikasta kirja saa minulta hieman plussaa aiempiin osiin nähden. Profetioita sekä uskon ja valon voimaa korostavia kohtia taas oli aivan liikaa, mistä tulee miinusta. 

Tämä kirja oli trilogian ensimmäistä osaa selkeämpi lukukokemus. Nimiä esiintyi edelleen todella paljon, mutta henkilöiden välillä ei enää pompittu kovin paljoa.

Luonnonlääkintä ja pieni romanttisuus olivat minua kiinnostavat teemat tässä kirjassa, muut asiat jäivätkin sitten aika etäiseksi. Todella raskas kirja luettavaksi. Ensimmäisen osan tapaan tämä kirja parani hiukkasen puolen välin jälkeen. 

Kirjan aihe oli todella mielenkiintoinen, mutta nimien paljous teki hankalaksi tarinan seuraamisen. Kartta olisi auttanut hahmottamaan tapahtumapaikat paremmin, henkilöhahmoissa pysyi näinkin joten kuten kärryillä. Parasta kirjassa oli mielestäni parantamisen kuvailu sekä ihmisyyden ja kristinuskon olemuksen pohdinta.

Tarinat ovat kovin vaihtelevia pituudeltaan, aiheiltaan ja teemoiltaan, olihan kirjoittajiakin monta. Moni tarinoista oli liian väkivaltainen minulle. Muutenkaam ei mielestäni mitenkään erityisen hyviä tarinoita. Toisaalta koskaan ei tiennyt mitä seuraava tarina tulisi sisältämään. Yllätyksellisyys on aina mukavaa. 

Kirja vaikutti aluksi melko tylsältä, tyttöjen elämä leirissään ei oikein innostanut. Kerrontatyylikin oli jotenkin tarinasta etäännyttävä. Suhteellisen pian leirin sotkujen jälkeen alkoi tapahtua tarinassa ja kirja imaisi minut mukaansa. Lopussa nidottiin taidokkaasti yhteen kirjan aikana esiin tulleita ihmetyksen aiheita. Kirja tuntui paranevan huomattavasti loppua kohden.

Trilogian edetessä lisääntyy väkivalta näissä kirjoissa. Tässä osassa sitä oli jo todella paljon. Koko kirja rakentui käytännössä sodan suunnittelusta tai sotimisen kuvaamisesta. Aivan vähän oli esillä esim. henkilöhahmojen ajatuksia. Aika puuduttavaa luettavaa mielestäni. 

Hyvin samantyylinen kirja kuin ensimmäinen osa. Jälleen oli selkeä pahis ilkeän suunnitelmansa kera ja häneltä suojautuvia ihmisiä. Tässä kirjassa oli liian monta yksityiskohtaisesti kuvattua pitkää taistelukohtausta. Aika keskivertokirja. 

Tarina lähti käyntiin hieman hitaasti ja epäselvästi monien henkilöhahmojen tarinan seuraamisesta johtuen. Kun heihin tutustui, tarinakin tuntui lähtevän kunnolla käyntiin. Loppu oli yllätyksellinen, henkilöhahmoja ei turhaan säästelty. Minulle YA:n ystävänä tarina ei tarjonnut niin paljon kuin varsinaiselle synkemmän fantasian fanille se saattaisi tarjota. Kuitenkin ihan mukava tarina. 

Tässä kirjassa oli enemmän omien voimien löytämistä ja kanssakäyntiä kuolleiden maailman kanssa, mutta vähemmän saamelaisjuuria, kuin ensimmäisessä kirjassa. Teinidraama ja -bänditouhu pysyi edelleen mukana jotenkin yli kymmenen vuoden takaisen kirjoitustyylin kera. Tykkäsin siitä, miten erilaisia legendoja ja myyttejä tuotiin mukaan. En kuitenkaan pitänyt päähenkilön haahuilusta, hän tuntui vain ajautuvan tilanteesta toiseen ottamatta kiinni mistään. 

Tartuin kirjaan, koska oletin sen olevan jotain hieman Stenien Synkät vedet -trilogian kaltaista. Kirjassa olikin samanlaisia piirteitä (esim. kauhuelementit ja muinaiset uskomukset) kuin siinä, mutta oli muutakin. Hahmot tuntuivat vanhanaikaisilta ja citysaamelaisuus hieman turhalta. Kirja olisi ollut mielestäni parempi ilman näitä lillukanvarsia. 

Kiinnostava kirja, jossa pohdittiin modernin ihmiset vapautta ja esiteltiin hyvin perinteisen vuoristokylän arkea. Pidin kirjan tavasta esittää tarinan keskeinen kohta kahdesta hyvin erilaisesta näkökulmasta. Antropologisesti todella mielenkiintoinen teos, tarinan puolesta aika keskinkertainen. 

Pidin tästä kirjasta enemmän kuin varsinaisesta Kuura-trilogiasta. Hahmot olivat nyt samaistuttavampia (eli vähemmän hermoja riipiviä ja ärsyttäviä) ja juoni tuntui menevän eteenpäin paremmin. Kuura-trilogian lukeminen oli ajoittain raskasta, mutta tätähän luki jo ihan ilokseen! 

Ihan mukava täytekirja, vaikka olisi ilman tätäkin voitu selvitä. Farleyn tarina oli hyvä, mutta kuningattaren tarina jäi liian suppeaksi, eikä tuonut paljonkaan lisäarvoa sarjan maailmaan. Kirjailijan haastattelusta tykkäsin lopussa. 

Tässäpä tiiliskivimäinen toimintapläjäys! En ole oikein perustanut tästä sarjasta. Jostain syystä tämä kirja imaisi minut kuitenkin mukaansa 300 sivun jälkeen ja suorastaan ahmin kirjan lopun. En tiedä oliko syynä kirjan ja sarjan parantuminen loppua kohti, vai olinko vain innoissani sen loppumisesta. Joka tapauksessa tämä kirja oli mukavampaa luettavaa kuin aiemmat osat. 

Ajatuksia herättävä ja tarkkanäköinen kirja. Pidin kirjan maanläheisestä tyylistä esittää rankat asiat. Teoksen lukeminen olisi varmasti ollut minulle vielä merkittävämpi kokemus, jos olisin hieman vanhempi. Nyt minulla ei ole (vielä) omaa kosketuspintaa vanhuuden mukanaan tuomiin ajatuksiin ja tunteisiin. 

Hyvä lopetus trilogialle. Juoni oli monipuolinen ja tarjosi aina vain uutta ihmeteltävää. Tarina sisälsi hauskoja jippoja, joista pystyi päättelemään tulevaa ja mennyttä. Tykkäsin siitä, miten tässä kirjassa viimein otettiin edes jotenkin kantaa aikamatkustuksen vaaroista tulevaisuuden todellisuudelle. Tämän asian sivuttaminen on hieman häirinnyt minua aiemmissa osissa. 

Mielestäni parempi kirja kuin trilogian ensimmäinen osa! Tässä oli jännitystä, romantiikkaa ja itsensä etsimistä. Kirjasta tuli myös erkoinen tunne, että on lukemassa professorin elämänkertaa. Kaikki tässä kirjassa tapahtuneet käänteet johtivat ensimmäisen kirjan tapahtumiin. Minusta tuntui, että tämä kirja olisi pitänyt olla trilogian ensimmäinen osa! 

Mukavan lyhyitä tarinoita, joiden onnistuneisuus vaihtelee. Päälimmäisenä jäivät mieleen käkitarina ja peniskuiskaajan kertomus. Melkoisen hämmentäviä tarinoita nämä! Kirjan luki kätevästi yhdeltä istumalta. 

Kirja vaikutti lupaavalta mahdollisten taikaelementtien ja historialliseen aikaan sijoittuvan tarinan myötä. Petyin, kun taika ei ollutkaan niin taianomaista kun olin ajatellut ja koko touhu meinasi mennä rikoksen ratkomiseksi. Viimeisten sadan sivun käänteet palauttivat kuitenkin mielenkiintoni ja huomasin ahmivani loppua. Kirjan tarina on mielestäni jotain Caravalin ja Liikkuvan linnan väliltä. 

Yllätyin positiivisesti tämän kokoelman tarinoista! Osa oli todella hyviä ja muutkin tarinat aivan luettavia. Tällaista on odotettu. =) 

Melko samantyylinen kirja, kuin sarjan aiemmatkin osat. En oikein koe näitä kirjoja omakseni, mutta ilokseni päähenkilömme ei enää tässä osassa ollut niin ärsyttävä tyyppi. Kyllähän tämän luki, mutta enpä taida enää toiste vaivautua. Tässä kirjassa vallan jakautuminen alkoi olla jo niin monipuolista, että en oikein pysynyt enää kärryillä kuka nyt halusikaan ja mitä. 

Ihmisten erilaiset kyvyt ovat edelleen kiinnostavia, mikään muu tässä ei oikein sitten kiinnostanutkaan. Vallankumouksen suunnittelu ja eteneminen olivat suorastaan tylsiä, suhdekiemurat tuntuivat junnaavan paikallaan ja kaikki henkilöhahmot olivat ärsyttäviä. Onneksi sentään kirjoitustyyli oli aika jouhevaa ja kirjan sai luettua nopsakasti. Minua hämmentää myös, miksi ihmeessä tässä sarjassa kursivoidaan niin paljon asoita... 

Pidin kirjasta ja se oli ajoittain koukuttava. Teos oli kuitenkin liian poliittinen ja idealistinen minun makuuni, joten en aivan rakastunut siihen. Kirjan parasta antia olivat mielestäni ihmisten erilaiset kyvyt ja niiden kuvailu sekä teinidraama. :D

Kirja oli melko tieteellinen, enkä aina ollut ihan kartalla aikamatkustuksen säännöistä ja laeista. Tarina oli kuitenkin jännittävä ja pelottavasti todellisen tuntuinen. Kirjan tapahtumat voisivat olla tulevaisuutta, kuka ties! 

Kirja oli mielestäni melko tylsä, mutta parani onneksi hiukan loppua kohti. Tarinasta oli löydettävissä perinteisiä fantasian elementtejä, kuten pahuuden ylivoimaisuutta ja Valittu Lapsi. Nyt koronaviruspaniikin aikaan ei ehkä myöskään ollut aivan paras idea lukea tällaista kirjaa, jossa maailmanlaajuinen pandemia tappaa väkeä massoittain... 

Osa tarinoista oli hiukkasen outoja enkä oikein innostunut kirjasta kokonaisuutena. Sen kyllä luki, mutta tarinoihin ei päässyt oikein sisään ajoittain (tahaton sanamuoto).

Oi miten jäinkin koukkuun tätä lukiessani, todella hyvä kirja! Kerronta oli jälleen sujuvaa, henkilöhahmot kiinnostavia ja juonen strategisia totuuksia saatiin selville. Kirjassa oli ehkäpä hivenen enemmän toimintaa kuin aiemmissa osissa, loppuratkaisu selvästi häämöttää. 

Kirja oli avan mukava lukukokemus. Toisaalta ei ravistellut maailmaani, mutta sen luki ihan mielellään. Nimiä oli melkoisen paljon ja ihmettelin päähenkilön muistia, hän kun oppi käden käänteessä magian loitsut ja muisti uudet paikat kuultuaan nimen kerran... Kirja oli PITKÄ ja parinsadan sivun lukemisen jälkeen meinasin lannistua luettavasta määrästä. Onneksi kuitenkin luin loppuun saakka, lopussa kirja jo melkein imaisi mukaansa. 

Kirja jatkaa samanlaisella tyylillä, kuin aiemmatkin osat. Pohjoismaalaiseen kansanperinteeseen liittyvät kohdat tarinasta olivat minusta todella kiinnostavia, muuten kirja oli melko keskinkertainen. Pidän tässä sarjassa myös viittauksista ympäristönsuojelun tärkeyteen. En koe tarvetta lukea uudelleen, koen saaneeni tästä sarjasta kaiken mahdollisen ensimmäisellä lukukerralla. 

Luin kirjan, vaikka en erityisemmin pitänyt sarjan ensimmäisestä osasta. Sarjasta tekee mielestäni kiehtovan sen kytkökset suomalaiseen kansanperinteeseen, se sai minut tarttumaan tähän kirjaan. Tämäkin osa oli liian dekkarimainen (mitä sarja toki mainostaakin olevansa) minun makuuni, aivan kuten ensimmäinenkin. Siinä oli hetkensä, mutta ei oikein napannut mukaansa. Olin luultavasti väärää kohdeyleisöä, liian vanhakin kai kun pidin hieman epäuskottavana tämän 12 vuotiaan maailmanpelastuksia...

Kirjan aihepiiri oli kiinnostava, mutta jostain syystä teos ei oikein temmannut minua mukaansa. Pidin sitä reilusti yli puoleen väliin saakka perusdekkarina, eli tylsänä rupattelukirjana. Lopussa tarina alkoi muuttua aivan fantasiagenreen sopivaksi, jolloin kirja alkoi kiinnostaa aivan uudella tavalla. Ehkä luen muutkin kirjat, koska tämän kirjan loppupuoli oli yllättävän hyvä! 

Pidin kirjasta. Oli mukava lukea mitä edellisen osan hahmoille "kuului" parikymmentä vuotta myöhemmin. Kirjassa oli aika vahvana oman elämänpolun kulkemisen tarpeen teema ja sen oikeuttaminen onnellisuudella. Ajoittain tapahtui ehkä hieman liikaa, kokonaisuutena kuitenkin aivan luettava teos. 

Kirjan hieman tavallisuudesta poikkeava lukujen jakaminen meinasi saada minut lopettamaan kirjan lukemisen heti alkuunsa. Onneksi kuitenkin jatkoin, sillä kun henkilöstä toiseen pomppivaan kerrontatyyliin tottui, kirja imaisi mukaansa. Pidin erityisesti suomalaisista vivahteista henkilöiden arjessa ja romanttisista fantasiaelementeistä. Utukka tassutteli suoraan sydämeeni ja jäi sinne! <3

Kiinnostava kirja, jossa oli odottamaton juoni. Pidin kirjoitustyylistä, kirja oli myös yllättävän jännä. Loppu oli sellainen, että jatkoa olisi luvassa (eli ärsyttävä jos sitä ei olekaan). Mitenköhän on? 

Kirjassa oli todella monia erilaisia nimiä, joita vyörytettiin lukijan päälle heti alusta alkaen. Minulta kesti tovin päästä mukaan tarinaan eikä se lopulta imaissut mukaansa, vaikka jännittävä olikin. Teoksen yleissävy oli ahdistava ja synkkä, en oikein pitänyt. Tarina itsessään oli monipuolinen ja kiinnostava, ehkä ongelma oli siinä, miten juonta rynnittiin eteenpäin ennen kuin olin ehtinyt sisäistää mitä edellisessä seikkailun osasessa tapahtui.

Olen odottanut tämän kirjan lukemista ja odotus todellakin palkittiin! Mitä juonikuvioita ja ihmissuhdekiemuroita. Jäin teokseen aivan jumiin ja unohdin ehkä jännittävimmissä kohdissa vähäsen hengittääkin. Ainoastaan loppu vähäsen mietityttää minua, se tuntuu jääneen vähän hataraksi. 

Tässä osassa oli jopa enemmän jännitystä, käänteitä ja mysteereja, kuin ensimmäisessä kirjassa. Aivan timanttista kuvailua ja mahtava juoni. Ehdottomasti uusia suosikkejani! 

Lykkäsin kirjan lukemista pitkään, mutta nyt tartuin siihen. Yllätyin positiivisesti! Oletin tämän olevan jotain outoa sirkuskuraa, mutta kirja olikin oikeasti jännä ja imaisi minut lukemaan sen melkein yhdeltä istumalta. Minulla oli kaikenlaisia teorioita miten juoni voisi edetä, mutta eihän se mennyt sinne päinkään. Tykkäsin paljon. 

Tämä osa oli mielestäni paljon paremmin kirjoitettu kuin ensimmäinen osa. Nyt saatiin kunnolla tietoa tapahtumista, eikä vain kuvailtu päähenkilöiden ajatuksia. Kirja ei kuitenkaan napannut varsinaisesti mukaansa missään vaiheessa, mikä oli harmi. 

Tämäkin kirja jäi todella pintaraapaisuksi kaikesta siitä, mitä se olisi voinut olla. Harmittavaa, koska juoni oli hyvä. Tällaisenaan en oikein pitänyt kirjasta.

Aika paljon oli tungettu asiaa näin lyhyeen kirjaan. Juoni oli mielenkiintoinen, mutta kerronta jäi turhan pintapuoliseksi. Kirja tarjoili mielenkiintoisia tulevaisuudennäkymiä ja sai miettimään.

Punaisen luostarin kronikoita -trilogian avausosa ei vakuuttanut minua. Kirja kertoo Maresista, joka asustelee naisille suunnatussa luostarissa. Saarelle jolla luostari seisoo, eivät miehet saa tulla. Maresi opettelee monenmoisia asioita, löytää kutsumustaan ja suojelee luostaria pahiksilta. Eli miehiltä, jotka tahtovat aina tuhota kaiken. Tarina alkaa kirjassa hitaasti ja kerronta on kovin kuvailevaa. Keskitytään kuvailemaan päähenkilön tuntemuksia ja ympäristöä. Loppua kohti tapahtumia alkaa tulla enemmän ja tunnelma käy ahdistavammaksi. Ikäväkseni en päässyt kerrontatyylistä yli, vaan sinäänsä aivan kiinnostava juoni jäi sen jalkoihin. Teos on nopealukuinen ohuudestaan johtuen ja kansi kuvaa hyvin sisältöä. Ainakin minut se houkutteli lukemaan

Melko samanlainen kuin saagakin, kerrontatyyli ei ollut tässäkään mieleiseni. Tuntui täytekirjalta.

Samaa kamaa kuin saagan aiemmat osat, ei tehnyt minuun vaikusta. Toisaalta oli kiva, että useiden kirjojen aikainen ongelmissa räpiköinti saatiin nyt viimeisen johonkin päätökseen eikä tähän tarvitse enää palata.

Trilogian ensimmäinen osa ei tehnyt minuun vaikutusta, eikä kyllä tämäkään. Ongelmat kertyvät ongelmien päälle ja hankaluudet ovat kasassa, aivan kuin luottokorttivelkaa uudella velalla maksettaessa. Minua epäilytti, että päähenkilöpariskunnan suhteesta ei taida tulla mitään. En pitänyt tästä kirjasta.

Ei erityisen hyvä kirja. Liian runollisesti ja pohdiskelevaisesti kirjoitettu minun makuuni. Miten susista voikin kirjoittaa näin mielenkiinnottomasti?

Pidän enemmän pelkästä proosallisesta kerronnasta, kuin tämän kirjan formaatista. En siis oikein pitänyt tästä. Ei jaksanut kiinnostaa.

En ole suuri Vampyyripäiväkirjat-sarjan fani, mutta päätin kokeilla pitäisinkö tästä kirjasta. Vastaus on eipä oikein. Se nyt ei vain jaksa oikein innostaa, että yhdysvaltalainen suosittu blondi saa kaiken haluamansa.

Ihana kirja tämäkin, luin sen yhdeltä istumalta. Tässä oli sama tilanne kuin edellisessä osassa, eli ensimmäisellä lukukerralla minua häiritsi, että kerronta harhautui Unnan ja Rufuksen tarinasta, mutta seuraavilla lukukerroilla pidinkin ratkaisusta. Mahtava päätösosa yhdelle lempikirjasarjoistani!

Päähenkilöporukan seikkailut jatkuvat trilogiaa toisessa, ihanassa kirjassa. Kun luin trilogiaa ensimmäistä kertaa, tässä kirjassa minua häiritsi kerronnan haarautuminen toiseenkin pariskuntaan Unnan ja Rufuksen lisäksi. Mutta seuraavilla lukukerroilla se oli oikeastaan kirjan vahvuus, koska lukijana saa lisää tietoa ja juoni ei ole niin yksiulotteinen. Aivan ihana kirja tämäkin!

Aluksi kirja vaikutti tympeältä etelän hömpötykseltä, mutta sitten se pääsi vauhtiin ja rakastuin! Tämä on uusia lempikirjojani, jonka jaksan lukea aina uudestaan ja uudestaan. Kirjan idea on minusta aivan ihana ja kerronta rullaa vaivattomasti.

Katsottuani tästä tehdyn elokuvan muutamaan otteeseen, halusin tietää mitä kirjassa tapahtuu. Se paljastui yllättävän samanlaiseksi kuin elokuva. Aivan luettavissa oleva kirja, mutta ei mitään maailmojen rajoja ylittävää ja galakseja räjäyttävää. Ei tullut tarvetta lukea kolmatta osaa.

Olen katsonut Harry Potter -elokuvat useaan otteeseen ja eräänä päivänä päätin lukea tämän ensimmäisen kirjan. Yllätyin siitä, miten samanlaisia elokuva ja kirja ovat. Kyllähän tämän luki, mutta en innostunut ja alkanut fanittaa kuin viimeistä päivää, kuten joillekin käy tämän taikauniversumin vaikutuspiirissä.

Sarjan viimeinen osa oli täynnä yllätyksiä, edellisen osan jälkeen minulla ei ollut enää mitään odotuksia tälle kirjalle. En oikein pitänyt kirjan alusta, mutta loppua kohden aloin lämpenemään. Olen aivan tyytyväinen, että sarja loppui kuten loppui.

Tässä osassa juoni lähti aivan laukalle ja uusiin suuntiin. Aluksi en pitänyt tästä, mutta kun totuin siihen, että sudet eivät ole enää pääosassa, pääsin taas kyytiin. En tykännyt aivan niin paljon kuin aiemmista osista, mutta oli tämäkin silti hyvä kirja.

Tämä kirja oli timanttia, aivan kuten ensimmäinenkin osa. En malttanut laskea tätä käsistäni. Ainoa ongelma oli se, että se loppui lopulta.

Ihana kirja! Minulla oli ennakkoluuloja tätä sarjaa kohtaan, mutta ne varisivat jo ensimmäisten sivujen myötä. Kerronta oli koukuttavaa ja tapahtumat etenivät loogisesti. Ehdottomasti yksi uusista suosikeistani.

Selkeä täytekirja, joka ei tarjonnut edes kovin paljon uutta tietoa. Kirjoitustyylikin oli erilainen kuin trilogiassa. Olisi luultavasti ollut parempi jättää julkaisematta.

Mielestäni trilogian huonoin kirja ja se loppuratkaisu... Sanonko vain että ARG! Tämä kirja kertoi nyt aivan jostain muusta kuin aiemmat osat, enkä oikein lämmennyt sille.

Sanottakoon ensin, että kannen kuva on upea! Kuten tämän tyyppisille kirjoille on tapana, tässä osassa alettiin jo pelailla kunnon stategiapelejä. Minua ärsyttää, miten päähenkilöiden välinen suhde jää kaiken muun draaman jalkoihin. Kirja on hyvin kirjoitettu, se herätti minussa monenlaisia tunteita. En malttanut laskea sitä käsistäni!

Kirja on melko realistinen kuvaus siitä, miten vaikeaa on aloittaa unelmansa tavoittelu. Se vaatii kovaa työtä ja onnea, minkä seurauksena homma saattaa alkaa luistaa. Hieman minua häiritsee tässä kirjassa päähenkilön uhriutuva asenne, mutta kokonaisuutena tykkäsin tästä kirjasta.

Ah, mikä eeppinen kamppailu selviytymisestä, kuten genreen kuuluu. Minua epäilytti jossain vaiheessa, että voidaanko tästä suosta vielä nousta, mutta hyvin kirjailija on saanut tarinan kirjoitettua loppuun. Olisin kaivannut enemmän ensimmäisen osan romanttista henkeä, mutta kyllähän tämäkin meni. Aivan mukava kirja.

Minua harmittaa miten tämän tyylisissä trilogioissa vain se ensimmäinen osa on mukavaa luettavaa, minkä jälkeen alkaa kaikki tämä säätäminen, mistä tässäkin kirjassa saimme nauttia... Kirja oli kuitenkin koukuttava ja kiinnostava, joten kaiken kaikkiaan aivan jees.

Päädyin lukemaan kirjaa ihan vain kannen ja sen tiedon perusteella, että se on kertomus dystooppisesta tulevaisuudesta. Juoni oli kiva ja kerrontakin pääsi vauhtiin pienen alkukangertelun jälkeen. Pidin kirjasta oikein paljon.

Kirja onnistui olemaan samaan aikaan kiehtova ja tylsä. Ehkä kyse oli siitä, että juoni oli kiinnostava ja jännittävä, mutta en pitänyt kirjoitustyylistä. Katsoin kirjasta tehdyn elokuvan, josta minulle jäi samanlaisen tunnelma, kuin kirjasta. Eivät päässeet lemppareitteni listalle.

Tämä kirja eroaa aiemmista tapahtumaympäristönsä ja sävynsä puolesta. Ruususella on ihan erilaiset hommat sulttaanin haaremissa, kuin aiemmassa paikassa. Tämä kirja oli mielestäni tylsempi kuin aiemmat, mutta sen loppuratkaisu sai minut kuitenkin onneksi hymyilemään.

Melkoista meininkiä ja odottamattomia kohtauksia. Juoni ei ole pääjuttu selvästikään tässä sarjassa, vaan kohtausten kuvailu. Jossain vaiheessa kirjaa minua alkoi oikein kiinnostaa, mitä kaikkea tässä trilogiassa mahtaakaan tapahtua. Kiinnostavaa, tykkäsin kirjasta.

Melkoisen hämmentävä teos, mutta miksipäs ei! Kerronta oli ihan sujuvaa ja tarinassa oli ainakin riittävästi monenlaisia käänteitä. Juoni ei ollut tässä keskiössä, vaan kohtausten kuvailu. Kyllä tykkäsin tästä.

Luin kirjan, koska Liikkuva linna on ehdottomia lemppareitani. Tämä kirja lähti vähän hitaasti käyntiin ja yli puolet kirjasta meni odotellessa, että ensimmäisen kirjan henkilöt tulevat mukaan tarinaan. Vähän ennen tätä tapahtumaa (eli aika kirjan lopussa) kerronta alkoi luistaa ja loppu olikin aivan timanttista. Tykkäsin kirjasta, vaikka en niin paljon kuin Liikkuvasta linnasta. Korulauseet olivat inspiroivia! 

Jaahas, tämäpä oli erikoinen lukukokemus. Kirja oli kertakaikkisen outo ja vaikea ymmärtää, minulla oli jatkuvasti tunne, että en tiedä mistä kirjassa todella puhutaan. Kuin se olisi ollut vain yhtä suurta metaforaa, josta en saanut otetta. Kerronta hyppeli paikasta, ajasta ja sanotaan nyt vaikka mielenterveyden tasoista toisiin häkellyttävää vauhtia. Ei todellakaan sellainen kirja, jonka haluaisin ottaa käteeni enää koskaan. Ainoa hyvä puoli oli kirjan pieni koko, joten sen äärellä ei mennyt aivan tolkuttoman paljon aikaa hukkaan. 

Kirja oli jokseenkin mielenkiinnoton, se ei napannut minua kiinni missään vaiheessa. Tarina ei vaikuttanut mahdolliselta, mikä on jo paljon sanottu kirjan tarjoamissa puitteissa. Tästä syystä kirjan lukemisessa meni aikaa, luin sitä pakolla aina muutaman kymmenen sivua kerrallaan, jotta saisin sen loppuun ja pois käsistäni. Katsoin elokuvan, koska toivoin sen olevan parempi. Tarinan idea on nimittäin aivan kiva. Mutta ei. Siis EI. Kirjallinen ja valkokankaalle sovitettu tulkinta olivat molemmat outoja.

Tämä kirja tuntui enemmän historian oppikirjalta kuin Noitalapsi. Kerronta oli saarnaavampaa, mutta se toimi toisaalta, koska nyt saatiin jopa tietää joitain asioita. Tämäkään kirja ei ole uusia lemppareitani, koska kerronta on jotenkin sekavaa.

Kirja on kirjoitettu sillä tavalla jännästi, että välillä tuntuu kuin lukisi jonkun todellisen ihmisen päiväkirjaa siinä ajassa, mistä teos kertoo. Tämä ahdisti minua, koska se toi tapahtumat niin liki. Kirjoitustyyli oli myös jotenkin oudon lepsu, tuntui kun tekstiä olisi vain kirjoiteltu siinä muiden puuhien lomassa, eikä kaikkea olisi ihan jaksettu kirjata ylös. Kirja herättikin minussa ristiriitaisia tunteita: Periaatteessa tarina oli mukaansatempaava, mutta sitten toisaalta en oikein pitänyt koko kirjasta.

Mitä olisikaan teinikirja ilman kunnon kolmiodraamaa? No sitäpä ei tarvitse tämänkään kirjan kohdalla pohdiskella sen enempää. Kirja tarjosi perinteisiä dystooppisen kirjasarjan viimeisen osan kiemuroita: Draamaa ja poliittista muutosta. Pidin tästä kirjasta vähiten trilogiassa.

Tämä kirja keskittyi ensimmäistä enemmän päähenkilön taisteluun itsensä kanssa. Pidin ensimmäisestä osasta enemmän, koska tässä alettiin lähestyä poliittisia kuvioita, joihin tällaiset trilogiat yleensä/aina päätyvät viimeisessä osassaan. En ole tämän kaavan fani. Tästä kirjasta nyt kuitenkin voi sanoa, että kerronta oli aivan hyvää, joten kyllähän tätä luki kaikesta draamasta huolimatta aivan mielissään.

Kirja on hyvin kirjoitettu, mutta ahdistava. Moneen otteeseen minun teki mieli huutaa kirjalle "EIIII!!" sinä toivossa, että päähenkilö kuulisi minut eikä tekisi sitä mitä hän on ilmiselvästi juuri aikeissa tehdä. On jännä ajatella olisiko tunteiden poisto ollut päähenkilölle parempi kuin se, mitä tässä nyt tapahtui. Riippuu varmastikin siitä, miten määrittelee hyvän elämän.

Kirjan keskiössä on matka; etsitään kotia ja myös itseä. Minua hieman häiritsi tämä tarinassa oleva kansan luvatun maan etsintä, sain siitä turhan raamatullisia mielleyhtymiä. En erityisemmin pitänyt tästä kirjasta, ehkä se on todettava, että tämä trilogia ei ole minua varten.

Pidin kirjasta hieman enemmän kuin trilogian ensimmäisestä osasta, koska juoni tuntui eheämmältä. Minua puhutteli myös ajatus kaikkien ymmärtämisestä ja suvaitsemisesta supervoimana, jolla voidaan saavuttaa hyvää! Tässäkin kirjassa koko perheen seuraaminen päähenkilöinä oli kiinnostavaa.

Kirja on jokseenkin mitäänsanomaton, tarina jäi jotenkin etäiseksi. Idea oli kyllä hyvä ja oli virkistävää, että päähenkilönä oli kokonainen perhe. En kuitenkaan tykännyt hirveästi.

Todella hyvä kirja! Kerronta on sujuvaa ja tarina jännittävä. Katsoin tästä tehdyn elokuvan ennen kirjan lukemista ja tykkäsin siitä. Kirjan luettuani pidin tarinasta ehkä vielä enemmän, koska se sai lisää syvyyttä. Arvostan myös tavallaan kirjan kolmiodraamatilannetta, joka ei kuitenkaan ole sellainen toisaalta.

Tässäpä yllättävä kirja, mielestäni trilogian paras! Hahmot pääsivät yli ärsyttävistä teinidraamoistaan ja juoni kulki toimivammin kuin aiemmissa osissa. Loppu oli todella tunteisiin vetoava ja teoksen luettuani käteen jäi haikea mieli. 

Luin kirjan englanniksi, mistä en juurikaan pidä, joten se ei tehnyt vaikutusta. Täytyy lukea uudemman kerran suomeksi, että voi verrata itse saagaan, jonka luin suomeksi. Näkökulma kirjassa oli kuitenkin mukava, koska nyt seurattiin tapahtumia toisesta näkökulmasta. Ideana toimiva!

Tässä teoksessahan tapahtui vaikka ja mitä, kerrassaan koukuttavaa! Tykkäsin kirjasta paljon ja jännitys säilyi loppuun asti. Täytyy todeta, että kirjat ovat paljon parempia kuin näistä tehdyt elokuvat. Elokuvien tyyli on jotenkin liian taide-elokuvamainen, kun kirjat taas etenevät reippaasti (no päähenkilön omia päänsisäisiä jorinoita lukuunottamatta) seikkailusta toiseen ja draamasta seuraavaan.

Tämä kirja on romanttisuuden puolesta kirjoista kutkuttavin, vuorilla telttailu sai minut hykertelemään teinityttömäisesti. Juonen puolesta kirja oli vähän liian jännittävä, en tykkää kun joutuu peloissaan miettimään, mitä lempihahmoille mahtaa tapahtua. Kirjoitustyyli oli kuitenkin hyvä tässäkin ja pysyin Jacobin leirissä.

Koukuttava kirja tämäkin, luin yhdeltä istumalta! Minusta tuli nyt aivan team Jacob tämän kirjan seurauksena. Maailma innostaa ja koukuttaa, kirjan kirjoitustyylikin on minusta hyvä, koska siinä ei ole sorruttu liikaa kikkailemaan kielellä, mikä usein vie huomiota tarinalta.

Luin tämän teininä, joka oli jo lukenut kaiken käsiinsä saamansa vampyyreista. Meyerin harlekiinivampyyrit saivat minut innostumaan kuin lapsi jouluaatosta ja ahmin tämän kirjan. Kirja on helppolukuinen ja sopivan jännittävä, totta kai romantiikkaa unohtamatta. Tykkäsin silloin ja pidän edelleen.

Mielenkiintoinen ja silmiä avaava lukukokemus aivan todellisenkin maailman kannalta. Asioilla on aina kaksi puolta, jotka ovat molempien osapuolien mielestä oikeita tulokulmia asiaan. Vähän teos oli joskus vaikea ymmärtää, mutta sain sen luettua ja ymmärrettyä lopulta.

Kirjassa oli jotain, mikä esti minua innostumasta siitä. En oikein osaa nimetä ongelmaa, mutta kirjan lukeminen oli siitä johtuen tuskallista ja tuntui ettei teosta saa luettua loppuun tämän vuosituhannen puolella. Tarina oli oivaltava ja siinä oli mielenkiintoisia käänteitä, joten ehkä kyse oli kirjoitustyylistä tai erikoisesta negatiivisesta latauksesta, jonka kirja tartutti minuun.

Pidin ensimmäisestä osasta ja tästä myös. Kerrontaan oli saatu tähän osaan hieman lisää varmuutta ja tarina kulki paremmin. Aivan luettava kirja, vaikkakaan ei nyt uusi lemppari.

Kirja on melkoista keskivertoa kerronnaltaan, tarina sitä vastoin kiehtoi minua. Pidän vanhojen tarustojen tuomisesta nykypäivään, joten tämä kirja kiinnosti minua paljon. Katsoin kirjasta innostuneena tv-sarjan, joka oli sekin yllättävästi aivan hyvä.

Harmittavasti tämä taistelun viimeinen osa jäi trilogian aiempien kirjojen varjoon ollen jotenkin merkityksettömän oloinen. Kirja lähti tilanteesta, josta ei päästy pois kuin huonojen valintojen seurauksena, joten kirjan loppu oli hieman ikävä. Jostain syystä pidin kirjasta kuitenkin, olihan se mukava tietää miten tarina päättyy.

Jännittävä kirja tämäkin, mutta harmittavasti nyt päähenkilön naiivius alkoi haitata lukukokemusta. Salaperäisen Hunterinkin oikea luonto alkoi paljastua, mikä ei sekään ollut miellyttävä muutos ensimmäiseen kirjaan nähden. Todettava se on, päähenkilömme vain ajautuu ongelmasta toiseen ottamatta tarinaansa haltuun. Harmittavaa, olisin halunnut pitää tästä kirjata enemmän kuin pystyn pitämään.

Kirja on kokonaisuutena aivan hyvä. Jotkin juonen käänteet olivat hieman ennalta arvattavia, mutta Lawrencen luoma maailma oli sen verran kiinnostava, että kirja piti otteessaan kunnes sen sai kahlattua loppuun. Romantiikkaa ja jännitystä ei tosiaan puutu. Ja kannen kuva on aivan ihana!

Trilogian viimeinen osa jatkaa samalla radalla kuin aiemmatkin, eli mielenkiinnottomasti ja oudoin kääntein. Onneksi sain lopulta luettua tämän trilogian, se oli kyllä tuskien taival.

En odottanut paljon tältä kirjalta ensimmäisen osan jälkeen, mikä osoittautui hyväksi taktiikaksi. Tämä teos oli yhtä mielenkiinnoton kuin ensimmäinenkin osa. Päähenkilöä kiinnosti vain hän itse ja muut taistelivat maailmojen sodassa saadakseen kunniaa. Plaah.

Kirja ei imaissut mukaansa missään vaiheessa, erikoisten teinityttöjen seikkailut eivät oikein jaksa innostaa. Tämä kirja on luettu jo monesti eri dystopioiden muodossa aiemminkin. Päähenkilön kyvyt kommunikoida koneiden kanssa jättivät myös vähäsen kylmäksi, aivan kuten koneiden pinta ei lämmitä.

Kirjan juoni on paremmin rakennettu, kuin trilogian ensimmäisen osan tarina. Tämä kirja on myös hiukkasen raaempi ja poliittisempi. Kaiken kaikkiaan pidin tästä kirjasta ensimmäistä osaa enemmän, pääosin siksi koska päähenkilötytön sosiopaattisia piirteitä ei esiintynyt kirjassa onneksi paljonkaan (toisin kuin ensimmäisessä osassa). 

Jahas, mitäs tästä nyt sanoisi... Kirjan juoni oli mielenkiintoinen ja yllättävä, tykkäsin tavasta kertoa tarinaa kahden päähenkilön näkökulmasta. Aaronin kerronta miellytti minua, hänen playboytekniikansa olivat hauskoja. Mutta Inka, voiei. Miten ärsyttävää olikaan hänen teiniangstinen itsekkyytensä ja sosiopaattiset luonteenpiirteensä. 

Kirja ei vakuuttanut minua, vaikka juoni oli aivan nokkela ja periaatteessa hyväkin. Kirjoitustyyli muistutti Kerstin Gierin "Rakkaus ei katso aikaa" - trilogian kirjoitustyyliä, siinäpä sarja mistä en myöskään pidä. Tämä kirja ei missään vaiheessa tempaissut mukaansa. Aikamatkustukseen kykenevät sekä kaikkien asioihin nokkkansa tunkevat ja ne sotkevat teinitytöt vain eivät ole lemppareitani. 

Tutustuin kirjan tarinaan alkujaan elokuvamuodossa, mistä pidin valtavasti. Kun sain jostain tietää, että tämä kirja löytyy lähikirjastostani, nappasin sen heti luettavaksi. Lukukokemus oli juuri niin ihana kuin olin uskaltanut toivoa ja tarinakin oli melko lailla sama kuin elokuvassa. Minulle tuli tunne, että pääsin maailmaan vielä syvemmälle lukemalla kirjan, koska tässä oli asioita, joita ei käsitellä tai mainita elokuvassa. Kirja oli myös kirjoitettu mukavalla tyylillä, mikä takasi mainion lukukokemuksen.

Kirjaan on koottu monipuolisesti erilaisia vampyyriaiheen tarkasteluja. Tykkäsin esseistä, vaikka opiskelijoiden kirjoittamina ne olivat hieman erilailla kirjoitettuja ja eritasoisia. Kävin kesällä 2019 Vapriikin vampyyrinäyttelyssä, missä mietin tätä kirjaa ja sitä, miten samat teemat toistuivat sielläkin. Toki näyttely ja tämä kirja eivät menneet yksi yhteen, mutta samoja teemoja oli paljon ja molemmat olivat todella mielenkiintoisia!

Tässä on nyt viimein se kirja, joka kokoaa aiempien kirjojen juonet yhteen, koska päähenkilönä on ainoa sarjan muita kirjoja yhdistävä tyyppi. Kun hän joutuu ongelmiin, hänen aiemmin auttamansa yliluonnolliset henkilöt kokoavat itsensä ja toisensa yhteen rientääkseen apuun. Kirjan loppu on yllätyksellinen, kuten tältä sarjalta voi olettaakin. Tykkäsin tästä, vaikka loppu oli jotenkin surullinen mutta toisaalta onnellinen, sekä kirjassa oli ripaus sellaista tunnelmaa, että tarinan olisi ehkä voinut kertoa tiiviimminkin ja se olisi saattanut olla parempi.

Tämä kirja noudatti samanlaista kaavaa kuin sarjan edellinenkin osa, joten en enää hämmentynyt, kun kirjassa kerrottiin taas aivan uutta tarinaa. Juoni oli hiukkasen rankempi ja jopa vähäsen mielenkiintoisempi kuin aiempien osien kohdalla. Yllätyinkin, kun tykkäsin tästä paljon! Lisääntymisasiat toivat tähän niin sanoakseni, hmm, uudenlaista perspektiiviä.

Hämmennyin aloittaessani tämän opuksen lukemisen, koska siinä ei tuntunut olevan niin minkäänlaisia juonellisia yhteyksiä ensimmäiseen osaan, kun taas kansikuvat ovat selvästi toisiinsa liittyviä. Jatkoin kuitenkin lukemista hieman varuillani ja lopulta huomasin yhden henkilön, josta olin lukenut aiemmassakin osassa. Tämän kirjan juoni kulki kuitenkin aivan omia polkujaan ja opin lisää suomalaisesta mytologiasta. Loppu oli toisaalta onnellinen, mutta toisaalta outo ja osin surullinenkin. En pitänyt tästä aivan niin paljon kuin ensimmäisestä osasta.

Luin kirjan muutama kuukausi sen jälkeen, kun olin muuttanut Lahteen. Yllätyin suuresti, kun kirjan päähenkilö saapui samoille seuduille ja kirja sijoittuikin näihin maisemiin suurelta osin. Se lisäsi heti kirjan kiinnostavuutta. Lisäksi juoni oli yllätyksellinen ja pidin siitä, miten kirjailija on saanut suomalaisen mytologian liitettyä vaivattoman ja jopa uskottavan oloisesti nykypäivään sijoittuvaan kerrontaansa. Kaiken kaikkiaan tykkäsin paljon tästä kirjasta!

Juonittelua ja muuta turhia juonikuvioita, jotka on luettu jo moneen kertaa tämän sarjan aiemmissa kirjoissa. Sookie ei ole muuttunut miellyttävämmäksi päähenkilöksi eivätkä valtapelit innosta vieläkään. Minulla oli vaikeuksia jaksaa lukea tämä kirja loppuun asti, mutta luinpa kuitenkin, enkä siitä viisastunut.

Huono kirja, jossa ongelmat seuraavat toisiaan ja Sookie on onneissaan, kun pääsee mukaan valtapeleihin, vaikka ei halua myöntää sitä edes itselleen. Samat asiat toistuvat sarjan kirjoista toiseen.

Ja sarja vain jatkuu, vaikka kaikki ideat juonen puolesta on jo käytetty loppuun. Siitä pidän, että Eric on messissä edelleen, mutta tämän sarjan olisi voinut saada päätökseen jo aikoja sitten, eikä lukija olisi menettänyt mitään.

Nyt alkaa tuntua, että näitä kirjoja ei jaksaisi enää lukea. Sookie kerää ongelmia aivan kuin harrastuksenaan, eipä hänellä oikein muuta elämää olekaan kuin yliluonnollisten valtakiemuroihin osallistuminen.

Aivan kuin sarjassa ei olisi ollut pyöriteltäviä pelinappuloita jo tarpeeksi tähän mennessä, koska kirjailija on päättänyt hämmentää soppaa lisää. Minusta tuntuu, että näitä kirjoja lukiessa tarvitsee ehkä tehdä muistiinpanoja, jotta pysyy kärryillä.

Juoni lähtee laukalle ja kirjassa esitellään monenmoista outoa. En pitänyt kirjasta erityisemmin, tuntuu ettei kirjailija ole tiennyt kirjaa kirjoittaessaan, mihin tahtoo keskittyä.

Sarja alkaa saada poliittisempia piirteitä tämän kirjan myötä, mistä en pitänyt. Vallanhimoon keskittyminen vie sivutilaa yliluonnollisten suhteiden kuvaamiselta, mitä olin toivonut tältä kirjalta.

Tätä kirjaa lukiessa tuli tunne, että kirjailija on halunnut tunkea tähän sarjaan kaiken mitä vain voi keksiä yliluonnollisista olennoista. Lisäksi Sookien ainainen muiden asioiden urkkiminen vie hänet taas pulaan, mikä yllätys...

Tässä kirjassa tuntui, että tapahtumia alkoi olla jo turhankin paljon ja juoni kärsi siitä. Ihan ok kirja, mutta kerronta ei ollut enää aiempien osien tasolla.

Hauska ja kivasti historiaan nykyajan liittävä kirja! Monta kertaa nauroin ääneen sutkautuksia. Vähän harmitti tosin päähenkilöparin jaahkaaminen ja erilleen ajautuminen jo ennen kuin pääsivät edes yhteen. Pääpahis oli melko helppo arvata jo aiemmin, mutta lopputulos oli tästä huolimatta mielenkiintoinen. Olisin vain haluttanut kehottaa Vladia ottamaan pää perseestä ja tarjoilemaan tuhtia vampyyriromantiikkaa, mutta tyydyin kirjan lukemiseen tällä kertaa. 

Tykkäsin tästä kirjasta! Erichän nyt on niin ihana, että miten hänestä voisi olla pitämättä. Ainakin näin reppanana ja muistinsa menettäneenä. Voi toista. Seikkalut kuitenkin jatkuivat ja jännää oli. Voi kumpa Sookie vain ottaisi Ericin ja hylkäisi Billin, siitäkin kuolemattomasta on vain harmia.

Eric kuvioissa, vallan mainiota! Lempihahmoni tv-sarjassa ja kyllähän hänen houkutteleva olemuksensa veti puoleensa näin kirjallisuudenkin välityksellä. Kirja oli jännä ja piti otteessaan. Ehkä hieman parempi kuin aiempi osa.

Ei mitenkään superhuippu mestariteos, mutta luettavissa ja ajoittain ihan jännä. Voisin harkita lukevani joskus vielä uudestaan.

Kivasti kirjoitettu ja vallan mukiinmenevä kirja. Tykkäsin ja tartuinkin hyvin pian seuraavaan osaan. Tätä oli kiva verrata True Bloodin juoneen, koska sen kausia olin nähnyt ennen kuin luin tämän kirjan.

Luin kirjan heti, kun se oli ilmestynyt suomeksi. Kirja tempaisi mukaansa aivan ensi hetkistä lähtien, enkä voinut lopettaa ennen kuin se oli luettu! Mahtavaa kerrontaa, jännittäviä käänteitä ja kutkuttavaa latausta päähenkilöiden välillä. Pidin tästä yllättäen vielä enemmän kuin Throne of Glass -sarjasta, joka on ehdottomia suosikkejani. Kirosin itseäni lukiessani moneen otteeseen, kun aloin lukemaan sarjaa ennen kuin kaikki osat on suomennettu. En näet tykkää lukea englanniksi, mutta en pysty odottamaan seuraavan osan suomentamista. Mikä dilemma!

Tässäpä nopealukuinen kirja. Juoni tuntui jäävän todella pinnalliseksi. Kirjan ohuiden sivujen väliin oli yritetty tunkea mahtipontinen seikkailu ja vielä monipuolisia suhdekiekuroita. Trilogian ensimmäisessä osassa paketti pysyi vielä kasassa, jälkimmäisissä ei niinkään. 

Masentava trilogia, aina menee niin huonosti. Tämä kirja ei ole poikkeus. Plussaa hienoista kansista, niiden voimalla jaksoin lukea loppuun asti. Eipä tarvitse toiste avata näitä kirjoja.

Tämäkään kirja ei imaissut matkaansa. Kyllähän sen luki, mutta en aio lukea uudestaan.

Melkoisen outo kirja, huonolla tavalla. Tätä oli epäselvä lukea ja juoni vaikutti jotenkin epäuskottavalta.

Kuten aiemmissakin osissa, myös tässä kirjailija kertoi kaiken lukijalle valmiiksi pureskeltuna. Teki tiukkaa jaksaa lukea loppuun asti. Sen verran kuitenkin kiinnosti miten tämä päättyy, että jaksoin lukea loppuun asti. Plussaa trilogian kivoista kansista nyt kuitenkin.

Teinidraamaa oli aivan riittävästi ja juoni melkoisen ennalta-arvattava. En pitänyt tästä, kuten en ensimmäisestäkään.

Kiva idea, mutta kirjoitettu sekavasti ja yliolkaisesti: En pitänyt. Oli jotenkin huonolla tavalla tyhjänpäiväinen kirja.

Huh, taistelun takana oli saada tämä teos luettua. Eipä tarvitse koskea enää koskaan. En siis pitänyt!

Suorastaan huono kirja, joka ei temmannut mukaan missään vaiheessa ja jonka loppuun lukeminen oli suorastaan taistelu.

Jos ensimmäinen kirja oli vielä ihan ookoo, tämä ei enää ollut. Kirjassa olisi ollut aineksia vaikka mihin, mutta sen sijaan se tyytyi tylsään kerrontaan ja tapahtumien kuvailuun. En suosittele.

Aivan luettavissa oleva kirja, paikoin tosin junnasi paikallaan tylsistymiseen asti. Tästä tehty elokuva on myöskin harmittavan huono, mikä on ikävä juttu, koska idea on hyvä!

Jännittävä lopetus mainiolle tarinalle! Tämä sarja täytyy ehdottomasti lukea uudestaan, kunhan aikaa on kulunut vähäsen.

Sarja jatkuu mukaansatempaavana ja jännittävänä. Mystinen poika ja menneisyys mietityttävät tässäkin teoksessa kovasti.

Kiva kirja, jossa riitti draamaa! Luin tämän innostuksen vallassa, aivan kuten ensimmäisenkin osan.

Tykkäsin tästä kirjasta! Koukuttavaa, vähän synkkää tarinaa, joka imaisee mukaansa heti alusta ja pitää otteessaan. Siitä on hetki kun luin tämän ja nyt jo haluttaisi lukea uudestaan. Sellainen kirja, josta saa varmasti vielä paljon irti toisella lukukerrallakin.

Tämä trilogia muuttuu vain oudommaksi, mitä pitemmälle mennään. Tässä meininki oli todella kummallista ja kerronta suoraan sanoen tylsää. En pitänyt enkä suosittele tätäkään.

Melkoisen dramaattisia kohtauksia, joista jäi sellainen tunne, että ehkä olisin ollut onnellisempi jos en olisi lukenut. En pitänyt enkä todellakaan suosittele.

Takakansi lupaili paljon, mutta jouduin ikäväkseni pettymään. Kirjoitustyyli oli vähän kuin Atwoodin Orjattaressa, eli mitään ei tapahtunut ja pohdiskeltiin vain kaikkea mahdollista. Vähäiset tapahtumat kuvattiin sitten kuin sivujuonteina, jotta päästiin taas rypemään itsesäälissä ja pohtimaan elämän tarkoitusta. Ei jatkoon!

Tässä päästiin sitten jo yhteiskunnallisen vaikuttamisen äärelle ja aiempi romantiikkakuvio unohtui hiukkasen taka-alalle. Ei ollut oikein mieleenpainuva teos jotenkin. Luettava siis, mutta ei erikoinen.

Kiellettyä rakkautta tulevaisuuden yhteiskunnasssa, mitäpä sitä muuta tästä kirjasta sanoisi. =) Aivan oli luettavissa, ei nyt uusi lemppari, mutta kylllä tämän luki. Minua tosin ärsytti runouden ottaminen mukaan joka käänteessä. Tuli aivan Ylpeyden ja ennakkoluulon tanssiaiskeskustelu mieleen. Tässä keskustelussa Elisabethin äiti kehuu Janea je kertoo seurueelle, miten tämä jo nuorena tyttönä melkein pääsi naisimiin. Äiti kertoo miehen kirjoittaneen tytölle joitakin kauniita säkeitä. Siihen Elisabeth toteaa, että se tappoikin sen rakkauden. Olen aivan samaa mieltä! Liika imelä ällöily runoudella ei ole romanttista!

Mielenkiintoinen dystopia, tämän tyylisiä tuntuu nyt olevat useampi. Kerronta rullasi aivan mukavasi. Ei mitenkään erikoinen kirja millään muotoa. Ei erityisen hyvä eikä huono. Kertaluku riitti minulle.

Juoni alkaa tässä vaiheessa mennä jo vähäsen epäuskottavaan suuntaan ja kirjoitustyyli ei vieläkään miellytä. Minulla oli vaikeuksia saada kirja luettua, koska se ei imaissut mukaansa missään vaiheessa.

Innostavan Jacen lisäksi kirja ei tarjonnut mukavia asioita. Se oli yhtä sekava ja huonosti kirjoitettu kuin aiemmatkin osat.

Kiva juoni, mutta kirjoitustyyli ei napannut tässäkään osassa. Meni myös ärsyttävän huonosti koko ajan hyviksillä.

Paljon mukavia käänteitä ja kiinnostava juoni, mutta epämiellyttävän kirjoitustyylin takia en meinannut saada luettua.

Tykkään kirjan ideasta ja maailmasta todella paljon, mutta kirjoitustyyli ei vain nappaa. Harmi!

Loppuratkaisu oli jokseenkin epäuskottava ja ennalta-arvattava. Ei ollut mielestäni sarjan paras kirja. Onnellinen loppu on toki aina plussaa!

Oi miten hauskaa, että sama kuvio otetaan nyt sukupuolet vaihtaen! Kyllä tässä nämä erilaiset sukupuoliin liitettävät stereotypiat nousevat pintaan, kun nyt naisen perässä onkin monta miestä. Voi vaikkapa mietiskellä, miten erilailla miehestä ja naisesta usein ajatellaan tässä tilanteessa. Mutta ihan hauska kirja, ei nyt ehkä kaikista korkeakulttuurisin, kuten ei sarja muutenkaan. =)

Jotenkin hauska, miten päähenkilö "vahingossa" kiinnitti prinssin huomion ensimmäisessä kirjassa ja nyt he päätyvät yhteen. Mitäs jos se oli päähenkilömme juoni koko ajan? Hän ei vain halunnut myöntää sitä kenellekään, ei edes itselleen? Siinäpä keino saada prinssi, joka on tottunut saamaan kaiken, kiinnostumaan sinusta.

Oi mitä draamaa! Viihdyttävä teos, mikäs siinä lukiessa. =)

Helposti luettavissa oleva kirja, jossa on hauskaa teinihömppäjännitystä. Aivan viihdyttävä, tykkäsin!

Yhtä hyvä kuin edellisetkin. Kiva, miten noidat kietoutuvat päätarinaan ja saavat hieman inhimillisempiä piirteitä. Ehdottomasti lukemisen arvoinen tämäkin.

Toimiva tarina jälleen ja kannen kuvitus on todella ihana! Kirjasarja vain muuttuu jännittävämmäksi kirja kirjalta. Minulle tuli ajoittain epätoivoinen olo lukijana, miten näistä ongelmista voi selvitä??

Ei ehkä ihan niin hyvä kuin ensimmäinen, mutta koukuttava silti. Luin aivan innoissani alusta loppuun.

Mukaansatempaava teos, tykkäsin paljon. Pidin kirjoitustyylistä ja juonen jännittävyydestä. Ensimmäisellä lukukerralla en vielä aivan rakastunut, mutta kun sain toisen lukukerran päätökseen, olin aivan haltioissani!

Trilogian viimeinenkään osa ei tarjonnut mitään uutta eikä edes kiinnostavaa. Hirveästi tuntui tapahtuvan, mutta tarinaan ei oikein päässyt sisälle ja se jäi näin etäiseksi.

Samaa kamaa kuin aiempikin osa, ei tarjonnut mitään erikoista. Kerrontatyyli on oudon haahuilevaa ja tarinan seuraaminen oli ajoittain vaikeaa.

Ei mitenkään mieleenpainuva kerrontatyyli, tarina tai edes idea. Kyllähän tämän luki, mutta olisin voinut käyttää aikani paremminkin.

Luin tämän kirjan ensimmäisen kerran 2000-luvun alussa, kun se ilmestyi. Olin tuolloin ala-asteella ja se sai minut rakastumaan kirjoihin, joissa on muutakin kuin faktaa. Kyseessä on siis ensimmäinen lukemani scifikirja, joka sai minut rakastumaan genreen ylipäätään! Tästä syystä sillä on erityinen paikka sydämessäni. Aikuisempaan makuun kerronta on turhan yksioikoista ja tarinassa saattaa olla hiukkasen aukkoja, jos asiaa alkaa oikein pohtimaan. Mutta silti kirja on edelleen mielestäni mukava ja tarinan idea inspiroi mielikuvistusta.

Hauskaa miten edelliselle kirjalle onkin vain yksi jatko-osa, eikä kyseessä ole trilogia! Tämä kirja oli mielestäni vielä poliittisempi kuin edellinen. Päähenkilö alkaa aivan toden teolla ajaa yhteiskunnallista muutosta, koska kokee nykyisen järjestelmän olevan viallinen. Ajoittain hänen sisäiset pohdintansa ärsyttivät minua, aivan kuten edellisessäkin osassa, mutta pääosin aivan hyvä kirja. Kirjoitustyyli miellytti, joten luin molemmat osat nopeasti ja ahmimalla.

Pidin tästä kirjasta, mutta en luultavasti tule lukemaan sitä uudestaan. Juonena ei mitenkään erityinen: Tavallinen teinityttö päätyy puolivahingossa erikoiseen tilanteeseen sekä sitten esimerkiksi toisille omalla päättäväisyydellään ja suoraselkäisyydellään. Pientä omaperäisyyttä toi se, miten tyttö oli aluksi vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen kannalla. Sitten aivan yhtäkkiä hän huomasi, että se ei olekaan hyvä ja alkoi kapinoida sitä vastaan. Pidin kirjoitustyylistä, jotkin tapahtumat ärsyttivät.

Tykkäsin tästä kirjasta! Kerronta oli sujuvaa ja idea mielenkiintoinen. Luettuani teoksen halusin heti lukea toisen ja kolmannen osan, mutta niitä ei ollutkaan suomeksi. Kauhea pettymys! Luin ne englanniksi, mutta en tykännyt niin paljon kuin tästä suomennetusta ekasta osasta.

Aivan luettavissa oleva kirja, sopii varmastikin parhaiten yli 10 vuotiaille ihmisille, jotka pitävät kissoista, seikkailuista ja ennalta määrätyn kohtalon täyttämisestä. Juttelin kirjasarjan suomentajan kanssa, joka sanoi sarjan olevan sopiva myös nuoremmille, jos lukija kestää sen, että kissoja siepataan, haavoitetaan ja tapetaan. Itselleni hieman vanhempana lukijana sarjan kerrontatyyli oli turhan yksinkertainen. Soturikissojen maailma on kuitenkin mielenkiintoinen, joten en kadu lukemista. =)

Sain juuri luettua tämän kirjan ja olen vieläkin hengästynyt! Kokonaislukukokemuksena aika rankka, en jaksanut lukea yhdeltä istumalta vaikka teos ei olekaan sivumäärällisesti pitkä. Pääosin tarkat teurastuksen kuvaukset ja yleinen painostava ilmapiiri vaativat ajoittain kirjan sulkemista. Ja mikä käänne kirjan lopetus olikaan, enpä olisi arvannut. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen lukukokemus, josta teki erityisen ajatuksiaherättävän se, miten lihateollisuus ei varsinaisesti ollut muuttunut tästä päivästä, ainoastaan teurastettava liha oli eri lajista.